torstai 21. kesäkuuta 2018

Kuolema pohdituttaa leikki-ikäistä

Kuolema, tuo outo ja pelottavakin asia pohdituttaa paljon. Pää on täynnä kysymyksiä, kaikkiin emme saa ikinä vastausta. Jos aikuisellakin mielessä pyörii monta kysymystä, on selvää että lapsetkin pohtivat asiaa.

Kuolema on ollut aika vieras asia Sennille, kunnes hänen enonsa äkillisesti kuoli.
Olen ollut aina sitä mieltä, että asioista (myös ikävistä) tulee kertoa lapselle rehellisesti, hänen ikätasonsa mukaan.
Niinpä hänelle kerrottiin myös Jamin kuolemasta. Hänelle sanottiin, että me kaikki olemme surullisia, siksi itkemme, mutta se ei ole mitenkään hänen vikansa, itkemme koska suremme ja kaipaamme Jamia. Minusta lapsenkin on hyvä nähdä meidän muiden suru ja itku, näin hän ymmärtää että on ihan sallittua itkeä ja surra.
Senni onkin sanonut usein olevansa surullinen, koska Jami on kuollut. Hän on kaivannut aikaisempaa enemmän syliä ja läheisyyyttä. Sennille kerrottiin että meiltä saa kysyä jos on kysyttävää. Kysymyksien ja pohdintojen kautta lapsi pääsee käsittelemään asiaa.

Ja niitä kysymyksiä on tullutkin paljon, tässä vain osa niistä.
Kun kerroimme Jamin kuolleen, tyttö mietti hetken ja kysyi:

Ai se mummulan Jamiko?

No syntyykö mummun masusta nyt sitten uusi vauva?

Missä Jami on nyt?

Kun Jami laitetaan arkkuun, niin eihän se voi liikuttaa sen jalkoja. 

Millainen se arkku on, aarrearkkuko?


Päätimme, että meistä kukaan ei ota pieniä lapsia mukaan hautajaisiin. Tiesimme, että päivä tulisi olemaan meille todella raskas, hyvä että saimme pidettyä itsemme kasassa jollain tapaa. Meistä kenestäkään ei olisi ollut siinä tilanteessa huolehtimaan lapsista.

En silti halunnut jättää Senniä täysin ulkopuoliseksi hautajaisista.
Kun hautapaikka oli valittu, näytin sen Sennille, näytin mihin Jami haudataan.
Tiesin koska hauta kaivetaan, joten menimme Sennin ja Tepon kanssa katsomaan hautaa, ennen hautajaisia. Kerroimme, että tuonne Jami lasketaan arkussa ja päälle laitetaan hiekkaa. Kävimme myös pääpiirteittäin hautajaisten kulun läpi Sennille. Kerroimme mm. että isi kantaa viiden muun miehen kanssa Jamin arkun. Tämä luonnollisesti herätti myös kysymyksiä lapsessa.

Miten syvä se hauta on? 

Miten isi jaksaa kantaa Jamia? 

Onko arkussa kahvat joista kannetaan? 


Senniä on mietityttänyt paljon, mitä tapahtuu kun kuolee, mihin sitten menee. Emme ole kovin uskovaisia, mutta ainakin itse haluan uskoa johonkin tuonpuoleiseen, niinpä olemme kertoneet Sennille taivaasta ja että Jami on nyt enkeli. Tämän jälkeen enkelit ovat olleet usein lapsen puheenaiheena.

Miten Jami pääsee lentämään hiekan alta taivaaseen?

Mikä on sielu?

Kysymysten ja pohdiskelun lisäksi kuolema, hautajaiset ja enkelit näkyvät leikeissä.
Eräänä viikonloppuna Senni sai leikkiseuraa serkkupojista, ollessamme mummulassa. Lapset leikkivät pitkään keskenään varjoisan pihakuusen alla ja keräilivät kiviä kasaan kuusen juurelle. Ajattelimme että onkohan lapsilla jotkin grillileikit tms menossa. Menin kysymään, että mitä he leikkivät. 
Vastaus yllätti täysin! 
"Äiti, me leikitään että tämä on hautausmaa". 
Siskonpoika: " joo, Jami on tän kivikasan alla". 
En osannut sanoa muuta kuin, ahaa vai sellainen leikki, jatkakaa vain. 
En näe mitään syytä, miksi leikki olisi pitänyt kieltää, vaikka se hiukan hämmensikin minua. Lapset käsittelevät paljon asioita leikin kautta, tämä on heille luontevin tapa pohtia asiaa. Kuolema ja hautajaiset olivat heille ihan uutta, vaikeita asioita aikuisenkaan ymmärtää. He olivat selvästi puhuneet kuolemasta keskenään ja siitä on lähtenyt idea leikkiin. Minusta on tärkeää, että pienetkin lapset saavat käsitellä asiaa omalla tavallaan.

Missä enkelit nukkuu?

Mitä enkelit syö? 

Milloin minä kuolen? 

Koska isi kuolee? 

Äiti kuoletko sinä ennen minua? 

Äiti minä haluan että minut ja sinut haudataan vierekkäin.

Isoja kysymyksiä, joihin olen pyrkinyt vastaamaan parhaani mukaan. Kaikkiin kysymyksiin en ole osannut vastata, silloin olen sanonut vain etten tiedä. Minusta sekin on parempi kuin olla sanomatta mitään. Haluan että lapsi kyselee kun jokin askarruttaa ja että hän tietää kysymysten olevan sallittua. Vaikka kuolema onkin surullista, en halua tehdä siitä lapsen silmissä liian pelottavaa, mörköä josta ei saisi puhua. En halua, että Senni jää miettimään asioita itsekseen, jolloin asiat voivat paisua lapsen päässä vielä kauheammiksi ja virheellisiksi. Lapsellakin on oikeus käsitellä asiaa.


Monesti kysymykset ovat olleet surusävyisiä, mutta eräs kysymys sai minut kyllä hymyilemään.
Istuimme päivällispöydässä kun hän ihan vakavissaan kysyi:

Äiti, missä enkelit käy pissalla?

Heti hautajaisten jälkeen, kun haimme Sennin tätinsä luota, menimme yhdessä kukkakauppaan. Senni sai itse ostaa Jamin haudalle kukan. Hän tiesi heti minkä haluaisi, "haluan tuon auringonkukan (keltainen gerbera), minä pidän noista vaaleanpunaisista ruusuista, mutta Jamille sopii auringonkukka." Kyllä sai taas niellä kyyneleitä, miten näin pieni osaa jo ajatella näin kauniisti. Ostimme "auringonkukan" ja Senni pääsi viemään sen haudalle. 






Tulemme jatkossakin käymään usein hautausmaalla ja jatkossakin lapsi saa kysyä, 
ihmetellä ja surra yhdessä meidän muiden kanssa.

2 kommenttia:

  1. Voimia teille kaikille <3

    Meilläkin kuolema ja enkelit ovat olleet paljon puheissa, alkuvuodesta kuoli toinen koiramme ja keväällä miun mamma. Samoja kysymyksiä on siis esitetty myös meillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Voimia teidän perheelle! ❤
      Toivotaan että loppuvuosi menisi iloisemmissa merkeissä.

      Poista