lauantai 26. toukokuuta 2018

Yksi on poissa

Siitä on nyt lähes neljä viikkoa, kun maailmamme romahti, pikkuveli oli kuollut. 

Perheemme on todella tiivis ja nyt siitä puuttuu yksi, se ei ikinä tule olemaan sama.






Ikinä en osanut edes kuvitella, että sisarusparvemme nuorin lähtee meistä ensimmäisenä. Ei sitä usko vieläkään todeksi. Päivääkään ei ole mennyt, etten olisi itkenyt ja kaivannut rakasta pikkuveljeä takaisin. Suunnaton suru ja ikävä raastaa sydäntä.

22 vuotias on aivan liian nuori kuolemaan, kaikki oli vielä edessä.
Meidän rakas, iloinen filosofinen hupsuttelija, miten on mahdollista että olet nyt poissa? 
Kun saisimme edes yhden päivän vielä kanssasi.

Tasan viikko sitten saattelimme pikkuveljen viimeiselle matkalleen.






"Kiitos yhteisistä päivistä lapsuuden, 
kiitos vuosista jälkeen sen, 
sua kaipaan aina, veli kultainen"







Kuvat: www.kuvaajanne.fi

1 kommentti: