lauantai 10. maaliskuuta 2018

Uuden arjen fiiliksiä

Uutta arkea on nyt kulunut 5 arkipäivää. Perjantai-iltana fiilis oli loistava!
Alkuviikosta mieli ei ollut läheskään näin korkealla.

Aloitin maanantaina, omasta tahdostani, uravalmennyksen. Alusta asti valmennus on tuntunut hyvältä. Valmentajakaksikko on aivan loistava, niin kannustavia ja haluavat aidosti auttaa ja heiltä löytyy mieletön määrä hyödyllistä tietoa. Valmennusryhmämme koostuu varsin monenlaisista persoonista, mutta ihanasti meistä on muodostunut aktiivinen ryhmä, jossa kaveriakin autetaan. Minä olen porukan nuorin, ei siis mikään teiniporukka. Jokaisella meistä on ihan omanlainen työ- ja koulutushistoria.

Itse uravalmennus on siis tuntunut jo alusta asti ihan nappivalinnalta, silti fiilikseni oli jokseenkin toivoton vielä maanantaina ja tiistaina.
Osasin odottaa (pelätä) että migreeni astuu taas kuvioihin kun arki muuttuu. Ja niinhän siinä kävi, maanantaina makasin alkuillan sohvalla, kärsien kamalasta päänsärystä ja huonovointisuudesta. Rakas pieni tyttäreni käpertyi jalkoihini, silitti minua ja sanoi "olet rakas".
Äidin rakas pikkuinen.
Tuli taas se fiilis, että ei hemmetti, miksi minulla pitää olla tämä saamarin migreeni! Olisin niin halunnut viettää iltaa tyttäreni kanssa aivan muulla tavalla kuin maaten kivuissa sohvalla. Tunsin itseni epäonnistuneeksi. Eikö pääni oikeasti kestä uutta arkea, miten voin ikinä mennä töihin jos olen jo yhden koulupäivän jälkeen aivan raato! Tämä oli juuri sitä, mitä olin pelännyt. Olin hämilläni, sillä en mielestäni stressannut, innostunutta jännitystä tietenkin oli kun aloitin aivan uuden asian, mutta ei mitään varsinaista stressiä. Ajattelin, että ehken vain tajua stressaavani ja migreeni johtuisi stressistä.

Sama toistui tiistaina. Migreeni iski jo puolen päivän jälkeen, huoh. Oli kyllä niin luuserifiilis. 

Keskiviikkona olin lyhyemmän päivän valmennuksessa, Sennin edellisenä iltana nousseen kuumeen vuoksi. Teppo oli aamupäivän tytön kanssa ja minä tulin puolenpäivän jälkeen kotiin, jotta Teppo pääsisi lähtemään töihin. Keskiviikkonakin pääni tuli kipeäksi, mutta sain sen aisoihin ihan vain särkylääkkeellä. Kahtena edellisenä päivänä oli pakko ottaa kohtauslääke ja sitä pyrin pitämään viimeisenä vaihtoehtona.

Torstaina fiilis päivän jälkeen oli jo aivan toinen kuin alkuviikosta, ensimmäinen päivä ilman migreeniä! Wuhuu! Ja syy migreenikohtauksiinikin taisi löytyä. Olimme ma-ke todella lämpimässä ja tunkkaisessa atk-luokassa, kun taas to ja pe olimme eri luokkahuoneessa, jossa oli huomattavasti parempi ilmanvaihto. Alkuviikon luokkahuonetta yritettiin kyllä tauoilla tuulettaa, mutta se ei auttanut ja seurauksena oli migreeni.
Vielä torstaina mietin, että olikohan tämä vain sattumaa, mutta kun perjantainkaan jälkeen ei tullut migreeniä (kun olimme siinä raikkaammassa huoneessa), voin jo aika varmasti sanoa että syy alkuviikon migreeneihini oli luokkahuoneen huonossa ilmassa. Toki, se että en ole tottunut istumaan päiviä vaikutti myös, mutta sen verran hyvin tunnen oman kroppani, että pystyn sanomaan syyksi tuon huonon ilman.

Kun torstain ja perjantain sain olla ilman migreeniä, oli olo niiiiin hyvä ja energinen! Tuli ihan voittajafiilis, jes, minusta on tähän. Ehdin jo epätoivoisena ajatella, että en kestä minkäänlaista painetta ja siitä johtuisi migreenini, miten huojentavaa olikaan huomata että kyse ei todellakaan ole siitä. Toivon todella, että voisimme olla jatkossa siinä paremmin ilmastoidussa luokassa, harmi vain että juuri se toinen on varattu meille, mutta katsotaan kuinka käy.




Nyt nautimme ansaitusta viikonlopusta, 
paljon läheisyyttä ja rakkautta. 
Ensiviikolla taas innolla uuteen arkeen.

4 kommenttia:

  1. Toi migreeni on niin hanurista. :( Harmi kyllä jos joudutte olemaan huonommin ilmastoidussa luokassa..pidän peukkuja, että pääsette siihen toiseen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on ja kun se pahus kulkee mukana vaikka kuinka sitä kuinka koittaa estellä. Mutta aika hyvin olen sen nyt saanut hallintaan. :)

      Poista
    2. Niinhän se on ja kun se pahus kulkee mukana vaikka kuinka sitä kuinka koittaa estellä. Mutta aika hyvin olen sen nyt saanut hallintaan. :)

      Poista
  2. Opiskeluintoa sinne, ja toivottavasti migreeni pysyisi nyt poissa!

    VastaaPoista