keskiviikko 21. helmikuuta 2018

2. Talvilomaviikko

Niin se toinenkin talvilomaviikko mennä huristi ja viikon päästä meillä alkaakin uudenlainen arki.
Onneksi nyt on ollut ihanat talvisäät, jotta ollaan päästy tekemään niitä perinteisiä talvi-/hiihtolomajuttuja.

Maanantaina Senni pääsi hiihtämään kotimme lähellä oleville laduille. Aikaisemmin hän on hiihtänyt omalla pihallamme, jossa ei ole latuja. Laduilla hiihtäminen oli huomattavasti mielekkäämpää ja tyttö mennä hiihtelikin kovaa vauhtia kun pääsi homman makuun.





Tiistaina, laskiaistiistaina, kävin Sennin kanssa aamusta mekko-ostoksilla. Kävimme samalla ulkona kaksin syömässä. Senni on aina osannut käyttäytyä hyvin ravintoloissa, mutta nyt kun hän ei tarvitse apua syömisessä ja osaa istua paikallaan pidempään ja syö rauhassa, on ruokailu hänen kanssaan ihanan helppoa ja rentoa. Minäkin voin nauttia ruuastani rauhassa, samalla kun juttelemme.

Puolenpäivän jälkeen nappasimme Vilman ja Tepon mukaamme ja menimme pulkkamäkeen. Kaikille oli omat pulkat, mutta tytöt halusivat laskea yhdessä samalla pulkalla. Minä ja Teppo yritimme myös änkeytyä yhteiseen pulkkaan, mutta huomasimme paremmaksi valinnaksi laskea omilla pulkilla, vierekkäin käsikädessä. Oli kyllä hurjan hauskaa, oli ihanaa kun olimme kaikki neljä koolla ja vietimme yhteistä aikaa. Sennin mukaan äiti kiljui liikaa mäkeä laskiessaan, voi olla että tuli siinä vauhdinhurmassa hyppyreiden kohdalla kiljahdeltua, heh. 
Välillä lapset mutustelivat välipalaa ja taas jatkettiin, kunnes väliin jääneiden päikkäreiden väsyttämmä pikkuneiti ei enää jaksanut laskea tai siis kiivetä mäkeä ylös. Kaikki saimme punaiset posket ja mukavan pulkkaretken.









Keskiviikkona, ystävänpäivänä, Sennillä oli muskaripäivä. Pitkästä aikaa pääsin vaihtamaan muutaman sanan muskariopen kanssa. Muskari on yleensä päiväkotipäivän aikana, joten harvoin itse näen muskariopea. Oli kiva kuulla kuinka hyvin Senni osallistuu muskariin, laulaa kuulema todella reippaasti ja oppii uudet laulut nopeasti. Niinhän se yleensä menee, ne asiat jotka kiinnostavat, jäävät myös helposti mieleen ja niihin jaksaa keskittyä. Muskariopella on tietenkin myös iso merkitys, meille on käynyt hyvä tuuri kun on niin kiva ja taitava ope, joka oikeasti on kiinnostunut työstään ja tekee sen hyvin.
Illalla Senni pääsi vielä serkkutyttönsä kaveriksi junnukerhoon. Junnukerho on ymmärtääkseni jokin urheilukoulun tapainen harrastus ja hauskaa oli ollut, vaikka Senni karsastikin aluksi ajatusta urheilukoulusta.

Torstaina oli jännä päivä, sillä penkkarit lähtisivät rekoillaan kouluja kiertelemään ja karkkeja viskomaan. Me menimme ulos katsomaan heidän lähtöään. Olimme ainoat siinä kohdassa olleet katsojat ja penkkarit innostuivat heittelemään Sennille karkkia oikein urakalla, olimme melkoisessa karkkisateessa. Loppu päivä menikin leppoisasti kotona oleillen ja karkkia syöden, heh.






Perjantaina Senni käväisi päiväkodilla parin tunnin ajan, sillä lukoilta oli tulossa neljä paria tanssimaan vanhojentansseja päiväkodille. Tätä meidänkin pieni prinsessamme odotti niin innoissaan, että olihan hänenkin päästävä sinne. Senni pukeutui alkuviikosta ostamaamme Belle-mekkoon, hiukset kiharreettin ja näin oli tyttö valmis tanssiaisiin. Päiväkodilla oli melkoinen kuhina, etenkin kaikki tytöt olivat ihan täpinöissään. Tytöt harjoittelivat jo kovasti pyörähdyksiään ja muita tanssiliikeitään, suloiset pienet. Olivat kuulema myös ihailleet kovasti vanhojen mekkoja ja kampauksia. Kun menin hakemaan Sennin kotiin, kertoi hän innoissaan kuinka olivat päässeet tanssimaan prinsessojen ja miesten kanssa. ;) 






Lauantaina oli ihanan aurinkoinen talvipäivä ja me lähdimme Sennin kanssa luistelemaan. On ihanaa, että ihan tässä meidän lähellä pääsee hiihtämään, luistelemaan ja pulkkailemaan. Näin autottomana ei tulisi kovin usein lähdettyä mihinkään kovin kauas.






Viikko lopetettiin ystijuhliin. Kokoonnuimme Mummulaan, minun vanhempieni luo. Kuten olette varmaankin huomanneet, järjestämme sisarusteni ja vanhempieni kanssa usein nyyttäri periaatteella pieniä juhlia ja kokoonnumme yhteen. Nyt osa sisaruskatraastamme kokoontui ystävänpäivän innoittamana yhteen. Jokainen toi jotain syötävää mukanaan. 
Minä kokeilin ensimmäistä kertaa keksikakkua, johon tein vadelmamoussen. Koristeeksi laitoin monenlaisia karkkeja, itse tekemiäni marenkeja ja sokerimassakukkia.
Siinä sitä herukuteltiin hyvällä ruualla ja herkuilla. Lapset kirmailivat ympäri mummulaan, välillä lisävirtaa herkuista napaten. Ja sitä virtaahan tuntui riittävän, onneksi he pääsivät välillä ulos puuhommiin. Isäni ja veljeni olivat kaataneet edellisenä päivänä muutaman puun, joten puutöitä riitti. Edes puutyöt eivät saaneet uuvutettua lapsia, virtaa riitti vielä sisälläkin. Mutta ymmärtäähän sen kun pääsee leikkimään serkkujen kanssa.






Oikein kiva lomaviikko oli tämäkin. 
Oli mukavaa tekemistä, mutta ei liikaa, 
ehdittiin myös ihan vaan oleillakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti