torstai 15. helmikuuta 2018

1. Talvilomaviikko

Me vietimme viime viikolla lomaa. Tepolla oli talvilomaviikkoa ja minä päätin, että Senni saa lomailla kanssani kokonaiset kolme viikkoa. 

Olen jo niin täynnä tätä työttämyyttä, että olen valmis lähes mihin vain. Niinpä päätin ilmoittautua te-toimiston järjestämään uravalmennukseen, jos se vaikka auttaisi minut takaisin työelämään. Jos kävisi niin onnellisesti, että uravalmennuksen avulla löytäisin töitä, ei lomista olisi tietoa enää pitkiin aikoihin. Kesäkin menisi varmasti töiden merkeissä, siksi halusin nyt ottaa lomaa kun se vielä on mahdollista.


Ensimmäinen lomaviikkomme oli ihana ja oli mahtavaa että Teppokin lomaili. Lomaviikolle ei tehny mitään tarkkoja suunnitelmia, yhtä lukuunottamatta. Loma ei ole lomaa jos se on liian suunniteltu ja aikataulutettu. Olen tehnyt pienen listan asioista, joita Senni on toivonut pääsevänsä tekemään, katson tilanteen mukaan mitä niistä saamme toteutettua.

Loma aloitettiin extemporereissulla Ikeaan. Senni on aina onnessaan kun pääsee ikeaan, hän tykkää testailla sänkyjä ja sohvia. Senni haluaa myös oman ostoslistan ja kynän. Mitään ostettavia hän ei kinua, ihanaa kun osaa tyytyä ostoslistan kirjoitteluun ja sänkyjen ja sohvien testailuun. Minä ja Teppo hoidimme sitten sen ostoskärryjen täyttämisen, heh.






Pakkaspäivänä teimme hieman jäätaidetta. Värjäsimme elintarvikeväreille keitettyä vettä ja laitoimme jäähtyneen ja väräjätyn veden heikkaämpäreihin. Ämpärit parvekkeelle jäätymään, niiden jäädyttyä kumosimme ne pihalle koristeiksi. Siellä ne ovat vieläkin.
Pihalle oli aurattu myös iso lumikasa, josta Senni pääsi laskemaan liukurilla. Kävimme myös yhtenä päivänä pulkkailemassa, nyt kun lunta on tullut niin pitäähän siitä ottaa ilo irti.
Runebergin päivänä teimme laktoositonta, viljatonta ja perunatonta runeberginkääretorttua, niiden perinteisten torttujen sijaan. Täytteeksi laitoin vadelma täyttistä ja vaniljatuorejuustoa.






Meillä on ollut viimesen vuoden aikana todella usein vesikatkoja, ihan jo riesaksi asti. Reilu vuosi sitten naapuritalomme paloi pahasti ja sen korjaustöiden vuoksi meiltä on vedet vähän väliä poikki. Näin oli myös viime viikolla kolmena päivänä. Yhtenä päivistä katkos kesti lähes koko päivän. Tästä syystä lähdimme Tepon luokse evakkoon.
Minä pyöritän minun ja Sennin arkea pääsääntöisesti yksin. Olikin ihanaa kun pystyin ulkoilla Sennin kanssa ihan rauhassa, samalla kun Teppo valmisti meille sisällä ruokaa. Hyvin harvinaista herkkua, että pääsen valmiiseen pöytän.


Yhtenä päivänä ajelimme Hämeenlinnaan Sushi Hot-ravintolaan. Meidän lemppari kiinalaisen ravintolan pitäjät täällä Riihimäellä muuttivat viime vuoden loppupuolella Hämeenlinnaan ja perustivat sinne uuden ravintolan, Sushu Hotin. Ennen kuin he vaihtoivat paikkakuntaa, kävimme viemässä heille kortin ja kiitoskukkia, jotka saivat liikutuksenkyyneleitä omistajan silmiin. He muistivat meitä myöhemmin joululahjalla, joka sisälsi mm. lahjakortin heidän uuteen ravintolaansa. Nyt oli oiva hetki käyttää se. Ruoka oli edelleenkin maittavaa, mutta päällimmäisenä jäi mieleen heidän aito iloisuutensa ja mahtava asiakaspalvelu, niin hyväsydämisiä ihmisiä. Aiomme ehdottomasti jatkossakin mennä kyseiseen ravintolaan.

Senni on toivonut pääsevänsä laivalle jo reilut 1,5 vuotta. Hän on suuri Ville Viking fani ja on haaveillut että pääsisi tanssimaan idolinsa kanssa. Meidän oli tarkoitus mennä laivalle jo 4.1 kun minä täytin 30v, mutta Sennille nousi juuri silloin korkea kuume. Matka oli pakko siirtää. Onneksi matkan sai siirrettyä tälle lomaviikollemme.
Edellisenä ilta, ennen odotettua reissuamme, Tepolle tuli nuha ja vähän flunssainen olo. Minulle hän ei onneksi kertonut tästä, sillä olisin stressannut ja valvonut koko yön, peläten että matka menee taas mönkään.
Pääsimme onneksi reissuun, pieni nuha ei meitä estäisi.
Sennille selvisi vasta terminaalissa mihin olimme menossa, hän oli kyllä yhtä hymyä ja hihkui innoissaan. Voitte vain kuvitella kuinka pieni tyttömme ilahtui kun Ville Viking tuli jo terminaalissa tanssittamaan lapsia!
Laivalla hän sai halia Villeä monta kertaa ja Ville tanssi Sennin kanssa käsikädessä. Hän sai Ville tatuoinnin ja voitti Ville aiheisia tarroja ja juoman piirustuskilpailussa. Ville on meillä taas kuumin puheenaihe varmasti vielä pitkän tovin. 

Matkamuistoksi Senni sai Ville Viking pehmolelun. Villeä raahataan nyt kaikkialle mukaan, myös sänkyyn unikaveriksi. Tämä Sennin Ville osaa myös puhua. Ville kyselee kaikenlaista ja Senni opettaa ja kertoo asioita, esitteli mm. muut pehmot Villelle ja teki kotiesittelyn uudelle ystävälleen. Senni itse selitti että oikea Ville ei puhu, koska se on puku jonka sisällä on joku eikä puvun suu liiku. Mutta hänen Villensä on pehmolelu ja se osaa puhua. Lapsen mielikuvitus, niin suloista.
Teppokin meni reissun buranan voimalla. Paluumatkalla junassa huomasin, että hän oli jo todella kipeän oloinen, tukkoinen ja kuumeinen. Kuume nousikin 40° ja meni monta päivää ennen kuin hän parani, edelleenkin on nuhainen. Harmi että suurinosa lomasta meni flunssaisena, mutta Teppo itsekin sanoi, että suurin toiveemme lomalta oli päästä vihdoinkin toteuttamaan Sennin haave laivareissusta ja se onnistui. Toki mekin nautimme reissusta, mutta ihaninta oli katsoa lapsen iloa ja onnea.






Senniltä kun kysyin ennen loman alkua, mitä hän haluaisi tehdä lomalla, vastasi hän toivovansa pääsevän uimalaan.
Meillä ei ole mahdollisuutta tarjota mitään megakalliita lomia, laivareissu on varmasti rahallisesti suurin, mutta onneksi hyvään lomaan ei välttämättä tarvita paljoa rahaa. Minulle ainakin tärkeintä on rento, yhdessä vietetty aika.
Uimalatoive oli helposti toteutettavissa, muutamalla eurolla pääsee polskuttelemaan. Senni haluaisi kovasti oppia uimaan ja sukeltamaan.
Laitoin Sennille käsikellukkeet ja sellaisen pitkän pötkylän kainaloiden alle ja menimme opettelemaan uimista. Yllätyimme molemmat, niin äiti kuin tytärkin, kun tyttö tajusi samantien kuinka polskutellaan eteenpäin! "Minä uin! Kerrotaan isillekin että minä osaan uida!" Tämä oli ensimmäinen kerta kun hän ui pitkiä matkoja ilman, että pidin hänestä kiinni. 

Seuraavaksi poistimme pötkylän ja hienosti sujui. Nyt oli hyvä opetella uimista kun altaassa oli meidän lisäksemme vain kaksi lasta. Senni on puhunut jo viimeiset pari kertaa, että haluaisi pinkit uimalasit. Ne on nyt lisätty ostoslistalle. Mukavampi sitten opetella sukeltamista kun kloorivesi ei mene silmiin.

On ihana huomata kuinka oma lapsi kasvaa ja kehittyy. Oli liikuttavaa huomata kuinka tyttö ui. Sama "miten meidän tyttö voi muka olla jo näin iso"-fiilis tuli myös, kun Senni meni ensimmäisille kaverisynttäreilleen. Kun kutsu tuli, kertoi Senni heti haluavansa seuraavanlaisen kampauksen juhliin: eteen ranskanletti ja taakse Prinsessa Ruususen kiharoita. Jotenkin niin outoa ajatella, että tyttö on jo niin iso että hän osallistuu ilman vanhempiaan juhliin ja osaa jo sanoa millaisen kampauksen hän haluaa, hurjaa!






Isi on Sennille todella tärkeä ja rakas. Häneen iskeekin heti hellyydenkipeys jos me olemme Tepon kanssa, Sennin mielestä, liian lähekkäin. Hän tulee sohvallakin aina meidän väliin, paikka isin vieressä ei ole sama, sillä silloin isi on myös äidin vieressä, heh. Senni onkin kysellyt jo pitkään, milloin pääsee isin luo yökylään, yksin, niin ettei äiti tule mukaan. Lupasimme että lomalla hän pääsisi, eikä äiti änkisi mukaan. :D
Minä pääsin viettämään mukavan illan ystävieni kanssa, hyvän ruuan ja juoman parissa. Senni sai puolestaan pitää isin hetken vain itsellään. Tämä oli toinen kerta kun Senni yökyläili yksin isin luona ilman minua ja se oli tärkeä juttu tytölle.







Laskiaissunnuntaina nousin sovitusti leipomaan pullaa. Olisi kyllä vielä nukuttanut, edellisen illan kaveritapaamisen jäljiltä. Mutta luvattu mikä luvattu. Oli kyllä kivaa vaihtelua leipoa ihan yksin ja kotiin tuli iloinen tyttö ja isi. Senni sanoikin heti ulko-ovella, " iiihana tuoksu, pullaa".
Tein vaniljaisen kristallipullataikinan, josta pyörittelin pullat. Kaikkiin tuli vadelmatäyttistä, jossa ei muuten ole niitä inhottavia siemeniä jotka jäävät aina hampaiden väliin. Osaan pullista tuli perinteinen kermavaahto, osaan dumlevaahto.






Sellainen oli ensimmäinen lomaviikkomme. 
Teppo on taas palannut töihin, mutta minä jatkan lomailua vielä Sennin kanssa.

4 kommenttia:

  1. Ihanaa, kun pääsitte vihdoin laivalle Villeä moikkaamaan!! Ja Ikeassa, sekin on ihana paikka :D

    Ilmeisesti asutte K.kadulla? Siellä miunkin sisko asui, juuri siinä talossa, joka paloi, juuri siihen asti, kun se paloi. Maailma on tosiaan pieni, jos siellä tosiaan asustelette!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, Senni oli kyllä onnensa kukkuloilla päästessään Villeä moikkaamaan.

      Jep, täällähän me. Kylläpä maailman onkin pieni paikka, heh. Nyt on ollut outoa nähdä kuinka palaneessa talossa näkyy häärivän asukkaita remppamiesten sijaan.

      Poista
    2. No niinpä, Senni oli kyllä onnensa kukkuloilla päästessään Villeä moikkaamaan.

      Jep, täällähän me. Kylläpä maailman onkin pieni paikka, heh. Nyt on ollut outoa nähdä kuinka palaneessa talossa näkyy häärivän asukkaita remppamiesten sijaan.

      Poista
    3. Meilläkin Villen treffaaminen on aina ollut risteilyn odotetuin juttu. Nyt Siljalla Ellu oli vähän pettynyt, kun emme treffaanneet Harri Hyljettä.

      Kiva, että asukkaat ovat nyt päässeet koteihinsa. Uskomatonta, että talo kaiken sen sammutusveden jäljiltä saatiin kuivaksi!

      Poista