lauantai 25. maaliskuuta 2017

Kirahvikakku

Sain kirahviaiheisen kakkutilauksen.
Tilaaja toivoi kakkua, jossa olisi kirahvin laikkuja ja päällä kirahvihahmo.
Tämä kuulosti niin hauskalta ja suloiselta, että innolla otin tilauksen vastaan. Toki jälleen pohdin, riittävätkö taitoni tähän, mutta päätin yrittää ja onnistua.

Kakkuun haluttiin mansikkamousse. Mansikkamoussen kaveriksi ehdotin daim-valkosuklaamoussea ja se kävi.

Sitten vain tuumasta toimeen. Oikeanväristen sokerimassojen ostoon ja kirahvin muotoilu sai alkaa.
Päätin tehdä istuvan kirahvin, jotta se pysyisi pystyssä ja ehjänä.
Melkoisen monta tuntia kirahvin muotoiluun meni, mutta kyllä se kannatti. Nyt voin tyytyväisenä sanoa, että tästä tuli niin suloinen!








Jos jotain muuttaisin, niin ostaisin kovempaa massaa. Ostamani massa oli hyvin pehmeää, joten sitä oli vaikea saada pysymään kasassa. Tästä syystä kirahvilla on ikään kuin kurttuja selässään, kun massa lähti koko ajan valumaan. Toisaalta, kurtut olivat aika sympaattisetkin.

Kun kirahvi oli saanut vartalon, jalkojen ja hännän kera, tein pilkut. Kun vartalo oli saanut kuivahtaa, tein kirahville vielä pään. Elintarviketussilla tein loppusilauksen, ripset.

Itse kakun tekeminen onnistui ongelmitta, aika rutiinilla menee jo. Kun kakun mousset olivat hyytyneet, oli kuorrutuksen aika. Tein kakulle kuorrutteen keltaisesta voi-tuorejuustokreemistä ja laikut suklaanmakuisesta sokerimassasta. Kakku ja kuorrutus onnistuivat hyvin, olen tyytyväinen.
Iso kiitos vielä tilaajalle, tätä oli ihana tehdä!




sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Tuoksusi satuttaa

"Tule ja löydä uusi tuoksusi kevääseen!"
Tämänkaltaiset myyntilauseet saavat minut rientämään aivan päinvastaiseen suuntaan.

En oikein tiedä miksi, mutta tuoksut aiheuttavat nykyään yhä useammin ja herkemmin migreenin. Tilanne on jo niin hankala, että se haittaa ihan tavallista arkeakin.

Tässä pari esimerkkiä: olimme kassajonossa, taaksemme tuli nuori mies joka tuntui uivan parfyymissa. Oli pakko mennä pois ja vaihtaa toiseen kassajonoon.
Samoin kotitalomme hississä pidättelen usein hengitystä, kun sillä on mennyt juuri joku joka on suihkinut itseensä hajuvettä.
Töissä joidenkin asiakkaiden jälkeen on pakko avata ulko-ovi, jotta hajuveden hajut lähtisivät pois. Asiakkaat palevelen loppuun asti, vaikka heillä olisikin tuoksua, totta kai. En anna sen näkyä, kuinka paljon heidän tuoksunsa tekee pahaa. Heidän lähdettyään tuuletan myymälää hetken ja joskus on pakko ottaa burana kun särky tekee jo tuloaan. Aina ei buranakaan auta ja seurauksena on migreeni.

En osaa sanoa, mikä ainesosa laukaisee migreenin tai millainen tuoksu on pahasta ja mitä kestän. Tunnistan kyllä hajuista miltein heti, kun vastaan tulee kohtauksen aiheuttava tuoksu.
Keinotekoiset hajut laukaisevat usein kohtauksen, näillä tarkoitan hajuvesiä, tuoksullisia pesuaineita, tupakkaa ja kaikenlaiset muut myrkyt ja tökötit. 

Tosin nyt olen huomannut, että jotkin kukatkin aiheuttavat kohtauksen voimakkaalla tuoksullaan. Se onko haju minusta hyvä vaiko paha, ei ole yhteyttä migreeniin. Useimmat hajuvedet tuoksuvat minusta miellyttävälle, mutta pääni ei vain pidä niistä.
Kerran eräs asiakas pahoitteli kun oli tullut juuri tallilta ja "haisi" lehmälle. Minua tämä ei haitannut pätkääkään, haju ei aiheutanut migreeniä. Joten jos minulta kysytään, haise ennemmin lehmänläjälle kuin hajuvedelle.

Itse olen luopunut hajuvesistä nyt kokonaan. Sinnikkäästi kokeilin pidemmän aikaa käyttää tuoksuja. Ensin pienen suihkaisun ranteeseen, sitten suihkaus ilmaan ja sen läpi kävely. Kun pienikin määrä tuoksua aiheutti migreenin, päätin luopua siitä kokonaan. Ei auta muu kun oma kroppa laittaa vastaan, silloin sitä on kuunneltava.

Nyt pohdin, luopuisinko myös hajustetuista pyykinpesuaineista ja tuoksullisesta kosmetiikasta ja shampoista yms.
Toisaalta mietin, että olisiko hyvä pitää edes jonkinlainen altistuminen tuoksuille jäljellä, ikään kuin siedätyshoitona. Tiedä sitten mikä olisi järkevintä.

Onneksi esim. pullantuoksu ei aiheuta kohtausta, se olisi jo itkun paikka! Olisi kamalaa jos kaikki tuoksut aiheuttaisivat kohtauksen! Leivonnaisten ja ruokien tuoksuista voin sentään yleisimmin nauttia ilman, että niistä aiheutuu migreeniä.

Migreenini oli jokin aika sitten aika hyvin hallinnassa, ei ole enää.
Estolääkityksestä huolimatta migreenini on taas pahentunut. Se saattaa alkaa jostain tuoksusta, auringonvalosta, stressistä ja eniten olen huomannut hormonitasapainon heittelyn aiheuttavan monia päiviä kestävän migreenin, pahimmillaan jopa viikon tai kahden. Tai eniten migreeniä taitavat aiheuttaa nyt tuoksut, mutta ne saan yleensä lääkkeillä hallintaan, toisin kuin hormonitasapainonheittelyn aiheuttaman migreenin.

Toissa viikolla olin taas popsinyt buranaa monta peräkkäistä päivää. Olin töissä ja rahastin asiakasta, kun huomasin että oikeasta silmästä lähti osittain näkö, en nähnyt kassan näppäimistä kaikkia. Asiakkaan lähdettyä menin takahuoneeseen ja istahdin hetkeksi alas. Sitten alkoivat auraoireet, silmissä aaltoili ja väreili valoja, sahalaitaa meni sinne tänne ja vilkkuvia valoja näkyi ikään kuin ropeleina. Tässä vaiheessa riensin ottamaan kohtauslääkkeen. Menin takaisin istuskelemaan, josko kohtaus helpottaisi. Työnantajanikin kyseli vointia ja käski ottamaan nyt ihan rauhassa ja huilimaan.
Hetkenpäästä olo alkoi helpottaa, näkökyky palasi normaaliksi. Päätin palata myymälän puolelle.
Minun tuurillani myymälään saapui asiakas, joka oli laittanut jotain tuoksua josta pääni ei pitänyt. Alkoi särky!
Enää en voinut ottaa lisää lääkkeitä, saatoin vain toivoa, että ottamani komiolääke veisi kivun pois.
No eipä vienyt. Kipu vain paheni ja tuli huono olo. Työpäivän jälkeen koitin nukkua ja saada sillä kivun pois, ei auttanut. Nyt aikaa oli kulunut pari tuntia, otin uuden kohtauslääkkeen. Odotin taas, että lääke auttaisi, ei auttanut. Aloin olla jo kovin väsynyt ja turhautunut jatkuvaan kipuun. Päätin mennä päivystykseen, jos saisin sieltä avun. 

Lääkäri sanoi, että näin vahvoilla oireilla tiputus olisi nyt tarpeen.
Minut laitettiin tippaan ja sain lääkecocktailin kipu-, pahoinvointilääkettä ja jotain kortisonin tapaista lääkettä suoraa suoneen.
Lääke vie pahimman kivun pois. Olo tiputuksen jälkeen oli outo, tokkurainen ja haalea särky oli vielä jäljellä. Pahin saatiin onneksi laantumaan ja lähdin omasta tahdostani kotiin, jotta saisin Sennin taas kotiin.

Vielä seuraavanakin päivänä oli hönttiolo ja kipu tuntui jos päätä liikautti liian nopeaan ja esim kenkiä solmiessa, kun pää oli alaspäin. Monta päivää oli vielä kumma fiilis, kai siitä kaikesta lääkemäärästä. Tuntui kuin päässä olisi painetta, usvaa/sumua, huippasi helposti ja tietynlaiset liikkeet saivat vihlovaa särkyä aikaan. Onneksi sen pahempana migreeni ei sillä kertaa palannut.

Jos totta puhutaan, niin koko ajan pelottaa että kipu palaa taas. Kipu vetää niin voimattomaksi, turhauttaa, lannistaa. Mitä enemmän pelkään migreenin tulevan, sitä herkemmin se tulee. Kamalaa vältellä jatkuvasti erilaisia ärsykkeitä, jotka saattavat mahdollisesti aiheuttaa kohtauksen.

Viimeksi kun juttelin lääkärin kanssa migreenistä, oli hän sitä mieltä, että kaikki mahdollinen on nyt tehty. Tämä oli aikaa kun estolääkitys oli vasta aloitettu ja se auttoi vielä hyvin. Ajattelin silti varata ajan lääkäriin, jospa lääkitystäni voitaisiin vielä miettiä uusiksi tai keksiä muita keinoja, jolla välttää migreeni.

Ne joille tuoksut eivät aiheita mitään ikäviä oireita tai kohtauksia, eivät ehkä osaa edes ajatella mitä ne saattavat muille aiheuttaa. Minä en ota askelta taakse päin siksi, että tuoksusi olisi mielestäni pahanhajuinen, vaan siksi että välttäisin kivun. Monet hajuvesistä tuoksuvat minustakin hyvältä, mutta se ei paljoa lohduta siinä vaiheessa kun lamaannuttava kipu iskee.

Voin kun pääsisin tästä kurjasta vaivasta eroon. Voi kumpa ihmiset eivät lotraisi tuoksuja litratolkulla itseensä, se helpottaisi jo kummasti.


"Sotkunpotkun"
Sennin tekemä hieno, kaunis ja värikäs maalaus.
Välillä oman pääni voisi nimetä samoin, sotkunpotkun.



Satuttavatko tuoksut sinuakin 
tai tunnetko jonkun jota ne satuttavat?

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Vaikeampaa kuin tutista luopuminen

Usein lapsilla on jokin pehmolelu tai riepu, joka on hyvin tärkeä ja rakas. Jota ilman ei uni tule ja joka lohduttaa kun harmittaa.
Pehmolelusta haetaan turvaa ja lohtua.

Senni sai ensimmäisenä joulunaan, ollessaan 5kk ikäinen, vanhemmiltani lahjaksi Fanny nimisen pehmopupun. Fannysta tuli pienelle hyvin rakas, se oli oltava aina mukana nukkumaan mennessä ja muutenkin Fanny kulki paljon mukana, minne tyttö ikinä menikään.






Viimekesänä Fanny oli jo niin rakatettu, että pelkäsimme sen hajoavan. Pupua oli halittu ja pesty niin usein, että täytevanu oli mennyt jo kasaan.
Päätimme tilata uuden Fannyn, samanlaisen tietenkin. Senni sai olla itse mukana tilaamassa Fannya ja hänet pidettiin ajantasalla Fannyn matkasta. Isi kertoi milloin pupu matkasi laivalla Sennin luokse ja milloin se oli jo Suomessa. Senni sai itse hakea Fannyn pakettiautomaatista ja avata itse paketin. Uusi Fanny hyväksyttiin oitis ja vanha laitettiin talteen muistojenlaatikkoon. Tämä kirpaisi enemmän äitiä kuin tytärtä, heh.



Päiväkodin alettua, Senni haki tuttua turvan tuntua Fannysta. Pupu haettiin usein heti kainaloon kun tulimme kotiin. Huomaamattaan hän alkoi pureskella Fannyn mekkoa. Mekon pureskelu, nuuskuttelu ja halailu olivat tytölle selkeästi tärkeää. Yritin ensin estellä pureskelua, mutta tajusin että se oli siinä hetkessä hänelle niin tärkeä lohdun ja turvan tuoja, etten nähnyt järkeväksi riistää sitä häneltä. Tämä oli kausi, jolloin äidin syliä kaivattiin myös aiempaa enemmän.

Pian Fanny-paran mekko oli aivan kamalassa kunnossa! Se oli aivan riekaleina ja kuolan värjäämä! Pupu parka näytti vähintään 100-vuotiaalta, vaikka olikin melko uusi!

Äitini ompeli Fannylle uuden mekon, mutta sitä tyttö ei hyväksynyt. Pupulle sai kyllä vaihtaa uuden mekon, mutta kun tuli aika mennä nukkumaan, alkoi lohduton itku "minä haluan Fannylle sen vanhan mekon takaisin, minä rakastan sitä". Ei siis auttanut muu kuin laittaa pupulle riekalainen mekko takaisin, tällaisen asian takia en ala lasta huudattamaan.
Tutista luopuminenkin aikanaan kävi paljon helpommin, kuin yritys vaihtaa Fannylle ehjä mekko.

Pian Fannyn mekko alkoi olla niin pahasti riekalaina, että se oli jo vaarallinen. Mekko oli enää reikäisinä suikaleina, joita tyttö kietoi ranteensa ympärille. Pelkäsin että pian hän kiertää suikaleet niin tiukkaan, ettei kädessä kierrä enää veri. Jotain oli siis tehtävä, mekon oli vaihduttava.






Eräänä ilta kysyin Senniltä, miksi tuo vanha mekon riepu on niin tärkeä? Miksi se on parempi kuin mummun tekemä uusi mekko?
Kun kuulin vastauksen, tunsin itseni niiin hölmöksi, miksi en ollut heti tajunnut.

Senni on hyvin tarkka, että asiat sopivat keskenään yhteen. Hän esim. haluaa vihreän lautasen kanssa vihreän mukin, pilkullisten leggingsien kanssa hän valitsee pilkulliset sukat jne.
Olisi pitänyt arvata, että tyttö vastaa mekko kysymykseeni seuraavasti " no kun se vanha mekko sopii Fannyn rusettiin".
Tietenkin! Uusi mekkohan oli ihan erilaista kangasta, eihän se sovi rusettiin!

Kysyin, kävisikö uusi mekko, jos mummu tekisi siihen sopivan rusetin. Tytön katseesta näki, että nyt osuin oikeaan. "Joo!".

Mummu antoi tytön itse etsiä kangaslaatikosta samaa kangasta, mitä uusi mekkokin oli. Kankaasta mummu sitten näppäränä teki rusetin. Toivoin rusettia, joka kiinnitettäisiin Fannyn korvaan kuminauhalla, vähän niin kuin pompula. Tämä mahdollistaa sen, että Fannylle voi nyt tehdä lisää mekkoja ja rusetteja ja Senni voisi vaihdella niitä halutessaan. Mummu lupasikin ommella Fannylle lisää mekkoja ja rusetteja. :)

Uusi mekko hyväksyttiin heti, kun oli mätsäävä rusettikin! Pupu sai hienon ja ehjän mekon ja tyttö voi taas turvallisesti halia pehmoaan. Ja mekon pureskelukin loppui kuin seinään, mekon vaihduttua. Vanhan mekon kangas taisi olla koostumukseltaan sellainen, joka houkutteli pureskelmaan.






Hassua miten pienistä, mutta lapselle niin suurista asioista jonkin asian ratkaisu voi olla kiinni. Minun piti vain osata muotoilla kysymykseni oikein, jotta lapsi osasi kertoa mistä homma kiikasti.






Onko teidän lapsilla jokin pehmolelu, 
joka on kaikista tärkein ja rakkain?