perjantai 29. joulukuuta 2017

Meidän joulu 2017

Tänä vuonna vietimme jouluaattoa siskoni Nean perheen luona. He olivat laittaneet kotinsa kauniin jouluiseksi, iso kiitos heille!
Heillä oli aito, kauniisti koristeltu joulukuusi. Pääsimme kaikki syömään saman, piiitkän, pöydän ääreen, joka oli katettu tyylikkäästi jouluunsopivasti, servettien värivalinta sopi hyvin Suomi 100-teemaa.








Lapset odottivat joulupukkia innoissaan ja viimein hän kolkuttikin oveen, voi sitä riemua ja iloa mikä lapsista näkyikään. Pukille laulettiin ja lapset vastasivat reippaasti pukin kysymyksiin. Senni halusi esittää myös tonttujumpan, jonka oli oppinut päiväkodissa ja hienosti esittikin ja lauloi. 







Nyt minun ja siskoni esikoiset alkavat jo olla sen verran isoja, että osaavat jo odottaa joulupukkia ja ymmärtävät mikä joulu on.
He osasivat jo esittää lahjatoiveita ja ilahtuivat kun toiveita toteutui.
Kerroin Sennille ennen joulua, että lahjatoiveet ovat vain toiveita, kaikki toiveet eivät toteudu, mutta varmasti osa. Tämä oli tytölle ihan ok. En vain tajunnut kertoa, että paketeista saattaa tulla myös sellaisia lahjoja joita hän ei ollut toivonut. Tämä hämmensi tyttöä, hän oli ihan ihmeissään kun paketeista tuli ylläreitä. :D

Ruokaa ja herkkuja oli tänäkin jouluna yllinkyllin, kaikki saivat takuulla vatsansa täyteen. Vähempikin olisi riittänyt, heh.
Nea oli valmistanut valtavasti monenlaisia herkkuja, ihmettelen miten hän on töidensä jälkeen ehtinytkään tehdä kaiken. Minä vein joulupöytään kuivakakkuja, kahvi-taatelikakun ja puolukka-valkosuklaakakun. Joulupäiväksi tein myös viljattoman, perunattoman ja laktoosittoman pumpulikakun jossa oli joulunmakuina piparkakku ja appelsiini.






Meillä on ollut jo vuosia tapana antaa itsetehtyjä lahoja äitini ja sisarusteni kesken. Tänäkin vuonna paketeista ilmestyi kaikenlaista kaunista itsetehtyä.
Äitini oli ommellut ja kutonut kaikenlaista ihanaa. Minä ja Teppo saimme hienot villasukat! On tuo meidän Mamma vaan taitava.
Sain myös tarpeellisen patakintaan ja pannumyssyn.








Jaana oli tehnyt kauniit "miehenkorvikkeet", nyt aukeaa tiukemmatkin purkit ja pullot.






Nea oli askarrellut kauniit rasiat, jotka kätkivät sisälleen " mörönkarkoittemet". Saimme myös itsetehtyä rockyroadia.






Minä aloitin lahjojen tekemisen jo kesällä. Niitä oli kiva virkkailla pikkuhiljaa, ilman stressiä. Nyt olikin kiva päästä antamaan ne saajilleen. :)
Annoin lahjoiksi virkkaamiani pieniä pussukoita/kukkaroita ja tein piparmintun & eukalyptuksen tuoksuista pyykkietikkaa.











Tepolla meni aatto töissä, mutta onneksi joulupäivä oli vapaata, sitten hän suuntasikin taas töihin. Joulupäivänä seuraamme liittyivät perinteisesti myös Vilma ja lasten Mummi. Joulupukki oli tuonut melkoisen lahjakasan, niiden jakamisessa ja aukaisemisessa menikin hyvä tovi. Monta lahjatoivetta toteutui, lapset olivat lahjamäärästä päätelleen osanneet olla kilttejä.

Teppo on aina ollut hyvä ostamaan lahjoja, paljon parempi kuin minä. Hassua, sillä yleensä puhutaan kuinka miehet ovat niin huonoja ostamaan lahjoja, tämä ei päde meillä. Lasten paketeista paljastui lahjoja, jotka tulivat minullekin ihan yllätyksinä ja yritin aina vainvihkaan kysyä että sinäkö tämän ostit, heh.
Minäkin sain ihania lahjoja. Yksi lahjoista sai minut jopa itkemään ilon- ja liikutuksenkyyneliä, mutta siitä kerron ehkä enemmän joskus myöhemmin.






Tepolle oli vaikea keksiä lahjoja kun hän ei oikein toivonut mitään. Päädyin sitten ostamaan lahjakortteja kaupunkimme yrityksiin. Näin tuin myös paikallisia pienyrittäjiä, joka toivottavasti auttaa heitä jatkamaan yrityksensä pyöritystä tässä pikkukylässä.

Ostettujen lahjojen lisäksi halusin antaa tytöillemmekin jotain itse tehtyä. Virkkasin heille samistelupipot heidän lempiväreissään. Lankana käytin pehmoista merinovillaa, jotta pipot eivät jäisi kaappin perälle kutittavuuden vuoksi. Pipoihin tein vielä tupsut, joissa on heijastinlankaa seassa.
Teppo ja Vilma saivat lisäksi vielä virkatut pussukat/kukkarot.







Myös Mummia muistettiin itsetehdyllä lahjalla. Hän sai pienet betoniset saappaat, joihin saa laitettua tuikut. Saappaat koristelin pitsillä.






Joulua odotetaan ja suunnitellaan aina kauan, sitten se meneekin hujauksessa ohi. Onneksi siitä ehti silti nauttia, katsella lasten riemua, käpertyä rakkaan kainaloon ja vain olla siinä hetkessä. Juoluruokia ja herkkuja tuli syötyä yllinkyllin, huh vähempikin olisi riittänyt. Nyt hetki vielä lomailua, lahjoja ihmetellen ja sitten alkaa taas arki. Tosin meitä odottaa ensi viikolla pieni miniloma samalla kun minä täytän pyöreitä (kääk!), sitä odotellessa. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti