lauantai 30. joulukuuta 2017

Kakkutoiveita ja toteutuksia

Vuosi vaihtuu pian ja tajusin etten ole aikoihin tehnyt kakkupostauksia. Monenlaisia kakkuja on tullut väkerreltyä, mutta vain osa niistä on päätynyt tänne blogin puolelle. Instagramiin sen sijaan olen laittanut kakkukuvia säännöllisemmin, minut löytää nimimerkillä _n_i_n_n_i

Nyt pääsette näkemään ja lukemaan hieman niistä vuoden 2017 kakuista ja leivonnaisista, joita en vielä ole täällä esitellyt. Ihan jokaista kakkua ja leivonnaista en esittele. En enää itsekään muista mitä kaikkea olen tehnyt ja postauksesta tulisi ihan kamalan pitkä jos listaisin ne kaikki tähän. :D

Pullokakku

Pullokakun tekeminen oli ollut pitkään mielessä, päätin toteuttaa sen elokuussa Tepon synttärikakkuna. Pullokakun tein youtubesta löytyvän ohjeen avulla, ohje löytyy kun laittaa hakusanaksi pullokakku.
Käyttämieni candymeltsien maku oli mielestäni kamala, mutta ihan kivan näköisen pullokakun niistä sain tehtyä. Muovipullon irroitus oli melko haasteellista, meltsikuorrute halkeili helposti. Onneksi kakun sisältö oli herkullinen, päällisen jätin lautaselle. Joskus voisi kokeilla tehdä erilaisilla meltseillä.






Lego ninjago-sokerimassakoriste

Tämä koriste tilattiin ekaluokkalaisen pojan synttäreille.






Ristiäiskakku tyttövauvalle

Tyttövauva sai nimen ja minä sain kunnian leipoa kakut pikkuisen ensimmäiseen juhlaan. Haluttiin yksi isompi kakku ja pienempi kakku, joka olisi vegaaninen, laktoositon ja gluteeniton. Gluteenittomuus on minulle tuttua, mutta vegaanikakun suunnittelussa saikin hetken pohtia kun ei voinut käyttää normikermoja ja tuorejuustoja. Vegaanikakun kuorrutin soijakermalla, jonka jämäköitin agar agar-jauheella. Onneksi harjoittelin tätä, sillä pelkkä soijakerma jäi aivan liian löysäksi jotta sillä olisi voinut kuorruttaa kakun nätisti.
Tilaaja toivoi yksinkertaista kakkua, jossa on sileä pinta liukuvärjäyksellä (valkoinen ja vaaleanpunainen) ja päällä sokerimassakukkia ja nimilaatta. Makuina olivat vadelma ja valkosuklaa.
Tilaaja oli oikein tyytyväinen ja makukin oli saanut kehuja. Tämä lämmittää mieltä erityisesti sen vuoksi, että he olivat minulle täysin tuntemattomia entuudestaan, joten he tuskin mielistelläkseen kehuivat.






Macarons

Macaronsit, ne pienet pirulaiset jotka tuntuvat vaativan tähtien ja kuun oikeaa asentoa onnistuakseen. Päätin silti kokeilla näiden tekemistä tytön 11v kaverisynttäreille. Vitsi miten iloinen olinkaan kun ne onnistuivat täydellisesti! Täytteeksi laitoin suklaamoussea.






Siskon synttärikakku

Siskoni halusi oikein tyttömäisen pinkin kakun tiarakoristeella. Koristeen tein sokerimassasta ja maalasin sen syötävällä hopeamaalilla. Ensimmäistä kertaa kokeilin hopeamaalia ja ihastuin siihen täysin, tulen ehdottomasti käyttämään jatkossakin!
Itse kakkuun tuli ruusupursotukset, joihin en tosin ollut lainkaan tyytyväinen mutta onneksi muille kelpasi. Makuina kakussa olivat mansikka ja suklaa.






Pojan 1v kakku

Tämän kakun makuina olivat mansikka ja minttusuklaa. Kakun päällä voikreemi ja koristeet sokerimassaa ja muutama itsetehty marenki. Sokerimassanallen mallina toimi synttärisankarin oma uninalle. Osaan koristeista laitoin syötävää hopeamaalia. Näitä lasten kakkuja on aina niin ihana tehdä.






Isänpäiväkakku (suukkokakku)

Teppo toivoi isänpäiväkakun teemaksi Super Mariota ja sen hän sai. Kakun koristeet sokerimassaa, kuorrutus kermalla. Kakussa sisällä vadelmamousse vadelmatäyttisraidalla ja yllärinä vaniljasuukot.
Super Mario koristeen tekeminen hiukan mietitytti, mutta onnistuin mielestäni hyvin, tuli ihan tunnistettava hahmo. Hahmon lisäksi kakkuun tuli teksti SUPER ISI.






Ylioppilaskakut

Ylioppilasjuhliin tilattiin perinteinen mansikkakakku ja suklaakakku päärynäraidalla. Monesti kakkuja tehdessä jokin osa ei onnistu toiveideni mukaan (vaikka tilaajalle ovatkin kelvanneet) tai olen joutunut tuskastelemaan jonkin osion kanssa, mutta näiden kakkujen tekemisessä kaikki meni nappiin ja loppulokset olivat juuri sitä mihin pyrin. 
Mansikkakakkuun koristeeksi haluttiin mansikat kiilteellä ja kermapursotukset. Suklaa-päärynäkakkuun haluttiin tasainen suklaakreemipinta muutamalla sokerimassakukalla. 
Kukkia varten testasin ihan uutta tekniikka ja voi vitsi, miksen ole aikaisemmin tehnyt kukkia niin, näistä tuli niin paljon kauniimpia ja aidomman näköisiä kuin mistään aikaisemmin tekemistäni sokerimassakukista! Tekniikassa terälehtien muokkaamiseen käytetään apuna superlonia, varsin näppärää! Ylioppilasjuhlien yhtenä teemavärinä oli shampanja, joten viimeistelin kukat hennon kultaisella tomuvärillä näin lopputulos oli shampanjainen sävy, valitettavasti kukkien oikea sävy ei näy kuvassa.








Hassua miten sitä ehtiikään unohtaa mitä kaikkea on tullut leivottua ja millaisia sokerimassakoristeita olen tehnyt. Uusien tilausten tullessa mietin monesti, osaankohan minä. Nyt kun katson mitä kaikkea olen saanut aikaan (ja tässä vain osa tekeleistäni), niin kai se on todettava että jotakin osaan. Toki olen harrastelija, en ammattilainen, mutta olen iloinen siitä miten olen tänäkin vuonna kehittynyt kakkujen ja koristeiden teossa.
Tämä ihana ja rakas harrastus on edelleenkin tärkeä osa minua ja elämääni. Olen ikionnellinen siitä, että moni on mahdollistanut tämän harrastuksen tilaamalla minulta kakkuja, kiitos.
Onneksi kakkutilauksia näyttää tulevan jatkossakin, kaksi tilausta jo tiedossa alkuvuodelle 2018.



Kakkurikasta vuotta 2018 kaikille!!!

perjantai 29. joulukuuta 2017

Meidän joulu 2017

Tänä vuonna vietimme jouluaattoa siskoni Nean perheen luona. He olivat laittaneet kotinsa kauniin jouluiseksi, iso kiitos heille!
Heillä oli aito, kauniisti koristeltu joulukuusi. Pääsimme kaikki syömään saman, piiitkän, pöydän ääreen, joka oli katettu tyylikkäästi jouluunsopivasti, servettien värivalinta sopi hyvin Suomi 100-teemaa.








Lapset odottivat joulupukkia innoissaan ja viimein hän kolkuttikin oveen, voi sitä riemua ja iloa mikä lapsista näkyikään. Pukille laulettiin ja lapset vastasivat reippaasti pukin kysymyksiin. Senni halusi esittää myös tonttujumpan, jonka oli oppinut päiväkodissa ja hienosti esittikin ja lauloi. 







Nyt minun ja siskoni esikoiset alkavat jo olla sen verran isoja, että osaavat jo odottaa joulupukkia ja ymmärtävät mikä joulu on.
He osasivat jo esittää lahjatoiveita ja ilahtuivat kun toiveita toteutui.
Kerroin Sennille ennen joulua, että lahjatoiveet ovat vain toiveita, kaikki toiveet eivät toteudu, mutta varmasti osa. Tämä oli tytölle ihan ok. En vain tajunnut kertoa, että paketeista saattaa tulla myös sellaisia lahjoja joita hän ei ollut toivonut. Tämä hämmensi tyttöä, hän oli ihan ihmeissään kun paketeista tuli ylläreitä. :D

Ruokaa ja herkkuja oli tänäkin jouluna yllinkyllin, kaikki saivat takuulla vatsansa täyteen. Vähempikin olisi riittänyt, heh.
Nea oli valmistanut valtavasti monenlaisia herkkuja, ihmettelen miten hän on töidensä jälkeen ehtinytkään tehdä kaiken. Minä vein joulupöytään kuivakakkuja, kahvi-taatelikakun ja puolukka-valkosuklaakakun. Joulupäiväksi tein myös viljattoman, perunattoman ja laktoosittoman pumpulikakun jossa oli joulunmakuina piparkakku ja appelsiini.






Meillä on ollut jo vuosia tapana antaa itsetehtyjä lahoja äitini ja sisarusteni kesken. Tänäkin vuonna paketeista ilmestyi kaikenlaista kaunista itsetehtyä.
Äitini oli ommellut ja kutonut kaikenlaista ihanaa. Minä ja Teppo saimme hienot villasukat! On tuo meidän Mamma vaan taitava.
Sain myös tarpeellisen patakintaan ja pannumyssyn.








Jaana oli tehnyt kauniit "miehenkorvikkeet", nyt aukeaa tiukemmatkin purkit ja pullot.






Nea oli askarrellut kauniit rasiat, jotka kätkivät sisälleen " mörönkarkoittemet". Saimme myös itsetehtyä rockyroadia.






Minä aloitin lahjojen tekemisen jo kesällä. Niitä oli kiva virkkailla pikkuhiljaa, ilman stressiä. Nyt olikin kiva päästä antamaan ne saajilleen. :)
Annoin lahjoiksi virkkaamiani pieniä pussukoita/kukkaroita ja tein piparmintun & eukalyptuksen tuoksuista pyykkietikkaa.











Tepolla meni aatto töissä, mutta onneksi joulupäivä oli vapaata, sitten hän suuntasikin taas töihin. Joulupäivänä seuraamme liittyivät perinteisesti myös Vilma ja lasten Mummi. Joulupukki oli tuonut melkoisen lahjakasan, niiden jakamisessa ja aukaisemisessa menikin hyvä tovi. Monta lahjatoivetta toteutui, lapset olivat lahjamäärästä päätelleen osanneet olla kilttejä.

Teppo on aina ollut hyvä ostamaan lahjoja, paljon parempi kuin minä. Hassua, sillä yleensä puhutaan kuinka miehet ovat niin huonoja ostamaan lahjoja, tämä ei päde meillä. Lasten paketeista paljastui lahjoja, jotka tulivat minullekin ihan yllätyksinä ja yritin aina vainvihkaan kysyä että sinäkö tämän ostit, heh.
Minäkin sain ihania lahjoja. Yksi lahjoista sai minut jopa itkemään ilon- ja liikutuksenkyyneliä, mutta siitä kerron ehkä enemmän joskus myöhemmin.






Tepolle oli vaikea keksiä lahjoja kun hän ei oikein toivonut mitään. Päädyin sitten ostamaan lahjakortteja kaupunkimme yrityksiin. Näin tuin myös paikallisia pienyrittäjiä, joka toivottavasti auttaa heitä jatkamaan yrityksensä pyöritystä tässä pikkukylässä.

Ostettujen lahjojen lisäksi halusin antaa tytöillemmekin jotain itse tehtyä. Virkkasin heille samistelupipot heidän lempiväreissään. Lankana käytin pehmoista merinovillaa, jotta pipot eivät jäisi kaappin perälle kutittavuuden vuoksi. Pipoihin tein vielä tupsut, joissa on heijastinlankaa seassa.
Teppo ja Vilma saivat lisäksi vielä virkatut pussukat/kukkarot.







Myös Mummia muistettiin itsetehdyllä lahjalla. Hän sai pienet betoniset saappaat, joihin saa laitettua tuikut. Saappaat koristelin pitsillä.






Joulua odotetaan ja suunnitellaan aina kauan, sitten se meneekin hujauksessa ohi. Onneksi siitä ehti silti nauttia, katsella lasten riemua, käpertyä rakkaan kainaloon ja vain olla siinä hetkessä. Juoluruokia ja herkkuja tuli syötyä yllinkyllin, huh vähempikin olisi riittänyt. Nyt hetki vielä lomailua, lahjoja ihmetellen ja sitten alkaa taas arki. Tosin meitä odottaa ensi viikolla pieni miniloma samalla kun minä täytän pyöreitä (kääk!), sitä odotellessa. :)

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

DIY-vinkkejä lasten kanssa

Tehtiin lasten kanssa isänpäivälahjaksi ihana tyynyliina, kangasvärien avulla ja söpöt kortit, lasten käden- ja jalanjälkiä hyödyntäen.
Isänpäivä oli ja meni, mutta nämä ovat mielestäni oivalliset lahjaideat myös jouluksi vaikka isovanhemmille tai kummeille.


Ostin kaupasta ihan tavallisen valkoisen puuvillaisen tyynyliinan ja paikallisesta käsityötarvikeliikkeestä, Pienestä Nappipuodista, mustaa kangasväriä. Tyynyliinan pesin, jotta väri ottaisi varmasti siihen kiinni.

Kirjoitin tietokoneella haluamani tekstin ja tulostin sen. Piirsin kirjainten ääriviivat kontaktimuoville permanenttitussilla (oikealle puolelle, nurjalle jos kopioi niin pitää muistaa tehdä peilikuvana). Sitten leikkasin kirjaimet irti askarteluveistessä. Tekstin voi toki tehdä ihan vapaallakädelläkin, mutta minä en halunnut ikuistaa harakanvarpaitani tyynyliinaan, joten piirtin tekstin mallista.

Seuraavaksi irroitin kontaktimuovin tauskapaperia hiukan yhdestä kulmasta. Kohdistin tekstin tyynyliinaan haluttuun kohtaan ja kiinnitin kontaktimuovin, pikkuhiljaa tauskapaperia pois vetäen ja kontaktimuovia samalla tarkasti kiinni painellen.

Kun kontaktimuovista tekemäni sabluuna oli kiinni tyynyliinassa, töpöttelin mustaa elintarvikeväriä superlonipalasella. Tyynyliinan sisään on hyvä laittaa vaikka sanomalehti, näin väri ei pääse siitä läpi ja sotke tyynyliinan toista puolta. Kun väri oli hiukan kuivahtanut, poistin sabluunan varovasti. Värin kuivuttua kokonaan, silitin sen vielä kangasvärin ohjeen mukaan kiinni.

Sitten olikin lasten aika tulla kuvioihin mukaan. Ensiksi rasvasin lasten kädet perusvoiteella, näin kangasväri ei jämähdä ihoon kiinni eikä väristä imeydy niin helposti ihoon mitään ylimääräistä. Rasvauksen jälkeen lasten kädet töpöteltiin superlonipalojen avulla mustaan kangasväriin ja kädenkuvat painettiin tyynyliinaan. Tämä vaihe oli huomattavasti nopeampi kuin kirjainten tekeminen, meillä meni kahden lapsen kanssa ehkä 10min. Musta väri lähti todella helposti irti lasten käsistä, ei tarvinut edes hinkata, pelkkä pesu käsisaippualla riitti.

Kädenjälkien kuivuttua silitin nekin kiinni. Valmista. Minusta lopputulos on suloinen, oikein onnistunut. Lapsista oli hauskaa kun isi vertaili omaa kättään heidän kädenjälkiinsä, kuinka isin käsi ei olisi edes mahtunut tekstin ympärille kokonaan.






Kortin teimme lasten jalanjäljistä. Ruskeaa askartelumaalia vain jalanpohjaa (jalanpohjankin voi rasvata ennen maalin laittoa) ja jalka askartelukartongille. Sormenjäljistä tuli vielä korvat ja töpöhäntä jalanjäljelle ja näin valmistuivat kaksi suloista nallea.

Tämänhän voisi toteuttaa myös joulukortti-ideana, joko nalleina tai pupuina. Pupuille voisi tehdä korvat painamalla lapsen koko sormenjäljen, ei vain sormenpäätä niin kuin nalleissa.






Pappa sai isänpäivänä hirvikortin. Hirvenpää on lapsen jalanjälki ja sarvet kädenjäljistä. Tästäkin saisi jouluisen jos tekisi hirven sijaan poron, vaikka Petteri Punakuonon. Vaihtaa vain värit poroon sopiviksi ja laittaisi punaisen nenun.






Minusta on ihana tehdä lasten käsien- ja jalkojenjäljistä kortteja, niistä on sitten myöhemmin kiva katsella kuinka pikkuisia ne ovatkaan olleet.

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Meidän 4-vuotias

Kesällä Senni täytti 4-vuotta!
Neljävuotiaana hän on omatoiminen, tanssivainen, iloinen ja rakastettava kaunis pieni tyttönen.






Hän nukkuu pääsääntöisesti päiväunet. Iltaisin hän menee hyvin nukkumaan omaan sänkyynsä, mutta aamuyöstä kömpii usein viereen.

Tyttö on omatoiminen ja hän haluaa pärjätä ilman apua. Hän saattaa hermostua jos menen neuvomaan tai auttamaan väärässä kohtaa, heh.
Napanuoraa venytetään selkeästi. Uusimpana ovat yökyläilyt. Senni on vauvasta asti yökyläillyt minun vanhempieni luona, mutta nyt hän on ollut myös Mummilla ja serkkutytöllään yökylässä. Kummassakaan paikassa äitiä ei ikävöity ja sen hän kertoi ylpeästi minulle. Kovin innokkaasti hän olisi menossa yökyläilemään kaikille tutuille.  Onneksi äidin syli ja läheisyys silti kelpaavat vielä.

Vaikka äitiä ei juurikaan enää ikävöidä, niin monia muita asioita kyllä. Kun meillä on vieraita ja he lähtevät kotiin, ulko-oven sukeuduttua kertoo tyttö jo ikävöivänsä heitä.
Erilaisia kivoja paikkoja myös ikävöidään esim. metsää, kylpylää ja hoploppia. Kevättalvella ikävänkohteena oli järvenjää, kun kerroimme sen sulavan pian pois. Välillä huvittaa ihan kun hän ikävöi ihan hupsuja asioita.






Kyselin hieman tytöltä itseltään millainen hän on, tässä hänen vastauksensa ja minun mietteeni niiden perässä.

Mikä sinun nimesi on?

Senni

Montako vuotta olet?

Nejjä

Keitä sinun perheeseesi kuuluu?

Äiti, isi ja Viima (Vilma)

Ketkä ovat kavereitasi?

Sanni, Nelli, Anton, Viimei (Vilmeri), Tea, Nella ja kaikkia muita

Mitä tykkäät tehdä?

Mennä puuhamaahan ja tivoliin. Kotona tykkään leikkiä frozenmekolla.

Prinsessaleikit ovat edelleenkin mieluisia, samoin kotileikit. Teekutsuja ja ravintolaleikkejä tyttö tykkää myös leikkiä paljon. Päivääkään ei taida mennä ilman, ettei tyttö tanssisi. Hän pitää myös palapeleistä, legoista ja lautapeleistä, erityisesti muistipeleistä.
Kirjoista lemppareita tällä hetkellä ovat etsintäkirjat, joiden kuvista pitää osata etsiä erilaisia asioita. Aakkoskirjoja hän jaksaisi lukea loputtomiin.
Aakkoset kiinnostavat nyt hurjasti. Hän kyselee esimerkiksi kauppojen kylteistä, mitä kirjaimia niissä on. Numerot kiinnostavat myös, mutta kirjaimet menevät tällä hetkellä niiden edelle.

Hän tykkää myös hääriä keittiössä kanssani, ruokaa laittaen ja leipoen. Metsäretket ovat mieluisia, hän pitää maisemien ihailusta.
Eläimet kiinnostavat myös paljon. Tyttö kyselee päivittäin erilaisista eläimistä jos jonkinlaista, erityisesti häntä kiinnostaa mitä mikin eläin syö. Eläinten poikaset aiheuttavat usein "voooi kuinka suloinen"-reaktion, samoin kuin vauvatkin.
Vauvojen hoivaaminen kiinnostaa selkeästi. Uusinta serkkuvauvaa hän pitelee mieluusti sylissään ja jos vauva sattuu itkemään, kantaa tyttö kaikki hänelle itselleen mieluisat lelut vauvalle " tässä vauva, sinä saat leikkiä näillä". On hän myös sanonut että meillekin pitäisi tulla vauva ja pohtinut, että mistähän niitä saisi. :D
Eilen hän kertoi minulle ja isälleen "sitten aikuisena minun masussani on vauva, mutta en vielä tiedä mikä sen nimeksi tulee".

Mitä harrastat?

Voimistelu on mun harrastus ja muskaji

Muskari on ollut harrastuksena jo vauva-ajoilta asti. Voimistelu alkoi tänä syksynä ja hän nauttii siitä selvästi. Musikaaliselle ja tanssivaiselle lapselle nämä harrastukset ovat olleet nappivalinta. 

Mistä ruuasta pidät?

Makalonivellistä ja pinaattiletuista

Jos kysyn, mitä syötäisiin iltapalaksi on vastaus hyvin usein makaronivelli.
Pinaattiletut uppoavat aina, valmistinkin niitä viimeksi ison kasan, kaurajauhoilla tehtynä.
Kasvissosekeitot ja pastaruuat uppoavat myös hyvin.

Mistä ruuasta et pidä?

Heenekeitosta ja puolukkahillosta

Jep, hernekeitto ja puolukkahillo ovat inhokkeja. Aikalailla kaikki muu meneekin.

Millainen olet?

Vaalea tyttö.

Hih, jos ulkonäöllisesti ajatellaan niin kyllä, hän on vaalea tyttö. Hiukset ovat kasvaneet jo hurjan pitkiksi, hiukan ne näyttävät taipuvan. Taitaa tyttö periä minulta luonnonkiharat.
Hän kasvaa pituus- ja painokäyrillä tasaisesti 0-käyrällä, niin kuin on aina tehnyt. Vaatteet ovat 104/110. Housuissa saa olla jo 110/116. Senni on vasenkätinen.

Missä olet taitava?

Voimistelussa

Hän on motorisesti taitava. Johtunee siitä, että hän tanssahtelee aina kuin vai voi. Kesällä hän oppi ajamaan polkupyörällä ilman apupyöriä.
Uhkarohkea hän ei ole. Hän harkitsee hyvin tarkkaan liikkeensä, ei etene päätä pahkaan.
Vielä vuosi sitten hiekkalaatikonreunalta hyppäämiseen tarvittiin äitiä kädestä kiinni pitämään. Nyt rohkeutta on tullut huimasti ja esim. metsässä kiivetään ja hypitään kiviltä.
Sorminäppäryyttä myös löytyy. Hän osaa sulkea vetoketjut, käyttää veistä ja haarukkaa ja solmia kylpytakin vyön.

Hän on taitava mätsäilemään värejä. Pompulat valitaan aina sopimaan päivän asun väreihin ja iltapuurolautasen hän toivoo olevan saman värinen kuin hänen yöpukunsa. Hänen värisilmänsä on aika tarkka ja tämän ovat muutkin huomanneet. Täytyy varmaan myöntää, että tämä mätsäily on minulta opittua, heh.

Mitä haluaisit oppia?

Kävelemään käsillä

Tytöt haaveet uusien asioiden oppimisen osalta ovat aikalailla liikunnallisia. Juurikin tuo käsilläkävely, mutta myös takaperinkuperkeikasta on ollut puhetta.

Kirjaimet ovat nyt hyvin kiinnostavia ja niitä hän osaakin jo hurjan määrän.
R-kirjain ei tule vielä puheessa, vaikka sanavarosto on päiväkodin mukaan laaja. Ärrää on nyt harjoiteltu leikinomaisesti. Myös L-kirjain muuttuu joissakin sanoissa J-kirjaimeksi, mutta nyt osaa aika hyvin jo vaihtaa sen L:ksi jos asiasta sanoo, esim lamppu eikä jamppu.






Mikä sinusta tulee isona?

Pinsessa

Hänhän on jo meidän prinsessa. 

Mitä töitä haluaisit tehdä isona?

Tanssia ja olla oikea poliisi ja joulupukki ja olla aikuinen

Tanssiminen ja poliisi vilahtelevat haaveissa tasaisesti, mutta nyt hän on puhunut jo hyvin pitkään haluavansa mennä töihin käsityötarvikeliikkeeseen, jossa minä olin alkuvuodesta töissä.
"Voi kun minä kasvaisin nopeasti aikuiseksi. Sitten minä voisin ommella ja mennä Nappipuotiin töihin."

Päättäväisenä tyttönä hän on siis päättänyt menevänsä töihin Nappipuotiin, ei hakevansa vaan menevänsä. Toivon että tämä määrätietoisuus, uskaliaisuus olla oma itsensä ja kyky kertoa mielipiteensä, säilyisivät tytöllä läpi elämän. Elämä on hitusen helpompaa kun osaa olla kohtelias ja ystävällinen, mutta muistaa myös itsensä ja omat tarpeensa, kun ei ole liian kiltti. Toivon että hänen iloinen elämänasenteensa säilyisi ainiaan. Kultaseni, pysy juuri tuollaisena kuin olet, omana itsenäsi! ❤






Tällaiset terveiset saimme 4v neuvolakorttiin:
Reipas tyttö, hienosti tekee tehtäviä. Kasvu tasaista. vas.kätinen. Terveenä pysynyt. D-vit ja maitotuotteet käytössä! 
Motoriset taidot todella hienot!

Valokuvat Janne Laaksonen, https://www.kuvaajanne.fi

lauantai 30. syyskuuta 2017

Nakit termarissa

Maanantaina oli mitä kaunein ja lämpimin syyspäivä, oivallinen päivä suunnata syysretkelle kera eväiden.
Valkjärvi on muodostunut retkipaikoista meidän lemppariksi, siispä menimme sinne. 





Yleensä paistamme grillikatoksessa makkaraa. Grillimestarina on toiminut Teppo, mutta tällä kertaa hän ei töiden takia päässyt mukaamme. Minua ei kiehtonut ajatus grillin vieressä tönöttämisestä ja savunhajuisista vaatteista, joten päätin että grillaus saa jäädä. Jotain lämmintä evästä olisi kuitenkin kiva syödä.
Muistinkin vinkin, jonka olin aikasemmin lukenut jostain, termarinakit! Niitähän me otetaan mukaan porkkana- ja omenalohkojen lisäksi!

Termarinakit ovat ihan älyttömän helpot toteuttaa. Tarvitset vain termarin, meillä oli ruokatermari mutta varmaan onnistuu isossa normitermarissakin.
Kylmät nakit laitetaan termariin ja päälle kaadetaan kiehuvaa vettä. Sitten vain kansi kiinni ja kohti retkipaikkaa. Nakit valmistuvat matkalla ja perillä saatte nauttia lämpimistä nakeista. Meillä tämä oli ainakin ihan huippueväs, pääsee ehdottomasti jatkoon. Nopea, vaivaton eikä vie paljoa tilaa eväskorissa ja maistuu kaikille.

Retkellä minun ei tarvinnnut uhrata ajatustakaan eväille, saimme nauttia kauniista syksyisestä luonnosta kaikessa rauhassa. Nautimme auringonlämmöstä, laiturilla istuen. Katselimme sieniä ja  maistelimme puolukoita. Keräilimme männynkäpyjä tulevia askarteluja varten ja tyttö sai uittaa leikkivenettään rannassa. Kovasti olisi pikkuneidin tehnyt mieli mennä uimaan, mutta mieli muuttui kun sai kokeilla kädellä kuinka kylmää vesi jo oli, hih.










Nälän yllättäessä eväät olivat jo syöntivalmiina, helppoa kuin mikä. Termarinakit toimivat varmasti retkieväinä myös talvella. 



Ovatko termarinakit teille tuttuja?

maanantai 4. syyskuuta 2017

Kesän 2017 lomailut

Kesä alkaa vaihtua jo syksyyn, on aika laittaa kesämuistot talteen.

Lomapudjettimme oli tänä kesänä varsin pieni, siitä huolimatta onnistuimme viettämään ihanan kesän! Ihanan kesän ja mukavia muistoja saa vähemmälläkin rahamäärällä. Paljon ihania hetkiä ja muistoja on nyt purkitettu ja niitä on kiva muistella sitten kun talvipakkaset paukkuvat.






Pidimme muutamat pihapiknikit. Kauniilla säällä on ihana viedä leipomuksia ulos ja herkutella ulkoilmassa. Samalla lapset saavat leikkiä ja kirmailla pitkin pihaa, saippuakuplia puhallellen.






Alkukesästä Senni pääsi sylikummiensa perheen kanssa kotieläinpihalla. Senni oli tykännyt oikein paljon, kiitos vielä kummeille!

Juhannus vietettiin jälleen vanhempieni luona. Rauhallisesti perheen kanssa höpötellen ja herkutellen.






Puuhamaassa olemme käyneet lähes joka kesä, niin tänäkin kesänä. Tällä kertaa teimme reissun meidän tyttöjen, sekä siskoni perheen kanssa, neljä lasta ja neljä aikuista. Puuhamaasta löytyy kivasti puuhaa kaikille ja iso plussa on se, että siellä voi grillata omia eväitä.
Sennin ehdoton lemppari oli hurja liukumäki, jossa virtasi vesi ja se laskettiin kumiveneillä. Senni ja siskonpoika jaksoivat laskea yhä uudestaan ja uudestaan. Onneksi isät olivat uhrautuvaisia ja laskivat lasten kanssa. ;)
Vilma ja toinen siskonpojista taas tykästyivät minigolfiin. Myös pomppulinnat ja trampoliinit olivat mieleen, sekä tarzanrata ja liikennepuisto.






Välillä on kiva viettää rauhallista kesäpäivää, ilman isompia suunnitelmia ja menoja. Sellaisina päivinä tehdään juuri sitä, mitä sillä hetkellä tekee mieli, käydään vaikka jätskillä, syömässä ravintolassa tai käydään ruokkimassa sorsia. Jäätelöä herkuttelimme muutamat kerrat jäätelökioskilla/puistossa ja kerran vesitornissa, jossa pikkuneiti ihaili kotikaupunkimme maisemia ihmeissään. Jätskiautollakin tuli käytyä kerran. Lisäksi herkuttelimme mansikoilla ja herneillä. Tällaisia pieniä, mutta arvokkaita, kesämuistoja joista jää hyvä mieli kaikille, kiireetöntä yhteistä aikaa.






Tänä vuonna rantakelit olivat aika harvassa, mutta pääsimme me muutaman kerran polskuttelemaan Valkjärvelle. Omat eväät kylmälaukkuun ja porukka autoon ja rantaa kohti. Paljon polskuttelua ja kikatusta, eväiden syöntiä ja hiekkaiset varpaat, ne kuuluvat kesään.









Tänä kesänä juhlittiin monissa juhlissa, oli syntymäpäiväjuhlat, valmistujaiset, ristiäiset, rippijuhlat ja Sennin 4v synttärit.
Harvoin näin monia juhlia tulee samalle kesälle.
Sennin synttärit vietettiin jälleen mummulassa, niistä voit lukea lisää täältä.







Innostuimme kahden siskoni ja lapsien kanssa luontopoluissa ja tutustuimme kotikaupunkimme kahteen luontopolkuun. Toisella luontopolulla onnistuimme eksymään, mutta hienosti lapsetkin jaksoivat tarpoa koko lenkin, jolle tuli pituutta noin 5km.







Sadepäivinä luontopolut eivät niinkään innostaneet, onneksi on sisäleikkipuistoja. Veimme tytöt ensimmäistä kertaa Hämeenlinnan Touhutaloon. Oli kyllä kiva ja siisti paikka. Hyvin viihtyivät 4- ja 11-vuotiaat tytöt ja myös me vanhemmat.






Kesällä Senni oppi myös uuden taidon, pyörällä ajamisen! Taito ajamiseen olisi ollut varmasti jo aiemmin (kiitos potkupyöräilyn), mutta rohkeuden kerääminen kesti hetken. Voi sitä riemua, kun tyttö tajusi osaavansa pyöräillä ilman apupyöriä, ihan itse. <3






Kävimme Hyvinkäällä Rautatiemuseossa Sennin hyvän ystävän Nellan ja hänen äitinsä kanssa. Matkustimme, tietenkin junalla, jo tämä oli kiva kokemus pikkuneideille.
Vitsi miten isoja vanhat junat ovatkaan, upeita! Museon pihalla pääsi myös pienoisjunan kyytiin. Museon pihapiiri oli kyllä ihana, niin kaunis vanha miljöö. Museoreissun päätteeksi menimme yhdessä vielä mäkkäriin ja jätskikiskalle. Hauska päivä ystävien kesken.






Myös Sennin kummitäti halusi viettää aikaa kanssamme ja menimme yhdessä Korkeasaareen. Ensimmäinen kerta Sennille. Helsinki oli tytölle iso Wau, paljon ihmeteltävää. Korkeasaaresta erityisesti Sennille jäi mieleen lumileopardi, papukaijat, iiiso kilpikonna ja riikinkukko, joka varasti meiltä ranskalaisen hätistely-yrityksistä huolimatta. Muistoksi Senni valitsi papukaija-pehmolelun ja nimesi sen Papuksi. 






Yksi ikimuistoisimmista kesäreissuistamme oli Sennin ensimmäinen kylpyläloma! Vanhempani pyysivät meidät mukaansa Nokian Edeniin ja vietimme ihanan viikonlopun kylpylähotellissa!
Kun itse olin lapsi, sain lomailla tuossa samassa paikassa vanhempieni ja sisarusteni kanssa. Nyt olikin ihanaa, että oma tyttäreni sai myös kokea kylpyläloman. Pieni vesipetomme haluaisi kovasti oppia sukeltamaan ja isäni mielestä tyttö oppisi pian uimaan jos hieman harjoittelisimme. Isäni on opettanut minut ja pienemmät sisarukseni uimaan, se on ollut isin ja lasten oma juttu. Muistan kuinka olimme mökillä ja isäni ui pitäen meitä reppuselässään ja olimme myyrä ja mäyrä. Nyt oli minun pienen tyttöni vuoro päästä leikkimään myyrää ja mäyrää Papan kanssa.
Kovasti tuli polskuteltua, aamusta iltaan. Senni halusi kovasti mennä isoon kierreliukumäkeen ja olihan minun sitten uskaltauduttava sinne tytön kanssa. "Uudestaan!" kuului joka ikinen kerta kun olimme laskeneet hurjaa vauhtia alas. Välillä käytiin lämmittelemässä porealtaassa tai saunassa ja taas jatkettiin polskuttelua. Aaltokoneen tekemät aallot olivat tytöstä hurjan hauskoja ja aalloissa käytiinkin keinuttelemassa useamman kerran. Lastenaltaissa oli paljon tekemistä ja nälän yllättäessä pystyi allasbaarista tilaamaan syötävää.
Nyt Senni tietää mikä on kylpylä ja mikä paikka se hotelli oikein on, näitä hän pohti ennen kylpylomaamme.










4-vuotiaan kanssa on kyllä ihana lomailla, hän on vielä niin pieni, että osaa ottaa aidosti kaiken ilon irti, mutta niin iso ettei rutiinien väliaikainen rikkominen haittaa. Kuinka ihanaa onkaan kuulla lapsen suusta aidot kiitokset uusista elämyksistä ja lomasta jonka sai viettää ja päälle vielä iso hali.
Näiden lomailujen jälkeen jaksaa palata arkeen ja odotella mitä tuulia se syksy tuo.