torstai 22. kesäkuuta 2017

Kakkuja ja koristeita juhliin

Sain aivan ihanan kakkutilauksen! Pieni poika syntyi ja minä sain kunnian tehdä kakut hänen ensimmäiseen juhlaansa, nimijuhlaan.

Toiveena oli kaksi kakkua, yksi isompi tavallisena ja toinen pienempi gluteenittomana. Kummankin kakun tein laktoosittomana.
Isompaan kakkuun asiakkaalla oli hommattuna jo koriste, mutta gluteenittoman kakun sain koristella. Koristeluun sain vapaat kädet, jeij!

Kakkuihin haluttiin mansikka- ja suklaamousset.
Molemmat kakut pursotin sinisen erisävyisillä kerma-tuorejuustoseoksilla, terälehtipursotuksina. Tuo terälehtipursotus on ehdottomasti uusi lempparini, suht helppo tehdä mutta kaunis ja näyttävä.

Gluteenittoman kakun koristeeksi päätin tehdä sokerimassatennarit. Ihka ensimmäiset tennarini. Aika tyytyväinen olen lopputokseen, kehtasi laittaa kakun päälle. Tilaaja oli myös tyytyväinen ja se on se, mihin pyrin.






Hyviltä olivat kakut kuulema maistuneet, olivat saaneet paljon kehuja juhlijoilta. Tämä lämmittää mieltäni kovasti, positiivinen palaute innostaa jatkamaan.








Nimijuhlien kanssa samana viikonloppuna olivat myös Sennin kummitädin valmistujaiset. Hän valmistui tradenomiksi ja minä tein juhliin yllätyskakkukoristeen, sokerimassasta tietenkin.

Sennin kummitäti pitää kovasti Minions-hahmoista, joten sellainen päätyi kakun päälle, päässään tradenomilakki. Kaikki tunnistivat hahmon, joten varsin onnistunut taisi tämäkin olla.








Valmistujaisissa oli rento ja hauska tunnelma. Minä sain sylitellä ja syöttää pienen pientä vauvaa, niin kauan että kädet kipeytyivät, heh. On nuo pikkuiset vauvat niin ihania. Sennikin sai työntää vauvaa vaunuissa.

Vaunujen työntämisestä voiton taisi Sennin mielestä viedä kuitenkin mönkkäriajelu, kun isi ajella huristeli tyttö sylissään pitkin pihaa. Riemunkiljahdukset ja kikatus vain kuului, meidän pieni hurjapää. Senni pääsi myös leikkimään spinnereillä, vesi-ilmapalloilla, jalkapallolla ja puhalteli saippuakuplia. Illalla hän sanoikin, että oli tosi kiva päivä. Kysyin mikä oli parasta, vastaus oli "tämä kaulanauha". Yksi Sennin tädeistä oli saanut töistä Tena-avainnauhoja ja Senni ihastui sellaiseen, olihan se kauniin lilan värinen. Kyllä meitä aikuisia huvitti kun tyttö meni ihan onnessaan Tenat kaulalla. :D Hauskoja muistoja jäi valmistujaisista.






Kakut ja koristeet ovat rakas harrastukseni. Harrastuksistakin on kuitenkin hyvä pitää välillä taukoa, jotta homma ei ala maistua puulta. Sennillä alkoi tänään loma päiväkodista, niinpä minäkin olen päättänyt lomailla ja otan kakku- ja koristetilauksia seuraavan kerran vastaan vasta elokuussa. Nyt keskityn perheeseeni ja vietämme kesälomaa! 

Ihanaa kesää kaikille ja iloista juhannusta! 

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

DIY kalapeli

Olin ottanut joskus aikoja sitten talteen hauskan DIY-vinkin, kankainen kalapeli.
Niin hauska ja suloinen idea, että tämä oli pakko toteuttaa ja nyt siihen tuli oiva tilaisuus. Tein kalapelin siskon pojalle, joka täytti 2-vuotta.






Kalapeliin tarvitaan kangasta, magneetteja, täytevanua, ompelulankaa, pyöreää puurimaa ja narua/lankaa siimaa varten.

Leikkasin kankaasta kalanmuotoiset palat ja ompelin ne ompelukoneella yhteen, jättäen täyttöaukon vanulle. Laitoin magneetin kalan sisälle, pään kohdalle. Täytin vanulla ja ompelin aukon kiinni.
Onki syntyi noin sormenpakuisesta pyöreästä puurimasta. Puuriman päähän porattiin reikä siimaa varten. Riman päät ja reiän kohdan hion hiekkapaperilla, jotta pienet onkijat eivät saisi tikkuja sormiinsa. Siiman virkkasin bambulangasta. Siiman päähän ompelin kiinni pienen pussukan, jonka sisälle olin ommellut magneetin.


Sitten vain ongelle!
Senni sai testata pelin ja hyvin toimi. Keskittymys- ja koordinaatiokykyä peli vaatii, kun yrittää saada napattua kalasaaliin onkeen. Voi sitä lapsen iloista ilmettä kun kala nappaakin onkeen kiinni, "katso äiti minä sain kalan!".








Tätä oli hauska tehdä. Helppo ja edullinen, itsetehty peli. Onkia tein kaksi, jotta lahjansaajan veli pääsisi myös osallistumaan onkimisleikkiin.
Tämähän voisi olla kiva peli kesälomalaisillekin, sopii monen ikäiselle lapselle. :)

perjantai 2. kesäkuuta 2017

K-18 polttarikakku

Varoituksen sananen, tämä postaus sisältää kuvia, jotka eivät sovellu lapsille, eikä henkilöille jotka saavat kukkia hattuunsa alapäähuumorista. ;)

Miten minusta tuntuu, että saan melko erikoisia kakkutilauksia. Nyt tuli nimittäin jo kolmas kakkutilaus, jonka aiheena on noooh...ihmisen intiimein alue. Minulta on aiemmin tilattu jo kakut, jotka kuvaavat naisen härpäkkeitä ja miehen härpäkkeitä. Nyt haluttiin polttarikakku, joka kuviaisi, ei vain miehen härpäkkeitä, vaan koko torsoa!

Täytyy myöntää, että jonkinlainen epäusko omiin taitoihin iski jossain vaiheessa. Mitä jos en osaakaan, mitä jos siitä ei tunnista mitä se esittää. Ei auttanut kuin kokeilla.

Päädyin tekemään kakkuun valkosuklaakreemin. Sokerimassalla en uskaltanut alkaa soveltamaan, näin isoon ja muodokkaaseen kakkuun sen laittaminen ei olisi kovin helppoa, ensin pitäisi harjoitella.

Kakkuun haluttiin mauiksi suklaa ja valkosuklaa. Teinkin liivatteettoman suklaamoussen valkosuklaahipuilla. Pohjat kostutin mansikkamehulla, jotta kakkuun tulisi raikkautta.

Viimeinkin koitti hetki, jota olin odottanut ja joka minua hirvitti, kakun kasaaminen!
Olin tehnyt kakkua varten valmiiksi kaavat, joiden avulla leikkasin kakkupohjat.

Yllättävän helposti torso muokkautui ja minusta siitä, kaikkine härpäkkeineen, tuli tunnistettava. Toiveena oli "hieman tummempi hipiäinen" ja siksi laitoin valkosuklaakreemin joukkoon kaakaojauhetta, jotta sain halutun värin aikaiseksi.


Noh, mitäs sanotte? Miltä näyttää?

Tässä kreemi juuri levitettynä, siitä kiiltävä pinta.
Jääkaapissa kreemi jähmettyy ja saa mattamaisen pinnan.

Just ja just mahtui laatikkoon, valmiina lähtöön. :D
Kreemikin ehtinyt jähmettyä.



Sateenkaarikakku

Toukokuussa juhlittiin 11-vuotiasta Vilmaa. <3
Minä sain kunnian tehdä kakun synttärijuhliin.

Kyselin tytöltä, millaisen kakun hän haluaa. Toiveena oli kakku, jossa olisi jollain tavalla tuhatjalkainen. Annoimme hänelle joululahjaksi iiiison tuhatjalkaispehmolelun ja nyt hän halusi sen myös synttärikakkuunsa. 
Ryhdyin tuumasta toimeen ja tein sokerimassasta tuhatjalkaisen kakun päälle koristeeksi.

Vilma oli tykästynyt kakkuun jonka tein pääsiäiseksi (pupukakku). Kakussa oli terälehtipursotukset, joten päätin tehdä samanlaiset myös Vilman kakkuun.
Pursotuksiin valitsin samat värit kuin mitä tuhatjalkaisessakin oli, sateenkaarenvärit. Syntyi sateenkaarikakku.

Kakku oli viljaton ja perunaton ja vähälaktoosinen. Sisällä oli mustikka- ja sitruunamousset. Testasin ensimmäistä kertaa dronningholmin sitruuna Täyttistä ja pidin siitä. Seuraavaksi voisin testata vadelma Täyttistä.

Kakkuun tuli vielä tekemiäni kreemiruusuja. Olen kovin tykästynyt kreemiruusuihin.

Synttärisankari piti kakustaa kovasti ja se on minulle tärkeintä. Itse en ollut täysin tyytyväinen, en tiedä miksi. Jokin tuossa koristeessa jäi vaivaamaan. Ehkä se, että olen viimeaikoina tehnyt suht monimutkaisia sokerimassakoristeita (pleikkari ja kirahvi). Tämä oli simppelimpi tehdä, ehkä siksi jäi fiilis että jotain uupuu. Tavoitteeni oli ilahduttaa Vilmaa ja toteuttaa hänen toiveensa ja siinä taisin onnistua. Ainakin tyttö itse sanoi, ettei osannut odottaa niin hienoa kakkua, joten kai tässä ihan tyytyväinen voi olla.





perjantai 19. toukokuuta 2017

DIY leivin-/keittiöliina lasten kanssa

Äitienpäiväpostaukset ovat näköjään jääneet minulta tekemättä tänä vuonna. Hups.
Sain viettää ihanan äitienpäivä rakkaitteni seurassa, kiitos murut!


Teimme lasten kanssa äitienpäivälahjoiksi isoäideille leivin-/keittiöliinat. Tämän idean voi toteuttaa nytkin ja antaa vaikka lasten opettajille lahjaksi. Liinan kaveriksi voisi leipoa vaikka keksejä lasten kanssa.






Ompelin liinat tavallisesta puuvillakankaasta, sävyksi valitsin vaaleanharmaan. Ihanan hand made with love-ripustuslenkkinauhan ostin Pienestä Nappipuodista, klik.






Sitten lapset pääsivät taiteilemaan. Annoin heille perunanpuolikkaat ja kangasväriä (kangasvärinkin Pienestä Nappipuodista) ja niin syntyi uniikkeja ja hienoja liinoja. Perunanpuolikkaat toimivat leimaisimina. Olin tökännyt haarukan kiinni perunanpuolikkaaseen (kuperalle puolelle) jotta sillä olisi helpompi leimata, ilman että lasten tarvitsi koskea perunaan ja väriin.








Korttien sijaan lapset saivat piirrellä kangastusseilla tiskirätteihin. Hienoja ja hellyyttäviä kuvia tulikin.






DIY lahja- ja korttivinkki opettajille ja hoitajille

Tähän aikaan keväästä moni pohtii, millaisella kortilla ja pienellä lahjalla muistaisi lasten opettajia ja hoitajia.

Tässä minun vinkkini. Kun opettajia/hoitajia on useampi (meillä 6) ei pysty ostelemaan mitään kamalan kalliita lahjoja, mutta jollain haluaisi osoittaa kiitollisuutensa. He ovat iso osa arkeamme, hoitavat ja kasvattavat lastamme, pitävät hänestä huolen kun en itse ole paikalla ja opettavat tärkeitä uusia taitoja. He ansaitsevat pienet, mutta sitäkin suuremmalla sydämellä annetut kiitoslahjat ja hyvän kesän toivotukset.

Minulla on tapana pistää hyviä  DIY-vinkkejä talteen puhelimeni muistiin. Sieltä ideoita on hyvä selailla kun niille on tarvetta.
Yksi tallentamistani ideoista oli pyyhenalle. Ideaan törmäsin muistaakseni facebookissa. Nalle tehdään tavallisesta pikkupyyhkeestä, nopeaa ja helppoa, eikä maksa omaisuuksia. Tarvitset yhteen nalleen vain pyyhkeen (itse käytin 50x70cm), kolme kumilenkkiä ja rusettinauhaa. Hyvä ohje nalleen löytyy Terhin, äiti ja melukylänlapset-blogista, klik.

Nallen lisäksi laitoin jokaiseen pakettiin myös kasvonaamion. Kasvonaamoit ostin prismasta, niitä löytyy myös miehille. Mikäs sen mukavampi lomanaloitus kuin rentouttava ja hemmotteleva kasvonaamio ja pehmoinen uusi pyyhe, johon kuivata kasvot.






Idean korttiin sain Savi-Heinä Puodista, klik
Hauska, näyttävä mutta suht helppo mekkokortti
Sennin päiväkodissa on vallinnut jo pidemmän aikaan frozen/prinsessavillitys. Mekkokortti sopi siis paremmin kuin nenäpäähän, näin hoitajat saivat omat frozenmekkonsa. ;)
Idea oli minusta niin hauska ja kaunis, että mekkokortteja on tullut tehtyä nyt useampikin ja voi olla että tulee tehtyä vielä lisääkin.






Näin tein mekkokortin:

Leikkasin askartelukartongista mekon yläosan muotoisen palan.

Leikkasin tyllistä haluamani pituisen (n.15cm), leveydeltään n.3x mekon yläosan leveyden (lantoin kohta) palan. Harsin tyllin noin 2cm yläreunasta ja rypytin sen harsitun langan avulla.
Liimasin tyllin kiinni mekon ylöosan muotoon leikattuun kartonkiin, kuumaliimalla. Poistin harsinlangan.

Liimasin kartongin ja tyllin saumakohtaan pitsinauhaa, kuumaliimalla tämäkin.
Lopuksi kuumaliimailin vielä koriteita mekkokorttiin: satiininauharusetti ja -ripustuslenkki, sekä askartelukukkasia. Viimeistelin kortin kauluksen vielä tarrahelmillä.
Taakse tulostin haluamani tekstin ja liimasin sen paikoilleen. Näin valmistui mekkokortti. Kuumaliimalla tämän tekeminen oli ihanan nopeaa, sai heti valmista aikaan.









Päiväkodilla niin pyyhenallet kasvonaamioineen, 
kuin mekkokortitkin otettiin iloilla vastaan. 

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Alkukevään kakkuja

Postaustahti on nyt hidastunut niin, että ihan hävettää. Ollaan sairasteltu urakalla ja matkaan on tullut muitakin voimia vieviä mutkia, mutta täällä ollaan edelleen. Ehkä tämä ihana kevätaurinko saa bloginkin taas heräilemään.

Kakkuja on tullut väkerreltyä yksi jos toinenkin. Leipominen vain on jotain, mikä vie minut mukanaan, siitä jaksan innostua kerta toisensa jälkeen. Taikinaterapia on parasta!

Työkokeiluni (Pieni Nappipuoti) päätteeksi leivon fazeriinakakun, kiitoskakuksi. Kakkuun halusin koota niitä elementtejä, jotka työkoneiluuni liittyivät: sinivalkoiset vauvansukat (niitä tuli vastaanotettua sukkakeräykseen huikea määrä!), pinkkejä kreemikukkia (puodinpitäjän lempiväri), lankarullia, tassunjälkiä (puotikoiraa kuvastamaan) ja tietenkin erilaisia nappeja. Tein kakkukoristeista värikkäitä, väriä puodissakin riittää.






Pääsiäiseksi tein omalle poppoollemme pupukakun. Kakun tein viljattomana ja perunattomana, jotta kaikki pystyivät nauttimaan samasta kakusta. Kakku sisälsi kinuski-vadelmamoussen ja mangomoussen. 
Kuorrutuksen tein kermalla, terälehtipursotuksena. Ensimmäistä kertaa kokeilin tällaista pursotustyyliä ja ihastuin siihen. Helppo ja näyttävä pursotus. Tein tosin pursotuksen tarkoituksella hiukan eripäin kuin terälehtipursotus yleensä tehdään. Minusta näin tehtynä se näytti enemmän pörröiseltä pupun turkilta.
Pupu sai kuonon, silmät ja korvat tekemistäni sokerimassakoristeista.
Tämän tyylisiä kakkuja voisi tehdä enemmänkin, eri eläinteemoilla.






Viimeisimpänä tämän kevään kakuista on tilauskakku 14v täyttävälle pojalle, aiheena playstation! 
Minä en noista pleikkareista juurikaan välitä&ymmärrä. Siitä huolimatta sain aikaiseksi sokerimassakoristeen, joka ainakin minun silmääni muistutti erehdyttävän paljon oikeaa pleikkaohjainta. Itse kakku sisälsi mansikkamoussen. Tähänkin kakkuun halusin kokeilla terälehtipursotusta, tällä kertaa niin päin kuin se yleensäkin tehdään. Väriksi valikoitui vihreän eri sävyt. Vihreä sattuikin olemaan päivänsankarin lempiväri.








Sellaisia kakkuja ja koristeita tällä kertaa. 
Uusia on jo suunnitteilla. ;)

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Lapsimessut 2017 Papatitin silmin

Lapsimessut ovat minulle ne messut, joita odotan aina koko vuoden, eivätkä ne tälläkään kertaa pettäneet.

Minä lähdin lauantaina messuille neljän hengen naisporukalla, ensimmäistä kertaa ilman lapsia. Messuilla lapset on otettu hyvin huomioon, on puuhaa monen ikäiselle ja erilaisia hoitopisteitä on mukavasti. Oli silti ihanan vapauttavaa messuilla ilman lapsia, sai oikeasti keskittyä shoppailuun ihan täysillä! Jos olisin messuillut useampana päivänä, olisin ottanut tytön ehdottomasti mukaan yhtenä päivänä, ehkä ensi vuonna.

Messuilta minä lähdin pääasiassa shoppailemaan lapselle vaatteita ja kankaita vaatteita varten. Ja niitähän riitti! Messutarjouksia oli kivasti ja alkuun ei oikein tiennyt mille pisteelle olisi singahtanut. Minusta paras tapa on kulkea messut loogisessajärjestyksessä, yksi käytävä kerrallan, näin ei jää mitään ihanaa näkemättä.



Tänä vuonna messuilla oli monta jo ennästään tuttua ihanaa yritystä.
Paapii oli se yritys, jota eniten odotin. 
Ja ai että, ne kankaat!!! ❤ Valinnanvaikeushan siinä tuli! Sain kuitenkin tehtyä päätöksiä ja ostin kassillisen ihania ekologisia trikookankaita ja parit resorikankaat. Kankaista olisi tarkoitus tulla minulle kesätunika, tytölle kesäksi mekkoja/tunikoita, t-paitoja ja legginsejä. Kaavat vain vielä uupuvat. Ompelun toteuttaa ihana ja taitava äitini. ❤

Paapii on vienyt sydämeni! Pehmeät luomupuuvillaiset kankaat, kauniit kuosit ja herkulliset värit. Minusta on ihana pukea lapselle värikkäitä vaatteita, mutta tyylikkäästi. Paapiin kankailla tämä onnistuu, niissä näkyy leikkimielisyys, suloisuus, värikkyys ja kauneus, nämä kankaat antavat lapsen olla lapsi!










Kankaiden lisäksi tuli osteltua myös valmiiksi ommeltuja vaatteita. Metsola on minulle ennestäänkin tuttu. Puputupunakuosi vetoaan minuun, se tuo oman lapsuuden mieleen. Sennillä on ennestään yksi puputupuna mekko ja nyt ostin toisen, jossa suloisella pupulla on ilmapallo. Pidän mekon pitkähköstä mallista ja suloisista frillahihoista, jotka suojaavat kesällä olkapäitä auringolta.







Yhden tunikan ostin tytölle Verson Puodista. Tämän yrityksen minulle tutuksi on tehnyt siskoni, jolta löytyy useitakin kyseisen yrityksen vaatteista. Löysin vaikka kuinka monta ihanaa vaatetta, mutta lopulta päädyin ostamaan Taimi-malliston paratiisiin karuselli-tunikan. Voi miten kaunis se onkaan tyttöni yllä! Taskut ovat iso plussa, minusta ne ovat kaunis yksityiskohta ja tyttö tykkää varmasti jemmata aarteitaan niihin.






Löysin myös aivan ihanan, minulle uuden, yrityksen nimeltä Nuppu. Voi että miten kauniita, herkkiä, luonnonläheisiä heidän kuosinsa ovatkaan. Siskoni sanoivat että ne ovat ihan minun näköisiäni. Ilmankos ne niin puhuttelivatkin minua. 
Näiden ohi ei vain voinut kävellä. Löysin kauniin lippapipon tytölle, se sopi tyyliltään ja väreiltään välikausihaalariin täydellisesti. Pohdin myös samasta kuosista tehtyä laukkua itselleni, mutta se jäi vielä pohdintaan. Valikoimasta löytyi myös ihania mekkoja.






Korut ovat usein pienten tyttöjen mieleen, näin on myös meillä. Löysin tytön korukokoelmaan täydennystä MustHaven pisteeltä, Jellystonen rannerenkaiden muodossa. 
Nämä korut soveltuvat hyvin pienillekin lapsille, ne ovat turvallisia ja hygienisiä silikonikoruja. Ne voi huoletta laittaa suuhun (toimivat myös puruleluina) ja ne voi pestä näppärästi vaikka astianpesukoneessa.






Itselleni ostin vielä Carita Cosmetiikan suolasaippuan. Katsotaan mikä vaikutus sillä on atooppiseen ja akneen taipuvaiseen ihooni. Olen herkkä hajusteille, joten ostin hajusteettoman version.






Messuilla oli paljon väkeä ja hulinaa riitti. Pahemmin ei silti tarvinnut jonotella mihinkään eikä kukaan rynninyt kyykerpäätaktiikalla vaaterekkien luo. 
Aikaisempina vuosina messuilla on jaettu ilmaisnäytteitä esim. lastenpuuroista ja vuonna 2013 saimme sieltä vauvalle jopa hyvän tutin. Tänä vuonna en nähnyt muita näytteita kuin vaipat. Harmi sinällään,minusta näytteet kuuluvat messuille. Ehkä nyt ei vain ole taloudellisesti mahdollista jakaa enää näytteitä, tiedä sitten.

Messuilla oli monenlaista ohjelmaa tarjolla. Me shoppailimme niin innoissamme, että erilaiset luennot jäivät meiltä väliin, mutta lasten muotinäytöstä ehdimme hetken seurata. Voi että, miten liikuttavia lapset olivatkaan ihanissa vaatteissaan. Isommat osasivat jo suloisesti poseerata, heistä huokui itsevarmuus ja iloisuus, selvästi nauttivat. Pienet ensikertalaiset olivat hiukan hämillään ja taapersivat lavalla ujosti, niin suloista. Näytös toteutettiin ihanasti lasten ehdoilla, niin kuin pitääkin.

Messuväki oli oikein iloista ja positiivistä, näytteilleasettajat kertoivat mielellään tuotteistaan, ilman että pakkomyivät mitään. Paljon tuli nähtyä, mutta ihan kaikkeen en ehtinyt yhdessä päivässä perehtyä. Suosittelenkin kurkkaamaan messutarjonnan aina etukäteen, näin osaa käydä läpi ainakin ne pisteet joita eniten odottaa.






Ensivuonna uudestaan, ehdottomasti!

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Lapsimessulippujen arvonnan voittajat!

Viikonpäästä lapsimessut ovat jo täydessä vauhdissa, tuskin maltan odottaa! Jos minut näkee messuilla, saa hihasta tulla nykäisemään. 







Sain arvottavaksi kaksi lippua messuille ja nyt arvonta on suoritettu.
Senni toimi onnettarena ja nosti koristaan kaksi voittajalappua, voittajat ovat:

muurahainen

Enska Suku

Paljon onnea voittajille! Olen laittanut teille liput sähköpostitse.

lauantai 8. huhtikuuta 2017

Lapsimessut lähestyvät! (Sisältää ARVONNAN)

Jeij, pian oon taas se aika vuodesta kun saa hypätä junan kyytiin ja matkata kohti messuja, joita odotan joka vuosi vain enemmän ja enemmän, LAPSIMESSUJA! Ehdottomasti vuoden odotetuimmat messut!

Lapsimessut ovat Helsingin Messukeskuksessa 21.4-23.4.2017
http://www.lapsimessut.fi/


Kävin ensimmäistä kertaa lapsimessuilla vuonna 2013, kun odotin tytärtämme. Siitä asti olen käynyt kyseisillä messuilla. Nämä ovat minulle jo viidennet lapsimessut ja tuskin lopetan messuilua tämänkään vuoden jälkeen.

Tämän vuoden messutarjonnasta löysin reilut parikymmentä yritystä, jotka herättivät oitis mielenkiintoni listalta. Lisää varmasti tulee kun pääsen itse messualueelle.

Ennestään tuttuja yrityksiä oli monta. Niistä eniten taidan odottaa seuraavia: 
PaaPii Design Oy, Melli EcoDesing, Blaa Oy ja Lasten Metsola Oy. Lastenvaatteet ovat ne, jotka minua vetävät eniten messuille.

Minulle uusia, mielenkiintoa herättäviä, yrityksiä ovat mm. Huttaroo, Poutapukimo ja KAIKO Clothing.

Pakko mainita, että meidän "kylä" on melko ihailtavasti päässyt mukaan messuille. Riihimäkeläisiä yrityksiä messuilla ovat Little Maya, Hammaskeiju ja Sametti Sydän. Aivan ihania jokainen ja varmasti heidänkin pisteillään tulee käytyä. Suosittelen!



Yksi iso asia, joka tekee tämän vuotisista lapsimessuista minulle ainutlaatuisen on se, että sain messuille bloggaajapassin. Huippua! Ai että miten innoissani olin kun sain tästä tiedon!

Sain myös arvottavaksi kaksi lippua lapsimessuille!
Arvon ne teidän, ihanien lukijoideni, kesken. Arvon kaksi voittajaa ja kumpikin saa itselleen yhden lipun messuille.
Lipulla pääsee lapsimessuille ja kaikkiin samanaikaisiin tapahtumiin (Lapsi, Kädentaito, Eläinystäväni, Model Expo, OutletExpo).

Olet mukana arvonnassa kun kommentoit tätä postausta.
Muistathan laittaa kommenttiin toimivan sähköpostiosoitteen! Lähetän liput sähköpostitse. Anonyymit, laittakaa vielä jokin nimimerkki kommenttiinne.



Taikahiekan testausta lapsimessuilla 2016




Arvonta alkaa nyt ja päättyy 15.04.2017 klo.15.00!

Onnea arvontaan!

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Kirahvikakku

Sain kirahviaiheisen kakkutilauksen.
Tilaaja toivoi kakkua, jossa olisi kirahvin laikkuja ja päällä kirahvihahmo.
Tämä kuulosti niin hauskalta ja suloiselta, että innolla otin tilauksen vastaan. Toki jälleen pohdin, riittävätkö taitoni tähän, mutta päätin yrittää ja onnistua.

Kakkuun haluttiin mansikkamousse. Mansikkamoussen kaveriksi ehdotin daim-valkosuklaamoussea ja se kävi.

Sitten vain tuumasta toimeen. Oikeanväristen sokerimassojen ostoon ja kirahvin muotoilu sai alkaa.
Päätin tehdä istuvan kirahvin, jotta se pysyisi pystyssä ja ehjänä.
Melkoisen monta tuntia kirahvin muotoiluun meni, mutta kyllä se kannatti. Nyt voin tyytyväisenä sanoa, että tästä tuli niin suloinen!








Jos jotain muuttaisin, niin ostaisin kovempaa massaa. Ostamani massa oli hyvin pehmeää, joten sitä oli vaikea saada pysymään kasassa. Tästä syystä kirahvilla on ikään kuin kurttuja selässään, kun massa lähti koko ajan valumaan. Toisaalta, kurtut olivat aika sympaattisetkin.

Kun kirahvi oli saanut vartalon, jalkojen ja hännän kera, tein pilkut. Kun vartalo oli saanut kuivahtaa, tein kirahville vielä pään. Elintarviketussilla tein loppusilauksen, ripset.

Itse kakun tekeminen onnistui ongelmitta, aika rutiinilla menee jo. Kun kakun mousset olivat hyytyneet, oli kuorrutuksen aika. Tein kakulle kuorrutteen keltaisesta voi-tuorejuustokreemistä ja laikut suklaanmakuisesta sokerimassasta. Kakku ja kuorrutus onnistuivat hyvin, olen tyytyväinen.
Iso kiitos vielä tilaajalle, tätä oli ihana tehdä!




sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Tuoksusi satuttaa

"Tule ja löydä uusi tuoksusi kevääseen!"
Tämänkaltaiset myyntilauseet saavat minut rientämään aivan päinvastaiseen suuntaan.

En oikein tiedä miksi, mutta tuoksut aiheuttavat nykyään yhä useammin ja herkemmin migreenin. Tilanne on jo niin hankala, että se haittaa ihan tavallista arkeakin.

Tässä pari esimerkkiä: olimme kassajonossa, taaksemme tuli nuori mies joka tuntui uivan parfyymissa. Oli pakko mennä pois ja vaihtaa toiseen kassajonoon.
Samoin kotitalomme hississä pidättelen usein hengitystä, kun sillä on mennyt juuri joku joka on suihkinut itseensä hajuvettä.
Töissä joidenkin asiakkaiden jälkeen on pakko avata ulko-ovi, jotta hajuveden hajut lähtisivät pois. Asiakkaat palevelen loppuun asti, vaikka heillä olisikin tuoksua, totta kai. En anna sen näkyä, kuinka paljon heidän tuoksunsa tekee pahaa. Heidän lähdettyään tuuletan myymälää hetken ja joskus on pakko ottaa burana kun särky tekee jo tuloaan. Aina ei buranakaan auta ja seurauksena on migreeni.

En osaa sanoa, mikä ainesosa laukaisee migreenin tai millainen tuoksu on pahasta ja mitä kestän. Tunnistan kyllä hajuista miltein heti, kun vastaan tulee kohtauksen aiheuttava tuoksu.
Keinotekoiset hajut laukaisevat usein kohtauksen, näillä tarkoitan hajuvesiä, tuoksullisia pesuaineita, tupakkaa ja kaikenlaiset muut myrkyt ja tökötit. 

Tosin nyt olen huomannut, että jotkin kukatkin aiheuttavat kohtauksen voimakkaalla tuoksullaan. Se onko haju minusta hyvä vaiko paha, ei ole yhteyttä migreeniin. Useimmat hajuvedet tuoksuvat minusta miellyttävälle, mutta pääni ei vain pidä niistä.
Kerran eräs asiakas pahoitteli kun oli tullut juuri tallilta ja "haisi" lehmälle. Minua tämä ei haitannut pätkääkään, haju ei aiheutanut migreeniä. Joten jos minulta kysytään, haise ennemmin lehmänläjälle kuin hajuvedelle.

Itse olen luopunut hajuvesistä nyt kokonaan. Sinnikkäästi kokeilin pidemmän aikaa käyttää tuoksuja. Ensin pienen suihkaisun ranteeseen, sitten suihkaus ilmaan ja sen läpi kävely. Kun pienikin määrä tuoksua aiheutti migreenin, päätin luopua siitä kokonaan. Ei auta muu kun oma kroppa laittaa vastaan, silloin sitä on kuunneltava.

Nyt pohdin, luopuisinko myös hajustetuista pyykinpesuaineista ja tuoksullisesta kosmetiikasta ja shampoista yms.
Toisaalta mietin, että olisiko hyvä pitää edes jonkinlainen altistuminen tuoksuille jäljellä, ikään kuin siedätyshoitona. Tiedä sitten mikä olisi järkevintä.

Onneksi esim. pullantuoksu ei aiheuta kohtausta, se olisi jo itkun paikka! Olisi kamalaa jos kaikki tuoksut aiheuttaisivat kohtauksen! Leivonnaisten ja ruokien tuoksuista voin sentään yleisimmin nauttia ilman, että niistä aiheutuu migreeniä.

Migreenini oli jokin aika sitten aika hyvin hallinnassa, ei ole enää.
Estolääkityksestä huolimatta migreenini on taas pahentunut. Se saattaa alkaa jostain tuoksusta, auringonvalosta, stressistä ja eniten olen huomannut hormonitasapainon heittelyn aiheuttavan monia päiviä kestävän migreenin, pahimmillaan jopa viikon tai kahden. Tai eniten migreeniä taitavat aiheuttaa nyt tuoksut, mutta ne saan yleensä lääkkeillä hallintaan, toisin kuin hormonitasapainonheittelyn aiheuttaman migreenin.

Toissa viikolla olin taas popsinyt buranaa monta peräkkäistä päivää. Olin töissä ja rahastin asiakasta, kun huomasin että oikeasta silmästä lähti osittain näkö, en nähnyt kassan näppäimistä kaikkia. Asiakkaan lähdettyä menin takahuoneeseen ja istahdin hetkeksi alas. Sitten alkoivat auraoireet, silmissä aaltoili ja väreili valoja, sahalaitaa meni sinne tänne ja vilkkuvia valoja näkyi ikään kuin ropeleina. Tässä vaiheessa riensin ottamaan kohtauslääkkeen. Menin takaisin istuskelemaan, josko kohtaus helpottaisi. Työnantajanikin kyseli vointia ja käski ottamaan nyt ihan rauhassa ja huilimaan.
Hetkenpäästä olo alkoi helpottaa, näkökyky palasi normaaliksi. Päätin palata myymälän puolelle.
Minun tuurillani myymälään saapui asiakas, joka oli laittanut jotain tuoksua josta pääni ei pitänyt. Alkoi särky!
Enää en voinut ottaa lisää lääkkeitä, saatoin vain toivoa, että ottamani komiolääke veisi kivun pois.
No eipä vienyt. Kipu vain paheni ja tuli huono olo. Työpäivän jälkeen koitin nukkua ja saada sillä kivun pois, ei auttanut. Nyt aikaa oli kulunut pari tuntia, otin uuden kohtauslääkkeen. Odotin taas, että lääke auttaisi, ei auttanut. Aloin olla jo kovin väsynyt ja turhautunut jatkuvaan kipuun. Päätin mennä päivystykseen, jos saisin sieltä avun. 

Lääkäri sanoi, että näin vahvoilla oireilla tiputus olisi nyt tarpeen.
Minut laitettiin tippaan ja sain lääkecocktailin kipu-, pahoinvointilääkettä ja jotain kortisonin tapaista lääkettä suoraa suoneen.
Lääke vie pahimman kivun pois. Olo tiputuksen jälkeen oli outo, tokkurainen ja haalea särky oli vielä jäljellä. Pahin saatiin onneksi laantumaan ja lähdin omasta tahdostani kotiin, jotta saisin Sennin taas kotiin.

Vielä seuraavanakin päivänä oli hönttiolo ja kipu tuntui jos päätä liikautti liian nopeaan ja esim kenkiä solmiessa, kun pää oli alaspäin. Monta päivää oli vielä kumma fiilis, kai siitä kaikesta lääkemäärästä. Tuntui kuin päässä olisi painetta, usvaa/sumua, huippasi helposti ja tietynlaiset liikkeet saivat vihlovaa särkyä aikaan. Onneksi sen pahempana migreeni ei sillä kertaa palannut.

Jos totta puhutaan, niin koko ajan pelottaa että kipu palaa taas. Kipu vetää niin voimattomaksi, turhauttaa, lannistaa. Mitä enemmän pelkään migreenin tulevan, sitä herkemmin se tulee. Kamalaa vältellä jatkuvasti erilaisia ärsykkeitä, jotka saattavat mahdollisesti aiheuttaa kohtauksen.

Viimeksi kun juttelin lääkärin kanssa migreenistä, oli hän sitä mieltä, että kaikki mahdollinen on nyt tehty. Tämä oli aikaa kun estolääkitys oli vasta aloitettu ja se auttoi vielä hyvin. Ajattelin silti varata ajan lääkäriin, jospa lääkitystäni voitaisiin vielä miettiä uusiksi tai keksiä muita keinoja, jolla välttää migreeni.

Ne joille tuoksut eivät aiheita mitään ikäviä oireita tai kohtauksia, eivät ehkä osaa edes ajatella mitä ne saattavat muille aiheuttaa. Minä en ota askelta taakse päin siksi, että tuoksusi olisi mielestäni pahanhajuinen, vaan siksi että välttäisin kivun. Monet hajuvesistä tuoksuvat minustakin hyvältä, mutta se ei paljoa lohduta siinä vaiheessa kun lamaannuttava kipu iskee.

Voin kun pääsisin tästä kurjasta vaivasta eroon. Voi kumpa ihmiset eivät lotraisi tuoksuja litratolkulla itseensä, se helpottaisi jo kummasti.


"Sotkunpotkun"
Sennin tekemä hieno, kaunis ja värikäs maalaus.
Välillä oman pääni voisi nimetä samoin, sotkunpotkun.



Satuttavatko tuoksut sinuakin 
tai tunnetko jonkun jota ne satuttavat?

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Vaikeampaa kuin tutista luopuminen

Usein lapsilla on jokin pehmolelu tai riepu, joka on hyvin tärkeä ja rakas. Jota ilman ei uni tule ja joka lohduttaa kun harmittaa.
Pehmolelusta haetaan turvaa ja lohtua.

Senni sai ensimmäisenä joulunaan, ollessaan 5kk ikäinen, vanhemmiltani lahjaksi Fanny nimisen pehmopupun. Fannysta tuli pienelle hyvin rakas, se oli oltava aina mukana nukkumaan mennessä ja muutenkin Fanny kulki paljon mukana, minne tyttö ikinä menikään.






Viimekesänä Fanny oli jo niin rakatettu, että pelkäsimme sen hajoavan. Pupua oli halittu ja pesty niin usein, että täytevanu oli mennyt jo kasaan.
Päätimme tilata uuden Fannyn, samanlaisen tietenkin. Senni sai olla itse mukana tilaamassa Fannya ja hänet pidettiin ajantasalla Fannyn matkasta. Isi kertoi milloin pupu matkasi laivalla Sennin luokse ja milloin se oli jo Suomessa. Senni sai itse hakea Fannyn pakettiautomaatista ja avata itse paketin. Uusi Fanny hyväksyttiin oitis ja vanha laitettiin talteen muistojenlaatikkoon. Tämä kirpaisi enemmän äitiä kuin tytärtä, heh.



Päiväkodin alettua, Senni haki tuttua turvan tuntua Fannysta. Pupu haettiin usein heti kainaloon kun tulimme kotiin. Huomaamattaan hän alkoi pureskella Fannyn mekkoa. Mekon pureskelu, nuuskuttelu ja halailu olivat tytölle selkeästi tärkeää. Yritin ensin estellä pureskelua, mutta tajusin että se oli siinä hetkessä hänelle niin tärkeä lohdun ja turvan tuoja, etten nähnyt järkeväksi riistää sitä häneltä. Tämä oli kausi, jolloin äidin syliä kaivattiin myös aiempaa enemmän.

Pian Fanny-paran mekko oli aivan kamalassa kunnossa! Se oli aivan riekaleina ja kuolan värjäämä! Pupu parka näytti vähintään 100-vuotiaalta, vaikka olikin melko uusi!

Äitini ompeli Fannylle uuden mekon, mutta sitä tyttö ei hyväksynyt. Pupulle sai kyllä vaihtaa uuden mekon, mutta kun tuli aika mennä nukkumaan, alkoi lohduton itku "minä haluan Fannylle sen vanhan mekon takaisin, minä rakastan sitä". Ei siis auttanut muu kuin laittaa pupulle riekalainen mekko takaisin, tällaisen asian takia en ala lasta huudattamaan.
Tutista luopuminenkin aikanaan kävi paljon helpommin, kuin yritys vaihtaa Fannylle ehjä mekko.

Pian Fannyn mekko alkoi olla niin pahasti riekalaina, että se oli jo vaarallinen. Mekko oli enää reikäisinä suikaleina, joita tyttö kietoi ranteensa ympärille. Pelkäsin että pian hän kiertää suikaleet niin tiukkaan, ettei kädessä kierrä enää veri. Jotain oli siis tehtävä, mekon oli vaihduttava.






Eräänä ilta kysyin Senniltä, miksi tuo vanha mekon riepu on niin tärkeä? Miksi se on parempi kuin mummun tekemä uusi mekko?
Kun kuulin vastauksen, tunsin itseni niiin hölmöksi, miksi en ollut heti tajunnut.

Senni on hyvin tarkka, että asiat sopivat keskenään yhteen. Hän esim. haluaa vihreän lautasen kanssa vihreän mukin, pilkullisten leggingsien kanssa hän valitsee pilkulliset sukat jne.
Olisi pitänyt arvata, että tyttö vastaa mekko kysymykseeni seuraavasti " no kun se vanha mekko sopii Fannyn rusettiin".
Tietenkin! Uusi mekkohan oli ihan erilaista kangasta, eihän se sovi rusettiin!

Kysyin, kävisikö uusi mekko, jos mummu tekisi siihen sopivan rusetin. Tytön katseesta näki, että nyt osuin oikeaan. "Joo!".

Mummu antoi tytön itse etsiä kangaslaatikosta samaa kangasta, mitä uusi mekkokin oli. Kankaasta mummu sitten näppäränä teki rusetin. Toivoin rusettia, joka kiinnitettäisiin Fannyn korvaan kuminauhalla, vähän niin kuin pompula. Tämä mahdollistaa sen, että Fannylle voi nyt tehdä lisää mekkoja ja rusetteja ja Senni voisi vaihdella niitä halutessaan. Mummu lupasikin ommella Fannylle lisää mekkoja ja rusetteja. :)

Uusi mekko hyväksyttiin heti, kun oli mätsäävä rusettikin! Pupu sai hienon ja ehjän mekon ja tyttö voi taas turvallisesti halia pehmoaan. Ja mekon pureskelukin loppui kuin seinään, mekon vaihduttua. Vanhan mekon kangas taisi olla koostumukseltaan sellainen, joka houkutteli pureskelmaan.






Hassua miten pienistä, mutta lapselle niin suurista asioista jonkin asian ratkaisu voi olla kiinni. Minun piti vain osata muotoilla kysymykseni oikein, jotta lapsi osasi kertoa mistä homma kiikasti.






Onko teidän lapsilla jokin pehmolelu, 
joka on kaikista tärkein ja rakkain?