maanantai 24. heinäkuuta 2017

Koukussa virkkaukseen

Oijoijoijoi, elämä on julmaa. 
Mun on pakko virkkaa jos mä tahdon virkkaa.

Näin lauleskelee meidän pikkuneiti, sanoitti hieman uusiksi Antti Tuiskin Rahan takii-biisin. :D
Tyttö ei tiedä mitä twerkkaus on, mutta virkkaus on tullut hyvinkin tutuksi, heh. Näin syntyi uudet, meille sopivammat laulunsanat.

Minä olen nimittäin jäänyt koukkuun! Virkkaaminen on ihanaa!
Kaikki alkoi tytön toiveesta saada vaunulelu nukenvaunuihin. Virkkasin sydänhelistinlelun ja heti olin koukussa.






Seuraavaksi vuoron saivat vauvantossut ja helistin ja pian myös mustekalat lonkeroineen. Virkkasin myös tiskirättejä ja nukeille helistimen. Uskaltauduin jopa kokeilemaan siksak-kuvion virkkaamista ja ilokseni huomasin, että se onnistui.












Nyt olen aloittanut joululahjojen virkkaamisen ja muutama onkin jo valmiina. Voi tuntua oudolta, että teen joululahjoja keskellä kesää, mutta pakko aloittaa ajoissa kun niitä on tehtävänä reilut 10kpl.
Kauheasti tekisi mieli virkkailla keittiöön matto ja jakkaroihin uudet päälliset, mutta ne saavat vielä odottaa. Olen aloittelija tässä virkkauksen maailmassa, enkä vielä viitsi aloittaa mitään kovin suuritöistä ja haastavaa. Ihan onnistuneita virkkauksia olen kuitenkin mielestä onnistunut saamaan aikaan ja into jatkaa tätä harrastusta on säilynyt.


Oletko sinä jäänyt koukkuun johonkin harrastukseen?


tiistai 18. heinäkuuta 2017

4v synttärit

7.7.2017 meidän pikkuinen täytti neljä vuotta. Aina sitä jaksaa hämmästellä, miten me olemme voineet saada aikaiseksi jotain niin ihmeellistä, ihanaa, kaunista ja ainutlaatuista. Miten siitä pienestä nyytistä on kasvanut jo neljävuotias, reipas ja viisas tyttönen.






Viime lauantaina juhlimme neljävuotiastamme. Niin kuin aikaisempinakin vuosina, juhlat pidettiin vanhempieni omakotitalossa. Siellä on tilaa lasten temmeltää.
Nyt sattuikin aivan ihana, aurinkoinen päivä ja saimme viettää päivän ulkona. Meillä on ollut aivan mahtava tuuri, kun jokaisena vuotena juhlapäivänä on ollut aurinkoinen sää. Nyt näytti ensin siltä, että vettä tulee kuin saavista kaatamalla (ja näin jo kauhukuvia siitä kun kun me kaikki, noin kolmekymmentä henkeä, sulloutuisimme sisälle ja lapset hyppisivät seinillä). Onneksi sää kuitenkin suosi ja saatiin mitä mahtavin kesäsää! Mummi totesikin tähän, että tyttö on syntynyt onnellisten tähtien alla ja siksi sää suosii. Ihanasti sanottu.




Sennin synttäreillä on aina ollut äitini kasvattamia pioneja, niin kauniita.
Muut kukat Senni kävi poimimassa Papan kanssa.



Eniten ulkojuhlista taisivat nauttia lapset, jotka saivat kirmailla pitkin pihanurmea, pelata jalkapalloa, heitellä frisbeetä, keinua ja osalla taisi olla majaleikitkin käynnissä. 
Aikuisetkin saivat näin tilaisuuden istahtaa rauhassa alas ja nauttia synttäriherkuista ja vaihtaa kuulumisia muiden kanssa. Lasten iloisia leikkejä oli ihana seurata.






Innokaana leipurina, tarjoilut olivat minulle tietenkin tärkeä asia. Minusta on ihana suunnitella ja leipoa tarjottavia. Suurinosa tarjottavista oli viljattomia ja perunattomia sekä laktoosittomia. 

Meillä on aina ollut jokin teema ja tänä vuonna se oli prinsessat. Prinsessakausi on nyt hyvin vahvana päällä, heh. Synttärisankari sai tietenkin itse esittää toiveen kakun mausta ja ulkonäöstä. Toiveena oli vadelman makuinen kakku, jossa olisi prinsessaruusunen. Sitten alkoi minun osuuteni, toteutuksen suunnittelu. 
Kakkuun tuli vadelmamousse, jonka seassa oli kokonaisia vadelmia (ihanan raikas, tämän hetkinen lempparini). Vadelmamoussen kaveriksi tein minttusuklaamoussen. 

Päätin kokeilla, ensimmäistä kertaa, tehdä barbiekakun.
Koska syöjiä oli paljon, tein ison pyöreän kakun jonka päälle varsinainen barbiekakku tuli. Näin mekosta ei tarvinut tehdä luonnottoman isoa. Pyöreä kakku sai mintunvihreän kermapursotuksen, terälehtipursotuksella. Barbin mekkokakku taas sai vaaleanpunaisen kermakuorrutteen, ruusupursotuksella. Lisäksi barbin (Ruususen) mekon yläosan olin tehnyt valkoisesta sokerimassasta ja koristeena pieniä vaaleanpunaisia ruusuja. Pyöreän kakun ja mekkokakun välimaastoon olin tehnyt kreemiruusuja ja sinisiä sokerimassakukkia. Kreemiruusut jätin kuitenkin laittamatta, ne olisivat olleet liikaa.








Hukkaan kreemiruusut eivät kuitenkaan menneet, ne pääsivät koristamaan Tepon tekemiä mansikkatoffeepiiraita.
Muita makeita tarjottavia olivat fariinimarengit ja päärynän makuiset marengit, porkkanakakku, itsetehtyjä wilhelmiinakeksejä ja kaupan kuningatarvohveleita ja karkkibuffet Sennin lempikarkeilla.

Suolaisina oli kestosuosikkiamme lämminsavulohihyydykekakkua, cocktailtikkuja sekä pantonkia ja tuorejuustoja.
Tarjottavaa oli yllinkyllin, itseasiassa liikaakin. Me ei vain osata tehdä juuri ja juuri riittävää määrää, aina tehdään niin että varmasti riittää. :D

Koska vieraita tuli paljon, olen kokenut järkeväksi laittaa jokaisen tarjottavan eteen pienen kyltin, jossa kerrotaan mitä missäkin kipossa ja lautasella on tarjolla. Tämä on näppärää, ei tarvitse jokaiselle erikseen kertoa, mitä missäkin on. Teemaan sopivasti nimesin herkut prinsessoiden mukaan esim. Lumikin mansikkatoffeepiiras tai Bellen porkkanakakkuset. Kylteissä oli aina tarra kyseisestä prinsessasta.






Monenmoista onnittelijaa kävi tyttömme syntymäpäiväjuhlilla. Mieleenpainuvin taisi olla poliisisetä, jota myös eräs ohikulkija jäi hämmästelemään pihan viereen, mitä lie kuvitteli tapahtuvan, heh. Poliisi partioi usein vanhempieni talon vieressä ja puhalluttaa ohikulkevat autoilijat. Päätimme käydä kysymässä poliiseilta, olisivatko he ehtineet käydä onnittelemassa neljävuotiastamme ja tulihan sieltä iloinen poliisisetä tuomaan onnentoivotukset ja käski vielä pitämään hauskat juhlat. Tytöstä tämä oli iso juttu ja varmasti muistaa tämän vieraan.

Senni on oppinut päiväkodissa toisen säkeistön Paljon onnea-lauluun ja toivoi kovasti, että se hänelle laulettaisiin. Pitihän se laulaa ja tyttö oli siitä niin hyvillään. 

Laulu menee näin:
Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan
paljon onnea Senni, paljon onnea vaan.
Sua onnitellaan, sua onnitellaan,
nyt on syntymäpäivä, sua onnitellaan.

Oli ihanaa kun iso osa kutsutuista pääsi paikalle ja Senni pääsi leikkimään niin monen serkkunsa kanssa. Lapset olisivat varmasti jaksaneet leikkiä iltamyöhään asti, välillä kävivät nappaamassa hiukan purtavaa ja taas leikit jatkuivat. Iloiset juhlat, kiitos niistä kaikille juhliin osallistuneille.



Mummun ja Papan tuoma lahja, Espanjasta.
Ensimmäiset korkkarit. :)

torstai 22. kesäkuuta 2017

Kakkuja ja koristeita juhliin

Sain aivan ihanan kakkutilauksen! Pieni poika syntyi ja minä sain kunnian tehdä kakut hänen ensimmäiseen juhlaansa, nimijuhlaan.

Toiveena oli kaksi kakkua, yksi isompi tavallisena ja toinen pienempi gluteenittomana. Kummankin kakun tein laktoosittomana.
Isompaan kakkuun asiakkaalla oli hommattuna jo koriste, mutta gluteenittoman kakun sain koristella. Koristeluun sain vapaat kädet, jeij!

Kakkuihin haluttiin mansikka- ja suklaamousset.
Molemmat kakut pursotin sinisen erisävyisillä kerma-tuorejuustoseoksilla, terälehtipursotuksina. Tuo terälehtipursotus on ehdottomasti uusi lempparini, suht helppo tehdä mutta kaunis ja näyttävä.

Gluteenittoman kakun koristeeksi päätin tehdä sokerimassatennarit. Ihka ensimmäiset tennarini. Aika tyytyväinen olen lopputokseen, kehtasi laittaa kakun päälle. Tilaaja oli myös tyytyväinen ja se on se, mihin pyrin.






Hyviltä olivat kakut kuulema maistuneet, olivat saaneet paljon kehuja juhlijoilta. Tämä lämmittää mieltäni kovasti, positiivinen palaute innostaa jatkamaan.








Nimijuhlien kanssa samana viikonloppuna olivat myös Sennin kummitädin valmistujaiset. Hän valmistui tradenomiksi ja minä tein juhliin yllätyskakkukoristeen, sokerimassasta tietenkin.

Sennin kummitäti pitää kovasti Minions-hahmoista, joten sellainen päätyi kakun päälle, päässään tradenomilakki. Kaikki tunnistivat hahmon, joten varsin onnistunut taisi tämäkin olla.








Valmistujaisissa oli rento ja hauska tunnelma. Minä sain sylitellä ja syöttää pienen pientä vauvaa, niin kauan että kädet kipeytyivät, heh. On nuo pikkuiset vauvat niin ihania. Sennikin sai työntää vauvaa vaunuissa.

Vaunujen työntämisestä voiton taisi Sennin mielestä viedä kuitenkin mönkkäriajelu, kun isi ajella huristeli tyttö sylissään pitkin pihaa. Riemunkiljahdukset ja kikatus vain kuului, meidän pieni hurjapää. Senni pääsi myös leikkimään spinnereillä, vesi-ilmapalloilla, jalkapallolla ja puhalteli saippuakuplia. Illalla hän sanoikin, että oli tosi kiva päivä. Kysyin mikä oli parasta, vastaus oli "tämä kaulanauha". Yksi Sennin tädeistä oli saanut töistä Tena-avainnauhoja ja Senni ihastui sellaiseen, olihan se kauniin lilan värinen. Kyllä meitä aikuisia huvitti kun tyttö meni ihan onnessaan Tenat kaulalla. :D Hauskoja muistoja jäi valmistujaisista.






Kakut ja koristeet ovat rakas harrastukseni. Harrastuksistakin on kuitenkin hyvä pitää välillä taukoa, jotta homma ei ala maistua puulta. Sennillä alkoi tänään loma päiväkodista, niinpä minäkin olen päättänyt lomailla ja otan kakku- ja koristetilauksia seuraavan kerran vastaan vasta elokuussa. Nyt keskityn perheeseeni ja vietämme kesälomaa! 

Ihanaa kesää kaikille ja iloista juhannusta! 

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

DIY kalapeli

Olin ottanut joskus aikoja sitten talteen hauskan DIY-vinkin, kankainen kalapeli.
Niin hauska ja suloinen idea, että tämä oli pakko toteuttaa ja nyt siihen tuli oiva tilaisuus. Tein kalapelin siskon pojalle, joka täytti 2-vuotta.






Kalapeliin tarvitaan kangasta, magneetteja, täytevanua, ompelulankaa, pyöreää puurimaa ja narua/lankaa siimaa varten.

Leikkasin kankaasta kalanmuotoiset palat ja ompelin ne ompelukoneella yhteen, jättäen täyttöaukon vanulle. Laitoin magneetin kalan sisälle, pään kohdalle. Täytin vanulla ja ompelin aukon kiinni.
Onki syntyi noin sormenpakuisesta pyöreästä puurimasta. Puuriman päähän porattiin reikä siimaa varten. Riman päät ja reiän kohdan hion hiekkapaperilla, jotta pienet onkijat eivät saisi tikkuja sormiinsa. Siiman virkkasin bambulangasta. Siiman päähän ompelin kiinni pienen pussukan, jonka sisälle olin ommellut magneetin.


Sitten vain ongelle!
Senni sai testata pelin ja hyvin toimi. Keskittymys- ja koordinaatiokykyä peli vaatii, kun yrittää saada napattua kalasaaliin onkeen. Voi sitä lapsen iloista ilmettä kun kala nappaakin onkeen kiinni, "katso äiti minä sain kalan!".








Tätä oli hauska tehdä. Helppo ja edullinen, itsetehty peli. Onkia tein kaksi, jotta lahjansaajan veli pääsisi myös osallistumaan onkimisleikkiin.
Tämähän voisi olla kiva peli kesälomalaisillekin, sopii monen ikäiselle lapselle. :)

perjantai 2. kesäkuuta 2017

K-18 polttarikakku

Varoituksen sananen, tämä postaus sisältää kuvia, jotka eivät sovellu lapsille, eikä henkilöille jotka saavat kukkia hattuunsa alapäähuumorista. ;)

Miten minusta tuntuu, että saan melko erikoisia kakkutilauksia. Nyt tuli nimittäin jo kolmas kakkutilaus, jonka aiheena on noooh...ihmisen intiimein alue. Minulta on aiemmin tilattu jo kakut, jotka kuvaavat naisen härpäkkeitä ja miehen härpäkkeitä. Nyt haluttiin polttarikakku, joka kuviaisi, ei vain miehen härpäkkeitä, vaan koko torsoa!

Täytyy myöntää, että jonkinlainen epäusko omiin taitoihin iski jossain vaiheessa. Mitä jos en osaakaan, mitä jos siitä ei tunnista mitä se esittää. Ei auttanut kuin kokeilla.

Päädyin tekemään kakkuun valkosuklaakreemin. Sokerimassalla en uskaltanut alkaa soveltamaan, näin isoon ja muodokkaaseen kakkuun sen laittaminen ei olisi kovin helppoa, ensin pitäisi harjoitella.

Kakkuun haluttiin mauiksi suklaa ja valkosuklaa. Teinkin liivatteettoman suklaamoussen valkosuklaahipuilla. Pohjat kostutin mansikkamehulla, jotta kakkuun tulisi raikkautta.

Viimeinkin koitti hetki, jota olin odottanut ja joka minua hirvitti, kakun kasaaminen!
Olin tehnyt kakkua varten valmiiksi kaavat, joiden avulla leikkasin kakkupohjat.

Yllättävän helposti torso muokkautui ja minusta siitä, kaikkine härpäkkeineen, tuli tunnistettava. Toiveena oli "hieman tummempi hipiäinen" ja siksi laitoin valkosuklaakreemin joukkoon kaakaojauhetta, jotta sain halutun värin aikaiseksi.


Noh, mitäs sanotte? Miltä näyttää?

Tässä kreemi juuri levitettynä, siitä kiiltävä pinta.
Jääkaapissa kreemi jähmettyy ja saa mattamaisen pinnan.

Just ja just mahtui laatikkoon, valmiina lähtöön. :D
Kreemikin ehtinyt jähmettyä.



Sateenkaarikakku

Toukokuussa juhlittiin 11-vuotiasta Vilmaa. <3
Minä sain kunnian tehdä kakun synttärijuhliin.

Kyselin tytöltä, millaisen kakun hän haluaa. Toiveena oli kakku, jossa olisi jollain tavalla tuhatjalkainen. Annoimme hänelle joululahjaksi iiiison tuhatjalkaispehmolelun ja nyt hän halusi sen myös synttärikakkuunsa. 
Ryhdyin tuumasta toimeen ja tein sokerimassasta tuhatjalkaisen kakun päälle koristeeksi.

Vilma oli tykästynyt kakkuun jonka tein pääsiäiseksi (pupukakku). Kakussa oli terälehtipursotukset, joten päätin tehdä samanlaiset myös Vilman kakkuun.
Pursotuksiin valitsin samat värit kuin mitä tuhatjalkaisessakin oli, sateenkaarenvärit. Syntyi sateenkaarikakku.

Kakku oli viljaton ja perunaton ja vähälaktoosinen. Sisällä oli mustikka- ja sitruunamousset. Testasin ensimmäistä kertaa dronningholmin sitruuna Täyttistä ja pidin siitä. Seuraavaksi voisin testata vadelma Täyttistä.

Kakkuun tuli vielä tekemiäni kreemiruusuja. Olen kovin tykästynyt kreemiruusuihin.

Synttärisankari piti kakustaa kovasti ja se on minulle tärkeintä. Itse en ollut täysin tyytyväinen, en tiedä miksi. Jokin tuossa koristeessa jäi vaivaamaan. Ehkä se, että olen viimeaikoina tehnyt suht monimutkaisia sokerimassakoristeita (pleikkari ja kirahvi). Tämä oli simppelimpi tehdä, ehkä siksi jäi fiilis että jotain uupuu. Tavoitteeni oli ilahduttaa Vilmaa ja toteuttaa hänen toiveensa ja siinä taisin onnistua. Ainakin tyttö itse sanoi, ettei osannut odottaa niin hienoa kakkua, joten kai tässä ihan tyytyväinen voi olla.





perjantai 19. toukokuuta 2017

DIY leivin-/keittiöliina lasten kanssa

Äitienpäiväpostaukset ovat näköjään jääneet minulta tekemättä tänä vuonna. Hups.
Sain viettää ihanan äitienpäivä rakkaitteni seurassa, kiitos murut!


Teimme lasten kanssa äitienpäivälahjoiksi isoäideille leivin-/keittiöliinat. Tämän idean voi toteuttaa nytkin ja antaa vaikka lasten opettajille lahjaksi. Liinan kaveriksi voisi leipoa vaikka keksejä lasten kanssa.






Ompelin liinat tavallisesta puuvillakankaasta, sävyksi valitsin vaaleanharmaan. Ihanan hand made with love-ripustuslenkkinauhan ostin Pienestä Nappipuodista, klik.






Sitten lapset pääsivät taiteilemaan. Annoin heille perunanpuolikkaat ja kangasväriä (kangasvärinkin Pienestä Nappipuodista) ja niin syntyi uniikkeja ja hienoja liinoja. Perunanpuolikkaat toimivat leimaisimina. Olin tökännyt haarukan kiinni perunanpuolikkaaseen (kuperalle puolelle) jotta sillä olisi helpompi leimata, ilman että lasten tarvitsi koskea perunaan ja väriin.








Korttien sijaan lapset saivat piirrellä kangastusseilla tiskirätteihin. Hienoja ja hellyyttäviä kuvia tulikin.






DIY lahja- ja korttivinkki opettajille ja hoitajille

Tähän aikaan keväästä moni pohtii, millaisella kortilla ja pienellä lahjalla muistaisi lasten opettajia ja hoitajia.

Tässä minun vinkkini. Kun opettajia/hoitajia on useampi (meillä 6) ei pysty ostelemaan mitään kamalan kalliita lahjoja, mutta jollain haluaisi osoittaa kiitollisuutensa. He ovat iso osa arkeamme, hoitavat ja kasvattavat lastamme, pitävät hänestä huolen kun en itse ole paikalla ja opettavat tärkeitä uusia taitoja. He ansaitsevat pienet, mutta sitäkin suuremmalla sydämellä annetut kiitoslahjat ja hyvän kesän toivotukset.

Minulla on tapana pistää hyviä  DIY-vinkkejä talteen puhelimeni muistiin. Sieltä ideoita on hyvä selailla kun niille on tarvetta.
Yksi tallentamistani ideoista oli pyyhenalle. Ideaan törmäsin muistaakseni facebookissa. Nalle tehdään tavallisesta pikkupyyhkeestä, nopeaa ja helppoa, eikä maksa omaisuuksia. Tarvitset yhteen nalleen vain pyyhkeen (itse käytin 50x70cm), kolme kumilenkkiä ja rusettinauhaa. Hyvä ohje nalleen löytyy Terhin, äiti ja melukylänlapset-blogista, klik.

Nallen lisäksi laitoin jokaiseen pakettiin myös kasvonaamion. Kasvonaamoit ostin prismasta, niitä löytyy myös miehille. Mikäs sen mukavampi lomanaloitus kuin rentouttava ja hemmotteleva kasvonaamio ja pehmoinen uusi pyyhe, johon kuivata kasvot.






Idean korttiin sain Savi-Heinä Puodista, klik
Hauska, näyttävä mutta suht helppo mekkokortti
Sennin päiväkodissa on vallinnut jo pidemmän aikaan frozen/prinsessavillitys. Mekkokortti sopi siis paremmin kuin nenäpäähän, näin hoitajat saivat omat frozenmekkonsa. ;)
Idea oli minusta niin hauska ja kaunis, että mekkokortteja on tullut tehtyä nyt useampikin ja voi olla että tulee tehtyä vielä lisääkin.






Näin tein mekkokortin:

Leikkasin askartelukartongista mekon yläosan muotoisen palan.

Leikkasin tyllistä haluamani pituisen (n.15cm), leveydeltään n.3x mekon yläosan leveyden (lantoin kohta) palan. Harsin tyllin noin 2cm yläreunasta ja rypytin sen harsitun langan avulla.
Liimasin tyllin kiinni mekon ylöosan muotoon leikattuun kartonkiin, kuumaliimalla. Poistin harsinlangan.

Liimasin kartongin ja tyllin saumakohtaan pitsinauhaa, kuumaliimalla tämäkin.
Lopuksi kuumaliimailin vielä koriteita mekkokorttiin: satiininauharusetti ja -ripustuslenkki, sekä askartelukukkasia. Viimeistelin kortin kauluksen vielä tarrahelmillä.
Taakse tulostin haluamani tekstin ja liimasin sen paikoilleen. Näin valmistui mekkokortti. Kuumaliimalla tämän tekeminen oli ihanan nopeaa, sai heti valmista aikaan.









Päiväkodilla niin pyyhenallet kasvonaamioineen, 
kuin mekkokortitkin otettiin iloilla vastaan. 

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Alkukevään kakkuja

Postaustahti on nyt hidastunut niin, että ihan hävettää. Ollaan sairasteltu urakalla ja matkaan on tullut muitakin voimia vieviä mutkia, mutta täällä ollaan edelleen. Ehkä tämä ihana kevätaurinko saa bloginkin taas heräilemään.

Kakkuja on tullut väkerreltyä yksi jos toinenkin. Leipominen vain on jotain, mikä vie minut mukanaan, siitä jaksan innostua kerta toisensa jälkeen. Taikinaterapia on parasta!

Työkokeiluni (Pieni Nappipuoti) päätteeksi leivon fazeriinakakun, kiitoskakuksi. Kakkuun halusin koota niitä elementtejä, jotka työkoneiluuni liittyivät: sinivalkoiset vauvansukat (niitä tuli vastaanotettua sukkakeräykseen huikea määrä!), pinkkejä kreemikukkia (puodinpitäjän lempiväri), lankarullia, tassunjälkiä (puotikoiraa kuvastamaan) ja tietenkin erilaisia nappeja. Tein kakkukoristeista värikkäitä, väriä puodissakin riittää.






Pääsiäiseksi tein omalle poppoollemme pupukakun. Kakun tein viljattomana ja perunattomana, jotta kaikki pystyivät nauttimaan samasta kakusta. Kakku sisälsi kinuski-vadelmamoussen ja mangomoussen. 
Kuorrutuksen tein kermalla, terälehtipursotuksena. Ensimmäistä kertaa kokeilin tällaista pursotustyyliä ja ihastuin siihen. Helppo ja näyttävä pursotus. Tein tosin pursotuksen tarkoituksella hiukan eripäin kuin terälehtipursotus yleensä tehdään. Minusta näin tehtynä se näytti enemmän pörröiseltä pupun turkilta.
Pupu sai kuonon, silmät ja korvat tekemistäni sokerimassakoristeista.
Tämän tyylisiä kakkuja voisi tehdä enemmänkin, eri eläinteemoilla.






Viimeisimpänä tämän kevään kakuista on tilauskakku 14v täyttävälle pojalle, aiheena playstation! 
Minä en noista pleikkareista juurikaan välitä&ymmärrä. Siitä huolimatta sain aikaiseksi sokerimassakoristeen, joka ainakin minun silmääni muistutti erehdyttävän paljon oikeaa pleikkaohjainta. Itse kakku sisälsi mansikkamoussen. Tähänkin kakkuun halusin kokeilla terälehtipursotusta, tällä kertaa niin päin kuin se yleensäkin tehdään. Väriksi valikoitui vihreän eri sävyt. Vihreä sattuikin olemaan päivänsankarin lempiväri.








Sellaisia kakkuja ja koristeita tällä kertaa. 
Uusia on jo suunnitteilla. ;)

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Lapsimessut 2017 Papatitin silmin

Lapsimessut ovat minulle ne messut, joita odotan aina koko vuoden, eivätkä ne tälläkään kertaa pettäneet.

Minä lähdin lauantaina messuille neljän hengen naisporukalla, ensimmäistä kertaa ilman lapsia. Messuilla lapset on otettu hyvin huomioon, on puuhaa monen ikäiselle ja erilaisia hoitopisteitä on mukavasti. Oli silti ihanan vapauttavaa messuilla ilman lapsia, sai oikeasti keskittyä shoppailuun ihan täysillä! Jos olisin messuillut useampana päivänä, olisin ottanut tytön ehdottomasti mukaan yhtenä päivänä, ehkä ensi vuonna.

Messuilta minä lähdin pääasiassa shoppailemaan lapselle vaatteita ja kankaita vaatteita varten. Ja niitähän riitti! Messutarjouksia oli kivasti ja alkuun ei oikein tiennyt mille pisteelle olisi singahtanut. Minusta paras tapa on kulkea messut loogisessajärjestyksessä, yksi käytävä kerrallan, näin ei jää mitään ihanaa näkemättä.



Tänä vuonna messuilla oli monta jo ennästään tuttua ihanaa yritystä.
Paapii oli se yritys, jota eniten odotin. 
Ja ai että, ne kankaat!!! ❤ Valinnanvaikeushan siinä tuli! Sain kuitenkin tehtyä päätöksiä ja ostin kassillisen ihania ekologisia trikookankaita ja parit resorikankaat. Kankaista olisi tarkoitus tulla minulle kesätunika, tytölle kesäksi mekkoja/tunikoita, t-paitoja ja legginsejä. Kaavat vain vielä uupuvat. Ompelun toteuttaa ihana ja taitava äitini. ❤

Paapii on vienyt sydämeni! Pehmeät luomupuuvillaiset kankaat, kauniit kuosit ja herkulliset värit. Minusta on ihana pukea lapselle värikkäitä vaatteita, mutta tyylikkäästi. Paapiin kankailla tämä onnistuu, niissä näkyy leikkimielisyys, suloisuus, värikkyys ja kauneus, nämä kankaat antavat lapsen olla lapsi!










Kankaiden lisäksi tuli osteltua myös valmiiksi ommeltuja vaatteita. Metsola on minulle ennestäänkin tuttu. Puputupunakuosi vetoaan minuun, se tuo oman lapsuuden mieleen. Sennillä on ennestään yksi puputupuna mekko ja nyt ostin toisen, jossa suloisella pupulla on ilmapallo. Pidän mekon pitkähköstä mallista ja suloisista frillahihoista, jotka suojaavat kesällä olkapäitä auringolta.







Yhden tunikan ostin tytölle Verson Puodista. Tämän yrityksen minulle tutuksi on tehnyt siskoni, jolta löytyy useitakin kyseisen yrityksen vaatteista. Löysin vaikka kuinka monta ihanaa vaatetta, mutta lopulta päädyin ostamaan Taimi-malliston paratiisiin karuselli-tunikan. Voi miten kaunis se onkaan tyttöni yllä! Taskut ovat iso plussa, minusta ne ovat kaunis yksityiskohta ja tyttö tykkää varmasti jemmata aarteitaan niihin.






Löysin myös aivan ihanan, minulle uuden, yrityksen nimeltä Nuppu. Voi että miten kauniita, herkkiä, luonnonläheisiä heidän kuosinsa ovatkaan. Siskoni sanoivat että ne ovat ihan minun näköisiäni. Ilmankos ne niin puhuttelivatkin minua. 
Näiden ohi ei vain voinut kävellä. Löysin kauniin lippapipon tytölle, se sopi tyyliltään ja väreiltään välikausihaalariin täydellisesti. Pohdin myös samasta kuosista tehtyä laukkua itselleni, mutta se jäi vielä pohdintaan. Valikoimasta löytyi myös ihania mekkoja.






Korut ovat usein pienten tyttöjen mieleen, näin on myös meillä. Löysin tytön korukokoelmaan täydennystä MustHaven pisteeltä, Jellystonen rannerenkaiden muodossa. 
Nämä korut soveltuvat hyvin pienillekin lapsille, ne ovat turvallisia ja hygienisiä silikonikoruja. Ne voi huoletta laittaa suuhun (toimivat myös puruleluina) ja ne voi pestä näppärästi vaikka astianpesukoneessa.






Itselleni ostin vielä Carita Cosmetiikan suolasaippuan. Katsotaan mikä vaikutus sillä on atooppiseen ja akneen taipuvaiseen ihooni. Olen herkkä hajusteille, joten ostin hajusteettoman version.






Messuilla oli paljon väkeä ja hulinaa riitti. Pahemmin ei silti tarvinnut jonotella mihinkään eikä kukaan rynninyt kyykerpäätaktiikalla vaaterekkien luo. 
Aikaisempina vuosina messuilla on jaettu ilmaisnäytteitä esim. lastenpuuroista ja vuonna 2013 saimme sieltä vauvalle jopa hyvän tutin. Tänä vuonna en nähnyt muita näytteita kuin vaipat. Harmi sinällään,minusta näytteet kuuluvat messuille. Ehkä nyt ei vain ole taloudellisesti mahdollista jakaa enää näytteitä, tiedä sitten.

Messuilla oli monenlaista ohjelmaa tarjolla. Me shoppailimme niin innoissamme, että erilaiset luennot jäivät meiltä väliin, mutta lasten muotinäytöstä ehdimme hetken seurata. Voi että, miten liikuttavia lapset olivatkaan ihanissa vaatteissaan. Isommat osasivat jo suloisesti poseerata, heistä huokui itsevarmuus ja iloisuus, selvästi nauttivat. Pienet ensikertalaiset olivat hiukan hämillään ja taapersivat lavalla ujosti, niin suloista. Näytös toteutettiin ihanasti lasten ehdoilla, niin kuin pitääkin.

Messuväki oli oikein iloista ja positiivistä, näytteilleasettajat kertoivat mielellään tuotteistaan, ilman että pakkomyivät mitään. Paljon tuli nähtyä, mutta ihan kaikkeen en ehtinyt yhdessä päivässä perehtyä. Suosittelenkin kurkkaamaan messutarjonnan aina etukäteen, näin osaa käydä läpi ainakin ne pisteet joita eniten odottaa.






Ensivuonna uudestaan, ehdottomasti!