lauantai 31. joulukuuta 2016

Hyvää uutta vuotta 2017

Oikein hyvää, antoisaa ja rauhallista uutta vuotta 2017!

Saadut DIY-lahjat

Olimme tainneet olla varsin kilttejä kun saimme niin ihania joululahjoja, niin itsetehtyjä kuin kaupasta ostettujakin!

Tässä saamamme DIY-lahjat.


Äitini oli jälleen neulonut kaikkea ihanaa! Minä sain villasukat, joiden kantapäissä on suloiset sydämet ja saman sävyiset lapaset. Tepolle äitini oli tehnyt hauskat pääkallotumput, sopivat tyyliin. :)






Sennille äitini oli ommellut hurmaavan herneprinsessa-seinävaatteen. Prinsessa nukkuu korkealla, värikkään patjapinon päällä. Alimmaisen patjan alla on tietenkin se kuuluisa herne, sängyn alta löytyy soma potta, hih.
Prinsessan saa otettua pois vuoteestaan leikkejä varten. Prinsessalla on virkattu kruunu ja jopa alushousut mekkonsa alla.










Nealta sain kauniin, puuhelmistä tehdyn, pannun alusen ja helmiripustimen. Olen aivan ihastunut näihin, niin kauniita ja selkeitä.
Tuohon helmiripustimeen aion laittaa äitini ompeleman kettu-käsipyyhkeen. Halutessaan helmiripustimeen voi laittaa vaikka talouspaperirullan tai sen voi ottaa vaateripustimeksi vaikka huiveille, varsin monikäyttöinen siis. :)








Jaana oli koristellut kynttilöitä servetein. Miten tavallinen valkoinen kynttilä voikaan muuttua ihan erinäköiseksi servetin avulla. Minä tykkään poltella paljon kynttilöitä, joten nämä ovat oikein mieluisat.






Jaana oli virkannut Sennille iiiihanan Alpo-kissan! Alpo on, Risto Räppääjä-elokuvistakin tutuksi tulleen, Nelli nuudelipään pehmokissa. Tämä Sennin Alpo on kyllä niin Alpon näköinen kuin olla ja voi! Senni ihastui tähän oitis ja niin itse asiassa minäkin. Kun Senni oli jouluaattona mennyt nukkumaan, hypistelin ja tuijottelin Alpoa vaikka kuinka kauan, se vain jotenkin lumosi minut. :D






Jaana on perinteisesti tehnyt lapsille joka joulu omat joulukoriteet. Tämän vuoden koristeet hän teki kutistemuovista.






Yksi yllättävä ja liikuttavakin DIY-lahjoista olivat Annikan teettämät dvdt. Annika oli teettänyt kaikki lapsuutemme aikaiset kotivideot dvd muotoon!
Siitä onkin aikaa kun olemme viimeksi katselleet omia lapsuusvideoitamme ja nyt se on mahdollista. Ihanaa, että ne ovat nyt kaikki tallella ja vielä katseltavassa muodossa. Pidämme ehdottomasti joskus leffaillan, jolloin katselemme yhdessä nuo dvdt.


Näin ihanat DIY-lahjat saimme. Minä niin pidän tästä lahjaperinteestä, itsetehdyissä lahjoissa on aina extraripus rakkautta ja ajatusta mukana. <3



Annetaanko teidän perheessä DIY-lahjoja?

perjantai 30. joulukuuta 2016

Joulumme tunnelmapaloja

Saimme viettää ihanan joulun! <3

Ennen joulua minut valtasi kamala joulustressi, ikinä ennen ole tullut stressattua joulua tällä tavalla. Kaikki oli vielä pari viikkoa ennen joulua hyvin hallinnassa, mutta sitten tuli mutkia matkaan mm. lapsen sairastuminen.

Kaikesta kuitenkin selvittiin, kiitos läheisten ihmisten jotka tajusivat toppuutella minua, kaikkea ei ole pakko tehdä. Siispä jätin leipomiset leipomatta vaikka kovasti olisinkin halunnut, mutta aika ei vain yksinkertaisesti riittänyt.

Kun jouluaatto koitti, oli stressi tipo tiessään ja tilalle tuli rauhallinen joulumieli. Vietimme joulua perinteisesti minun vanhempieni luona, sillä poikkeuksella, että vanhempani eivät itse olleet siellä. Vanhempani karkasivat matkoille. ;)

Kokoonnuimme sisarusporukalla tuttuun tapaan mummulaan. Kaikki sujui meidän voimin oikein hyvin, ruokajutut ja kaikki hoidettiin yhdessä, ilman hötkyilyä. Kukaan ei kiukutellut tai suuttunut, kaikki näyttivät viihtyvän. Ihana tsressitön ja tunnelmallinen perhejoulu. <3



 



Niin ja kävihän se joulupukkikin, häntä lapset odottivatkin kovasti. Senni oli suunnitellut laulavansa pukille ja niin hän myös teki. Joulu on taas, joulu on taas, kattilat täynnä puuroo... :)
Pukin syliin tyttö ei tänä vuonna uskaltautunut yksinään. Onneksi sylikummi oli rohkea ja uskaltautui pukin polvelle Sennin kanssa ja saipa pukki tuon meidän isinkin syliinsä Sennin kanssa. :D

Lasten silmistä näkyi ilo ja riemu kun he availivat pakettejaan, sitä oli ihana katsella. Toki myös aikuiset olivat iloisia paketteja avatessaan, mutta lapsista näkyy aito ja ehdoton ilo.
Oli myös ihana katsella kuinka serkukset leikkivät yhdessä pitkän tovin, rauhassa, uusilla leluillaan ja osasivat jakaa uudetkin lelunsa ihailtavan hyvin.








Tämä oli ensimmäinen joulu kun Senni malttoi avata kaikki paketit. Jokaisesta lahjasta hän ilahtui kovasti, myös pehmeistä paketeista. Moni lahjatoive toteutui. :)






Söimme masumme täyteen herkullista jouluruokaa ja kävimme joulusaunassa. Ennen kotiinpaluuta, kävimme hautausmaalla viemässä kynttilöitä haudoille. Kynttilämeri oli jälleen kaunis.


Joulupäivänä olimme kotona ja seuraamme liittyivät Vilma ja Mummi (Tepon äiti).
Tytöt availivat lahjansa innokkaina ja niistä löytyikin vaikka mitä kivaa ja tarpeellista. 



Senniä ilahduttivat erityisen paljon prinsessamekko ja nukenvaunut.


Vilman ainut lelutoive oli tuhatjalkapehmo ja voi miten hän ilahtuikaan kun se tuli paketista esiin.
Huomaavainen isosisko päästi pikkusiskonkin pötköttelemään tuhatjalkaisen kainaloon, siskon viekkuun.


Siskosten puuhailuja oli ihana seurailla ja oli todella mukavaa kun Mummikin vietti taas joulua kanssamme.
Tästä tavasta viettää joulua, on tainnut muodostua meille perinne, ihana sellainen. <3




torstai 29. joulukuuta 2016

Uudet tuulet lähestyvät

Pian vuosi vaihtuu ja se tuo meidän perheelle mukanaan monia uusia asioita.
Yksi iso muutos on se, että minä palaan töihin ensi viikon maanantaina! Sehän on ihan pian, hurjaa, niin se aika kotiäitinä vain meni hujauksessa ohi.

Työelämään palaaminen tarkoittaa sitä, että Sennin päivät päiväkodissa pitenevät ja entisen 3 päiväisen hoitoviikon sijaan, hän on hoidossa tulevaisuudessa 3-5 päivää. Hoitopäivät eivät onneksi veny kamalan pitkiksi, pisimmillään ne tulevat olemaan reilu 7 tuntisia, entisen 6 tunnin sijaan. On tämä silti iso muutos.
Onneksi Senni aloitti päiväkodissa jo syksyllä ja on ehtinyt sopeutua sinne todella hyvin, nyt joululomallakin on kysellyt koska pääsee taas päiväkotiin ja näkee kavereitaan. Hyvillämielin vien tytön taas hoitoon, pidemmiksikin päiviksi.

Tähän asti minä olen hoitonut tytön hoitoon viemiset ja hakemiset, paria kertaa lukuunottamatta. Nyt Sennin isäkin osallistuu hoidosta hakemisiin silloin tällöin, minä hoidan edelleen viemiset. Pääsääntöisesti, mm. työvuoroista johtuvista syistä, minä olen se joka vie ja hakee. Minusta on silti hyvä, että isäkin osallistuu myös tähän elämänosa-alueeseen, se on iso osa Sennin arkea.

Miltäs töiden aloittaminen sitten tuntuu minusta, minun kannaltani?
Hyvältä, uudelta ja kutkuttavalta, toki myös hiukan haikealta kun kotiäitiys loppuu.
En ole oikeastaan vielä ehtinyt edes jännittää koko asiaa, on ollut niin paljon kaikkea muuta tässä lähiaikoina. En kyllä usko, että mitään kamalaa jännitystä tuleekaan, sellainen hyvä innostunut jännitys varmasti tulee viimeistään sunnuntaina.

Saan olla seuraavat kolme kuukautta töissä aivan huippupaikassa, joten olen intoillut sinne pääsyä kuin pikkulapsi kesälomareissua. Paikka ei ole ns. oman alani työpaikka, mutta takuulla juuri minun paikkani. Työnantaja on on aivan huipputyyppi, uskon vakaasti että meillä tulee olemaan mahtavat kolme kuukautta edessämme kun työskentelemme yhdessä.

Asiakaspalvelu tulee olemaan yksi iso osa työtäni. Asiakaspalvelutyöstä minulla on paljon kokemusta, se ei sinällään jännitä. Toki jokainen asiakas on erilainen ja haastavia tilanteita voi tulla, mutta niistäkin uskon selviäväni hyvin.
Sen sijaan uuden kassakoneen käyttö hieman mietityttää, mutta enköhän opi senkin käytön pian.

Tavoitteenani on tutustua pienyrittäjän arkeen, toivonkin näkeväni sen monet puolet, hyvät ja huonot, kaunistelematta. Tulen oppimaan varmasti paljon uusia asioita, joiden toivon selkiinnyttävän omia tulevaisuuden suunnitelmiani ja haaveitani.

Itse työt eivät jännitä, mutta arjen muuttuminen hieman. Nyt kaikki on suunniteltava tarkemmin aina ruokakaupassa käynneistä pyykinpesuun. Olen luonteeltani suunnittelijatyyppiä, mutta tähän asti suunnitelmiin on voinut tehdä helpommin muutoksia ja jos jotain suunniteltua ei olekaan jaksanut tehdä juuri sillä hetkellä, on sen voinut siirtää jollekin toiselle päivälle. Tulevaisuudessa asioita ei enää niin vain siirrellä, kotiaikaa on vähemmän.

Koska kotiaikamme vähenee huomattavasti, haluan tehdä arjestamme mahdollisimman stressitöntä ja kiireetöntä. En halua olla tilanteessa kun kenelläkään ei ole puhtaita vaatteita, jääkaapissa vain valo ja että koti muistuttaisi kaatopaikkaa ja kaikkia kiukuttaa. Kodin siivoamisessa voi toki joustaa tiukan paikan tulle, mutta ruoka- ja vaateasioiden on oltava aina kunnossa. Uskon, että hyvällä organisoimisella nämä asiat saa rullaamaan. En epäile ettenkö saisi arkeamme rullaamaan, vaikka menenkin töihin. Tämä on kuitenkin uusi asia, olen ollut kotiäitinä koko sen ajan kun Senni on ollut olemassa.






Voi olla, että blogissani tulee olemaan alkuvuodesta hieman hiljaisempaa. En aio kuitenkaan lopettaa bloggaamista, tämä on minulle tärkeä ja rakas harrastus. Kirjoittelen jatkossakin, silloin kun koen energiani riittävän siihen. :)

tiistai 27. joulukuuta 2016

Annetut DIY-joululahjat

Meidän perheellä, äidilläni ja osalla sisaruksista on tapana antaa itsetehtyjä joululahjoja. Tämä ihana perinne sai jatkua tänäkin vuonna. <3
Tässä postauksessa esittelen minun tekemäni DIY-lahjat.


Heijastimilla tuunatut sateenvarjot:

Näihin sain idean jo syksyllä, kun Teppo toivoi synttärilahjaksi sateenvarjoa. Käsityöihmisenä en halunnut antaa vain kaupasta ostettua, valmista sateenvarjoa, halusin tuunata sen. Syksyllä moni teki mitä erilaisimpia heijastimia, siitä se ajatus sitten lähti, tuunaan sateenvarjon heijastimilla! Heijastimet eivät kuitenkaan saisi olla tiellä tai haitata sateenvarjon sulkemista, siksi päädyinkin heijastinkankaaseen. Heijastinkankaan ostin ihanasta paikallisesta yrityksestä, Pienestä nappipuodista (klik).

Mietin vaikka millaisia kuvioita, joita olisin leikannut heijastinkankaasta. Lopulta päädyin kuitenkin selkeisiin sadepisaroihin, ne sopivat teemaan ja ne miellyttäisivät mahdollisimman monta lahjan saajaa. Sadepisarat kiinnitin sateenvarjoihin kangasliimalla, ompeleminen olisi rikkonut sateenvarjon pinnan.
Tuunasin yhteensä 9 sateenvarjoa, värejä oli 5 erilaista. Minusta käytännöllinen lahja, joka sopii kaiken ikäisille. Sen lisäksi, että sateenvarjo suojaa sateelta, näkyvät nämä sateenvarjot pimeälläkin säällä hyvin. :)
Tänä vuonna joulu olikin lumeton, pimeä ja sateinen eli sateenvarjot ovat hyvinkin ajankohtaisia. :D









Kransseja:

Minusta on kiva keksiä arjen tavallisille asioille uusia käyttötarkoituksia. Nyt kukkamakaronit ja herneet saivat uuden käyttötarkoituksen, niistä syntyi kransseja!

Liimasin kuumaliimalla kukkamakaronit styroxkranssipohjiin kiinni. Lopuksi maalasin kranssit spraymaalilla.
Opin myös jotain uutta! Tavallinen spraymaali sulattaa styroxin!!! Ensimmäinen kukkamakaronikranssi jäikin itselleni kun sen styroxpohja suli lähes olemattomiin. Seuraavat kaksi kukkamakaronikranssia sprayailin VESIOHENTEISELLA spraymaalilla.
Kukkamakaronikranssit tein pöydälle laitettaviksi. Ostin pyöreät led-kynttilät niiden keskelle, jotta ne olisivat paloturvalliset.










Hernekranssi meni miehelle, joten halusin siitä maskuliinisemman. Päätin kokeilla tummaa sinkkisprayta. Sinkkispray ei ollut vesiohenteista, joten se oli sellaisenaan sulattanut styroxin. Ennen kuin liimasin herneet kranssipohjaan, pohjustin kranssin erikeeperliimalla ja annoin sen kuivua, yhtään styroxia ei saanut jäädä näkyviin. Sitten liimasin herneet kuumaliimalla päälle ja sprayasin herneet sinkin väriseksi.
Tämän kranssin ajattelin oveen laitettavaksi ja sen keskelle tuli kaksi pientä, vanhaa avainta. Avaimet sain siskoni Jaanan kätköistä. :)






Tein yhden kranssin, joka ilahduttaa myös lapsia. Tämä kranssi koostuu piparmintun makuisista karkkikepeistä. Kranssin keskelle liimasin vielä suodatinpussiruusukkeen koristeeksi.






Kangasvärillä tuunatut pitkätkalsarit:

Teppo toivoi joululahjaksi pitkiä kalsareita, pilkkireissuille kinttuja lämmittämään. Kalsaritkin tuunasin, tietenkin! ;)
Takapuolelle tein kangasväreillä tekstin HYVÄ PYLLY. 
Kalsarit haluttiin kalareissuille, joissa saalistetaan mahtavia kalan vonkaleita, joten painoin etupuolelle tekstin VONKALE, sehän voi toki tarkoittaa muutakin kuin niitä kalasaaliita ;).
Näin muuten niin tylsistä harmaista kalsareista tuli aika hauskat.






Limuporot:

Helpot ja nopeat tuunatut lahja olivat limuporot. Koristelin limupulloja piipunrasseilla, muovisilmillä ja värikkäillä vanupalloilla, poron näköisiksi. Nämä nostivat hymyn saajiensa huulille. :)






Lumihiutalekoristeet:
Lahjat paketoin ylijäämätapetteihin. Paketit saivat kimaltelevat lumihiutalekoristeet, jotka askartelin vessa- ja talouspaperihylsyistä.








Sellaisia lahjoja väkersin tänä vuonna. :)

perjantai 23. joulukuuta 2016

TUNNELMALLISTA JOULUA!

Enää yksi yö jouluun!
Minut ehti tänä vuonna napata joulustressi, kun matkalle tuli niin monta muuttujaa, mutta nyt kaikki on hyvin ja joulu saa tulla. 

Viettäkää kaikki oikein ihana, tunnelmallinen, rauhallinen ja iloinen joulu!



perjantai 16. joulukuuta 2016

Pahvilaatikosta tuunattu leikkimökki

Joulu lähestyy ja isoja pahvilaatikoita saattaa tupsahdella koteihin. Niitä ei välttämättä kannata hävittää, minulla on niille tuunausvinkki: leikkimökki!
Pahvilaatikot kiehtovat usein lapsia, yksinkertaisia mutta kiehtovia "leluja", jotka muokkaantuvat lapsen mielikuvituksessa vaikka miksi. Tämä " lelu" on myös edullinen ja ekologinen, sen voi kierrättää kun sitä ei enää tarvita.

Minulle pahvinen leikkimökki tuo mieleen ihanan lapsuusmuiston. Kun olin noin viiden tai kuuden vanha, toi isäni meille ison pahvilaatikon. Laatikosta äiti teki ihanan leikkimökin minulle ja pikkusiskolleni. 
Voi miten kiva siinä olikaan leikkiä, meidän oma pieni mökki.






Vuosi siten päätin antaa Sennillekin ihanan lapsuusmuiston, pahvisen leikkimökin muodossa. Niinpä etsin käsiini ison pahvilaatikon, niin ison että Senni mahtuisi seisomaan siellä.

Kun Senni näki isänsä kantavan jättilaatikkoa sisälle, kysyi tyttö "onko se minulle". Sen ihmeemmin laatikko ei vielä aiheuttanut ilon hihkaisuja. Vierestä kyllä katsottiin kun tein laatikkoon oven. Kun ovi oli leikattu, Sennin ilahtui silminnähden! " ovi, saanko minä mennä sinne sisälle?!". Voi vitsi mikä riemu siitä seurasikaan kun hän pääsi ensimmäistä kertaa sisälle leikkimökkiinsä tai omaan kotiinsa, niin kuin Senni mökin nimesi.
Mökkiin alettiin heti roudata kaikkia omia leluja ja tehdä oloa mukavaksi. Hieman jouduin houkuttelemaan, että sain tytön pois siksi aikaa kun tein ikkunat laatikkoon, ettei ihan pimeässä tarvitse olla. :D

Seuraavaksi maalailimme mökkiä Sennin kanssa. Maalailuun sellainen vinkki, että koko mökkiä ei kannata maalata. Pahvi ei pidä kosteudesta ja jos maalaa seinät kokonaan, käpristyy pahvi rumasti. Tuon meidän mökin ovi on juuri tästä syystä hieman kupera, mutta hyvin on silti kelvannut leikkeihin. Maaleina käytin kaapista löytyviä jämämaaleja, kalustemaaleja ne taisivat olla.






Mökin päätyihin maalasin "kukkalaatikot" ikkunoiden alle. Näissä kohdissa pahvissa oli tekstiä ja halusin ne peittoon. Kukat syntyivät suodatinpussiruusukkeista, jotka saivat hiukan väriä vesiväristä.

Senni toivoi mökkiinsä ovikelloa ja postilaatikkoa. Ovikelloa pitikin hetki miettiä, mistä sen tekisi. Pyörittelin mielessäni erilaisia vaihtoehtoja mm. pyöränkelloa, mutta sitten totesin etten jaksa kuunnella sitä rinkutusta kovin kauaa, heh. Niinpä päädyin pieniin kulkusiin. Hopean värisiä kulkusia pujoteltiin langanpätkään ja se sidottiin oveen kiinni ja näin syntyi ovikello (sellainen jota äidinkin hermot jaksavat kuunnella ;)).
Postilaatikko syntyi suodatinpussien pahvikotelosta, siitä oli läppäkin valmiina ja koko oli sopiva, vain maalia pintaan. Postilaatikon kiinnitin mökkiin nippusiteellä, jotta varmasti pysyy paikoillaan.








Kun mökin ulkokuori alkoi hahmottua, alkoi päässäni vilistä ideoita mökin sisäpuolen tuunauksesta. 
Meillä Onneli ja Anneli-elokuvat ovat sekä tytön että äidin mieleen. Elokuvissa näkyy mitä ihanimpia tapetteja, niinpä sainkin päähänpinttymän: Sennin mökkiin pitää saada jokin iiihana tapetti. Tässä on se hyvä, että saattoi valita ihan överi-ihanan tapetin, sillä kun mökillä on aikansa leikitty, voi sen laittaa roskikseen, toisin kuin lastenhuoneen tai oikean leikkimökin. Emme aikailleetkaan kauaa kun näimme aivan ihanan tapetin, vaaleansinisen kimaltelevan tapetin pinkeillä kukilla ja linnuilla, IHANA. 

Sitten pitikin miettiä, millä tapetin kiinnittäisi pahviseen taloon. En halunnut liisteröidä tai liimata, pahvi olisi varmasti koskunut siinä liikaa. Jo maalatessa huomasi kuinka helposti pahvi alkoi käpristyä, joten kaikki vetisen kiinnityssysteemit eivät olisi vaihtoehto.
Mietin myös niittaamista, mutta silloin tapetti saattaisi jäädä roikkumaan rumasti ellei sitä niittaisi tiuhaan kauttaaltaan ja sehän ei olisi nätin näköistä. Ei kaunista tapettia voi ampua täyteen niittejä. Lisäksi niitit olisivat tulleet rumasti esille myös mökin ulkopuolelle.
Pohdin olisiko olemassa leveää kaksipuolista teippiä ja siskoni Jaana vinkkasikin, että mattoteippi voisi toimia. Mattoteippi toimi loistavasti, sitä saa rautakaupoista. Teipillä tapetoiminen oli myös nopeampaa ja siistimpää puuha kuin mitä se olisi ollut liisterin kanssa.






Jaana antoi Sennin mökkiin juuri sopivan kokoisen räsymaton, se sopii prikulleen taloon niin koonsa kuin ulkonäkönsäkin puolesta. Kiitos vielä Jaana. :)






Mökkiin teimme tauluja pahvisista kuvakehyksistä. Maalasimme kehykset ja lisäsimme Muumi-aihesia kiiltokivia kuviksi.






Mökki on nyt ollut noin vuoden päivät lasten leikeissä ja vieläkin se on kasassa. Siinä on leikitti monenlaisia leikkejä ja uusia on varmasti vielä tulossa. :)


Mitä pidätte tuunauksestamme?


tiistai 13. joulukuuta 2016

TI-TI NALLE!

Riitta Korpelan luomat ihastuttavat nallehahmot ja lastenlaulut ovat olleet meidän pikkuneidin mieleen jo pitkään. Musiikki, tanssit ja nalleperhe ovat tehneet kolmevuotiaaseemme suuren vaikutuksen. 3v synttäreillekin hän toivoi Trioli-nallekakkua ja toki äiti sen toteutti (lisää kakusta täältä).

Alkusyksystä kuulin eräältä äidiltä, perhekerhossa, että Riitta ja nalleperhe olivat tulossa konsertoimaan Hyvinkäälle joulukuussa. Innostuin heti, tämä olisi takuulla Sennin juttu!






Tilasin siis meille liput konserttiin. Konserttia odotettiin monta kuukautta kuin kuutanousevaa.
Vain pariviikkoa ennen konserttia lähipiirissämme alkoi pyöriä flunssa. Flunssa jylläsi ainakin Sennin serkun perheessä, siskon perheessä ja isikin on sairastanut jo parisen viikkoa sitkeää flunssaa. Kaiken kukkuraksi päiväkodilta tuli ilmoitus, että liikkeellä on flunssaa ja vatsatautia. Apua! Aloin panikoida, että flunssa tai vatsatauti tarttuisi meillekin ja konsertti jäisi sen vuoksi meiltä väliin. Se olisi ollut iso harmi!

Kaksi iltaa ennen konserttia minun kurkkuni kipeytyi ja oli vetämätön olo. Äkkiä apteekkiin hakemaan apuja! Nyt ei sovi sairastua!
Kuume minulle ei onneksi noussut eikä nuhaakaan ollut pahemmin.
Konserttipäivänä oloni oli ihan ok, kurkkupastillit pakkasin kyllä mukaan. 

Herätimme Sennin päiväunilta ja kerroimme, että nyt hän pääsee katsomaan nalleja, jaksaisitkos nousta ylös. "Nalleja, jaksan!!!". Hän oli niin innoissaan. Pian ilme kuitenkin muuttui. Kysyin mikä on hätänä, etkö haluakaan lähteä. " Haluan, mutta harmittaa kun masuun sattuu". Voi ei, nytkö se vatsatauti iski!!!
Kysyin oksettaako, ei oksettanut.
Mietin, johtuisiko vatsakipu jännityksestä ja päätin antaa "lääkkeen joka vie mahakivun pois" eli maitohappobakteerin. Kun Senni vielä pureskeli pilleriään, sanoi hän että helpottaa jo vähän, tästä arvasin että vatsaa vääntää jännityksestä. Äidiltä perinyt siis tämän, että reagoi vatsallaan. Toivottavasti ei peri taipumustani reagoida jännitykseen migreenillä.

Välipala kelpasi Sennille hyvin ja pian lähdimme ajelemaan kohti Hyvinkäätä ja Hyvinkääsalia. Matkan aikana Sennin vatsakipukin katosi kokonaan.


Perillä Senni huomasi heti rekan jota koristi nalleperheen kuva, "äiti toi on nallejen rekka, isänalle ajaa sitä!". Tämän jälkeen puheet olivatkin nallet sitä ja nallet tätä. :D
Paikalla oli paljon muitakin nallefaneja ja hyvin moni näytti olevan täpinöissään. :)


Monella lapsella oli mukanaan oma nallepehmolelunsa. Senni huomasi tämän ja sanoikin toivovansa omaa nallepehmoa.
Olin varautunut tähän ottamalla mukaan rahaa, jotka Senni oli saanut lahjaksi. Näitä rahoja on säästelty johonkin, mitä tyttö todella toivoo.
Paikalla olikin myyntikoju, josta saattoi ostaa kaikenlaista nalletavaraa aina t-paidoista cd-levyihin.
Kysyin Senniltä mitä hän haluaisi ostaa omilla rahoillaan. Päätös oli helppo, hän halusi Tau-nallepehmolelun. Taun hän myös sai ja voi sitä iloa mikä hänen silmistään näkyi kun ensimmäistä kertaa nalleaan halasi. <3






Nyt oli nalle ja kaikki, olimme valmiita konserttiin!
Konsertti oli nimeltää matka maailman ympäri. Konsertti vei Sennin täysin mukaansa. Pitkän tovin hän istui omalla paikallaan ja katsoi haltioituneena, silmät sädehtien lauloi tuttuja lauluja ja halaili nalleaan. Pian lapsia alkoi kuitenkin valua lavan eteen kuuntelemaan ja katselemaan konserttia.
Senni ilmoitti haluavansa tanssia. Annoin luvan nousta ylös penkinsä ja jammailla sen vieressä. Ja voi sitä jamituksen määrää! Katsoi tarkkaan miten lavalla tanssittiin ja hyvin osasi matkia liikkeitä, seassa oli omiakin liikkeitä. Melkoinen jammailija!
Hetken päästä Senni kysyi lupaa mennä muiden lasten kanssa lavan eteen. Annoin luvan. Jammailu senkun jatkui, lettisaparot vain heiluivat. :D







Konsertti oli loistava, osui ja upposi!
Itse ihailin sitä, kuinka kappaleet oli saatu yhdistettyä tarinaan niin sujuvasti, myös lavasteet tekivät minuun vaikutuksen.
Konsertin jälkeen lapset pääsivät halailemaan nalleja! Tätä oli odotettu! Ihan jokaista nallea Senni ei ehtinyt halia mutta Trioli ja Ti-Ti nalle osuivat kohdalle ja saivat iloiset halit Senniltä. Riitasta ja Sennistä sain napattua jopa valokuvan. 


Senni oli niin onnellinen, toki äiti myös, oman lapsen iloa on niin ihana katsella.
Konsertin jälkeen suuntasimme viereiseen kauppakeskukseen, Willaan. Siellä kävimme pikaisesti parissa liikkeessä shoppailemassa ja sitten menimme Rossoon syömään.
Masut pullollaan lähdimme ajelemaan kotiin. Kotona menimme suoraan saunaan, se tekikin hyvää touhukkaan päivän jälkeen. Täydellinen äiti&tytär-päivä! <3






Senni nauttii selkeästi konserteista ja teattereista (nuorisoteatterin Pate rock-esityksestä puhutaan meillä vieläkin), eläytyy niihin täysin ja jaksaa katsoa alusta loppuun. Myös kirjaston taidenäyttelyt kiinnostavat tyttöä kovasti. Tällaiset esitykset ja näyttelyt kiehtovat minuakin, näistä alkaa selkeästi muodostua äidin ja tyttären yhteinen kiva harrastus, meidän kahdenkeskeistä aikaamme. :)
Mitähän menisimme seuraavaksi katsomaan. Ehkä menemme elokuvateatteriin, kenties.

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Tahnataidetta

Viime talvena innostuimme Sennin kanssa koristelemaan kotimme ikkunat hammastahnalla. Hammastahnalla saa maalailtua vaikka minkälaisia taideteoksia ikkunaan tai vaikka peileihin. Tähän puuhaan voi ottaa lapsetkin hyvin mukaan. :)
Tahnataiteeseen ei edes uppoa paljoa rahaa, ihan jokin halppistahnakin käy oikein hyvin. Taiteilut saa helposti halutessaan putsattua poiskin.

Tänä talvena taiteilimme taas tahnalla, tästä tulee kenties meidän talviperinteemme. :)
Osa piirroksista tehtiin Sennin kanssa yhdessä, vaahtomuovinpalalla töpötellen vapaalla kädellä ja osa sabluunojen avulla. Sabluunat piirsin kontaktimuoville, netistä tulostamien kuvien avulla ja osan omasta päästäni. Osan minä maalasin vapaalla kädellä, pienellä pensselillä.

Me olemme käyttäneet tahnaa ihan sellaisenaan. Olen kuullut, että osa laimentaa sitä vetee. Veteen laimennetusta hammastahnasta tulos on enempi läpikuultava.
Hammastahnalla maalatessa koti alkaa arvatenkin tuoksua hammastahnalta. Periaatteessa ihan kiva raikas tuoksu, mutta minun nenääni halvin pepsodentti oli liian voimakas ja sain siitä migreenin.
Seuraavaksi kokeilin Colgaten hammastahnaa, siitä en saanut migreeniä, tuoksu ei ollut niin voimakas. Kuivuttuaan tahna ei enää tuoksu.
Minusta on hauska käyttää askarteluun ja sisustukseen joka kodista löytyviä tarvikkeita hyödyksi, kuten nyt tämä hammastahna. 

Nyt kotimme jokaisessa ikkunassa on jonkinlaiset hammastahnamaalaukset. Senni olisi koristellut mielellään myös parvekkeen lasituksen, mutta sen jätimme toteuttamatta, heh. :D













Onko teillä tehty tahnataidetta?

perjantai 2. joulukuuta 2016

Piparkakkukylä

Yleensä meillä on leivottu piparkakkuja vasta vähän lähempänä joulua, mutta nyt päätin tehdä toisin. Monena vuotena piparit ovat jääneet syömättä, jos ne on tehty vasta jouluksi, kun on ollut niin paljon muutakin syötävää.






Tänä vuonna piparkakut (ensimmäinen satsi) tehtiin siis jo marraskuun loppupuolella. Yhdessä Sennin kanssa mittailimme ainekset ja valmistimme taikinan. Laitoimme taikinaan myös appelsiinimehua, tuomaan hiukan erilaista makua. Leipominen on meidän yhteinen kiva harrastus ja me molemmat nautimme siitä.

Kun taikina oli tekeytynyt yhden yön jääkaapissa, pääsimme leipomispuuhiin. Taikinaa toki myös maisteltiin, on se vaan niin hyvää sellaisenaankiin, jopa parempaa kuin valmiit piparkakut.
Senni teki piparkakkumuoteilla perinteisiä piparkakkuja ja muumipipareita. Mitä leikkelin pieniä talon palasia, tekemilläni kaavoilla. Olin päättänyt tehdä monta pikkuruista mökkiä, yhden ison piparkakkutalon sijaan.

Suurin osa Sennin piparkakuista on jo syöty. Opin muuten, että Senni ei pidä pikeeristä kun se on kovettunut. Hän syö piparinsa mieluummin sellaisenaan. 

Minä kasasin pienen piparkakkumökkikylän. Taas vähän erilainen piparkakkukyhäelmä. Tämä oli helppo kasata, kiitos pienien palojen ja uuden pikeerin ohjeen.
Ennen olen tehnyt pikeerin sekoittamalla kananmunan valkuaista ja tomusokeria. Nyt kuulin, että kananmunan valkuainen kannattaa vatkata vaahdoksi ennen kuin lisää tomusokerin. Tämä kikka toimi! Pikeerin koostumus oli huomattavasti parempi ja se kovettui todella nopeasti, eikä paloja tarvinnut jäädä pitelemään kiinni kun ne pysyivät ilmankin. :)
Mökit koristelin jokaisen erilaiseksi. Osaan tein pitsimäisiä kuvioita ja mitä mieleen sillä hetkellä juolahti. Senni koristeli omia pipareitaan ja söi pikeeriä ja nonparelleja. :D
Koristelu ja kasaus oli kivaa puuhaa. :)














Minusta mökkikylästä tuli varsin suloinen. :)



Joko tiellä on leivottu pipareita ja tehty piparkakkutalo?