torstai 29. syyskuuta 2016

Syksyn tapahtumia

Minä sitten pidän kaikenlaisesta tapahtumista, ne tuovat eloa tänne pikkukaupunkiin ja vaihtelua arkeen ja elämyksiä.
Erityisesti ilahdun maksuttomista tapahtumista ja niitä onkin ollut kivasti. Monessa tapahtumassa on huomioitu myös lapset. :)
Tänä syksynä olemme osallistuneet jo muutamaan tapahtumaan.

Syksyn ensimmäinen Peuhupäivä oli kuukausi sitten. Peuhupäivät ovat minulle ja Sennille ennestäänkin tuttujuttu. Urheilusali on Peuhupäivänä lasten käytössä ja tarjolla on monipuolisesti liikuntamahdollisuuksia aina trampoliinista voimistelurenkaisiin. Lapset saavat kokea liikunnan oloa ja kaiken kruuna se, ettei tämä huvi maksa mitään. Peuhupäivät ovat meidän perheessä oikein odotettuja.






Asematapahtuma järjestetään aina Riihimäkipäivänä. Tapahtuma koostuu mm. kirpputoreista, torista, esityksistä ja moni liike on järjestänyt tiloissaan jotain kivaa.
Tänä vuonna me aloitimme lastentarvike ja -vaate kirpputorista, josta teinkin useamman hyvän löydön.
Senni pääsi osallistumaan elämänsä ensimmäiseen, leikkimieliseen, juoksukilpailuun. Kikatus vain kuului kun tyttö juoksi ja äiti koitti pysyä perässä. Tätä tyttö on muistellut monesti jälkeenpäin. 

Kiertelimme myös torin ja söimme muikkuja.
Senni pitää kovasti heppailusta ja pääsi tälläkin kertaa ratsastamaan. Tämä heppailu oli ilmaista ja ponit sopivan kokoisia pienille ratsastajille.

Pikkuneiti teki myös ensimmäisen kirppislöytönsä. Sennillä oli oma rahapussinsa mukana ja omillan rahoillaan osti My little pony-jäätelöauton ja ponin. Voi miten ylpeä ja iloinen tyttö olikaan kun sai ostaa ihan omilla rahoillaan ja sai itse päättää mitä osti. Hyvä ostos tuo olikin, kovasti on sillä leikkinyt. :)







Meidän kulmille saapui Dino world. Tämä ei ollut ilmainen tapahtuma, mutta menimme silti katsomaan millainen juttu oli kyseessä. Liput olivat kyllä melko tyyriit, mutta kerrankos sitä.
Dinoworld oli varsin hurja, aika hienosti toteuttu, mutta hintaansa nähden aika pieni.
Sennille tämä oli kuitenkin kiva elämys. Alkuun tyttöä jännitti, lähinnä dinojen hampaat ja hurjat karjahdukset. Alkuun hän kysyi myös, kun dinot liikkuivat, että pääsevätkö ne köyden toiselle puolelle ja purevatko ne.
Alussa oli esillä samanlaisia dinoja kuin dinojuna-ohjelmassa ja tämä kevensi tunnelmaa, Senni alkoi laulaa ohjelman tunnaria. :D

Rohkaistuttuaan edes Dino live show ei pahemmin pelottanut, vaikka rex hyökkäilikin yleisöä kohti ja sai isommatkin lapset itkemään. Senni uskaltautui myös dinoratsastukseen. Ehdoton lemppari oli kuitenkin pomppulinna liukumäkineen. :D
Tohkeissaan on kertonut Dinomaailmasta. Luulen kuitenkin, että dino worldista saisivat isommat lapset enemmän irti, kun osaavat jo lukea ja ymmärtävät paremmin mistä on kyse.










Sellaisia tapahtumia olemme tänä syksynä ehtineet kierrellä ja kokea. :)
Millaisiin tapahtumiin te olette osallistuneet?

tiistai 20. syyskuuta 2016

Miten päiväkodissa sujuu

Reilu kuukausi sitten Senni aloitti päiväkotitaipaleensa. 

Alku otettiin ihan rauhaksiin, kävin yhdessä tytön kanssa tutustumassa parina päivänä. Tutustumisien jälkeen Senni jäi muutamana päivänä 2-4 tunniksi hoitoon. Hain hänet aina ennen päiväunia kotiin. Nämä kerrat menivät todella hyvin! Tyttö jäi intoa puhkuen hoitoon, minä hädin tuskin ehdit heipat sanoa kun hän jo riensi leikkeihin. Ensimmäisenä päivänä tyttö taisi hämääntyä kun tulin hakemaan häntä, miten surkeaksi hänen ilmeensä menikään, alahuuli meni rullalle ja kyyneleet kohosivat silmiin "äitiii, minulla oli ikävä sinua, niisks". Ikävä taisi tulla mieleen kun näki minut, sillä ennen kuin hän näki minut, leikki tyttö muiden kanssa pihalla iloisesti.
Kun kysyin hoitajilta, miten oli mennyt sain vastaukseksi "hyvin, Senni menee jo kuin vanha tekijä, ei ongelmia".


Sitten tuli jännittävä päivä, jolloin Senni jäi päiväunillekin hoitoon. Olin puhunut tytön kanssa etukäteen siitä, että hän nukkuu päiväunet hoidossa ja välipalan jälkeen äiti tulee hakemaan. Hän ymmärsi kyllä asian, mutta ei tainnut sisäistää sitä. Kun tulin hakemaan tyttöä, kuulin että nukkumaan mennessä pienellä oli päässyt itku ja huoli "missä minun äiti on". Tämä on kuulema ihan tavallista, väsyneenä äitiä tulee helpommin ikävä. Oli kuitenkin pian rauhoittunut kun muistutettiin, että päiväunien jälkeen äiti tulee. Oli nukkunut ja syönyt hyvin.

Tämän jälkeen oli kaksi huonompaa aamua, silloin jouduin jättämään itkevän lapsen hoitoon. Itsekin sain hammasta purra ja poislähtiessä nieleskellä kyyneliä. Oli kamala olo jättää oma pieni, rakkaista rakkain, itkemään ja huutamaan perääni.
Näinä päivinä aika tuntui matelevan, olisi tehnyt mieli hakea tyttö heti kotiin! Oli niin syyllinen olo!
Vilkuilin kelloa koko sen ajan, mitä tyttö oli hoidossa. Kun kello vihdoin oli niin paljon, että oli aika hakea hänet, minua vastaan juoksi iloinen tyttö, hymy huulillaan. Hän hyppäsi taas syliini, halasi ja kertoi että oli ikävä, mutta oli kuulema ollut kiva päivä. Kyselin hoitajilta, oliko tyttö itkenyt kovastikin. Itku oli kuulema loppunut hyvin pian lähtöni jälkeen.
Yksin häntä ei oltu jätetty itkemään, oli päässyt halutessaan syliin tai sohvalle lukemaan kirjaa hoitajan kanssa.


Olen pyrkinyt tekemään lähtöni päiväkodista mahdollisimman nopeasti. Muistan omasta lapsuudestani, kun äitini teki vielä perhepäivähoitajan töitä kotona, että ne lapset itkivät eniten, joiden vanhemmat jäivät pitkäksi aikaan surkuttelemaan, pussailemaan ja halailemaan lastaan ennen lähtöään ja pahimmassa tapauksessa itsekin itkivät lapsen nähden. Tämä vain ruokki lapsen kurjaa oloa, lapselle tuli takuulla olo että tässä kuuluukin nyt itkeä kun aikuiset niin kovasti surkuttelevat.
Ne lapset, jotka saivat nopeasti halin, pusun ja heipat, eivät itkeskelleet läheskään niin paljoa. Jos itku tuli, loppui se viimeistään kun vanhempien auto oli kurvannut pois pihasta.
Jo tuolloin päätin, että jos joskus lapsia saan, en takuulla jää hoitopaikalle surkuttelemaan ja oikein kaivelamaan lapsesta sitä itkua, helpointa ja kivuttominta kaikille kun lähtö on nopeampi.
Tutustumiskäynnillä hoitajatkin kehoittivat nopeisiin hoitoon tuomisiin. Hekin olivat sitä mieltä, että pitkät hyvästelyt vain kiusaavat lasta ja lapselle tulee tunne, että päiväkodissa on jotain pahaa ja pelottavaa jos aikuinen jää kovasti surkuttelemaan. Oli kiva huomata, että olemme tästäkin asiasta samoilla linjoilla.


Kotiin hakiessa taas jään mielelläni hetkeksi juttelemaan hoitajien kanssa. Kyselen millainen päivä on ollut, onko ollut ikävää, mitä he ovat tehneet tänään, onko tyttö syönyt hyvin, nukkuiko päiväunet jne.

Kahden itkuisen aamun jälkeen onkin sujunut erittäin hyvin. Nyt on mennyt jo monta viikkoa niin, että hoitoon jää iloinen tyttönen. Toki joskus aamulla hän saattaa sanoa, ettei halua hoitoon mutta menee kuitenkin innoissaan ja päivät sujuvat hyvin. Innoissaan sitten kertoo meille vanhemmille mitä kaikkea on päiväkodissa tehnyt ja nyt alkaa jo kavereiden nimetkin jäädä mieleen. Välillä sanoo, että oli vähän ikävä ja nauraa veikeästi, heh eli tuskin pahemmin ikävöi ja hyvä niin.
Kaikille tutuille kertoo innokkaana, että on aloittanut päivähoidon ja sanoo asuvansa omassa ryhmässään. :D Olen kyllä sitten korjannut, että asut edelleen kotona, mutta olet hoidossa päiväkodissa, ihana hupsu tyttöni. 






Olen huomannut, että Sennillä on hoidossa yksi lempilelu, vaaleanpunatukkainen trolli-nukke, se on usein tytön kainalossa kun tulen häntä hakemaan. Sennillä on oma, kotoa tuotu, unilelu joka on aina päiväkodissa, mutta tuo trolli on selkeästi tytön mieleen.
Kotona odottelee kaikista rakkain pehmo, Fanny-pupu. Teimme päätöksen, että Fannya ei päiväkotiin viedä, vaan Senni sai itse valita muista pehmoistaan oman unilelun päiväkotiin. Päiväkodissa unikaverina on Muu-lehmä. 


Tässä oli vaihe, kun Senni ei nukkunut päiväunia hoidossa vaikka kotona nukkuukin. Tämä johtui varmaankin siitä, ettei hän malttanut nukkua. Makoili kuulema selällään, kädet niskan takana, piti silmät kiinni mutta kurkisteli aina välillä.
Kysyin Senniltä itseltään miksi hän ei nuku, sain vastaukseksi että hän katselee hoitajaa. Sanoin ettei tarvitse katsella, voi laittaa silmät kiinni ja nukkua. Onhan se varmasti outoa kun samassa huoneessa on joukko muitakin lapsia ja joku aikuinen vielä valvoo ja vahtii koko ajan. Kotona kun saa nukahtaa ja nukkua ihan omassa rauhassa.
Nyt päiväunet ovat kuitenkin taas maistuneet ja hyvä niin, ehkä uutuudenviehätys alkaa jo hiipua.


Syöminen oli ensimmäisen viikon ajan päiväkodissa niukkaa, nyt syö jo hyvin.

Päiväkodissa ulkoillessa Senni tykkää kovasti hiekkalaatikkoleikeistä (sen näkee kyllä ulkovaatteistakin, miten niissä voikaan olla niin paljon hiekkaa, heh). Myös hyppynarut kiinnostavat kuulema kovasti.

Sisällä piirtäminen näyttää olevan mieleen ja laulu- ja jumppahetket ovat lemppareita.
Viimeksi kun hain tytön kotiin, oli hän piirustuspuuhissa eikä kotiin olisi halunnut lähteä. Näitä, en halua vielä kotiin-päiviä on ollut jo useampi, tämä kertoo mielestäni hyvin siitä, että hän viihtyy päiväkodissa hyvin. :)

Sopeutuminen päiväkotiarkeen on sujunut mielestäni oikein hyvin, päästiin hyvin vähillä itkuilla ja tyttö on ottanut päiväkotielämän osaksi arkea ihailtavan helpolla.
Olen edelleenkin sitä mieltä, että tämä oli oikea aika aloittaa päivähoito. :)



Kovasti tytölle on jo nyt tullut uusia taitoja päiväkodista ja uusia asioita on oppinut. Päiväkodin käytännöt esim. käsienpesu hoitoon tullessa, on iskostunut jo hyvin mieleen. Muskarista hän on oppinut liudan uusia lauluja ja leikkejä. Olen niin tyytyväinen, että musiikkiopiston muskari sai jatkaa päiväkodissa ja tuttu muskarintäti vetää ryhmää. Senni nauttii kovasti muskarista.
Muskarin vetäjä onkin aivan ihana ja takuulla omalla alallaan.
Päiväkodinhoitajistakaan minulla ei ole pahaa sanottavaa. Sennikin sanoo monesti pitävänsä heistä.







Näin on Sennin päiväkotitaival alkanut. Oikein hyvin! :)
Vielä Senni ei ole päiväkodissa täyspäiväisesti, vain noin kolmena päivänä viikossa ja keskimäärin 6 tuntisia päiviä. Vielä ei ole tarvetta pidemmille päiville, tässä elämäntilanteessa tämä on hyvä näin. :)


tiistai 6. syyskuuta 2016

Keltaista

Minä sitten rakastan syksyä, ilma on ihanan raikas ja luonto pursuaa värejä.
Yksi syksyn väri on keltainen.




Kurpitsa. Kurpitsakeittoa ja kurpitsaskonsseja kera hunajan.





Kantarellit. Laatuaikaa pikkuveljen kanssa sienimetsällä ja saalina paljon herkullisia sieniä.




Kynttilänvalo. Kaunis,lämmin ja kotoinen valo.




Auringonkukat. Auringonkukkapellot ovat nyt kauneimmillaan. Aurinkoinen tyttönen syksyisellä kukkaniityllä.









Syksy, ihanaa että olet täällä!