sunnuntai 28. elokuuta 2016

Aineeton lahja: Sealife

Senni sai kummitädiltää Satulta, ihanan aineettoman syntymäpäivälahjan, päivän Sealifessa ja Linnanmäellä. Viime keskiviikkona tämä lahja kävi toteen.





Yksi osa hauskaa päivää olivat junamatkat, jotka Senni vietti tyytyväisenä leikkivaunussa, lauleskellen elämä ei ole hassumpaa-laulua. :D
Kummitäti maksoi meidän kaikkien pääsymaksut Sealifeen ja vielä ruuatkin.
Sealife ja Linnanmäki olivat Sennille aivan uusi tuttavuus. Minäkin pääsin nyt ensimmäistä kertaa Sealifeen ja oli kyllä todella hieno ja mielenkiintoinen paikka!






Katseltavaa riitti hyvin, reilu pari tuntia meni hujauksessa. Kaikenlaisia otuksia siellä olikin aina haista siilikalaan ja ravuista piraijoihin.
Senni oli innoissaan, alkuun meni nopeasti akvaariolta toiselle, ei oikein tiennyt mitä olisi katsonut kun oli niin paljon kaikkea. Malttoi kyllä hetken päästä ihailla pidemmänkin aikaa samaa kalaa.

Oppaille täytyy antaa pontsit, he kertoivat Sealifen asukkaista oikein mielellään. Saimme oppia paljon uusia asioita, minä en esimerkiksi tiennyt että osa haista tekee ikäänkuin munia (oli melko vekkulin näköistä kun pikkiriikinen hai uiskenteli läpikuultavan munan/kotelon sisällä), luulin että hait synnyttävät aina eläviä poikasia. Siilikalasta en ollut ennen edes kuullut, ne ovat pallokalan sukulaisia. Monta muutakin uutta asiaa tuli opittua ja monia ihmeellisia otuksia ihailtua. Pääsimme myös näkemään kalojen ruokintaa.







Kalat ruokailemassa, melkoinen kuhina kävi ja vesi loiskui yli altaan.  :D




Senni löysi pyöreästä ikkuinasta hyvän katselupaikan, siinä oli hyvä köllötellä rauhassa ja ihailla asukkeja.


Erkki erakkorapu oli Sennin lemppari.





Kun Sealife oli käyty rauhassa läpi ja masut oli saatu täyteen ruokaa, menimme vielä Linnanmäen puolelle. Senni pääsi useampaan laitteeseen ja hauskaa oli. Tuo meidän hurjapää olisi halunnut mennä kaikkiin hurjiinkin laitteisiin kuten vuoristorataan, mutta sanoimme että niitä pitää odottaa vielä jokunen vuosi, jotta pituus riittää. ;)



Vekkulisti hyppivät vesisuihkut lumosivat pienen tytön täysin.


Päivä oli oikein onnistunut ja kaikilla oli hauskaa. Sääkin sattui suosimaan, taisi olla ainut poutainen päivä tässä lähipäivinä. Nyt kun koulut ovat alkaneet, ei väkeäkään ollut paljoa. Tämä lahja jää takuulla Sennin mieleen. Äitikin on oikein iloinen tästä lahjasta, tällaiset aineettomat lahjat ovat kivoja eikä tavaravuori kasva kotona. Parasta oli tietenkin se, että Senni sai viettää aikaa kummitätinsä kanssa. 





Kiitos Satu! :)

maanantai 22. elokuuta 2016

3v neuvolakuulumiset ja hammastarkastus

Hups, neuvolapostaus piti tehdä jo heinäkuun alkupuolella, mutta näköjään unohtui.
No teenpä sen nyt, kun siitä vielä jotain muistan. :D

Senni lähti innoissaan neuvolaan ja odotti kovasti kun hänet mitataan ja punnitaan. Olin kertonut, että neuvolassa mitataan ja punnitaan, jotta tiedetään kuinka isoksi hän on jo kasvanut. Kerroin myös, että hän pääsee tekemään kivoja tehtäviä neuvolatädin kanssa.

Odotushuoneessa Senni ryhtyi heti leikkimään ja esitteli minulle ja isälleen hienon autoradan jonka löysi, myös nuket piti hoitaa ja kaikki keinuhepat testata.

Sitten meidät kutsuttiinkin jo sisään.
Terveydenhoitaja jutteli ensin Sennin kanssa, kyseli mitä kuuluu, mitä Senni on kesällä tehnyt ja mitä suunnitelmia oli vielä tulossa. Alkuun Senniä hiukan ujostutti, mutta äidin sylistä kertoi reippaasti mitä kaikkea olimme tehneet, Ville Vikingki oli mainitsemisen arvoinen asia tytöstä. :D
Senniltä kysyttiin myös mm. onko sinulla vielä vaippa. Hetken Senni katsoi hoitajaa ihmeissään ja sitten naurahti "no eiii!". Vaippa on siis jäänyt jo reilu vuosi sitten pois.
Meiltä vanhemmilta kyseltiin päivärytmeistä, ruokailuista, nukkumisesta, hampaiden pesusta yms. arjen asioista.

Sitten Senni sai hyppyä ja seistä yhdellä jalalla terveydenhoitajan kanssa. Hienosti sujui. Sitten Senni sai tehtäväkseen hakea, huoneen toiselta puolella sijaitsevasta, lelukopasta pallon ja tuoda sen terveydenhoitajalle. Pienen penkomisen jälkeen pallo löytyikin. Tämän jälkeen he heittelivät palloa toisilleen.

Sitten palattiin pöydän ääreen tekemään toisenlaisia tehtäviä. Ensin tytön tehtävänä oli avata kierrekorkkinen pullo, kaataa sen sisällä olevat helmet pois, tiputtaa helmet takaisin pulloon ja sulkea korkki.
Sitten oli piirustustehtävä. Piti piirtää pystyviiva ja vaakaviiva, mallien mukaan. Lopuksi sai vielä piirtää mitä itse halusi, Senni taisi piirtää isin kuvan.
Seuraavaksi Sennille näytettiin kuvia joista piti tunnistaa isompi tai pienempi. Seuraavissa kuvissa oli samankuulosia sanoja esim. sukka, kukka ja tukka. Kysyttäessä piti osoittaa vaikka missä näissä on sukka.
Yhessä kuvassa oli lapsi ja häneltä piti osata nimetä silmät, nenä, suu, varpaat, polvet jne.
Kuvatehtävien jälkeen Senni sai eteensä keltaisen ja punaisen alustan, niihin piti osata laittaa samanväriset ympyrät eli keltaiset keltaiselle alustalle ja punaiset punaiselle.
Kaikki tehtävät sujuivat mutkitta. Terveydenhoitaja kysyikin Senniltä nauraen, olivatko tehtävät liian helppoja, olivat kuulema. :D

Sitten olikin mittauksen ja punnituksen aika. Pituuden mittaus oli tytöstä jännittävää ja hauskaa. Punnitusta varten Senniä pyydettiin riisumaan, ensin tyttö oli hiukan vastahakoinen riisumisen suhteen, mutta kun selitettiin että punnituksesta tulee väärä paino jos on vaatteet, riisui tyttö ripeästi itse. Punnituksen jälkeen hän myös puki itse vaatteet takaisin päälleen.

Lopuksi meiltä vanhemmilta kysyttiin onko jotain mikä askarruttaa mieltä. Kysyttiin onko mitään vinkkejä Sennin kovaan vatsaan ja nenään josta tulee kovin herkästi verta. Mitään uusia vinkkejä emme saaneet, saamme jatkaa samaan malliin kuin tähänkin asti eli runsas juominen, kuidut ja vatsaa pehmittävä apteekista saatava valmiste ja nenään A-vita nenätipat. Kumpikin vaiva on hyvin yleinen tämän ikäisillä ja todennäköisesti helpottaa ajan kanssa. Nämä eivät vaivaa Senniä juurikaan, minua ne taisivat enemmän huolestuttaa.

Neuvolakäynti meni todella hyvin, reipas tyttömme teki kaiken mitä pyydettiin, tästä kiitos myös ihanalle terveydenhoitajalle joka osasi hyvin lukea lasta. :)
Kasvu on Sennillä edelleen tasaista, siellä tutulla nollakäyrällä mennään niin painon kuin pituudenkin osalta. Varsin sopusuhtainen tyttö, oli neuvolatädin kommentti mitoista.

Neuvolakorttiin saimme seuraavanlaisen tekstin:
Reipas ja iloinen neiti. Touhuaa ja on hyvin sosiaalinen. Ikätasoinen kehitys. Potalla käy itsenäisesti, ruokailuasiat kunnossa. Monipuolinen ruokavalio. Vatsa usein kovalla. Päiväkodin aloittaa syksyllä. Kasvu sopusuht.






Tänään oli vuorossa 3v hammastarkastus. Kerroimme Sennille, että hammaslääkäri kurkkaa suuhun ja katsoo onko hampaat pesty hyvin. Hyvillä mielin hän lähtikin hammastarkastukseen.

Meidät vastaanotti iloinen ja ystävällinen nainen. Olin oikein tyytyväinen siitä, kuinka hyvin hän otti Sennin vastaan. Puhui Sennille ja selitti asiat hänelle, ei minulle, vaikka toki kuuntelin vieressä. 
Suuhygienisti kertoi Sennille, että tässä on tällainen tosi hieno liila tuoli, joka muuttuu nappia painamalla sängyksi. Senni kipusi innoissaan tuohon ihmetuoliin. Senniltä varmistettiin onko hän valmis, saako tuolista tehdä sängyn, valmiina oltiin.
Sennille esitettiin mitä työvälineitä hänen suuhunsa laitettaisiin, pieni peli ja lamppu.
Kokoajan suuhygienisti kehui kuinka reipas tyttö Senni on ja jutteli mukavia. 

Pian hampaat oli tutkittu. Kaikki hampaat ovat jo suussa ja hyvin ollaan kuulema saatu ne pestyä. Pientä purentavikaa on, tämä huomattiin jo vuosi sitten. Näitä perinnöllisiä purentavikoja ei oikein voi estää, ne tulee jos tulee. Vielä sille ei tehdä mitään, aika näyttää tarviiko jossain vaiheessa oikomishoitoa.

Sitten hieman juttelimme meidän perheen tavasta hoitaa hampaita. Kerroin että käytössä on sähköhammasharja (joka onkin kuulema tavallista harjaa parempi), purukumit ja xylitolpastillit. Sanoin myös, että mitään varsinaista karkkipäivää meille en ole halunnut. Herkkuja syödään kohtuudella.

Lopuksi Senni sai vielä valita itselleen hammasharjan ja reippaan tytön palkinnoksi pienen liskolelun. Lisäksi mukaan saatiin tarrataulu, johon saa laittaa tarran aina kun on pessyt hampaat tai syönyt xylitolpastillin/purkan.

Tästäkin käynnistä jäi meille hyvä mieli. :)






Onko teille jäänyt hyvä mieli neuvola- ja hammastarkastuskäynneistä vai onko jokin jäänyt harmittamaan?

torstai 18. elokuuta 2016

Meidän kolmevuotias

On...

 Aloittanut juuri päiväkodin.

 ollut vaipaton ja tutiton yli jo yli vuoden.

 Iloinen, sosiaalinen, huumonrintajuinen, empaattinen ja temperamenttinen.

 ilmeisesti vasenkätinen.



Osaa..

Kertoa koko oman nimensä ja ikänsä, myös äidin ja isän nimet. 

Polkea apparipöyrällä ja potkutella potkupyörällä.

Tehdä kuperkeikan.

Leikata saksilla.

Syödä ja pukea itse, kun vain haluaa. ;)

Puhua todella hyvin, enää R ja D puuttuvat.

Keksii itse omia lauluja, laulaa ja tanssii paljon.

Laskea kymmeneen.

Tunnistaa suurimman osan väreistä.

Tunnistaa muutamia kirjaimia ja numeroita.

Käyttää ruokailuvälineitä, myös veitseä.

Puhaltaa saippuakuplia.

Auttaa kotitöissä. 
Vie itse pyykit pyykkikoriin, tiskit tiskikoneeseen, kerätä lelunsa paikoilleen ja pyyhkiä pölyjä (aina ei tietenkään huvita, mutta taito on). Tekee myös mielellään ruokaa, tuo pyydettyjä aineksia, kaata aineksia kulhoon, sekoittaa ja pilkkoo vihanneksia.






Syö mielellään aamuisin ja iltaisin helmipuuroa

Lämpimäksiruuaksi curryista bataatti-purjokasvissosekeittoa

välipalaksi maustamatonta viiliä ripauksella sokeria, tuoreita herneitä, mustikoita ja vadelmia.



Keksii itse lauluja, laulaa ja tanssii paljon.

Nauttii esiintyä.

Omaa uskomattoman hyvän muistin.

Pahin uhma ohi, ainakin toistaiseksi.

Nukkuu hyvin omassa sängyssään.
Ei heräile öisin ja ottaa vielä 1-2 tunnin päikkärit.

Hiukset ovat kasvaneet hurjasti.

Kasvaa edelleenkin tasaisesti 0-käyrällä.

Kiukun ja harmin tullessa syli ja sinusta kovasti tykkään-laulu lohduttavat. Tätä laulua lauletaan myös aina ennen nukkumaan menoa, samalla kun minä silittelen hänen hiuksiaan ja poskiaan.


Sinusta kovasti tykkään,
siksi mä rutistan sua.
Eikä mua harmittais yhtään, 
jos sinäkin halisit mua.





Sellainen ihana, rakastettava, touhukas tyttö on meidän Senni. <3


keskiviikko 17. elokuuta 2016

Kaasoilua: HÄÄT

6.8.2016 se suuri ja odotettu, jännittävä päivä koitti, rakas ystäväni meni naimisiin! <3

Aamu alkoi kampaajalla käynneillä ym valmisteluilla. Matkustin junalla Helsinkiin auttamaa morsianta pukeutumaan häämekkoonsa. Kun morsiuspari oli valmis, menivät he valokuvaukseen. Minä ja bestman menimme juhlapaikalle, tunnelmalliseen purjelaiva Svanhildiin, tekemään valmisteluja ennen vieraita.

Täytyy sanoa, että minua jännitti. Halusin saada kaiken täydellisesti ajoissa valmiiksi, jotta ystäväni ja hänen miehensä voisivat viettää häitään huolta vailla. Singahtelin edes takaisin kuin pingispallo. Onneksi bestman oli ihanan rento ja rauhallinen, hänen avullaan minäkin vältin paniikin. "Nyt kaasokin rauhoittuu, hengitä syvään", tätä sain kuulla bestmanilta aina välillä ja se oikeasti auttoi. Kiitos Joni kun olit niin rauhallinen!

Kaikki saatiin ajoissa valmiiksi ja menimme vastaanottamaan vieraita. Bändi kasasi tavaroitaan paikoilleen ja minä jaoin sillä välin vieraille saippuakuplapulloja. Saippuakuplia puhallettaisiin vihkimisen jälkeen, hääriisin heittämisen sijaan.

Viimein vihkijäkin saapui paikalle, kaikki oli valmista!
Bestman antoi hääparille merkin. He saapuivat satamaan näyttävästi, näyttävällä autolla, bändin soittaessa.
Sulhanen nousi autosta ja avasi oven morsiamelleen. Minä autoin mekon kanssa ja sitten he olivatkin valmiita nousemaan laivaan.

Miten kaunis pari he olivatkaan! Täydelliset toisilleen!
Itse vihkiminen sujui nopeasti, mutta kyllä siinä sai hammasta purra etten itkeä pillittänyt. Heistä tuli mies ja vaimo! <3



<3



Hääjuhla sujui täydellisesti, tunnelma oli rento ja hyvin romanttinen. Hääparista huokin rakkaus ja onnellisuus.
En ole hetkeen kokenut mitään vastaavaa. Oli niin hyvä olla, niin onnellinen heidän puolestaan. Svanhild on mielettömän upea ja tunnelmallinen. Sää oli mitä mahtavin, aurinko kimalteli kauniisti meren aalloilla, merimaisema on henkeäsalpaavan kaunis. Etenkin illalla kun aurinko laski, oli kuin olisimme olleet onnellisessa sadussa.






Laiva oli siis aivan loistava, kuten myös sen henkilökunta. Vieraat ja hääpari saivat osallistua purjeiden nostoon, se oli varmasti monelle mahtava kokemus. Purjehdimme pitkän pätkän ihan vain purjeiden avulla ja melkoista vauhtia mentiinkin. Laivan kokki ansaitsee myös ylistystä, ruoka oli mahtavan hyvää ja sitä oli tarjolla monenlaista sorttia.





Ystävät <3



Ruokailun jälkeen oli edessä osuus, jota minä jännitin ehkä eniten, puheet!
Minä sain kaasona aloittaa. Ihan hyvin se taisi mennä, vaikka sitä etukäteen jännitinkin. Sain luettua sen mikkiin niin hyvin kuin suinkin ja kai sen sisältökin ihan hyvä oli, saamani palautteen perusteella.
Kerroin tarinan, joka kertoi morsiamesta, hieman lapsuudesta ja nuoruudesta ja siitä kuinka hän tapasi sulhasensa. Siitä kuinka he tapasivat meren aalloilla ja meren aalloilla he purjehtivat rakkaudensatamaansa ja heistä tuli mies ja vaimo.


Laiva pysähtyi suojaisaan poukamaan, jossa ei tuullut. Laivassa oli puusauna ja laivasta pääsi pulahtamaan mereen uimaan.
Hääkimppu ja sukkanauha heitettiin. Bändi soitti ja hääpari tanssi häätanssinsa. Kaikilla näytti olevan mukavaa. Aika meni hujauksessa, mutta kyllä minäkin ehdin rentoutumaan oikein hyvin. Oli niin loistava fiilis, he saivat toisensa ja kaikki sujui todella hyvin. Nämä olivat ikimuistoiset, ihanat häät!
Kiitos Sanna kun sain kunnian olla kaasonasi.






Onnea vielä rakkaat Sanna ja Mikko!







Kuvat on ottanut Tanja Juslin.

perjantai 12. elokuuta 2016

Helppo vanoffeepiiras

Aina ei ehdi tai jaksa leipoa mitään kovin vaativaa ja aikaa vievää. Silti välillä on kiva herkutella ja ainakin itse tykkään tarjota vieraille jotakin. 

Banoffee on varmasti monelle tuttu herkku. Piiras jossa yhdistyy banaani ja toffee. Tänä kesänä tein tuosta herkusta oman nopean version, korvasin banaanit tuoreilla vadelmilla, syntyi vanoffee.
Vadelmien tilallehan voi laittaa mitä tahansa marjaa tai hedelmää, makunsa mukaan. Hillotkin varmaan sopivat, mutta kovin makeita hilloja en itse laittaisi, piiras on muutenkin todella makea. 

Vanoffeesta on tullut nyt meidän perheen lemppari ja sitä on nyt tehny useamman kerran. Piiras on nopea ja helppo valmistaa, siihen ei tarvitse kovin montaa raaka-ainetta, sitä ei tarvitse laittaa uuniin eikä hyydyttää. Väitän että tämän piirakan osaa valmistaa jokainen, joka osaa vatkata kerman. Tämän tekemiseen voivat pienetkin lapset osallistua.


Vanoffeepiiras:
Digestivekeksejä 250g
Voita tai margariinia 100g
Karamellisoitua kondensoitua maitoa (toffee) 1prk
Vadelmia haluamasi määrä
Vispikermaa 3-4dl
Vaniljasokeria

Murskaa keksit. Itse murskaan keksit sauvasekoittimella, mutta myös monitoimikone käy tai laita keksit pussiin ja murskaa ne vaikka kaulimen avulla.
Lisää sula rasva keksimurskaan ja sekoita. Minä käytän juoksevaa kasvirasvavalmistetta, helppoa kun sitä ei tarvitse sulatella, taas säästyy aikaa. ;)
Levitä keksi-rasvaseos piirasvuoan pohjalle ja reunoille. Levitys onnistuu parhaiten käsin.
Avaa karamellisoitu kondensoitu maitotölkki ja sekoita se lusikalla notkeammaksi. Levitä kondensoitu maito keksipohjan päälle.
Ripottele vadelmia piiraaseen.
Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää ripaus aitoa vaniljasokeria. Levitä kerma piiraan päälle ja koristele viedä vadelmilla.








Valmista nautittavaksi! 
Tässä piiraassa on ihana hyödyntää tuoreet marjat, niin kauan kun niitä vielä saa.

tiistai 9. elokuuta 2016

Tumppuja vauvoille

Neulontavimmaiset ry järjestää tumppukeräyksen Kanta-Hämeen keskussairaalassa tänä vuonna syntyville vauvoille ja Pieni Nappipuoti haluaa auttaa tavoitteen saavuttamisessa.
Näin ihanaan ja suloiseen keräykseen oli pakko itsekin osallistua! 

Jokin aika sitten opettelin virkkaamaan turvalonkeroita keskosille, nyt halusin oppia neulomaan tumppuja vauvoille.
Tämä tumppukeräys oli käynnissä juuri kun lomailimme pohjoisessa. Äidilläni oli sattumalta puikot mukana, jos alkaisi tehdä mieli kutoa. Kun kuulin, että äiti oli pakannut puikot mukaan, minulla välähti! Tehdään vauvoille tumppuja! Äiti oli heti mukana. :)
Ostettiin kasa lankoja ja eikun tuumasta toimeen. 
Osasin neuloa oikeita silmukoita, mutten nurjia. Äiti opetti minut neulomaan nurjia silmukoita ja siten minäkin pystyin tekemään tumppuja. Ensimmäinen tumppunu oli koeversio, sitä en kehdannut vauvoille lähettää mutta kelpaa Sennin nukkeleikkeihin. Harjoitustumpun jälkeen homma alkoi luistaa hyvin.

Äitini teki tumppuja supernopeasti, ainakin minuun verrattuna, heh. Sain minäkin tumppuja aikaiseksi ja olen niistä iloinen ja ylpeä. Teimme yhteensä 12 paria! Niiden neulominen oli kyllä niin koukuttavaa ja rentouttavaa puuhaa. Oli ihana neuloa pikkuisia tumppuja laiturilla auringonpaisteessa, rannalla laineiden liplatusta kuunnellen tai mökin parvekkeella auringonlaskusta nauttien. Niin mukavaa puuhaa ja niin hyvään tarkoitukseen. Toivottavasti tumput päätyvät lämmittämään pikkuisia käsiä. <3








Nyt tekisi mieli neuloa jotain muutakin kun homma sujuu jo paremmin. Nyt kun syksykin lähestyy, olisi ihana istua iltaisin sohvannurkassa ja kutoa. Ehkä keksin vielä jotain. :)

Äitini on taitava kutoja ja tekikin viimetalvena ja keväänä valtavan määrän villasukkia ja tumppuja! Minäkin sain omat, maailman kauneimmat villasukat! Sukkien kuvion nimi on kukkaniitty. Olen aivan ihastunut näihin, nyt kun illat viilenevät pääsen käyttämäänkin näitä. Tällaiseen minun taitoni eivät ainakaan vielä riitä, äiti on kyllä taitava.






Aika ihana tuo tumppukeräys, vai mitä?

Ensimmäistä kertaa päiväkotiin

Nyt se suuren suuri askel on otettu. Meidän 3 vuotias meni ensimmäistä kertaa päiväkotiin! Enää emme ole joka päivä yhdessä. Haikeaa, mutta se avaa uusia ovia ja tekee tilaa positiivisille muutoksille, elämän uusille tuulille meille kummallekin.






Hyvillä mielin tämä äiti vei tytön hoitoon ja hyvillä mielin tyttö jäi hoitoon. Ihan sain perään huudella, että saanko edes lähtöhalia. :D
Ensimmäinen hoitopäivä oli vain kahden tunnin mittainen. Näin Senni pääsee totuttelemaan päiväkotielämään pikkuhiljaa. Perjantaina Senni menee toisen kerran päiväkotiin, silloin neljäksi tunniksi. Ensi viikosta alkaen hoitopäivät tulevat olemaan keskimäärin 6 tuntisia, kolme kertaa viikossa.






Ensimmäinen hoitopäivä oli mennyt erinomaisesti, "Sennihän on kuin vanha tekijä" oli hoitotädin kommetti kun kysyin miten oli mennyt. 
Kyllä tytöllä oli tainnut ikäväkin olla. Kun tulin hakemaan ja hän näki minut, meni pienen tytön huuli ihan surulliseen mutruun. Hän riensi luokseni ja hyppäsi syliin "mulla on ollu ikävä sua". Kyllä meinasi äidiltäkin itku päästä kun toinen halasi kovaa.

Ikävä kuuluu asiaan, etenkin näin alussa, mutta silti tunsin hieman syyllisyyttä kun olin hänet hoitoon vienyt. Tiedän että tämä on meidän kaikkien parhaaksi ja tämä on edessä joka tapauksessa.
Saas nähdä itketäänkö kumpikin joku aamu kun pitää erota. :D
Senni oli, ikävästä huolimatta, tykännyt olla päiväkodissa ja on innoissaan menossa vielä uudestaankin. :)
Ikävänkin luulen helpottavan, kunhan hoitotädit ja kaverit tulevat tutummiksi.

Olimme sopineet päiväkodin hoitajien kanssa, että jäämme vielä syömään yhdessä päiväkotiin. Tätä ehdotettiin minulle, jotta Sennille jäisi myönteinen kuva ruokailusta.
Senni söi reippaasti ja minä istuin samassa pöydässä Sennin ja kolmen muun lapsen kanssa. Toiset lapset olivat hyvin kiinnostuneita kuka olen ja hyvin tarkkaavaisesti he katselivat minua, huomasivat heti donitsikorviksenikin. :D
Siellä minä voitelin lapsille leipiä ja kaadoin maitoa laseihin. Minut yllätti se, kuinka rauhallinen tilanne oli vaikka lapsia oli 17! Rauhallista jutustelua kuului, mutta suurin osa söi hiljaa ja rauhallisesti omalla paikallaan. Olen jotenkin kuvitellut, että päiväkodissa ruokailut ovat rauhattomia ja meluisia hetkiä, tuolla oli kyllä ihan päin vastoin, hyvin rauhallista ja tunnelma oli mukava ja kodikas. Päiväkodissa onkin ajateltu tilanteet hyvin ja järjestetty kaikki niin, että kaikki lapset eivät ryntää yhteen paikkaan samaan aikaan vaan asiat tehdään porrastetusti ja näin vältetään kaaos, loistavaa!

Nyt siis pari kotipäivää ja perjantaina koittaa toinen päiväkotipäivä. :) 
Ensimmäisestä päivästä jäi hyvä tunne.

torstai 4. elokuuta 2016

Päiväkoti hieman tutummaksi

Ensiviikolla se alkaa, Sennin päiväkotitaival!
Tosin alku aloitetaan hissuksiin, mutta kuitenkin, melko hurjalta se tuntuu. Olen saanut pitää pienen muruseni kotona kokonaiset kolme vuotta ja olen niistä kovin kiitollinen. Olen edelleenkin sitä mieltä, että pienen lapsen paras paikka on kotona, kunhan sinne kotiin ei täysin jumituta ja kotiäitiys tuntuu myös äidistä (tai koti-isyys isästä) hyvältä.

Kolme vuotias alkaa kuitenkin jo kaivata enemmän kavereita ja muuta virikettä sekä irtautumista äidistä. Ja kyllä tämä äitikin alkaa jo kaivata taas hiukan erilaista arkea.
Toivon, että päiväkoti edesauttaisi myös aikanaan alkavaan kouluun sopeutumista. Itse en ollut lapsena päivähoidossa missään, kerhossa kyllä kävin. Olin aika ujo lapsi ja vaikka kotonamme oli liuta muita lapsia oli koulumaailma kovin outo ja vieras. En voi tietenkään sanoa, että en olisi ollut niin ujo jos olisin ollut päiväkodissa. Mutta kyllähän se usein menee niin, että pienempi lapsi sopeutuu uusiin asioihin helpommin kuin kouluikäinen, joka osaa jo jännittää ihan eritavalla. Kolme vuotais elää vielä niin hetkessä, ettei juuri osaa stressata huomisesta.
Kolme vuotiaalle voi kuitenkin jo lyhyesti kertoa, mikä se päiväkoti on ja mitä siellä tehdään (toisin kuin vaikka vuoden ikäiselle pienokaiselle). Kolme vuotias osaa myös jo puhua ja kertoa itsekin päivästään ja miten on mennyt ja miltä tuntuu.

Jokaisessa perheessä tehdään heille paras ratkaisu siitä, milloin päivähoito aloitetaan. Joskus perheelle on parasta, että lapsi aloittaa hoidon jo ihan pienenä, toiset eivät mene välttämättä ikinä hoitoon. Hoitomuotojakin on monta aina perhepäivähoidosta päiväkotiin.
Meidän perheelle tuntuu, ainakin tässä vaiheessa, parhaalta ratkaisulta että Senni aloittaa hoidon kolme vuotiaana ja nimenomaan päiväkodissa.

Senni on ollut jo pitkään menossa päiväkotiin, kovasti on kysellyt koska pääsee. Hänellä on ihanan positiivinen ajatus päiväkodista: siellä on paljon uusia kavereita, kivoja tätejä ja leluja. Yksi mitä tyttö odottaa kovasti, on pääsy päiväkodin pihalle muiden päiväkodinlasten kanssa. Haikeana Senni on katsellut, ohi kävelessämme, kuinka päiväkodin lapset leikkivät päiväkodinpihalla. Senni totesikin, "nyt minäkin pääsen leikkimään päiväkodin pihalle muiden kanssa, minäkin olen päiväkodin lapsi".

Kävimme tutustumassa päiväkotiin tiistaina ja tänään torstaina. Tiistaina kävin Sennin kanssa kaksin. Hyvä että tyttö sai kengät jaloistaan kun jo riensi leikkimään muiden lasten kanssa.
Tänään isikin tuli katsomaan, mihin se meidän neiti on menossa päivähoitoon. Tomerasti Senni meni päiväkodin portista sisään ja sanoi isälleen " isi tule, minä näytän mihin mennään". Oikean ulko-oven kohdalla hän ilmoitti "tässä minä sitten asun". Hupsu tyttö! Korjasimme, että niin sinä olet täällä päivähoidossa, koti pysyy kyllä ennallaan. Senni olisi ilmeisesti valmis muuttamaan päiväkotiin. ;)

Sisälle päästyä Senni tervehti iloisesti hoitajia ja meni taas innokkaasti leikkimään ja juttelemaan muille lapsille. Hän sai myös testata omaa sänkyään, jossa tulee päiväuniajan viettämään.
Äitiä ja isiä ei kaipailtu, saimme jutella yhden hoitajan kanssa viereisessä huoneessa kaikessa rauhassa. Välillä Senni kävi näyttäytymässä meille, mutta kertaakaan ei halunut syliin tai vaikuttanut muutenkaan epäröivältä tai aralta, ihan kuin olisi aina ollut päiväkodissa. Hoitajat sanoivatkin, että todella hienosti menee jo nyt.  Kun ilmoitimme Sennille, että kohta pitää lähteä kotiin, oli vastaus "minulle tulee pahamieli kun pitää lähteä". Hyvin taisi viihtyä. :D

Uskon kyllä, että arki valkenee Sennillekin jossain vaiheessa ja ikäväkin saattaa tulla. Nyt tyttö näkee päiväkodin kivana leikkipaikkana jossa on kavereita, hyvä toki niin. Sitä hän tuskin käsittää, että minä en olekaan enää 24/7 hänen vierellään, vaikka tästä ollaankin puhuttu. Olen kuitenkin todella iloinen siitä, että Senni haluaa päiväkotiin ja on siitä kovin innoissaan, näin äidinkin on helpompi venyttää välillämme olevaa napanuoraa.






Päiväkoti on tehnyt Senniin erittäin myönteisen vaikutuksen. Myös me vanhemmat olemma saaneet vaikutelman, että paikka on hyvä lapsellemme. Oli ihana nähdä kuinka lapset pääsivät hoitajien syliin ja heidän oli selkeästi hyvä olla. Päiväkodissa puuhastellaan myös paljon, he tekevät retkiä mm. luontoon ja kirjastoon. Heillä on jumppapäivä ja lelu- ja musiikkipäivät. Hoitajia on neljä, joista olen nyt tavannut kolme, he vaikuttavat oikein mukavilta. Sennikin sanoi kotona tykkäävänsä hoitajasta, jonka kanssa juttelimme eniten.

Ensi viikolla Senni pääsee parina päivänä muutamaksi tunniksi päiväkotiin, kokeilemaan millaista siellä on ilman meitä vanhempia. Aika luottavaisin mielin vien Sennin sinne. Onneksi meillä on mahdollisuus aloittaa näin pehmeästi, jotta lapsikin pysyy muutoksen vauhdissa mukana ja ehtii sulatella asiaa omalla tavallaan. Toivon, että mikään kamala sairastelukierre ei ala meillä. Monesti kuulee, että kun lapsi on aloittanut päivähoidon, on ensimmäiset 6kk mennyt sairastellessa. Ehkä meidän viime syksyn ja talven sairastelukierre olisi vahvistanut Senninkin vastustuskykyä, eikä kaikki pöpöt iskisi heti.

Päiväkodin tutustumiskäyntien jälkeen jäi hyvä ja luottavainen mieli. Minun on nyt helpompi viedä lapsi hoitoon, kun tiedän suunnilleen mikä häntä siellä odottaa. Erityisesti hoitajien tapaaminen oli minulle tärkeää. Itse päiväkotirakennus on suht uusia, joten se on nykyainen, turvallisen ja toimivan oloinen.

Pian se uusi arki alkaa! :)

Tuoko alkava syksy muutoksia teidän arkeenne? 

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Viikonlopun tilauskakut

Viime viikonloppu oli melkoinen kakkumaratoni!

Minun on tehnyt mieli leipoa jo pidemmän aikaa, mutta maltoin mieleni, sillä tiesin että viikonlopun aikana saisin leipoa urakalla.

Lauantaiksi minulta oli tilattu ihka ensimmäiset hääkakut. Morsiuspari halusi, melko simppelit, keksipohjaiset sitruunajuustokakut mansikoilla. Kaikki oli oikestaan tuttua juttua minulle. Ainut, mitä en pahemmin ole käyttänyt, olivat tuoreet mansikat koristeena kera kakkukiilteen.

Hääkakkujen leipominen sujui hyvin, aika rutiinilla meni eikä mousse aiheuttanut isompia huolia. Tein kakut vanhempieni luona, koska heillä on iso kylmiö, minun jääkaappiini ei olisi mahtunut 80 hengen kakut millään.
Sitten tuli mansikoiden vuoro. Niiden siivuttamisessa Teppo oli onneksi apuna, muuten olisi mennyt ikuisuus. Mansikat olivat melko pieniä, mutta todella herkullisen makeita. Mansikat eivät olleet ainakaan raakoja, osa oli jopa liiankin kypsiä (niitä "ylikypsiä" ei tietty käytetty).
Onneksi kakkujen päälle tuli kiillekerros, joka suojasi mansikoita, mutta reunojen mansikoita ei mikään suojannut kun otin reunavuuat pois. 

Kakut haettiin häitä edeltävänä päivänä, joten sain jännittää säilyvätkö kakut hyvinä juhlaan asti. Kauhea miettiminen ja pähkäily ja yö meni valvoessa ja jos satuin nukahtamaan, näin painajaista kakuista.

Sovittiin morsiamen kanssa, että he tarkistavat kakut hääaamuna. Jos ne olisivat pilalla, tekisin uudet. Olin tehnyt jo ostoslistan valmiiksi uusia aineksia varten ja pakannut oman yleiskoneeni ja sauvasekoittimeni mukaan ja miettinyt miten saisin uudet kakut mahdollisimman nopeasti hyytymään ja valmiiksi.
Olin jo aikeissa ostaa ainekset illalla valmiiksi aamua varten. Teppo kuitenkin sai minut hieman rauhoittumaan ja odottamaan hääpäivän puoleenväliin, jolloin kuulisin missä kunnossa kakut olisivat.

Koko aamun ravasin kotona edes takas, kelloa vilkuillen ja toivoen että kakut olisivat kunnossa. Olin saanut päähänpinttymän, että kakut olisivat varmasti pilalla. Miten kamalaa olisikaan jos he tarjoaisivat häissään pilaantunutta kakkua, hirveää!!!
En voisi myydä pilaantuneita kakkuja, tekisin ehdottomasti uudet!

Sitten, pitkän illan, pitkän yön ja erittäin pitkän aamun jälkeen sain tiedon: kakut ovat hyvät!
Melkein itku pääsi kun tuli niin huojentunut olo. Huh, en pilannut heidän häitään!
Olin pyytänyt heitä maistamaan yhdestä kakusta vähän mansikkaa, jotta kaikki ei jäisi vain ulkonäöllisen arvioinnin varaan.

Vielä jännitti kuitenkin, mitä hääpari ja vieraat pitivät kakkujen mausta. Sen tiesin, että kakkujen ulkonäkö miellytti ainakin hääparia.
Lähes leijuin ilmassa kun sain kuulla "kakkusi saivat paljon kehuja". Niistä pidettiin! Moni oli kuulema hämmästellyt kuinka hyvää kakku olikaan. Tämä oli niin ihanaa kuultavaa. Hääpari oli minulle entuudestaan vieras, joten nämä sanat kakuista tuntuivat todella hyvältä, tuskin he tai vieraat olisivat kakuista kiitelleet ja niiden makua kehuneet, jos eivät sitä tarjoittaisi. Oli kyllä voittajafiilis!






Sunnuntaina vietettiin siskonpojan Prometheusjuhlaa ja sain leipoa sinnekin kakun. Toiveena oli eräs supersuklainen mutakakku, jonka olen tehnyt pari kertaa aikaisemminkin. Itse en kakkua nimittäisi ihan mutakakuksi, se ei meinaan ole sellainen löysä koostumukseltaan. Itse kutsuisin sitä suklaakakuksi, suklaakuorrutteella.

Edellisen päivän hääkakkustressin ja helpotuksen jälkeen, tämän kakun teko sujui leikiten. Minkäänlaista stressiä ei ollut! Kuunneltiin Sennin kanssa musiikkia, laulettiin, höpsöteltiin ja leivottiin yhdessä. Kakku onnistui hyvin, vaikka teinkin ohjetta isomman kakun. Edellisenä iltana olin laskenut ainesten määrät 1,5kertaiseksi jotta sain aikaan tarpeeksi suuren kakun.
Kakun koristeetkin tehtiin Sennin kanssa yhdessä, suklaasta nekin. Suklaata, suklaata ja suklaata.
Hiukan jänskätti kun kuljetin kakkua juhlapaikalle, miten kuorrute kestää sulamatta mutta hyvin sekin meni.
Tätä kakkua pääsin itsekin maistamaan ja yhtä hyvää se oli kuin aikaisemminkin valmistamani samanlaiset kakut. Siskonpoikakin piti kakusta, se olikin pääasia.






Viisi kakkua (yhteensä noin 100 hengelle) yhtenä viikonloppuna, varmaan ennätykseni. :D