tiistai 28. kesäkuuta 2016

Lomakuulumisia!

Me ollaan lomailtu nyt parisen viikkoa ja ollaan puuhailtu kaikenlaista mukavaa ja nauttineet kesästä ja lomasta.

Lomailemme monenlaisin kokoonpanoin.
Aika alkulomasta lomailimme perheenä, neljän hengen voimin kun saimme Vilmankin seuraamme. Toki Vilma sai kahdenkeskeistäkin aikaa isänsä kanssa mm. kalastusreissun muodossa. 

Yhdessä kävimme HopLopissa, olikin muille paitsi Vilmalle ihan ensimmäinen kerta kyseisessä paikassa.
Kaikille, myös meille vanhemmille, löytyi kivoja aktiviteetteja ja kaikille tuli vähintäänkin lämmin. :)






Viime viikon keskiviikkona veimme lapset aamusta Puuhamaahan. Mukaamme lähti myös Sennin kummitäti Satu.
Iltapäivällä seuraamme liittyi myös siskoni Nea perheineen.
Vietimme huippuhauskan päivän!
Aikuisetkin taantuivat lähes lapsen tasolle pomppiessaan trampoliineilla ja laskiessaan liukumäkiä. 

Puuhanallen tapaaminen oli porukan pienten mieleen, miten suloisia lapsoset olivatkaan haliessaan nallea.
Onnistuimme ajoittamaan Puuhamaakäyntimme juuri oikeaan päivään. Päivä oli lämmin, muttei liian kuuma ja paikalla oli todella vähän kävijöitä. Juhannusviikko varmaankin vaikutti asiaan. Meidän ei tarvinnut jonottaa mihinkään, mahtavaa.

Meidän poppoo vietti Puuhamaassa noin 9 tuntia. Olimme pakanneet omat eväät mukaan, joten saimme viettää iloisen kesäpäivän kaikessa rauhassa Puuhamaassa.
Tämän reissun jälkeen palautimme Vilman kotiin. Hänellä olikin tiedossa jo muita kivoja lomasuunnitelmia. :)




pikkusisko ja isosisko




Juhannuskin ehti jo olla. Vietimme jussia varsin maltillisesti vanhempieni luona. Sinne on vain niin kiva ja helppo kerääntyä koolle. Grillailimme ja herkuttelimme nyyttäriperiaatteella. Saimme Mumminkin, Tepon äidin, seuraamme juhannusta viettämään. Tämä taisikin olla kolmas juhannus kun olemme vanhempieni luona kera minun sisarusteni ja heidän perheineen. Rentoa ja hauskaa yhdessä oloa. :)

Senni oppi uuden taidon juhannusaattona, polkupyörällä polkemisen!
Meillä on kotona Sennillä potkupyörä ja Mummulassa on apparipyörä. Aikaisemmin taidot ja voimat eivät ole riittäneet apparipyörän polkemiseen. Kyllä oli tyttö iloinen kun oppi polkemaan.






Kesään kuuluu uiminen ja jos vain mahdollista, niin edes kerran kesässä järvessä.
Juhannuspäivänä lähdin Sennin, siskoni Jaanan sekä siskoni Nean ja hänen perheensä kanssa Valkjärvelle uimaan.
Aluksi grillailimme ja sitten pulahdimme uimaan. Ensin vesi tuntui kylmältä, mutta kun oli kunnolla kastautunut tuntuikin se jo ihan lämpöiseltä. Lapset tykkäsivät leikkiä hiekkarannalla ja lotrata vedessä.

Minä ja Nea pääsimme uimaan ihan kaksinkin. Talviturkit heitettiin laiturinpäästä veteen pulahtamalla. Tuli ihan lapsuuden kesät ja mökkiajat mieleen! <3
Huomaamattani pirskoittelin ja huljuttelin vettä järven pintaan, muka hätyttääkseni kalat pois, ihan kuin lapsena. En tajunnut tekeväni niin kunnes Nea nauraa käkätti "olin jo unohtanut että teet aina noin".
Oli Neaankin jäänyt lapsuudentapa, hän ei ui kauas laiturista. Muistan kuinka lapsena yritin houkutella pikkusiskoa uimaan edes vähän kauemmaksi, mutta kalojen ja kaislojen pelossa hän ei tullut, varsinkaan jos vesi oli syvää eikä pohjaa nähnyt. Hassua miten nämä tavat ovat vieläkin meissä, tuli ihan lapsuuden ihanat kesät mieleen. Nyt saamme viettää kesiä omien lastemme kanssa ja toivottavasti luoden heille ikimuistoisia ja ihania kesämuistoja.






Välillä pitää muistaa myös vain olla ja huilia. Yhden kesäpäivän vietimme rennosti oleillen Tepon ja Sennin kanssa. Emme lähteneet mihinkään reissuun vaan vietimme rentoa kesäpäivää grillaillen ja puhallellen saippuakuplia.






Kun kesäakkuja oli ladattu, energiaa riitti taas reissaamiseenkin. Halusimme tehdä pienen kesälomareissun ihan vain kolmisin, Senni, minä ja Teppo.
Senni on jo pitkään haaveillut pääsystä laivalle, joten varasimme päiväristeilyn Tallinnaan. Senni pääsi ensimmäistä kertaa laivalle ja minäkin olin käynyt edellisen kerran varmaankin 6 vuotta sitten.

Tarkoitus oli tehdä matka Sennin ehdoilla, niin että hän saisi matkasta mahdollisimman paljon irti. Lapset, etenkään näin pienet, eivät nauti shoppailusta juurikaan, joten päätimme jättää maihinnousun väliin. Ilmakin oli kolea ja sateinen, joten laivan sisällä oli taatusti mukavampaa kuin ulkona.
Suurinosa matkustajista ryntäsi Tallinnassa maihin ja laiva jäi melko tyhjilleen, tämä oli meille etu. Senni sai kaikessa rauhassa puuhtella leikkipaikassa mm. pallomeressä temmeltäen ja pomppulinnassa pomppien.

Kun laiva suuntasi takaisin Suomeen, oli laivalla lastendisco. Senni oli aivan elementissään discossa, musiikki vie tytön niin mukaansa. Hymyssä suin sai seurata kuinka pieni katsoi mallia miehestä, joka opetti lapsille rytmikkään viidakkotanssin.

Senni pitää kaikenlaisista maskottipehmoista kuten Puuhamaan Puuhanallesta, ei siis ihmetyttänyt yhtään, että Ville Viikingi (Sennin sanoin Kissa Viininki) kiinnosti tyttö kovasti. Maskotille tanssittiin ja voi sitä iloa kun Villeä pääsi halaamaankin!

Vietimme ihanan päivän laivalla. :)







Huomenna tuo meidän isi lähteekin viettämään karavaanarielämää festareille. Minä ja Senni vietämme äiti&tytäraikaa, keksimme varmasti jotain kivaa yhteistä puuhaa. Ainakin Sennin synttärivalmisteluja tullaan tekemään. Ihan säikähdin tänään kun tajusin, että ensiviikolla meidän pieni tytöntyllerömme täyttää 3 vuotta!

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Vähemmän on enemmän

Pyrin siihen, että tyttärestäni ei kasvaisi materialistia, joka hamstraa ympärilleen kamalasti tavaraa, osaamatta luopua mistään. Asettaen liikaa arvoa tavaralle.

Toivon hänen oppivan arvostamaan ihmisiä ja niitä ihania hetkiä ja muistoja joita elämän varrella tulee.



 


Tämä aihe on pompsahtanut taas mieleeni, sillä Sennin synttärit lähestyvät kovaa vauhtia. Synttäreillä annetaan yleensä lahjoja ja tämä on toki ok, mutta rajansa kaikella.
En halua lapseni hukkuvan lahjavuoreen. Minulle juhlissa on tärkeintä se, että juhlimme päivänsankaria, pidämme hauskaa ja herkuttelemme yhdessä. Pyrin iskostamaan Senninkin päähän, että lahjat eivät ole se juhlien pääasia, vaikka ne toki lapsia yleensä kiinnostavatkin. Tähän asti Senni on ollut niin pieni, ettei ole edes ymmärtänyt lahjojen päälle.
Nyt alkaa jo ymmärtämään mitä ne lahjat ovat ja että ne kuuluu avata. :D

Tein tuossa jokin aika sitten postauksen, jossa kerroin lahjatoiveista. Toivon, että juhliin tulijat ostaisivat kimppalahjoja, jotta kenelläkään ei menisi suuria summia rahaa lahjaan ja pakettien määrä pysyisi kohtuullisena.






Minua ahdistaa koti, joka pursuaa kaikenlaista tavaraa ja sälää joka puolelta! Katsot minne vain niin kaikkialla näkyy epämääräisiä tavararöykkiöitä, tyhjiä pyötätasoja ei näy ja lattialla joutuu harppomaan jos jonkinlaisten lelu-&vaatekasojen yli. Tavaroille ei ole omaa paikkaansa. Hrrr...

Meidän koti ei ole tip top, vaikka niin haluaisin. Vaatehuone on minun häpeäpilkkuni, se on lähes aina kaaoksen vallassa vaikka yritänkin sitä silloin tällöin järjestellä. Sinne on vain helppo heittää kaikki minkä haluaa pois silmistään. 

Tuo kaaospesä siis löytyy, mutta pyrin pitämään pöydät ja lattiat suht siisteinä. Tavarat joille meillä ei ole enää käyttöä, myyn tai annan eteenpäin. Senni on aina tietoinen jos myyn jonkin hänen vanhan vaatteensa tai lelunsa, en tee sitä häneltä salaa. Kerron toki aina miksi jokin tavara myydään ja se on aina riittänyt selitykseksi. Vielä ainakaan, ei tavaroiden perään olla itketty.

Eniten tavara ja vaate vaihtuu tuolla lastenhuoneessa. Minusta leikki-ikäisen huoneeseen ei enää kuulu vauvalelut, joten niitä ei enää löydy. Muutama pienemmän lapsen lelu on säästetty 1v serkkupoikaa varten. Sama myös toisin päin, en hamstraa etukäteen leluja joilla lapsi ei osaa vielä leikkiä. Ikätasoisia leluja, niillä lapsen taidot kehittyvät parhaiten ja niiden parissa lapsen on mielekästä leikkiä.






Meillä leluilla on omat paikkansa. Senni tietää mihin mikin lelu kuuluu leikkien jälkeen kerätä, mutta vielä tarvitaan äidin valvontaa jotta lelut myös päätyvät oikeille paikoille. Leikit on taas mukavampi aloittaa kun tietää mistä mikin löytyy, eikä suurta osaa ajasta kulu etsien jotakin lelua joka olisi kiva osa leikkiä. 
Väitän että järkestyksessä olevat lelut houkuttelvat myös paremmin leikkimään. Itsekin leivon ja laitan ruokaa mieluusti kun tiedän mistä minkäkin kauhan ja lastan löydän kuin jos vertaa siihen, että kaikki tarvittava on sekaisissa läjissä siellä täällä.

Väitän myös, että tavarapaljous latistaa lapsen mielikuvitusta. Mieti jos itse astut huoneeseen jossa on kamalasti tavaraa, kaikki sekaisin. Et varmaan saa mistään ns. kiinni. Ympärillä on liikaa ärsykkeitä, et voi keskittyä mihinkään juttuun kunnolla kun silmiisi osuu aina uusi tavara/ärsyke.

Sennillä on leluja, mutta pyrin pitämään niiden määrän kohtuullisena. Senni osaa leikkiä itsekseen huoneessaan, toki myös muuallakin, hän omaa hyvän mielikuvituksen. Kertaakaan tyttö ei ole vielä tullut sanomaan, että olisi tylsää tai ei ole tekemistä, tämäkin vaihe tulee luultavasti vielä joskus. En pahemmin ohjaile tytön leikkejä, hän saa itse päättää mitä ja millä leikkii, saa käyttää itse päätään. Onkin ihana katsoa miten lapsi keksii tavaroille uusia käyttötarkoituksia, esim. keppihevonen muuttuu lattiamopiksi ja rannerenkaat pihveiksi. Kaiken ei tarvitse olla valmiina, lapsi keksii itse tarvikkeita leikkeihinsä. Tämä on yksi syy miksi en halua lastenhuoneen hautautuvat lelujen peittoon, haluan lapsen saavan pitää mielikuvituksensa.






Vähemmän on enemmän.

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Me ollaan lomalla!

Ihan mahtavaa, kesäloma!
Tällä viikolla meidän perheellä alkoi se kauan odotettu kesäloma. Monena vuotena Tepon loma on alkanut vasta elokuussa, mutta tänä vuonna onneksi jo nyt. :)

Koska syksy tuo mukanaan paljon uusia kuvioita mm. päiväkodin aloituksen, aiomme nauttia tästä kesästä ja yhteisestä ajasta täysin rinnoin. Meillä on muutamia suunnitelmia ja haaveita, mutta menemme fiilispohjalta. Loma ei saa mennä suorittamiseksi, mitä lomaa se sellainen olisi.

Viimeviikonloppuna täällä järjestettiin erämessut. Päätimme, etukäteen suunnittelematta, käydä messuilla. Messuilla keskityimme lähinnä syömiseen, heh! Söimme neulamuikkuja, pehmistä, sotkun munkit ja metrilakua.
Teppo katseli kalastusjuttuja, mutta ei tällä kertaa ostanut mitään. Senni oli iloinen kun sai rapsutella koiria. 
Riipputeltat houkuttelivat meitä kaikkia! Olisi kiva aloittaa retkeilyharrastus, jossa nukkuisimme ulkona riipputeltoissa. Tämä ajatus heräsi messuilla, joten se on vain ajatuksen tasolla, mutta Teppo otti ylös telttafirman nimen varmuuden vuoksi.

Kotiin ostimme iiiison kasan ruistikkuja ja muita snack2you-herkkuja. Näitä olemme ostaneet ennenkin torilta ja olemme tykästyneet näihin. Niitä on kiva lisätä vaikka salaattiin tai sosekeittoihin tai napostella ihan sellaisenaan. Terveellisempi vaihtoehto kuin vehnäkrutongit tai perunalastut. :)








Viikonloppuna Senni pääsi ensimmäistä kertaa elämässää Jätsikiautolle! Toinen oli tohkeissaan ja kantoi ihan itse jäätelöt kotiin. :)
Kävimme myös veljeni pojan 7v synttäreillä, oli ihana nähdä heitäkin pitkästä aikaa. :)
Säät ovat nyt suosineet aika kivasti ja olemmekin ulkoilleet ahkerasti. 
Senni on saanut leikkiä paljon ystävänsä Nellan kanssa, saippuakuplat ja katuliidut ovat neitien mieleen, keinumisen ja hiekkaleikkien ohella.






Eilen kävimme taas kirjastossa hakemasti lisää lukemista. Senni sai ihan oman kirjastokortin ja se oli tytölle tärkeä juttu. Hienosti osasi laittaa kortin lukijaan, samoin kuin kirjojen viivakoodien luku lainausautomaatilla, onnistuivat hyvin.
Kirjastontätikin kävi kehumassa kuinka reipas tyttömme onkaan. :)
Kirjastosta lainattiin paljon kirjoja mm. päiväkodin aloitusta käsitteleviä, sekä muutama Ti-ti Nalle cd ja pari dvdtä. Sain juuri ja juuri kaiken mahtumaan kirjastokassiimme. :D







Tänään on ollut ihana aurinkoinen kesäpäivä! Heti herättyään Senni sanoi haluavansa uimaan, vaikka järveen kuulema. :D
Pyörittelin hetken ajatusta mielessäni, sillä itse olin ajatellut ostosreissua. Päätin kuitenkin totetuttaa tytön toiveen kun sääkin suosi, ostoksille voi mennä vaikka sitten sadepäivänä.
Järvelle emme kuitenkaan lähteneet, vaan maauimalaan johon meiltä on kävelymatka. Ensin piti mennä rattailla, mutta yksi renkaista oli taas puhjennut! Niitä emme siis voineet käyttää. Rengas on juuri vaihdettu uuteen, mutta jokin vika siinä vieläkin on kun oli taas aivan tyhjä, höh.
No kipaisimme hakemaan kypärät ja pyöräilimme uimalalle. Olikin fiksumpaa ja nopeampaa mennä pyörällä. Nyt pääsimme rauhassa saunaankin kun ei tarvinnut pelätä että joku pöllii vaunut sillä aikaa.
Maauimalassa Sennillä oli kova kiire päästä uimaan. Hupsu tyttömme koitti ensin varpaalla vettä ja sanoi "omg", aivan kuin Viileä Venla Risto Räppääjässä. ;)

Senni on nyt tykästynyt Ti-ti nalleihin ja yhdessä kappaleessa lauletaan "kaikki nyt uimaan, veteen pulikoimaan, aalto iskee näin, uintia taaksepäin...". Tätä Senni laulelikin iloisesti polskutellessaan vedessä ja käsipohjaa kahlatessaan. Vesi oli muuten todella lämmintä, muistelisin että aikaisempina vuosina se on ollut kylmempää.
Polskuttelun ja saunomisen jälkeen nälkä oli kova, sekä äidillä että tyttärellä. Tilasimmekin maauimalan kiskalta dippikorin ja herkuttelimme sillä. Kun olimme pyöräilleet kotiin, nukahti Senni samantien päiväunille. Oli kyllä ihanaa äiti&tytär-laatuaikaa.







Sellainen on ollut meidän kesäloman starttimme! Mitähän muuta ihanaa tulee tapahtumaan. Viikonloppumme tulee ainakin poikkeamaan normiarjestamme kun tämä äippä suuntaa ystävänsä polttareihin.

Joko teillä lomaillaan?

lauantai 11. kesäkuuta 2016

Mitä lahjaksi 3-vuotiaalle?

Enää vajaa kuukausi ja meidän Senni täyttää kokonaiset 3-vuotta!

Juhlia on jo jonkinverran suunniteltukin. :)
Juhlien suunnittelu ja järjestely on mukavaa puuhaa, nautin siitä.

Sennikin osaa jo jollain tapaa odottaa omia synttäreitään. Kevään ja alkukesän aikana olemme käyneet monilla synttäreillä, joten Sennikin jo ymmärtää mitä synttärijuhlat ovat. 

Lahjat eivät ole juhlissa se tärkein juttu, ei suinkaan. Enempi arvostamme sitä että vieraat tulevat paikan päälle ja viettävät ihanan päivän Senniä juhlistaen. Minulle on kuitenkin tullut jo useampi kysely siitä, mitä Senni mahtaisi toivoa lahjaksi, joten tähän postaukseen laitan ajatuksiani siitä, mistä kolme vuotiaamme voisi pitää ja mitä hän tarvitsisi.

Senniltä itseltään kun kysyy mitä hän mahtaa toivoa syntymäpäivälahjaksi on vastaus "paketin". :D
Yritin kysellä mitä siinä paketissa voisi olla sisällä, " pinnessanukke" kuulema. Se mitä prinsessanukke meinaa, en ole ihan varma. Mikään barbienukke se tuskin on, ne eivät ole meidän neidille vielä kovinkaan tuttuja. Luulen että prinsessanukella viitataan johonkin nukkeen, jolla on nätit vaatteet päällään.






Sennillä alkaa selkeästi olla jo jokin prinsessavaihe (vaikka olenkin yrittänyt olla tyrkyttämättä mitään prinsessajuttuja, kummasti ne tuntuvat silti tarttuvan mm. muiden tyttöjen leikeistä).
Erilaiset prinsessaroolivaatteet (toki myös muut roolivaatteet) olisivat pienen prinsassamme mieleen. 
Sen sijaan toivon, ettei niitä kovia muovisia kruunuja tai koruja yms. tuotaisi meille. Ne kun tuppaavat kestämään yhden tai muutaman leikin ajan ja sitten hajoavat. En myöskään pidä ajatuksesta, että kotimme täyttyy muovihilpetööristä. :)
Jos pientä prinsessaamme haluaa ilahduttaa koruilla, niin esimerkiksi isohkot puiset värikkäät helmet ja naru ovat oiva vaihtoehto. Niistä tyttö voisi itse pujotella itselleen koruja.






Olen tarkkaillut, mitkä asiat kiinnostavat tyttöämme tällähetkellä. Yksi ehdoton juttu on potkulauta! Sellainen jossa on kolme rengasta, kaksi takana ja yksi edessä. Olen koittanut katsoa jos sellainen löytyisi jostain käytettynä, vielä ei ole löytynyt.
Kauppareissulla ihaillaan ja usein myös testaillaan potkulautaa, sama tapahtuu myös jos eteen tulee hulavanteita. Hulavanteet ovat kiehtoneet pikkuneitiä jo talvesta asti.








Muista leluista muumitalo ja ponit olisivat varmasti leikeissä mieluisia. Myös Sylvanian families pupuperhe tarvitsisi taloonsa mm. sohvan.
3-vuotiaille tarkoitetut muistipelit onnistuvat Senniltä, joten sellainen voisi olla mieleen.











Päiväkotitaival alkaa syksyllä ja varavaatteita yms. varten tarvitsee tyttömme repun. Siskoni Nea, Sennin sylikummi, tarjoutui ostamaan repun. Skip hopin reput ovat suloisia ja näppäriä. Meillä on ennestään kissatalutusreppu, mutta se on liian pieni hoitorepuksi. Valitsimme Tepon kanssa neljä vaihtoehtoa skip hopin isommista repuista, joista Senni sai valita itselleen mieluisimman. Teppo tykästyi hirahvireppuun ja minä siilireppuun. Kumpaakaan niistä Senni ei valinnut, hän halusi pandarepun, se on kuulema taotao. :D
Sennin repputoive on laitettu jo eteenpäin. :)






Sennin vaatteita läpikäydessäni huomasin, että syksyksi neiti tarvitsee uusia vaatteita. Etenkin vetoketjullisista huppareista ja collegehousuista on pulaa. Vaatteiden ostaminen lahjaksi on vain hankalaa jos vaatemaut eivät kohtaa. Siksi vaatelahjakortti on mielestäni parempi vaihtoehto kuin valmiiksi ostettu vaate. Sennille löytyisi varmasti kivoja vaatteita esimerkiksi lindexiltä.

Tällaisen listan olen ajan kuluessa saanut kasaan. Olen lisäillyt asioita listaan aina kun ne ovat mieleen juolahtaneet. Tämä lista on siis vain jonkinlainen hahmotelma, en oleta että lahjat tulevat vain tämän listan pohjalta. Synttäreitä saa tulla juhlimaan ilman lahjaakin, ovelta ei käännytetä pois vaikka kainalossa ei komeilisikaan potkulauta taikka muumitalo. ;)

Osa lahjatoiveista on sen verran kalliita, etten halua kenenkään ostavan niitä yksin (esim. Muumitalo), kimppalahjana se voisikin mennä. On tuossa listalla edukkaampiakin toiveita, esim. hulavanteen saa 5€lla. En katso myöskään pahalla jos lahja on ostettu käytettynä (esim.potkulauta), kunhan se on vielä käyttökunnossa.

Toivottavasti listasta on hyötyä, tästä voi toki ottaa vinkkejä muidenkin lahjaan kuin vain meidän tytön.
Itse ainakin pidän jos juhlasankarilla tai hänen vanhemmillaan on esittää joitain lahjatoiveita. Näin lahjan hankinta on helpompaa ja silloin tulee varmemmin ostettua jotain meiluista eikä vain turhaa täytettä kaapin perälle. :)


Millaisia toiveita teidän 3-vuotta täyttävillä on ollut 
tai mitä ovat saaneet lahjaksi?

tiistai 7. kesäkuuta 2016

Kevään kortteja

Korttipostausta en olekaan tehnyt aikoihin. 
Kortteja on tullut tehtyä nyt kevään ja alkukesän aikana useampikin, joten nyt tulee oikein korttipläjäys.











Sellaisia korttiaskarteluja tällä kertaa. :)

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Kakkuja juhliin

Eilen moni suuntasi varmasti päättäjäis- tai valmistujaisjuhliin, tai järjesteli itse sellaisia. Eilen moni puki ne kauneimmat juhlavaatteensa päälle, söi kakkua ja kilisteli juhlan kunniaksi.

Mekin juhlimme eilen. Emme valmistujaisia vaan triplajuhlia. Muutama viikko sitten meitä koetteli vatsatauti ja sen seurauksena meiltä jäi mm. siskon pojan 1v juhlat väliin. Nyt pääsimme vihdoinkin juhlistamaan pientä synttärisankaria. <3
Myös isälläni ja siskoista nuorimmalla oli juuri syntymäivät, juhlimme siis kaikkia kolmea yhtäaikaa.

Minä tarjouduin tekemään kakun juhliin. Isäni toivoi mansikkakakkua ja mikäs siinä, se sopisikin hyvin kaikille. Päätinkin tehdä sirtuunajuustokakun mansikoilla. Minulta tilattiin samanmoiset kakut heinäkuulle, erään parin häihin. Kääk ensimmäiset hääkakkuni! Nyt sainkin oivan tilaisuuden tehdä ikäänkuin testikakun häitä ajatellen. 





Kakusta tuli mielestäni kaunis, suht simppeli mutta juhlava. Laitoin morsiamelle kuvan kakusta ja hän tykästyi siihen. :)
Kakku sopii myös maultaan kesään, ihanan raikkaat mansikat ja sitruunamousse tekevät kauppansa myös hellepäivänä. Kesällä onkin ihanaa kun kakkuihin saa tuoreita marjoja.

Tuota mansikkakakun tekoa en jännittänyt yhtään, se meni jo rutiinilla.
Sen sijaan toisen tekemäni kakun kuorrutus jänskätti.
Siskoni työkaveri (jota en siis itse tunne lainkaan) tilasi minusta jalkapalloaiheisen kakun. Makuina piti ehdottomasti olla fazerin sininen-suklaa ja kakkuun haluttiin myös suklakuorrute. Ehdotin että suklaamoussen kaveriksi voisi ottaa jonkin raikkaan moussen, ettei kakusta tulisi ällömakea. Toiseksi mousseksi valikoitui mansikka.
Tämänkin kakun mousset menivät rutiinilla, toisin kuin kuorrute. Olen tehnyt aikaisemmin suklaakuorrutteita kuivakakkuihin, mutten koskaan moussekakkuun.
Itse olisin pitäny enemmän jos suklaakuorrute olisi peittänyt vain päällisen ja valunut reunoille, jättäen mousset näkyviin. Tilaaja halusi kuitenkin koko kakun peitettävän suklaakuorrutteella ja toki siis tein niin. 

Kuorrutteen tein suklaasta, kermasta ja voista. Kakun pääliosa oli helppo kuorruttaa suklaalla, senkun vain kaatoi sen siihen. Reunat eivät olleet sitten niin yhteistyökykyisiä. Lämmin suklaakuorrute valui vain pois, sulattaen myös moussen pintaa. Annoin suklaakuorrutteen jäähtyä ja jähmettyä hiukan, jolloin sen sai levitettyä reunoille. Kovinkaan tasainen reunan kuorrutteesta ei tullut, mutta oli ainakin suklainen, heh.
Kakun päälle tuli vielä tekemäni sokerimassakoristeet. Koristeiden tekoon meni taas useampi ilta, mutta se kannatti, ne onnistuivat juuri niin kuin halusin. Mustasta elintarviketussista oli iso apu mustien kohtien (mm.jalkapalloissa) tekemisessä. 
Kun kakku menee itselle tuntemattomalle tilaajalle, on siinä aina pieni lisäripaus jännitystä. Olisi kamalaa jos tilauskakku menisi aivan pilalle, onneksi näin ei ole ainakaan vielä käynyt.
Kakun tilaaja oli tyytyväinen, joten niin olin minäkin. Kakku oli kuulema myös hyvää, tämä on aina positiivista kuultavaa kun kyse on kakusta. :D








Mitäs pidät näistä tekeleistäni?

keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Heipat kerhoilulle

Viikko sitten oli tämän kauden viimeinen perhekerho ja todennäköisesri meidän vihoviimeinen kerho. Senni aloittaa syksyllä päivähoidon, joten todennäköisesti kerhot yms. jäävät pois. Haikeaa!

Kerho on aina ollut se paikka, jonne on ollut kiva mennä. Paikka jossa olemme päässeet tapaamaan ihania ihmisiä, saaneet juttu-, leikki-, askartelu- ja kahviseuraa.
Kerhossa kaikki otetaan vastaan juuri sellaisina kuin ovat, tunnelma on lämmin ja rento. Nyt tuo kaikki jää ja se tuntuu kurjalta. Uusi arki tuo toivottavasti mukanaan uusia ja ihania ihmissuhteita ja osaan "vanhoihin" kerholaisiinkin tulee varmaankin pidettyä yhteyttä. Silti tuntuu todella haikealta, että tuo arkemme yksi ilonaihe ja hengähdyspaikka pitää jättää taakse. Kerhosta on tullut jo niin tuttu ja turvallinen paikka. Noh, nyt on aika mennä eteenpäin.

Viimeinen kerhopäivä vietettiin herkutellen, nyyttäriperiaatteella. Halukkaat saivat tuoda mukanaan herkkuja ja kaikki katettiin yhdelle pitkälle pöydälle. 

Kerhoa vetää kaksi aivan ihanaa naista. Heistä huomaa, että ovat ihan oikealla alalla. Aina ovi avataan hymyssä suin ja tervehdyksen saa sekä lapsi että aikuinen. He ovat aidosti kiinnostuneita kuulumisista ja jutella voi oikeastaan mistä vain. Lastenkin jutut he kuuntelevat eikä ikinä ole tullut oloa, että lapset tympäisivät heitä jotenkin, päinvastoin.
Näitä mahtavia kerhotätejä halusimme Sennin kanssa kiittää jotenkin. Ensin ajattelin korttia, mutta sitten päädyimmekin tekemään suodatinpussikukkaset.

Iloisena Senni kipitti kerhotätien luo, katsoi silmiin, ojensi kukkasen ja toivotti "hyvää kesää". Moni olisi varmasti vienyt kukkaset johonkin pöydälle koristeeksi, mutta meidän kerhotädeistä toinen laittoi kukkasensa hiuksiinsa, korvan taakse ja toinen avainnauhasta roikkumaan. :)






Mekin halusimme viedä viimeisen kerhon kahvipöytään jotain herkkua. Yhdessä Sennin kanssa leivoimme suklaakakun. Kakku sai koristeeksi tomusokeria, sapluunan avulla pinnalle tuli kaunis kukkakuviointi. Syötäviä oli niin paljon, että niitä jäi vielä ylikin. En kuitenkaan tahtonut ottaa loppua kakkua kotiin, jätimme sen ilomielin kerhotädeille.







Onko teillä ollut lasten kanssa jotain harratusta/toimintaa, jonka lopettaminen on tuntunut kovin haikealta?