torstai 31. maaliskuuta 2016

Ponikakku

Lähipiirini on jo pidemmän aikaan tilaillut minulta kakkuja erilaisiin tilaisuuksiin. Viimeaikoina tilauksia on alkanut tulemaan myös lähipiirin ulkopuolelta. Ihan harrastelija pohjalta kakkuja väkerrän, mutta intohimoni leipomiseen näyttää kiirivän eteenpäin, enkä toki pane sitä pahakseni lainkaan.

Pääsiäisen aikaan tein ison kakun erään pienen prinsessan syntymäpäiville. Toiveena oli Rainbow dash-kakku. Minun piti ihan googletella mikä tämä sateenkaarihahmo oikein on ja pikkuinen ponihan se, saateenkari harjoineen kaikkineen. Ahkeran googlettelun ja suunnittelun ansiosta sain päähäni vision siitä, miten saisin ponikakun toteutettua.

Kakkuun sain muuten vapaat kädet, kunhan poni vain löytyy.

Kakun koristeen, sateenkaariponin, päätin tehdä sokerimassasta. Ponia väkertelin monena iltana. Halusin siitä niin täydellisen kuin vain taidoillani osasin. Monena iltana tunnit vain hujahtivat kun värjäilin sokerimassoja ja muotoilin osia poniin. Ponista tuli juuri niin hieno, kuin mitä minä osaan tehdä, monien tuntien uurastus kannatti. Ponin seuraksi tein sokerimassasta myös perhosia. Perhoset tein muotilla (toisin kuin ponin) ja ne valmistuivatkin huomattavasti nopeammin kuin sateenkaariponi.

Kakun piti riittää noin 40 hengelle eli mikään ihan pikkuinen kakusta ei siis tullut. Kakun halkaisija oli reilu 30cm, hiukan piti kikkailla, jotta sain sen mahtumaan jääkaappiin. Kakku oli mansikkamoussekakku suklaahipuilla, kuorrutteena valkosuklaa-piparminttukreemi. Kakun reunat pursotin ruusupursotuksella. Pursotukset eivät onnistuneet lainkaan niin kuin olisin toivonut! Kakun tilaajalle ne kelpasivat, joten suostuin jättämään me sellaisiksi, enkä vetänyt kreemiä lastalla tasaiseksi. Onneksi massakoristeet onnistuivat hyvin.

Lähetin kuvan valmiista kakusta tilaajalle, ennen noutoa. Hän oli näyttänyt juhlasankarille kuvaa ja tyttö oli alkanut kiljua riemusta! Näin myös kuvan pienestä juhlijasta, tyttö oli kuvassa niiiin onnellisen näköinen. Tämä oli ehdottomasti paras kiitos minkä kakusta saattoi saada. Kakku oli selvästi pienen prinsessan mieleen.






 

tiistai 29. maaliskuuta 2016

Meidän pääsiäinen

Tänä vuonna meidän pääsiäiseen sisältyi paljon kaikenlaista kivaa puuhaa!

Vanhempani järjestivät perjantaina perinteisesti munanmetsästys-leikin ja tarjosivat herkullisen pääsiäisruuan. Tänä vuonna tämä ihana perinne jäi meiltä kuitenkin väliin. Todella moni oli juuri sairastanut ja/tai parantelivat itseään vielä flunssasta, joten me päätimme jäädä kotiin. En halunnut ottaa riskiä, että saisimme taas flunssan. Meillä oli muille päiville suunnitelmia, enkä halunnut niiden peruuntuvan jos flunssa taas iskisi meihin.

Olin kuitenkin lupautunut tekemään kakun ja idean kakkuun keksin jo talven aikana, joten olihan se toteutettava. Tein suklaakakun jonka kuorrutin suklaaganachella ja suklaaströrreleillä. Muotoilin kakusta linnunpesän muotoisen ja täytin pesän suklaamunilla. Varsin suklainen kakku siis. :D

Ihan keskenämme emme kuitenkaan perjantaita viettäneet, sillä saimme Sennin Mummin kyläilemään. :)
Illalla saimme vielä kotiinkuljetuksena vanhempieni tekemää superhyvää lammasruokaa ja palan minun tekemääni kakkua. :)






Lauantain vietimme ulkoillen. Täällä järjestettiin pääsiäistapahtuma, jossa oli kaikenlaista aina kotieläimistä markkinoihin.
Sama tapahtuma jatkui myös sunnuntaina ja menimme silloinkin katsomaan mitä kaikkea kivaa oli tarjolla.
Senni pääsi toiveensa mukaisesti ratsastamaan ja ajelemaan koirakyydillä. Muista eläimistä alpakat ja kyykäärme olivat tytöstä mielenkiintoisia.
Senni pääsi myös ensimmäistä kertaa noitametsään. Noitametsä on eräänlainen temppurata, joka kuljetaan noitametsän asukkaiden opastamana ja lasten on tarkoitus ratkaista arvoitus, noidan reseptin varmuuskopio on kateissa. Matkan varrella oli monenlaisia esteitä ja tehtäviä ja ne ratkomalla matka sai jatkua. Lopulta varmuuskopio löytyy ja se viedään noidalle. Noita antaa kaikille palkinnoksi nokinenät, joiden on tarkoitus aiheuttaa hilpeyttä muissa ulkonaliikkujissa. Ja kyllähän ne meidän nokiset nenut muita hymyilyttivätkin. Lisäksi lapset saivat ottaa noidan arkusta sammakonkutu-mämmiä (tikkarit). 

Ihanaa että tällaisia tapahtumia järjestetään. Me kävimme vielä askartelemassa pääsiäiskortin, johon sai pääsiäisleimankin. Myös munia olisi saanut maalata ja ohjelmalistalla oli monenlaisia teatteriesityksiäkin. Nyt kun lumet alkavat olla sulaneet, on maa melko harmaa/ruskea ja kuraa on kamalasti. Kaupunki oli pääsiäisen kunniaksi koristeltu värikkäillä höyhenillä, se toi heti pirteämmän ilmeen, ei ihmekään sillä onhan Riihimäki pääsiäiskaupunki. :)






Viikonloppumme sujui siis mukavasti erilaisten pääsiäistapahtumien merkeissä. Maanantaina saimme vieraaksemme Sennin kummitädin Satun. Lähdimme yhdessä käymään tivolissa!
Senni pääsi kummitätinsä kanssa eläinkaruselliin ja minun kanssani kahvikuppeihin. Itsekseen tyttö pääsi keinukaruselliin ja autojunaan, onkimaankin tyttö pääsi kummitätinsä kanssa. Mitään herkkuja emme ostaneet, sillä kotona odotti ruoka ja jälkkäriksi olin tehnyt rockyroadia, jota tarjosimme teen kera.
Senni piti kovasti kaikista vempaimista, mutta ehdoton suosikki oli liukumäkipomppulinna. Senni on jo pidemmän aikaa toivonut pääsevänsä pomppulinnaan ja nyt se toive toteutui! Mietin ensin, että mahtaakohan tyttö uskaltaa laskea mäkeä alas. Senni on vasta tänä talvena/keväänä uskaltanut laskea puistojen liukumäistä niin, ettei minun tarvitse pitää kädestä kiinni. Pomppulinnan mäki oli melko suuri puistojen liukumäkiin verrattuna, eikä minun ollut mahdollista pitää kiinni kädestä. Tyttö kuitenkin tahtoi oikein kovasti mennä kokeilemaan. Ja kuinkas ollakaan, tyttö laski mäen alas ihan kuin olisi ennenkin sieltä laskenut, kikatus vain kuului. "Vielä, huujaa vauhtia" tokaisi taapero innoissaan kun kipitti taas köysitikkaille. Uudestaan ja uudestaan tyttö kiipesi ylös ja laski taas alas. Ennen poislähtöä Senni pääsi vielä uudestaan pomppulinnaan, niin kiva paikka se hänestä oli. :) Luulempa, että Puuhamaa voisi olla kesällä Sennille mieluinen paikka. :D






Puuhakas pääsiäinen siis, tämä olikin ihanaa vaihtelua kun ollaan oltu sairasteluiden takia niin paljon kotona. :)


Järjestetäänkö teidän asuinkaupungeissa pääsiäistapahtumia, osallistuitteko?

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Pikkuinen virpoja

Palmusunnuntain aamua meillä odotettiin innolla!
Senni pääsi ensimmäistä kertaa virpomaan ja voi kuinka jännää se pienestä tytön tylleröstä olikaan. 
                                                                                                         
Kerroin mitä tuleman pitää ja että hän saisi pukeutua noidaksi ja naamakin "meikattaisiin".
Salamana tyttö penkoikin jo vaatelipastoaan ja veti esiin serkkutytön vanhan kukallisen juhlamekon. 

" Minä puen tämän".  Selvä, mekko oli siis valittu, eikä minun apuani edes tarvittu. :D
Mekon lisäksi tämä noitatyttö sai päällensä kissaessun ja päähänsä äidin huivin. Kannettavakseen Senni sai korin, jossa istui yksi hänen pehmopupuistaan.


"Virvon varvon, tuoreeks terveeks, tulevaks vuodeks, vitsa sulle, palkka mulle"- loru jäi tytön päähän hyvin nopeasti, miten suloiselta se kuullostaakaan taaperon lausumana. :)

Kun vihdoin koitti se aamu, jolloin Senni pääsi virpomaan, nousi sängystä ylös innokas tyttö (kertaakaan ei kuulunut " minä haluan vielä nukkua") ja yövaatteet vaihdettiin pois pikavauhtia. Ihan parasta taisi kyllä olla kun naama "meikattiin" sävyttävällä huulirasvalla. :D

Koristellut vitsat otettiin mukaan ja lähdettiin virpomaan. Olimme sopineet, että Senni käy virpomassa vain muutamassa tutussa paikassa. En ensinnäkään halunnut, että niitä palkkoja tulisi ihan älyttömästi ja toiseksi oli ehkä parempi aloittaa näin maltillisesti, pieni lapsi tuskin jaksaa ravata kovin monessa paikassa ilman että kyllästyy. Kolmanneksi, meillä oli auto vain hetken käytössämme, sillä Teppo tarvitsi sen päästäkseen töihin.

Kevätaurinko paistoi kivasti kun lähdimme virpomaan. Harmi vain, että sen vaikutuksesta Senni aivasti ja sai aikaan nenäverenvuodon! Onneksi paperia oli mukana eikä vuoto ollut läheskään niin runsasta kuin yleensä. Pian vuoto tyrehtyi niin, että virpomiskierros saattoi alkaa.
Ensin tyttö oli vähän hämillään, miksi jäimme seisomaan oven suulle eikä menty sisälle. Pian hän kuitenkin tajusi mistä on kyse, kysyi luvan virpoa ja virpoi hienosti, antoi vitsan ja otti vastaan palkan.
Tämä innosti tietenkin virpomaan myös muidenkin ovilla ja kotona palkkoja ihailtiin ahkerasti. :)
Annoin luvan valita yhden herkun jonka saisi syödä heti. Tarjolla oli myös suklaamunia ja muita herkkuja, mutta tyttö valitsikin pienen rusinapaketin. Rusinat taisivat olla tutuimmat ja siksi turvallisin vaihtoehto tytöstä. :D
Myös muumipurkka ja ranne-&kaulakoru ovat olleet oikein mieluisia palkintoja, toki myös suklaaherkut ovat kelvanneet. :)


Ensimmäisestä virpomisesta jäi oikein kivat muistot, nenäverenvuotohässäkästä huolimatta.
Ensi vuonna uudestaan! :)





Kävivätkö teidän lapset virpomassa?

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Kevättä rinnassa ja ovessa

Minulla on jo niin keväinen fiilis! Laulattaa, hymyilyttää ja kauhea into väkertää koko ajan jotain. Haalin ympärilleni ihania raikkaita keväisiä värejä ja ah niin ihania pastillinsävyjä. Ja tuppaanit, niitä en vain voi vastustaa!
Ulkona lumi on sulanut jalkakäytäviltä ja kevätaurinko paistaa, ihanaa kevät tulee! Rakastan kevättä!!!

Harmi vain, että alkukevät saa aikaan tuon kamalan katupölyn! Tiet pöllyävät kamalasti ja suu ja silmät ovat äkkiä täynnä hiekkaa. Senni parka kärsii edelleenkin yskästä ja tuo katupöly vain pahentaa sitä. Yskä on alkanut vaivaamaan nyt todella paljon päivisinkin. :( Olinkin taas yhteydessä lastenlääkäriimme, joka on muuten aivan super ihana. Hän uusi tytön purutabletti ja yskänlääkereseptit. Nyt vielä seuraillaan, mutta jos yskä ei ala helpottamaan tai jos se pahenee niin on mentävä lääkäriin näytille.
Yleisvointi tytöllä on kuitenkin hyvä ja siksi olemme voineet nauttia alkukeväästä/lopputalvesta.

Kevät innoittaa sisustamaan ja viherpeukaloitkin alkavat muistuttaa itsestään.
Lastenhuoneen ovea koristi talven ajan hauska lumiukko. Pidin siitä kovasti, mutta nyt kaipasin ehdottomasti jotain keväistä, raikasta ja pirteää.



Löysin Savi-Heinä Puodista ihania pikkuisia pahvimökkejä. Niitä oli pakko ostaa! Päätin maalata ja päällystää mökit askartelupapereilla ja koristella erilaisin kukkasin ja pienin puuhahmoin.
Laitoin lastenhuoneen oveen kirsikankukka sisustustarroja, jotka minulla oli jo ennestään mutta niille ei ollut löytynyt vielä paikkaa tässä kodissa. Koristellut pikkumökit kiinnitin sinitarralla oksille ja voi kun tulikin söpöä ja keväistä ilmettä kertaheitolla! Sennikin piti uudesta ovestaan kovasti ja halusi katsoa millaisia asukkaita mökeissä asuukaan. Näistä mökeistä löytyy lintuja, pöllöjä ja myös pupuja. :)







Pidän tuosta keväisestä ovesta oikein paljon. 
Mitä mieltä sinä olet siitä?

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Toivepostaus: pääsiäisaskartelua

Minulta toivottiin postausta, jossa kertoisin vinkkejä pääsiäisaskarteluun.
Tein jo aikaisemmin postauksen istutuspurkeista rairuoholle tai kukkien yms esikasvatusta varten. Niistä voit käydä lukemassa lisää täältä.

Nyt palmusunnuntai ja pääsiäinen ovat sen verran lähellä, että olen alkanut pohtia koristeita virpomisvitsoihin ja kodin pääsiäiskoristeluun. 

Senni on vielä aika pieni tekemään isoa virpomiskierrosta, enkä nää tarpeelliseksi sitä, että niitä palkkanameja ja suklaamunia tarvitsisi vielä ihmeemmin keräillä. Voi olla että Senni pääsee virpomaan Mummulaan ja ehkä parin muunkin sukulaisen luona.
Nykyään taitaa muutenkin olla tapana, että virvotaan vain tutut ja sukulaiset? Tai olen ainakin itse huomannut, että virpojia liikkuu nykyisin aika vähän ja meidän oven taakse ovat tulleet yleensä vain tutut. Omasta lapsuudestani muistan kuinka lähestulkoon jokaisen oven takana käytiin virpomassa isommalla porukalla ja vastaan tuli paljon muitakin virpojia. Muistan kuinka meillä oli aina kova kiire päästä heti aamusta virpomaan, ennen kuin muut lapset ehtivät viedä kaikki palkat. :D

Koristelemme Sennin kanssa varmaan muutamat virvontavitsat. Voihan niitä koristella omaksikin iloksi, jos ei lähde virpomaan tai koristeet voi asetella nätisti esille vaikka keittiönpöydälle.


Ensimmäiseksi tein minipompomeja
Silkkipaperikoristeet ovat aika perinteisiä koristeita virpomisoksissa. Usein näkee erilaisia suikaleita, jotka on kiinnitetty oksaan. Minä halusin hiukan poiketa tavallisesta ja tein hauskoja pikkupompomeja. Minusta niistä tuli oikein hauskat ja nätit! Pompomien teko-ohjeen löydät tästä postauksestani. Tein minipompomit muuten samanlailla, mutta silkkipaperiarkit leikkasin  pienemmiksi kuin mitä tuossa ohjeeni isommissa pompomeissa tein.
Tein kahdenlaisia minipomomeja, osaan tein pyöreäkärkiset terälehdet ja osaan teräväkärkiset, kummatkin ovat mielestäni oikein kivat.






Ostin myös pahvisia munia, jotka ensin pohjamaalisin valkoisella askartelumaalilla ja maalin kuivuttua päällystin munat serveteillä. Servetit kiinnitin servettilakalla. Servettejä käyttäessä täytyy muistaa käyttää vain servetin ylintä kerrosta, sitä jossa kuva on. Yleensä serveteissä on kolme ohutta kerrosta, niistä käytetään vain se päällimäisin, jotta se kiinnittyisi varmasti.
Melko ruttuisiahan noista servettimunista tuli, mutta sen tiesinkin jo etukäteen. Tasaisille pinnoille on paljon helpompi saada tasaista jälkeä aikaan. Näissä munissa saa käsityönleima näkyäkin, joten rypyt ja kurtut eivät haittaa.
Kaupoista löytyy vaikka kuinka paljon ihania servettejä kevääseen ja pääsiäiseen. Minun oli vaikea valita millaisia servettejä ostaisin kun valikoimassa oli suloisia pupuservettejä, tipu- ja kissaservettejä ja vaikka mitä. Päädyin ostamaan hempeitä pastillinsävyisiä servettejä.






Sekä minipompomeja, että servettimunia pystyy askartelemaan lapsienkin kanssa. Ei tosin ehkä vielä taaperon kanssa, mutta siitä isompien kanssa onnistuu varmasti.





Jos haluaa lisähaastetta pääsiäisaskarteluun, on minulla antaa siihen vinkki, nimittäin poratut munat. Näihin muniin tarvitset oikeita kananmunia. Ensin munan kumpaankin päähän tehdään pienet reiät ja niistä puhalletaan ja valutetaan valkuainen ja keltuainen ulos. Tämän jälkeen muna huuhdotaan hyvin ja annetaan kuivua.
Kun munien sisältö on tyhjennetty, voi niihin varovaisesti porailla erilaisia kuvioita pienoisporalla. Tässä hommassa tarvitaan tarkkuutta, kärsivällisyyttä ja hentoja otteita. 
Kuvissa näkyvät munat ovat minun äitini poraamia. Liian tiheään ei kuulema kuvioita kannata tehdä, se tekee kuoresta todella hauraan ja rikkoutuu helposti. Näiden tekeminen ei siis ole helpoimmasta päästä, mutta niistä tulee todella kauniita. Minulle kuvioista tulee vaikutelma pitsistä, ihania herkkiä pitsimunia. Toisaalta kauniin yksinkertaisia, mutta toisaalta näissä riittää paljon katseltavaa ja hämmästeltävää. Äitini on pujottanut, pitkän neulan avulla, silkkinauhat munista lähi. Silkkinauhojen avulla munat saa roikkumaan johonkin ja nauhat ja niihin pujotetut helmet tuovat väriä mukavasti. :)





Pienten lasten kanssa on helpointa toteuttaa pääsiäismunien koristelu maalaamalla. Senni pääsi maalaamaan pääsiäismunan, jonka viemme Vanhalle Papalle eli minun Papalleni. Maalaus tehtiin askartelumaalilla. Ostin vain valkoista maalia ja värjäilin sitä vesiväreillä. Näin sain aikaiseksi ihania hempeitä värejä eikä tarvinnut ostaa montaa purkkia askartelumaalia.



Sellaisia pääsiäisaskarteluja meillä on tehty. 
Askarrellaanko teillä pääsiäiseksi jotain?

perjantai 11. maaliskuuta 2016

Ensimmäinen kerta kampaajalla

Senni oli pitkään lähestulkoot kalju, kaksi vuotiaaksi asti päässä oli vain sellaisia vauvahaituvia ja nekin niin vaaleita että hädintuskin näkyivät. 
Viimekesänä tytön hiukset alkoivat kasvaa paremmin. Yhdessä hujauksessa kaljupäämme olikin saanut vaaleat hennot hiukset. Hiukset kasvoivat jännästi keesimäisesti. Ensin niskaan kasvoi pitkä "häntä" ja sen jälkeen kaikkialle muuallekin paitsi sivuille (isin tyttö). :D
Aika hassu sattuma, sillä yhdessä ultrakuvassa näyttää kuin vauvalla olisi irokeesi. Oikeasti "keesi" muodostui vauvan sormista kun käsi oli päänpäällä.




Nyt hiukset olivat kasvaneet jo niin pitkiksi, että ne tulivat pahasti silmille, jollei niitä pitänyt kiinni. Takaa hiukset olivat myös jo aika pitkät, mutta epätasaiset. Sivuillekin hiusket ovat alkaneet pikkuhiljaa kasvaa, mutta ovat lyhyemmät kuin muualta.
Senni antaa pinnien ja pompuloiden olla hiuksissaan aika hyvin. Äiti on tyytyväine kun saa laitella tyttösen hiuksia. :) Kotona saattaa ottaa pompulan pois ja sitten hiukset olivatkin silmillä ja sekös tuntui inhottavalta. 

Pääsimme viimeinkin käymään kampaajalla. Tarkoitus oli käydä jo aikaisemmin, mutta ylläripylläri sairastuimme silloin flunssaan ja aika piti perua.
Senni odotti kovasti ensimmäistä kampaaja käyntiään. Nyt kun pääsimme vihdoin kampaajalle, oli tyttö enemmän kuin iloinen päästessään kampaajatuoliin. Äidin hiukset tosin leikattiin ensin ja tyttö katseli kuinka niitä hiuksia tippui lattialle melkoinen kasa. Radiosta kuului tytön mielestä hyvää musaa ja tanssijalkaa alkoi vipattaa. Kaikki hyllyt ja tarvikkeet saivat olla taaperolta rauhassa sillä välin kun äidin hiusten kuivat latvat leikattiin pois.
Viimein oli Sennin vuoro. Hän sai korokkeen penkille ja ylleen suloisen norsuviitan. Tosi hyvin tyttö pysyi paikoillaan koko ajan, ei yrittänyt kertaakaan pois. Taisi olla jännittävää. Pikkuisen pää tosin kallistui aina siihen suuntaan miltä puolelta kampaaja kampasi hiuksia. :D Tämä onneksi korjautui aina sillä, että kampaaja suoristi pään. :)
Takatukasta lähti pitkähkö pätkä pois. Otimme siitä muistoksi pienen pätkän. Hiustupsu laitettiin talteen pieneen tinarasiaan jonka tyttö sai ristiäislahjaksi. 



Tytölle leikattiin myös otsis, enää hiukset eivät tule silmille.
Senni oli oikein tyytyväinen uusiin hiuksiinsa, leveä hymy levisi tytön kasvoille kun kampaaja näytti peilin avulla miltä hiukset takaa näyttivät. Äitikin on erittäin tyytyväinen sekä omiin että tytön hiuksiin.

Oikein onnistunut ensimmäinen kampaaja käynti. Varmasti tyttö menee jatkossakin yhtä mielellään kampaajalle. Kampaaja antoi Sennille oman pienen shampoon, palkinnoksi siitä kuinka hienosti hän osasi olla.




Miten teidän lasten ensimmäiset kampaaja/parturi käynnit ovat sujuneet? Vai oletteko leikelleet itse lastenne hiukset?

torstai 10. maaliskuuta 2016

Erilainen, arkisempi lomamme

Viime viikon vietimme talviloman merkeissä.
Mitään kovin kummoisia suunnitelmia meillä ei ollut ja hyvä niin, sillä minä ja Senni parantelimme flunssaamme vielä alkuviikosta ja Teppo autteli siskoaan remontissa.

Kun kunto alkoi kohentua, aloimme puuhastella Sennin kanssa pikkujuttuja kotona. Saimme mm. istutettua kirsikkatomaattien siemenet. Siemenet lähtivät itämään hyvin ja aika hyvän kokiset taimet meillä jo onkin. 



Minä olen jo ääriäni myöten kyllästynyt ja turhautunut flunssakierteeseen. Siksi haluan tehdä kaikkeni, että pöpöt häipyisivät meiltä. Tuntui, ettei ihan perus viikkosiivous riittänyt. Raahasinkin kaikki peitot ja tyynyt ulos pakkaseen ja ne saivat olla siellä aamusta iltaan. Vien kaikki matot ulos ja luuttu ja rätti heiluivat kotona ahkerasti. Hus pöpöt, hus!
Siivouksen jälkeen oli ihana illalla rentoutua vaahtokylvyssä ja nuuskutella puhtaita ja raikkaita lakanoita ja kääriytyä niihin nukkumaan. 


Kun nuhakin oli selätetty ja kuumeesta oli kulunut yli viikko, uskaltauduimme taas kerhoon. Oli ihana päästä ihmisten ilmoille, me molemat kaipasimmekin jo toisten seuraa. Kerhossa päästiin askartelemaan hauska pingviini ja tietenkin leikkimään ja rupattelemaan muiden kanssa.
Suloiset kerhokuvatkin tipahtivat postilaatikosta. Olen niin iloinen, että saimme vihdoin hyvän yhteiskuvan serkuksita, Vilmeristä, Antonista ja Sennistä. Sennin yksittäiskuvatkin onnistuivat oikein hyvin.




Äitini sattui olemaan lomaviikollamme täälläpäin, eikä vanhempieni toisessa kodissa Tampereella niin kuin he yleensä ovat arkisin. 
Otimme ilon irti siitä, että hän oli täällä.
Ensin tein äitini ja Sennin kanssa kirppsikierroksen. Tein muutamia löytöjä, Sennille vaatetta ja itsellenikin huivin. Sattumalta tein löytöjä myös nettikirppikselta, hyvä kirppisviikko siis. :D
Kyyditsin myös äitiäni hoitamaan asioitaan kun minulla kerrankin oli auto käytössäni.

Yhtenä aamuna Senni pääsi viettämään aikaa isänsä kanssa, he olivat käyneet kirjastossa yhdessä. Melkoisen kasan olivatkin lainanneet kirjoja ja yhden dvdn, Onneli ja Anneli. Tuo leffa on nyt katsottu pariin kertaan ja minä (toki myös Senni) olen aivan ihastunut siihen! Siinä on niin paljon kaikkea suloista ja ihanan höpsöä, tyttömäistä hattarahöttöä ja runsaasti pastillin sävyisiä värejä. Tykkään!

Kun Senni vietti isi-aamua, minä ja äitini pääsimme kaksin Savi-Heinä Puotiin. Savi-Heinä Puoti on askartelijan unelma, joka sijaitsee Lopella.Putiikki on tehty vanhaan navettarakennukseen ja sieltä löytyy vaikka mitä ihanuuksia. Kannattaa ehdottomasti käydä jos siellä päin liikkuu ja askarteluhommat kiinnostavat. Puodissa on myynnissä myös puodinpitäjän tekemiä kauniita savitöitä.
Ostin kassillisen kaikenlaista tarviketta ja materiaalia askarteluun. Nyt on millä toteuttaa askartelusuunnitelmia.


Senni pääsi viettämään laatuaikaa myös Mummun ja Papan kanssa, kun me Tepon kanssa lähdimme kaksin ulos syömään. Ajelimme Hämeenlinnaan ja menimme Fresnoon syömään. Oli taivaallisen hyvää ruokaa! Oikeasti, salaatissani oleva ylikypsä naudanliha oli niin mureaa ja herkullista, että se suorastaan suli suuhun. Eikä Teponkan ruuassa ollut moitittavaa, minä vain olin ihan haltioissani omasta salaatistani. ;) 
Jälkkäripaikaksi valitsimme Laurellin. Tarjolla oli jos jonkinlaista laivonnaista ja kakkua. Jokaisessa oli jokin juju, ei siis ihan niitä peruspulia tms. 
Hetken pohdittuamme saime päätettyä mitä otimme ja söimme ne puoliksi, oli namia!
Välillä tekee hyvää päästin kaksin vaikka ulos syömään. Vaikka reissu olisi mennyt varmasti hyvin Seninkin kanssa, on ihanaa kun saa joskus vain keskittyä aikuisten yhteiseen aikaan.





Äiti&tytär aikaakin vietimme Sennin kanssa. Otimme hyödyn irtis siitä, että auto oli käytössämme ja lähdimme vaateostoksille. Tarkoitus oli ostaa kummallekin alusvaatteita. Niitäkin ostettiin, mutta löysimme muutakin ihanaa.
En voinut vastustaa hempeän väristä tunikaa kuumailmapallokuvituksella ja siihen sopivia leggareita. Ne oli ostettava Sennille. Löysin Sennille myös pinkkiin vk-haalarin kaveriksi raikkaan mintun väriset tumput ja pipon. Ostimme myös suloisia rusettipinnejä ja pompuloita. Pienille tytöille löytyy niin paljon kaikkea ihanaa, voi kun itsellekin löytäisi yhtä helposti vaatteita. 






Viikonloppuna teki mieli jo päästä liikkumaan kunnolla. Pakkasimme pieneen kangaskassiin termarin, jossa oli lämmintä kaakaota ja paketin muumikeksejä. Otimme pulkan mukaamme ja painelimme suolle. :D
Teimme suolla lenkin, jonka pituus oli vajaat 3km. Senni jaksoi kävellä hyvän matkaa pitkospuita pitkin, välillä huili pulkassa. 
Itse olin käynyt tuolla suolla viimeksi joskus lapsena isäni kanssa, hiihdon merkeissä. Muistin suunnilleen millainen lenkki olisi, mutta täytyy myöntää että loppuvaiheessa tuntui, että suo vain jatkui ja jatkui ja jatkui. Hiukan pelotti ehtisimmekö pois suolta ennen pimeää. Kiristin tahtia ja selkä hiestä märkänä vedin Senniä pulkassa, tytön lauleskellessa laulujaan tyytyväisenä. 
Paikoittain suovesi oli näkyvillä ja melkoista ruskeaa liejua se olikin. Lopulta näkyviin tuli kyltti, joka neuvoi majalle josta lähdimme. Huh, viimeinkin perillä. Matka ei sinällään ollut pitkä, mutta kun et ollut aivan varma missä olit niin se tuntui yllättävän pitkältä. Lenkin jälkeen kaakao ja keksit maistuivat laavulla istuen.
Sennistä oli hurjan mielenkiintoista tutkailla suota, täytyy mennä keväällä/kesällä uudestaan katsomaan miltä siellä silloin näyttää.




Lomaviikkomme oli osittain melko arkinen, mutta ihana. Ehdoton huippukohta oli kuitenkin sunnuntaina. Silloin menimme aamusta urheilutalolle peuhupäivään, jossa lapset saavat kokea liikunnaniloa. Oli puolapuita, renkaita, köysiä, palloja ja vaikka mitä. 
Sennin lemppareita taisivat olla renkaat, keperkeikkapatja, hulahulavanteet ja pallot.
Kaksi tuntia peuhasimme. Senni juosta kipitti innoissaan ympäriinsä ja kokeili kaikkia välineitä. 

Peuhuaika loppui sopivasti juuri kun ulkona alkoi lasten talvikarnevaalit. Pyörähdimme sielläkin pikaisesti ennen kuin oli aika mennä kotiin päikkäreille.
Söimme grillimakkarat ja joimme pillimehut. Senni sai poskeensa kaksi sydäntä kasvomaaleilla ja kävimme heppa-ajelulla. 
Senni osallistui innoissaan myös eräiden tyttöjen tanssiesitykseen. Tytöt yrittivät saada yleisöä mukaan tanssiin. Senni oli ainut, joka uskaltautui lavan eteen tanssimaan ja hienosti tanssikin ja katsoi tytöistä mallia. Tällaine rohkeus on piirre, jota ihailen Sennissä. Itse olin lapsena aika ujo ja sen vuoksi en aina uskaltanut sanoa tai tehdä mitä halusin. Senni ei ainakaan vielä pahemmin ujostele ja olen siitä kovin tyytyväinen. Haluan että hän osaa pitää puolensa ja uskaltaa tehdä asioita joista nauttii. :)





Sellainen oli meidän loma. Alku meni flunssaa parannellessa. Kuiva yskä vaivaa Senniä edelleenkin ja sen vuoksi öisin heräillään useita kertoja.Tämän vuoksi jätin erään ystäväpariskunnan tuparit väliin. Ei olisi tullut mitään jos olisin ensin juhlinut aamun pikkutunneille asti ja sitten hoitanut päivän lasta ja sitten taas valvonut pikkuisen kanssa kun yskä valvottaa.
Onneksi saimme kuitenkin lomamme paljon ihania asioita ja muistoja. Tästä lomasta jäi hyvä fiilis! :)

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Postaustoive, pääsiäisaskartelua: keväiset purkit rairuoholle

Kyselin teiltä lukijoilta postaustoiveita ja yksi oli jokin vinkki pääsiäisaskarteluun. Tässä olisi nyt yksi vinkki. Lisää vinkkejä voi olla vielä luvassa.

Moni kasvattaa pääsiäisenä rairuohoa, näin myös meillä. Minulla vain on usein ongelmana, kun en tiedä minkä kipon tai kupin raaskisin laittaa kasvualustaksi rairuoholle, etenkin jos sen istuttaa multaan.
Muistan kun koulussa rairuohot istutettiin usein esim. tyhjään maitopurkkiin ja se koristeltiin tai maalattiin.
Päätinkin nyt käyttää tätä kikkaa. Näin niitä kippoja tai kuppeja ei tarvitse käyttää eikä maitopurkki (tai meillä kermapurkki) päästä kasteluvesiä lävitseen. 

Idea purkin koristeluun lähti siskoni tekemistä paperipussukoista, joista voit lukea enemmän hänen blogistaan.
Minulla sattui olemaan ohutta ruskeaa pakkauspaperia ja halusin tehdä siitä pussukat purkeille.
Pussukoiden taittelu monille purkeille olisi kuitenkin vienyt melkoisesti aikaa ja kärsivällisyyttä, niinpä oikaisin hieman. Leikkasin pakkauspaperista suikaleen joka oli korkeampi kuin auki leikattu purkki. Taitoin ylimmän sivun pienelle taitteelle, jotta näkyviin ei jäisi paperin terävää reunaa vaan hieman pehmeämpi vaikutelma.
Niittasin suikaleen kiinni toisesta päästään purkkiin, käärin paperin purkin ympärille ja niittasin toisenkin pään kiinni purkkiin. Pidin koko ajan huolen, ettei purkki tullut paperin yli vaan jäi paperin taakse piiloon.
Alaosasta yli tulevan paperin taittelin ja teippasin pohjaan kiinni, samaan tyliin kuin lahjaa paketoisi.
Söpö paperipurkki oli tehty!

Koristelin paperipurkkieni reunat vielä pitsillä ja kiiltokuvaperhosilla.
Halutessaanhan perhoset voi korvata vaikka pääsiäistipusilla tai pupuilla, minä halusin perhosia. 
Näin sain kermapurkit ja pakkauspaperin uusiokäyttöön.





Kyllä näihin kelpaa laittaa rairuohot kasvamaan, vai kuinka? Ja voihan näihin laittaa vaikka kukkien tai vihannesten taimia esikasvamaan. Pakkauspaperin voi korvata myös vaikka sanomalehdillä tai jollain askartelupaperilla. Sanomalehdistä tehdyt kipot voisivatkin olla aika kivat.