perjantai 29. tammikuuta 2016

Viimeaikaisia puuhasteluja

Yksi blogini tarkoitus on ollut kirjoittaa muistiin kivoja muistoja. Niitä on sitten jälkeenpäin kiva lueskella ja muistella. Tajusin, etten ole hetkeen kirjoitellut puuhasteluistamme, niinpä teen nyt tiivistelmän viimeaikaisista touhuistamme.

Senni sairastui tässä jokin aika sitten flunssaan ja sen seurauksena vietimme melkein viikon sisällä, huh se oli pitkä aika. 
Kun neiti parantui, ulkoilimme ahkerasti ja näimme paljon äiti- ja lapsikavereitamme. Treffasimme usein läheisen päiväkodin pihalla ja kerran tuossa lähipuistossa. Kaikkien lapset ovat suht saman ikäisiä, joten he saavat seuraa toisistaan. Minusta on mukavaa päästä juttelemaan muiden mammojen kanssa ja tytöt leikkivät keskenään. He osaavat jo nykyään kaivatakin toisiaan, niin tutuksi tavaksi on tuo yhdessä ulkoilu tullut. :)


"Olen pikkuinen siili ja nukun lumikolossa, silitä minua"



Niillä kauheimmilla pakkasilla ei viitsinyt kovin pitkiä aikoja ulkoilla, joten puuhastelimme kaikenlaista muuta. Viime viikolla kävimme Ikeassa! Se on kyllä niin ihana paikka ja aina löytyy jotain ihanaa mukaan, vaikka tarvetta ei olisikaan. ;)
Tosin kyllä niitä oikeasti tarpeellisiakin juttuja tuli ostettua. Olin jo pidemmän aikaa tehnyt listaa, johon kokosin kaikkea mitä ikeasta tarvitsisin. Siellä kun ei kovin usein käydä niin on hyvä olla lista mukana. Ei sitten kotona harmita kun ei ole muistanutkaan kaikkea. 

Senni oli edellisellä ikeareissullaan pieni vauva, noin 6kk joten hän ei koko tavarataloa muistanut.
Kun aloitimme kierrosta ja tutkimme huoneita, oli tyttö ihan ihmeissään "isi, kenen keittiöön sinä menit?!"
Reppana oli ihan häkeltynyt kun isi tutki jonkun toisen keittiötä ilman lupaa. :D
Selitimme että nämä ovat sellaisia mallihuoneita ja niitä saa tutkia. Siitäkös neiti innostui ja pian huoneita tutkittiin tohkeissaan "minä haluan tuohon sängylle pökköttään ja tuohon sohvalle, ooo tämän minä haluan kotiin..." ;)
Onneksi Ikeassa on kaikenlaisia lippulappusia, joita pystyi antamaan Sennille luettavaksi, niin hän pysyi ostoskärryissä kiltisti. Hän halusi myös kirjoitaa oman ostonlistan, kun isillä ja äidilläkin oli. Suloisen vaatimaton neidin lista olikin, tiskiharja omaan liekkikeittiöön. Tiskiharjan hän saikin. :)





Ikeassa taisi puraista sisustuskärpänen, sillä viime perjantaina tein aika yllättävän ostoksen, ostin eteiseen uuden lipaston. Olen haaveillut valkoisesta lipastosta, vanhan tumman tilalle, mutta koska vanha toimi moitteettomasti en nähnyt tarpeelliseksi ostaa uutta. 
Nyt alessa oli kuitenkin täydellinen lipasto ja vanhallekin lipastolle oli tiedossa uusi koti. Yleensä pohdin tällaisia hankintoja pitkään, mutta nyt oli toimittava heti, sillä jäljellä oli enää yksi sellainen lipasto, jonka halusin. Ihan täysin heräteostos lipasto ei ollut, sitä kun olen ehtinyt haaveillanjo pidemmän aikaa mutta varsin äkkiarvaamatta ostopäätös tuli. :D

Senni oli isänsä "apuna" lipaston kasauksessa. Pahvilaatikoista ja styrokseista syntyi jos jonkinlaisia leikkejä mm. piparkakkuja ja uuni.
Kasauksen aikana minä häärin keittiössä ja tein elämäni ensimmäisen banoffeepiiraan. Järkyttävän hyvää, nopea ja helppo! Ohjeen otin Herkku leivonta-lehdestä. Teppo tilasi sen minulle joululahjaksi ja ensimmäinen numero on nyt tullut ja se pursuaa ihania ideoita ja reseptejä. Tämä banoffee on todella makea, mutta sen kuuluukin olla. Ei takuulla jää sokerihammasta kolottamaan kun tällaista syö palan. ;)

Pohjan tein täysjyvädigestivekekseistä. Ohjeessa pohja paistetaan, mutta minä en koskaan paista keksipohjia, hyvä tulee ilman paistamistakin. :)
Täytteeksi levitettiin karamellisoitua kondensoitua maitoa 1prk. Sen päälle siivutettiin pari banaania ja päälle levitettiin sokerilla ja vaniljasokerilla maustettua kermavaahtoa. Nopea ja yksinkertainen herkku, ehtii tehdä jos on kiireisempikin aikataulu. :)





Viimelauantaina oli mitä mainion sää ulkoilla! Pakkasta oli vain pari astetta, lunta oli kivasti ja aurinko paistoi. Oli pakko päästä ulos!
Päätinkin kävellä vanhempieni luo, emme ole hetkeen heillä kyläilleet ja samalla saisin nauttia ihanasta talvisäästä.
Heille on kuitenkin sen verran matkaa, että neidin päiväunien jälkeen ei olisi enää mitään järkeä lähteä kävelemään kun melkein samantien pitäisi jo lähteä kotiin.
Hetken pohdittuani, päätin pakata Sennin vaunuihin heti päiväruuan jälkeen ja lähteä kävelemään. Tarkoitus oli, että tyttö nukkuisi unensa vaunuissa. Senni on ollut varmaan kutakuinkin vuoden ikäinen kun on viimeksi vaunuissa nukkunut, joten olin melko epäileväinen onnistuisiko nukkuminen enää vaunuissa. Tyttö oli aivan innoissaan kun kerroin hänen pääsevän vaunuihin päikkäreille. Reilu tunnin sain kävellä ja kuunnella neidin höpinöitä ja lauluja ennenkuin hän nukahti. Toimittelin asiakkaiden tilaamat oriflamet perille ja sen jälkeen kävelin ihan hissukseen ja nautiskelin raikkaasta talvisäästä ja auringosta. 
Tuli ihan ikävä niitä jokapäiväisiä vaunulenkkejä, joita tein Sennin ollessa vauva. Miten suloinen näky se oma pienokainen onkaan nukkua tuhistessaan vaunuissa. Minun vauvani. <3


Rakkain unilelu, Fanny-pupu, piti tietenkin ottaa mukaan.


Tyttö jatkoi uniaan vielä Mummulan pihassakin. Minä sain rauhassa jutella äitini kanssa ja askarrella ystäväni lapselle syntymäpäiväkortin.
Äitini oli tehnyt hienoja jääpalloja, jotka aurinko valaisi kauniisti. 





Sunnuntaina menin Sennin kanssa kyläilemään ystäväni luo. Kokeilin saisiko Sennin hentoisiin hiuksiin jo jonkinlaiset saparot ja saihan niihin. Senni katseli itsekin peilistä saparoitaan ja totesi "aika söpöt" ja käänteli päätään.




Ystäväni esikoispoikansa täytti 4-vuotta ja veimme hänelle lahjan ja kortin. Poika on nyt innostunut star warseista, joten lahja ja kortti olivat sen mukaiset. Kortti olikin kuulema ollut pojalle erityisen mieluinen, hän oli jopa nukkunut sen kanssa. :)





Tällä viikolla ollaan käyty luistelemassa ja uimassa. Tämä oli Sennin toinen luistelukerta ja nyt päästään eteenpäin jo ihan ilman tukeakin, hienoa!
Uiminen on jotain josta tuo tyttönen nauttii suuresti. Hän hihkui niin iloisesti "me mennään uimaan!" ja naureskeli, että hän sai muutkin paikalla olijat hymyilemään. Lapsen ilo on niin aitoa. :)
Tässä onkin tainnut vierähtää vuosi, siitä kun viimeksi kävimme uimahallilla, oho. Kesällä tietty kävimme rannoilla mutta uimalakäynnistä oli jo aikaa. Poreallas oli jo ehditty unohtaa ja se olikin nyt mieleen. Tosin ihan samaa vedenpoistoaukkoa piti nytkin ihailla, joka herätti mielenkiinnon jo vauvana. :)
Sauna, liukumäki ja erilaiset lelut olivat hauskoja. Hienosti Senni oppi menemään jo käsipohjaakin. :)





Nyt kun nämä loskakelit alkoivat on pihalla ollut todella liukasta! Jos tästä luikkaasta loskasäästä haluaa jotain hyvää keksiä, niin ainakin nyt lumesta pystyy tekemään kaikenlaista. Me teimme lumiprinsessan. :)






Tässä sen taas vasta tajuaa mitä kaikkea sitä tuleekaan puuhailtua kun ne kirjoittaa ylös. Onneksi asumme niin hyvällä paikalla, että moni asia on ihan kävelymatkan päässä, minulla kun ei ole omaa autoa. :)

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Puuterilunta

Nyt sitä on, meinaan lunta! Pakkaset ovat olleet kovat, jopa lähes -30 astetta, hrrr miten kylmää.

Pikkuhiljaa pakkanen on alkanut lauhtua ja ulkoilusta on voinut taas nauttia.
Harmi, että tämä oli ilmeisesti lyhytaikainen ilo, ensi viikoksi on luvattu plussakeliä ja vesisadetta! :(
Kohta se loskassa kahlaaminen sitten alkaa, yhyy. 

Kurjaa jos talvet alkavat olemaan aina tällaisia, ensin ei ole lunta (edes jouluna) ja sitten kun sitä viimeinkin tulee, alkaa loskasää.
Onneksi Senni parani flunssastaan ja olemme nyt päässeet nauttimaan lumesta ja ulkoilusta. 
Yhtenä päivänä nappasin järkkärin mukaan ja räpsin muutamia kuvia puuterilumen peittämistä puista ja pensaista.
Lumi on niin kevyttä, että sitä on jäänyt paksut kerrokset oksille, niin kaunista. Kaikki näyttää ikäänkuin pysähtyneen, jäätyneen ja peittyneen kimaltelevan puuterilumen alle.











Toivon todella, että luminen talvi ei ollut vielä tässä. Haluamme päästä taaperon kanssa vielä hiihtämään, luistelemaan ja pulkkailemaan lisää. Ihannesää olisi sellainen tuuleton parin asteen pakkanen, lunta ja aurinkoa.

torstai 21. tammikuuta 2016

Ystäväkirjahaaste

Terhi, blogista Äiti ja melukylän lapset, antoi minulle tämän hauskan haasteen, joka toi mieleeni lapsuuden ajan kaveri-/ystäväkirjat. 
Haasteen on lähtenyt liikkeelle Napsahduksia-blogista.


Tässä haasteen säännöt:
- Voit kopioida nämä säännöt postaukseesi
- Kiitä haasteen antajaa ja mainitse Napsahduksia-blogi haasteen alulle panijana
- Vastaa sinulle annettuihin Ystäväkirja-kysymyksiin
- Lisää kuvaksi/kuviksi parhaiten itseäsi kuvastavia kuvia
- Keksi uudet (tai käytä vanhoja :D) kysymykset blogiystävillesi
- Haasta mukaan ihania bloggaaja frendejä


1. Pituutesi ilman korkkareita?
 Minut on mitattu viimeksi varmaan yläasteella, mutta olen varmaankin huimat 162cm pitkä.

2. Lempinimesi? Ja mistä se on peräisin?
 Ninni. Se on ollut lempinimenäni ihan pikkutytöstä asti ja se on käytössä edelleen. Harva kutsuu minua omalla nimelläni.
Minua on kutsuttu myös Ninnuksi, jotkin kutsuvat edelleenkin.
Joskus minua on sanottu myös Nöyhtäksi. :D Tämä on muistaakseni peräisin siitä kun minulla on vauvana ollut jokin haalari josta minuun jäi nukkaa. Olin isäni mielestä pieni nöyhtäpallo.

3. Minkä ruuan valitset lauantai illalle jos ei tarvitse miettiä kaloreita?
Hmm... kotiruoka maistuu minulle, erityisesti ohraan tehny kaalilaatikko. Jos itsetehtyjä ruokia ei lasketa niin sanon kana kung po, paikallisesta kiinalaisesta. Tietenkin jokin suklaaherkkujälkkäri kuuluisi mukaan.

4. Top4 asiaa joita arvostat eniten ystävyydessä?
Välittäminen, aitous, rehellisyys, hyväksyminen.

5. Telkkarista: Moderni perhe, Kimmo, Salkkarit, Greyn anatomia vai Hottikset?
Kimmo






6. Rakkaimmat harrastuksesi, ja onko sinulla haaveissa aloittaa jotain uutta harrastusta?
Kaikenlainen leipominen, niin suolaisen kuin makeankin, mutta erityisesti kakut kiehtovat minua.
Bloggaaminen sekä erilaiset käsityöt ja askarteleminen.

Jokin liikuntaharrastus, jolla saisin kuntoa kohotettua ja rempallaan olevaa kroppaa kuosiin.

7. Haaveita joiden toivot toteutuvan lähitulevaisuudessa?
Työ tai -koulupaikka.
Uudenlaista, erilaista arkea jossa kaikilla olisi hyvä olla.

8. Hattaraa vai pehmistä?
Pehmis

9. Ripsiväri, kestoripset vai naturell?
Kotona naturell ja kodin ulkopuolella ripsari. Tosin taaperon kanssa ulkoillessa tai pikaiselle kauppreissulle en välttämättä laita ripsiväriä.

10. Mottosi <3
En ole koskaan ajatellut, että minulla olisi mitään mottoa. Nyt kun sitä pohdin niin se voisi olla seuraavanlainen: Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.






Laitan haasteen eteenpäin samoilla kysymyksillä seuraaviin blogeihin:



Kiitos Terhi haasteesta. :)
Toivottavasti muutkin tarttuvat tähän. 

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Äidin uusi ihastus

Niin kauan sinusta haaveilin hiljaa mielessäin. Joskus ehkä saatoin puolikkaalla lauseella haaveilla sinusta ääneen. En kuitenkaan koskaan osannut edes kuvitella, että olisit vielä jonain päivänä osa elämääni.

Sitten se tapahtui, aivan yllättäin, tulit elämääni. Voi miten paljon oletkaan minulle jo antanut, iloa, reimua, uutta energiaa ja innostusta.
Olet jo pienessä ajassa opettanut minulle niin paljon uutta ja tiedän että yhdessä tulemme oppimaan ja kokeilemaan kaikenlaista ihanaa.
Meillä on ollut monet treffit ja innolla odotan jo seuraavia.
Alku on ollut haparoivaakin, mutta olen ollut niin täynnä intoa, että olemme yhdessä ylittäneet pikkuesteet. Sinä olet niin tarkka ja säntillinen, että kanssasi on oltava ihan rauhaksiin jotta homma etenee halutulla tavalla.

Pieni tyttärenikin on jo päässyt tutustumaan sinuun. Vielä hän on niin pieni, että minun on hyvä olla paikalla kun te tapaatte. Sekin aika tulee kenties vielä kun sinä ja tyttäreni voitte olla kahdenkin. Nyt äidin tuki ja turva on hyvä olla läsnä vaikka tyttönen onkin sinusta kovasti kiinnostunut.
Olet inspiroinut sekä äitiä että tytärtä ja tuonut mukanasi aivan uudenlaista onnistumisen iloa.

Ulkomuodossasikaan ei ole mitään valittamista, olet varsin tyylikäs tapaus, sinua kehtaa ihailla ja vaikka esitellä muillekin. ;)

Monipuolisuutesi on saanut minut ihan hurmokseen. Sinusta on vaikka mihin ja sinun avullasi minäkin pystyn moniin uusiin asioihin. Olen niin iloinen ja innoissani, että leijun lähes ilmassa.
Minun ikioma Ken, miten olenkaan tullut toimeen ennen ilman sinua. <3

Tämä uusi ihastukseni on ollut osa perhettämme joulusta lähtien. Nyt olen päättänyt esitellä ikioman Kenini teille kaikille täällä blogimaailmassa. Tässä hän on, minun ihka ensimmäinen yleiskoneeni! Kenwood yleiskone jolla olen loihtinyt jo kaikenlaista aina porkkanaraasteesta smoothieisiin ja soijakermasta keksitaikinaan. Pus pus, minun oma Ken. <3
Ken avaa leipomisessa ja kokkailussa minulle ihan uuden ulottuvuuden. :)






Löytyykö teiltä yleiskoneita? Millainen?
Koetko sen tarpeelliseksi/hyödylliseksi?


torstai 14. tammikuuta 2016

Pöpölandian kuulumisia

Lauantaista asti pikkuneiti on ollut ihottavan flunssan vallassa. Kotona kököttäminen alkaa ottaa päähän jo sekä äitiä, että tytärtä. Nyt olisi niin ihana talvinen sääkin kun lunta on tullut lisää, mutta täällä vain pärskitään sisällä.

Päivärytmit ovat menneet ihan lörinäksi. Ei tietoakaan ruoka-tai uniajoista, mutta se sallittakoot. Öisin tyttö heräilee yskimään limaa 30-60min välein. Kummasti tuli vauva-ajan heräilyt taas mieleen. Tästä ei vain selviä tissittelyllä eikä sylittelyllä. Tyttö parka yskii limaa ja itkee kurkkuaan ja kuumekin vaivaa. Päivisinkin äidin syli on paras paikka.

Käytössä on melkoinen määrä lääkkeitä ja troppeja; on panadolia, pronaxenia, yskänlääkettä, ventolinea, hunajaa, nenäsumutetta, inkiväärimehua ja montelukas-purutabletteja. Lisäksi huoneilma on viilennetty ja pyykkejä ripusteltu ahkerasti kuivumaan sekä höyryhengitystä kokeiltu.
Kipeän kurkun ja kuumeen vuoksi ruoka ei maita pikkuiselle, vaikka kaikenlaista ollaankin kokeiltu. Jäätelö on ainut mikä uppoaa silloin tällöin. Juo onneksi ihan hyvin.

Eilen alkoi onneksi näkymään jo parantumisen merkkejä, hän söi vähän ruokaa ja kylvyn jälkeen lähti leikkimään. Iltaa kohden kuume kuitenkin taas nousi ja tyttö itki taas kurjaa oloaan. Reppanan nenänaluskin on ihan rohtunut niistämisen seurauksena, vaikka liinana toimii pehmeä riepu. Nyt ollaan kovasti rasvailtu vaikka tyttö ei siitä pidäkään.

Koska kuume on kestänyt jo näin kauan päätin viedä tytön lääkäriin. Korvat olisi hyvä tarkistaa ja keuhkot kuunnella.
Menimme suoraan tutulle lääkärille. Hän on niin ihana lääkäri ja hän tuntee tytön yskätaustan joka alkoi jo viime vuoden elokuussa.
Korvat olivat kunnossa. Keuhkoista kuului limaista rohinaa ja kurkku punoitti. Lääkäri epäili virustautia, mutta halusi vielä ottaa verinäytteet tytön sormenpäästä. Hienosti tyttö antoi ottaa verinäytteen, ei inahtanutkaan, katseli vain. Ilahtui kun sai hienon laastarin sormeensa ja kiitteli kun lähdimme pois. <3


Vähän jaksaa jo leikkiä.
Rakas ja tärkeä Fanny-pupukin piti ottaa mukaan lääkäriin.


Tulokset olivat ihan hyvät, mutta ne antoivat lisävarmistuksen siitä että jokin virus tytössä nyt jyllää. Pikkupotilaallamme on mitä ilmeisemmin influenssa.
Tietenkään varmaksi tätä ei voi sanoa. Voihan olla että tämä onkin sitä samaa yskää joka alkoi jo alkusyksystä, mutta on saanut lisävirtaa jotenkin. Virustartunnastahan sekin alkoi. Tai vaikka pöpö olisikin eri, on se saattanut antaa yskälle, jonkan luulimme jo karistaneen, taas vauhtia. Mene ja tiedä.

Nyt jatkamme samoilla montelukas-purutableteilla ja ventolinella, jotka tytölle määrättiin jo syksyllä. Pidän kaikki sormet ja varpaat ristissä, että tästä selvittäisiin pian eikä se sama yskäkierre alkaisi taas alusta.

tiistai 12. tammikuuta 2016

Äiti sai omaa aikaa, vai saiko?

Näemme kaveriporukalla vain pari kertaa vuodessa niin, että kaikki ovat paikalla. Voisi luulla, että näin harvakseltaa tapahtuvat tapaamiset saisi järjestymään helposti. Todellisuudessa on melko haastavaa löytää päivä, joka kävisi kaikille. Usein esteeksi tulevat lastenhoito, työt, rahatilanne tai sairastuminen. Lisäksi elämäntilanteet tuovat mukanaan ylläreitä, kuten muuttoja ja remontteja.
Yksi tapaamisemme peruuntui, saimme kuitenkin sovittua jo viime vuoden puolella että tapaamme lauantaina 9.1.

Tiedossa olisi rentoa oleilua ystävämme luona.
Sennin piti jäädä isin kanssa siksi aikaa kun äiti lähtisi ystäviään tapaamaan. Noh sille päivälle isille tulikin töitä. Vanhempani ottivat kuitenkin tytön ilomielin luokseen yökylään.

Olin ajatellut että asiat menisivät seuraavasti:
-Senni vietäisiin lauantaina aamupäivästä vanhempieni luo.
-Saisin rauhassa laittautua ja iltapäivällä ottaisin tekemäni kakun mukaan ja hyppäisin parin ystäväni kanssa junan kyytiin, kohti päämäärää.
-Ilta kuluisi mukavasti ystävien seurassa ja tulisin kotiin vasta yöjunalla.
-Aamulla saisin nukkua ooooikein pitkään. Saisin heräillä ihan rauhassa, käydä vaahtokylvyssä, laittaa kasvonaamion, rentoutuisin. Kukaan ei olisi vaatimassa minulta mitään, saisin keskittyä vain ja ainoastaan itseeni.
-Aamupäivän itseeni keskityneenä ja virkistyneenä hakisimme tytön iltapäivällä kotiin.
-Olisin iloinen ja täynnä energiaa ja puuhastelisimme tytön kanssa kaikenlaista mukavaa päivän aikana.

Olisi varmaan pitänyt arvata, ettei kaikki mene ihan näin hyvin.

Todellisuus oli seuraavanlainen:
-Senni vietiin aamupäivällä vanhemmilleni ja hän jäi sinne iloisena ja huuteli vain heipat ja meni puuhastelemaan omiaan.
-Hyvillämielin sain laittautua iltaa varten.
-Iltapäivällä pakkasin kakun mukaan ja parin ystäväni kanssa matkasimme junalla määränpäähän, jossa tapaisimme muut.

Ilta kului oikein rennosti ja mukavasti. Oli kiva päästä vaihtamaan kuulumisia ja höpistä kaikenlaista. Isäntäväki tarjosi herkullista ruokaa ja juomapuolikin oli hyvin hoidettu. :D

Minä lupauduin vastaamaan jälkkäristä.
Haastetta tarjottaviin toi erilaiset ruoka-ainerajoitteet. Yksi noudattaa laktoositonta ja luontaisesti gluteenitonta ruokavaliota ja yksi oli päättänyt olla tämän kuun vegaanisella ruokavaliolla.
Laktoosittomuus ja gluteenittomuus alkaa olla minulle jo tuttua, mutta ensimmäistä kertaa ryhdyin tekemään vegaanista kakkua. Eli kakku ilman mitään eläinperäistä, ei munia, ei maitoa, ei rahkaa, tuorejuustoja, liivatetta jne. Gluteenittomuuden vuoksi mitkä tahansa jauhotkaan eivät sopisi. Hetken jo ajattelin, ettei sellaista kakkua/jälkkäriä olekaan jota me kaikki voisimme syödä. Meinasin jo, että kiikutan mukanani pussillisen jäisiä mansikoita. ;)

No en sentään, halusin keksiä jotain. Kyselin apua somesta ja sainkin vinkin superhyvään ohjeeseen, kinuskikissan vegaaniseen suklaakakkuun.
Kakun pohjan tein gluteenittomista piparkakuista. Ne olivat munattomia, toisin kuin monet muut gluteenittomat keksit.
Sulkaamousse oli todella helppo ja simppeli tehdä. Siihen tuli paljon tummaa vegaanista suklaata (löytyi ihan prisman karkkihyllyltä), vaahtoavaa soijakermaa ja ripaus sokeria.
Yleensä laitan moussekakkuihini liivatetta, mutta vegaanittomuuden vuoksi se ei tullut nyt kysymykseen. Olin hieman ennakkoluuloinen jähmettyisikö kakku ilman liivatetta, mutta päätin kokeilla. 

Soijakerma vispaantui todella hyvin ja sain siitä hyvinkin jämäkkää. Suklaata tuli niin paljon, että kun sen sulatti ja lisäsi soijakermaan, oli mousse heti jo paksua ja jämäkkää. Jääkaapissa kakku jähmettyi erittäin hyvin! Jes, onnistui!

Ruuaksi saimme saimme ystävämme puolison loihtimaa vegaanista ja gluteenista risottoa, oli muuten tosi hyvää ja laitettu niin nätisti esillekin!

                             


Jälkkäriksi mussutimme sitten sitä minun tekemääni kakkua.
Kakusta tuli ruma kuin mikä, onneksi se maistui paremmalta kuin miltä se näytti. :D

                            

Kotiin tulin vasta yöjunalla. Oma sänky kutsui jo nukkumaan. Kaikki oli mennyt hyvin ja tiedossa olisi akkujenlatausta, ihanaa!

Sitten kaikki kääntyi päälaelleen! Sennille oli noussut korkea kuume ja yskä oli kova! :(

Luulin jo että siitä yskästä päästiin, mutta olemme taas lähtöpisteessä. Teppo lähti viemään pienelle panadolia. Tyttö yski niin kovasti, että oksensi limaa isänsä päälle.
Lääkkeen saatuaan loppuyö sujui paremmin. Emme viitsineet raahata kovin kipeää lasta jääkylmässä autossa yöllä kotiin. Yö meni murehtiessa ja aamusta tuotiin pikkupotilas kotiin. Ei siis tietoakaan yöunista, saatika pitkään nukutusta aamusta ja rennosta oleilusta ihan itsekseen. Olin väsyneempi kuin normaalisti vaikka minun oli tarkoitus olla paljon virkeämpi, höh.
Vanhempani olisivat varmasti olleen Sennin kanssa sinne iltapäiväänkin asti, mutta halusin tytön kotiin. En olisi saanut siltä huolen määrältä rentouduttua tai nukuttua. Ja luulen, että Senninkin on mukavinta sairastaa kotona, itse haluan ainakin kipeänä mieluiten omaan kotiin.

Nyt on pari päivää mennyt flunssaista lasta hoidellessa, univajeesta huolimatta olen jaksanut aika hyvin. Kamalaa kuunnella kun toinen yskii niin että oksentaa, nenä vuotaa, hengitys rohisee ja kuume on korkea. Käytössä on taas jos jonkinlaista lääkettä ja troppia. 

Miksi näin kävi taas? Olimme vaivaisen viikon, siis yhden viikon, terveinä ilman lääkitystä (sen jälkeen kun tytön yskä oli kestänyt yli 4kk) ja nyt taas sama alkaa alusta. Olen jo lopen kyllästynyt yskään, olen jo vihainen koko hemmetin yskälle! Pelottaa että yskäkierre alkoi taas, että tämä ei menekään ohi niin kuin pitäisi. Huolestuttaa tytön puolesta, miten pienen keuhkot jaksavat kun koko ajan jokin pöpö jyllää ja yskittää. 
Suututtaa myös suunnattomasti, että kun koitin kerrankin saada aikaa itselleni niin se loppui kuin kananlento ja nyt olen entistä väsyneempi! Onneks ilta/yö ystävien kanssa onnistui hyvin, siitä olen kiitollinen. Jotenkin tuntuu niin turhauttavalta, miten se oman ajan saaminen on näin vaikeaa? Enkö ole sitä ansainnut kun aina tulee kapuloita rattaisiin? Teenkö jotain väärin? Minusta ei ole liikaa pyydetty (vaikka olenkin äiti) että saisin viettää edes kerran tai kaksi VUODESSA yhden aamun, jolloin saisin keskittyä vain itseeni, mutta ilmeisesti se on liikaa pyydetty.

Nyt olen jo päässyt pahimman harmituksen yli tuon oman ajan suhteen, vaikka sitä olinkin niin kovasti ja pitkään odottanut, se olisi tullut tarpeen. Päällimmäisenä on huoli tytöstä ja miten tästä selvitään. :( 
Toivon, että tyttö tulisi pian kuntoon ja saisimme sanoa yskälle hyvästit. Toivon myös että minä välttyisin tällä kertaa flunssalta, jotta jaksan olla taaperon kanssa.

Sain aikaa ystävieni kanssa, mutta omaa aikaa itsekseni en saanut. Ehkä joskus sitten. Nyt tärkeintä on saada tuo pahuksen flunssa pois täältä ja äkkiä!!!

Tänään kävin hakemassa luomuinkiväärimehua. Aion juoda sitä, jos sen avulla minä välttyisin flunssalta. Maistoin mehua ensin niin, että lantrasin sitä kuumaan mehuun ja laitoin sekaan hunajaa. Hyiii piip, miltä se maistui! Puistattaa vieläkin, kaamean makuista! Päätin kokeilla vielä, miltä se maistuisi tavallisen sekamehun seassa, sitä pystyi juomaan. Kaikkea sitä tuleekin kokeiltua, mutta olen jo epätoivoinen. Huomenna yritän ujuttaa inkiväärimehua Sennillekin sekamehun joukossa.






Nyt kaikki hyvät vinkit kehiin, 
millä saamme karkoitettua flunssan!?!

torstai 7. tammikuuta 2016

Loppiaista

Meillä loppianen meni minun 28v synttärikahvien merkeissä. Mitään varsinaisia juhlia en pitänyt, pienet kahvit vain vanhemmilleni ja sisaruksilleni.
Tiesin heidän antavan minulle jonkin lahjan, joten halusin kiittää ja tarjota kahvit.

Pidin tarjottavat pienenä, jotta herkkuja ei jäisi kamalasti yli. Suolaisia en alkanut edes leipomaan vaan tarjoilin paprikasuolakeksejä ja popcornia. Popcorneista tuli mieleen lastenjuhlat ja siitä mielikuvitus lähti liikkeelle.



Lastenjuhlissa on usein ihanan värikkäitä pillejä. Minulla olikin sattumalta varastossa sellaisia paksuja värikkäitä pillejä. Niille löytyi käyttöä kun tein mango-appelsiini-lime-smoothieta. Pikkuinen Vilmeri-vauva oli ihan tohkeissaan smoothiesta. :D



Jotain oli pakko päästä kuitenkin leipomaan. Tein juustokakkubrownieita, appelsiinituorejuustolla. Lisäksi pöydästä löytyi keksejä ja tietenkin myös kahvia ja teetä.



Tiesin saavani kimppalahjaksi ihanan lahjakortin täydelliseen timanttikasvohoitoon. Kasvoni oikein huutavatkin apua ja hoitoa! Varaan ajan kyllä mahdollisimman pian. 
Oikein ihana, tarpeellinen ja toivottu lahja. Hoidon tekee ihana ja taitava siskoni Annika. :)

En odottanut muita lahjoja, tiedän että tuo kasvohoito on jo melkoisen arvokas ja sanoinkin, etten tarvitse muuta. Hupsut olivat kuitenkin menneet hommaamaan muitakin lahjoja.

Teppo antoi nämä kukat.
Olinkin hiljaa mielessäni toivonut kukkia. :)

Nea antoi tämän kirjan, josta uskon saavani hyviä vinkkejä. 

Nea oli myös taiteillut näin kauniin purkin joka sisälsi
ah, niin herkullista rocky roadia.

Äiti oli tehnyt aivan mahtavat tumput!
Joskus ohimennen mainitsin, että tällaiset voisivat olla kivat.

Jaana oli tehnyt hienoja koruja kutistemuovista.
Minä sain kauniin perhoskaulakorun, jossa on taatusti ollut melkoinen näpertäminen.


Ihan kuin olisi ollut taas joulu. :D
Kiitos vielä murut lahjoista ja ihanaa kun kävitte kahveilla! <3



Tänään meidän pikkuinen Senni-menninkäinen täytti 2,5v. Fbssä eteeni tuli kuvia tytöstä, jotka olen julkaissut vuosi sitten ja kaksi vuotta sitten. Voi minun vauvaani, kuinka hän onkaan kasvanut jo niin kovasti. <3
Huomenna alkaa uusi kausi muskarissa, sitä ollaankin jo odotettu. :)

tiistai 5. tammikuuta 2016

Lunta, minä haluan susset!

Jouluna maassa ei ollut lunta, mutta pian sen jälkeen maan peitti hentoinen lumivaippa.
Kun Senni eräänä iltana näki ikkunasta, että lunta oli satanut olisi hän heti halunnut ulos ja totesi innoissaan "lunta, minä haluan susset!". Joulupukki oli tuonut tytölle omat sukset ja niitä olisi pitänyt päästä heti testaamaan.
Kello oli kuitenkin niin paljon, että nukkumatti odotteli jo. Lupasin, että heti aamulla mennään hiihtämään.

Aamulla lunastin lupaukseni ja Senni pääsi hiihtämään ensimmäistä kertaa. Ruoho pilkisti vielä lumipeitteen alta, mutta se ei pientä hiihtäjää haitannut. Miten iloinen ja ylpeä tyttö olikaan kun sai sukset jalkaansa ja pääsi niillä hienosti eteenpäin. Vielä hiihtäminen on sellaista hassun näköistä kävelyä, mutta jostain se on aloitettava.




Nyt kun lunta on ollut edes aavistus maassa, olemme käyneet ahkerasti pulkkailemassa. Läheisen päiväkodin pihalla on juuri sopivan kokoinen pieni mäennyppylä, taaperoille pulkkamäeksi. Siellä olemme tavanneet muiden taaperoiden ja heidän äitiensä kanssa kun päiväkoti on ollut joululomalla. Osalla lapsilla oli liukurit mukana ja Senni pääsi testaamaan niitäkin.






Eilen maassa oli jo hieman enemmän lunta ja pakkanenkin on kiristynyt. Päätimme lähteä kokeilemaan miten luistelu sujuisi. Olen itse luistellut viimeksi varmaan kolme tai neljä vuotta sitten. Luistimien pukeminen oli yhtä tuskastuttavaa puuhaa kuin ennenkin ja jalkani huusivat hoosiannaa jo pienenkin luistelun jälkeen, auts. Seuraavalla kerralla minä menen jäälle kengät jalassa, onnistuu Senninkin opettaminenkin paremmin kun ei tarvitse miettiä että kaadunko itse. :D

Senni sai siis ensimmäistä kertaa luistemet jalkaansa. Olin melko varma että tyttö olisi kuin bambi heikoilla jäillä, kintut lintassa ja ulisisi apua. Sain yllättyä varsin positiivisesti, tyttöhän pysyi pystyssä kuin vahna tekijä!
Hetken hän hämmästeli jäätä ja kyseli mitä se on. Liikkeelle lähdettiin varsin reippaasti ja intoa puhkuen, äidin toisesta kädestä kiinni pitäen. En nyt tiedä onko meno vielä varsinaisesti luistelua, ennemminkin jääkävelyä mutta eteenpäin päästiin. Kokeilin mitä tapahtuu kun päästän irti ja tyttö yrittää mennä eteenpäin, silloin kaaduttiin. Senni oli ihmeissään ja sanoi "minä kaaduin". Kerroin että kun opetellaan luistelemaan niin välillä pitääkin kaatua. Näppärästi tyttö kapusi taas jaloilleen kun ojensin auttavan käteni ja matka jatkui. Välillä matkaa taitettiin myös kontaten ja äiti sai heittää pienen luistelulenkin.
Olen kyllä yllättynyt että tuo tyttönen, joka kohta täyttää 2 ja puoli vuotta, osasi sekä hiihtää että luistella niin hyvin, tasapainoa löytyy. :)



Ihanaa kun vihdoinkin on tullut talvi, kera lumen, aioimme jatkaa luistelua, hiihtoa ja pulkkailua. Mummulassa olisi vanha potkukelkka, joka kaipaisi kunnostusta. Sillä olisikin ihana päästä potkuttelemaan. :)


Joko teillä on ehditty hiihtää, luistella tai pulkkailla?







maanantai 4. tammikuuta 2016

Ihan kiva päivä

Kun aamulla avasi verhot, sain ilokseni todeta että aurinko paistoi ja se sai hennon lumipeitteen kimmeltämään! Tämä talvi onkin ollut kamalan pimeä ja vähäluminen, lumi ja aurinko ovat enemmän kuin tervetulleita.

Näin hienona talvipäivänä on päästävä ulos jo heti aamusta. Ikkunasta katsottuna näytti, että ulkona pakkanen on kiristynyt, joten kurkistin mitä lukemaa lämpömittari sanoo. Kääks, pakkasta oli 18 astetta! Taisi olla tämän talven kovin pakkaslukema.
Se ei meitä tyttöjä kuitenkaan haitannut, lisää vaatetusta päälle ja ulos. :)
Ulkoilun jälkeen pikkuneidille maistui ruoka ja uni erittäin hyvin.

Illallakin ruoka maistui kaikille hyvin. Tämä johtui siitä, että herkuttelimme kiinalaisen ravintolan ruuilla, minun syntymäpäiväni kunniaksi. Tänään mittariin tuli ikää 28-vuotta. :)
Paikallinen kiinalainen ravintola on minun ja Tepon lemppari ravintola, se ruoka on vain niiiin hyvää. Viime käynnistä olikin ehtinyt vierähtää reilu puoli vuotta. :)

En juhli mitenkään ihmeemmin tänä vuonna syntymäpäivääni. Sisarukseni ja vanhempani tulevat keskiviikkona pienille synttärikahveille, mutta mitään juhlia en pidä. Katsotaan niitä juhlia sitten parin vuoden päästä kun täytän pyöreitä. :D


Tällainen rento ja huoleton synttäreiden vietto sopii minulle tällä kertaa oikein hyvin. Hienot juhlahepeneet saivat jäädä kaappiin, mutta laitoin kaulaani ihanan sydänriipuksen, jonka sain Tepolta joululahjaksi. 

Sydänriipukseni on Lumoavan (Heikki Hartikainen) HALI-niminen hopeinen käsityönä valmistettu kaunis koru. Korun mukana tuli myös ihana runo:


Lämpöä, voimaa, tunteiden paloa

Rakkautta, rauhaa, sydämiin valoa

Muista tärkein,

anna lämmin hali


sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Mennyttä ja tulevaa


Oikein hyvää ja onnekasta vuotta 2016 kaikille!



Vuosi 2015 oli minulle kotiäiti vuosi, olen siitä hyvin kiitollinen. Vuosi on sisältänyt jos jonkinlaista, mutta pääpiirteittäin se on oli melko tasainen.

Olen saanut olla tiiviisti läsnä tyttäreni elämässä ja seurata hänen kehitystään. Olen saanut rytmittää elämämme tarpeidemme mukaan, en esimerkiksi töiden mukaan.
Kotiäitiys on ehdottamasti ollut jotain mistä olen aina haaveillut ja nyt olen saanut nauttia siitä. 
Kotiäitiys ei tietenkään ole vain ihanaa, helppoa, pullantuoksuista arkea. Välillä se voi olla hermoja raastavaa! Hermoja raastavaa se on silloin kun 2v vetää päivässä monet raivarit milloin mistäkin syystä ja vaikka kuinka koitat kaikkesi, tuntuu ettei mikään riitä tai kelpaa. Välillä tuntuu että pitkäpinnaisen Ninnin tilalla on joku ihan muu, joka vajoaa välillä itsekin uhmaavan 2-vuotiaan tasolle. Oma-aika on myös kortilla ja se ei ainakaan lisää omien hermojen kestävyyttä.
Vaikka tuo uhmis onkin välillä todella koetteleva, olen silti iloinen että olen saanut olla hänen kanssaan kotona myös vuoden 2015.
Minä olen saanut olla se, joka ihmettelee pikkuisen kanssa kaikkea uutta, olen saanut olla se joka näkee kun hän oppii uutta, olen saanut olla se joka lohduttaa ja iloitsee hänen kanssaan.


Vuonna 2015 olen saanut toteuttaa ahkerasti rakkaitta harrastuksiani: leipomista, bloggaamista ja askartelua.
Leipomuksissa tutustuin mm. luontaisesti gluteenittomiin herkkuihin ja sain tehdä tilauskakkuja omille sukulaisille ja muillekin.









Korttejakin tuli tehtyä vinot pinot. Kortteja tein monenlaisia, onnittelukorteista parane pian-kortteihin. Yhden parane pian-kortin saajan vuoksi on moni käynyt läpi unettomia öitä, pelkoa ja ahdistusta. Onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin. <3
Olen askarrellut muutakin kuin kortteja, yksi oma lempparini on ehdottomasti ollut pompom pallot.




Ompeleminen on jäänyt aika vähiin, mutta Sennille olen tehnyt kaksi eriväristä tutuhametta. Tähän tylliunelman tekemiseen ei tarvitse ompelukonetta ja se syntyy aika nopeaan. Ensimmäisen tylliunelman tein pikkuneidille 2v-kuvauksiin ja synttäreille. Toisen tein jouluksi.



Opin tekemään erilaisia ranskanlettejä itselleni. Lettien avulla saa arkiseenkin olemukseen jotain mielenkiintoista ja nättiä. Lopetin hiuksieni pikavaalentamisen ja koitan kasvattaa omia väriä takaisin. Hassua miten hiukset voivat olla niskasta lähes mustat, mutta vaalenee otsaa kohden. Ostassa hiukset ovat vaalean ruskeat/vaaleat, oliskohan vehnä oikea väri, ehkä.
Jos hiuksissa on muutosta, niin niin on myös vaatteissa. Olen alkanut panostavaan laadukkaisiin vaatteisiin, joissa on mukava olla mutta jotka näyttävät myös hyviltä. Kriteerit täyttävät vaatteet olen löytänyt Noshilta. Nosh-ihastukseni alkoi tilaamalla lastenvaatteita, mutta nyt niitä löytyy myös minun kaapistani. Innostuin itsekin emännöimään kahdet kotikutsut. :)



Viime vuoden aikana olen laitellut kotiamme pikkuhiljaa kuntoon. Kodin ilmettä on kohennettu dc-fixillä monessakin huoneessa. Isoimman muutoksen on kokenut ehdottomasti keittiömme! Myös lastenhuone alkaa olla jo aika kivan näköinen. :)



Olen saanut nähdä ystäviäni. Minulla on ihania ystäviä. <3
Yksi iso asia on myös ollut kaasoksi pääseminen! Rakas ystäväni menee naimisiin ja minä sain kunnian olla kaasona. Häät ovat tänä vuonna, joten nyt ne kaason tehtävät vasta kunnolla alkavat. :)

Olen saanut myös uusia ystäviä, äitiystäviä. Kun olen käynyt Sennin kanssa puistoissa ja kerhoissa, olen päässyt tutustumaan aivan mahtaviin ihmisiin. Useammasta heistä on tullut jopa ystäviä, joiden kanssa tapaamme lastemme kanssa. Heistä on ollut suuri ilo ja apu, etenkin silloin kun uhmis jyllää, vertaistukea parhaimmillaan. On ollut ilo olla myös avuksi ja lohduttaa kun jollain on huono päivä tai kun jonkun lapsukainen vetää herneitä nenuun. Aika puistossa menee kuin siivillä kun on juttuseuraa ja lapsetkin saavat leikkikavereita toisistaan.

Häistä tulikin mieleen, että vuonna 2015 saimme olla paikalla kun kaksi toisiaan rakastavaa sanoivat toisillee tahdon. Se oli ilonpäivä. Myös surunpäiviä on mahtunut vuoteen 2015, päällimmäisimpänä niistä on mielessä päivä, jolloin äitini äiti nukkui pois.

Olemme saaneet Tepon kanssa jonkin verran yhteistä, kahdenkeskeistä aikaa. Sitä kaipaa ja tarvitsee aina välillä. Tästä iso kiitos vanhemmilleni, jotka ovat mahdollistaneet yhteisen ajan.



Menneenä vuotena sukuumme syntyi ihana pieni lapsonen, siskoni poika. Pieni syntyi samana päivänä, jolloin Vilma-tyttönen täytti 9-vuotta. Se jos jokin oli syntymäpäivä.



Vuonna 2015 Senni täytti 2-vuotta. Ihana pirteä, energinen, määrätietoinen ja hyvän mielikuvituksen omaava papupatamme. <3
Tytölle mennyt vuosi oli uuden oppimista. Hän oppi täysin kuivaksi, luopui tutista, oppi pyöräilemään potkupyörällä, pääsi hiihtämään ensimmäistä kertaa, esiintyi ensimmäisessä muskarin esiintymisessään ja sänkykin vaihtui pinnasängystä juniorsänkyyn. Ensimmäinen hammastarkastuskin meni hienosti ja sitä muistellaan vieläkin.
Sukuun syntynyt vauva herätti neidin hoivovietin, mutta myös halun olla itsekin välillä pikkuvauva joka voi köllötellä äidin sylissä.
Uusia kavereita on tullut liuta. Muiden kanssa aletaan pikkuhiljaa leikkimään yhteisleikkejä. Aikaisemmin Sennillä on ollut kavereina lähinnä poikia. Uuden harrastuksemme, muskarin, sekä puistoissa ja kerhoissa tapaamien äitien ja heidän lastensa ansiosta kavereista löytyy nyt myös tyttöjä.
Melkoisesti on ollut kaikenlaita uutta ja ihmeellistä yhdelle vuodelle, etenkin noin pienelle. Ei siis ihme jos välillä kiukuttaakin! Itse olisin ainakin melko sekaisin jos elämässäni olisi vuoden aikana tapahtunut niin paljon kaikenlaista uutta ja taitoja olisi tullut samaa tahtia.





Olemme olleet melko terveinä vuoden 2015. Minä sain vihdoin ja viimein estolääkkeet migreeniin ja ne ovat helpottaneet elämää huomattavasti.
Vältyimme oksennustaudeilta ja rokoilta. Flunssia sen sijaan oli ja yhdestä ei meinattu päästä millään eroon! Senni yski yli 4 kuukautta!!! Nyt alkaa viimeinkin näyttää siltä, että yskä on poissa. Huh, ehdin jo huolestua että meillä olisi hometta, mutta kyse oli ilmeisesti sitkeästä pöpöstä. Nyt toivon, että kaikenlaiset pöpöt pysyisivät meistä kaukana, jotta pikkuisen keuhkot pääsevät toipumaan kunnolla.

Kaiken kaikkiaan vuosi 2015 oli onnellinen, suht tasainen vuosi.




Mitä vuosi 2016 sitten tuokaa tullessaan? Sitä ei varmaan osaa kukaan sanoa, mutta veikkaan sen olevan uusien tuulien vuosi.
Kesällä tyttösemme täyttää 3-vuotta. Tänä vuonna minun olisi tarkoitus siirtyä takaisin joko työelämään tai lähteä opiskelemaan.
Senni aloittanee myös päivähoidon.
Uutta, jännittävää, innostavaa mutta myös pelottavaa.
Tuttu ja turvallinen kotiäitysurani alkaa olla lopuillaan, haikeaa. Toisaalta olisi kiva jo päästä taas elämässä eteenpäin.
Mielessä pyörii jos jonkinlaisia kysymyksiä: miten minä pärjään ja jaksan töissä tai koulussa? Miten Senni suhtautuu päivähoitoon? Miten harrastustemme käy? Mites raha-asiat? Jne jne...
Odotan kuitenkin innolla mahdollisia uusia ihmissuhteita ja uutta, erilaista, arkea. Toivon vuoden 2016 tuovan meille uusia asioita joista saamme iloa ja voimaa. Toivon muutoksia, mutta myös pysyvyyttä. Toivon, että osaan yhdistää arjen kotona ja sen ulkopuolella järkevästi.
Ajatukset tästä vuodesta pyörivät päässäni kuin pyörremyrsky, mutta toivon saavani niihin jonkinlaisen selon jo alkuvuoden aikana. Jännittävä, sellainen tämä vuosi tulee luultavammin olemaan. :)