torstai 29. joulukuuta 2016

Uudet tuulet lähestyvät

Pian vuosi vaihtuu ja se tuo meidän perheelle mukanaan monia uusia asioita.
Yksi iso muutos on se, että minä palaan töihin ensi viikon maanantaina! Sehän on ihan pian, hurjaa, niin se aika kotiäitinä vain meni hujauksessa ohi.

Työelämään palaaminen tarkoittaa sitä, että Sennin päivät päiväkodissa pitenevät ja entisen 3 päiväisen hoitoviikon sijaan, hän on hoidossa tulevaisuudessa 3-5 päivää. Hoitopäivät eivät onneksi veny kamalan pitkiksi, pisimmillään ne tulevat olemaan reilu 7 tuntisia, entisen 6 tunnin sijaan. On tämä silti iso muutos.
Onneksi Senni aloitti päiväkodissa jo syksyllä ja on ehtinyt sopeutua sinne todella hyvin, nyt joululomallakin on kysellyt koska pääsee taas päiväkotiin ja näkee kavereitaan. Hyvillämielin vien tytön taas hoitoon, pidemmiksikin päiviksi.

Tähän asti minä olen hoitonut tytön hoitoon viemiset ja hakemiset, paria kertaa lukuunottamatta. Nyt Sennin isäkin osallistuu hoidosta hakemisiin silloin tällöin, minä hoidan edelleen viemiset. Pääsääntöisesti, mm. työvuoroista johtuvista syistä, minä olen se joka vie ja hakee. Minusta on silti hyvä, että isäkin osallistuu myös tähän elämänosa-alueeseen, se on iso osa Sennin arkea.

Miltäs töiden aloittaminen sitten tuntuu minusta, minun kannaltani?
Hyvältä, uudelta ja kutkuttavalta, toki myös hiukan haikealta kun kotiäitiys loppuu.
En ole oikeastaan vielä ehtinyt edes jännittää koko asiaa, on ollut niin paljon kaikkea muuta tässä lähiaikoina. En kyllä usko, että mitään kamalaa jännitystä tuleekaan, sellainen hyvä innostunut jännitys varmasti tulee viimeistään sunnuntaina.

Saan olla seuraavat kolme kuukautta töissä aivan huippupaikassa, joten olen intoillut sinne pääsyä kuin pikkulapsi kesälomareissua. Paikka ei ole ns. oman alani työpaikka, mutta takuulla juuri minun paikkani. Työnantaja on on aivan huipputyyppi, uskon vakaasti että meillä tulee olemaan mahtavat kolme kuukautta edessämme kun työskentelemme yhdessä.

Asiakaspalvelu tulee olemaan yksi iso osa työtäni. Asiakaspalvelutyöstä minulla on paljon kokemusta, se ei sinällään jännitä. Toki jokainen asiakas on erilainen ja haastavia tilanteita voi tulla, mutta niistäkin uskon selviäväni hyvin.
Sen sijaan uuden kassakoneen käyttö hieman mietityttää, mutta enköhän opi senkin käytön pian.

Tavoitteenani on tutustua pienyrittäjän arkeen, toivonkin näkeväni sen monet puolet, hyvät ja huonot, kaunistelematta. Tulen oppimaan varmasti paljon uusia asioita, joiden toivon selkiinnyttävän omia tulevaisuuden suunnitelmiani ja haaveitani.

Itse työt eivät jännitä, mutta arjen muuttuminen hieman. Nyt kaikki on suunniteltava tarkemmin aina ruokakaupassa käynneistä pyykinpesuun. Olen luonteeltani suunnittelijatyyppiä, mutta tähän asti suunnitelmiin on voinut tehdä helpommin muutoksia ja jos jotain suunniteltua ei olekaan jaksanut tehdä juuri sillä hetkellä, on sen voinut siirtää jollekin toiselle päivälle. Tulevaisuudessa asioita ei enää niin vain siirrellä, kotiaikaa on vähemmän.

Koska kotiaikamme vähenee huomattavasti, haluan tehdä arjestamme mahdollisimman stressitöntä ja kiireetöntä. En halua olla tilanteessa kun kenelläkään ei ole puhtaita vaatteita, jääkaapissa vain valo ja että koti muistuttaisi kaatopaikkaa ja kaikkia kiukuttaa. Kodin siivoamisessa voi toki joustaa tiukan paikan tulle, mutta ruoka- ja vaateasioiden on oltava aina kunnossa. Uskon, että hyvällä organisoimisella nämä asiat saa rullaamaan. En epäile ettenkö saisi arkeamme rullaamaan, vaikka menenkin töihin. Tämä on kuitenkin uusi asia, olen ollut kotiäitinä koko sen ajan kun Senni on ollut olemassa.






Voi olla, että blogissani tulee olemaan alkuvuodesta hieman hiljaisempaa. En aio kuitenkaan lopettaa bloggaamista, tämä on minulle tärkeä ja rakas harrastus. Kirjoittelen jatkossakin, silloin kun koen energiani riittävän siihen. :)

1 kommentti:

  1. Se on tosi, että itselläkin bloggaaminen hieman väheni kun palasin töihin. Mutta joo, ei voi kyllä kokonaan lopettaa! :)

    VastaaPoista