sunnuntai 9. lokakuuta 2016

mitä äiti tekee kun lapsi on hoidossa

"Äiti, mitä sinä teet kun minä olen päiväkodissa?" Tätä Senni on kysellyt ja pohtinut useammankin kerran.
Samaa tuntuvat monet aikuisetkin pohtivat ja osa jopa kauhistelee, miten saan päiväni oikein kulumaan. :D

Työttömän arjesta monella on ennakkoluuloja ja usein kovin negatiivisia.

Minun kohdallani työttömyys ei ole ollut oma valintani, en halunut työttömäksi. Elämä ei vain aina mene niin kuin sen suunnittelee, vaikka ns. pohja olisikin hyvä ei se takaa, että jatkossa kaikki menisi suunnitelmien mukaan. Minulla ei ainakaan ole mennyt. Olen opiskellut, saanut ammatin ja vielä varsin hyvin paperein, minulla on työkokemusta ja olen saanut työpaikoilta kiitettävät työtodistukset ja minulla on korkea työmoraali, silti olen nyt työtön. En ole tilanteesta ylpeä, mutta en myöskään näe syytä piilotella tai hävetä asiaa, minulla ei ole mitään hävettävää. Asia on nyt vain näin, että minulle ei ole löytynyt töitä, vielä. Uskon vakaasti, että töitä vielä löytyy.
Häpeäisin työttömyyttäni varmaankin jos olisin jotenkin sössinyt aikaisemmat työpaikkani ja olisin sen vuoksi työtön tai jos työttömyys johtuisi laiskuudesta.

Tänäpäivänä töitä ei saa sormia napsauttamalla, sanonta "kyllä tekevälle töitä löytyy" ei pidä mielestäni paikkaansa näinä aikoina. Moni on tänä päivänä työtön, silti se on asia jota hävetään, se on monelle tabu.






Mitä minä olen sitten vastannut Sennille kun hän kysyy, mitä teen kun hän on hoidossa.
Olen sanonut, että äiti etsii töitä. Ja näinhän se on, minun hommanani on nyt löytää itselleni töitä. Tämän tarkemmin en ole asiaa selitellyt 3-vuotiaalle, eikä mielestäni tarvitsekaan. Tämä on mielestäni hyvä, lapsen tasoinen, tapa kertoa tilanteestani. 
Aikuisille voi sitten jo luritella pidemmänkin tarinan päivistäni ja tulevaisuudentoiveistani.

Työhakemuksia on tullutkin rustailtua ja lähetettyä. Avoimia työpaikkoja tarkkailen koko ajan ja pidän silmäni auki jos ilmaantuisi jotain sopivaa.

Ensisijaisesti toivon pääseväni töihin.
Kouluun lähtökin olisi mahdollista, tietyissä määrin.
Yksiä koulutukseen liittyä tuulia kävinkin jo vähän haistelemassa Hämeenlinnassa. Nyt kun Senni on päiväkodissa, oli minulla mahdollisuus matkustaa päiväksi muualle infotilaisuuteen.
Homma vaikutti hyvinkin kiinnostavalta, joten jätän hakemukseni sisään.
Harmi vain, että hakijoita on PALJON ja koulutukseen valitaan vain pieni hippunen, hakijamäärään verrattuna. Edes hyvä cv tai hyvät koulutodistukset eivät takaa paikkaa, sillä paikan saavat ne, joille löytyy sopiva yritys, johon opiskella. Tästä syystä minulla on tunne, etten saa tätä kautta töitä vaikka sitä kovasti toivonkin.






Ihan kaikki oma-aikani ei kuitenkaan mene työnhakuun.
Aluksi aikaa meni paljon erilaisten asioiden hoitamisessa, piti täytellä jos jonkinlaisia papereita ja käydä eri virasroissa.

Minä olen toimelias ihminen, en osaa vain jäädä lepäilemään laakereilleni. Keksin kyllä itselleni tekemistä, en pitkästy kovinkaan helposti. Minulla on taipumus keksiä jos jonkinlaisia projekteja itselleni.
Minulla on jo pitkä lista asioista, joita haluaisin saada hoidettua, Sennin ollessa päivähoidossa. 
Lista sisältää jos jonkinlaista hommaa mm. vaatehuoneen siivous/turhien tavaroiden raivaus. Kodin kaikki muutkin kaapit kaipaisivat uudelleenjärjestelyä, valokuvia olisi tarkoitus teettää ja laittaa ne albumeihin kera tekstien. Tarpeettomia tavaroita ja vaatteita pitäisi laittaa kirppikselle.

Sisustusjutut ovatkin sitten ihan oma lukunsa, olen haaveillut olohuoneeseen uutta mattoa, Senni tarvitsisi omat naulakot eteiseen ja vaatelipaston haluaisin tuunata, samoin eteisen lampun. Jotain tuunauksia olenkin jo tehnyt, olohuoneenpöytänä toimiva, omasta lapsuudestani tuttu, aarrearkku on saanut kanteensa uuden kankaan. Kotona minulla on siis hommia pidemmäksikin aikaan ja kokoajan mieleen putkahtelee uusia tuunausprojekteja.

En tarvitse muita käskyttämään minua, jotta saan jotakin tehtyä. Moni on kauhistellut, että kuinka saan ainaki kulumaan, eikö pääni hajoa kotona. No ei hajoa ja tekemistä kyllä riittää. Meitä on niin monenlaisia, toiset tarvitsevat sen työn tai se pää oikeasti hajoaa kotona olomiseen. Minä taas osaan ottaa ilon irti tästäkin elämänvaiheesta, uskon että niitä töitä löytyy vielä ja ehdin tekemään niitä vielä monen monta vuotta. Minusta tästäkin vaiheesta on osattava löytää ne positiiviset asiat ja nyt se on oma-aikani ja Sennin mahdollisuus totutella päiväkotiin pehmeästi. Taloudellisesti tämä ei tietenkään ole mitään juhla-aikaa, mutta tähän olen jo tottunut ollessani kotiäitinä. :D




Nyt kun tyttö on osa-aikaisesti hoidossa, olen päässyt esim. kauppaan ihan itsekseni, se tuntuikin aluksi ihan kummalliselta mutta myös vapauttavalta. Saan kierrellä kaupassa ihan rauhassa ja minulla on aikaa jutella vastaan tulevien tuttujen kanssa. :)
Saan hoidettua myös muita kotitöitä hyvin, olessani yksin. Teen yleensä ruuan ja siivoan (pyykkään yms) kun Senni on hoidossa, näin minulle jää aikaa lapselleni kun haen hänet hoidosta. 

Olen myös alkanut tekemään niitä asioista joista nautin, joita haluan tehdä ihan itsekseni. Tämä tosin vasta aluillaan, mutta kuitenkin. Olen suunnitellut mm. joululahjoja, ja aloittanut niiden tekemisen. Pian se joulu jo onkin!

Olen alkanut lenkkeillä. Ihana raikas syyssää ja kaunis väriloisto, aikaa omille ajatuksille ja ehkä se kuntokin voisi koheta samalla. ;)





Sitten on yksi harrastus mitä olen tehnyt viime vuodet iltaisin/yösin, sokerimassakoristeet. Sainkin jokin aika sitten uuden kakkukoristetilauksen. Nyt minulla oli aikaa tehdä se päivällä. Miten ihanaa olikaan kun ei tarvinut kuulostella sattuuko lapsi heräämään ennen kuin saat työn valmiiksi tai lupsuvatko omat silmäsi kiinni. Väsyneenä innostuskin ehtii jossain välissä laantua. Nyt oli aikaa ja vielä niin, että itsekin olin pirteä!


Minulta tilattiin sokerimassakoriste joka esittää Homer Simpsonia, muutoin sain vapaat kädet koristeen toteutuksen suhteen.
Aika kivannäköinen siitä tulikin. Sokerimassailu on mukavaa puuhaa, nyt erityisesti pienien donitsien tekeminen oli mieluista.




 


Tavoitteenani on työllistyä, mitä pikemmin sen parempi, mutta en minä jää sohvannurkkaan itkemään vaikkei töitä heti löytyisikään. Tämä on syksy on meidän perheelle suuri muutos ja minä pidän siitä, ettei kaikki tapahdu kertarysäyksellä. Nyt Sennin hoito on jo osa arkeamme, siihen aletaan olla jo totuttu, jospa seuraava uusituuli puhaltelisi äidille töiden merkeissä. :)



7 kommenttia:

  1. Kyllä sinulle varmasti vielä töitä löytyy. :)
    Ihana kun nyt siellä päivisin aikaa puuhastella kaikenlaista, eipä sitä itsekään osaisi jäädä makoilemaan. :) Ja jälleen kerran mieletön kakkukoriste, wau. Jos asuttaisiin lähekkäin voitaisiin pistää vaikka leipomo pystyyn, hih. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin uskon.
      Ja kiitos! :)
      Oi yhteinen leipomo, se vasta olisi jotain! Siitä tulisi jymymenestys kun me sitä pyörittäisimme. :D

      Poista
  2. Ihana Homer donitseineen!

    Löydät varmasti pian kivan työpaikan, olen ihan varma. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      Juu, niin minäkin uskon ja toivon. :)

      Poista
  3. Tsemppiä työnhakuun! Ja vau, upea kakunkoriste! :)

    Luulen, ettei mullakaan olisi kyllä vaikeuksia keksiä, mitä tekisin, jos tytöt olisivat hoidossa. Mun lista kuulostaisi varmaan aikalailla samalta kuin sulla! :) Oon sanonut usein samassa tilanteessa olleille kavereillekin, että työttömyys ja kotonaolo lapsen / lasten ollessa hoidossa ei ole lainkaan nolo juttu! Mä ajattelen asiaa niin, että äidin oltua tiiviisti lapsen kanssa kotona on jopa ihan hyvä, että äiti saa hetken hengähtää ennen kuin työelämäntäyteinen arki alkaa - omalle hyvinvoinnille ja itsensä toteuttamiselle ei välttämättä riitä aikaa kotiäitinä tai töitä ja kotia pyörittäessä, joten pieni ajanjakso sillekin on ihan paikallaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      Kiteytit täydellisesti sen mitä ajoin takaa! Kiitos!
      Elämä on ollut kovin hektistä ja nyt minulle tuli tilaisuus vaalia omaa hyvinvointiani enemmän. Olen opiskellut ja ollut töissä ja sitten syntyi lapsi. Lisäksi on ollut raskaita asioita, joista en täällä blogissa kirjoittele, jotka ovat vieneet osansa. Mielestäni olen ansainnut edes pienen ajanjakson myös itselleni. :)

      Poista
    2. Kiitos! :)

      Kiteytit täydellisesti sen mitä ajoin takaa! Kiitos!
      Elämä on ollut kovin hektistä ja nyt minulle tuli tilaisuus vaalia omaa hyvinvointiani enemmän. Olen opiskellut ja ollut töissä ja sitten syntyi lapsi. Lisäksi on ollut raskaita asioita, joista en täällä blogissa kirjoittele, jotka ovat vieneet osansa. Mielestäni olen ansainnut edes pienen ajanjakson myös itselleni. :)

      Poista