maanantai 10. lokakuuta 2016

Käpymetsällä

Tänään oli mitä mahtavin syyssää, se oikein houkutteli retkeilemään luontoon.
Niinpä pakkasimme Sennin kanssa eväsleivät ja lämmintä kaakaota mukaamme ja suuntasimme Valkjärvelle, ihailemaan syksyä.






Tarkoituksenamme oli kerätä käpyjä, Senni pitää kovasti käpyjen keräämisestä. Senni käyttää käpyjä leikeissään mm. leikkiruokana. Sovimme, että äitikin saa osan käpysaalista. Ajattelin käyttää käpyjä syksy- ja talvikattauksissa, joulukuusessakin ne voisivat olla nätit.
Tiesin, että Valkilta löytyy paljon käpyjä, kiitos mäntyjen. :) Männikön reunalle päästyämme Senni hihkaisikin "oi, ihana käpymetsä!".






Miten ihanaa tuon 3-vuotiaan kanssa onkaan retkeillä. Hän on vielä pieni, tallella se lapsen aito into ja kiinnostus/uteliaisuus kaikkea kohtaan, hän osaa heittäytyä hetkeen ilman ennakkoluuloja. Hän on kuitenkin jo sen verran iso, että minun ei tarvitse joka sekunti pelätä hänen juoksevansa vaikka järveen, hän ymmärtää kun olen sanonut miksi sinne ei voi enää mennä (kesällä kävimme siellä uimassa), hänen kanssaan on rentoa mennä ja ihailla luontoa. Varsin voimaannuttavaa.

Ihailimme yhdessä syysaurinkoa, kallioita, käpyjä, sammalta, tuulen aiheittamia pikkuisia laineita järven pinnassa. Näimme myös muutaman kärpäsen ja leppäkertunkin. Äänet olivatkin oma lukunsa, välillä pysähdyimme, olimme aivan hiljaa ja kuuntelimme mitä ääniä kuului. Oli ihanan rauhallista, mutta ei hiljaista. Kuulimme kun tuuli suhisi hiljaa puissa, vesi liplatti ja tikka koputteli puuta. Miten hyvä ja rento olo olikaan ja näin kuinka pieni tyttönikin nautti olostaan ja syksyisestä luonnosta. Hän halusi itse jäädä kuulostelemaan luonnonääniä "äiti, shhh, kuuntele tuuli suhisee". Äidin pieni Senni-menninkäinen, metsänkeijukainen.






Käpyjä kerättiin pieni pärekorillinen, korin Senni on saanut Mummilta. Kori on ollut kovassa käytössä ja nyt se pääsi mukaan metsällekin, Sennin omasta pyynnöstä. Kävimme heittämässä muutamat kivet järveen, niistä kuului hauska molskahdus. Tätä olen tehnyt Vilmankin kanssa ja vielä samassa paikassa, jotenkin kivien heittely veteen näyttää kiehtovan lapsia.








Kiipesimme kallion korkeimmalle kohdalle syömään yhdessä tekemiämme eväitä. Miten hyviltä ne maistuivatkaan raikkaassa ulkoilmassa, auringonvalosta kimaltelevaa järvimaisemaa katsellessa, vieressä oma rakas lapseni. <3







Nautitaanko teillä syksyisistä retkistä?

2 kommenttia:

  1. Oi miten ihana retkipaikka teillä on ollut!

    Me ollaan retkeilty tänä syksynä sienien ja puolukoiden perässä. Voisikin tehdä pienet eväät ja lähteä ihan-vain-retkelle, harmi, että ihan kodin läheltä ei noin komeita maisemia löydy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puolukoita me emme olekaan tänä syksynä poimineet, sieniä kyllä. :)
      Välillä on ihanan rentouttavaa käydä ihan vain retkellä, ihailla luontoa ja nauttia. :)

      Poista