keskiviikko 3. elokuuta 2016

Viikonlopun tilauskakut

Viime viikonloppu oli melkoinen kakkumaratoni!

Minun on tehnyt mieli leipoa jo pidemmän aikaa, mutta maltoin mieleni, sillä tiesin että viikonlopun aikana saisin leipoa urakalla.

Lauantaiksi minulta oli tilattu ihka ensimmäiset hääkakut. Morsiuspari halusi, melko simppelit, keksipohjaiset sitruunajuustokakut mansikoilla. Kaikki oli oikestaan tuttua juttua minulle. Ainut, mitä en pahemmin ole käyttänyt, olivat tuoreet mansikat koristeena kera kakkukiilteen.

Hääkakkujen leipominen sujui hyvin, aika rutiinilla meni eikä mousse aiheuttanut isompia huolia. Tein kakut vanhempieni luona, koska heillä on iso kylmiö, minun jääkaappiini ei olisi mahtunut 80 hengen kakut millään.
Sitten tuli mansikoiden vuoro. Niiden siivuttamisessa Teppo oli onneksi apuna, muuten olisi mennyt ikuisuus. Mansikat olivat melko pieniä, mutta todella herkullisen makeita. Mansikat eivät olleet ainakaan raakoja, osa oli jopa liiankin kypsiä (niitä "ylikypsiä" ei tietty käytetty).
Onneksi kakkujen päälle tuli kiillekerros, joka suojasi mansikoita, mutta reunojen mansikoita ei mikään suojannut kun otin reunavuuat pois. 

Kakut haettiin häitä edeltävänä päivänä, joten sain jännittää säilyvätkö kakut hyvinä juhlaan asti. Kauhea miettiminen ja pähkäily ja yö meni valvoessa ja jos satuin nukahtamaan, näin painajaista kakuista.

Sovittiin morsiamen kanssa, että he tarkistavat kakut hääaamuna. Jos ne olisivat pilalla, tekisin uudet. Olin tehnyt jo ostoslistan valmiiksi uusia aineksia varten ja pakannut oman yleiskoneeni ja sauvasekoittimeni mukaan ja miettinyt miten saisin uudet kakut mahdollisimman nopeasti hyytymään ja valmiiksi.
Olin jo aikeissa ostaa ainekset illalla valmiiksi aamua varten. Teppo kuitenkin sai minut hieman rauhoittumaan ja odottamaan hääpäivän puoleenväliin, jolloin kuulisin missä kunnossa kakut olisivat.

Koko aamun ravasin kotona edes takas, kelloa vilkuillen ja toivoen että kakut olisivat kunnossa. Olin saanut päähänpinttymän, että kakut olisivat varmasti pilalla. Miten kamalaa olisikaan jos he tarjoaisivat häissään pilaantunutta kakkua, hirveää!!!
En voisi myydä pilaantuneita kakkuja, tekisin ehdottomasti uudet!

Sitten, pitkän illan, pitkän yön ja erittäin pitkän aamun jälkeen sain tiedon: kakut ovat hyvät!
Melkein itku pääsi kun tuli niin huojentunut olo. Huh, en pilannut heidän häitään!
Olin pyytänyt heitä maistamaan yhdestä kakusta vähän mansikkaa, jotta kaikki ei jäisi vain ulkonäöllisen arvioinnin varaan.

Vielä jännitti kuitenkin, mitä hääpari ja vieraat pitivät kakkujen mausta. Sen tiesin, että kakkujen ulkonäkö miellytti ainakin hääparia.
Lähes leijuin ilmassa kun sain kuulla "kakkusi saivat paljon kehuja". Niistä pidettiin! Moni oli kuulema hämmästellyt kuinka hyvää kakku olikaan. Tämä oli niin ihanaa kuultavaa. Hääpari oli minulle entuudestaan vieras, joten nämä sanat kakuista tuntuivat todella hyvältä, tuskin he tai vieraat olisivat kakuista kiitelleet ja niiden makua kehuneet, jos eivät sitä tarjoittaisi. Oli kyllä voittajafiilis!






Sunnuntaina vietettiin siskonpojan Prometheusjuhlaa ja sain leipoa sinnekin kakun. Toiveena oli eräs supersuklainen mutakakku, jonka olen tehnyt pari kertaa aikaisemminkin. Itse en kakkua nimittäisi ihan mutakakuksi, se ei meinaan ole sellainen löysä koostumukseltaan. Itse kutsuisin sitä suklaakakuksi, suklaakuorrutteella.

Edellisen päivän hääkakkustressin ja helpotuksen jälkeen, tämän kakun teko sujui leikiten. Minkäänlaista stressiä ei ollut! Kuunneltiin Sennin kanssa musiikkia, laulettiin, höpsöteltiin ja leivottiin yhdessä. Kakku onnistui hyvin, vaikka teinkin ohjetta isomman kakun. Edellisenä iltana olin laskenut ainesten määrät 1,5kertaiseksi jotta sain aikaan tarpeeksi suuren kakun.
Kakun koristeetkin tehtiin Sennin kanssa yhdessä, suklaasta nekin. Suklaata, suklaata ja suklaata.
Hiukan jänskätti kun kuljetin kakkua juhlapaikalle, miten kuorrute kestää sulamatta mutta hyvin sekin meni.
Tätä kakkua pääsin itsekin maistamaan ja yhtä hyvää se oli kuin aikaisemminkin valmistamani samanlaiset kakut. Siskonpoikakin piti kakusta, se olikin pääasia.






Viisi kakkua (yhteensä noin 100 hengelle) yhtenä viikonloppuna, varmaan ennätykseni. :D

1 kommentti:

  1. Ooooh, kauniita kakkuja! Ihanaa, että hääkakut onnistuivat! Mä olisin myös varmaan samalla tavalla stressannut niitä. Häät on kuitenkin juhlat, joissa ei olisi kiva tarjoa puolikuntoisia kakkuja. :) Mun alkoi tehdä ihan hirveästi mieli suklaata. :D

    VastaaPoista