torstai 4. elokuuta 2016

Päiväkoti hieman tutummaksi

Ensiviikolla se alkaa, Sennin päiväkotitaival!
Tosin alku aloitetaan hissuksiin, mutta kuitenkin, melko hurjalta se tuntuu. Olen saanut pitää pienen muruseni kotona kokonaiset kolme vuotta ja olen niistä kovin kiitollinen. Olen edelleenkin sitä mieltä, että pienen lapsen paras paikka on kotona, kunhan sinne kotiin ei täysin jumituta ja kotiäitiys tuntuu myös äidistä (tai koti-isyys isästä) hyvältä.

Kolme vuotias alkaa kuitenkin jo kaivata enemmän kavereita ja muuta virikettä sekä irtautumista äidistä. Ja kyllä tämä äitikin alkaa jo kaivata taas hiukan erilaista arkea.
Toivon, että päiväkoti edesauttaisi myös aikanaan alkavaan kouluun sopeutumista. Itse en ollut lapsena päivähoidossa missään, kerhossa kyllä kävin. Olin aika ujo lapsi ja vaikka kotonamme oli liuta muita lapsia oli koulumaailma kovin outo ja vieras. En voi tietenkään sanoa, että en olisi ollut niin ujo jos olisin ollut päiväkodissa. Mutta kyllähän se usein menee niin, että pienempi lapsi sopeutuu uusiin asioihin helpommin kuin kouluikäinen, joka osaa jo jännittää ihan eritavalla. Kolme vuotais elää vielä niin hetkessä, ettei juuri osaa stressata huomisesta.
Kolme vuotiaalle voi kuitenkin jo lyhyesti kertoa, mikä se päiväkoti on ja mitä siellä tehdään (toisin kuin vaikka vuoden ikäiselle pienokaiselle). Kolme vuotias osaa myös jo puhua ja kertoa itsekin päivästään ja miten on mennyt ja miltä tuntuu.

Jokaisessa perheessä tehdään heille paras ratkaisu siitä, milloin päivähoito aloitetaan. Joskus perheelle on parasta, että lapsi aloittaa hoidon jo ihan pienenä, toiset eivät mene välttämättä ikinä hoitoon. Hoitomuotojakin on monta aina perhepäivähoidosta päiväkotiin.
Meidän perheelle tuntuu, ainakin tässä vaiheessa, parhaalta ratkaisulta että Senni aloittaa hoidon kolme vuotiaana ja nimenomaan päiväkodissa.

Senni on ollut jo pitkään menossa päiväkotiin, kovasti on kysellyt koska pääsee. Hänellä on ihanan positiivinen ajatus päiväkodista: siellä on paljon uusia kavereita, kivoja tätejä ja leluja. Yksi mitä tyttö odottaa kovasti, on pääsy päiväkodin pihalle muiden päiväkodinlasten kanssa. Haikeana Senni on katsellut, ohi kävelessämme, kuinka päiväkodin lapset leikkivät päiväkodinpihalla. Senni totesikin, "nyt minäkin pääsen leikkimään päiväkodin pihalle muiden kanssa, minäkin olen päiväkodin lapsi".

Kävimme tutustumassa päiväkotiin tiistaina ja tänään torstaina. Tiistaina kävin Sennin kanssa kaksin. Hyvä että tyttö sai kengät jaloistaan kun jo riensi leikkimään muiden lasten kanssa.
Tänään isikin tuli katsomaan, mihin se meidän neiti on menossa päivähoitoon. Tomerasti Senni meni päiväkodin portista sisään ja sanoi isälleen " isi tule, minä näytän mihin mennään". Oikean ulko-oven kohdalla hän ilmoitti "tässä minä sitten asun". Hupsu tyttö! Korjasimme, että niin sinä olet täällä päivähoidossa, koti pysyy kyllä ennallaan. Senni olisi ilmeisesti valmis muuttamaan päiväkotiin. ;)

Sisälle päästyä Senni tervehti iloisesti hoitajia ja meni taas innokkaasti leikkimään ja juttelemaan muille lapsille. Hän sai myös testata omaa sänkyään, jossa tulee päiväuniajan viettämään.
Äitiä ja isiä ei kaipailtu, saimme jutella yhden hoitajan kanssa viereisessä huoneessa kaikessa rauhassa. Välillä Senni kävi näyttäytymässä meille, mutta kertaakaan ei halunut syliin tai vaikuttanut muutenkaan epäröivältä tai aralta, ihan kuin olisi aina ollut päiväkodissa. Hoitajat sanoivatkin, että todella hienosti menee jo nyt.  Kun ilmoitimme Sennille, että kohta pitää lähteä kotiin, oli vastaus "minulle tulee pahamieli kun pitää lähteä". Hyvin taisi viihtyä. :D

Uskon kyllä, että arki valkenee Sennillekin jossain vaiheessa ja ikäväkin saattaa tulla. Nyt tyttö näkee päiväkodin kivana leikkipaikkana jossa on kavereita, hyvä toki niin. Sitä hän tuskin käsittää, että minä en olekaan enää 24/7 hänen vierellään, vaikka tästä ollaankin puhuttu. Olen kuitenkin todella iloinen siitä, että Senni haluaa päiväkotiin ja on siitä kovin innoissaan, näin äidinkin on helpompi venyttää välillämme olevaa napanuoraa.






Päiväkoti on tehnyt Senniin erittäin myönteisen vaikutuksen. Myös me vanhemmat olemma saaneet vaikutelman, että paikka on hyvä lapsellemme. Oli ihana nähdä kuinka lapset pääsivät hoitajien syliin ja heidän oli selkeästi hyvä olla. Päiväkodissa puuhastellaan myös paljon, he tekevät retkiä mm. luontoon ja kirjastoon. Heillä on jumppapäivä ja lelu- ja musiikkipäivät. Hoitajia on neljä, joista olen nyt tavannut kolme, he vaikuttavat oikein mukavilta. Sennikin sanoi kotona tykkäävänsä hoitajasta, jonka kanssa juttelimme eniten.

Ensi viikolla Senni pääsee parina päivänä muutamaksi tunniksi päiväkotiin, kokeilemaan millaista siellä on ilman meitä vanhempia. Aika luottavaisin mielin vien Sennin sinne. Onneksi meillä on mahdollisuus aloittaa näin pehmeästi, jotta lapsikin pysyy muutoksen vauhdissa mukana ja ehtii sulatella asiaa omalla tavallaan. Toivon, että mikään kamala sairastelukierre ei ala meillä. Monesti kuulee, että kun lapsi on aloittanut päivähoidon, on ensimmäiset 6kk mennyt sairastellessa. Ehkä meidän viime syksyn ja talven sairastelukierre olisi vahvistanut Senninkin vastustuskykyä, eikä kaikki pöpöt iskisi heti.

Päiväkodin tutustumiskäyntien jälkeen jäi hyvä ja luottavainen mieli. Minun on nyt helpompi viedä lapsi hoitoon, kun tiedän suunnilleen mikä häntä siellä odottaa. Erityisesti hoitajien tapaaminen oli minulle tärkeää. Itse päiväkotirakennus on suht uusia, joten se on nykyainen, turvallisen ja toimivan oloinen.

Pian se uusi arki alkaa! :)

Tuoko alkava syksy muutoksia teidän arkeenne? 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti