keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Heipat kerhoilulle

Viikko sitten oli tämän kauden viimeinen perhekerho ja todennäköisesri meidän vihoviimeinen kerho. Senni aloittaa syksyllä päivähoidon, joten todennäköisesti kerhot yms. jäävät pois. Haikeaa!

Kerho on aina ollut se paikka, jonne on ollut kiva mennä. Paikka jossa olemme päässeet tapaamaan ihania ihmisiä, saaneet juttu-, leikki-, askartelu- ja kahviseuraa.
Kerhossa kaikki otetaan vastaan juuri sellaisina kuin ovat, tunnelma on lämmin ja rento. Nyt tuo kaikki jää ja se tuntuu kurjalta. Uusi arki tuo toivottavasti mukanaan uusia ja ihania ihmissuhteita ja osaan "vanhoihin" kerholaisiinkin tulee varmaankin pidettyä yhteyttä. Silti tuntuu todella haikealta, että tuo arkemme yksi ilonaihe ja hengähdyspaikka pitää jättää taakse. Kerhosta on tullut jo niin tuttu ja turvallinen paikka. Noh, nyt on aika mennä eteenpäin.

Viimeinen kerhopäivä vietettiin herkutellen, nyyttäriperiaatteella. Halukkaat saivat tuoda mukanaan herkkuja ja kaikki katettiin yhdelle pitkälle pöydälle. 

Kerhoa vetää kaksi aivan ihanaa naista. Heistä huomaa, että ovat ihan oikealla alalla. Aina ovi avataan hymyssä suin ja tervehdyksen saa sekä lapsi että aikuinen. He ovat aidosti kiinnostuneita kuulumisista ja jutella voi oikeastaan mistä vain. Lastenkin jutut he kuuntelevat eikä ikinä ole tullut oloa, että lapset tympäisivät heitä jotenkin, päinvastoin.
Näitä mahtavia kerhotätejä halusimme Sennin kanssa kiittää jotenkin. Ensin ajattelin korttia, mutta sitten päädyimmekin tekemään suodatinpussikukkaset.

Iloisena Senni kipitti kerhotätien luo, katsoi silmiin, ojensi kukkasen ja toivotti "hyvää kesää". Moni olisi varmasti vienyt kukkaset johonkin pöydälle koristeeksi, mutta meidän kerhotädeistä toinen laittoi kukkasensa hiuksiinsa, korvan taakse ja toinen avainnauhasta roikkumaan. :)






Mekin halusimme viedä viimeisen kerhon kahvipöytään jotain herkkua. Yhdessä Sennin kanssa leivoimme suklaakakun. Kakku sai koristeeksi tomusokeria, sapluunan avulla pinnalle tuli kaunis kukkakuviointi. Syötäviä oli niin paljon, että niitä jäi vielä ylikin. En kuitenkaan tahtonut ottaa loppua kakkua kotiin, jätimme sen ilomielin kerhotädeille.







Onko teillä ollut lasten kanssa jotain harratusta/toimintaa, jonka lopettaminen on tuntunut kovin haikealta?

3 kommenttia:

  1. Oi kuinka kauniit kukat ja kakku. :)
    Kukat muuten näyttää ihan aidoilta.

    VastaaPoista
  2. Voi kiitos Terhi! :)
    Minustakin kukat muistuttavat jonkinverran oikeita neilikoita.

    VastaaPoista