sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Ihana yllätys

Millä tavalla teillä osoitetaan, että välitetään? Siis muutenkin kuin sanoin, pusuin ja halauksin?

Minä itse osoitan ehkä eniten sanoin, mutta tykkään hemmotella rakkaitani myös kokkauksillani ja leipomuksillani. En juurikaan ostele lahjoja tai järjestele ylläreitä, ehkä pitäisi. 

Teppo sen sijaan tykkää ostaa lahjoja, joista tietää minun pitävän. Kukat ilahduttavat minua myös joka ikinen kerta, vaikka kukkakimppu onkin ehkä joidenkin mielestä imelä ja kulunut juttu, minusta se on romanttista.
Teppo on myös taitava järjestämään ihania ylläreitä. Joskus hieman isompia ja joskus hieman pienempiä ylläreitä, ihania ylläreitä.

Minä ja Senni saimme juuri ihana yllärin. Teppo väitti vievänsä meidät vain ajelulle, muka ilman päämäärää. Aavistin jo tästä, että jotain on tekeillä, sillä olemme käyneet vain ajelulla viimeksi joskus ennen Sennin syntymää. Siitä, mihin olimme matkalla minulla ei ollut mitään tietoa. Sen aavistin, että olemme varmaan ulkona, koska Sennille piti pukea ulkoiluvaatteet joilla saa rymytäkin.

Kuten varmaan moni muistaakin, minä rakastan kallioita! Jokin niissä kiehtoo minua! Tämän tietää myös Teppo. Hän vei meidät retkelle Valkjärvelle, kallioiselle alueelle josta voi ihailla järveä ja jossa on grillipaikkoja ja kesällä Valkilla voi mennä uimaankin. 
Olemme käyneet Valkilla ennenkin, useammankin kerran, joka kerta tykästyn paikkaan uudelleen. Paikka on pienehkö ja helppokulkuinen, siksi sinne on mukava mennä lastenkin kanssa. Valkilla on mukava grillailla katoksen alla ja ihailla maisemia. Maisemat ja luonto ovatkin ihan parasta! Paljon sammaleen peittämiä isoja kiviä, mäntyjä ja maa täynnä pikkuisia käpyjä. Ja ah, ne kalliot! <3 En oikein osaa sanoa mikä kallioissa kiehtoo, ne ovat niin kauniita, kauniin yksin kertaisia, karuja, puhtaita ja korostavat ympärillä olevan luontoa ja kasvistoa.

Tuolla pääsee aina rentoutumaan, voi kävellä luonnossa ja ihailla kaikkea ympärillä olevaa. Minä olen aina tuolla niin kallioiden lumoissa, että mahdolliset murheet ja huolet unohtuvat.






Jos minä ja Teppo pidämme rennosta oleilusta ja grillailusta kallioisella järvimaisemalla, niin pitää myös tuo meidän pieni tyttäremmekin.
Isi näytti, että jäisen järven pintaan voi heitellä käpyjä ja siitäkös tyttö innostui. Jäätynyt järvi oli pienestä kovin ihmeellinen.
Myös muu luonto hämmästytti ja kummastutti pientä kulkijaa. Kuinka jännittävää hänestä olikaan tutkia kallionkoloja, onttoa kantoa ja kuunnella kun tikka koputti puuta. Isoille kiville oli pakko päästä kiipeämään ja huipulla huutaa "huaaa, minä pääsin"!. Maasta löytyvä keppi muuttui Muumipapan kaukoputkeksi ja puunoksa noidan luudaksi, jolla saattoi lennellä. Sammal kiehtoi pientä tyttöä kovasti ja hämmästellen sitä silitteli. Koska hanskojen takia sammaleeseen ei saanut kunnolla tuntumaa, ratkaisi taapero tilanteen painamalla poskensa hellästi sammalta vastan " ihanan pehmeää".
Isin grillaamat makkarat ja pillimehu maistuivat luonnonhelmassa. (Teppo oli siis pakannut mukaan kestokassin joka sisälsi kaiken tarvittavan grillaamiseen aina polttopuista pillimehuihin).
Grillipaikan savupiipusta nouseva savu oli Sennistä hieno juttu ja sitä piti ihailla pidempi tovi äidin sylissä.
Sennistä oli myös hurjan hauskaa mennä isin kanssa piilosta/hippaa. Miten ihana noiden kahden hassuttelua onkaan katsoa. <3











Kotiin Senni sai muistoksi männynkäpyjä, jotka keräsimme yhdessä kaikki kolme. Kävyt toimivat nyt kotileikissä ruokana.

Viimeistään kesällä on päästävä taas Valkille, ihana paikka! Minä niin pidän tälläisistä retkistä, pääsee lähemmäksi luontoa eivätkä nämä vaadi hirvittäviä valmisteluja ja tämän kaltaiset retket voi toteuttaa pienemmälläkin budjetilla. Rentouttavaa ja mukavaa yhteistä puuhaa perheen parissa. :)

2 kommenttia:

  1. Oi kuinka ihana yllätys.♥ Mahtavan näköinen paikka ja kauniita kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Terhi.
      Tämä oli kyllä todella mieluinen yllätys. :)

      Poista