maanantai 29. helmikuuta 2016

Lakkakku

Noniin, nyt ei taas mene sitten ihan putkeen. Pari päivää sitten ehdin kirjoittaa luonnoksiini seuraavanlaisen tekstinpätkän:


Nyt näyttää siltä, että flunssa olisi poistumassa meiltä. Jeij! Minäkään en siltä pahuksen pöpöltä välttynyt mutta nyt ollaan jo voiton puolella.
Harmi, että sairastimme juuri sillä viikolla kun täällä oli koululaisilla hiihtolomaa. Olisi ollut kiva puuhastella Vilman kanssa jotain loman kunniaksi. Onneksi tyttö pääsi näkemään isäänsä ja on varmasti puuhastellut lomallaan kaikenlaista kivaa, vaikkei meitä voinutkaan nähdä. :)

Meillä muilla alkaa loma vasta nyt kun Tepon loma alkaa. Minulla ja Sennillä se ei nyt arkea ihmeemmin muuta, samat arkirutiinit ja harrastukset jatkuvat kuin ennenkin. Ehkä jotain pientä kivaa ekstraa on luvassa.
Toisaalta oli ehkä hyväkin, että sairastimme juuri tuon menneen viikon kun kaikki harrastuksetkin olivat lomalla. Jospa pysyisimme tämän tulevan lomaviikon terveinä ja pääsisimme kotoakin johonkin. Minun puolestani tämän talven (ellei jopa tämän vuoden) sairastelut saisivat nyt viimeinkin olla jo tässä. Ei enää pöpöjö meille, kiiiiitos!

Nyt kun flunssapöpö näyttää väistyneen, olen rynnännyt heti lempipuuhaani, leipomiseen! Pappani täytti 85vuotta ja isäni pyysi minua leipomaan hänelle kakun. Tietenkin suostuin! Kakun toivottiin olevan kermakakku, lakkatäytteellä.

Vaikka teenkin paljon kakku, niin ihan niitä perus täytekakkuja kermapursotuksin en tee juurikaan. Minun kakkuni ovat yleensä hyydytettyjä moussekakkuja, kreemikuorrutteella. Itseasiassa en edes muista koska olisin tehnyt ihan perus täytekakun, olenkohan edes koskaan tehnyt sellaista...hmmmm...
No nyt olen. 




Pappa sai kakun lakkatäytteellä ja kermakuorrutteella. :)
Kakun kostutin sokeri-vesi-rommiseoksella. Lakkojen ja kermavaahdon lisäksi laitoin kakun täytteeksi myös lakkahilloa.
Melko simppeli kakku siis, mutta täytyy sanoa että olen kakkuun tyytyväinen. Kaikessa yksinkertaisuudessaan siitä tuli oikein nätti. 

Tein myös pienen kakun ylijäämäaineksista, jotta pystyin maistamaan etukäteen onko kakku hyvää. Vaikka en pahemmin lakoista piittaa niin minuun lakkakakku ainakin osui ja upposi.
Moussekakuistahan otan yleensä moussea talteen johonkin pikkukippoon. Näin pystyn tarkkailemaan hyytyykö kakku ja toki myös maistamaan onko se hyvää.
Tässä kakussa mietin lähinnä kakun kostutusta ja makua. Hyytymistä ei tarvinnut miettiä kun kyse ei ollut hyydytetystä moussekakusta.

Nyt olen hypännyt kakkumaailmassa ulos mukavuusalueeltani ja voi olla että tulen jatkossakin tekemään näitä perinteisempiä kakkuja, vaikka moussekakut ovatkin minun juttuni.
Sokerimassakoristeet ovat myös minun juttuni. Halusin tehdä niitä myös Papan kakkuun. Kun olin koristellut kakun lakoilla ja kermalla, eivät sokerimassakoristeet enää mielestäni sopineet siihen. Ne olisivat olleet liikaa. Minusta kakku oli hyvä ilman niitä, selkeänä vain lakoilla ja kermalla koristeltuna.
Roskiinkaan en raaskinut tekemiäni koristeita heittää joten ne saivat toimittaa kattauksen koristeiden virkaa kahvipöydässä.




Voi kun olisikin mennyt noin, että flunssa olisi jälleen taisteltu pois. Harmiksemme Sennille nousi kuitenkin jälleen kuume ja yskääkin on ja sen seurauksena nenäverenvuotoa! :(
Nyt se sama pelko on hiipinyt mieleen, onkohan kodissamme hometta? Olemme sairastelleet viime vuoden elokuusta lähtien hirvittävän paljon! 

En usko että kyse olisi siitä, etteikö Senniä olisi "altistettu pöpöille" ja näin saanut tarpeeksi vastustuskykyä (tälläisiakin väitteitä olemme saaneet kuulla). Vaikka hoidankin tyttöä kotona on meillä paljon harrastuksia joissa on paljon muita lapsia ja aikuisia (mm. perhekerhot, avoinpäiväkoti ja muskari). Moni harrastuksista on aloitettu jo vauvana. Harrastuksien lisäksi treffaamme usein ulkona muiden lasten ja äitien kanssa eli sitä "siedätystä" on kyllä saatu jo pitkän aikaa.
Ja jos kyse olisi vain Sennin huonosta vastustuskyvystä, niin miksi me muutkin sitten sairastumme?
Kehittymätön vastustuskyky olisi oikeastaan helpottavakin vastaus sairasteluumme. Moni juuri päivähidon aloittanut lapsihan sairastaa sen ensimmäiset puolivuotta, ehkä meidän sairastelut on nyt sairasteltu, eikä sitten päiväkotitaipaleen alettua enää sairasteltaisi näin paljoa.

Toisaalta olen miettiny, että olemmeko olleet liikaakin liikenteessä ja siksi saanet kaikenlaisia pöpöjä. Me emme vain ole kotonakököttäjä tyyppisiä ihmisiä ja ne pöpöthän voi saada ihan vaikka kaupasta tai omasta porraskäytävästä. Ei oikein voi kotiinkaan eristäytyä kun ruokaakin on ostettava jne.

En usko/(toivo) homeen olevan kovinkaan todennäköinen syy. Olemme meinaan aina sattuneet olemaan tekemisissä jonkun nuhanenän kanssa ja heti sen jälkeen on flunssa iskenyt. Tietoisesti ei olla hakeuduttu nuhanenien seuraan, mutta talviaikaan aina jollain se nenä melkein vuotaa.

Kipeinä emme ole lähteneet kauppaa ihmeellisimpiin paikkoihin, en halua että me olemme ne jotka levittävät pöpöjä eteenpäin. Ollaan odoteltu rauhassa, että tauti on kunnolla parantunut ja vasta sitten olemme menneet taas harrastuksiin.
Käsiä ollaan nyt pesty superahkerasti, jotta tartuntoja ei saataisi ja syömme terveellistä kotiruokaa kuten ennenkin. Silti ne pöpöt tuntuvat löytävänsä aina tiensä meille.
Sennin vauva-aikana olimme todella harvoin kipeänä, tuskin koskaan. Nyt ollaankin sitten sairasteltu senkin edestä. Toivon että meillä olisi ollut vain äärimmäisen huono tuuri flunssien suhteen, eikä kyse olisi mistään sen vakavemmasta. Alkaa olla jo vitsit vähissä tällä äidillä... :(

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti