sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Mennyttä ja tulevaa


Oikein hyvää ja onnekasta vuotta 2016 kaikille!



Vuosi 2015 oli minulle kotiäiti vuosi, olen siitä hyvin kiitollinen. Vuosi on sisältänyt jos jonkinlaista, mutta pääpiirteittäin se on oli melko tasainen.

Olen saanut olla tiiviisti läsnä tyttäreni elämässä ja seurata hänen kehitystään. Olen saanut rytmittää elämämme tarpeidemme mukaan, en esimerkiksi töiden mukaan.
Kotiäitiys on ehdottamasti ollut jotain mistä olen aina haaveillut ja nyt olen saanut nauttia siitä. 
Kotiäitiys ei tietenkään ole vain ihanaa, helppoa, pullantuoksuista arkea. Välillä se voi olla hermoja raastavaa! Hermoja raastavaa se on silloin kun 2v vetää päivässä monet raivarit milloin mistäkin syystä ja vaikka kuinka koitat kaikkesi, tuntuu ettei mikään riitä tai kelpaa. Välillä tuntuu että pitkäpinnaisen Ninnin tilalla on joku ihan muu, joka vajoaa välillä itsekin uhmaavan 2-vuotiaan tasolle. Oma-aika on myös kortilla ja se ei ainakaan lisää omien hermojen kestävyyttä.
Vaikka tuo uhmis onkin välillä todella koetteleva, olen silti iloinen että olen saanut olla hänen kanssaan kotona myös vuoden 2015.
Minä olen saanut olla se, joka ihmettelee pikkuisen kanssa kaikkea uutta, olen saanut olla se joka näkee kun hän oppii uutta, olen saanut olla se joka lohduttaa ja iloitsee hänen kanssaan.


Vuonna 2015 olen saanut toteuttaa ahkerasti rakkaitta harrastuksiani: leipomista, bloggaamista ja askartelua.
Leipomuksissa tutustuin mm. luontaisesti gluteenittomiin herkkuihin ja sain tehdä tilauskakkuja omille sukulaisille ja muillekin.









Korttejakin tuli tehtyä vinot pinot. Kortteja tein monenlaisia, onnittelukorteista parane pian-kortteihin. Yhden parane pian-kortin saajan vuoksi on moni käynyt läpi unettomia öitä, pelkoa ja ahdistusta. Onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin. <3
Olen askarrellut muutakin kuin kortteja, yksi oma lempparini on ehdottomasti ollut pompom pallot.




Ompeleminen on jäänyt aika vähiin, mutta Sennille olen tehnyt kaksi eriväristä tutuhametta. Tähän tylliunelman tekemiseen ei tarvitse ompelukonetta ja se syntyy aika nopeaan. Ensimmäisen tylliunelman tein pikkuneidille 2v-kuvauksiin ja synttäreille. Toisen tein jouluksi.



Opin tekemään erilaisia ranskanlettejä itselleni. Lettien avulla saa arkiseenkin olemukseen jotain mielenkiintoista ja nättiä. Lopetin hiuksieni pikavaalentamisen ja koitan kasvattaa omia väriä takaisin. Hassua miten hiukset voivat olla niskasta lähes mustat, mutta vaalenee otsaa kohden. Ostassa hiukset ovat vaalean ruskeat/vaaleat, oliskohan vehnä oikea väri, ehkä.
Jos hiuksissa on muutosta, niin niin on myös vaatteissa. Olen alkanut panostavaan laadukkaisiin vaatteisiin, joissa on mukava olla mutta jotka näyttävät myös hyviltä. Kriteerit täyttävät vaatteet olen löytänyt Noshilta. Nosh-ihastukseni alkoi tilaamalla lastenvaatteita, mutta nyt niitä löytyy myös minun kaapistani. Innostuin itsekin emännöimään kahdet kotikutsut. :)



Viime vuoden aikana olen laitellut kotiamme pikkuhiljaa kuntoon. Kodin ilmettä on kohennettu dc-fixillä monessakin huoneessa. Isoimman muutoksen on kokenut ehdottomasti keittiömme! Myös lastenhuone alkaa olla jo aika kivan näköinen. :)



Olen saanut nähdä ystäviäni. Minulla on ihania ystäviä. <3
Yksi iso asia on myös ollut kaasoksi pääseminen! Rakas ystäväni menee naimisiin ja minä sain kunnian olla kaasona. Häät ovat tänä vuonna, joten nyt ne kaason tehtävät vasta kunnolla alkavat. :)

Olen saanut myös uusia ystäviä, äitiystäviä. Kun olen käynyt Sennin kanssa puistoissa ja kerhoissa, olen päässyt tutustumaan aivan mahtaviin ihmisiin. Useammasta heistä on tullut jopa ystäviä, joiden kanssa tapaamme lastemme kanssa. Heistä on ollut suuri ilo ja apu, etenkin silloin kun uhmis jyllää, vertaistukea parhaimmillaan. On ollut ilo olla myös avuksi ja lohduttaa kun jollain on huono päivä tai kun jonkun lapsukainen vetää herneitä nenuun. Aika puistossa menee kuin siivillä kun on juttuseuraa ja lapsetkin saavat leikkikavereita toisistaan.

Häistä tulikin mieleen, että vuonna 2015 saimme olla paikalla kun kaksi toisiaan rakastavaa sanoivat toisillee tahdon. Se oli ilonpäivä. Myös surunpäiviä on mahtunut vuoteen 2015, päällimmäisimpänä niistä on mielessä päivä, jolloin äitini äiti nukkui pois.

Olemme saaneet Tepon kanssa jonkin verran yhteistä, kahdenkeskeistä aikaa. Sitä kaipaa ja tarvitsee aina välillä. Tästä iso kiitos vanhemmilleni, jotka ovat mahdollistaneet yhteisen ajan.



Menneenä vuotena sukuumme syntyi ihana pieni lapsonen, siskoni poika. Pieni syntyi samana päivänä, jolloin Vilma-tyttönen täytti 9-vuotta. Se jos jokin oli syntymäpäivä.



Vuonna 2015 Senni täytti 2-vuotta. Ihana pirteä, energinen, määrätietoinen ja hyvän mielikuvituksen omaava papupatamme. <3
Tytölle mennyt vuosi oli uuden oppimista. Hän oppi täysin kuivaksi, luopui tutista, oppi pyöräilemään potkupyörällä, pääsi hiihtämään ensimmäistä kertaa, esiintyi ensimmäisessä muskarin esiintymisessään ja sänkykin vaihtui pinnasängystä juniorsänkyyn. Ensimmäinen hammastarkastuskin meni hienosti ja sitä muistellaan vieläkin.
Sukuun syntynyt vauva herätti neidin hoivovietin, mutta myös halun olla itsekin välillä pikkuvauva joka voi köllötellä äidin sylissä.
Uusia kavereita on tullut liuta. Muiden kanssa aletaan pikkuhiljaa leikkimään yhteisleikkejä. Aikaisemmin Sennillä on ollut kavereina lähinnä poikia. Uuden harrastuksemme, muskarin, sekä puistoissa ja kerhoissa tapaamien äitien ja heidän lastensa ansiosta kavereista löytyy nyt myös tyttöjä.
Melkoisesti on ollut kaikenlaita uutta ja ihmeellistä yhdelle vuodelle, etenkin noin pienelle. Ei siis ihme jos välillä kiukuttaakin! Itse olisin ainakin melko sekaisin jos elämässäni olisi vuoden aikana tapahtunut niin paljon kaikenlaista uutta ja taitoja olisi tullut samaa tahtia.





Olemme olleet melko terveinä vuoden 2015. Minä sain vihdoin ja viimein estolääkkeet migreeniin ja ne ovat helpottaneet elämää huomattavasti.
Vältyimme oksennustaudeilta ja rokoilta. Flunssia sen sijaan oli ja yhdestä ei meinattu päästä millään eroon! Senni yski yli 4 kuukautta!!! Nyt alkaa viimeinkin näyttää siltä, että yskä on poissa. Huh, ehdin jo huolestua että meillä olisi hometta, mutta kyse oli ilmeisesti sitkeästä pöpöstä. Nyt toivon, että kaikenlaiset pöpöt pysyisivät meistä kaukana, jotta pikkuisen keuhkot pääsevät toipumaan kunnolla.

Kaiken kaikkiaan vuosi 2015 oli onnellinen, suht tasainen vuosi.




Mitä vuosi 2016 sitten tuokaa tullessaan? Sitä ei varmaan osaa kukaan sanoa, mutta veikkaan sen olevan uusien tuulien vuosi.
Kesällä tyttösemme täyttää 3-vuotta. Tänä vuonna minun olisi tarkoitus siirtyä takaisin joko työelämään tai lähteä opiskelemaan.
Senni aloittanee myös päivähoidon.
Uutta, jännittävää, innostavaa mutta myös pelottavaa.
Tuttu ja turvallinen kotiäitysurani alkaa olla lopuillaan, haikeaa. Toisaalta olisi kiva jo päästä taas elämässä eteenpäin.
Mielessä pyörii jos jonkinlaisia kysymyksiä: miten minä pärjään ja jaksan töissä tai koulussa? Miten Senni suhtautuu päivähoitoon? Miten harrastustemme käy? Mites raha-asiat? Jne jne...
Odotan kuitenkin innolla mahdollisia uusia ihmissuhteita ja uutta, erilaista, arkea. Toivon vuoden 2016 tuovan meille uusia asioita joista saamme iloa ja voimaa. Toivon muutoksia, mutta myös pysyvyyttä. Toivon, että osaan yhdistää arjen kotona ja sen ulkopuolella järkevästi.
Ajatukset tästä vuodesta pyörivät päässäni kuin pyörremyrsky, mutta toivon saavani niihin jonkinlaisen selon jo alkuvuoden aikana. Jännittävä, sellainen tämä vuosi tulee luultavammin olemaan. :)

1 kommentti:

  1. Ihana vuosi takana ja hyvältä kuulostaa myös tämän uuden vuoden suunnitelmat. :)
    Oikein ihanaa uutta vuotta sinne.♥

    VastaaPoista