tiistai 5. tammikuuta 2016

Lunta, minä haluan susset!

Jouluna maassa ei ollut lunta, mutta pian sen jälkeen maan peitti hentoinen lumivaippa.
Kun Senni eräänä iltana näki ikkunasta, että lunta oli satanut olisi hän heti halunnut ulos ja totesi innoissaan "lunta, minä haluan susset!". Joulupukki oli tuonut tytölle omat sukset ja niitä olisi pitänyt päästä heti testaamaan.
Kello oli kuitenkin niin paljon, että nukkumatti odotteli jo. Lupasin, että heti aamulla mennään hiihtämään.

Aamulla lunastin lupaukseni ja Senni pääsi hiihtämään ensimmäistä kertaa. Ruoho pilkisti vielä lumipeitteen alta, mutta se ei pientä hiihtäjää haitannut. Miten iloinen ja ylpeä tyttö olikaan kun sai sukset jalkaansa ja pääsi niillä hienosti eteenpäin. Vielä hiihtäminen on sellaista hassun näköistä kävelyä, mutta jostain se on aloitettava.




Nyt kun lunta on ollut edes aavistus maassa, olemme käyneet ahkerasti pulkkailemassa. Läheisen päiväkodin pihalla on juuri sopivan kokoinen pieni mäennyppylä, taaperoille pulkkamäeksi. Siellä olemme tavanneet muiden taaperoiden ja heidän äitiensä kanssa kun päiväkoti on ollut joululomalla. Osalla lapsilla oli liukurit mukana ja Senni pääsi testaamaan niitäkin.






Eilen maassa oli jo hieman enemmän lunta ja pakkanenkin on kiristynyt. Päätimme lähteä kokeilemaan miten luistelu sujuisi. Olen itse luistellut viimeksi varmaan kolme tai neljä vuotta sitten. Luistimien pukeminen oli yhtä tuskastuttavaa puuhaa kuin ennenkin ja jalkani huusivat hoosiannaa jo pienenkin luistelun jälkeen, auts. Seuraavalla kerralla minä menen jäälle kengät jalassa, onnistuu Senninkin opettaminenkin paremmin kun ei tarvitse miettiä että kaadunko itse. :D

Senni sai siis ensimmäistä kertaa luistemet jalkaansa. Olin melko varma että tyttö olisi kuin bambi heikoilla jäillä, kintut lintassa ja ulisisi apua. Sain yllättyä varsin positiivisesti, tyttöhän pysyi pystyssä kuin vahna tekijä!
Hetken hän hämmästeli jäätä ja kyseli mitä se on. Liikkeelle lähdettiin varsin reippaasti ja intoa puhkuen, äidin toisesta kädestä kiinni pitäen. En nyt tiedä onko meno vielä varsinaisesti luistelua, ennemminkin jääkävelyä mutta eteenpäin päästiin. Kokeilin mitä tapahtuu kun päästän irti ja tyttö yrittää mennä eteenpäin, silloin kaaduttiin. Senni oli ihmeissään ja sanoi "minä kaaduin". Kerroin että kun opetellaan luistelemaan niin välillä pitääkin kaatua. Näppärästi tyttö kapusi taas jaloilleen kun ojensin auttavan käteni ja matka jatkui. Välillä matkaa taitettiin myös kontaten ja äiti sai heittää pienen luistelulenkin.
Olen kyllä yllättynyt että tuo tyttönen, joka kohta täyttää 2 ja puoli vuotta, osasi sekä hiihtää että luistella niin hyvin, tasapainoa löytyy. :)



Ihanaa kun vihdoinkin on tullut talvi, kera lumen, aioimme jatkaa luistelua, hiihtoa ja pulkkailua. Mummulassa olisi vanha potkukelkka, joka kaipaisi kunnostusta. Sillä olisikin ihana päästä potkuttelemaan. :)


Joko teillä on ehditty hiihtää, luistella tai pulkkailla?







3 kommenttia:

  1. Ihania kuvia.♥
    Kunhan pakkanen hellittää niin meidän Ainokin saa kokeilla hiihtämistä. Nyt mittarissa -25 ja päivällä oli -20..himpun liian kylmä keli koittaa hiihtoa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Juu nyt on melkoisesti pakkasta. Meillä oli eilen sisäpäivä ja on varmaan tänäänkin kun pakkanen on koko ajan yli -20 asteen. Eilen pyörähdettiin pikaisesti kaupungilla mutta mihinkään puistoon tms ei näillä pakkasilla viitsi mennä lasta jäädyttämään.

      Poista