tiistai 12. tammikuuta 2016

Äiti sai omaa aikaa, vai saiko?

Näemme kaveriporukalla vain pari kertaa vuodessa niin, että kaikki ovat paikalla. Voisi luulla, että näin harvakseltaa tapahtuvat tapaamiset saisi järjestymään helposti. Todellisuudessa on melko haastavaa löytää päivä, joka kävisi kaikille. Usein esteeksi tulevat lastenhoito, työt, rahatilanne tai sairastuminen. Lisäksi elämäntilanteet tuovat mukanaan ylläreitä, kuten muuttoja ja remontteja.
Yksi tapaamisemme peruuntui, saimme kuitenkin sovittua jo viime vuoden puolella että tapaamme lauantaina 9.1.

Tiedossa olisi rentoa oleilua ystävämme luona.
Sennin piti jäädä isin kanssa siksi aikaa kun äiti lähtisi ystäviään tapaamaan. Noh sille päivälle isille tulikin töitä. Vanhempani ottivat kuitenkin tytön ilomielin luokseen yökylään.

Olin ajatellut että asiat menisivät seuraavasti:
-Senni vietäisiin lauantaina aamupäivästä vanhempieni luo.
-Saisin rauhassa laittautua ja iltapäivällä ottaisin tekemäni kakun mukaan ja hyppäisin parin ystäväni kanssa junan kyytiin, kohti päämäärää.
-Ilta kuluisi mukavasti ystävien seurassa ja tulisin kotiin vasta yöjunalla.
-Aamulla saisin nukkua ooooikein pitkään. Saisin heräillä ihan rauhassa, käydä vaahtokylvyssä, laittaa kasvonaamion, rentoutuisin. Kukaan ei olisi vaatimassa minulta mitään, saisin keskittyä vain ja ainoastaan itseeni.
-Aamupäivän itseeni keskityneenä ja virkistyneenä hakisimme tytön iltapäivällä kotiin.
-Olisin iloinen ja täynnä energiaa ja puuhastelisimme tytön kanssa kaikenlaista mukavaa päivän aikana.

Olisi varmaan pitänyt arvata, ettei kaikki mene ihan näin hyvin.

Todellisuus oli seuraavanlainen:
-Senni vietiin aamupäivällä vanhemmilleni ja hän jäi sinne iloisena ja huuteli vain heipat ja meni puuhastelemaan omiaan.
-Hyvillämielin sain laittautua iltaa varten.
-Iltapäivällä pakkasin kakun mukaan ja parin ystäväni kanssa matkasimme junalla määränpäähän, jossa tapaisimme muut.

Ilta kului oikein rennosti ja mukavasti. Oli kiva päästä vaihtamaan kuulumisia ja höpistä kaikenlaista. Isäntäväki tarjosi herkullista ruokaa ja juomapuolikin oli hyvin hoidettu. :D

Minä lupauduin vastaamaan jälkkäristä.
Haastetta tarjottaviin toi erilaiset ruoka-ainerajoitteet. Yksi noudattaa laktoositonta ja luontaisesti gluteenitonta ruokavaliota ja yksi oli päättänyt olla tämän kuun vegaanisella ruokavaliolla.
Laktoosittomuus ja gluteenittomuus alkaa olla minulle jo tuttua, mutta ensimmäistä kertaa ryhdyin tekemään vegaanista kakkua. Eli kakku ilman mitään eläinperäistä, ei munia, ei maitoa, ei rahkaa, tuorejuustoja, liivatetta jne. Gluteenittomuuden vuoksi mitkä tahansa jauhotkaan eivät sopisi. Hetken jo ajattelin, ettei sellaista kakkua/jälkkäriä olekaan jota me kaikki voisimme syödä. Meinasin jo, että kiikutan mukanani pussillisen jäisiä mansikoita. ;)

No en sentään, halusin keksiä jotain. Kyselin apua somesta ja sainkin vinkin superhyvään ohjeeseen, kinuskikissan vegaaniseen suklaakakkuun.
Kakun pohjan tein gluteenittomista piparkakuista. Ne olivat munattomia, toisin kuin monet muut gluteenittomat keksit.
Sulkaamousse oli todella helppo ja simppeli tehdä. Siihen tuli paljon tummaa vegaanista suklaata (löytyi ihan prisman karkkihyllyltä), vaahtoavaa soijakermaa ja ripaus sokeria.
Yleensä laitan moussekakkuihini liivatetta, mutta vegaanittomuuden vuoksi se ei tullut nyt kysymykseen. Olin hieman ennakkoluuloinen jähmettyisikö kakku ilman liivatetta, mutta päätin kokeilla. 

Soijakerma vispaantui todella hyvin ja sain siitä hyvinkin jämäkkää. Suklaata tuli niin paljon, että kun sen sulatti ja lisäsi soijakermaan, oli mousse heti jo paksua ja jämäkkää. Jääkaapissa kakku jähmettyi erittäin hyvin! Jes, onnistui!

Ruuaksi saimme saimme ystävämme puolison loihtimaa vegaanista ja gluteenista risottoa, oli muuten tosi hyvää ja laitettu niin nätisti esillekin!

                             


Jälkkäriksi mussutimme sitten sitä minun tekemääni kakkua.
Kakusta tuli ruma kuin mikä, onneksi se maistui paremmalta kuin miltä se näytti. :D

                            

Kotiin tulin vasta yöjunalla. Oma sänky kutsui jo nukkumaan. Kaikki oli mennyt hyvin ja tiedossa olisi akkujenlatausta, ihanaa!

Sitten kaikki kääntyi päälaelleen! Sennille oli noussut korkea kuume ja yskä oli kova! :(

Luulin jo että siitä yskästä päästiin, mutta olemme taas lähtöpisteessä. Teppo lähti viemään pienelle panadolia. Tyttö yski niin kovasti, että oksensi limaa isänsä päälle.
Lääkkeen saatuaan loppuyö sujui paremmin. Emme viitsineet raahata kovin kipeää lasta jääkylmässä autossa yöllä kotiin. Yö meni murehtiessa ja aamusta tuotiin pikkupotilas kotiin. Ei siis tietoakaan yöunista, saatika pitkään nukutusta aamusta ja rennosta oleilusta ihan itsekseen. Olin väsyneempi kuin normaalisti vaikka minun oli tarkoitus olla paljon virkeämpi, höh.
Vanhempani olisivat varmasti olleen Sennin kanssa sinne iltapäiväänkin asti, mutta halusin tytön kotiin. En olisi saanut siltä huolen määrältä rentouduttua tai nukuttua. Ja luulen, että Senninkin on mukavinta sairastaa kotona, itse haluan ainakin kipeänä mieluiten omaan kotiin.

Nyt on pari päivää mennyt flunssaista lasta hoidellessa, univajeesta huolimatta olen jaksanut aika hyvin. Kamalaa kuunnella kun toinen yskii niin että oksentaa, nenä vuotaa, hengitys rohisee ja kuume on korkea. Käytössä on taas jos jonkinlaista lääkettä ja troppia. 

Miksi näin kävi taas? Olimme vaivaisen viikon, siis yhden viikon, terveinä ilman lääkitystä (sen jälkeen kun tytön yskä oli kestänyt yli 4kk) ja nyt taas sama alkaa alusta. Olen jo lopen kyllästynyt yskään, olen jo vihainen koko hemmetin yskälle! Pelottaa että yskäkierre alkoi taas, että tämä ei menekään ohi niin kuin pitäisi. Huolestuttaa tytön puolesta, miten pienen keuhkot jaksavat kun koko ajan jokin pöpö jyllää ja yskittää. 
Suututtaa myös suunnattomasti, että kun koitin kerrankin saada aikaa itselleni niin se loppui kuin kananlento ja nyt olen entistä väsyneempi! Onneks ilta/yö ystävien kanssa onnistui hyvin, siitä olen kiitollinen. Jotenkin tuntuu niin turhauttavalta, miten se oman ajan saaminen on näin vaikeaa? Enkö ole sitä ansainnut kun aina tulee kapuloita rattaisiin? Teenkö jotain väärin? Minusta ei ole liikaa pyydetty (vaikka olenkin äiti) että saisin viettää edes kerran tai kaksi VUODESSA yhden aamun, jolloin saisin keskittyä vain itseeni, mutta ilmeisesti se on liikaa pyydetty.

Nyt olen jo päässyt pahimman harmituksen yli tuon oman ajan suhteen, vaikka sitä olinkin niin kovasti ja pitkään odottanut, se olisi tullut tarpeen. Päällimmäisenä on huoli tytöstä ja miten tästä selvitään. :( 
Toivon, että tyttö tulisi pian kuntoon ja saisimme sanoa yskälle hyvästit. Toivon myös että minä välttyisin tällä kertaa flunssalta, jotta jaksan olla taaperon kanssa.

Sain aikaa ystävieni kanssa, mutta omaa aikaa itsekseni en saanut. Ehkä joskus sitten. Nyt tärkeintä on saada tuo pahuksen flunssa pois täältä ja äkkiä!!!

Tänään kävin hakemassa luomuinkiväärimehua. Aion juoda sitä, jos sen avulla minä välttyisin flunssalta. Maistoin mehua ensin niin, että lantrasin sitä kuumaan mehuun ja laitoin sekaan hunajaa. Hyiii piip, miltä se maistui! Puistattaa vieläkin, kaamean makuista! Päätin kokeilla vielä, miltä se maistuisi tavallisen sekamehun seassa, sitä pystyi juomaan. Kaikkea sitä tuleekin kokeiltua, mutta olen jo epätoivoinen. Huomenna yritän ujuttaa inkiväärimehua Sennillekin sekamehun joukossa.






Nyt kaikki hyvät vinkit kehiin, 
millä saamme karkoitettua flunssan!?!

5 kommenttia:

  1. Voi todella harmi että meni noin. :/ Toivon mukaan säästyt itse flunssalta ja Sennikin paranee pian. ♥ Sairastaminen on vaan niin pyllystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin on, etenkin kun tuntuu että ollaan jatkuvasti kipeänä. Senni kaikesta huolimatta hurjan reipas, vaikka me vanhemmat kiusaammekin erilaisilla lääkkeillä yms. joiden merkitystä pieni ei vielä oikein ymmärrä.

      Poista
  2. Eikä!! Tosi ikävää. :(

    Onko Sennin yskää tutkittu? Neljä kuukautta on tosi pitkä aika yskiä. Mie yskin pari vuotta sitten kolme kuukautta ja kävin verikokeissa, sieltä löytyi kohonneita tulehdusarvoja, mutta koska odotin Ellua, ei miulle voitu kirjoittaa mitään lääkettä. Köhisin sitten vain..

    Paranemisia Sennille! Ja toivottavasti sie saat nyt pian uuden vapaaillan, ja aamun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tutkittu. Kokeilussa on ollut kaikenlaista aina astmalääkkeistä erilaisiin ab-kuureihin ja verikokeitakin on otettu, joissa kaikki oli ok.
      Pitkittynyt yskä on kyllä niin kurja kun sen takia menee yöunetkin, kaikilta. :(

      Luulempa että me menemme taas lastenlääkärin juttusille, hän on ollut ainoa joka tuntuu ottavan yskän tosissaan ja koittaa selvittää syytä ja auttaa.

      Vapaa-ajaksi minulle riittäisi ihan vain muutama tuntikin, niin että saisin vain olla kotona ja tehdä mitä itse haluan. Ilta ystävien kanssa sujui loistavasti, mutta niitä muutamaa tuntia ihan itsekseen jäin vielä kaipailemaan.

      Poista
  3. Voi pientä! Toivottavasti Senni paranee pian! <3

    VastaaPoista