sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Ikkunoiden koristemaalausta hammastahnalla

Tein syksyllä lastenhuoneeseen syysikkunan mm. kontaktoimalla vaahteranlehtiä ikkunaan.
Nyt kun syksyn pitäisi olla jo takana päin, maan peittyä lumesta, päätin että teemme edes ikkunaan talvimaisemaa. Masentavaa kun ulkona on kauniin lumipeitteen sijaan kamalaa kuravelliä, yök. Onneksi sisällä voi tunnelmoida talvesta ja joulusta vaikka ulkona onkin ankeaa.

Askartelimme Sennin kanssa lastenhuoneen ikkunaan lumiukon ja pöllön. Hammastahnalla loihdimme ikkunaan lumivaipan ja lumisadetta. Taapero oli onnessaan kun sai töpötellä sormellaan hammastahnaa ikkunaan, paikoitellen ikkunassa on nyt oikea lumimyrsky! ;)





Ikkunaan on tulossa vielä lisää koristeita. Sainkin Jaana-siskoltani loitavan idean! Teemme ikkunaan koristeita ikään kuin joulukalenterina eli yksi koristus/päivä, aina aattoon saakka. Teemme varmaan jonain päivänä useamman koristeen, koska joka päivä ei ehdi askarrella. Ikkunaan laitetaan aina yksi koriste päivässä ja niinä päivinä kun ei ehdi askarrella voi ikkunaan laittaa jonkin koristeen ,jonka olemme jo tehneet aikaisemmin valmiiksi. :)
Katsotaan mitä kaikkea ikkunaan vielä ilmaantuukaan. :)


Jaana oli taiteillut omaan ikkunaansa hienon kynttelikön liitutaulutussilla. Minäkin halusin sellaisen! 
Liitutaulutussia minulla ei ole, mutta päätin kokeilla onnistuisiko sellaisen maalaaminen hammastahnalla. Hammastahnalla sai tehtyä näppärästi lumisadetta kun sormin töpötteli, joten oli pakko testata malttamattomana miten sillä voisi taiteilla pensselin avulla. Jälki ei tietenkään ollut yhtä pikkutarkkaa kuin liitutaulutussilla tehdyllä, mutta olen varsin tyytyväinen tuohon hammastahnamaalaukseeni. Se ei ole edes kovin jouluinen, joten saa olla ikkunassa pidempäänkin. :)
Nyt olisi kova into maalailla lisää kaikenlaista, hammastahnaa maalina käyttäen. :)



Oletko sinä maalaillut hammastahnalla?

perjantai 27. marraskuuta 2015

Kakku kavereineen

Leipominen on suuri intohimoni, etenkin kakkujen leipominen!
Nyt joulu on mielessäni ja sen mukana lahjojen väkertely. Aikaa on silti jäänyt myös kakkujen tekemiseen.

Kun meille tulee vieraita on ennemmin sääntö kuin poikkeus, että kahvipöydästä löytyy jotain minkä olen itse leiponut. Meillä onkin nyt käynyt muutamia vieraita ja he ovat saaneet maistella tekeleitäni.

Ensimmäisille vieraille valmistin sitrus-valkosuklaa-daimkakun. Tämä oli namia ja vei varmasti makeanhimon, yksi kestosuosikeistani.




Seuraavalle vieraalle valmistin appelsiinisen sokerikakun suklaahipuilla. Tässä kakussa maistui jo hiukan joulu appelsiinin ansiosta. Kakkusta tuli oikein mehevä ja herkullinen. Koristelussa hieman mokasin. Ei olisi pitänyt laittaa pinnalle suklaaraitoja, se peitti kakun kuviot.



Kolmansille vieraille teinkin sitten kakun jota syödään usein jouluna, taatelikakun. 
Ah, taatelikakku on niiiin hyvää. Se tuoksu mikä uunista tulee kun taatelikakkua paistaa on huumaava! Taatelikakku jakaa helposti mielipiteitä, sitä yleensä joko inhoaa tai rakastaa. Päätin ottaa riskin ja tarjosin sitä vieraille ja ainakin lapsille se maistui. :)
Kakun päälle siivilöin vain tomusokeria ja näin kakun kuviot jäivät kauniisti näkyviin. :)


Kuten varmasti huomasittekin, joulu alkaa näkyä jo leipomuksissani. Olen ehtinyt leipoa Sennin kanssa myös piparkakkuja ja joulutorttuja. Jouluun kuuluu niin paljon ihania leipomuksia, että ihan kaikkia ei ehdi tekemään, saati sitten syömään. Katsotaan mitä kaikkea muuta jouluista meillä ehditään vielä leipoa.

Joko teillä on tehty joululeipomuksia?

tiistai 24. marraskuuta 2015

Kirje Joulupukille

Tasan kuukausi jouluun!
Nyt voi jo aloittaa joulupuuhat oikein luvan kanssa. :)

Muistan kuinka itse pienenä kirjoittelin sisarusteni kanssa aina kirjeen Joulupukille. Katselimme lelulehtiä ja sieltä niitä toiveita usein löytykin.
Nyt oma tyttärenikin alkaa jo olla sen ikäinen, että ymmärtää jotakin joulupukista ja lahjoista.
Kun tytöltä kysyy, mitä toivot joululahjaksi, on vastaus selvä, RUMPU!
Tämä toive tulee varmaankin siitä, että muskarissa soitetaan aina alkurumpua ja Sennin ihailemalla Risto Räppääjälläkin on rumpu.
Tämä on siis pikkuisemme ensimmäinen joululahjatoive, rumpu.
Katsotaan toteutuuko neidin toive.

Koska jouluun on tosiaankin enää kuukausi aikaa, sai taaperomme kirjoittaa ensimmäisen kirjeensä Joulupukille.
Tyttönen piirsi kirjeeseen kuvan Joulupukista ja tontuista. Minä toimin kirjurina. Toiveeksi kirjoitettiin tietenkin se rumpu. Kysyin haluaisiko hän jotain muutakin kuin rummun, sain vastaukseksi, lahjoja. :D
Lahjatoivelistassa lukee siis nyt rumpu ja lahjat. :D




Minä olen itse tehnyt listan lahjoista jotka voisivat olla sopivia neitokaiselle. Pyrin välttämään turhan roinan kerääntymisen nurkkiin, siksi lista ei ole kovin pitkä ja siihen kuuluu kaikenlaista tarpeellasti kuten lakanat. Toki lelujakin löytyy tekemältäni listalta, mutta melko rajallisesti.

Minun tekemä lahjatoivelista pysyy ihan vain puhelimeni muistissa, mutta Sennin kirje toimitettiin Joulupukille. Senni kääri sen isänsä kanssa rullalle ja rulla vietiin parvekkeen hyllylle tonttua odottamaan. Tontulle sytytettiin tuikut lyhtyihin, jotta hän näkisi tulla ja parvekelasitus jätettiin raolleen jotta tonttu pääsisi sisään parvekkeelle.




Täällä tontut olivatkin valppaina, sillä varsin pian kirje oli kadonnut. Tonttu oli jättänyt jälkeensä pienen lahjan. 
Hyllyn päältä löytyi pieni lumisadelepallo jossa oli tontun kuva. Senni ilahtui lumisadepallosta, katseli sitä kädessään ja sanoi "kiltti tonttu". Tonttua myös kiiteltiin illalla useaan kertaa.
Harmillisesti lumisadepallo tipahti leikeissä lattialle ja siihen tuli särö josta vuotaa nyt vettä. Minä koitin paikkailla halkeamaa teipillä, mutta eihän se tietenkään siitä vesitiivistä tehnyt. Onneksi kyseessä on muovinen pallo eikä lasinen. No elämässä sattuu ja tapahtuu, onneksi kirje on nyt tontun matkassa ja pääsee varmasti Joulupukin luettavaksi.
Lumisadepallo on nyt koristeena, en ainakaan vielä raaskinut heittää sitä pois.



Joko teillä on kirjoitettu kirjeet joulupukille? :)

maanantai 23. marraskuuta 2015

Äiti&tytär-päivä

Viime viikonloppuna saimme vihdoinkin ensilumen tänne meillekin!
Pakkohan sitä oli päästä taaperon kanssa ulos lumeen peuhaamaan. Tyttö oli kyllä aivan onnesta soikeana. Edellisenä iltana katselimme ikkunasta ulos kun lumi leijaili maahan, silloin tyttö sanoi haltioituneena "Lunta! Taavi tulee, Joulupukki tulee!". Talvea ja Joulupukkia meillä onkin odotettu jo ihan alkusyksystä saakka.

Ulkona taaperomme leikki oikein keskittyneesti lumella, hyvä että vastasi minulle mitään kun hänelle puhuin, niin keskittyneesti hän lumella leikki. Teimme yhdessä myös tämän talven ensimmäusen lumilyhdyn jota naapurin setäkin tuli ihastelemaan. :)

Iltapäivällä suuntasin Sennin ja siskoni Jaanan kanssa kauppakeskus Willaan, Hyvinkäälle. Kävin ostamassa hieman lisää tarvikkeita joululahjoihin ja mukaan löytyi myös muutamia ihania joulukoristeita. Senni pääsi myös jutustelemaan Joulupukin ja -Muorin kanssa. Taaperon ensireaktio pukista oli varsin huvittava "hieno tekopaata!".  :D


Illalla menin Sennin kanssa myös tuohon meidän lähipizzeriaan. Pizzeria on siis aivan talomme vieressä, mutta vasta nyt menimme sinne ensimmäistä kertaa. Minulle pizza maistui, mutta Sennille ei niinkään. Menee siis pidempi tovi, että menemme uudelleen pizzalle. :)

En tiiä johtuuko äitiydestä vai mistä, että nyt tekee mieli laittaa joulua kotiin paljon aikaisemmin kuin aikaisempina vuosina. Rakastan joulua, mutta yleensä se on alkanut näkyä meillä vasta joulukuussa. Ensilumen tulo sai aikaan entistä enemmän joulufiilistä, joten nyt alamme pikkuhiljaa laittamaan joulua kotiin. Joululahjoja olen tehnyt (en siis ostanut valmiina) jo syksystä asti ja glögiä,pipareita ja joulutorttuja on herkuteltu jo, mutta nyt voisi laittaa jo jouluvaloja ja koristeitakin esille. :)



Tietokoneeni näyttää sanoneen sopimuksensa irti! En saa sitä käynnistymään! Tämä postaus onkin tehty nyt kokonaan puhelimella, höh. Kumpa koneeni tuosta vielä elpyisi, Teppo sitä lupasi katsoa jos saisi sen vielä toimimaan.


lauantai 21. marraskuuta 2015

DIY Kipsivalos lapsen kädestä tai jalasta

Annoimme isänpäivälahjaksi taulut, joissa toisessa oli kipsivalokset kummankin tytön kädestä ja toisessa oli valos taaperon jalkapohjasta.
Kipsivaloksista tuli mielestäni oikein ihanat ja herkät. Niissä näkyy suloisesti ihon kurtut ja uurteet.

Kipsivalos voisi olla oiva lahja myös jouluksi, joten kerron miten valmistimme taulumme, jos joku haluaa myös toteuttaa saman idean. :)

Monesti näkee sellaisia kipsitauluja, joihin on painettu vaikka se lapsen käsi. Meiltäkin sellainen löytyy taaperon kädenjäljellä.
Nyt halusin kuitenkin tehdä kohollaan olevan valoksen, jotta tulos olisi kolmiuloitteisempi. Tämä saatiinkin toteutettua taikataikinan avulla.
Tässä ohje valoksen tekoon vaihe vaiheelta.

1.Valmista ensin taikataikina.
Tee taikataikinaa tarpeeksi iso satsi, jotta saat painettua lapsen kädestä tai jalasta melko syvän painauman. Taikinan pitää muodostaa myös tarpeeksi korkeat reunat painauman ympärille, jotta kipsimassa ei valu ulos painaumasta.

Taikataikina:
1dl suolaa
1dl vehnäjauhoja
1rkl öljyä
Vettä

Sekoita kaikki aineet keskenään. Lisää vettä sen verran, että saat aikaiseksi kiinteän massan ,jota on helppo muovailla.

2. Tee taikatakimasta paksuhko (n.1,5cm)levy leivinpaperin päälle ja paina lapsen käsi tai jalkapohja siihen. Nosta käsi tai jalka varovasti pois taikinalevystä.




3. Valmista kipsimassa. Kipsiä saa ostettua ihan askartelukaupoista yms. Itse ostin suomalaisesta kirjakaupasta. Pakkauksessa on yleensä ohje kuinka paljon jauheeseen kuuluu lisätä vettä. Massan kuuluu olla vetelää/juoksevaa.

4. Valuta valmistamasi massa heti taikataikinan painaumaan ja anna kipsin kovettua. Kipsimassan kovettuminen kestää noin 20-30 min. Kovettuessaan massa lämpenee.





4. Kun kipsimassa on kovettunut, käännä koko työ varovasti toisinpäin leivinpaperilla. Helpoiten tämä onnistuu kun käännät leivinpaperin niin ,että sitä on työn kummallakin puolella. Kun työ on leivinpaperin välissä, vedä se varovasti pöydältä käteesi ja käännä se toisin päin. Laske se varovasti takaisin pöydälle.

5. Kuori taikataikina varovasti pois kipsivaloksen päältä.

6.Kipsivalos on kostea vielä niistä kohdin joihin taikataikina on siihen osunut, anna valoksen kuivua kokonaan.

7.Kun kipsivalos on täysin kuivunut, voit liimata sen halutessasi kehyksiin. Itse laitoin kehysten taustapahviin harmaata kartonkia, jotta sain aikaiseksi harmonisen lopputuloksen. Kannattaa käyttää kunnon liimaa, joka taatusti pitää suht painavan kipsityön kiinni taustassa. Itse käytin No more nails-liimaa.

8. Kun liima on kuivunut, on työ valmis. :)




Niin suloiset pienet varpaat <3


Kipsivaloksesta kannattaa tehdä suht paksu, jolloin lopputulos on mahdollisimman kolmiulotteinen. Lisäksi liian ohut valos napsahtaa herkästi poikki.
Taikataikina kuivuu huomattavasti hitaammin kuin kipsimassa. Tästä syystä vois tehdä samalla taikataikinalla useammankin kipsivaloksen. Teet vain joka valun jälkeen taikataikinasta uudestaan levyn ja painat siihen haluamasi kuvion/painauman.

Nyt vain ikuistamaan kullannuppujen kädet ja jalat. Ja tällä tyylillähän saat tehtyä vaikka mitä ihanaa, taikinaan voi painaa monenlaisilla esineillä ja asioilla painaumia ja kuvioita. :)

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Luontaisesti gluteeniton kinkkupiirakka

Pidin tässä taannoin Nosh-vaatekutsut, joissa pääpaino oli naisten vaatteissa. Nyt ihanat vaatteet ovat tulleet enkä ole oikeastaan muita sen jälkeen käyttänytkään. :D
Vaatteista saattanee tulla ihan oma postauksensa kunhan saan jonkun ottamaan minusta kuvia uudet Noshit päälläni, itsestään kun on melkoisen hankala ottaa kuvia itse.

Vaatteiden sijaan esittelen nyt mitä kutsujen kahvipöydästä löytyi. Tein kaikki tarjottavat luontaisesti gluteenittomana ja laktoosittomana. Tarjottavien määrän pidin melko pienenä, sillä vain 1/4 kutsutuista pääsi paikalle. Tosi monessa perheessä podettiin syysflunssaa, joka kutisti vierasmäärää. Harmi sinänsä, mutta ajatelin positiivisesti: kun porukkaa on hiukan vähemmän, jää kaikilla enemmän aikaa vaatteiden ihasteluun ja sovitteluun ja esittelijäkin ehtii hyvin auttaa jokaista henkilökohtaisesti. :)

Meitä oli yhteensä 7 henkeä paikalla. Suolaisiksi tarjottavaksi riitti yksi kinkkupiirakka ja pienet cocktailtikut. Cocktailtikkuihin laitoin leipäjuustoa (laktoositonta), viinirypäleitä ja kirsikkatomaatteja.
Makeina tarjottavina oli kahdenlaita kääretorttua, mango ja sitruuna. Kääretorttujen kaveriksi tarjolla oli myös gluteenittomia piparkakkuja.



Halusin pitää tarjottavat simppeleinä ja helposti valmistettavina. Olimme nimittäin edellisenä päivänä Sennin tädin vihkitilaisuudessa, joten aikaa monimutkaisille leipomiksille ei ollut.
Kääretortut saa tehtyä helposti luontaisesti gluteenittomina kun käyttää kääretorttupohjassa vain perunajauhoja.
Piparkakut olivat ihan kaupan keksihyllystä ostettuja, joskin niiden ostamisessakin sai olla tarkkana että ne olivat varmasti luontaisesti gluteenittomia. Hyllystä kun löytyi monenlaisia gluteenittomia keksejä, mutta luontaisesti gluteenittomia oli huomattavasti vähemmän.

Nämä luontaisesti gluteenittomat leivonnaiset ovat minulle aika uusi juttu. Olinkin kuullut, että kun itse tekee luontaisesti gluteenitonta, on tulos helposti liian tiivis ja kova. Näin käy kuulema helposti etenkin suolaisten piirakoiden kanssa. 
Päätin kuitenkin rohkeasti kokeilla miten onnistuisin. Käytin suolaisen piirakan pohjassa jyttejauhoja. Niillä ja hyvällä löytämälläni reseptillä (jota muokkasin jyttejauhoihin sopivaksi) sain aikaan oikeasti herkullisen piiraan, eikä muuten ollut lainkaan kova tai liian tiivis.
Ensimmäisen gluteenittoman suolaisen piiraani tein ensimmäisille vaatekutsuilleni jotka emännöin. Koska piiras onnistui niin hyvin, halusin tehdä samanlaisen myös näillekin kutsuille, joissa ihailimme naisten uutta syysmallistoa.
Joku kyselikin miten olin pohjan tehnyt. Nyt kerronkin reseptin luontaisesti gluteenittomaan kinkkupiiraaseen. Aion kyllä jatkossakin tehdä tällä reseptillä suolaisten piirakoiden pohjat vaikka niiden ei gluteenittomia tarvitsisikaan olla.

Pohja:
100g voita (vähäsuolaista voita löytyy myös laktoosittoman)
2 1/4dl jyttejauhoja
1tl leivinjauhetta
1dl kermaa
Ripaus suolaa jos käytät maustamatonta kermaa

Täyte:
1 rasia tuorejuustoa, makuna aurinkokuivattutomaatti
Kinkkusuikaleita/kuutioita
(lue tuoteseloste huolella, jotta otat varmasti gluteenitonta)
1dl kermaa
2 kananmunaa
Haluamasi mausteet ja ripaus suolaa jos et käytä maustettua kermaa.


Sekoita jyttejauhot ja leivinjauhe keskenään. Nypi jauhoihin huoneen lämpöinen voi. Lisää kerma seokseen. Makukermoilla (esim. sipuli tai juusto) saa lisämakua pohjaan, mutta niiden kanssa tulee olla tarkkana, että ne ovat luontaisesti gluteenittomia.
Painele taikina piirasvuokaan (itse vuoraan vuuan leivinpaperilla mutta sen voi myös halutessaan voidella, leivinpaperin sijaan). Laita pohja hetkeksi jääkaappiin kovettumaan.

Notkista tuorejuusto ja levitä se pohjan päälle. Ripottele kinkkusuikaleet tuorejuuston päälle. Sekoita kerma, munat ja mausteet keskenään sekaisin ja kaada ne piiraaseen. 

Paista piirasta 175 asteisessa uunissa, keskitasolla, n.35minuuttia.
Näin olet valmistanut luontaisesti gluteenittoman kinkkupiirakan. Helppoa ja hyvää, namskista!




Miltäs kuulostaa? Maistuisiko sinullekin?

Tästä voi toki tehdä vaikka kasvisversion halutessaan ja luulen että nuo kananmunatkaan eivät ole ihan välttämättömät, mutta silloin tuota kermaa kannattaa varmaan laittaa aavistuksen vähemmän täytteeseen. :)

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Näin vietimme isänpäivää

Ihana isänpäivä vietetty, isätkin taisivat tykätä.
Olen kyllä onnekas kun minulla aivan mahtava isä ja tyttärelläkin mitä ihanin isi. <3

Isänpäivän vietto meillä aloitettiin oikeastaan jo lauantaina. Menin Sennin ja isäni kanssa moikkaamaan minun Pappaani. Pappani on nimennyt itsensä ihanasti Vanhaksipapaksi sen jälkeen kun me, hänen lapsenlapsensa, saimme omia lapsia.
Senni lähti innoissaan vierailemaan Vanhallepapalle ja antoi itsetekemänsä kortinkin. Annoimme myös leipomamme mustikkapiirakan, vaniljakastiketta ja valokuvia Sennistä. :)


Nämä pikkulinnut, jotka syntyivät Sennin kädenjäljistä, teimme seurakunnan perhekerhossa.

Lauantai iltana leivoimme Sennin kanssa vielä pekonimuffinseja Tepolle. Niitä syötiin sitten yhdessä kun isi tuli töistä. Aamupalat eivät ole Tepon juttu, siksi hän sai muffinseja jo edellisenä iltana.
Seuraavana aamuna, kun olimme hetken jo heräilleet, annoimme isille kakun.
Mietin aluksi millaisen kakun Tepolle tekisin, mutta sitten välähti! Senninhän se kakku kuuluu tehdä eikä minun! Senni saikin kaupassa itse päättää mitä kakkuun tuli ja hän vastasi myös kokonaan kakun koristelusta. Hieno kakusta tulikin. :)


Ensimmäinen Sennin tekemä kakku :)
Suklainen kinuskikakku karkkikoristein.

Lahjaksi isille Senni antoi itsetehtyjä kortteja ja toki myös lahjoja. Minä olin tilannut magneetteja Sennin kuvilla ja myös minun isäni sai niitä.



Sennin ja Vilman kädenjäljistä teimme kipsivalokset ja niistä taulun Tepolle. Minun isäni sai taulun jossa oli kipsivalos Sennin pikkuisesta jalasta. Kipsin avulla käsien- ja jalan valokseen jäi ihanasti näkyviin kaikki uurteet ja kolmiulotteisina niistä tuli minusta oikein sievät ja herkät.





Tytöt saivat tehdä kortit isille ja pyysin heitä kertomaan asioita isistä ja ihania asioita he kertoivatkin.

Vilma kirjoitti seuraavat asiat korttiinsa:


Isi on kiva
Isi on hyvä rakentaan
Isi rakastaa lapsia
Isi oli kiltti kun kävi mun kanssa kalassa
isi on kiltti


Senni kertoi isistä seuraavaa:

Isi on poika
Isi on keetainen
Minä keinuin isin kanssa piikikonnassa puistossa
Minä haluan kattoa isin kanssa äppääjää. Okei?
Minä olen isin tyttö


Papastaan eli minun isästäni Senni kertoi seuraavaa:

Pappa on kavei
Pappa toittaa kitalaa
Pappa asuu mummulla ja papalla ja tampeella
Pappa antaa jäskiä (jätskiä eli jäätelöä)

Minusta nämä lasten kertomat jutut ovat niin hellyyttäviä ja ne tulevat suoraan sydämestä eivätkä he valehtele, ihan tosiasioita he kertoivat. :)


Törmäsin netissä myös hauskaan ja halpaan lahjaideaan, isin purkkiin. Purkkiin kerätään kiviä ja purkin mukana annetaan seuraavanlainen loru:

Jos stressi sinut valtaan saa,
tämä purkki avun antaa.

Kaada kivet...
Laske ne...
Yksitellen purkkiin pudottele...

Näin katos huono tuuli,
olet jälleen isä hymyhuuli!


Minusta tämä oli niin hauska, että toteutimme tämän Sennin kanssa. Tämä taisi olla Sennistä kaikista mukavin lahja, jonka annoimme. Tyttö keräsi innolla kiviä isille. Hän keräilee kiviä, keppejä, käpyjä ja puiden lehtiä lähes päivittäin itselleen aarteiksi, joten nyt hän oikein innostui kun sai kerätä isillekin kiviä. :D
Kun kivet oli kerätty, ne vietiin sisälle ja Senni ilmoitti että kivet pitää pestä. En vastustellut ja tomerasti tyttö siirsi jakkaran lavuaarin eteen, laittoi tulpan lavuaariin ja kaatoi kivet sinne. Minä laskin kiville vettä ja taapero pesi ne suurella rakkaudella. Kun kivet oli pesty, asetteli tyttö ne nättiin riviin vessapaperin päälle kuivumaan. Kivien kuivuttua ne laitettiin pieneen pilttipurkkiin ja niitä sitten ihailtiin monen monta kertaa. Nyt on isilläkin omat aarrekivet. :)


Sellanen isänpäivä tänä vuonna näin tiivistettynä.
Kysyin vielä Tepolta, mikä päivässä oli parasta. Vastaukseksi sain: Se kun sai olla lasten kanssa. <3


Ihanaa isänpäivää!

torstai 5. marraskuuta 2015

Hirmuinen hämiskakku

Halloween oli ja meni, mutta minä en ole vielä kertonut kuinka se meillä sujui.

Kokoonnuimme tapamme mukaan taas vanhempieni luo sisarusteni kanssa ja jokainen toi jotakin halloweenteemaan sopivaa syötävää mukanaan.
Minä vien mukanani kakun, tietenkin! ;)
Päätin tehdä hämähäkkikakun. Kakun sisältä löytyi minttusuklaamousse, jossa tosin olisin saanut olla enemmän minttuaromia, tummasuklaa näköjään vaatii sitä aika paljon enemmän kuin esim. valkosuklaa. Mousset tein pyöreitä kulhoja apuna käyttäen, jotta sain niihin haluamani muodon. Hämiksen pään mousse on itseasiassa tehty mariskooliin. :D

Hämiskakku sai mustan kuorrutteen mustasta sokerimassasta, jonka kiinnitin voi-tuorejuusto-tomusokeriseoksella. Mustaa sokerimassaa löysin ihan prismasta, mutta se oli pahaa, yök! Kivan näköisen kuorrutteen siitä sai, mutta ainakin minulta se jäi lautasen reunalle.
Hämis sai myös jalkansa mustasta sokerimassasta jonka sisällä oli metallilankaa.
Kakusta tuli aikalailla sellainen kuin halusinkin.
Minulla on vain tällainen nopeasti kotona nappastu kuva kakusta ja pari kännykkäkuvaa halloweenistamme,  mutta siskoni Jaanan blogissa on paljon parempia kuvia meidän halloweenista. Käykää ihmeessä kurkkaamassa tästä! :)



tiistai 3. marraskuuta 2015

Äiti, mitä sinä teet?

Oman blogin kirjoittaminen ja muiden blogien lukeminen ja niihin kommentoiminen on minulle tärkeä harrastus, jolle annan lähes päivittäin ainakin pienen hetken aikaa. Nyt tahti on kuitenkin hieman hidastunut. Minulla olisi montakin ideaa mistä kirjoittaa ja luonnoksia onkin jo muutama. Muiden blogeja lueskelen edelleen päivittäin, mutta aina en malta kommentoida vaikka mieli tekisikin. Mistä tämä sitten johtuu, mikä aikani nyt vie?

Tajusin tämän kun taaperomme tuli eräs päivä viereeni, istuin keskittyneenä olohuoneen lattialla ja tyttö kysyi "äiti, mitä sinä teet". Vastasin tytölle, että askartelen.

Olemme äitini ja sisarusteni kanssa muodostaneet jo perinteeksi sen, että teemme joululahjat toisillemme itse.
Nyt on jo pidemmän aikaa tullut askarreltua ja väkerreltyä jos jonkinlaista. Näistä tekeleistä on tarkoitus syntyä joululahjoja tälle vuodelle.
Minulla on monta keskeneräistä projektia menossa ja joitain olen saanut jo ihan valmiiksikin. Olen aivan hullaantunut nyt kaikista väkertelyistäni ja voisin viettää varmasti päivä tolkulla niihin aikaa lähes tauotta. Nyt se ei kuitenkaan ole mahdollista, lapsen kanssa haluan pitää kiinni normaalista arjestamme, harrastuksineen, ulkoiluineen ja tietenkin ruoka- ja uniaikoineen. Koti sen sijaan on välillä melkoisen kaaoksen vallassa kun tiskien laittamisen sijaan levitän askartelutarvikkeeni pitkin laittioita ja pöytiä ja uppoudun käsitöiden maailmaan ja päästän luovuuteni valloilleen. Pikkuneitikin haluaa usein osallistua ja toki hän saa myös taitojensa mukaan tehdä omia askartelujaan. Usein kuitenkin ajoitan joululahjojen väkertelyn päikkäriaikaan ja iltaan/yöhön kun Senni on käynyt jo nukkumaan, silloin saan tehdä tekeleitäni rauhassa. Monena iltana olenkin huomannut, että olen ollut askarteluhuumassa jo monta tuntia ja nukkumaan olisi pitäny mennä jo ajat sitten. Niin se vain on, että kun se inspiraatio iskee niin silloin ne ideat on myös toteutettava. Lisäksi valmiita lahjoja pitäisi saada aikaiseksi melkoinen määrä, joten kuhniminen ei senkään takia käy nyt päinsä. En halua havahtua juuri ennen jouluaattoa siihen, että suurinosa lahjoista on kesken ja sitten teen niitä läpiyön itku kurkussa ja silmät ristissä. Haluan tehdä lahjat ajoissa valmiiksi ja nauttia niiden tekemisestä, antaa kaikkeni niille. Haluan tehdä lahjat ilolla, tunteella ja rakkaudella, lahjojen saajia ajatellen.




Mielenkiintoni vie nyt siis joululahjojen väkertely. Päätin, että teen niitä nyt kun se tuntuu mukavalta ja into väkertelyyn on kova. Jonkinlaisia postauksien luonnoksia olen tehnyt ja kunhan tämä askarteluvimma tästä laantuu ja valmiita paketteja on syntynyt enemmän, niin varmaan niitä sitten kirjoittelenkin loppuun. Muiden blogeja luen päivittäin, vaikken niihin välttämättä kommentoikaan. Älkää siis ihmetelkö mihin olen "kadonnut", täällähän minä ole  joulupuuhiin uppoutuneena. ;)




Joko teillä joululahjat, niiden tekeminen tai ostaminen ovat ajankohtaista? Oletko kenties jo hommannut kaiken vai jääkö se aina viimetippaan?

Joululahjojen väkertelyn lisäksi olen viimeaikoina askarrellut lasten kanssa isänpäivälahjoja ja täytyy sanoa, että aika kivoja paketteja on tulossa. :D
Lasten tekemät lahjat ja kortit ovat niin hellyyttäviä.

Minä en muuten ole suinkaan ainut joka meillä askartelee. Pääsin tässä yksi ilta käymään ihan YKSIN kaupassa. Kun tulin kauppareissulta takaisin, eteisessä minua vastaan juoksi iloinen tyttönen joka hoki "akkalleltiin isin kanssa!". Hetken olin että ai mitä, askartelitte? Ajattelin, että nyt tuo taapero höpisee omiaan, mutta eipäs höpissyt. He olivat oikeasti askarrelleen aivan ihastuttavat jouluenkelit. <3
Niin suloista ajatella kuinka he ovat niitä yhdessä tehneet ja voi että miten ylpeä tyttö niistä on. Enkelit saivat jäädä koristamaan keittiön hyllyä vaikka muuten en vielä tähän aikaan joulukoristeita suostu laittamaankaan. Joka päivä tyttö muistaa kertoa minulle kuinka he isin kanssa yhdessä askartelivat meille enkelit. Nämä enkelit laitan takuulla talteen. :)