perjantai 30. lokakuuta 2015

Syysikkuna

Syksy on ehdottomasti vuodenaika josta pidän kovasti!
Taaperokin on ollut haltioissaan puista putoavista lehdistä, vesilätäköistä, värikkäistä sienistä ja taivaalla lentelevistä lintuparvista jotka taitavat suunnata jo etelään.

Jo muutama viikko sitten toimme syksyä sisäänkin. Syyslomaviikolla kaikki harrastuspaikkamme olivat kiinni, joten aikaa jäi kotona askarteluun.
Lastenhuoneen ikkuna sai syksyisiä koristuksia.
Keräsimme pikkuneidin kanssa pihalta vaahteranlehtiä. Lehdet laitettiin ikkunaan kiinni kontaktimuovilla. Syksyisten lehtien kaveriksi askartelimme sieniä ja pikkuisen siilivauvan.




Tarkoituksena olisi askarrella ikkunaan vielä ainakin puunoksa ja siihen pöllö. Kun syksy taittuu talveen, voi lehdet kerätä pois ja tilalle laittaa vaikka lumihiutaleita ja muuta talvista koristetta.

On muuten todella vaikeaa saada hyviä kuvia ikkunasta! Kun ulkoa tulee valoa, näkyvät askartelumme vain mustina hahmoina! Ja kun kuvia otti illa, tuli niistä helposti utuisia ja rakeisia eivätkä värit päässeet oikeuksiinsa. Olisikin pitänyt ottaa kuvat tekeleistä ennen kuin ne laitettiin ikkunaan. Tässä nyt kuitenkin kuvia, vaikkakin aika surkeita, mutta jospa niistä jotenkin hahmottaa millainen ikkunasta tuli. :)









tiistai 27. lokakuuta 2015

Ihana, erilainen viikonloppumme

Viikonloppumme oli varsin vauhdikas ja mieleenpainuva.
Lauantai sisälsi paljon rakkautta, romantiikkaa, iloa, onnea ja kauniita hetkiä. 
Lauantaina Tepon sisko meni naimisiin ja saimme olla mukana juhlistamassa tätä ikimuistoista ja kaunista hetkeä. Juhlat olivat aivan parin näköiset ja me viihdyimme erittäin hyvin.

Täytyy vähän kehua tuota meidän taaperoa, sillä hän jaksoi olla koko seremonian ajan oikein hienosti eikä lähtenyt juoksentelemaan minnekään tai kiljunut ja karjunut. 

Senni osasi ottaa juhlista myös kaiken ilon irti. Kun osa vielä mutusteli kakkua ja toiset seurustelivat keskenään, pikkuneiti meni tanssimaan ja lauleskelemaan. Juhlatilasta löytyi myös piano ja kun suurinosa väestä oli jo poistunut juhlapaikalta sai Senni kokeilla soittaa pianoa. Hienosti tyttösemme soittikin, nätisti pimputteli ja lauloi "paajon onnea ihmisille". :D
Vihkitilaisuuteen oli yhditetty myös parin uuden omakotitalon tuparit. Menimme toki sinnekin. Pikkuneidin päivärytmistä ei vielä viitsi kovin poiketa ja halusin hänet ajoissa nukkumaan. Teimmekin niin, että minä lähdin Sennin kanssa alkuillasta kotiin ja Teppo sai tietenkin jäädä juhlimaan siskonsa ja hänen miehensä ainutlaatuista päivää.

Rakkaus on kyllä jotain niin järisyttävää. Kyllä sai taas hammasta purra etten pillahtanut itkuun vihkitilaisuuden aikana. Se vain on jotain niin hienoa ja koskettavaa kun kaksi ihmistä ovat löytäneet toisensa. <3





Sunnuntaina olikin sitten erilaiset pippalot tiedossa, järjestin nimittäin Nosh-kutsut. Pidin kutsut myös alkusyksystä, mutta silloin keskityttiin lähinnä lastenvaatteisiin. Nyt on ilmestynyt myös naisten ihana syysmallisto ja nyt me pääsimme sitä ihastelemaan.
Vaatteita oli esittelmässä jälleen Elina ja hän on kyllä aivan loistava työssään. Elina osasi neuvoa ja auttaa jokaista vaatevalinnoissa.
Sennin huone toimi vaatteiden sovitushuoneena ja melkoinen kuhina siellä kävikin. Oli ihana sovitella vaatteita ja yhdessä porukalla sitten katsottiin mikä vaate sopii kenenkin vartalolle parhaiten.
Minä löysin itselleni kauniin mekon ja housut. Esittelen ne kunhan olen saanut ne kotiin. :)

Olin päättänyt, etten tilaa Sennille mitään. Noh toisin kävi. ;)
Noshille on ilmestynyt juuri POLKU-mallisto joka vei ainakin minun sydämeni. Ihanan värisessä kuosissa seikkailee metsäneläimiä ja tähän kuosiin on yhdistetty hauskasti vinoraitakangasta. Olisin voinut tilata tästä mallistosta vaikka mitä, mutta pysyin sen verran tiukkana että tilasin vain palan polkukangasta mintunvärisenä. Se mitä kankaasta tulee, on vielä arvoitus. :)


Polku-kuosia minttuna





Viikonlopusta jäi kyllä hyvä mieli. :)

perjantai 23. lokakuuta 2015

Lahjakakku

Oho, tämä postaus meinasi unohtua kokonaan!
Eihän kakkupostauksia sovi unohtaa!

Äidilläni ja pikkuveljelläni oli tässä taannoin syntymäpäivät, samalla viikolla. Lahjojen keksiminen heille on vaikeaa, joten päätin tänäkin vuonna antaa jotain itse tehtyä, jotain minkä osaan ja josta tiedän heidän ilahtuvan eli kakun, lahjakakun. Tämä sopi synttärisankareillekin oikein hyvin, näin heidän ei tarvinnut miettiä kakun leipomista kun minä tein sen.

Miltä lahjakakku sitten mahtaisi näyttää ja maistua. Ulkonäön päätin varsin pian, lahjakakun olisi näytettävä lahjalta eli lahjapaketilta. Minulla on vain pyöreitä kakkuvuokia, joten tätä kakkua varten oli tehtävä itse oikean mallinen kakkuvuoka. Kyhäsin neliskanttisen kakkuvuoan pahvista ja vuorasin sen laminointikalvoilla. Laminointikalvoja käytän apunani myös pyöreitä kakkuja tehdessäni. Näin kakkua ei tarvitse irrotella minkään veitsen avulla vuuasta vaan irtopohjaisen vuuan reunat saa vain nostettua pois ja sen jälkeen kalvot voi irroittaa, näppärää. Kalvojen avulla vuuan reunoille saa myös lisäkorkeutta. Minulla on usein niin isot mousset, etteivät ne mahtuisi vuokaan ilman kalvoja.

Kakun kuorrutin kerma-vaniljakreemiseoksella ja paketin lahjanauhat&rusetti ovat sokerimassaa. Sokerimassasta tein myös ruskeita nappeja, jotka toivat kakkuun kivasti ilmettä.

Pyrin usein tekemään kakkumousset vuodenajan ja kauden makujen mukaan. Näin syksyllä olikin sopivaa käyttää mustikkamoussea ja mustikan kaveriksi sopi hienosti sitruksinen valkosuklaamousse. Tämä oli ensimmäinen mustikkamousseni. Kaikki muut pitivät siitä, paitsi minä. Minusta siinä oli jotenkin outo sivumaku, muut eivät sitä maistaneet. :D
Sitruksinen valkosuklaamousse sen sijaan maistui minullekin. :D
Mikään mestariteos kakusta ei tullut, ulkonäöllisesti olisi ollut paranneltavaa. En yleensä kuorruta kakkuja kermalla ja nyt sen tein. Kerma sai sokerimassakoristeet sulamaan ja levittämään väriä rumasti. Teen siis jatkossa kuorrutteet tuttuun tapaan tuorejuustokreemeillä, silloin sokerimassakoristeet pysyvät kauniina. Kreemikuorrutteesta tulee muutenkin mielestäni nätimpi kuin kermakuorrutteesta.

Kakku upposi kaikille hyvin, eikä sitä jäänyt yhtään ylimääräistä, niin hyvin se maistui. Olen tottunut tekemään isoja kakkuja, koska yleensä paikalla on paljon väkeä. Teen mieluummin liian ison kuin pienen kakun, jotta kukaan ei varmasti jää ilman. Isoista kakuista tuppaa usein vain jäämään hieman yli, nyt niin ei käynyt ja hyvä niin. :)
Tälläinen lahjakakusta sitten tuli:






torstai 22. lokakuuta 2015

Pikkuneidin juhlavammat ulkovaatteet

Kierreltiin tässä eräspäivä paikallisella livekirpparilla. Eteen sattui aivan ihanat ja söpöt kukalliset lastensaapikkaat (ei siis kumisaappaat vaan saapikkaat). Oli pakko kurkata mitä kokoa ne olivat ja jes, ne olivat juuri sitä kokoa mitä toivoinkin. Kengät olivat hyvässä kunnossa, tuskin juurikaan käytetty. Nämä kengät oli osattu hinnoitella kirppishinnalla, 4€ ei ollut lainkaan paha hinta hyväkuntoisista kengistä joissa oli karvavuori.
Teppo ja Senni olivat ehtineet jo minun edelleni, kipitin heidät kiinni ja sovitin kenkiä Sennille ja ne olivat juuri sopivat!

Yleensä en osta Sennille kenkiä käytettyinä. Haluan, että pienen jalat saavat hyvät kengät, joita kukaan muu ei ole astunut linttaan tai oman jalkansa muotoon. Näin pienen lapsen jalka on kuitenkin vielä kovin hauras ja jalan kehitys on vielä kesken.
Poikkeuksena pidän saappaita ja juhlakenkiä. Minun järkeni mukaan kumisaappat tuskin muokkautuvat käytössä niin paljoa kuin kävelykengät. Juhlakenkiä taas pidetään niin harvoin, että tuskin ehtivät saada pahaa aikaan. Sellaiset kengät joilla lapsi kävelee ja ulkoilee paljon, ostamme uutena. Tosin jostain luin juuri juttua, ettei lapsi saa painollaan juurikaan muokattua kenkiä, varsinkaan kun ne eivät jalan kasvun takia ehdi kauaa yhdellä lapsella olla. En halua silti oottaa riskiä, tiedänpähän että uusissa kengissä on ainakin kaikki ominaisuudet (kuten vedenpitävyys ja lämpöisyys) tallella.

Nämä kirppiksellä bongaamani kukkasaapikkaat ostimme ja ne on tarkoitettu lähinnä juhlavampiin tilaisuuksiin ja ehkä myös kauppakengiksi.
Kengät pääsevätkin jo tänä viikonloppuna käyttöön, sillä tiedossa on juhlat. Sennin täti menee lauantaina naimisiin ja sinne jos jonnekin voi pukea suloiset kukkasaapikkaat. :)
Sisäkengiksi otetaan valkoiset juhlaballerinat.

Kun juhliin oli ostettu suloiset kengät, aloin miettiä muutakin ulkovaatetusta. Kengät eivät pääse oikeuksiinsa haalarin kanssa ja Sennin välikausitakki on aika ohut. Nyt on jo aika kylmä, tänäänkin on ollut kovin tuulista ja kosteaa. Tosin kuljemme vihkitilaisuuteen autolla eli ulkona ei olla paljoa.
Muistin kuitenkin nähneeni fb:n kirpparilla ihanan pörrötakin joka oli oikean kokoinen Sennille. Ihailin sitä jo silloin, mutta en viitsinyt ostaa kun mietin, että tuleeko sille köyttöä. Nyt juhlia on merkitty kalenteriin jo melkoisesti tälle syksylle ja talvelle, että juhlavammalle takille tulisi kyllä käyttöä. Hetken aikaan sain haeskella, että löysin takin myynti-ilmoituksen. Onneksi kukaan muu ei ollut ostanut sitä! Kaunis vaaleanpunainen pörrötakki sopisi niin hyvin kukkasaapikkaiden kanssa. Sain sovittua myyjän kanssa takin hinnaksi 10€. Takki oli uudenveroisessa kunnossa, sitä oli käytetty yhden kerran. Takkikin sai siis uuden kodin meiltä.

Senni on ollut aivan ihastunut uusista kengistään ja takista. Kengät oli pakko saada jalkaan ja niillä tepasteltiin pitkä tovi. Hetkenpäästä sanoin, että nyt kengät on pakko riisua kun niissä tulee karvavuoren kanssa kuuma sisällä. Pitkin hampain neiti luopui kengistään kun annoin vaihtariksi juhlaballerinat. :D
Takki päälläkin meidän hienohelma keikisteli pitkän tovin. Silitteli sitä ja totesi "inanan tileä" eli ihanan sileä. Takin huppuakin kokeiltiin useaan otteeseen päähän ja käytiin kurkkaamassa peilistä miltä se mahtaakaan näyttää.








Minusta nämä ovat varsin suloiset juhlavammat ulkovaatteet ja kun hintaa näille tuli yhteensä vain 14€, ei äidinkään tarvitse potea kovin huonoa omaatuntoa kun tuli ostettua lapselle taas vaatteita. ;)
Tajusin muuten, että minunkin juhlakenkäni ovat kirppikseltä ostetut. Käyttämättömät ne tosin olivat, mutta kuitenkin. Aina ei tarvitse maksaa itseään kipeäksi juhlakenkiä ja -vaatteita hankkiessaan.



Mitäs tykkäätte näistä kirppislöydöistä?

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Kalliokuvia

Siskoni halusi kuvia hänestä kuopuksensa kanssa ja minä tarjouduin kuvaajaksi.
Kuvauspaikaksi siskoni valitsi Valkjärven kallioisen rannan.
Tänään koko aamupäivä oli pilvinen, kylmä, kostea ja sumuinen. Iltapäivällä sää kuitenkin kirkastui ja aurinko tuli esiin! Mahtavaa!
Suuntasimme siis Valkjärjelle ja minä räpsin kuvia toiveiden mukaan. Kuvaukset sujuivat erinomaisesti, pikkumies oli oikein mallikkaasti ja saimme aikaiseksi toiveiden mukaisia kuvia.
Kuvien ottoon ei mennyt paljoakaan aikaa.

Mukana olivat myös toinen siskoni sekä Senni. En olisi uskaltanut ottaa Senniä mukaan kuvauksiin joka tapahtuu veden äärellä, jyrkälläkin kalliolla, jos mukana ei olisi ollut ketään joka katsoisi tytön perään. Nyt taaperolla oli koko ajan mukanaan valvova silmäpari ja hänkin pääsi nauttimaan ulkoilusta järvimaisemissa. Senni olisikin kovasti halunnut päästä uimaan ja kyseli onko hänellä uimapukua mukana. :D

Kun ne varsinaiset kuvat, joiden vuoksi olimme tulleet, oli otettu, jäi aikaa kuvailla myös hieman Senniä ja minua. Ihania kuvia saatiinkin. Minusta ja Vilmasta on kuva samaisella kalliolla, jossa makaamme vatsallamme toisiamme katsellen. Halusin samankaltaisen kuvan nyt myös minusta ja Sennistä. Sellaisia sainkin sekä melkoisen liudan muitakin kuvia. Kalliomaisemat vain kiehtovat minua erityisen paljon, etenkin jos takana kimmeltää kaunis järvi.



Minä ja Vilma vuonna 2012


Minä ja Senni vuonna 2015




Kukkuu, onko hiiri kotona!

<3

lauantai 17. lokakuuta 2015

Meidän vinkit pottailuun

Nyt on käynyt niin iloisesti, että meidän perheessä vaipparalli on historiaa! :)
Kuivaksi opettelu kävi erittäin helposti, yllätyin ihan kuinka helposti se kävikään. 
Kokonaan vaipoista luovuttiin kun neidillä oli ikää 2v 2kk.

Listaan tähän vinkkejä, jotka toimivat meillä. Jokainen lapsi on oma yksilösä, joten nämä eivät välttämättä toimi tai sovi jokaiselle lapselle.

- Hidas eteneminen. Aloittakaa pottailu varhain, jotta siitä tulee tuttua ja osa rutiinia. Meillä siis  pottailtiin pitkään vaikka vaippa olikin käytössä (n.10kk ikäisestä lähtien).

- Tehkää pottailusta kiva asia. Älä pakota lasta potalle. Anna lapsen tutustua pottaan rauhassa. Aluksi lapsi saattaa haluta leikkiä potalla.

- Käykää usein potalla, monta kertaa päivässä, ainakin aina herättyä ja ruuan jälkeen.

- Kun vaippa alkaa olla päivisin kuiva, jättäkää se pois käytöstä (tällöin lapsi osaa siis jo pidätellä ja tunnistaa koska on hätä).

- Kun vaippa jätetään pois, kannattaa alkuun käydä usein potalla. Meillä käytiin pari ensimmäistä vaipatonta päivää potalla jopa 30-60min välein kokeilemassa tulisiko pottaa jotain.

- Jos lapsella on masu kovalla hoitakaa se ensin kuntoon. Pottailu ei ole lapselle meiluista puuhaa, jos se tekee kipeää.
Kovaa vatsaa voi pehmentää mm. luumulla, päärynällä ja mangolla. Runsas vedenjuonti saattaa myös helpottaa. Apteekista saa myös ummetukseen tarkoitettuja tuotteita.

- Jos pottailu ei onnistu wcssä, siirrä se vaikka olohuoneeseen. Keksi lapselle jotain mielenkiintoista puuhaa, jotta kaikki ajatukset eivät olisi potalla istumisessa ja näin lapsi rentoutuu. Meillä käytössä oli tv:n lastenohjelmat sekä dvdt ja kirjat.

- Anna lapselle pottailurauha, mutta ole läsnä. Meillä tyttö ei tykkää jos kökötän ja tuijotan vierressä (haluanhan itsekin asioida vessassa ihan rauhassa). Kun potta oli aluksi olohuoneessa, minä istuin potan takana sohvalla. Näin lapsi oli selkä tai kylki minuun päin ja sai yksityisyyttä, mutta tiesi ja tarvittaessa näki että olen läsnä.

- Tarkkaile lastasi. Kun näet että nyt hänellä voisi olla vessahätä, vie lapsi pikimmiten potalle. Tee pottailusta mukava ja normaali arjen rutiini, sitä ei tarvitse hössöttää. Kerro lapselle rauhallisesti, että nyt mennään kokeilemaan josko pottaan tulisi jotain.

- Kun pottailu alkaa sujua, siirrää vaipat ja tarvittaessa housutkin pois, jotta potta on ainoa vaihtoehto.

- Kehu lasta kun hän suostuu potalle, tulisi sinne sitten jotain tai ei. 

- Kun pottaan on tullut jotain, kehu, taputa, iloitse ja palkitse lapsi. 
Meillä tarrat ja xylitolpastillit toimivat hyvinä houkuttimina ja palkintoina. Tarrataulu laitettiin kylpyhuoneen seinälle, näin pottailukin siirtyi olohuoneesta takasin kylpyhuoneeseen. 






Näillä konsteilla meillä on saatu pottailu rullaamaan erinomaisesti ja vaipoille on voitu sanoa heipat. Tyttö on varsin ylpeä itsestään ja toki myös me vanhemmat.

Ehkä näistä vinkeistä on hyötyä jollekin muullekin! :)

tiistai 13. lokakuuta 2015

Liebster Award-haaste

Sain Minnalta Harmaa ja muut iloiset värit-blogista Liebster Award - haasteen, kiitoksia tästä! :)

Haasteen säännöt ovat
1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja linkkaa hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 lukijaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimetyille.



Tässä saamani kysymykset ja minun vastaukseni niihin.

1. Millainen on suhteesi pinkkiin?
    Hmmm... voiko tähän sanoa, että suht neutraali.
    Pidän pinkistä ja sitä on meillä mm. taaperon vaatteissa ja leluissa ja itselläni koruissa.
    Liika on kuitenkin liikaa, enkä voisi kuvitella että esim. lastenhuoneen seinät maalattaisiin kokonaan pinkillä.

2. Mitä haluaisit tyttäresi oppivan sinulta?
Empaattisuuden sekä kyvyn/kiinnostuksen ruuanlaittoon, leipomiseen ja käsitöihin.

3. Mitä haluaisit tyttäresi oppivan isältään?
Itsevarmuuden ja rohkeuden.




4. Uskotko poikien ja tyttöjen väreihin/leluihin/harrastuksiin?
En.
Lapsi leikkikööt niillä millä haluaa, ovat ne sitten esim. nukkeja tai pikkuautoja.
En näe siinä mitään pahaa jos tyttö haluaa pukea sinisen pipon päähänsä tai poika haluaa laittaa kynsilakkaa kynsiinsä. En silti katso paheksuen jos tyttö pukeutuu tylliunelmaan ja leikkii ballerina, jos hän niin itse haluaa. Maalaisjärjellä koitan mennä tässäkin asiassa.

5. Mikä on ihaninta suht kaksivuotiaassa lapsessasi?
Aito innostus ja riemu, joilla hän kohtaa uusia asioita.
Ihanaa on myös huomata kuinka paljon tuon taaperon kanssa voi jo keskustella asioista (ja huomata kuinka paljon hän jo ymmärtää ja osaa päätellä asioita). 

6. Entä mikä on vanhempana haastavinta suht kaksivuotiaan lapsesi kanssa?
Omien hermojen pitäminen kun taaperon uhma jyllää.
Välillä pitää muistuttaa itseään siitä, että hän on vielä pieni ja tarvitsee apuani ja opastusta monissa asioissa, vaikka osaakin jo puhua taitavasti ja kertoa asioita.

7. Millainen pikkutyttö olit itse?
Tätä minun olisi varmaan pitänyt kysyä omalta äidiltäni...
Mutta olen saanut käsityksen, että olen ollut iloinen, kiltti, touhukas ja olen omannut hyvän mielikuvituksen. En ole ollut niin temperamenttinen kuin tuo meidän taaperomme. ;)

8. Mitä teette vapaapäivisin?
Vapaapäivä, melko vieras käsite tällähetkellä. :D
Olen siis vielä kotona tytön kanssa, joten meillä ei sinällään ole erikseen arki- ja vapaapäiviä. 
Mutta jos ajattelen vapaapäiväksi päivän jolloin meillä ei ole mitään harrastuksia (esim. muskaria tai perhekerhoa) niin silloin käymme usein kaupassa, teemme ruokaa, siivoamme ja saatamme leipoa. Harrastuksettomina päivinä ulkoilemme myös enemmän ja toisinaan meillä käy vieraita tai me lähdemme kyläilemään.
Jos taas ajattelen vapaapäivän sellaiseksi päiväksi kun tuon taaperon isä ei ole töissä, vaan viettää päivää meidän kanssamme, niin silloin menemme usein kauppaan ja teemme viikon isot ostokset, yksin kun on hankalampaa raahata kaikkea kotiin. Käymme usein myös minun vanhempieni luona ja oleilemme vain. Usein keksitään jotain kivaa pientä tekemistä, mutta vapaalla pitää osata myös vain olla ja huomioida niitä rakkaita läheisiään. <3

9. Mitä teet, jos pääset vaihtamaan vapaalle ihan itseksesi?
Todennäköisesti nään ystäviäni kahvittelun merkeissä tai suuntaan ostoksille.
Tai sitten olen vain kotona ja teen kaikessa rauhassa käsitöitä, tuunaan tai askartelen.

10. Pääsettekö miehesi kanssa kahden illanviettoon/ravintolaan tms., tai haluatko edes lähteä?
Pääsemme taaperon isän kanssa suht helpostikin kahdenkeskeiselle illanvietolle/ravintolaan jos niin haluamme, kiitos meidän ihanien sukulaisten.
Välillä tämä tulee tarpeen. Silloin me saamme ansaittua lapsivapaata ja lapsi pääsee näkemään sukulaisiaan ilman meitä vanhempia. Sukulaisistakin on varmasti kiva viettää aikaa tytön kanssa välillä ilman meitä vanhempia, saavat silloin itse päättää mitä tekevät. :)

11. Nimeä kolme asiaa, jotka ilahduttavat sinua juuri nyt!
Terveys, olemme jo voiton puolella ikuisuusflunssasta ja minä olen VIHDOINKIN saanut estolääkityksen migreeniini.
Syksy, se on vain niin ihana ja kaunis vuodenaika.
Harrastukset taaperon kanssa, jotka syksy on tuonut mukanaan.





Oikaisen hieman enkä nimeä uusia haastettavia. Toivon kuitenkin, että joku tämän haasteen nappaisi ja vastailisi minun tekemiin kysymyksiin. :)

1. Joko olet hankkinut joululahjoja?
2. Teetkö itse joululahjoja tai -kortteja?
3. Kynttilät tuoksulla vai ilman, vaiko ei lainkaan kynttilöitä?
4. Parasta arjessasi?
5. Haastavinta arjessasi?
6. Käytätkö koruja arkisin?
7. Oliko sinulla lapsena unilelua? Jos oli niin millainen?
8. Mitkä asiat vaikuttavat ostopäätökseeni kun ostat vaatteita?
9. Mikä tekee kodistasi sinun näköisen?
10. Mistä haaveilet?
11. Mikä on paheesi?

tiistai 6. lokakuuta 2015

Syyskuvia

Ensimmäinen pakkasaamu!
Eilen illalla oli jo vilpoisen oloista ja teki mieli vetää villasukat jalkaan. Harkitsin myös jo lämmityspattereiden päällelaittoa, mutta en vielä sitä tehnyt. Päivisin on vielä niin lämmin kun aurinko lämmittää, että parvekkeen ovea pitää välillä avata ettei tule liian lämmin.
Iltaa kohden viileneekin melkoisesti ja sohvalle on ihana käpertyä viltin kanssa, Sennikin tykkää pyytää usein sohvalle mennessään voisinko peitellä hänet vilttiin.
Illalla on niin ihanaa kömpiä sänkyyn, lämpimään peiton alle. En osaa nukkua ilman peittoa ja kesäisin onkin ollut tukalaa kun on kuuma, mutta peitosta ei voi luopua. Nyt on juuri sellainen ihana viileys iltaisin, että voi hymistä tyytyväisenä kun saa oikein kääriytyä peitoon ja antaa sen lämmittää, ihanaa!
Rakastan ,raikkaan ja viilenevät ilman lisäksi, syksyssä myös sen tuomaa väriloistoa! Miten rentouttavaa onkaan kävellä ulkona, ihailla puiden lehtiä jotka ovat saaneet ruskan värin ja hengitellä raikasta syysilmaa ja antaa lempeiden auringonsäteiden lämmittää.

Kävimme eilen koko perheen voimin kirjastossa ja kumpikin tytöistä ihaili ja katseli lehtien väriloistoa kun kävelimme kirjastolle.
Syksyinen luonto on mielestäni niin kaunista, että tykkään valokuvata sitä ja siten saada ne värit ja tunnelman muistoihin.
Kuviailin viime syksynä Sennistä ihania ja värikkäitä syyskuvia ja niin päätin tehdä tänäkin vuonna.
Lauantaina oli mitä mainioin sää kuvailuun! Olimme kokoontuneet isommalla porukalla viettämään aikaa vanhempieni luo. Sää oli niin ihanan aurinkoinen, että viivyimme pidemmän tovin ulkona kuvaillen. Kuvausten jälkeen saimme nautiskella grillikodassa valmistuneella ruualla ja toistemme seurasta.
Tässä siis värikäs ja syksyinen kuvapläjäys. :)
Viime vuotiset kuvat ovat onnistuneempia, mutta eivät nämäkään ihan surkeita ole. 











Oravakin tuli ihmettelemään mitä pihalla tapahtuu. :)



maanantai 5. lokakuuta 2015

Pinnipaja

Otsikseni on päässyt kasvamaan taas niin pitkäksi, että se tulee silmille ja luonnonkiharoiden vuoksi taipuu minne itse haluaa. Yleensä olen suunnannut tässä vaiheessa kiireenvilkkaa kampaajalle joka leikkaisi otsiksen taas kuosiin.
Nyt päätin tehdä toisin. Syksy ja talvi ovat pipoaikaa ja pipon alla otsis menee ihan miten sattuu ja reippaammassa ulkoilussa otsa hikoaa ja sen seurauksena myös otsis. Koenkin, että pipokautena on helpompi olla ilman otsista.

Otsikseni ei kuitenkaan ole vielä niin pitkä, että sen saisi vedettyä korvien taakse. Olenkin nyt kieputellut ja letitellyt sitä ja kiinnittänyt pinnillä. Näin hiukset pysyvät piponkin alla kurissa.
Nyt kun otsiksen kieputtelut ja letitykset sujuvat jo suht hyvin, kaipaan hiuksiini kauniita pinnejä tuomaan hiukan kaunistusta.
Hiukseni on niin paksut, että siinä eivät pysy ne tavalliset ohkaiset pinnit. Käytän siis sellaisia jotka saa napasautettua kunnolla hiuksiin kiinni. Näitä pinnejä löytyy ihan marketeistakin, mutta melko tylsinä versioina. Lapsille on jos jonkinlaista koristeltua pinniä, mutta ne eivät ihan minulle napanneet.
Tarvitsin aikuisellekin sopivia, kauniita pinnejä. 

Puhuin tästä pinnipuutteesta Jaana-siskolleni joka myös kasvattelee otsistaan pois. Silloin se ajatus tuli! Tehdään itse nättejä pinnejä! Näin ajatus Pinnipajasta sai alkunsa. :)
Siskomme Neakin osallistui pajaan, häntä ei pinnien näpertely niin innostanut, mutta hän tuli muuten vain mukaan. :)

Pinnipaja pidettiin eilen. Pinnipajasta tehtiin taaperoton. Pienet taaperomme olisivat varmasti olleen hyvinkin innokkaita apulaisia ja pinnit olisivat jääneet tekemättä. Taaperot saivatkin viettää aikaa isiensä kanssa ja me naiset saimme keskittyä rauhassa pinnien näpertelyyn.
Pinnipajassa oli osallisena myös Nean pieni miehenalku Vilmeri. Vilmeri on vielä niin pieni, etteivät pinnit häntä kiinnostaneet. Iloisia kiljahduksia saimme kyllä kuulla ja hyvä niin, olikin oudon hiljaista kun taaperot olivat poissa. :D
Olimme Jaanan kanssa varanneet jos jonkinlaista tarviketta pinnipajaamme. Minä varasin myös tarvikkeita, joista aion tehdä Sennille nättejä pinnejä ja pompuloita. Melkoinen kasa tarvikkeita olikin!







Aika pinnipajassa meni kuin siivillä! Olin ajatellut, että saisin tehtyä hurjan määrän hienoja pinnejä mutta aika kului niiiin nopeaa, ettei niitä nyt kovin montaa tullut.
Jotain saatiin kyllä aikaiseksi ja täytyy sanoa, että tuli kyllä nättejä!


Tässä sekä minun, Jaanan että Sennin pinnit. :)

Mitäs pidätte? Kehtaisitko laittaa hiuksiisi?


Toki pinnipajassa oli tarjolla tekemiäni leipomuksia. Minun on tehnyt jo jonkin aikaa mieli juustokakkua. En halunnut tehdä perinteistä juustokakkua, teki mieli tehdä pitkästäaikaa kuppikakkuja. Löysinkin ohjeen, jossa nämä kaksi yhdityvät, juustokakkumuffinit!
Muokkasin ohjetta mieleisekseni ja sain aikaiseksi aikamoisia herkkuja. :)
Pohjana on digestivekeksimurskaa ja juustokakku on ihan perus ,uunissa valmistuvan, juustokakkuohjeen mukaan tehty. Päälle tein vielä mansikoista ja kermasta kuorrutteen. :)




Tällaiset pienet jutut tuovat arkeen kivaa vaihtelua. :)