sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Kaason tehtävissä, morsiamen häämekko!

Nyt ovat kaason tehtävät alkaneet ja homma alkaa tuntua jo todelta!
Rakas ystäväni menee oikeasti naimisiin ensi vuonna ja minä olen saanut kunnian toimia kaasona! <3
Hääpari on tavannut toisensa merellisissä tunnelmissa sukellusharrastuksen parissa ja tämä onkin häiden teemana. He valitsivat hääpaikaksi ihastuttavan ja romanttisen purjeveneen. Ei siis ihan periteinen hääpaikka. :)

Hääpari toivoo rentoja ja mahdollisimman stressittömiä häitä. Rentojenkin häiden järjestämisessä on kuitenkin oma työnsä ja monta asiaa muistettavana ja hoidettavana. Pikkuhiljaa valmistelut ovat lähteneet rullaamaan eteen päin. Eilen yksi häiden (etenkin morsiamen) iso asia saatiin hoidettua. Nyt morsiammelle on hankittu se hyvin tärkeä ja ainutlaatuinen, elämän yksi tärkeimmistä vaatekappaleista, HÄÄMEKKO! 
Minä sekä eräs lapsuuden ystävämme suuntasimme eilen Helsinkiin katselemaan häämekkoja. Ajatuksena oli, että menemme morsiamen mukana katselemaan häämekkoja ja saamaan jonkinlaista käsitystä siitä, millaisia mekkoja oikein on ja niiden hintoja. Morsian ei todellakaan ollut ajatellut vielä osavansa häämekkoa, toisin kuitenkin kävi. 


Siinä on mekkoa jos jonkin laista :)



Morsiamella oli jo hyvä käsitys siitä millaisen mekon hän haluaa. Toiveena oli suht yksinkertainen, mielellään pitsinen mekko, ilman ylitsepursuavia tyllihörhötyksiä ja blingblingejä.
Morsiammella on aivan täydellinen kroppa tyköistuviinkin mekkoihin, hänen vartalolleen sopii hyvin monenmalliset mekot.
Olimme siis ensimmäistä kertaa liikkeella mekonmetsästyksessä. Alkuunsa kävimme mekot pikaisesti läpi ja nopeasti löytyikin ne mekot jotka eivät missään nimessä tulisi kysymykseenkään. Varsin nopeasti rekeistä löytyi kolme ihanaa mekkoa sovitettavaksi. Kaikki valikoidut mekot olivat merenneitomallisia, eli hyvin tyköistuvia ja toivat morsiamen upean kropan kauniisti esiin. Jokaisessa mekossa oli hyvät puolensa, mutta yksi oli ylitse muiden. Jätimme mekon vielä sivuun siksi aikaa, että katselimme vielä kerran muutkin mekot läpi ja sovitettavaksi otettiinkin yksi mekko. Viimeisin mekko ei ollut merenneitotyylinen, kaunis sekin oli, mutta ei mitään verrattuna siihen mekkoon joka jäi odottelemaan vielä uusintasovitusta.
Morsian sovitti sitten vielä kerran lempparimekkoaan ja oih kyllä, se se on! Niin täydellinen! Kaunis kokopitsinen, suht simppeli olkaimeton mekko jossa on aivan ihastuttava yksityiskohta, selän yläosasta laahuksen loppuun asti ulottuva nappilista, niin kaunis ja elegantti. 

Olimme kaikki kuin puulla päähän lyötyjä, voiko tämä mennä näin helposti?! Tässäkö mekon metsästys sitte oli? Joko se löytyi? Pähkäilimme ja pohdimme, onko järkevää ostaa mekkoa heti ensimmäisellä etsintäkerralla? 
Tulimme kaikki kolme siihen tulokseen, että miksi ei. Jos tämä mekko tuntuu oikealta ja miellyttää morsianta (ja miellytti toki meitä muitakin) niin miksi sitä ei sitten ostaisi. Jos mekon jättäisi ostamatta, voisi asia jäädä kaivelemaan kun vastaan ei tulisikaan enää yhtään niin ihanaa mekkoa. Lopulta asia oli päätetty, tämä on se mekko, se jossa hän menee naimisiin! 
Nyt yksi häiden iso osa oli saatu hommattua. Häät alkavat tuntua yhä todellisemmilta. :)

Morsiamen luvalla laitan kuvat mekosta, kuvissa mekko näyttää vitivalkoiselta. Minun silmääni mekko näyttää luonnossa enemmänkin luonnonvalkoiselta, ei siis vitivalkoiselta. Morsiamen asusta puuttuvat toki vielä kengät, korut ja jokin bolero tai huivi viileään iltaan, mutta se isoin osuus, häämekko, on nyt löytynyt.

Kaunis mekko kertakaikkiaan, kauniin ja upean morsiamen yllä. <3






Nään jo silmissäni kuinka kauniilta morsian näyttää mekossaan laivankannella 
sulhasensa rinnalla, sniiisks. <3

torstai 24. syyskuuta 2015

Tyttö tunteellinen

Taaperomme on aina ollut kovin temperamenttinen. Täytettyään 2v olemme saaneet huomata, että tyttäremme on myös hyvin tunteellinen.
Hän kokee tunteet vahvoina ja ilmaisee ne myös, mikä on mielestäni hyvä asia.

Tosinaan hyvinkin uhmakkaan hernenenun vastapainona neidistä löytyy herkkä ja tunteellinen puoli. Tyttö liikuttuu herkästi ja saa kyyneleet valumaan pitkin pienen poskia.
Yksi esimerkki tästä neidin liikuttumisesta tapahtui noin viikko takaperin. Senni ei ollut pieneen toviin nähnyt isäänsä kovin paljoa (töistä johtuen) ja ikävä oli melkoinen. Olimme eräänä päivänä tytön kanssa lastenhuoneessa ja sillä aikaa isi oli hiippaillut ulko-ovesta sisään ja mennyt istumaan olohuoneeseen. Minä toki tiesin tästä. Olin mielessäni ajatellut, että tyttö varmasti riemastuu ja saamme kuulla riemunkiljahduksia, niin kuin yleensä käy kun tyttö tapaa jonkun jota on kaivannut. Sylikumminsakin luo hän juoksee aina riemusta kiljuen ja haluaa syliin. En kuitenkaa osannut odottaa läheskään niin voimakasta reaktioa kuin minkä tyttö sai.
Menimme eteiseen ja siellä tyttö huomasin isin kengät. Kuului ilahtunut huudahdus"Isin kengät!". No niinpä on, mennään katsomaan onko isi jossain.
Pian tyttö huomasikin isin istumassa olkkarissa ja siitä se tunteidenvyöry vasta alkoikin. "Isi on tuolla". On vai, missä. "Joo, tuolla istuu". No niinpä istuukin. Tyttö alkoi hihittää ja nauraa innoissaan. Hän ei selkeästi enää tiennyt mitä olisi tehnyt, niin innoissaan hän oli. Hän oli niin iloinen että alkoi itkeä. Siinä vaiheessa Teppo pyysi tytön tulemaan luokseen syliin. Ilosta itkien tyttö juoksi isänsä syliin. Tässä vaiheessa äidinkin kyynelkanavat aukesivat. Siinä sitten itkettiin, ne olivat ilon kyyneleitä. Oltiin kyllä koko poppoo hyvin hämillään taaperomme reaktiosta, miten voimakas se olikaan.
Samantyylisiä tilanteita on ollut muitakin, mutta tämä on kyllä ehdottomasti saanut aikaan isoimman reaktion.
Tänäänkin tytöllä pääsi itku kun hän tajusi mitä oli tehnyt pottaan. Reppana nyyhkytti ja sanoi "kakkakikkae". :D
Asiasta päästiin onneksi pian yli kun kerroin, että niiden kuuluukin tulla pottaa eikä vaippaan. Hetken päästä kyyneleet oli pyyhitty ja tilalla oli iloinen ja ylpeä tyttö, iso tyttö joka osasi tehdä ne kakkakikkareensa pottaan. :D

Taapero osaa olla myös superkiitollinen ja iloinen hyvinkin pienistä asioista. Kun olimme kerran lähdössä autolla kauppaan, sai tyttö isältään jonkin kuitin ihailtavakseen. Silmät loistaen tyttö kiitteli "voi kiitos isi!", ihan kun olisi saanut jotakin todella hienoa ja erikoista tai sitä se kuitti taisi tytölle ollakin. :)

Nuket ja vauvat ovat aina kiehtoneet neitiä, mutta nyt hoivavietti on vahvistunut. Sen jälkeen kun siskoni perheeseen syntyi vauva, on meidän pikkuneiti halunnut kovasti hoitaa ja helliä kaikkia vauvoja. Vauvoja halutaan silittää, hyssyttää ja toistellaan "ei ole hätää". Jos vauva sattuu nukkumaan, kyykistyy tyttösemme vauvan viereen ja sanoo "kohta heää". Hyvin hellin ottein hän hoivaa vauvoja, hän vain haluaa mennä mahdollisimman lähelle pientä nyyttiä. Sen vuoksi olenkin pitänyt huolen että vieressä on aina joku aikuinen ettei tyttö vain horjahda vauvan päälle tai muuten vahingossa satuta.
Nuket ja pehmolelutkin saavat nykyään aimoannokset hellyttää ja tuttipullosta "tittimaitoa". Nuken kantokoppa on myös kovassa käytössä ja siinä hyssytellään milloin mitäkin lelua.

Varmasti melkoista tunnemyllerrystä tuolla kaksivuotiaalla uhmaikäisellä ja siksi sekä itku että nauru ovat erityisen herkässä. Välillä meillä vanhemmilla on kyllä hieman naurussa pidättelemistä kun toinen saattaa loukkaantua tai pahoittaa mielensä ihan hupsuista asioista. Emme tietenkään naura tytölle, sehän olisi ihan ääliömäistä, kerromme miten asiat ovat ja ettei ole mitään hätää ja iloisissa tilanteissa annamme tietenkin tytön iloita sydämensä kyllyydestä.
Tunteiden kirjo ja sen voimakkuus on tainnut yllättää ja hämmentää niin tyttöä kuin meitä vanhempiakin. En pidä tätä lainkaan pahana asiana, hyvä kun osaa näyttää tunteensa. Meidän vanhempien tehtävä on nyt opettaa hänelle kuinka tätä tunteiden kirjoa käsitellään ja osoittaa että tunteet ovat hyvä asia ja hänellä on oikeus tunteisiinsa.



Löytyykö muilta näinkin tunteellisia taaperoita?



Olettekos muuten huomanneet, että nyt ne taas alkavat, joulupostaukset! Jouluun on meinaan enää 3kk aikaa. Joulu on ihanaa aikaa <3
Vaikka pidänkin kovasti joulusta, yritän olla hössöttämättä siitä liian aikaisin tai menee maku koko jouluun. Jonkin verran olen kuitenkin joulua jo pohdiskellut ja muutamat joululahjat ovat jo työn alla ja päässä muutama idea vielä lisää. Teemme siis taas sisarusteni kanssa lahjat itse, siitä syystä pyrin aloittaa niiden tekemisen ajoissa ettei sitten joulukuussa iske kamala stressi.
Vielä en kuitenkaan ajattele joulua sen ihmeemmin. Nyt on vielä syksy, syksy on niin ihanaa ja kaunista aikaa. Pidän suunnattomasti syksyn väreistä ja siitä että ilma viilenee (en todellakaan ole mikään auringon ja helteen palvoja). Nyt on mukava taas sytyttää tuoksukynttilöitä ja käpertyä lämpimän viltin alle sohvalle, väkertelemään vaikka niitä joululahjoja. ;)
Puissa riittää vielä lehtiä ja odotanki koska se ihana värikirjo tulee ja pääsemme leikkimään lehtisateeseen, niin kuin viime syksynä teimme. :)


Lokakuu 2014

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Äidin ja tyttären uudet Noshit

Emännöin ensimmäsiä Nosh kotikutsujani viime kuussa. Vaatteet tulivat todella nopaella toimituksella ja kaikkia niitä on ehditty jo pitääkin. :)

Muutamat kankaatkin tuli tilattua ja ihana äitini lupautui jälleen ompelemaan meille. Nyt äitini on ommellut kankaista ihanuuksia, toiveideni mukaan.
Tilasin miniraitakangasta, josta äitini teki söpöt legginsit Sennille. Leggareiden lahkeissa on kuminauharypytys ja napit koristeena. Kangasta jäi vielä ja siitä äitini loihtii jossain vaiheessa varmaankin t-paidan Sennille.
Leggarit mätsäävät hienosti tilaamani sydänmekon/tunikan kanssa. Ostin tunikan yhden koon isompana kuin muut vaatteet, näin vaate toimii nyt mekkona ja myöhemmin tunikana. Tämä on yksi mahtava ominaisuus, joka Noshin vaatteissa on, pitkä käyttöikä. Hihojen taittettavien ja tarpeeksi napakoiden resorien ansiosta hihat eivät jää nyt lököttämään liian pitkiksi vaan jäävät hauskasti pussille. Kun tyttö tuosta kasvaa, suoristuu hihaosuus ja lopulta kaksin kerroin taitetun resorinkin voi avata yksinkertaiseksi ja vaate menee edelleen tytölle tunikana.




Toinen tilaamani kangas oli raitacollege (tumma harmaa&vanilja). Tästä olin ajatellut taaperolle tuubihuivia ja pipoa. Kun kankaat kotiutuivat, mieleni muuttui. Raitacollege olisi juuri sopivaa kangasta tunikaan itselleni. Hetken pähkäilin, että mitä kankaasta nyt sitten tehdään. Kysyin äidiltäni, että riittäisikö kangas tunikaan. Äitini piirsi kaavat ja kangas riittäisi juuri ja juuri lyhythihaiseen tunikaan. Sennille oli tiedossa jo toisenlainen pipo ja tuubihuivikin löytyy jo, joten pyysin äitiäni tekemään minulle tunikan. Tunika tehtiin Noshin kaavoilla, tietenkin kun kangaskin on Noshia. :D
Olen tähän asti vältellyt vaakaraitaa vaikka pidänkin niistä kovasti. En ole mallinmitoissa ja ajattelin vaakaraidan leventävän minua entisestään. Ihastuin kankaaseen kuitenkin niin paljon, että päätin ottaa riskin. Onneksi otin! Kangas on niin ihanan tuntuinen päällä! Raidat ovat juuri oikean paksuiset, eivätkä ne ainakaan omaan silmääni juurikaan levennä minua. Takamukseni on leveä, siitä ei mihinkään pääse, oli raitoja tai ei. ;)
Kangas on myös juuri sopivan paksua, näin kaikki kermut eivät tule esiin niin kuin esim. trikoossa voisi tulla. Kangas ei kuitenkaan ole liian paksua joten se ei ole jäykkä taikka tönkön oloinen.
Kaavana oli siis Noshin oma A-linjainen tunika jossa pyöristettu takaosa on pidempi kuin etuosa, näin ei tarvitse pelätä että peppu vilkkuisi kun pyllistelen taaperon perässä. :D
Yhden lisäyksen toivon kaavaan, nimittäin taskut. Aion pitää tunikaa leggareiden kanssa ja kun niissä ei ole taskuja, ei esim. puhelimelle ole mitään säilytyspaikkaa kun menemme taaperon kanssa vaikka perhekerhoon.
Taitava äitini osasi tehdä (oli kuulema melkoinen pähkäileminen eikä niiden ompeleminenkaan olisi onnistunut ilman pohdintaa) juuri sopivat, syvät mutta huomaamattomat taskut. Taskujen aukot on tehty siis sivusaumaan ja näin ne ovat melko huomaamattomat. Toivoin syviä taskuja, jotta minun ei tarvitse pelätä että tavarat tippuvat taskusta kun kumartelen. Aivan loistava tunika, taskuineen kaikkineen, tästä taitaa tulla lempivaatekappaleeni. :)







Sennille tuli tilattua valmiina vaatteina myös seuraavat syksyn uutuudet: Rainhuppupusero ja rockstarhousut. Kesän mallistosta tilasin myös kauan himoitsemani sydän-neuleen.

 Sydän neule yhdistettynä erilaisiin asukokonaisuuksiin:







Rockstarit:


Rockstarit yhditettynä äitini ompelelemaan,
Noshin niityllä-kangas, hupparimekkoon.



Rain huppupusero:






Olen ollut niin tyytyväinen Noshin vaatteisiin, että olen hurahtanut niihin aivan totaalisesti. Pian ilmestyy myös naisten syysmallisto ja siksi pidänkin ensi kuussa uudet Noshin kotikutsut. Katsotaan jospa sieltä löytyisi tälle äipälle lisää ihanuuksia. :)



Mitäs pidät tunikastani, entä Sennin vaatteista?

lauantai 19. syyskuuta 2015

Alkusyksyn kirppislöytöjä

Kirppistely on kivaa puuhaa, etenkin jos löytää ihania aarteita edullisesti. Yleensä löydän kirppiksiltä Sennille vaatteita, mutta nyt olen löytänyt itsellenikin jotain!

Yleensä ajatellaan, että naiset hamstraavat laukkuja ja kenkiä vinot pinot. No minä en kyllä kuulu niihin naisiin. Kulutan kengät ja laukut loppuun (eli siihen asti että ne kuluvat puhki). Laukut harvoin ehtivät lahota käsiin, toisin kuin kengät. :D
Katselin tuossa loppukesästä laukkujani ja totesin, että tarvitsen uuden simppelin laukun. Sellaisen jonka voi yhdistellä mihin tahansa asukokonaisuuteen. Laukku ei saisi olla niin iso, että saan tungettua sinne puolet omaisuudestani, silloin sieltä ei löydä yhtään mitään! Taaperon kanssa ei tarvitse enää kantaa hoitolaukkua mukana, joten senkään takia en tarvitse kovin isoa veskaa.

En ole ikinä omistanut kallista merkkilaukkua, enkä varmaan tule omistamaankaan. En vain näe siinä mitään järkeä, että tuhlailisin rahani kalliiseen merkkilaukkuun kun halvemmallakin saa.
Onneksi mikään ei pakota minua ostamaan kallista merkkilaukkua. Potisin varmasti ihan hirvittävän huonoa omaatuntoa jos jostain syystä ostaisin kalliin laukun itselleni. :D

Halusin ensisijaisesti ostaa laukkuni kirppikseltä, kirppishinnalla. Laukun piti olla näppärän kokoinen ja hihnan piti olla tarpeeksi pitkä, jotta saisin laitettua sen pään yli olalle.
Löysinkin pian nettikirppikseltä ihanan vaalean laukun! Hintaa laukulla taisi olla 8€. Laukkuun mahtuu kaikki välttämätön: rahapussi, puhelin, avaimet ja puuteri. Laukku oli loistavassa kunnossa kun ostin sen, se oli nimittäin täysin käyttämätön. :)
Tämä laukku on kiva napata mukaan vaikka kauppa- tai kahvittelureissulle. Minusta laukku on sievä ja se on helppo yhdistellä monenlaisiin vaatteisiin.

Ostettuani vaalean  laukun, löysin sattumalta live-kirppikseltä nätin ja näppärän mustan laukun. Siinäkin oli tarpeeksi pitkä hihna. Tämä laukku on sen verran isompi vaaleaa laukkua, että sinne mahtuu omien tavaroideni lisäksi myös vaihtovaatteet taaperollekin. Hintaa laukulla oli 4€. Laukun pinnassa oli jo hiukan naarmuja, mutta ne eivät tätä äippää haittanneet. Täydellinen laukku mukaan otettavaksi mm. kerhoihin ja muskareihin!

Kumpikin laukku on juuri sellainen kaunis ja simppeli, yksivärinen, ei mitään ylimääräisiä hilavitkuttimia. Silti kumpikin laukku on ihanan naisellinen, mustassa laukussa söpöt vekit/laskostukset ja vaalea laukkukin on sievä, siinä on hauska, rusettimainen, "lukko". Näin sain kaksi mieleistä laukkua, edullisesti. :)







Haaveilin syksyksi itselleni uusia tennareita. Hypistelinkin kaupassa muutamia, mutta en sitten raaskinutkaan ostaa. Onneksi en ostanut, sillä netti-kirppikselle oli tullut myyntiin hyväkuntoiset ja ah niiiin herkut seeprakuvioiset paljetti tennarit! :)
En yleensä pidä eläinkuovioisista vaatteista tms. enkä kyllä liiemmin paljeteistakaan, mutta näissä ne toimivat ja ihastuin kenkiin heti kun ne näin. Onneks olin nopea ja sain kengät itselleni!
Kengät ovat ihanan kevyet jalassa ja tuovat muuten melko tylsään ulkovaatetukseeni vähän ilmettä ja leikkisyyttä. :)





Viime viikolla täällä oli asematapahtuma, jossa oli kaikenlaista aina torikojuista lastenvaatekirppikseen. Lastenvaatekirppikseltä en tehnyt löytöjä, paikalla oli niin paljon väkeä ettei edes tehnyt mieli jäädä penkomaan pöytiä sen tarkemmin. Lähialeen ihmiset olivat pystyttäneet kotitalojensa eteen kirppispöytiä, joissa olikin kaikenlaista tavaraa. Sieltä löytyi taaperomme leikkeihin ihana (emalinen) keltainen Finelin kastikekasari. Kattila oli niin söpö ja juuri sopivan kokoinen tytön kotileikkeihin, että en voinut vastustaa sitä. Kattila oli hyvässä kunnossa eikä sitä oltu hinnallakaan pilattu (4€).





Tapahtumassa oli myös ilmainen poniratsastus ja ponit nähdessään halusi Senni tietenkin ratsastamaan. Toki tyttönen pääsi hepan selkään. :)
Heppailun jälkeen kävimme ostamassa jotain Sennin vauvoille. Nukeilla ei nimittäin ollut minkäänlaista sänkyä. Kadunvarrella oli myynnissä ihana vanha puinen nukensänky. Sänky on jo kulunut, siksi se ehkä onkin niin sympaattinen. Vanha punainen maali on kulunut jonkun lasten leikeissä. Sänky on sen verran reilun kokoinen, että siihen mahtuu isompikin nukke nukkumaan. Hintaa retronukensängyllä oli 10€.
Hetken pähkäilin hioisinko sängyn ja maalaisin sen valkoiseksi. Valkoisena se sopisi tytön huoneeseen paremmin, mutta toisaalta en tiedä raaskinko kajota siihen. Jotenkin sänky on niin hellyttävä kun siinä näkyy elämisen jälki, ehkä jätän sen tuollaiseksi. Mitä sinä tekisit: maalaisitko sängyn valkoiseksi vai jättäisitkö alkuperäiseen kuntoon?






Oletko tehnyt viimeaikoina kirppislöytöjä itsellesi? Mitä löysit? :)


keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Onnittelukortteja

Itsetehdyissä korteissa on aina ekstraripaus rakkautta, niistä huokuu se että kortin tekijä on ajatellut juuri kortin saajaa. Siksi (ja toki siitäkin syystä että pidän askartelusta) teen pääsääntöisesti antamani kortit itse, haluan viestiä niillä että välitän. :)

Meillä kävi kylässä Sennin kummitäti ja serkkupoika. Serkkupojalla oli tässä hetki sitten 11-vuotis synttärit, me emme vain päässeet niitä juhlimaan. Annoimmekin lahjan ja kortin sitten nyt kun näimme. Poika on varsin näppärä korjailemaan autoja ja muita vekottimia.
Teinkin kortin jossa oli erilaisia työkaluja, sopivat mielestäni tälle näppärälle pojalle hyvin. :)






Minusta on ihana ilahduttaa ja yllättää ihmisiä.
Täällä blogimaailmassa muutamista bloggaajista on tullut hyvinkin tärkeitä ja rakkaita ystäviä. Yhden blogiystävän sain jopa nähdä ihan kasvotusten lapsimessuilla, tosin melko pikaisesti mutta kuitenkin. Tämän blogiystävän perheeseen on syntynyt suloinen pieni poikavauva! Minulle tuli jo ennen vauvan syntymää olo, että heidän perhettään pitää muistaa jotenkin. Osa varmaan arvaakin, että kyse on Äiti ja melukylän lapset-blogia pitävästä Terhistä. :)

Siskoni Nea on myös Terhin blogiystävä.
Päätimmekin Nean kanssa yllättää Terhin ja hänen koko perheensä pienellä paketilla.
Tilasimme vauvalle Noshilta ihanan ja pehmeän luomupuuvillaisen Ministar-bodyn. Vauvan kutsumanimenä on Mini, joten senkin puolesta body oli oikein osuva. :)
Pakettiin sujautettiin myös kirje, muumitikkareita ja askartelemani kortti. :)


Tällaisen bodyn lähetimme Minille.
Kuva Noishin sivuilta.



Nyytti pehmeä syliisi annettiin,
se vauvalta tuoksuu, on lämmin niin.
Se itsekin varmaan tietää sen,
ett` sulattaa jokaisen sydämen.
Hiustupsusta pieniin varpaisiin,
se on ihana, ihana niin. 


torstai 10. syyskuuta 2015

Ericin uudet vaatteet

Olen useasti esitellyt täällä blogissani millaisia ihania vaatteita äitini on ommellut Sennille. Nyt esittelen jälleen äitini luomuksia, mutta nämä vaatteet eivät ole Sennin vaan Ericin.
Eric...ööö...siis kuka?

Eric on Rubens barn nukke. Senni sai Ericin 1v lahjaksi tädiltään Jaanalta. Tähän asti Eric on puettu tyttönuken vaatteisiin. Nuket ovat erikokoisia keskenään ja Eric parka on joutunut olemaan liian pienessä pinkissä bodyssa ja puolipotkareissa. Nyt tilanteeseen on tullut muutos, jippii. Eric sai ihan omia, suloisia, vaatteita.

Äitini ompeli Ericille pinon ihania vaatteita. Vaatteet on tehty kankaista, jotka ovat jääneet yli minun ja siskoni lapsille tehdyistä vaatteista.
Pidimme Sennin kanssa oikein vaatenäytöksen ja Eric pääsi sovittamaan kaikkia saamiaan vaatteita.
Kyllä Ericin nyt kelpaa! :D



Eric söpöissä lappuhaalareissa (huomaa hieno tähtitasku) ja raitapaidassaan.

Dinopaita ja siihen mätsäävät pöksyt.


Kesken vaatenäyöstä Ericin tuli kuulema nälkä, nukke sai tuttipullosta maitoa ja taas voitiin jatkaa. :D



Tähtipaita ja söpöt raitapöksyt.


Vaatenäytöksen loputtua Senni sanoi, että Ericin tuli taas nälkä. Tomerasti tyttö haki nukelle tuttipullon, otti nuken syliinsä, tarjosi sille tuttipullon ja sanoi nukelleen "voi pikku raukkaa". Ihana nähdä kuinka tuo tyllerö eläytyy leikkiinsä ja hoivaa vauvaansa.
Nyt pelkkä maito ei riittänyt Erikille. Eric laitettiin istumaan syöttötuoliin ja sai siinä ruokaa.
Ruuan jäljeen vauva piti tietenkin laittaa nukkumaan. Sänkyä nukeille ei ole, mutta kaukalossa vauva oli hyvä heijata uneen. :)






Tutti suuhun ja nukkumaan :)


Kiitos Mammalle Ericin vaatteista! :)

tiistai 8. syyskuuta 2015

Syysflunssa

Monesti kesälomien jälkeen alkavat kaikenlaiset pöpöt jylläämään kouluissa ja päiväkodeissa ja moni saakin flunssan tai vatsataudin. Meidänkään perhe ei tuolta flunssalta välttynyt, pahus.

Taaperolla on ollut yskä jo noin 1,5 viikkoa mutta vasta pari päivää sitten nousi kuume ja nyt on nuhakin. Yleisvointi tytöllä on ollut hyvä, eniten haittaa on ollut kovasta yskästä joka valvottaa reppanaa öisin. Veinkin tytön eilen lääkäriin koska yskää on jatkunut nyt jo niin kauan. Selvisi, että hänellä on elämänsä ensimmäinen korvatulehdus. :(
Pahasti korva ei kuitenkaan ollut tulehtunut ja lääkäri ehdotti, että seurailemme tilannetta vielä pari päivää, josko tulehdus menisi itsellään ohi. Jos tuo yskä ja nuha kuitenkin jatkuvat vielä niin sitten haemme apteekista antibioottikuurin. Kovin mielelläni en noin pienelle ab-kuuria aloittaisi, toivonkin että sitä ei tarvittaisi, mutta se jää nähtäväksi.

Me vanhemmatkin olemme olleet nyt oikein räkäpäitä. Olo on kuin jyrän alle jääneellä ja minulla kuumekin on ollut kova. Eilen oli ihan karsea kurkku&kitalakikipu, se oli paljon inhottavampaa kuin tämä kuume ja nuha, vaikka toki tämäkin saisi mennä jo ohi. 

Taaperossa riittää virtaa eikä hän tietenkään ymmärrä miksi äidiltä on veto pois. Viimeisen parin päivän aikana ollaankin linnoittauduttu kotiin. Alkuun taapero oli innoissaan kun sai katsella telkkarista lastenohjelmia, mutta nyt sekään ei ole enää niin hohdokasta. Olen koittanut oman vointini mukaan väritellä tytön kassa, leikkinyt legoilla ja tänään pidimme teekutsut. Onneksi tuo tyttönen osaa leikkiä myös itsekseen ja ole  saanut jonkin verran huiliakin. Olisi toki tehnyt mieli vain käpertyä sohvan nurkkaan vilttiin kääriytyneenä ja nukkua, mutta sellainen taitaa olla aika harvinaista äiti-ihmisille. ;)



Sairastelun vuoksi meillä on jäänyt yksi muskari kerta väliin ja tänään olisi ollut muskarin tanssiaisetkin, harmittaa niin kovasti kun ne jäivät nyt välistä. No joskos ensi viikolla oltaisiin jo laulukunnossa eikä olisi enää vaaraa että tartutettaisiin muita.
Huominen perhekerhokin jätetään välistä, koitetaan nyt parannella ensin kunnolla ja vasta sitten lähdetään ihmistenilmoille. Tuohon omalle pihalle voisi yrittää huomenna mennä jos meidän olo vain sallii sen, tänään minulta onkin kyselty jo monta kertaa, että mennäänkö keinumaan. :)



Ps. Olen uudistanut blogini ulkoasua raikkaammaksi ja selkeämmäksi. Tein uuden bannerinkin. Banneriin halusin laittaa taas kuvia, joista näkee mitä aiheita (äitiys, lapsi, leipominen ja askertelu) blogissani pääsääntöisesti kirjoittelen. Mitäs näyttää?

torstai 3. syyskuuta 2015

Siskon syntymäpäivät

Siskoni Jaana vietti 40-vuotis syntymäpäiviään viime lauantaina.
Jaana oli järjestänyt ihanat ja itsensä näköiset juhlat, jonne hän kutsui lähimmät sukulaiset ja ystävät.
Jaana pitää kaikenlaisesta retrosta ja juhlissa retro olikin esillä. Jaana oli tehnyt eräänlaisen teltan/huvimajan retrokankaita käyttäen. Myös kattauksessa retroteema näkyi ihanasti, värejä ja kuvioita löytyi!
Telttassa oli myös hauskat tivolityyliset valosarjat ja ne toivat illalla tunnelmallista valoa. Kattauksessa Jaana oli käyttänyt hauskasti erilaisia lasipurkkeja ja -pulloja. Lasipulloissa oli laput, joista selvisi mitä mikin pullo sisälsi.




Äitimme leipoma mahtavan kokoinen pullakranssi.






Me olimme antaneet Jaanalle lahjan jo etukäteen. Antamamme kimppalahja, kuumailmapallolento, oli Jaanalle varmasti mieleen painuva lahja, mutta ihan tyhjin käsinkään emme juhliin menneet.
Minä askartelin tietenkin kortin, joka muistutti kuumailmapallolennosta. Ja Teppo halusi muistaa Jaanaa ruusukimpulla, jossa oli yhtä monta värikästä ruusua kuin päivänsankarilla ikää. :)





Minä taidan olla se meidän perheen jauhopeukalo, joten sain kunnian tehdä myös kakun juhliin. Yllättävää eikö? ;)
Halusin kakun koristeiden olevan Jaanan tyylisiä. Jaana itse toivoi sokerimassasta tehtyjä kahvikuppeja kakun koristeeksi ja sellaisia sitten tein. Kuppien lisäksi väkersin kahvipannun jonka kyljessä komeili luku 40. Sekä pannu että kupit saivat kukkakoristukset (elintarvike)pastaväreillä. Täysin tyytyväinen en koristuksiin ollut, mutta ihan mukiinmenevät niistä tuli. Kakun vaaleanvihreän kuorrutteen pursotin ruusupursotuksella, eikä siitäkään tullut täydellinen. Haluan uuden tähtityllan, sellaisen jolla saisi aikaan kauniin ruusupursotuksen!
Jaanan kakun ruusupursotusta koristelin vielä vaaleanpunaisilla nonparellipalleroisilla. Kuorrutteen tein flora vispistä, maustamattomasta tuorejuustosta, vaniljakreemijauheesta ja tomusokerista.
Mitä kakku sitten sisälsi?
Jaana toivoi pätkismoussea ja sen hän sai. Pätkismoussen kaveriksi valitsin vadelmamoussen. Ensimmäistä kertaa tein vadelmamoussen tuoreista vadelmista, osan soseutin ja osan jätin kokonaisiksi. Tuli kyllä ehkä paras mousse mitä olen koskaan tehnyt, ihanan raikas ja vadelman maistoi selkeästi ja se sopi hyvin makean pätkismoussen kaveriksi! Voi kun tuoreita marjoja saisi ympäri vuoden. 
Tällä kertaa onnistuin kostuttamaan kakkupohjiakin tarpeeksi, voisin oikeastaan sanoa että kakun sisältö ja maku onnistuvat täydellisesti. Minä ainakin olin tyytyväinen ja niin tuntui Jaanakin olevan. Ja kyllähän ne vieraatkin kovasti kehuivat ja se tietenkin lämmitti minun sydäntäni. Parhaani teinkin ja onneksi kakku onnistui hyvin, vaikka ulkonäössä olisikin ollut paranneltavaa. :D Tosin en tiedä voiko sitä koskaan olla täysin tyytyväinen omiin tekeleisiin, varsinkin kun ne tekee jollekin muulle kuin itselleen. ;)







Juhlat olivat ihanat, rennot, kauniit ja Jaanan näköiset. Iltapäivällä lapsetkin olivat mukana juhlissa ja viihtyivät hyvin. Meidän taaperot menivät innoissaan pitkin pihaa ja kävivät välillä maistelemassa herkkuja.
Alkuillasta juhlat muuntuivat sitten aikuistenjuhliksi. Oli ihanaa juhlia välilillä näinkin, aikuisten kesken.
Juhlista jäi paljon mukavia muistoja. 
Kiitos Jaana ihanista juhlista ja kiitos kun sain leipoa kakun! :)



Kauniit juhlat, eikös? :)