maanantai 24. elokuuta 2015

Kala ja kettu

Kortteihin on kiva askarrella erilaisia eläinhahmoja. Nyt olenkin tehnyt kaksi eläinaiheista korttia, kalan ja ketun.

Kalakortin tein yhdessä Sennin kanssa Tepon syntymäpäiväksi. Kalamiehelle kalakortti. Kortti oli sellainen pikaisesti, mutta rakkaudella, kyhätty. Tämän kortin tekemiseen ei mennyt kuin hetki aikaa. Siitä olisi varmasti saanut muokattua vaikka kuinka erikoisen ja hienon kortin, mutta olen todennut että taaperon kanssa ei kannata ryhtyä tekemään mitään liian vaikeaa ja aikaa vievää korttia. ;)
Minusta kortista hienon tekee kalan suomut, jotka syntyivät sormiväreillä taaperon sormella tuputellen. Pikkusormilla synttyi suloiset ja värikkäät pikkusuomut kalalle.






Viime launtaina siskoni ihana poika täytti 2-vuotta! Tein hänelle kettukortin. Kettuun suunnittelin kaavat ensin ihan tavalliselle piirustuspaperille. Kun kaavat miellyttivät minua, leikkasin kaavojen mukaan palat askartelukartongista. Ketunhännän kiinnitin haaraniitillä, joten sitä voi liikutella.
Tämän kortin tekoon käytinkin sitten enemmän aikaa ja suunnittelin sitä melko kauan. Olen hyvin tyytyväinen lopputulokseen ja taisi synttärisankarikin pitää siitä.





Mitäs mieltä olette kalasta ja ketusta?

Nosh emännöintiä

Eilen emännöin ihka ensimmäistä kertaa Nosh-kutsuja!
Noshin vaatteet ovat minulle entuudestaankin tuttuja ja olen hurahtanut niihin täysin. Kaikki vain natsaa niin hyvin: laatu, kuosit, hinta, värit, ekologisuus, vaatteiden pitkäikäisyys siis aivan kaikki!

Eilen oli oikea hellepäivä ja kun kutsuille tuli liuta ihmisiä niin lämpötila nousi entisestään. Tuulettimelle tuli käyttöä ja avasin kaikki mahdolliset räppänät, jotta sain läpivedon aikaiseksi. Oli lämmin, mutta pelkoni kodin muuttumisesta saunaksi ei onneksi toteutunut. Hyvin pystyi keskittymään vaatteisiin eikä tarvinut liikaa tuskastella hellettä. Kylmä mehu teki kyllä paremmin kauppansa kuin kahvi.

Sain kutsuille kivasti vieraita ja lähes jokainen tilasi jotakin. Taaperoikäisten lasten äidit olivat ovelia ja jättivät taaperonsa isien hoiviin, jotta vaatteiden hypistely onnistui paremmin. Sen sijaan kaksi suloistakin suloisempaa vauvaa oli seuranemme kutsuilla. Pikku söpöläiset, tui tui!

Senni edusti siis ainoana taaperona ja halusi toki osan huomoista. Neiti osaa onneksi käyttäytyä ihan nätisti ja olla suht rauhallinen, mutta välillä piti käydä pomppimassa sängyllä jotta hänetkin huomattaisiin.
Senni on nyt tykästynyt Risto Räppääjä ja viileä Venla- elokuvaan ja laulaa loilottaa sen kappaleita innoissaan ja matkii tanssiliikkeitä. Laulujen lisäksi hän muistaa joitain vuorosanokin ulkoa (miten ne voivat noin pian jäädä mieleen, voisi luulla että hän katsoo kyseistä elokuvaa 24/7). Minulla olikin hiukan vaivaantunut olo kun Sennille tuli kutsuilla hiukan tylsää ja hän heittäytyi sängylle makaamaan ja kailotti isoon ääneet "tosi tyhmää"! Reppana ei varmaan edes tiedä mitä se tarkoittaa, mutta se on jäänyt elokuvasta mieleen. Monella vieraalla taisi olla naurussa pidättelemistä kun Senni hoki oppimaansa lausetta ja minä yritin selittää ettei niin saisi sanoa. :D

Sitten siihen kutsujen pääasiaan eli vaatteisiin! Voi mikä valintojen vaikeus minulle ja monelle muullekin tuli! 
Noshilla on aina ihania vaatteita, eikä tämän syksyinenkään mallisto tuottanut pettymystä. 
Nyt kuoseihin oli tullut kraafisempia kuvioita mm. siili ja spark. Nämä kraafisen kuviot eivät niinkään napanneet minua, mutta sen sijaan hullaannuin mm. tiikeri-, ministar- ja  rain-kuoseista ja kuvioista. Värit olivat ihanat ja nyt syksyä kohden onkin tullut ihania pehmeitä sävyjä esim. kaunis keltainen, harmaa ja puuteri. :) 

Vaatteiden esittelijänä oli oikein mukava Elina ja hän osasi auttaa jokaista päätöstenteossa.
Minä olisin halunnut tilata vaikka ja mitä, mutta välillä piti toppuutella itseään ja pohtia mitä kaikkea Senni oikeasti tarvitsee. Haluan kuitenkin tilata ennemmin tarpeen kuin vain omien mielitekojeni mukaan. ;)
Lopulta (Elinan avulla) sain päätettyä mitä kaikkea tilaisin. Valmiiden vaatteiden lisäksi tilasin muutamia kankaita, joista äitini lupasi loihtia Sennille kaikenlaista ihanaa. :)
Teen vaatteista ihan oman postauksensa kunhan ne ovat saapuneet perille ja kun äitini on ehtinyt loihtia kankaista vaatteita.







Olin niin pähkinöissäni syksyn uudesta mallistosta, että unohdin kuolanneeni erästä kesän malliston neuletakkia Sennille. Tein jo tilausken ja maksoinkin sen, kunnes muistin neuleen! Miten en muistanut sitä vaikka hypistelin syysmalliston uutuus neulettakin? No ei kaikkea voi kai muistaa, varsinkaan jos on ihan täpinöissään jostakin. Eihän?
Onneksi sain tilattua vielä haaveilemani neuleenkin, huh! Sain nukuttua yön levollisin mielin. :D

Kaikkia tilauksiani en vielä esittele, mutta tilasin mm. nämä kuvissa olevat vaatteet. Kuvat Noshin sivuilta.









Kutsujen emännöinnistä jäi kyllä tosi hyvä mieli! Suosittelen!
Ainakin meillä tunnelma oli leppoisa ja esittelijä oli iloinen, avulias ja tiesi mitä myi.
Minusta oli mukavaa, että myös eräs ystäväni, jolla ei vielä ole lapsia, löysi itselleen tilattavaa. Eli lapsettomatkin vain rohkeasti kutsuille mukaan, naisillekin löytyy vaatteita. :)
Luulenpa etteivät tämä jääneet minulle ensimmäiseksi ja viimeiseksi Noshin kotikutsuksi, jotka itse emännöin. Jos totta puhutaan niin mietin jo pitäisikö minun pitää uudet kutsut kun naisten syysmallisto ilmestyy syksymmällä. ;)

Kylmän mehun ja kahvin lisäksi tarjosin kutsuilla pientä syötävääkin.
Tein lähes kaiken luontaisesti gluteenittomana ja laktoosittoma, jotta jokainen vieraistani voisi niitä huoletta syödä.
Suolaisina tarjottavina oli dippivihanneksia sekä kinkkupiirakkaa, jonka pohjan tein jytte-jauhoista. Tuli muuten hyvää piirakkaa ja koostumuskin oli onnistunut!






Makeissa tarjottavissa halusin hyödyntää tuoreita marjoja, kun niitä on vielä saatavilla. Tein suklaakakkua kinuskikuorrutteella ja päälle laitoin reilusti vadelmia. Samanlaisen kakun tein ystävien kanssa viettämääni tyttöjeniltaan. 
Tein myös Pavlovan jonka koristelin mustikoilla ja mansikoilla. Kakku oli herkullinen, mutta koostumus meni mönkään. Marenki osuus oli jäänyt sitkeäksi ja sitä oli todella vaikea leikata. Ihan kuin purkkaa olisi leikannut. :D
Tämäkään ei onneksi menoa haitannut. Kaikkea sitä sattuu ja tapahtuu kun ryhtyy kokeilemaan uusia reseptejä, mutta se leipomisessa kiehtookin minua. :)







Nyt jään odottelemaan vaatepaketin saapumista! Niin ja seuraavatkin vaatekutsut ovat jo tiedossa. Siskoni järjestää nimittäin tässä syksyn aikana Silverjungelin kutsut. Meidän lapsilta ei siis tule ainakaan vaatteet loppumaan kesken. ;)



Joko sinä olet käynyt syksyn vaatekutsuilla? 
Oletko päässyt tutustumaan Noshin syksyn mallistoon, mitä pidit?

perjantai 21. elokuuta 2015

Syksyn ensimmäinen muskari

Tänään alkoi tämän syksyn muskari.
Olen käynyt Sennin kanssa jo kaksi kautta seurakunnan järjestämissä muskareissa, mutta tämä muskari on musiikkiopiston järjestämä.

Me molemmat, sekä äiti että tytär, odotimme innolla muskarin alkua. 
Aamulla Senni kysyi innoissaan "mennään uuti mukkai?" Kyllä, mennään uuteen muskariin.
Meiltä on lyhyt kävelymatka muskarille, niin lyhyt että Sennikin jaksaa kävellä sinne oikein hyvin.
Rattaat jätettiin siis kotiin ja niiden tilalle mukaan otettiin valjasreppu. Reppuun pakattiin kerhotossut ja vaihtovaatteet kaiken varalta. Senni oli silminnähden innoissaan kulkiessaan reppu selässä, iloisena hän hyppeli eteenpäin ja sanoi "uuti mukkai kaukana kaukana" ja osoitti eteenpäin. Pian uusi muskari kuitenkin näkyi ja käsikädessä kipitimme sisälle.

Sisällä Senni sai tossut jalkaansa ja pian muitakin muskarilaisia alkoi ilmestyä paikalle. Monia uusia naamoja tuli paikalle, mutta pari tuttuakin löytyi.
Juttelin erään äidin kanssa kun Senni huudahti riemuisasti PINJA! No Pinjahan se siellä. Pinja ja Senni leikkivät välillä yhdessä tuossa meidän pihassa kun Pinja vierailee isovanhemmillaan, jotka asuvat meidän naapurissa. Toisensa nähdessään tytöt alkoivat heti leikkiä yhdessä käytävällä ja ottivatpa erään toisenkin tytön mukaansa. Muskarisyhmässämme kaikki lapset ovat syntyneet 2013 joten lapset saavat ikäistänsä seuraa toisistaan. :)

Kun edellisen ryhmän muskari oli loppunut oli meidän vuoro päästä musisoimaan. Ensin Senni halusi olla sylissäni, mutta jo parin minuutin jälkeen tyttö oli taas ihan elementissään musiikin maailmassa.
Senni on kovasti kaipaillut kesän aikana seurakunnan muskarista tutuksi tullutta rumpua, jota sai aina soitella alkulaulun aikana. Senni sanoikin eilen "Nenni toittaa umpua" kun keskustelimme muskarin aloituksesta. En tietenkään voinut luvata rumpua kun en tiennyt onko tässä uudessa muskarissa tapana soittaa rumpua alkulaulun aikana.
Iloksemme tässäkin muskarissa jokainen lapsi saa vuorollaan soittaa rumpua alkulaulun aikana. Ja hienosti Senni soittikin!  :)

Tutustuimme uusiin lauluihin ja leikkeihin. Nopeasti Senni oppi laulujen leikit ja oli niissä mukana. Tampuriinin ja rytmikapuloidenkin soittaminen sujui näppärästi ja neidin kasvoilta näkyi ilo ja oppimisen riemu. 
Muskarin vetäjäkin on oikein mukava, iloinen ja reipas. Hän osaa selvästi olla lasten kanssa ja se sujuu häneltä luontevasti. Tässä muskarissa muskarin täti soittaa itsekin taitavasti erilaisia soittimia. Tänään hän soitti ukulelea (tai jokin sen tapainen pieni soitin se oli) ja pianoa. Piano kiinnosti Senniä kovasti ja hän kävikin kurkkaamassa miltä se oikein näyttää. :)

Nämä pari ensimmäistä kertaa ovat tutustumiskertoja ja ne eivät vielä sido mihinkään. Eli jos näyttää siltä, että muskari ei sovikaan lapselle niin sen voi vielä lopettaa. Me taidamme kuitenkin näillä näkymin jatkaa! :)




Joko teidän syksyn harrastukset ovat alkaneet?

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Syksyn välikausivaatteet

Veikkaan että pian yhdessä jos toisessakin blogissa esitellään lasten välikausivaatteita.
Vielä syysvaatteita ei tarvitse pukea ulos lähtiessään, mutta kai se syyskausi on jo pyörähtänyt käyntiin kun koulut ja kerhotkin ovat alkaneet.

Pidimme viime sunnuntaina pihakirppisen vanhempieni pihalla. Tämä taisi olla jo kolmas kerta kun järjestimme pihakirppiksen. Ihan kivasti sain myytyä tarppetonta tavaraa ja vaatetta.
Myin mm. Sennin pieneksi jääneet vk-vaatteet ja sadeasut.
Nyt on tilaa uusille vaatteille. ;)
Pidän tulevana sunnuntaina ihka ensimmäiset lastenvaatekutsuni, jippii. Sieltä tulee varmasti tilattua uusia ihanuuksia syksyyn.

Ulkovaatteet syksyyn ovat jo aika hyvällä mallilla.
Keväällä ajattelin, että Sennin seuraavat vk-vaatteet eivät tulisi olemaan vaaleanpunaisia/pinkkejä. Keltainen väri oli mielessä. Mutta kuinkas sitten kävikään, vk-vaatteet ovat nyt pinkkiäkin pinkimpiä ja vaaleanpunaisia! :D
En vain voinut vastustaa kiusausta.

Löysin sattumalta kirppikseltä täysin käyttämättömän Name it:n playtech softshell-haalarin kirkkaan pinkkinä. Haalari oli niin suloinen ja edullinen, että pakkohan se oli ostaa kun kokokin oli juuri oikea. Haaveilin softshellhaalaria jo viimesyksyksi, nyt Sennillä sitten on sellainen. Olen kuullut paljon hyvää softshelleista. Siinä ei ihan heti pitäisi kastua vaikka istahtaisikin kostealle ja viileämmilläkin syyskeleillä luulisi tarkenevan. :)

Softshellhaalarin lisäksi Senniltä löytyy myös Reiman vaaleanpunainen haalari. Sekin on kirppislöytö ja ajattelin sen pihalle ns. rymyhaalariksi.
Olen jemmannut myös yhden toisenkin kirppislöytöhaalarin johonkin, mutta sen jemmapaikka on vielä arvoitus tai sitten olen jo lahjoittanut sen eteenpäin. ;)

Haalari on käytännöllinen pihaleikeissä, mutta esim. kauppareissuilla housu&takki yhdistelmä toimii mielestäni paremmin. Takki on helppo riisua pois jos tulee kuuma, toisin kuin haalari.
Sennillä oli pitkään käytössä ihana Ticket to heavenin housu&takki setti, mutta nyt se alkoi jo käydä pieneksi ja myin sen pois. Uusi olisi siis ostettava.
Löysin supersuloisen takin H&M:ltä ja tilasin sen oitis. Takki on puuteriroosan värinen ja siinä on mustia pupun kuvia.
Tilasin mustat, vedenpitävät, housut takin kaveriksi. H&M:ltä löytyi myös takin kuvioon sopiva harmaa pipo sekä tuubihuivi, pupukuviolla.




Pinkkiin softsell haalarin kaveriksi halusin hillitymmän värisen pipon ja kaulahuivin. Pupuhuivi ja -pipo sopivat täydellisesti myös haalarin kanssa. Harmaa rauhoittaa kokonaisuutta kivasti ja pupuissa on ripaus samaa pinkkiä kuin haalarissakin. :)




Toki neidiltä löytyy muitakin pipoja ja huiveja, mutta nämä ovat uusimmat. Saapa nähdä onko pipoja ja huiveja vielä lisää vaatekutsujen jälkeen. ;)
Keväällä ostetut kengät näyttävät menevän tyttöselle vielä oikein hyvin eli ainakaan heti alkusyksystä niitä ei tarvitse päivittää uusiin. :)

Tovi saadaan vielä odotella ennen kuin välikausivaatteille tulee tarvetta ja ihan kiva niin. Eilenkin oli oikein ihana rantakeli ja me polskuttelimme Sennin kanssa koko iltapäivän järvessä. Olimme muuten ainoat uimarit rannalla, muut taisivat olla joko koulussa, hoidossa taikka töissä.







Joko teidän lasten välikausivaatteostokset on tehty?

maanantai 17. elokuuta 2015

Kesänmakuja

Kai se on minunkin todettava, että kesä vetelee viimeisiään ja syksy saapuu.
Arki alkoi tänään, niin työläisellä kuin koululaisellakin. Minulla ja Sennilläkin alkaa syksyn myötä taas hieman erilainen, odotettukin, arki. 
Aloitamme uuden Muskarin ja avoinpäiväkotikin avaa jälleen ovensa.
Kesä oli ihana, puuhailimme paljon kaikenlaista mukavaa mutta kyllä sitä syksyäkin on jo hieman osannut kaivata. Syksy kuuluu lempivuodenaikoihini ja se tuo erilaiset harrastuksensa mukanaan ja näin saamme taas arkeen uudenlaista sisältöä.

Kesästä jäi monia ihania muistoja ja moni niistä onkin ikuistettu valokuvin. Kesänmuistoja voi myös maistella kun ne on pakastettu talteen.
Meidän pakastimesta löytyy niin mansikoita kuin mustikoitakin. Mustikat ovat Sennin suurta herkkua ja ne maistuvat parhaiten jäisinä. Mansikat puolestaan päätyvät usein minun leipomieni kakkujen täytteeksi.






Mustikoiden ja mansikoiden lisäksi olen pakastanut myös mustaviinimarjoja. Mustaherukat on poimittu vanhempieni pihasta ja Sennikin osallistui poimimiseen.
Herukoista minun olisi tarkoitus keitellä jossain vaiheessa herukkahyytelöä, se on vaan niin hyvää liharuokien kanssa.






Pakastimesta löytyy myös savustettua ahventa. Teppo pitää kalastamisesta ja olemmekin saaneet herkutella kesällä erilaisilla kalaruuilla. Tuo savuahven on herkkua, mutta tänä kesänä voiton vei tekemäni haukiateria. Pyörittelin haukifileet ensin ruisjauhoissa ja sitten paitoin voissa, kevätsipulin kera. Siirsin fileet ja sipulit uunivuokaan ja kaadoin päälle kermaa ja maitoa ja laitoin uuniin. Tuli aivan taivaallisen hyvää! Kerma-maitoseos pehmensi kalan makua ihanasti ja ruiskuorrute sopi haukifileisiin todella hyvin. Ennen en ole pahemmin välittänyt hauesta kun en ole saanut tehtyä siitä hyvää ruokaa, mutta nyt otan hauetkin ilolla vastaan. :)





Jotain pakastimestamme vielä puuttuu, nimittäin sienet! Haluan kantarelleja!!! Joo niitä saisi ostettua valmiiksi kerättyinäkin, mutta olisi niin ihana löytää niitä itse. Kerran ollaan jo sienimetsällä käyty, köyhin tuloksin. Muutamia kangassieniä löytyi ja niistä saatiinkin savuahvanelle herkullinen kermainen sienikastike, mutta pakkaseen niitä ei riittänyt. Tosin syksyllähän se sienikausi kaiketi on parhaimmillaan, joten ehkä peliä ei ole vielä täysin pelattu sienten suhteen.






Omalta parvekkeeltakin löytyy muutamia kesän/syksyn makuja. Yrtit, basilika ja suklaaminttu, ovat rehottaneet koko kesän ja olen pakastanut niitäkin kun en ole ehtinyt käyttää koko satoa. Pikkuinen sitruspuummekin on kypsyttänyt hedelmänsä kauniin oransseiksi. 






Kirsikkatomaatti on ollut jo pitkään täynnä raakileita, mutta nyt vihdoin ja viimein tomaatitkin näyttävät kypsyvän. Olen kasvattanut tätä samaa lajiketta jo monena vuotena. Aina se on tehnyt paljon tomaatteja, mutta ne kypsyvät aina vasta loppukesästä.
Meillä on herkuteltu koko kesä kaupan herneillä, minä ja Senni voisimme syödä niitä litratolkulla, mutta pian saatamme päästä herkuttelemaan omilla kirsikkatomaateillakin. :)






Mitkäs kaikki kesänmaut teillä on pakastettu tai säilötty talteen?

sunnuntai 16. elokuuta 2015

YLLÄTYS!

Isosiskoni Jaana täyttää pyöreitä ja halusimme antaa hänelle ikimuistoisen lahjan.
Emme halunneet antaa mitään turhaa roinaa tai väkisillä väännettyä lahjaa. Halusimme lahjan olevan jotain ainutlaatuista, erikoista ja ikimuistoista, onhan kyse kuitenkin pyöreistä.

Sovimme porukalla (minä, Teppo, Nea, Aleksi ja Mamma) että annamme jonkin elämyslahjan. Erilaisia vaihtoehtoja pyöriteltyämme päädyimme kuumailmapallolentoon!
Jaanaa ei oltu ennen yllätetty tällä tavalla ja lisäksi hän pelkää korkeita paikkoja. Jännitystä siis riitti! :D

Apua miten vaikeaa olikaan salailla asiaa Jaanalta! Inhoan valehtelua ja koko ajan sai pelätä ettei kukaan möläytä yllätystä.
Perjantaina salailu loppui ja Jaana sai yllätyksensä. Voi miten hämilleen Jaana menikään kun yllätimme hänet ja huusimme YLLÄTYS!
Jaana luuli tulleensa katsomaan Tepon kanssa erästä sarjaa jota he ovat yhdessä seuranneet. Ovella minä ja Nea olimmekin vastassa ja yllätimme hänet. Sipsipussi kainalossa Jaana säpsähti meidän yllätystä ja meni aivan hämilleen.
Emme vieläkään kertoneet muuta kuin, että olemme järjestäneet hänelle elämyslahjan jonka hän nyt saisi.
Siitä alkoikin arvuuttelu ja jännitys, mitä tulisikaan tapahtumaan.
Vasta matkalla paljastimme, että kyse on kuumailmapallolennosta.




Jaana selkeästi jännitti, mutta hän oli myös hyvin otettu ja innoissaan.
Tapaamispaikalla odottelimme, että kaikki lentoon osallistuneet saapuivat paikalle. Kun porukka oli kasassa siirryttiin lähtöpaikalle. Lentoon osallistuvat saivat osallistua pallon kasaukseen. Minä ja Teppo jäimme Jaanan henkiseksi tueksi ja kuvaamaan lähtöä.
Paljon kaikenlaista pitää ottaa huomioon ennen kuin pallo voi lähteä matkaan ja alkuvalmisteluihin meni aikaa.
Kun pallo oli saatu lähtökuntoon ja porukka koriin, joka tyhjänäkin painaa 500kg, kysyi lentäjä ovatko matkustajat valmiina seikkailuun ja matka sai alkaa. Nopeasti pallo kohosi korkeuksiin! 
Tasaista kyytiä pallo kulki eteenpäin ja maisemat olivat kuulema henkeäsalpaavan kauniita. Pallon laskeuduttua matkustajat saivat osallistua myös pallon purkuun. Kun pallo oli purettu, saivat he lasit kuohuvaa ja lentostipendit.
Kokemus oli Jaanan mukaan mieletön!
Jes! Olimme onnistuneet! Jaana sai ikimuistoisen elämyslahjan. Tämän hän muistaa taatusti aina. :)





Oletteko te saaneet tai antaneet elämyslahjoja?

torstai 13. elokuuta 2015

2v neuvolakuulumiset

Tänään oli Sennin 2v neuvolan aika.
Meidät otti vastaan ihan uusi terveydenhoitaja, sillä oma neuvolan tätimme on äitiyslomalla. Tämä uusi täti osoittautui onneksi oikein mukavaksi ja ammattitaitoiseksi. :)

Ensiksi hän jututti hiukan meitä vanhempia. Juttelimme mm. uhmasta ja minä pyysin neuvoja kuinka toimia uhmakkaan taaperon kanssa.
Kävimme läpi myös ihan perusjuttuja kuten hampaidenpesua, ruokarytmiä, ruokatottumuksia, nukkumista ja sosiaalisia taitoja.
Puheenkehityksestä ei juurikaan tarvinnut jutella, hänkin kyllä huomasi kuinka paljon tuo meidän taapero papattaa jo. :D

Meiltä kysyttiin, onko vaipat vielä käytössä ja onhan ne. Juttelimme siitä miten pottailu sujuu ja kuulemansa perusteella terkka ehdotti, että vaippa jätettäisiin pois.
Meidän oli tarkoitus jättää vaipat pois jo alkukesästä, mutta omaa saamattomuuttamme emme sitä tehneet.

Meiltä kyseltiin myös, että saako Senni käyttää tabletteja, älypuhelimia yms.
Eipä tuo ole vielä sellaisia juurikaan käyttänyt. Pari hassua kertaa saanut kokeilla tablettia kun isänsä tai siskonsa ovat pelanneet. Puhelimetkaan eivät ole meillä leluja, joten nekään eivät ole taaperon käytössä.
Ainut jolloin tyttö pyytää puhelinta itselleen on kun isosiskoni on paikalla. Hänen puhelimessaan on itse kuvattuja videoita mm. kissoista ja niitä Senni jaksaa katsoa kerta toisensa jälkeen. Jokin aika sitten hän hämmästyttikin meitä, kun osasi ihan itse etsiä valikosta videot ja painaa oikeista kohdin päästäkseen katsomaan lempivideonsa. :D
Päivittäisessä käytössä tabletit tai älypuhelimet eivät meidän taaperolla siis ole. Neuvolan täti oli sitä mieltä, että nykyään näitä ei oikein voi välttää eikä näe niitä pahana. Raja näiden käytössä menee hänestä siinä kun lapsi alkaa kinuamaan laitteiden perään tai kun laitteen poislaittamisesta tulee tappelu. Tällöin niiden käyttöä tulisi vähentää.
Telkkarin katsomisesta ei ollut mitään puhetta, mutta sitä meillä saa taaperokin katsoa jonkin verran. En halua lapseni liimautuvan erilaisten ruutujen ääreen, muutakin pitää osata tehdä. Tableteille saa kuitenkin ihan hyödyllisiä leikkejä ja pelejä, jotka voivat opettaa uusia taitoja. Kun neiti tuosta kasvaa, voisi jonkin hyödyllisen pelin ottamista käyttöön harkita, mutta silloin telkkarin katsomisen aika kyllä vähenisi.


Senni oli oma iloinen ja reipas itsensä ja alkoikin leikkiä leluilla, meidän aikuisten jutellessa. Senni rakenteli oma-aloitteisesti torneja palikoista ja asetteli autoja jonoon. Pyynnöstä hän potki ja heitteli palloa ja osasi nimetä eläimiä kuvakirjasta.
Hienosti tyttö antoi mitata itsensä seinää vasten olevalla mitalla, pituutta oli tullu puolessa vuodessa 4,3cm. Punnituskin suoritettiin ihan aikuisten vaakaa käyttäen ja sitä olikin tullut 1kg ja 590g sitten 1,5v neuvolan. Päänympäryskin oli kasvanut entiseen malliinsa. Nätisti ne käyrät piirtyivät taas sinne keskikäyrän tuntumaan. :)

Neuvolakorttiin saimme seuraavanlaisen tekstinpätkän: "Reipas, toimelias neiti. Motorinen kehitys ikätasoista. Puhelee monipuolisesti, ymmärtää kehoituksia. Ruokav.monipuol. Syö itse. Uhmaa havaittavissa. Kasvaa hyvin."





Iloisilla mielin ja tyytyväisinä saimme lähteä neuvolasta.
Ennen lähtöä Senni heitti vielä läpyn neuvolan tädin kanssa ja huuteli iloisesti heipat. :)

Otimme vaipattomuuskehoituksesta vaarin ja menimme ostamaan neidille ihan ensimmäiset alushousut, vaipat saavat nyt lähteä. Kaupassa minä valitsin yhden kivan pöksypaketin ja Teppo yhden. Niistä Sennin oli tarkoitus valita jommat kummat, mutta kun kysyimme kummat hän halusi saimme ovelan vastauksen "kaikki". :D 
Ostimme sitten molemmat, eiköhän niille kaikille tule käyttöä. Vaippoja käytetään siis tästä päivästä lähtien enää öisin ja pidemmillä reissuilla tai muissa poikkeustilanteissa. Päikkäreillekään vaippaa ei kuulema kannata enää laittaa.
Nyt on yhdet päikkärit nukuttu menestyksekkäästi ilman vaippaa, mutta Mummulan pihalla leikkiessä kävi vahinko kaksi kertaa.
Nyt kun sää on ollut yllättävänkin lämmin, päätin mennä mattopyykille. Matot on nyt pesty, mutta taidan laittaa ne lattialle vasta kun tämä vaipattomuus alkaa sujumaan. :)



Kuinka pian teillä on opittu päiväkuivaksi vaipan pois jäämisen jälkeen?

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Toisianne huomioiden

Mitä jos istuisitte autossa ihan kahden. 
Et tietäisi matkan määränpäätä, tiedät vain että tämä päivä on teidän kahdenkeskeistä aikaa. 
Hän on suunnitellut koko päivän ohjelman. Saisit nauttia siitä, että kaikki olisi tehty ja suunniteltu puolestasi.

Matkalla saisitte jutella kaikessa rauhassa, hassutella ja hempeillä. 
Päivän aikana saisitte käyttäytyä kuin vasta rakastuneet teinit, ettekä näkisi mitään muuta kuin toisenne. 
Saisitte viettää aikatauluttoman päivän, uusia paikkoja ja nähtävyyksiä ihaillen ja uusia makuelämyksiä kokien. Ennen kaikkea saisitte viettää päivän kahden, toisianne huomioiden. 

Juuri kun luulet yllätysten loppuneen ja kotimatkan alkavan, sinut yllätetään taas. 
Hän on pakannut matkakassin mukaanne ja varannut hotellihuoneen! 
Hihität ilosta ja onnesta. 
Tunnet olevasi rakastettu <3







Miltä kuulostaisi? 
Eikö voisikin olla aika ihanaa? ;)

maanantai 10. elokuuta 2015

Terästetty suklaakakku tequila-kinuskikastikkeella

Kuten aiemmassa postauksessani kerroin, pääsin viettämään ihanan päivän ystävieni seurassa. Mukanani vien jauhottoman suklaakakun.
Alkuperäinen ohje on kirjasta Aikuisten kakut: terästettyjä leivonnaisia. Tässä kirjassa on paljon reseptejä, joita haluaisin kokeilla mutta koska nämä kakut ja leivonnaiset eivät sovi lapsille, olen tähän asti vain ihaillut reseptejä.
Nyt oli kuitenkin oiva tilaisuus kokeilla yhtä reseptiä. Sattumalta löysin ohjeen, joka oli täysin jauhoton ja se sopi paremmin kuin hyvin, sillä yksi ystävistäni noudattaa luontaisesti gluteenitonta ruokavaliota.

Jauhoton kakku kuulostaa erikoiselta, onko sellainen edes mahdollista, millainen koostumus sellaisessa oikein olisi. Olin ennakkoluuluoinen, mutta kokeilunhaluinen.
Onneksi kokeilin, sillä tästä kakusta ei varmasti tajua, ettei siinä oli lainkaan jauhoja! Kakku muistuttaa minusta mutakakkua, niin rakenteeltaan kuin maultaankin. Tämä ei tosin ole ehkä ihan niin pehmeää kuin mutakakku, mutta suussasulavan hyvää ja tällä makeanhimo on takuulla taltutettu!
Sitten itse reseptiin. Tälläkään kertaa en osannun noudattaa ohjetta ihan prikulleen, joten kerron nyt oman versioni.

Jauhoton suklaakakku:
115g suolatonta voita
1,25dl sokeria erissä
250g tummaa suklaata paloiteltuna
1tl vanilja-aromia
2 kananmunaa keltuaiset eroteltuina
1rkl kahvilikööriä

Terästetty kinuskikastike:
2dl kuohukermaa
2dl fariinisokeria
Loraus kahvilikööriä
Loraus tequilaa


Kuumenna uuni 220-asteiseksi.
Sulata voi ja 0,5dl sokeria kattilassa keskilämmöllä. Lisää suklaa ja kuumenna kunnes seos on sulanut. Nosta kattila liedeltä ja lisää vanilja-aromi.
Vatkaa keltuaiset ja loppu sokeri, paksuksi ja vaaleaksi vaahdoksi.
Vatkaa joukkoon kahvilikööri. Lisää lämmin suklaaseos ja sekoita hyvin. Vatkaa toisessa kulhossa valkuaiset ja suola kovaksi vaahdoksi. Kääntele valkuaisvaahto varovasti suklaaseokseen. Kaada taikina pieneen kakkuvuokaan. Itse suosin silikonisia vuokia, mutta jos käytössäsi ei ole silikonista vuokaa voitele ja jauhota vuoka (tosin silloin kakku ei ole enää jauhoton).
Paista 15 minuuttia.
Kumoa kakku jäähtyneenä.

Kastike:
Mittaa fariinisokeri ja kerma kattilaan ja lämmitä seos kuplivaksi. Anna kuplia hiljalleen, jolloin saat seoksesta sopivan paksua. Ota kattila pois liedeltä ja lisää loraus kahvilikööriä ja tequilaa. Kaada kastike kakun päälle.
Halutessasi voit viimeistellä kakun tuoreilla marjoilla. Minä käytin vadelmia, ne toivat mukavasti raikkautta. 




Miltäs kuulostaa? 
Oletko sinä tehnyt koskaan jauhotonta kakkua?

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Kesälomaa: kun äiti vapaalle vaihtoi!

Minulla on maailman ihanimmat ystävät! Osa ystävistäni ovat olleet osa elämääni jo ala-asteelta asti ja osa lukiosta. 
Nykyään näemme koko porukalla melko harvoin. Elämme jokainen hiukan erilaista elämänvaihetta, emmekä kaikki asu enää edes samassa kaupungissa. Mutta sitten kun näemme, riittää juttua samanlailla kuin silloin opiskeluaikoina, ihan kuin emme olisi erossa olleetkaan. Tämä merkitsee ainakin minulle sitä, että olemme hyviä ystäviä ja pystymme keskustelemaan asioista avoimesti vaikka viime tapaamisesta olisikin aikaa. 

Eilen koitti vihdoinkin se päivä, jolloin saimme viisihenkisen ystäväjoukkomme kasaan ja saimme viettää laatuaikaa yhdessä! 
Olemme pyrkineet järjestämään niin, että tapaisimme edes kerran tai pari vuodessa koko porukalla. Sellaisia kahden taikka kolmenkeskisiä kahvitteluja on toki enemmän, mutta sellaisia tapaamisia joissa me kaikki olisimme läsnä on vaikeampi saada totetumaan. 
Eilistäkin reissua suunnittelimme monta kuunautta, jotta kaikki varmasti pääsisivät paikalle. Tosin viimemetreillä näytti siltä, että juokkomme olisi tällä kertaa kutistunut neljään, mutta onneksi niin ei käynyt.

Yksi ystävistäni asuu Tampereella ja hän ehdottikin, että tapaisimme siellä ja hän näyttäisi meille hiukan Tamperetta. Tämä sopi kaikille ja aloimme suunnitella reissua Tampereelle, tyttöjen kesken.
Lauantaina tämä piiiiitkään odotettu päivä koitti ja puolilta päivin lähdimme kimppakyydillä Tampereelle. 
Perille päästyämme vaihdoimme hiukan kuulumisia ystävämme luona ja ihailimme hänen kotiaan ja veikeitä frettejään, hassuja otuksia. :D
Pssst, pahoittelut kuvien huonosta laadusta, räpsin ne puhelimella.






Ystävämme halusi viedä meidät lempipizzaravintolaansa Napoliin.
Matkanvarrella oli monia ihania pikkuputiikkeja! Erityisesti minua houkuttelivat putiikit joissa myytin kauniita suomalaisia käsitöitä sekä ne putiikit joissa myytiin supersöpöjä lastenvaatteita. Joskus on kyllä pakko päästä ostoksille Tampereelle, mutta se vaatiikin sitten ihan oman päivänsä. :D






Pizzeriassa listalla olikin 100 erilaista pizzaa ja lisäksi pastoja ja salaatteja. Minä päätin kokeilla jotain uutta ja otin pizzan jossa oli mm. etanoita! Joo o, etanoita! 
Oli kyllä ihan superhyvää pizzaa! Tosi tuhtia ja rasvaista, mutta niiiiin hyvää. Sain ihan uuden makuelämyksen, koskaan en ole aiemmin tuollaista pizzaa syönyt. Onneksi kokeilin, enkä enää yhtään ihmettele miksi ravintolaan oli ulos asti ulottuvat jonot. :)






Kun pizzat oli syöty, tai ihan kokonaan ei kukaan tainnut jaksaa syödä, lähdimme kävelemään kohti Pyynikin näköalatornia. 
Kun olimme könynneet mäen ylös ja päässeet tornille asti, oli pizzoja sulateltu jo sen verran että jaksoimme maistella Pyynikin suosittuja munkkeja. Munkkeja sai muuten myös gluteenittomana ja maidottomana!
Ostimme myös liput nökötorniin ja pääsimme ihailemaan Tampereen maisemia. 






Seuraavaksi suuntasimme takaisin ystävämme kotiin ja istuskelimme siellä ihan rauhassa, jutellen, höpisten ja kuulumisia vaihdellen. Ihan mahtavaa päästä jutustelemaan tyttöjen kesken, ilman miehiä ja lapsia! ;)
Harmikseni minulle iski migreeni, ei pahana mutta kuitenkin. Onneksi oli lääkkeet mukana. Nyt on ollutkin monena päivänä sitkeä migreeniputki, varmaan nämä helteet tehneet tehtävänsä. :/

Jutustelimme useamman tunnin. Ystävämme oli tehnyt meitä varten herkullisen juustopöydän jossa oli erilaisten juustojen lisäksi mm. viinirypäleitä, keksejä, sipsejä ja karkkeja, kaikenlaista pientä hyvää naposteltavaa. 
Koska ystävänikin tietävät minun olevat innokas leipoja, pyydettiin minua leipomaan jotain herkkua. :D
Innoissani tietenkin leivoin. Haastetta tähän leipomukseen toi se, että sen oli oltava luontaisesti gluteeniton. Nyt voin kuitenkin ylpeänä todeta, että onnistuin tekemään herkullisen, täysin jauhottoman, suklaakakun. Teen kakusta ja sen valmistuksesta ihan oman postauksensa.






Tampereella olisi ollut vaikka kuinka paljon nähtävää, mutta läheskään kaikkea ei saa mahdutettua yhteenpäivään. Rauhalliselle jutustelullekin pitää jättää aina aikaa. 
Illalla ystävämme vei meidät kuitenkin vielä 25 kerroksisen Tornihotellin huipulle. Huipulla oli baari/terasssi. Ostimme juomat ja kun löysimme vapaat paikat terassilta, istahdimme alas nauttimaan virvokkeista ja toistemme seurasta ja upeista näköaloista jotka avautuivat tornin huipulta. Iltahämärässä kaupunki on niin kaunis kaikkine valoineen.

Hiukan ennen puoltayötä osa porukasta jatkoi iltaa toiseen baariin, jossa pääsi tanssimaan ja osa lähti junalla kohti kotia. 
Minä päätin lähteä yöjunalla kotia kohti. KERRANKIN minulla oli mahdollisuus mennä ihan YKSIN kotiin nukkumaan, herätä juuri silloin kun minä itse haluaisin ja syödä juuri silloin kun haluan ja juuri sitä mitä halua. :D
Pahaksi onneksi migreeni kuitenkin palasi kun pääsin kotiin. Ensin lähti taas näkökyky osittain (tämä oire on ollut osa migreeniäni vasta siitä asti kun aloin odottamaan Senniä), tällöin ei ole kipuja mutta on se melko ikävää kun ei näe ja varsinkin ensimmäisillä kerroilla se pelästytti. Kun näkökyky palaa tulee tilalle se kaamea päänsärky! Mitenkäänpäin ei ole hyvä, kaikki valot, heilahdukset ja tuoksut sattuvat. Migreenilääkkeet eivät meinanneet auttaa, niitä onkin mennyt lyhyessä ajassa nyt todella monta. Yö meni siis vähemmän levollisesti ja aamulla oli tosi hönttiolo ja särky vain jatkui. Aamun sitten koitin saada itseni kuntoon juomalla kamalat määrät vettä. Onneksi sain toipua ihan rauhassa, pääsin rauhassa vaahtokylpyyn ja sain pidettyä kodin hiljaisena jotta äänet eivät pahentaisi särkyä.
Pikkuhiljaa tokenin ja iltapäivällä vointi oli jo ok. Taaperoa oli jo kova ikävä! Miten ihanaa olikaan päästä taas halaamaa omaa pikkuistaan. Tällainen irrottautuminen teki varmasti meille kummallekin hyvää. :)
Vaikka tuo migreeni nyt vei osanta kivasta päivästä, ei se onnistunut pilaamaan päivää. Nautin suuresti ajasta ystävieni kanssa ja tämä tulee ehdottomasti olemaan yksi ihana yhteinen muisto lisää. 










Kiitos vielä tytsyt, oli aivan mahtavaa! 








Ps: Senni oli viettänyt kivan päivän isin kanssa kun "äiti uhlii tampeeella". ;)

perjantai 7. elokuuta 2015

Kyselevä kaksivuotias (+blogin pieni suuri muutos)

Kuukausi takaperin ihana tyttäremme täytti kaksi vuotta. Tämän vuoden synttärit on nyt juhlittu ja herkut herkuteltu. Minkälainen tuo meidän kaksi vuotias sitten oikein on?

Saamme edelleenkin olla iloisen, taitavan, sosiaalisen ja temperamenttisen tyttösen ylpeät vanhemmat. 
Sennin ollessa lähes 2-vuotias kirjoittelelin hänen taidoistaan. Vaikka aikaa tuosta postauksesta ei ole kuin pari kuukautta, ovat taidot taas karttuneet.

Kun tytöltä kysyy, montako vuotta olet, saa häneltä reippaan vastauksen: kassi vuotta ja leveän hymyn! :)
Laskeminen kiinnostaa tyttöä ja nyt hän osaa laskea jo seitsemään. Vielä hän ei käsitä kuinka paljon se seitsemän on, mutta hienosti laskee: yssi, kassi, komme, neejä, viisi, kuusi, eittemän!
Sen tyttö jo ymmärtää, mitä yksi (1) tarkoittaa. Hän saattaa esim. tulla luokseni yhden sukan kanssa ja sanoo: yssi ukka

Senni alkaa selkeästi jo hahmottamaan itseään ja omaa persoonaansa paremmin . Tämä näkyy mm. siinä, ettei hän enää kutsu itseään nimellään (Nenni tai Essi) vaan osaa jo sanoa minä: Minä haluan maitoa. Silloin tällöin hän osaa käyttää muista myös nimitystä sinä: mitä sinä teet?
Jos en nyt ihan väärin muista lukioaikaisia psykologian asioita, niin tämä liittyy lapsen erillistymisvaiheeseen, jolloin lapsen minäkokemus alkaa syntyä.
Uhmakin muistaakseni kuului tähän erillistymisvaiheeseen: toisaalta lapsi haluaa tehdä kaiken itse, mutta ajatus äidistä erkanemisesta pelottaa.







Puhe on taas kehittynyt ja lauseet ovat jo hyvinkin pitkiä. Uutena lisänä puheeseen ovat tulleet kysymykset. Kyselykausi on alkanut!!!
Tämän huomasin ensin kirjoja lukiessamme. Ensin Senni hoki kato, kato ja kun katsoin osoitti hän jotain kuvaa ja sanoi toi on? Hän halusi minun kertovan mitä tai mikä kuvassa on. Pian hän otti kysyvät sanat mukaan ja nyt kysellään jo ihan lauseina: mikä toi on? Kysymyksiä satelee päivässä monen monta! Usein tyttö kysyy asioita, joihin tietää jo vastauksen. Silloin saatan vastat tytölle kysymyksellä, no mikä siinä on ja silloin hän vastaa itse omaan kysymykseensä ja jatkaa puuhiaan tyytyväisenä. Miksi-sanaa ei ole vielä tullut mukaan, minulle ainakin riittää että että saan vastailla noihin hiukan helpompiin mikä-kysymyksiin. ;)

Pelkkää tyyntä ja tyytyväisyyttä meillä ei toki ole, sillä UHMA on rantautunut meille toden teolla. Äiti saa monesti vetää henkeä ja laskea ties kuinka moneen ja venyttää hermojaan. Tämäkin kuuluu lapsen kehitykseen, mutta minun puolestani saisi mennä mahdollisimman pian ohi. ;)

Jokin aika sitten meillä vietettiin noin parin viikon pätkä, jolloin kaikki meni neidin mielestä pieleen. Joka päivä herne vedettiin nenuun ja usein tälle herneilylle ei löytynyt syytä. Kesken leikinkin tyttö saattoi saada ihan hirveän uhmiskohtauksen. Täytyy sanoa, että olin itsekin lähes hermoraunio kun päivissä oli vähemmän tyyntä kuin myrskyä. 
Mutta tällepä löytyikin ihan luonnollinen syy (sen uhmaiän lisäksi)!
Miten tyhmäksi tunsinkaan itseni kun en ollut tajunnut, että tyttö tekee hampaita! Eräänä iltana hammaspesulla huomasin, että kaksi taaimmaista poskihammasta oli juuri tullut ikenestä läpi. Siksi tyttö oli ollut niin kamalan kärttyinen!
Senni teki ensimmäiset hampaansa 3kk ikäisenä ja muutkin tulivat aika nopealla vauhdilla, joten siitä on jo aikaa kun hän on viimeksi hampaita tehnyt. 
Pian kolmaskin hammas puhkesi. Tämän jälkeen tytön käytös muuttui selkeästi, päivät sujuivat jo huomattavasti paremmin, huh. Vielä kun se viimeinen hammas tulisi niin neidin kaikki maitohampaat olisivat sitten puhjenneet. :) Iso tyttö jo.



Potkuttelu sujuu jo hienosti.
Satulaakin voisi jo nostaa ylemmäs, on tainnut tulla taas kasvupyrähdys.



Iso tyttömme nukkuu nykyään juniorsängyssä, pinnis sai lähteä vaikka unet siinä maittoivatkin hyvin. Sängynvaihdosta teen varmaankin ihan oman postauksen.

2v neuvola on vasta ensi viikolla, jännä nähdä kuinka siellä sujuu. Kirjoittelen varmasti neuvolakuulumisiakin tänne. :)


Keinumaan!
Senni varmaan keinuisi koko päivän jos se olisi mahdollista.

Tähän postauksen loppuun kerron  vielä, että olen päättänyt julkaista jatkossa lapsista vain sellaisia kuvia joissa kasvot eivät näy. Niin suloiset kuin lapsosten kasvot ovatkin, koskaan ei voi tietää kuka blogissani vierailee ja kopio kuviani ja mihin niitä käyttää.
Mietin ensin kuvien vesileimaamista. Se ei estä kuitenkaan kuvien kopiomista ja kasvojen rajaamista omaan käyttöön, mitä se sitten ikinä onkaan.
Sitten harkitsin blogini muuttamista julkisesta suljetuksi eli vain rekisteröityneet lukijat pääsisivät lukemaan kirjoituksiani. Tämäkään ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta, sillä moni sukulainen ja tuttu lukee blogiani anonyymisti. Yksi blogini tarkoitus on pitää tutut ja sukulaiset tietoisina meidän elämän menosta, jos he niin haluavat. Kaikki eivät, syystä tai toisesta, lue blogiani rekisteröityneenä enkä halua ketään siihen pakottaa/painostaa. En siis ainakaan vielä muuta blogiani suljetuksi.
Lapsia suojellakseni olen siis päättänyt, että en julkaise heistä enää kasvokuvia täällä. Tulen ottamaan kuvat sellaisesta kuvakulmasta, joissa kasvot eivät näy. Tämä toki vaatii minulta harjoittelua, mutta ehkä saan aikaan kivoja kuvia niinkin etteivät ne pienet suloiset kasvot niissä näy.
Kirjoittelen silti jatkossakin kuulumisiamme ja puuhistamme tänne, kuvien kera. Mikään muu ei siis ainakaan vielä muutu kuin nuo kuvakulmat lapsista. Ne kasvokuvat jäävät sitten kotialbumeihin. :)


<3



Löytyykö muilta kyseleviä taaperoita? 

Mitä ajatuksia tämä kasvokuvien pois jättäminen herättää?

maanantai 3. elokuuta 2015

Korttia on siinä monenlaista

Esittelenpä taas muutamia tekemiäni kortteja.
Näin kesäaikaan monella lapsukaisella on ollut synttärit ja lahjapaketin lisäksi annoimme heille aina itsetehdyn kortin.
Hassua miten se visio päänsisällä ja toteutus eivät yleensä kohtaa, mutta ihan kivoja lopputuloksia syntyy aina välillä.



Tämä kortti meni eräälle pienelle prinsassalle. Toteutus ontui aikalailla suunnitellusta, mutta kehtasin sentään viedä tämän juhliin ja ojentaa päivänsänkarille.







Tämä kortti puolestaan meni eräälle pienelle miehen alulle, joka rakastaa legoja. Legot onnistuivat kivasti, mutta muuten tuo kortti jäi ehkä kaipaamaan jotain, en vain tiedä mitä. Korttia oli kuitenkin kuulema ihailtu paljon eli ei se sitten varmaan ihan surkea tuotos ollutkaan.






Tämä pöllökortti annettiin eilen 9-vuotiaalle tyttöselle. Tämä valmistui kaikista näistä korteista nopeiten ja pienimmällä vaivalla. Vaikka tähän ei mennytkään tunti tolkulla aikaa (niin kuin noihin muihin meni) niin olen tyytyväisin tähän. Jotenkin tässä vain kaikki palaset loksahtivat kohdalleen ja se näyttää minusta kivalta. Pöllön siivet ovat muuten liikuteltavat. :)





Mikä näistä on sinun lempparisi?