tiistai 30. kesäkuuta 2015

Keittiön tuunausta osa 3

Kun keittiön välitila ja pöytätasot oli tuunattu, ryhdyin etsimään kaapistojen oviin uusia vetimiä.

Vanhat vetimet olivat toimivat mutta kammottavan mauttomat, kullan väriset muoviset hirvitykset!
Vetimet olivat nuppivetimet, joten uusienkin olisi oltava nupit.


Vanha muovinen nuppivedin


Nuppivetimien metsästys ei ollut helppoa puuhaa. Koska kaapit ovat valkoiset, en halunnut valkoisia vetimiä, se olisi tehnyt kaapeista ankeat. Haaveilin posliinisista vetimistä, mutta monet kivat olivat juurikin valkoisia. Ihania värikkäitä posliininuppejakin löytyi mutta ne olivat liian pieniä.
Kiertelin varmaan kaikki kaupunkimme liikkeet, joissa myytiin nuppivetimiä mutta sopivia ei vain tuntunut löytyvän. Netissäkin tuli selailtua ja etsittyä ahkerasti, tuloksetta.

Lisähaastetta toi se, että minulla oli ennestään pari ihanaa posliinista perhosnuppia ja halusin niille kaverit. Niitä ei kuitenkaan enää myyty ja luulin joutuvani luopumaan perhosnuppiajatuksestani. Siskollani sattui kuitenkin olemaan muutama samanlainen nuppivedin ja hän raaski antaa omansa minulle. ♡
Nuppeja oli siis kasassa 5kpl, mutta ne eivät tietenkään riittäneet kaikkiin oviin. Lopulta perhosnupit päätyivät vetolaatikkoiden nupeiksi ja kaappien oviin piti etsiä jotkin toiset.







Ensin yritin etsiä perhosnuppeihin sopivia nuppeja, mutta se oli mahdotonta! Päätin luopua ajatuksesta, jossa nupit olisivat mahdollisimman samankaltaiset kuin perhosnupit. Samanhenkisyyttä hain silti, kaiken olisi sovittava keittiöön ja visiooni&haaveeseeni "muumimammakeittiöstä".

Viimein löysin täydelliset nuppivetimet, oikeat herkut! 
Ne tulivat eteeni sisustuliike Pompotissa ja ne oli pakko saada! Ne eivät suinkaan olleet posliiniset vaan metalliset (takorautaisetkohan nuo ovat?) ja niissä on lasinen keskus. Minulle reunojen koristekuvio tuo mieleen murokeksit. :)  Nupit ovat ihanasti vanhan näköiset, uutuuden kiiltoiset eivät sopineet visiooni. Nupit ovat ihan erilaiset kuin perhosnupit, mutta jotain samaakin niistä löytyi: ihanat pastellin sävyt. 
Vetimien metsästys oli onnellisesti päättynyt ja sain vaihtaa kamalien muovihirvitysten tilalle kauniit nuppivetimet. :)






Nupit toivat mukavasti väriä keittiöön, sopivat d-c-fixattuihin tasoihin ja olivat juuri oikean kokoiset. Juuri se piste iin päälle jota olin etsinyt! :)

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Keittiön tuunausta osa 2

Kun olin saanut keittiön välitilan ilmeen raikastettua, ryhdyin seuraavaan projektiin.
Keittiön pöytätasot olivat jo aikaa nähneitä, joku oli käyttänyt niitä ilmeisesti leikkuulautana naarmuista päätellen. ;)
Pöytätasojen uusiminen ei ollut mahdollista, joten tuunasin vanhat. Nopein ja näppärin tapa tuntui olevan d-c-fixaus.

 D-C-FIXausta on tullut harrastettua ennenkin tässä kodissa, eteisen ja lastenhuoneen kaappien ovien ja pikkupöydän tuunauksen muodossa.
 Kaappien ovet fixattiin mattavalkoisella, mutta tasoihin halusin jotain eloisampaa.
Koska keittiö on muuten aikalailla valkoinen, päädyin suht ajattomaan harmahtavaan antiikkipuukuvioon. En halunnut keittiöstä liian steriilin näköistä ja puukuvio toi lämmön tuntua.
Tasojen fixailu onnistui ilman sen suurempia ongelmia, sain ne siististi paikoilleen. Tasojen lisäksi myös vanha keittiönpöytä sai uuden pinnan samasta d-c-fixistä. Pöydän jalat ovat valkoiset ja sellaiseksi ne jäivätkin, vain kirsikan/pähkinän värinen pöydänkansi sai uuden ilmeen. 

Fixauksen avulla sain piiloon naarmut ja värjäymät ja ilme muuttui heti. Sain saumakohdatkin laitettua siististi eikä niitä paljaalla silmällä edes erota, kädellä jos tunnustelee voi löytää sauman.
D-c-fixit ovat olleet tasoissa jo kolmisen kuukautta ja ovat pysyneet ihan hyvinä. Kyse on kuitenkin muovista, vähän niin kuin kontaktimuovista ja siksi olen ollut tarkkana ettei sitä esim. tökitä haarakalla (taapero on tätä jo yrittänyt).
 Pinta ei ole mennyt miksikään vaikka siihen on laskettu kuuma teemuki ja lämpimät ruokalautaset. Työtasossa näkyy hailakoita naarmuja siinä kohtaa johon ladon kauppaostokset kun tulemme kaupasta. Naarmut ovat hyvin haaleita ja eläväisen antiikkipuukuvioinnin ansiosta niitä ei juurikaan erota.
Mikään ei ole ikuista ja elämisen jälkiä tulee, etenkin tuollaiseen muovipintaan taatusti. Onneksi sen voi halutessaan vaihtaa nopeastikin uuteen jos siltä tuntuu. Vielä sille ei ole kuitenkaan tarvetta.
Tämä tuunaus onnistui kivasti, sain työtasojen kulahtaneet pinnat näyttämään uusilta ja pöytäkin on nyt samaa sarjaa. :)


Yksi osa pöytätasosta ennen tuunausta

Mm. tällaisia naarmuja oli pitkin pöytää ennen tuunausta

Pikkutaso tuunauksen jälkeen.


Ruokapöydästä löytyi mm. tällaisia jälkiä ennen tuunausta ja värikään ei enää miellyttänyt.

Ruokapöydän pinta tuunauksen jälkeen.


Tuliko parempi?

lauantai 27. kesäkuuta 2015

Keittiön tuunausta osa 1

Muutimme tähän nykyiseen kotiimme noin 7kk sitten. Iloitsin keittiöstä joka on huomattavasti suurempi kuin edellinen. Mikään suuren suuri ei tämäkään keittiömme ole, ehdin kuitenkin jo tottua kokkailemaan ja leipomaan minikeittiössä, joten tämä nykyinen tuntui lähes luksukselta. :D
Kaappi- ja työskentelytilaa on aiempaa enemmän ja se sopii paremmin kuin hyvin tälläiselle himoleipojalle joka tykkää myös kokkailusta. ;)

Mikään unelma keittiö ei kuitenkaan ollut! Se oli RUMA! Keittiö on monta vuosikymmentä vanha ja se näkyi! Keittiön rumuus ahdisti minua ennen muuttoa ja itku kurkussa mietin, miten viihtyisin niin kamalassa keittiössä. Jäisikö leipominen ja kokkailu unholaan ruman keittiön takia?
Moni pitää minua varmaan ihan tärähtäneenä jos keittiön ulkonäkö vaikuttaa näin paljon. Minä nyt vain satun pitämään kodista, jossa on mielestäni viihtyisää ja kaunista. Koti on minulle tärkeä paikka ja viihdyn siellä hyvin, kunhan se miellyttää myös silmääni ja tuntuu kodilta. Toiset asukoot minkälaisten keittiöiden kanssa, minä en rumassa keittiössä halua purkaa leipomisinspiraatioitani, johan siinä innostus katoaa. 

Keittiölle oli siis tehtävä jotain...tai aika montakin asiaa ennen kuin se olisi hyvä. Unelmieni keittiö se ei ole vieläkään, mutta nyt voin jo elää sen kanssa. Alkukeväästä keittiö alkoi näyttää jo ihan hyvältä. Melkoisen ilmeenkohotuksen olen mielestäni saanut aikaiseksi suht pienillä asioilla.
Keittiönkaapisto menisi vaihtoon jos minä saisin päättää, mutta koska asunnon omistajat eivät näe sitä tarpeelliseksi oli minun keksittävä muita ilmeenkohennuskeinoja.

Muutamista parannuksista olenkin jo kirjoitellut ja niitä voit käydä katsomassa täältä.

Yksi minua vaivannut yksityiskohta keittiössä oli välitilalaattojen saumalaastit! Ne olivat tummanruskeat ja tekivät välitilasta tunkkaisen ja tuhruisen oloisen. Juu moni ei varmasti kiinnittäisi mitään huomiota saumojen väriin, mutta minun silmilleni ne hyppäsivät ja pahasti. Kysyinkin jo asuntoa ensikertaa katsoessani omistajilta saisinko maalata saumat valkoisiksi. Sain luvan! :)
Itse laatat olivat ihan ok, valkoiset siistit peruslaatat. Laatat jätin sellaiseksi kuin ne olivat, tosin melkoisen putsauksen nekin tarvitsivat. Itse asiassa keittiön ilme koheni paljon jo muuttosiivouksella. Hinkkasin ja hankkasin keittiön perusteellisesti ennen kun toimme yhtään tavaraa sisälle. Jestas miten paljon likaa kaappienovista lähtikään! 
Saumojen maalaaminen olikin työläämpää kuin kuvittelin. Käytin saumojen maalaamiseen tarkoitettua maalia, mutta sitä sai laittaa 3-4 kerrosta ennen kuin tummanruskea väri peittyi. Oli melkoista nyhrystämistä maalata saumoja (puoliksi pöytätasolla maaten) ja yrittää olla sotkematta laattoja ainakaan kovin pahasti. Sitkeästi suoritin kuitenkin aloittamani urakan loppuun ja se kannatti.


Välitilan ilme raikastui huomattavasti!

Vai mitä mieltä sinä olet?
Kuvista näkee myös vilauksen toisesta tuunauskohteestani, mutta siitä lisää myöhemmin. ;)

Ennen

Jälkeen


tiistai 23. kesäkuuta 2015

Juniorsänky ja retrolakanat

Niin koitti aika jolloin pinnasänky purettiin osiin ja vietiin varastoon.
Voi miten haikelta se tuntuikaan! Samalla niin hienolta, tyttäremme kasvaa ja kehittyy. Sennin vauva-aika on nyt entistä kauempana ja pinnasängyn pois purkaminen oli taas osoitus siitä.

Senni sai nukkua harvinaisen pitkään pinnasängyssä, melkein 2-vuotiaaksi asti. Pinnasänky on ollut alunperin Tepon ja moni pikkuinen on nukkunut uniaana siinä. Pinnis tarjosi myös meidän pikkuisellemme maittavat unet. Kertaakaan Senni ei yrittänyt kiivetä pois pinniksestä, ei vaikka laskin yhden laidoista alas.
Senni olisi siis aivan hyvin voinut vieläkin nukkua pinniksessä. Päätimme kuitenkin, että nyt on aika jo siirtyä juniorsänkyyn johon tyttö pääsisi itse kipuamaan.

Millainen Sennin uusi sänky sitten on?
Itse asiassa se ei ole uusi lainkaan. Sänky on nimittäis ostettu alunperin minulle. Siinä ovat nukkuneet myös minun sisarukseni sekä Vilma.
Sänky on edelleenkin hyvässä kunnossa, vankka ja mielestäni ajaton. Pientä elämisen jälkeä siinä on ja niin sen ikäisessä (en suostu sanomaan vanhassa ;)) sängyssä saakin jo olla kun käyttäjiä on ollut monta.
Tähänkin vuoteeseen Senni sai jotain mikä Tepolla on ollut lapsuudessa.
Tepolla on tallella vinot pinot omia lapsuutensa lakanoita. Oikeita retroaarteita!
 Minussakin asuu maltillinen retrohörhö ja noita lakanoita en vain voi vastustaa! Niissä on niin kauniit ja iloiset kuvat. Lakanat ovat edelleenkin hyvässä kunnossa, kangas ei ole sellaista lörpsähtänyttä lirua ja väritkin ovat pysyneet oikein hyvin. Ennen on taidettu tehdä parempilaatuisia lakanoita kun kestävät hyvinä käyttäjältä toiselle. 
Minun lapsuudestani on tallella muumipussilakana. Se oli alunperin meillä lastenhuoneen verhona ja myöhemmin äitini ompeli siitä pussilakanan.
Tämäkin lakana on ollut kovassa käytössä, niin minulla kuin sisaruksillani kuin Vilmallakin. :)
Senni oli aivan haltioissaan uudesta sängystään. Tosin hän on sitä mieltä, että isi osti Sennille sängyn. Minun selitystäni siitä, että sänky on äidin vanha ei suostuta uskomaan vaan sanotaan että isi osti. ;)
Tomerasti Senni auttoi putsaamaan pölyt sängystä ja rätti heilui rivakasti. :)
Lakanat kiehtovat pientä tyttöä myös kovasti. "Oo muumeja, Mymmeli, Muikkunen! Noosu, kiahvi, paajon eäimiä!"
Tässä muutamia Tepon lapsuuden retroaarteista ja minun lapsuuteni muumipussilakana.








Sänky on nyt lyhyimmillään, sitä saa jatkettua joten se menee Sennillä vielä monen monta vuotta. :)
Minusta on ihanaa että sekä minulta, että Tepolta on jäänyt lapsuusjuttuja joita lapsemme voivat käyttää, tällaisiin esineisiin ja asiohin muodostuu paljon tunnearvoa. Lisäksi tämä tavaroiden kierrättäminen on taloudellisestikin viisasta ja toki myös ekologisesti. :)
Ihan kaikkea ei kuitenkaan viitsi kierrättää sukupolvelta toiselle, siksi Senni sai sänkyynsä ihan uuden patjan ja peiton. Tähän mennessä Sennillä ei ole ollut tyynyä lainkaan, mutta nyt tytölle voisi hankkia ohuen lastentyynyn. 






Kuinka unet ovat maittaneet juniorsänkyssä?
Hyvinhän ne, tosin takana on vasta kahdet yöunet. Tyttö on ollut niin innoissaan uudesta sängystään, että sinne kipitetään mielellään. Alkuun hän ei hoksanut pääsevänsä sänkyyn itse eikä sieltä pois, mutta nyt kiipeäminen onnistuu vaivattomasti.
Sängystä ei ainakaan vielä (koputtaa puuta) kiipeillä pois ja juosta karkuun, vaan siellä ollaan ihan kiltisti kun on aika nukkua.
Viimeaikoina nukahtaminen, erityisesti päikkäreille, on kestänyt kamalan kauan, joskus jopa 2 tuntia! Yleensä hän nukahtaa 15-30min sisällä. Senni ei itke tai huuda, hän höpisee ja lauleskelee lastenlauluja.
Senniä ei ole tarvinut enää aikoihin nukutella, vaan hänet viedään sänkyyn, annetaan halit ja pusut, toivotetaan kauniita unia ja poistutaan itse huoneesta. Onneksi hän ei kaipaa vieressä kököttämistä ja toivon, että näin on jatkossakin!
Voihan olla, että tyttö hoksaa pian että sängystä voi karatakin ja ralli alkaa, sen näkee ajallaan.
Tuo laulaminen ja höpinä ei johdu sängynvaihdosta, sillä sitä hän teki jo pinnasängyssä. Olenkin nyt hieman viivästyttänyt päikkäreille menoa ja se tuntui ainakin tänään toimivan, laulua kuului vajaa 30min ja kun kävin kurkkamassa niin neiti oli unessa. Nukkuva lapsi on kyllä niin ihana näky! <3



Onko teidän lapsillanne jotain vanhempien lapsuudenaikaisia tavaroita?

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Helpot vaahtistikkarit

Tänään on vuorossa Vilman kaverisynttärit.
Vilma on tykästynyt kovasti tekemiini kakkutikkareihin ja hän pyysikin minua tekemään niitä juhliinsa. Sukulais-synttäreille teinkin niitä ja ne onnistuivat ihan kivasti.




Kakkutikkarit eli cakepopsit ovat työläitä ja aikaavieviä tehdä. Mietinkin olisiko cakepopseille jokin helpompi vaihtoehto ja keksin vaahtistikkarit. Vaahtokarkit ovat Vilman lempparikarkkeja, joten ehdotin tytölle josko tehtäisiin niitä. Vilmasta idea oli hyvä, joten päädyimme niihin. :)

Tänä aamuna väkersin sitten reilut 30kpl vaahtistikkareita ja aikaa niihin kului vajaa tunti! Supernopeaa!
 Laitoin vaahtokarkin tikkaritikun päähän, kastoin sen sulaan suklaaseen (osassa valkosuklaa ja osassa maitosuklaa) ja dippasin nonparelleissa. Tuli kyllä söpöjä ja herkullisen värisiä makeisia. Toivottavasti Vilmakin tykkää ja kaverit myös. :)









Tähän loppuun on pakko laittaa vielä yksi kuva meidän ihanista tyttösistä. <3







Aurinkoista sunnuntaita!

lauantai 20. kesäkuuta 2015

Kurkistus meidän juhannukseen

Vietimme rauhallisen ja leppoisan juhannuksen.
Kokoonnuimme taas vanhempieni luokse.
Emme halunneet lähteä hötkyilemään sen pidemmälle, perhejuhannus mummulassa sopi meille oikein hyvin.
Pöytä notkui taas erilaisista herkuista kun jokainen toi jotakin. Tarjolla oli mm. itse tehtyjä salaatteja, focaccia leipää, kanaa, dippivihanneksia ja kinderpiirakkaa.
Ei varmaan yllätä, että minä olin tuon kinderpiirakan takana. ;)
Moni oli hehkuttanut kinderpiirakkaa, joten pakkohan sitä oli viimein testata. Ihan älytön kalori&sokeripommihan se on, mutta todella hyvää ja makeaa.






Saunakin lämmitettiin. En ole mikään erityisen innokas saunoja, mutta näin viileänä juhannuksena oli ihana päästä saunan löylyihin.
Isäni oli tehnyt taaperoille ikioman pienen saunavihdan. Vihta olikin lasten mieleen.
Saunassa vihtaa kokeiltiin hellästi, mutta Sennistä oli hauskempaa kun isi kaatoi löylykauhalla kylmää vettä päähän, kikatus vain kuului. ♡
Mitään sen kummoisempia emme tehneet. Tällainen rento juhannuksen vietto sopi meille hyvin ja lapsista oli kiva päästä taas touhuamaan keskenään ja vipeltämään pitkin mummulaa.
Saimme myös Mummin (Tepon äidin) seuraksemme, hän leikityttikin lapsia mielellään. Mummilla ja Mummulla juttua riitti koko illan. Onneksi miesväkeäkin oli paikalla niin Papallakin oli miehistä seuraa. ;)
Yöksi emme tällä kertaa jääneet vaan ajelimme iltasella kotiin nukkumaan. Uni tulikin hyvin kun oli syöty hyvin (liiankin), leikitty ja saunottu.






Toivottavasti kaikilla muillakin oli mukava juhannus!

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Nimiäiset

Sunnuntaina sukumme tuorein tulokas sai nimen.
Siskoni Nean nuorimmalla pojalla on ikää hieman reilu 1kk ja hän on kyllä niin hurmaava pakkaus ettei tosikaan. Pienellä on kauniit, suuret mantelin muotoiset, siniset silmät joilla hän katselee maailman menoa jo varsin tarkkaavaisena. Hän on pääsääntöisesti tyytyväinen vauva, häneen ei voi olla rakastumatta. Tädin mussukka! ♡

Saimme Nealta vinkkejä nimestä, ennen nimijuhlaa: nimessä on 7 kirjainta ja nimi on harvinainen (Suomessa saman nimisiä alle 50).
Alkoi armoton pohdinta mikä nimi oikein olisi. Nimen miettiminen oli kyllä kuin etsisi neulaa heinäsuovasta eikä kukaan osannut arvata oikein. :D
Kysyin kerran Senniltä, että mikäköhän vauvan nimeksi mahtaa tulla. Senni vastasi iloisena "tuiki tähtönen"! :D
Ihana ehdotus!

Juhlat olivat musiikkitalolla, vanhassa tunnelmallisessa puurakennuksessa.
Koska pidän leipomisesta, ilmoitin jo ennen vauvan syntymää, että minä voin tehdä kakun pikkuisen ensimmäisiin juhliin. :D
Kakku suunniteltiin yhdessä Nean kanssa.
Hauska yhteensattuma oli kakun moussen maun valitseminen, olimme nimittäin kumpikin miettineet mintun makuista moussea! :)
Jännä että juuri minttu tuli kummankin mieleen sillä en ollut aikaisemmin tehnyt minttumoussea.
Minusta minttu kaipasi kaverikseen jonkin toisen moussen ja yhteistuumin päädyimme suklaamousseen. 
Ilolla tein kakun pojan ensimmäisiin juhliin, se oli kunnia!
Onneksi mousset onnistuvat täydellisesti, mitään muitakaan ongelmia kakun kanssa ei tullut.

Kakun päälle Nea toivoi sokerimassapäällisen. Kakun sivut koristeltiin vaniljakreemikermalla.
Nea teki kakun päälle tähtikoristeita, yhdessä tähdessä oli vauvan nimi.
Minä tein sokerimassasta pienen nallekarhun ja sekin aseteltiin kakun päälle.
Poika on kuin pieni nallekarhu, niin suloinen ja hän örisee ja mörisee kovasti, unissaankin. Pieni nallekarhu! :)

Kakku oli mielestäni parhaimman makuinen tekemäni kakku pitkään aikaan. Minttu ja suklaa vain sopivat hyvin yhteen, nam!
Kakun ulkonäkökin miellytti minua. Kermapursotuksessa olisi ollut tosin parantamisen varaa, mutta sokerimassakoristeet (sekä Nean että minun tekemäni) onnistuivat minusta oikein kivasti. Saimme aikaan nätin ja herkullisen kakun. :)


Pieni karhunpoikanen sai kyllä näköisensä nimen. Nimi on erikoinen, mutta samalla suomalainen eikä mikään vaikeasti ymmärrettävä. Minusta poika myös näyttää nimeltään.

Hänestä tuli Vilmeri Akusti. ♡

Onnea vielä Vilmerille ihanasta nimestä!






Jatkoin nallekarhuteemaa myös askartelemassani kortissa. Maalasin korttiin pienen nallepukuisen vauvan.
Lahjaksi annoimme valokuvakehyspuun sekä kipsitaulun johon saa painettu vauvan käden- tai jalanjäljen.



Nimijuhlat olivat oikein mukavat, rennot ja leppoisat. Minusta vauvan ensimmäiset juhlat ovat aina jotenkin kovin herkät ja arvokkaat.
Juhlissa lapsia vilisi joka suunnassa, sillä molemmin puolin sukua on paljon lapsia.
Minä ja Teppokin otimme tietenkin molemmat tytön mukaamme. Vilmakin pääsi näkemään vauvan ensimmäistä kertaa.
Juhlissa oli paljon herkullisia tarjottavia ja niihin olivat osallistuneet molemmat suvut, kukaan ei taatusti jäänyt nälkäiseksi. Luonnonkukat ja ihanat kaitaliinat tekivät juhlavuuden tuntua kattauksiin.
Nea tekemän postauksen nimijuhlista voi lukea tästä.



Vauhdikkaassa juhlahumussa saatta kenkäkin tippua jalasta, onneksi serkkutyttö auttaa. :D
Anton ja Senni


Tässä kuva itse juhlien päätähdestä! Syötävän suloinen ja ihana Vilmeri!


<3 Vilmeri <3

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Kesän startti

Vihdoinkin alan sisäistämään sen että on jo kesä, ei enää kevät!

Mikä sitten saa kesän tuntumaan kesältä?
Tänä kesänä nämä asiat saivat mielenikin kääntymään vihdoinkin keväästä kesään:

Kun sain parvekkeen kesäkuntoon kukkineen ja kasveineen, alkoi kesä jo hiipiä lähemmäksi.

Ulkona on lämmintä, vihertää, kukat ovat kukassa, ilma on lämmin ja leuto kesätuuli heiluttelee kasveja.
Lasten kanssa ulkoillessa ei tarvitse enää pukea monia vaatekappaleita päälle jotta tarkenee. Monena päivänä on riittänyt ihan vain kengät ja hellehattu!

Erilaiset ulkoleikit ja puuhat tuovat kesän tuntua.
Vietimme torstaina Vilman ja Sennin kanssa tyttöjenpäivää ja ulkoilimme paljon.
Aamulla puuhailimme omalla pihalla kaikenlaista mm. piirtelimme katuliiduilla ja teimme hienoja hiekkakakkuja. 




Iltapäivällä suuntasimme läheiseen puistoon eväsretkelle! Senni pääsi myös testaamaan itse valitsemaansa valjasreppua. Valjasreppu on kyllä näppärä taaperon kanssa joka haluaa kävellä itse, ei istua rattaissa ja kädestä kiinnipitäminen on ok vain tienylityksissä. Lisäksi reppu on nätti ja muuntuu näppärästi tavalliseksi repuksi.
Teimme siis tämän kesän ensimmäisen eväsretken. ♡
Eväinä meillä oli reiskarullia, vesimelonia, mehua ja keksejä.
Istuimme kaikessa rauhassa mutustelemassa eväitä ja nautimme yhteisestä ajastamme.
Kun eväät oli syöty menimme leikkipuistoon leikkimään ja ihastelemaan ankkoja.
Eväsretki ja ankat, täytyy siis olla kesä!





Kesäntuntua tuovat myös raikkaat puhtaatpyykit, jotka ovat kuivuneet ulkona silmänräpäyksessä.

Kesällä muskarit ja avoimet päiväkodit ovat kiinni, mutta kesäisin on omat tapahtumansa jotka varmistavat ettei aika käy pitkäksi.

Täällä järjestetään joka kesä shopping-tapahtuma. Silloin keskusta täyttyy ihmisistä kun eri liikkeet pystyttävät kojunsa kadunvarteen ja esittelevät tuotteitaan.
Shoppingissa on yleensä myös muutamia musiikkiesityksiä.
Kävin tänään Sennin kanssa katsomassa mitä shopping tarjosi tänä vuonna. Saavuimme paikalle juuri kun Uniikki esiintyi. Senni tosin ei millään niellyt mitään Uniikkia, hänestä lavalla lauloi Risto Räppääjä. :D

Tarjolla oli poniratsastusta ja Senni oli haltioissaan kun pääsi hepan selkään.
Heppailun jälkeen kiertelimme katsomassa kojuja, mutta mitään emme ostaneet. Leikkien-kojusta olisi kyllä tehnyt mieli ostaa jotain, mutta vältyin heräteostoksilta.
Tänään oli todella kuuma ja mikäs silloin sen parempaa kuin jätskikiskalta ostetut kylmät jätskipallot.
Kesän ensimmäiset jätskipallot!

Senni ihaili kokujen ilmapalloja ja lopulta päätin mennä pyytämään hänelle yhtä palloa. Hämmästyimme suuresti kun saimmekin kokonaisen rykelmän palloja! Pallot olivat sotkeentuleet tuulessa niin tiiviisti toisiinsa, että niistä oli vaikea erotella yhtä joten saimme ne kaikki!
Senni oli silminnähden ylpeä pallorykelmästään. Minulla oli tosin hiukan hankaluuksia nähdä mihin työnsin rattaita kun edessä oli monen monta ilmapalloa. Kävimme jopa kaupassa pallorykelmän kanssa, mutta vain pikaisesti. ;)





Nyt on jo ilta tai no yö nyt taitaa jo olla, mutta silti on lämmin vaikka parvekkeen ovi on auki. Lämpimät yöt tuovat myös kesän tuntua.
Kesän tuovat myös grillaaminen, tuoreet herneet ja mansikat, uiminen ja kesälomaretket. Niitä odotellessa!
Kesän tuo myös kiireetön aikataulu (edes välillä) jolloin voi vain nauttia rakkaidensa seurasta.
Monet kesäjutut ovat vielä edessäpäin, mutta kyllä nyt on jo kesä, kesä on startannut!


Mikä tuo sinulle kesän tuntua?

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Tylliunelmaa

Suunnittelija-luonteisena olen pähkäillyt millaisen mekon/hameen haluaisin Sennille hänen omiin syntymäpäiväjuhliinsa. Pian Senni osaakin varmaan itse sanoa millaisiin vaatteisiin haluaa pukeutua, vielä äiti kuitenkin päättää pääosin neidin vaatetuksesta.

Olen jo pitkään haaveillut tytölle kevyttä, mutta muhkeaa tyllihametta.
Nyt kaupoissa myydään paljon mekkoja joissa yläosa on trikoota ja alaosassa tuuhea tylliröyhelö. Ajattelin, että jokin sellainen olisi kiva.
Minusta oli kiva jos tytöllä olisi juhlissaan itsetehty hame tai mekko. Viime vuonnakin Sennillä oli yllään äitini tekemä prinsessamekko.

Törmäsin sattumalta helppoon tyllihameohjeeseen. Siihen tarvitsi vain kuminauhaa ja tylliä. Sen saisi aikaiseksi ilman ompelukonetta!
Pakko kokeilla, oli ajatukseni kun näin ohjeen!!!
Minulla on ompelukone, mutta se on äidilläni lainassa. Ohje oli niin helppo, että se houkutteli kokeilemaan.

Jos sinulla on hinku tehdä ihana tyllihame, mutta et omista ompelukonetta tai kädentaidot eivät ole vahvin puolesi, on tässä helppo ohje. Voisin väittää, että tähän jokainen onnistuu tekemään!

Tarvitset siis sopivan mittaisen ja levyisen kuminauhan. Eri levyisiä kuminauhoja myydään ainakin kangaskaupoissa. Valitse kuminauhan pituus vyötärönympäryksen mukaan.
Ompele kuminauha lenkiksi, joko käsin tai ompelukoneella. Tämä on ainut vaihe jossa joutuu ompelemaan.
Kun ostat tylliä, kannattaa valita pehmeää tylliä. Sellainen kovempi tylli on inhottavan tuntuinen päällä, se kutittaa ja nipistelee!
Leikkaa tyllistä sopivan pituisia kaistaleita.
Huom! Kun leikkaat kaistaleita, ota huomioon että lopputuloksessa kaistaleet ovat kaksinkerroin. Eli leikkaa kaistaleesta kaksi kertaa sen pituinen kuin haluat hameen olevan!

Kun kaistaleet on leikattu, aletaan ne solmimaan (leivonpääsolmulla) kuminauhaan kiinni:
Taita kaistale kaksin kerroin. Aseta kaistale kuminauhan alle ja vedä tyllin päät tyllin toiseenpäähän muodostuneen lenkin läpi, siten että kuminauha jää solmun sisälle. Kiristä.
Solmi tyllikaistaleita samanlailla vieriviereen kuminauhaan ja pian hame onkin jo valmis!

Jos sepustuksestani ei ottanut selvää, toivottavasti kuvista tajuaa ohjeen.







Minä olin ajatellut tekeväni keltaisen tyllihameen, mutta löysin keltaista tylliä vain kovana. Päädyin sitten ostamaan vaaleanpunaista ja valkoista tylliä ja laitoin niitä vuorotellen hameeseen.
Tuloksena syntyi ilmava ja muhkea balleriinatyylinen tutu. Oikein söpö minusta!





Kuvissa Sennillä on mamelukit hameen alla, ne eivät oikein toimi minusta läpinäkyvän tutun kanssa. Täytyy kokeilla olisiko sukkahousut tai legginsit sievemmän näköiset. 
Kyllä tämä taitaa olla tytön tämän vuotinen synttärihame. :)



Nyt muutkin vain tylliunelmia toteuttamaan!

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Melkein 2-vuotias

Enää yksi kuukausi ja Senni täyttää 2-vuotta! Eilen pikkuneiti täytti 1v11kk.

Vauva-aikaan verrattuna neiti ei enää kasva niin hurjaa vauhtia, mutta kehityksessä huomaa edelleenkin huimaa edistystä lyhyessäkin ajassa.

Yksi edistysaskel on otettu pottailussa.
Sennillä oli jakso, jolloin pottailu ei napannut sitten yhtään. En halua pakottaa lasta potalle tai siitä tulee pelottava peikko. Pidimme taukoa pottailusta ja siellä käytiin vain kun tyttö oli suostuvainen siinä istumaan.
Jokin aika sitten päätin kokeilla josko pottailu alkaisi taas sujumaan paremmin. Pienellä houkuttelulla Senni suostui potalle ja nyt siellä ollaankin käyty jo pidempi aika ihan tyytyväisinä.
Kun pottailu on alkanut taas sujumaan, on vaippa usein täysin kuiva yöunien ja päikkäreiden jälkeen! Hieno edistys minusta!

Puhuminen lisääntyy ja kehittyy koko ajan.
Nyt Senni puhuu jo paljon kolmisanaisiakin lauseita. Lisäksi hän osaa monista lastenlauluista pitkähköjäkin pätkiä ulkoa ja lauleskelee niitä. Mm. tuikituiki tähtösestä hän osaa laulaa jo ensimmäisen säkeistön ja toisestakin jotain sanoja. :)

Yllätyin eräs päivä kun tyttö tuli luokseni keltainen leikkilusikka kädessää ja sanoi "keetainen usikka". En ainakaan muistanut kertoneeni hänelle lusikan väriä ja siksi ihmettelin mistä hän sen oikein tiesi. Testailinkin muilla esineillä, että tunnistaako hän oikeasti värejä ja keltaisen ja punaisen hän näyttää jo tunnistavan.
En ole vielä edes ajatellut värien opettamista tytölle, olen mieltänyt sen hieman vanhempien lapsien jutuksi. Mutta tuskinpa värein tunnistamisesta haittaakaan on jos ne kerran kiinnostavat. 

Toinen taito, jonka tyttö on oppinut minulta ikään kuin salaa on laskeminen. Senni osaa laskea kolmeen!
Tämänkin huomasin kun kuuntelin hänen leikkejään. Hän istui sohvalla leikkimässä ja kuulin kun hän laski lelujaan "ys, kas, koome!" ja siirteli leluja sitä mukaan kun laski niitä. Senni laskee kolmeen myös hyppiessään pihalla ruutua tai muuten vain tasajalkaa loikkiessaan.

Senni on selkeästi ymmärtänyt jo jonkin aikaa, että on olemassa tyttöjä ja poikia. Uusi hämmästyksen aihe onkin ollut se, että tytöillä ja pojilla jalkoväli on hieman erinäköinen. ;)
Tätä jaksetaan hämmästellä ja pohditaan ääneen ketkä ovat tyttöjä ja ketkä poikia. Olemme isin kanssa jo toivoneet, että tämä vaihe voisi pikku hiljaa mennä ohi ja puhuisimme jostain muustakin välillä, mutta tämä on varmasti ihan asiaan kuuluva kehitysvaihe. Ja hyvähän se nämäkin asiat on oppia. :D

Prinsessamme on ollut koko pienen ikänsä varsin lyhyt hiuksinen, vauvana oikeastaan lähes kalju. Nyt hiukset ovat ottaneet kasvuspurtin ja moni onkin sanonut että Sennin hiukset ovat selkeästi kasvaneet ja paksuuntuneet. :)

Tutista ja pulloista luovuttiin lopullisesti reilu pari kuukautta sitten, eikä niitä sen jälkeen kaipailtu. Senni sai itselleen oman juomapullon (sellaisen urheilupullon tyylisen) mutta siitä taidettiin juoda kolme kertaa kunnes sekin unohtui. Nyt meillä juodaan vain tavallisista mukeista.

Seuraavaksi aiomme siirtää tytön pinnasängystä juniorsänkyyn. Tällä asialla ei ole meillä ollut vielä mitään kiirettä, sillä Senni ei ole vieläkään yrittänyt kiivetä itse pois pinniksessä ja nukkuu siellä erittäin hyvin.
Kesän aikana pinnis olisi kuitenkin tarkoitus vaihtaa isojen tyttöjen sänkyyn kun neitikään ei ole enää mikään vauva vaan jo 2-vuotias reipas taapero.


Sennin synttärit lähestyvät kovaa vauhtia ja olenkin ajat sitten alkanut jo alustavasti suunnittelemaan synttäreitä. Erilaisia vaihtoehtoja tarjottaviin on jo listattu ylös. Kakku on mietittynä koristeita myöten, nyt vain jännittää osaanko toteuttaa ideani. :D
Pöytäkoristeitakin on mietitty hiukan ja Teppo taisi joitan koristeita ostaakin jo.
2-vuotis valokuvia ja niiden teemaa olen hahmotellut päässäni ja miettinyt missä ne napattaisiin.
Tällaisten asioiden suunnittelu on ihanaa, nautin niin kun saan miettiä, haaveilla ja suunnitella. Viimehetken kiireestä en pidä, joten aloitan suunnittelun aina hyvissä ajoin. En kyllä varmaan edes malttaisi jättää suunnittelua viimetippaan. ;)
Aika kuluu kuitenkin niin nopeasti, etenkin näin kesällä ja pian huomaankin että tytön juhlat on juhlittu ja meillä asustaa 2-vuotias tytöntylleröinen.

Teimme viime vuonna valokuvakutsukortit Sennin synttäreille. Se oli oikein nopeaa ja helppoa, eikä rahaakaan kulunut ihan älyttömästi. Olimme niin tyytyväisiä valokuvakutsuihin, että päätimme teettää sellaiset myös tänä vuonna.
Tänäaamuna ulkona oli oikein kaunis, aurinkoinen kesäsää. Päätin hyödyntää sen ja nappasin kameran mukaani kun menimme ulos ja otin muutamia kuvia. Kuvien joukosta saattaa hyvinkin löytyä kuva, joka päätyy kutsukortteihin asti. :)


1

2

3

4

5

6

7


Mikä kuvista on sinun lempparisi?

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Robottikortti ja superhelppo jäätelöohje

Postauksistani varmaan huomaa, että askartelu ja leivonta ovat minun lempiharrastuksiani. ;)
Toivottavasti joku saa näistä inspiraatiota ja ideoita omiin tekeleisiinsä.

Tänään vietettiin veljenpoikani 6v synttäreitä. Niin kummallista ajatella, että hänkin on syksyllä jo eskarilainen. Vastahan hän syntyi ja kaikki ihastelivat pientä nyyttiä. Hänen jälkeensä vauvoja onkin tupsahdellut meidän sukuun tasaiseen tahtiin lisää. ♡

Reipas eskarilainen sai robottiaiheisen lahjan (minun ja kahden siskoni perheeltä yhteislahja). Minä väkersin aiheeseen sopivan kortin. Melkoisen määrän leikkelin pienenpieniä robotinosia ja taaperon "avustaessa" vieressä palasista muodostui lopulta kiltin ja iloisen näköinen robotti.







Viimeisimmän kakkuni jälkeen en ole leiponut mitään, mutta jäätelöä olen valmistanut itse. Löysin meinaan superhelpon ohjeen! Onneksi kokeilin sitä, sillä jäätelöstä tuli älyttömän hyvää ja sen sai aikaiseksi hyvin pienellä vaivalla. Tämä ei siis ole minun kehittelemäni resepti, en nyt vain millään enää löydä alkuperäistä reseptiä mutta kerron kuinka minä valmistin jäätelöä.

Tähän jädeen et tarvitse jäätelökonetta eikä sinun tarvitse käydä pakastimella sekoittelemassa jäätelömassaa.

Perusraaka-aineet:
4dl kuohukermaa
0,5dl glukoosisiirappia
1 prk kondensoitua maitotiivistettä
Ripaus vaniljasokeria

Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita lastalla siirappi, maitotiiviste ja vaniljasokeri joukkoon. Kaada noin 1,5l pakastuksen kestävään rasiaan. Minä käytin silikonista leipä/kakkuvuokaa.
Anna massan olla pakkasessa noin 8 tuntia. Valmista! Nauti!

Kondensoiduissa maidoissa on muutamia eri makuja mm. suklaa ja karamelli, jo näitä vaihtelemalla saa aikaiseksi erimakuisia jäätelöitä.
Minä olen nyt kokeillut kahdenlaisia jäätelöitä. Ensimmäisen tein suklaan makuisella kondensoidulla maidolla ja sain aikaiseksi siis suklaajäätelöä. Toisessa kokeilussani käytin ihan sitä tavallista kondensoitua maitoa, mutta lisäsin sekaan mariannerakeita. 

Kummatkin jäätelöt upposivat tällaiselle herkkusuulle, mariannejäätelö oli ehkä aavistuksen parempaa.
Tällä ohjeelle tulee hyvin kermaisia ja makeita jäätelöitä eli superherkkua. Jäätelöistä tulee niin tuhtia tavaraa, etten ainakaan minä voinut tätä kovin paljoa kerralla syödä ja ehkä hyvä niin. ;)

Kannattaa ehdottomasti kokeilla. Älyttömän helppoa ja yksinkertaista ja taivaallisen hyvää! Sopii hellepäivillekin kun ei tarvitse käyttää uunia tms. ja lopputuloksena saa kylmää jäätelöä. Nams!