keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Puutarhapuuhia partsilla

Nyt on tullut tehtyä aika monta leipomisaiheista postausta. Varoitus:lisää on tulossa! ;)
Mutta tehdään meillä muutakin kuin vain leivotaan.

Tänään päätin laitta vähän parveketta kesäkuntoon.
Suuntasimmekin aamusta Tepon ja Sennin kanssa kukkakauppaan ja kaikkea kivaa sieltä tarttuikin mukaan.

Parvekkeemme on aika normikokoinen kerrostaloasunnon partsi.
Parvekkeellamme on myös lasitus. En ole ennen oikein tajunnut koko lasituksien ideaa, olen lähinnä ajatellut että ne tekevän parvekkeesta vain tukalan kuuman kasvihuoneen kun aurinko lämmittää.
Nyt kun ollaan asusteltu tässä kodissa noin puoli vuotta, olen huomannut että lasituksesta on oikeasti iloakin!

Edellisessä kodissa, jossa parvekkeella ei ollut lasitusta, lumi tuprusi talvella pitkin parvekkeen lattiaa eikä sitä voinut käyttää lainkaan. Syksyllä ja keväällä taas puista tuli tuulen mukana lehtiä ja siitepölyä. Kesällä parvekekalusteita sai olla koko ajan pyyhkimässä katupölystä ja kaikenmaailman ampparit ja muut öttiäiset pörräsivät ympärillä.
Vanhan kodin yläkerrassa asui ensin nuortaväkeä ja he heittelivät kissan- ja koirankarvat parvekkeellemme. Kun he muuttivat pois, tuli tilalle tupakoiva perhe joka käytti parvekettamme tuhkakuppinaan. Arvaatte varmaan kuinka paljon harmitti kun tuolien pehmusteetkin olivat reikäisiä kun niihin oli tiputeltu tuhkaa. Eikä se tupantuhka ollut muutenkaan kiva, etenkin kun meillä asusti silloin konttaava pikkuneiti.

Nyt tilanne on kuitenkin toinen!
Sen lisäksi, että olen mielettömän onnellinen että asumme nyt tässä ja meillä on mitä ihanimmat naapurit, olen tyytyväinen parvekkeeseemme.
Parveketta pystyi käyttämään myös talvella, koska lasituksien ansioista sinne ei tullut lainkaan lunta.
Yhtään puunlehteä ei ole ainakaan vielä kantautunut parvekkeelle eikä myöskään hiekkaa taikka öttiäisiä.
Tosin asumme niin korkealla (6.kerros) ettei katupöly yms. varmaan ihan heti tänne asti lentelekään. Pyykkejä uskaltaa siis kuivattaa huoletta parvekkeella. Eikä kukaan yläkertalainen pysty karistelemaan minkäänlaisia roskiaan meidän parvekkeelle, koska asumme ylimmässä kerroksessa. :D

Lisäksi lasitus tuo minulle turvallisuuden tunnetta. Ilman lasituksia en varmaan pahemmin uskaltaisi näin korkealla seisoskellakaan. Jotenkin on vain helpompi olla ja katsella maisemia kun välissä on lasi eikä jyrkkä äkkipudotus.
Parveke ei toki ole leikkipaikka, mutta tälle parvekkeelle uskaltaa päästää taaperonkin käväisemään. Kaide on umpinainen (betonia) ja minusta normaalia korkeampi. Senni ei nää edes varvistamalla kaiteen yli ja hyvä niin. Itseasiassa hän ei taida edes ylttää käsillään kaiteen yläreunaan. :D
Aikuisen sylistä onkin turvallisinta ihastella maisemia.
Näin korkealta näkee muuten melkoisen kauas!
Parvekkeelta olemme ihailleet puita joihin tulee lehtiä, vähänmatkan päässä kulkevia junia, oman sisäpihan leikkipaikkaa ja liikenteen hulinaakin näkee kun vähän päätään kääntää.
Onneksi parvekkeemme on sisäpihan puolella, se onkin rauhallinen kun pihasta on tehty istutuksin suojaisa. En edes tiennyt tässä olevan leikkipihaa ennen kuin muutimme tänne, vaikka olin kulkenut ohi monia ja monia kertoja.

Tämäkin parveke, niin kuin edellinenkin, on etelän suuntaan eli kesähelteellä paahteinen!
Onneksi tässä kodissa saa läpivedon aikaiseksi kun avaa keittiön tuuletusluukun ja parvekkeen lasitusta. Vanhassa kodissa oli kesällä tukalaa kun kaikki ikkunat ja huoneet olivat etelään eikä mistään läpivedosta ollut tietoakaan. Toivottavasti tämä koti ei muutu kesällä saunaksi. :D

Helteitä ajatellen koitin tehdä fiksuja valintoja kun valitsin parvekekasveja. Yritin myös pysyä kasvien määrän kanssa kohtuullisuudessa. Joskus on tullut hamstrattua liikaa kukkia ja silloin innostus niiden hoitamiseen lopahtaa.

Viimekesänä istutin mehikasveja äitini tekemään mosaiikkiruukkuun. Kasvit talvehtivat ruukussa hyvin ja nyt ne kasvaa rehottavat ja ovat levinneet vikkelään. Mehikasvit ovat siis monivuotisia. Ne ovat kivikkokasveja ja kestävät hyvin paahteisellakin paikalla. Mehikasvit ovat helppohoitoisia ja minusta kiehtovan kauniita.






Monena vuotena olen itse kasvatellut, ihan pikkusiemenistä asti, kirsikkatomaatteja. Tänäkin keväänä kylvimme siemenet multaan ja nyt meillä kasvaa jo komeita taimia. Tomaatit vaativat paljon valoa ja lämpöä, siksi ne ovatkin varmaan aina kasvaneet hyvin parvekkeillani. Tosin viimekesänä tomaatit jäivät osittain syömättä, kiitos silloisen yläkerran naapurin joka siroitteli tupakantuhkansa niiden päälle, yök!






Parvekelasituksien takia parvekkeellemme ei saa mitenkään fiksusti parvekelaatikoita. Tämä ei minua haitannu, sillä viimekesänä ostetut parvekelaatikot olivatkin mielestäni vähemmän kauniit. ;)
Hankin sitten metallisen sinkityn hyllyn (ikeasta) johon sain laitettua muutamia kesäkukkia ja yrttejä.
Kasvit näyttävät oikein kauniilta sinkityllä hyllyllä, siinä vastakohdat kohtaavat toisensa. Sinkitty hylly on hyvin pelkistetty, miltein karu. Kukat tuovat siihen pehmeyttä, eloisuutta, runsautta ja kaipaamaani väriä. :)

Hyllyltä löytyy muutamia kestosuosikkejani: muratti, pelargonia ja basilika. Yksi uutuuskin hyllyn yrttipurkista löytyy, suklaaminttu! Suklaaminttun tuoksu on hurmaava, se sopii kuulema hyvin jälkiruokiin. Se oli heräteostos, mutta hyvä sellainen.
Yksi pieni samettiruusukin hyllyltä löytyy. Samettikukat eivät ole lemppareitani, mutta tämä oli niin pirtsakan värinen että päätin ostaa sen.
Kukkien lisäksi hyllyköstä löytyy äitini tekemä mosaiikkipallo, minun tekemiäni betoniruusuja ja pari vaaleaa pikkulyhtyä.
Hyllyn edustalla roikkuu myös aikaa nähnyt tuulikelloni. Tuulikellon olen ostanut joitain vuosia sitten indiskista kun sain sinne  lahjakortin siskoltani. Vaikka tuulikello ei olekaan enää uutuudenhohtoinen, pidän siitä edelleen kovasti ja sillä on tunnearvoa minulle.

Parvekkeen pöydällä on yksi minulle uusi tuttavuus, sitruspuu. Ostin sen jo alkukeväästä ja se sai olla tähän päivään asti keittiönpöydällä. Sitrukset ovat ihan syötäviä. Jännä nähdä kypsyvätkö ne. Sitruspuu pitää lämmöstä, joten sen luulisi viihtyvän parvekkeellamme.

Vielä parveke ei ole valmis. Tuolit tarvitsevat uudet pehmusteet, entisten jouduttua roskikseen ja lattia kaipaisi jonkin ihanan maton.
Voihan olla että parvekkeelle löytyy muutakin kivaa. ;)
Kukat tuovat kuiten parvekkeella kesäntuntua, väriä ja eloisuutta. Parvekkeesta tuli heti paljon viihtyisämpi kun se sai muutaman kasvin asukkaakseen.






Joko siellä peukalot vihertävät ja sormet on upotettu multaan?

Äidin suklaakakku

Kun siskoni perheeseen syntyi reilu kaksi viikkoa sitten suloinen poikavauva, päätin leipoa heidän perheelleen jonkin kuivakakun.
Silmiini osui ohje jota en ollut aikaisemmin testannut, äidin suklaakakku.
Koska siskostani oli tullut jälleen äiti, sopi tämä tilanteeseen hyvin ja suklaa kuulostaa aina hyvältä. :D
Kakku sai paljon kehuja, joten jaan ohjeen nyt teillekin.

Äidin suklaakakku:

175g tummaa suklaata
1 tl murukahvia
175g voita
3 munaa
2dl sokeria
1,5dl vehnäjauhoja
0,5tl leivinjauhetta

(Alkuperäisessä ohjeessa oli vielä 1dl pähkinärouhetta, minä jätin sen allergiasyistä pois)


Sulata voi, suklaa ja murukahvi varovasti kattilassa.
Vaahdota munat ja sokeri.
Lisää vaahtoon suklaaseos ja vehnäjauho-leivinjauheseos.
 Kaada taikina vuokaan jonka vetoisuus on noin 1,5l. (Itse suosin silikonivuokia niin ei tarvitse voidella).
Paista kakku 175 asteisen uunin alimmalla tasolla ritilällä noin 45minuuttia. Kokeile kypsyys tikulla.
Anna kakun jäähtyä hetki ja irroita se vuuasta.
Koristele halutessasi valkosuklaalla tai tomusokerilla.
Kakku säilyy huoneenlämmössä 4-6 päivää, pakastimessa n. 4kk.

Tämä kakku sopii leivottavaksi myös lasten kanssa. Meidän taapero oli ainakin innoissaan kun sai osallistua.;)



Siskoni vinkkasi, että samaa kakkua saa tehdä toistekin, joten vein tämän hänelle eilen. :)

maanantai 25. toukokuuta 2015

Cake popsit perhosilla ja suolainen cocktail-siili

Eilen vietettiin Vilman synttärijuhlia, tyttönen täytti 9-vuotta 12.5.

Juhlat olivat oikein mukavat, viihdyimme siellä pitkän tovin. :)
Kunten aikaisempinakin vuosina, mekin kannoimme kortemme kekoon juhlien järjestämisen suhteen tekemällä tarjottavia.


Tepolle on muodostunut jo tavaksi tehdä cocktail-siili. Se tekeekin aina hyvin kauppansa!
Tänä vuonna Teppo taiteili suolaisen siilen, siinä oli meetvurstia, nakkeja, juustoa ja viinirypäleitä.





Minulta Vilma toivoi jo aikoja sitten, että voisinko tehdä taas kakkutikkareita.
Pitihän se neitokaisen toive toteuttaa! :)


Mainistin edellisessä DIY-postauksessani, että vaaleanpunainen liittyi jollain tapaa Vilman 9v synttäreihin.
Kyseistä väriä löytyi askartelemani kortin lisäksi myös kakkutikkareista.

Ilokseni huomasin, että sain kaikki tarvitsemani ainekset kakkutikkareihin ihan prismasta. Siis aivan kaiken, aina tikuista kuorrutteeseen. Ennen olen joutunut hakemaan ne naapurikaupungista.

Kakkutikkareiden kakkupalloihin laitoin sitruunatuorejuustoa, joka toi kivaa raikkautta muuten niin kovin makeisiin herkkuihin.
Sitruunatuorejuustosta huolimatta kakkutikkarit ovat super makeita! Tästä syystä ja ehkä ulkomuotonsakin vuoksi, ne olivat enemmän lasten kuin aikuisten mieleen. Tämä ei toki haitannut, lapsille ne olikin suunnattu ja katosivat parempiin suihin varsin vikkelään. ;)

Tekemäni sitruunankeltaiset sokerimassaperhosetkin sopivat tikkareiden koristeiksi kuin nenä päähän.
Koristeet väkersin ihan itsekseni, kuten myös kakkupallerot, mutta kuorruttamisessa tarvitsin Tepon apua.

Kuorruttaminen on tarkkaa puuhaa ja moni asia voi mennä mönkään.
En ollut ennen käyttänyt juuri tätä kuorrutetta, joten en tiennyt millaista se olisi työstää.
Ohjeessa sanotaan, että kuorrutenapit tulisi sulattaa mikrossa.
Aikasemmissa oli sama homma, mutta huomasin että jos se on hetkenkin liian kauan mikrossa, palaa se ihan niin kuin suklaakin.
Päätin kokeilla toimisiko vesihaudesulatus näihin. Toimihan se!
Kuorrutellessamme huomasimme, että parhaan lopputuloksen saa kun kakkupallot ovat jääkaappikylmiä. Jos pallot ehtivät yhtään lämmetä, ei kuorrute kovettunut tarpeeksi nopeasti ja perhoset tipahtelivat pöydälle pallojen päältä ja kuorrute alkoi valumaan rumasti.
Kakkupallot on siis hyvä pitää jääkaapissa ja ottaa pieninä erinä odottamaan kuorruttamista. Kun pallo on saanut tikun, kuorrutteen ja perhosen, on se laitettava pikimmiten taas jääkaappiin.

Kuorrutteen sulatus vesihauteessa oli hyvä idea.
Aikaisemmin kun olen sulattanut kuorrutteen ohjeiden mukaan mikrossa, tulee siitä ensin liian juoksevaa ja hetken päästä se onkin jo liian tönkköä. Vesihauteessa kuorrute pysyi koko ajan juuri hyvänä jotta sen sai nätisti kakkupallon päälle. :)
Kun kaikki tikkarit oli tehty ja ne olivat jähmettyneet oli ne aika paketoida.
Jokainen tikkari tulee kääriä yksitellen sellofaaniin, näin estetään jääkaapinkosteuden tekemästä tuhojaan kuorrutepintaan.

Olin pyöritellyt kakkupalloja yli 30kpl mutta valmiita tikkareita tuli 26kpl, tämä kertonee sen etteivät nämä ole ihan helppoja valmistaa. ;)
Olen tehnyt kakkutikkareita joitan kertoja ennenkin, mutta en ole vielä koskaan saanut kaikkia onnistumaan, aina osaa menee pipariksi.
Onneks nyt saatiin suurinosa onnistumaan.




 Oletko sinä tehnyt kakkutikkareita? 

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Pallovalosarja 9-vuotiaalle (DIY)

Joskus on kamalan vaikea keksiä syntymäpäivälahjoja ja joskus ideat tulevat ilman sen kummempaa pohtimista.

Tänään juhlittiin Vilman 9v synttäreitä.
Tiesin jo hyvissä ajoin, mitä antaisimme tytölle lahjaksi.
Tein jokin aika sitten Sennin huoneeseen pallovalosarjan (ohje löytyy tästä postauksesta). Se onnistui niin hyvin, että päätin tekeväni sellaisen joskus myös Vilmalle. Vilma ihailikin Sennin pallovalosarjaa ja se vahvisti ajatustani.

Mikäs sen parempi ajankohta väkertää neitokaiselle omat pallovalot kuin hänen syntymäpäivänsä!
Ennen kuin ryhdyin tuumasta toimeen, piti valita minkä värisiä palloja tekisin.
Vilma tykkää lilasta, joten ajattelin ensin sitä, sitten pinkkiä ja vaikka mitä. En osannut päättää.
Sen tiesin, että halusin tehdä kahden värisiä palloja.

Lähdimme Tepon kanssa yhdessä lankaostoksille ja pyysin Teppoa valitsemaan toisen värin.
Halusin yhden hillityn värin ja toisen "räikeämmän" värin.
Lankavalikoimaa katseltuani päätin, että hillitymmäksi väriksi tulisi nätti harmaa.
Räikeämpiä värivaihtoehtoja oli monta mm. juurikin se lila ja pinkki.
Teppo ehdotti kauniin aurinkoista keltaista. Ihastuin siihen heti!
Keltainen on ihanan pirtsakka ja ajaton, luulisi käyvän tytölle hieman vanhempanakin (toisin kuin esim. pinkki joka saattaa olla jo vuoden päästä liian "lapsellinen" hänen mielestään).
Lisäksi minusta nämä värit on helppo yhdistää monenlaiseen ja monenväriseen sisustukseen. :)
Langat oli valittu, harmaa ja keltainen!

Pallovalosarjan tekeminen ei sinällään ole kovin vaikeaa, mutta aikaa vievää puuhaa se on. Aloitinkin tämän projektin jo varmaan kuukausi sitten. Inhoan kiirettä ja paniikissa viime metreillä asioiden loppuun saattamista!
Tein palloja pikkuhiljaa, aina kun se tuntui kivalta ja mieluisalta puuhalta.
Ostin led-valosarjan jossa ledejä oli 40kpl eli pallojakin piti tehdä se 40kpl!
Langanpätkiä kului monen monta ja liimavesiseostakin meni melkoisesti.
Tämä ei siis ole hätähousujen hommaa, vaati pitkäjänteisyyttä. Minä tein palloja useammassa pätkässä, olisikohan mennyt lähemmäs 7 iltaa ennen kuin kaikki pallot oli tehty. Olisi ne varmaan saanut yhdessäkin illassa valmiiksi jos olisi tehnyt niitä mooonta tuntia putkeen, silloin hommasta vain katoaa hauskuus ja siitä tulee pakkopullaa.
Minä halusin tehdä Vilman pallovalot rauhallisesti, huolella ja rakkaudella.

Pallovalot tein samanlailla kuin Senninkin. Pienen lisän/parannuksen kuitenkin keksin valosarjaan. Sennin pallovalosarjan ledvalot on vain ujutettu aina jostain pallon pienestä rakosesta ja jätetty siihen roikkumaan. Tämä toimii Sennin huoneessa hyvin kun niitä ei liikutella.
En taas tiedä mihin Vilma aikoo omansa sijoittaa. Olisi kurjaa jos pallot tippuilisivat aina pitkin lattiaa ja joku vaikka astuisi ne lyttyyn!
Kiinnitinkin pallot pienellä langanpätkällä valosarjaan kiinni. Langanpäät liimasin kiinni narupalloon, jotta ne eivät sojottaisi rumasti ja jotta lopputulos olisi viimeistelty.
Kun pallovalosarja oli viimein valmis, hymyilin. Siitä tuli oikein nätti! Olin tyytyväinen!


Pallovalot paketoitiin pahvilaatikkoon ja valitsemamme värit jatkuivat myös lahjapaperissa ja lahjanauhassa.
Askartelemassani kortissa oli myös samoja värejä, harmaata ja keltaista.
Kortista löytyy myös vaaleanpunaista. Sekään väri ei ollut ihan tuulesta temmattu. Vaaleanpunainen liittyy myös eräällä tapaan synttäreihin, mutta siitä tulossa ihan oma postaus.
Teppo kävi ostamassa synttärisankarille vielä valitsemiimme teemaväreihin sopivat ruusut, keltaisen ja vaaleanpunaisen.







Katselin jännityksellä kun Vilma avasi lahjaansa. Mitä jos tyttö ei hoksaisikaan mitkä ihmeen lankapallerot laatikossa oikein olivat tai mitä jos hän ei pitäisikään niistä.
Kun tyttö oli saanut paketin auki hihkaisi hän "pallovalot!", näin hänen kasvoiltaan että ne olivat mieluisat. :)


<3 Vilma <3

  

tiistai 19. toukokuuta 2015

Korttisadetta

Monenlaista korttia on tullut nyt askarreltua ja lisää on tulossa! :D
Tässä kolme uusinta.


Kuten jo aikaisemminkin mainitsin, on sukuumme syntynyt uusi pieni ihminen.
Siskoni Nea sai suloisen pojan viikko sitten. ♡
Kun vauva oli kahden päivän ikäinen menimme innoissamme katsomaan uutta perheenjäsentä.
Niin pieni ja suloinen nyytti!
Ostimme siskoni Jaanan ja Tepon kanssa vauvalle söpön yöpuvun, Nealle uuden palan pandora-koruun (ostimme korun kun hän sai esikoisensa), Antonille pienen vaaleansinisen auton ja isälle vettä väkevämpää. ;)
Leivoin koko perheelle myös kuivakakun, äidin suklaakakun.

Pikaisesti askartelin heille myös kortin. Siitä tuli mielestäni ihan kiva, vaikka aikaa siihen ei mennyt kuin ehkä 20min ja oma taapero oli innokkaana apulaisena. :D





Tiesittekö että samana päivänä voi olla saman ihmisen ristiäiset ja rippijuhlat!
Ystävälläni oli juuri. :D Hän kävi näin aikuisella iällä rippikoulun. Rippijuhlat olivat samalla myös kastetilaisuus koska häntä ei lapsena ollut kastettu.
Aloin pähkäillä hänelle korttia ja pientä lahjaa. Halusin lahjassa näkyvän sekä ristiäiset että rippijuhlien.
Sitten muistin! Ystävänihän valmistuu koulusta tässä kuussa ja hänellä on syntymäpäiväkin!
Onniteltavaa siis riitti: ristiäiset, rippijuhlat, valmistuminen ja syntymäpäivä!!! Huh, melkoista!

Lahjaa mietin ja pähkäilin. Lopulta päätin antaa hänelle vähän isomman satsin "ehtoollisviiniä" eli pullon punaviiniä.
Äitini osaa tehdä pulloihin upeita koristekuoria ja pyysinkin häntä tekemään sellaisen myös ystäväni pulloon. Pyysin sellaista jossa näkyy sekä ristiäiset ja rippijuhlat jotenkin, värejä saisi löytyä runsaasti sillä ystäväni on todella värikäs persoona!
Näin hieno siitä tuli, kiitos äiti!







Kortin väkersin itse. Siinä halusin näkyvän koulusta valmistumisen. Ystäväni valmistuu medianomiksi, joten korttiin päätyi mm. vanhanaikaisia kameroita. Kortin taakse kirjoittelin sitten onnittelut myös syntymäpäivistä.
Korttista ei kyllä tullut sellainen kuin halusin. En ole siihen tyytyväinen, mutta aika loppui kesken enkä ehtinyt enää tehdä uutta. Ystäväni piti kuitenkin kortista ja pullosta kovasti ja se lämmitti mieltä. :)






Eilen oli viimeinen muskari kerta, niisks!
Olemme Sennin kanssa nauttineet kovasti seurakunnan järjestämästä muskarista, Senni on ollut siel ihan elementissään.
 Nyt päädyin kuitenkin siihen, ettemme jatka samaa muskaria enää syksyllä. Muskarin aikataulu on syksyllä todella hankala pitkän matkan takia (varsinkin kun ajattelee että sinne pitäisi talvella tarpoa läpi lumikinosten vaunuja työntäen), muskari opekin vaihtuisi ja hintakin on kuulema noussut.
Muskariopemme on ollut aivan ihana, aina iloinen ja aurinkoinen ja on lasten kanssa todella luontevasti.
Halusinkin kiittää häntä muskaritaipaleestamme ja askartelin muistoksi suklaakortin.
Kortti on samalla myös pieni lahja, sillä se kätkee sisälleen suklaalevyn.
 Annoin kortin haikeudella ja voi kuinka hän ilahtui siitä (ja selkeästi myös liikuttui).
Hyvästejä emme silti sanoneet. Hänen vetämänsä perhekerho, jossa olemme nyt käyneet pari kertaa, jatkuu taas syksyllä ja voi olla että me käymme siellä silloin tällöin.








Kun päätös muskarin lopettamisesta oli tehty, mietin muita harrastusvaihtoehtoja. Senni pitää kovasti musiikista, joten jokin musiikkiharrastus voisi olla edelleenkin kiva.
Näin mainoksen musiikkiopiston musiikkileikkikoulusta. Mielenkiintoni heräsi heti! Tuohan voisi olla juuri meidän juttu.
Musiikkileikkikoulu järjestetään aivan meidän kotinurkilla ja on juuri hyvään aikaan meidän päivärytmiämme ajatellen! Soitin toimistolle ja kyselin hiukan millaista toiminta on. Kaikki kuulosti oikein hyvältä, hinta tosin kirpaisee melkoisesti. Ilmoitin meidät mukaan ja pääsimme juuri siihen ryhmään johon toivoinkin. Syksyllä sitten aloitellaan tämä uusi harrastus, jännittävää! :)


Mitä pidät korteista?
Oliko suklaakortti sinulle jo tuttu?

torstai 14. toukokuuta 2015

Ensimmäinen hammastarkastus

Eilen oli Sennin ensimmäinen hammastarkastus.
Aika tarkastukseen oli hankalasti juuri kesken päiväunien ja siksi jouduin muokkaamaan päivärytmiämme aika paljon.
Senni oli kuitenkin reipas tyttö ja iloisena lähti kanssani kohti hammaslääkäriä. Sanoin Sennille aamulla että täti kurkkaa hänen hampaitaan, tämän seurauksena tyttö hokikin koko päivän "täti kuukkaa".
Hammaslääkäriin päästyämme pääsimme heti sisälle, vaikka olimmekin 15min etuajassa.
Senniä alkoi selkeästi jännitää mitä lähemmäksi hammashoitajaa menimme. Yleensä kovasti höpöttävä tyttö oli ihan hiljaa ja halusi syliini.

Tarkastus aloitettiin juttelemalla. Hammashoitaja kyseli miten Sennin hampaita hoidetaan, pesut, ruokailut, onko tuttia yms.
Näissä asioissa ei ollut mitään moitittavaa, kaikki oli kunnossa.

Hoitaja kertoi minulle tuttuja perusjuttuja hampaiden hoidosta. Jotain uuttakin kuulin: happohyökkäyksen saa pysähtymään myös juustolla tai pähkinöillä! Tällaista en muista ennen kuulleeni, hyvä tietää.

Kysyin myös uusimmasta tahnasuosituksesta eli siitä että hammastahnassa tulisi olla fluoria 1100 ppm mutta sillä pitäisi pestä vain kerran päivässä ja toinen pesuista olisi pelkällä vedellä. Hoitaja sanoi suosituksen olevan aika uusi. Hän sanoi pohtineensa asiaa, mutta ei näe siitä oikein järkeä. Näin pienet lapset eivät oikein osaa vielä purskutella tahnoja ulos vaan neilevät ne. Tahnaahan ei ole hyvä kauheasti nieleskellä, tässä siis yksi syy miksi hoitajamme ei itse suosittele vahvempia tahnoja pienelle lapselle.
Toinen syy oli seuraava:
Hänestä on parempi että sillä miedolla tahnalla pestään kaksi kertaa päivässä hampaat jolloin fluorin vaikutus kestää aina sen noin 12 tuntia ja seuravaa taas sen 12. Ei siis niin että pestään kerran vahvemmalla tahnalla jonka pitäisi suojata hampaita 24 tuntia.
Me siis jatkamme ainakin toistaiseksi hampaiden pesua miedommalla tahnalla jossa fluoria on 500 ppm, kaksi kertaa päivässä.

Juttelutuokion aikana Sennikin rentoutui huomattavasti.
Seuraavaksi hoitaja kurkkasi Sennin hampaat. "Hienoja helmihampaita" oli hänen kommenttinsa tytön hampaista. Kaikista taaimmaiset poskihampaat eivät ole vielä puhjenneet, mutta kaikki muut ovat. Hampaat olivat kuulema hyvinhoidetun näköiset.
Purenta sen sijaan olisi voinut olla parempi. Sennin alaleuka on liian takana, jonka vuoksi alahuuli menee helposti yläetuhampaiden taakse. Purenta voi kuulema vielä muuttua näin pienellä lapsella. Nyt purennalle ei tehdä mitään, tilannetta tarkkaillaan ja vasta joskus lähempänä kouluikää aletaan miettimään oikomishoitojen tarvetta.
Minulla on ollut ihan samalainen leuka ja sitä on erilaisilla oikomishoidoilla hoidettu ja nyt se onkin ihan hyvä. Harmillista, että Senni on sen minulta peritty mutta minkäs teet.
Kysyin olemmeko me voineet jotenkin itse aiheutta tuon purennan tytölle. Emme kuulema, tämä on selkeästi peritty ominaisuus eikä esim. tutista johtuva purentavika. Toki on kuulema erittäin hyvä, ettei tutti ole enää käytössä.

Sennin yläetuhampaiden välissä on pieni rako, se johtuu kireästi huulijänteestä. Tämä voi korjaantua itsestään kun pysyväthampaat tulevat.
Pohdinkin tuota rakoa useampi kuukaisi sitten, että mistä tyttö sen on saanut. Minulla tai Tepolla sellaista ei ole.
Sattumalta sitten huomasin omista vauvakuvistani, että minulla on ollut samanlainen rakonen! En muista että sitä olisi minulla mitenkään hoidettu, se on siis varmaan korjaantunut itsestään.
Hoitaja sanoi, että tarvittaessa huulijänne voidaan katkaista jolloin hampaat pääsevät kasvamaan yhteen.
Tästä rakosesta en ole huolissani, minusta se on itseasiassa suloinen piirre pikkuisella ja se on helposti korjattavissa jos tarvitsee. Tuo purenta kyllä harmittaa, oikomishoidot ovat pyllystä. Minulla itselläni oli jos jonkinlaista härpäkettä suussani, jotta purenta saatiin kuntoon. Toivottavasti nykyään oikomishoidotkin olisivat kehittyneet eivätkä ne olisi niin häiritseviä kuin minun lapsuudessani.

Pääasia on kuitenkin, että tytön hampaat ovat kunnossa ja olemme osanneet hoitaa niitä hyvin.
Senni sai valita itselleen hammasharjan ja muovisen sisiliskon muistoksi. Minä sain hammastahnanäytteitä ja lappusen jossa kerrottiin hampaiden hoitamisesta kotona.

Kaiken kaikkiaan käynnistä jäi hyvä mieli!
Senni antoi hienosti kurkistaa suuhunsa ja alku ujoiden jälkeen hän tutkiskeli huonetta, hammaslääkärituoli oli hänestä hurjan mielenkiintoinen. :D
Ensi vuonna uudestaan! :)



Senni huomasin odotustilan leikkinurkkauksen heti ja sinne oli päästävä!

tiistai 12. toukokuuta 2015

Hyvä päivä, syntymäpäivä

Tänä iltana kävimme Sennin kanssa läpi kirjastosta lainattua kirjapinoa. Moni kirja oli jo ennestään luettu, mutta löytyi vielä yksi jota emme olleet vielä lukeneet: Pupu Tupunan syntymäpäivä.

Tyytyväisenä hymähdin kun luin kirjan nimen, miten hauska sattuma! :)
Tänään jos joskus on ollut SYNTYMÄPÄIVÄ!

Muistan tämän kirjan myös omasta lapsuudestani


Tänään 12.05.15 ihana Vilma tyttönen täytti 9 vuotta! ♡


Kultakäen kukkuessa
onni kaunis karttuu,
onnen päivän paistaessa
Vilma suureks varttuu!


Paljon onnea rakas Vilma!




Siskoni Nean vauvan laskettuaika olisi 15.05.15 ja kun Vilma kuuli sen joitain kuukausia sitten, mietti hän mahtaisikohan vauva syntyä hänen syntymäpäivänään. Sanoimme, että olisihan se ihan mahdollista.

Viimeyö meni jännityksen vallassa, monestakin syytä ja unet jäivät vähiin.
Aamulla jännitysmomentteja tuntui satelevan vain lisää ja epätietoisuus lisääntyi.
Aamupäivällä kaikki alkoi selvitä, minulta ja monelta muulta pääsi helpotuksen huokaus. Lopulta kaikki oli hyvin.

Saimme kuulla iloisen uutisen, pieni poika oli syntynyt ja kaikki voivat hyvin. ♡
Vilma osasi veikata pikkuisen syntymäpäivän oikein. :)
Paljon onnea koko perheelle!  Vauvantuoksuinen arki alkakoot.

Voi miten voikaan pieni ihmistaimi olla kaunis ja suloinen. Tuijotin pitkät tovit kuvaa pienestä nyytistä. Sennikin pyysi monta kertaa päivällä nähdä öpön (=söpön) vauvan kuvan. :)
Innolla odotan että pääsen näkemään pienen nyytin ja siskoni. Synnytyksestä riittää varmasti höpistävää ja vauvan ihailulla ei takuulla ole loppua kun sen aloitan.



Kun on oikein pieni,
voi lentää linnun untuvalla,
nukkua orvokinlehden alla,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni,
voi keinua heinässä heiluvassa,
levätä kukassa tuoksuvassa,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni,
voi istua lumihiutaleille,
ja liitää maailman tuulien teille,
kun on oikein pieni.




Sellainen päivä, hyvä päivä, SYNTYMÄPÄIVÄ!

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Äitienpäivän viettoa

Äitiys on ehdottomasti parasta mitä minulle on tapahtunut!
Olen haaveillut äitiydestä jo varsin nuoresta asti, olen aina tiennyt haluavani olla äiti.

Äitiys ei todellakaan ole ollut minulle kuitenkaan itsestään selvyys.
Äitiys ei ole tullut minulle sormia napauttamalla.
Siksi olenkin suunnattoman onnellinen kun saan olla äiti Sennille ja varaäiti Vilmalle. Molemmat tytöt ovat minulle suunnattoman rakkaita ja tärkeitä.

Lapset ovat antaneet minulle niin paljon, opettaneet niin monia asioita ja auttaneet minua näkemään elämää uusista näkökulmista.
Toivottavasti minäkin pystyn antamaan heille paljon.

Toisaalta äitiys on ollut sellaista kuin ajattelin, juuri sitä mitä halusinkin, mutta kuitenkin niin toisenlaista millaiseksi sen kuvittelin. Olen oppinut itsestäni paljon uutta, mutta ennen kaikkea olen saanut elämääni kaksi ihanaa lasta, joita kohtaan rakkauteni on rajatonta.
Olen niin onnellinen kun saan olla äiti. ♡



Tänä vuonna äitienpäivä alkoi leppoisasti.
Senni heräsi iloisena ja sain halin ja pusun kun vielä makoilin sängyllä. Isin avulla Senni toivotti myös hyvää äitienpäivää. ♡ Sain käydä rauhassa suihkussa ja Teppo hoiti osan neidin aamutoimista. :)
Lahjankin minä sain. Olin toivonut jatkoa viime äitienpäivänä saamaani rannekoruun. Sainkin juuri sen mitä toivoin. Nyt kaulaani koristaa papukaulaketju, jota aion käyttää päivittäin.
Minua hemmoteltiin myös sydänkarkeilla. 

Aamupäivällä menimme käymään lasten Mummin luona ja annoimme hänelle lasten tekemät lahjat ja kortin. 
Mummin luota lähdettyämme Senni keräsi (isänsä avulla) minulle hurmaavan valkovuokkokimpun.

Iltapäivällä suuntasimme minun äitini eli Mummun luo ja hänkin sai lahjoja ja kortteja. 
Antamistamme lahjoista voi lukea täältä ja täältä.

Alla hieman tunnelmapaloja äitienpäivästämme, valokuvien muodossa. :)





Näin minä muistin omaa äitiäni äitienpäivänä

Täällä blogissa onkin varmasti näkynyt kuinka suuri merkitys äidilläni on elämässäni.
Hän on ollut minulle aina tuki ja turva, hänelle voi uskoutua ja häneen voi luottaa.
Olen voinut aina (jopa teinivuosinani) kertoa asioistani ja ajatuksistani hänelle. Hän on antanut minun olla juuri tällainen kuin olen. Olen saanut päättää itse elämäni suunnan ja hän on hyväksynyt tekemäni päätökset.
Olen saanut hyviä ohjeita ja neuvoja, sellaisia joita vain oma äiti voi antaa.

Kaiken tämän lisäksi äitini on aivan loistava Mummu tyttärelleni.
Senni saa Mummulta hellyyttä ja huomiota. Mummu on aktiivisesti osana tytön elämää. Mummun luo saa aina mennä ja yhdessä Papan kanssa Mummu puuhastelee Sennin kaikenlaista mukavaa.
Mummu tekee myös hurjan hyvää ruokaa ja mummulassa saa myös suussasulavia herkkuja.

Olen kiitollinen ja iloinen, että äitini tekee ja puuhastelee kaikenlaista kanssamme. Hän järjestää kanssamme milloin minkäkin laisia juhlia ja ompelee Sennille ihania vaatteita, eniten kuitenkin iloitsen siitä, että hän on aidosti läsnä.
Äitini on oikeasti avoin ja lämmin ihminen. Äidin kanssa on hyvä ja turvallinen olla.
Kiitos äiti kun olet olemassa! <3


Minä ja äiti vuonna 1989


Minulla oli ajatus, että annan Sennin kanssa äidilleni yhteisen lahjan (korun ja kangaskassin).
Törmäsin kuitenkin niin ihanaan ideaan, että minun oli aivan pakko toteuttaa se.

Tämä lahja on tehty betonista.
Betonityöt ovat hauskoja tehdä ja tämä oli vielä helppokin toteuttaa. Betonityöt sopivat kuin nakutettu ulos pihaa koristamaan. Tämä betonikoriste toimii vielä kaiken kukkuraksi alustana tuikuille tai pienille kynttilöille.
Äitini sai suloiset pienet betoniset saappat. Muotteina käytin vanhoja lastensaappaita ja kolo tuikulle syntyi kertakäyttömukia apuna käyttäen. Kun betoni oli kuivunut, poistin saappaat. Saappat piti leikata mattoveitsellä palasiksi, jotta sain työn ehjänä ulos.
Kun muotit oli poistettu, viimeistelin saappat vielä pitsillä ja lisäsin tuoksutuikut.
Minusta betonityöt ovat kauniita, ihanan rouheita, kauniita juuri sellaisinaan. Tiedän äitini pitävän myös niistä ja siksi teinkin nämä hänelle.

Tällaiseen pakettiin käärin betonisaappaat

ja tältä paketin sisältö näyttää





Rakas äitini ansaitsee toki myös äitienpäiväkortin.
Kortti kuvastaa mielestäni äitiäni hyvin. :)





Äiti nauraa meidän nauruamme,
itkee meidän kyyneliämme,
vastaa meidän rakkauteemme,
pelkää meidän pelkojamme.

Äiti elää myötä iloissamme,
huolehtii kaikkia huoliamme
ja kaikki toivomme,
kaikki unelmamme
äiti toivoo ja uneksii kanssamme!




Hyvää äitienpäivää kaikille äideille!

Lasten kanssa tehtyjä äitienpäivälahjoja

Äitienpäivä on ihanan herttainen päivä, jolloin muistetaan äitejä ja isoäitejä kortein ja lahjoin.

Äidit ilahtuvat varmasti lahjasta kuin lahjasta kun sen antaa oma rakas lapsukainen, lapsi joka on kaikella rakkaudella, omin pikku kätösin, tehnyt lahjan.
Silti pyrin keksimään aina jonkin sellaisen lahjan, joka ei jäisi vain nurkkiin pölyttymään ja jonka tekemiseen lapset voivat osallistua.

Senni on vielä niin pieni, ettei hänen kanssaan voi vielä tehdä kovin monimutkaisia juttuja, mutta kyllä taaperokin pääsi osallistumaan.
Vilma taas on jo varsin taitava askartelija ja innoissaan aina kuunteleekin mitä ehdotan ja alkaa sitten usein muokkaamaan askarteluja oman näköisekseen. :)
Vilma teki lahjat omalle äidilleen ja Mummille. Mummin lahjaan ja korttiin Sennikin pääsi osallistumaan.

Lasten kädenjälkiä olen käyttänyt jo muutamia kertoja korteissa ja lahjoissa. Näin teimme nytkin. Kädenjäljistä on ihana seurata kuinka lapset kasvavat ja hämmästellä jälkeenpäin kuinka pieniä he ovat joskus olleet.
Kädenjälkiä käytimme kun koristelimme kansgaskasseja kangasväreillä.
Kangaskasseihin taiteiltiin värikkäitä puita. Puiden runkoina ja oksina toimivat lasten kädenjäljet. Puut saivat toki myös lehdet. Lehdet ovat äitejä ajatellen sydämen muotoisia. Näppärät sydänleimaisimet syntyivät puolikkaista perunoista, joihin kuvio oli tehty pienellä piparkakkumuotilla.

Perunaleimasimet

Vilman työskentelyä. :)
Ronkojen sabluunat tein kontaktimuovista.


Tällaiset kasseista sitten tuli. Oikein onnistuneet minusta. :)


Vilman äidin kassi.

Mummin kassi,
Sennin ja Vilman kädenjäljillä
Mummun kassi,
minun ja Sennin kädenjäljillä


Lapset antoivat lahjoiksi myös kuvakorut.
Korut tosin ovat minun tekemiäni. Tai toki he osallistuivat sillä, että istuivat kuvattavina ja antoivat ottaa söpöistä nassuistaan ihanat kuvat koruja varten.
Tulostin kuvat ja liimasin ne kapussipohjiin ja laitoin lasin päälle. Näiden tekemiseen sain apua siskoltani Jaanalta, joka on tehnyt kapussikoruja ennenkin.
Kuvat piti saada tulostettua iiihan pikkiriikkisinä, jotta ne mahtuivat kapussipohjiin ja lisäksi korulasi suurentaa kuvaa.
Oma operaationsa oli saada kuvat liimattua niin, ettei niihin jäänyt suurempia ilmakuplia ja niin ettei paperi repeydy.
Kun kuvat ja lasi oli saatu paikoilleen lisäsin vielä ketjut koruihin.
Minusta koruista tuli oikein kauniit, mutta mitä muuta niistä olisikaan voinut tulla kun kuvissa on niin kauniit ja suloiset lapset. ♡


Harmillisen huono kuva koruista,
mutta idean saanee selville

Toki koruille piti rasiatkin tehdä :)

Lapset askartelivat myös kortit.
Vilma valitsi millasia papereita ja kartonkeja käytettiin kortteihin ja hoiti sommittelun ihan itse ja tekstitkin hän kirjoitti kumpaankin korttiin. Kortteihin tuli kartonkirusetteja ja nappitarroja.
Senni pääsi osallistumaan Mummin kortin tekoon piirtämällä kortin sisälle piirustuksen ja liimailemalla nappitarroja kortin kanteen. :)



Minun äitini kortin tekoon Senni ei nyt päässyt osallistumaan, mutta hän sai maalata vesiväreillä Mummulle ja Mummille hienot maalaukset.



perjantai 8. toukokuuta 2015

Parane pian-kortti

Askartelulaatikolla on saanut nyt olla tiuhaan, sillä tarve kaikenlaisille korteille on ollut kova. Monta korttia on tullut askarreltua lähiaikoina ja ainakin kolme pitäisi vielä tehdä. 

Yksi korteista, joka on jo matkalla saajansa luo, on Parane pian-kortti.
Toivottavasti se piristää saajaansa ja auttaa paranemaan pian. :)






Karhunpoika sairastaa
häntä hellikämme
lääkkehillä hoidelkaa
Nalleystävämme
Uni paras lääke on
sitä nauttikaamme
Nalleraukka kuntohon 
aamuksi jo saamme.



Tämä Nalleraukka ei vain parane vielä aamuksi. Toivottavasti olo paranee päivä päivältä ja jokin aamu voimme todeta hänen parantuneen. <3

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Sadepäivän saksipulla

Sanotaan "Kun kaikki menee päin mäntyä, paista pannukakku".
Hmmm....
Toimisikohan seuraava:
"Kun on huolta ja murhetta, leivo pullaa".

Leipominen ja käsityö ovat minulle terapeuttista puuhaa, monellakin tapaa.
Viihdyn näiden askareiden parissa, kun niihin keskityy saa ajatukset ainakin hetkeksi johonkin mukavaan asiaan. Toimeliaana pysyminen auttaa myös vaikeina hetkinä. Jos asioita jää vain paikoilleen murehtimaan, paisuvat ne mielessä todellisuuttakin suuremmiksi.


Tänään satoi vettä ja ulkona oli koleaa. Ei huvittanut mennä ulos, mutta jotain kivaa puuhaa oli keksittävä.
Menin reseptikirjahyllylleni ja nappasin käsiini yhden kirjoista. Hetken selailimme sitä Sennin kanssa ja päädyimme tekemään saksipullaa.

Pullan leipominen onnistuu mainiosti myös taaperon kanssa. Pienen leipurin voi ottaa moneen vaiheeseen mukaan. Senni ainakin sekoittelee jauhoja innoissaan ja lisää niitä pyydettäessä taikinaan ja maistelee tietenkin kaikkea. ;) Ja mikäs taaperosta sen hauskempaa kuin upottaa kädet pehmeään pullataikinaan ja hämmästellä sen koostumusta.
Pullaa ollaan leivottu yhdessä useammankin kerran, mutta saksipullaa ei oltu aikaisemmin kokeiltu.
Saksipullassa pulla siis kirjaimellisesti saksitaan muotoonsa.

Näin me teimme saksipullaa:

Ensin valmistettiin tavallinen pullataikina (jossa 2,5dl maitoa) ja annettiin sen kohota hyvin.
Sitten taikina pöydälle ja vaivaamaan.




Kaulitse taikina suorakaiteen muotoiseksi ja levitä haluttu täyte.
Me laitoimme täytteeksi vaniljakreemiä ja kanelia.




Seuraavaksi taikina kääritään pidemmältä sivulta rullaksi. Nosta rulla uunipellille ja taivuta se ympyrän muotoiseksi.



Sitten saksimaan! Leikkaa taikinasta reilun sormen paksuisia paloja (ei pohjaan saakka).




Taivuta joka toinen pala sisäänpäin ja joka toinen ulospäin.
Helppoa ja hurjan hauskaa. Minä olisin voinut saksi enemmänkin. :D




Voitele koko komeus kananmunalla ja ripottele päälle raesokeria.



Paista pullaa 200 asteisen uunin alimmalla tasolla noin 15 minuuttia.
Anna pullan jäähtyä hetki ennen kuin siirrät sen pois uunipelliltä.
Sitten vain pullaa mussuttamaan kera kylmän maidon. Uppoaa kyllä takuulla kostena ja koleana sadepäivänä. :)



Tämä oli hetken mielijohteesta tehty kokeilu, mutta kyllä minä olisin tuon kehdannut kahvipöytäänkin nostaa ja tarjota vieraille.
Pikkasen jännitti kypsyykö pulla kun se oli tuollainen iso kranssi. Hyvin se kypsyi, ei ollut raakaa muttei kuivaakaan, sopivan pehmeää uunituoretta pullaa.



Onko saksipulla sinulle tuttu?