torstai 30. huhtikuuta 2015

Kirppistelyä


Olimme puhuneet kirppispöydän ottamisesta varmaan jo useamman vuoden, mutta vasta nyt saimme aikaiseksi myös totetuttaa sen.
Otimme kirppispöydän kahdeksi viikoksi ja veimme myyntiin meille tarpeettomia vaatteita ja tavatoita.
Mitään rikkinäisiä ja loppuun kuluneita emme vieneet myyntiin. En itsekään osta kirppikseltä mitään nukkariepuja tai rikkinäisiä tavaroita, niitä on turha edes yrittää myydä.

Otimme kirppiksen isoimman mahdollisen pöydän eli loossin. Meillä oli niin paljon myytävää, etteivät ne silti mahtuneet kerralla pöytään.
Olimmekin sopineet, että tavaroita viedään myyntiin pikkuhiljaa, aina kun pöytään tuli tilaa.
Näin saimme pidettyä pöydän siistinä. Moni vie kaiken kerralla myyntiin ja pöytä pursuaa vaatetta ja tavaraa, sellaisten pöytien ohi minä ainakin kävelen helposti vain ohi. Sekaisen ja pursuilevan pöydän äärellä ei tee mieli olla.

Kävimme siivoamassa pöytäämme joka päivä, kyllä, joka päivä joku meistä kävi siivoilemassa ja viemässä lisää tavaraa.
Moni varmasti ajattelee, että kauhea homma. Meistä se oli mielenkiintoista ja hauskaa. Voisin jopa väittää että pöytämme oli kirppiksen siistein. ;)
Hauskinta oli kuitenkin seurata millainen tavara myi ja mitkä jäivät pöytään. Tavara myy huomattavasti paremmin kuin vaate.

Ensimmäisen viikon jälkeen olisi saanut tehdä välitilityksen, mutta me halusimme jännittää loppuun asti.
Pöydän purkupäivänä olimme kuin pikkulapsia, jännitimme innoissamme paljon kukin oli tienannut. Tulos oli kaikille ehdottomasti positiivinen yllätys!

Nyt on kaappeihin saatu lisää tilaa ja monesta meille turhasta tavarasta ja vaatteesta päästy eroon.
Ensi vuonna voisi ottaa taas loossin pariksi viikoksi. :)

Kiertelimme myös joka kerta muiden pöydät läpi (kun oma pöytä oli siivottu).
Minä tein muutamia hyviä kirppislöytöjä!

Ensimmäisenä silmiini osui ihana tunika (Sennille). Se oli oikein hyvässä kunnossa, kuosi ihana ja se oli osattu hinnoitella oikein.
Tuosta hinnoittelusta tulikin mieleeni:
 Minusta kirppiksellä kuuluu olla kirppishinnat. Vaikka tuote olisikin hyvässä kunnossa ei siitä mielestäni voi kirppiksellä pyytää samaa hintaa mitä tuote maksaisi uutena kaupassa.
Sennille olisi löytynyt paljon ihania vaatteita, mutta moni jäi hintansa takia ostamatta. Minusta 16€ käytetystä paidasta (olkoot kuinka hyvässä kunnossa tahansa) on liikaa.
Itse myin lähinnä Sennin pieniä vaatteita ja mm. paidat olivat 1-2€/kpl.

Toinen mikä aiheuttaa minussa aina hämmennystä on se mitä kaikkea ihmiset tuovat myyntiin. Kuka haluaa ostaa toisten käytettyjä alusvaatteita tai risaisa kertakäyttörasioita? No ainahan sitä voi yrittää. ;)

Olen jo useamman kuukauden etsiskellyt Sennille uimatossuja ja uv-uikkareita.
 Kerran sitten löysin juuri oikean kokoiset uimatossut neidille! Jes! Niillä on hyvä kävellä uimahallissa, ei liukastu niin helposti. Tossut ovat myös näppärät hiekkarannalla: jalkoihin ei tule haavoja vaikka astuisi esim. terävän kiven päälle ja niillä saa mennä huoletta uimaankin.
Hyvä löytö. :)

Purkupäivänä tein vielä kaksi hyvää löytöä.
Ostoskärryyn päätyi ihana marimekon ruokalappu, pakko ostaa!
Ja sitten löysin kuin löysinkin ne uv-uikkarit Sennille!
Niissä on pitkät hihat ja lahkeet, jotka suojaavat hyvin auringolta. Ei siis tarvitse läträtä koko lasta aurinkorasvalla. :)
Vielä uikkareita ei olla sovitettu. Ne saattavat olla vielä hieman reilut, mutta menevät sitten ainakin seuraavana vuonna jos ovat vielä tänä kesänä liian isot.
Hyviä ja tarpeellisia löytäjä tuli siis tehtyä. Koko satsille hintaa tuli yhteensä 10€! :)






Kirppistely on kyllä kivaa, sekä myyjän että ostajan näkökulmasta katsottuna. :)

Kirppisteletkö sinä?

keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Hei hei tutti

Nyt se on tapahtunut!
Tyttäremme (1v9kk) on täysin tutiton!

Päivätutista luovuttiin 1,5vuotiaana, mutta eiliseen asti käytössä oli unitutti.

Myös tuttipullot ovat nyt historiaa.
Pulloja ei tosin olla käytetty muuta kuin aamuisin jo piiiitkän ajan. Pääsääntöisesti käytössä on ollut ihan tavalliset mukit (nokkistakaan ei olla käytetty aikoihin).
Pulloista oltaisiin voitu varmasti luopua jo ajat sitten. Minä olen ollut vain sen verran mukavuuden haluinen, etten ole raaskinut sitä aikaisemmin tehdä. ;)

Kuinka sitten tutista vieroitus tapahtui.
Keksimme Tepon kanssa seuraavanlaisen tarinan:
Kettuperheeseen oli syntynyt ihan pikkuisia kettuvauvoja, jotka itkivät kovasti. Mietimme mikä auttaisi.
Senni sanoi että "MAITOA".
Hieno oivallus Senniltä!
Ehdotimme, että veisimme Sennin pullot ja tutit kettuvauvoille. Tyttö suorastaan juoksi kaapille jossa pullot olivat!

 Teppo piteli muovipussia auki ja minä ojensin pullot Sennille, joka laittoi ne itse muovipussiin. Tutin tiputtaminen oli selvästi hankalampaa, mutta senkin hän tiputti sinne aivan itse.
Kun kaikki pullot ja tutti oli laitettu kassiin, sai tyttö viedä sen parvekkeelle. Sanoimme että kettuäiti hakee sen sieltä.

Teppo lähti kylvettämään Senniä ja minä vaihdoin muovipussin lahjakassiin.

Kylvetyksen jälkeen pyysimme Senniä katsomaan olisiko kettuäiti jo käynyt.
Tyttö työnsi oven auki ja hihkaisi innoissaan "ON"!
Silmät sädehtien hän riensi lahjakassin luo ja kurkisti sen sisään. Huulet tötteröllä hän tokaisi "ooo".
Sanoimme tytölle, että kettuäiti oli vienyt pullot ja tutin ja tuonut lahjan tilalle.
Tarmokkaasti Senni kantoi kassin sisälle ja yhdessä katsoimme mitä sieltä löytyi.

Ensimmäisenä kassista tuli esiin isojen tyttöjen juomapullo! "Vau" sanoi Senni ja ihaili pulloa.

Ennen pullon ostoa mietin, onko tyhmää siirtyä pullosta toiseen. Sitten järkeilin asian niin, että tuosta juomapullosta ei pysty lutkuttamaan juotavaa samanlailla kuin tuttipullosta, joten en näe sitä pahana. Ja kun sitä käytetään korkeintaan kerran päivässä, niin tuskin se pilaa lastani. ;)
Ja onpahan nyt kesäksikin näppärä vesipullo hommattuna.




Seuraavaksi kassista paljastui muumiaiheinen tyynyliina (iltamuumi nimeltään).
Teppo kysyi Senniltä, mitä kuvia tyynyliinassa on ja vastaus tuli kuin apteekinhyllyltä "Muumi"!
Yhdessä ihailimme tyynyliinan kuvia ja juomapulloa. Juomapulloon laitettiin myös heti tilkka vettä ja tyttö päästi testaamaan sitä. :)



Pian koittikin nukkumaan meno aika!
Olin niin hermona! Olin höpissyt asiasta Tepolle koko päivän ja miettinyt ja murehtinut asiaa.
Teppo lähinnä naurahteli minulle kun olin niin höpsö ja hermoilin. Kyllä hän yritti minua rauhoitellakin, mutta hermoilin silti.

Hölmönä olin mennyt lukemaan netistä muiden kokemuksia (kauhutarinoita) tutista vieroittamisesta.
Mitä jos tyttö vain huuta ja huuta. Kukaan ei saa nukkua ja naapuritkin hermostuvat. Jos tyttö ei rauhoitu millään vaan huutaa niin että oksentaa. Kamalaa!
Kauankohan sitä huutoa jatkuu? Pari päivää, pari viikkoa vai teis kuinka kauan? Olenko pian yhtä uupunut kuin silloin Sennin vauva-aikana? Kokeeko Senni olonsa turvattomaksi ilman tuttia? Miten päiväunien nyt käy?
Hyvä ettei itku päässyt kun pyörittelin asiaa mielessäni.
Luulen että olin niin hermona, koska uhma on rantautunut meille! Nyt on mennyt jo useampi viikko niin, että Senni saa uhmakohtauksia milloin mistäkin ja missä vain. Neiti vetää kasan herneitä nenäänsä pikkujutuistakin ja suutuksissaan huudetaan kurkkusuorana ja hypitään tasajalkaa.
Siksi mietinkin, onko tutista vieroittamisessa nyt mitään järkeä.
Emme kuitenkaan halunneet lykätä asiaa enää, kokeilemallahan se vain selviää kuinka käy.

Olin niin hermostunut, etten voinut viedä tyttöä sänkyyn. Annoin halit ja pusun olohuoneessa ja Teppo kävi peittelemässä tytön sänkyynsä.
Kuuntelin eteisestä heidän keskusteluaan. Senni kysyi tuttia! Apua, tästäkö se huuto alkaa?!!!
Ei, ei alkanut!
Teppo muistutti, että Senni oli itse antanut tutin kettuvauvoille ja saanut lahjaksi hienon muumityynyliinan. Se riitti tytölle ja hän jäi aivan HILJAA huoneeseensa.

 Siis mitä, ei huutoa, ei itkun itkua?! Mitä tämä nyt on? Mietin onko tyttö kauhusta kankeana sängyssään eikä saa edes huudettua! Teki mieli mennä katsomaan. Maltoin kuitenkin nököttää olohuoneen sohvalla ja höpistä Tepolle hassuja ajatuksiani ja mietteitäni.

Kun oli kulunut reilu 10min Teppo meni pyynnöstäni katsomaan nukkuuko tyttö.
Siellä hän oli nukkua tuhissut pehmolelut kainalossaan, tyynyliina päänsä alla. ♡

Olin aika varma, että itku ja huuto alkaa jossain vaiheessa yöllä ja että aamu alkaisi ennen kukon pieraisua.
Voi miten väärässä olinkaan!
Inahdustakaan ei kuulunut koko yönä ja aamulla herättiin KAKSI TUNTIA MYÖHEMMIN kuin normaalisti!
Aamulla kun Senni heräsi hän oli ihanan aurinkoinen. Iloisesti hän sanoi "tutti, vauva ikkee. Tyynyiina" ja nosti tyynyliinan korkealle ilmaan. Tyynyliina piti ottaa mukaan sängystä lähdettäessä.

Outoa, tämä on niin outoa! Olin valmistautunut kauheaan taistoon ja unettomiin öihin. Voiko tämä mennä näin helpolla?!

Olen niin helpottunut! Meillä asustaa reipas tyttö joka ei tarvitse enää tuttia!
Kettutarinasta oli selkeästi apua ja Senni on silmin nähden ylpeä kun auttoi pikkuisia kettuvauvoja ja sai palkinnoksi hienon lahjan. :)
Myös sillä, että tyttö itse laittoi tutin ja pullot pussiin ja vei ne pois, oli iso merkitys. Nyt hän luopui niistä itse, vapaaehtoisesti, ei meidän pakottamana.

Päiväunillekin meno sujui ilman ongelmia. Nyt se on tehty! Tutista on luovuttu! Olen niin ylpeä Sennistä!!! ♡

Toki takapakkia voi vielä tulla ja tytöllä itku päästä. Nyt on kuitenkin varmaa, että hän osaa nukahtaa ja nukkua ilman tuttia. Tuolla hän nytkin nukkuu, ilman tuttia, pehmolelut ja tyynyliina turvanaan. Meidän pieni, iso tyttö. :)

lauantai 25. huhtikuuta 2015

Lisää Mummun luomuksia

Ihan hetki sitten, esittelin äitini ompelemat hurmaavat hupparimekot.
Nyt hienoja luomuksia on tullut lisää ja pakkohan ne on esitellä ja samalla laittaa muistoihin. :)


Ylemmässä kuvassa on ihana mekko/tunika. Minä pidän mekon kankaan väreistä ja kuvioista, minulle tulee mieleen siitä joko sirkus tai karkkikauppa. Ihanat ja herkulliset pastellisävyt, ah!
Caprilegginsit on tehty kesäksi, hupparimekkoihin sopiviksi. Toki niitä käytetään varmasti muidenkin vaatteiden kanssa.







Toisen kuvan kankaan joku saattaa muistaa lapsimessu-postauksestani.
Senni valitsi sen itse ja äitini sai päättää mitä siitä ompelee. Äitini päätyi, minun mielipiteeni ensin kysyttyään, ihanaan pussihihaiseen mekkoon. Mekko on oikein ihana, sellainen rimpsun rämpsyn-mekko. Tämä mekko voi olla kauhistus niille, jotka kaihtavat ns. tyttöjenvärejä ja tyypillisiä tyttöjen vaatteita rimpsuineen päivineen.
Minä pidän mekosta ja mikä tärkeintä niin näyttää Sennikin pitävän!
Oi miten odotankaan lämpimiä kesäpäiviä, jolloin pieni tyttösemme pääsee juoksentelemaan mekko yllään Mummulan nurmikolla, ripsut hulmuten. ♡


Pyörii, pyörii ja helmat hulmuaa :D

Nämä eivät ole suinkaan äitini ainoat ompelukset vaan niitä on vinopino muitakin ja muillekin.
Voisi luulla, että hänen ompeluvimmansa helpottaisi jo, mutta mitään merkkejä siitä ei kyllä näy. :D
Kangaskaupoille olisi kuulema taas päästävä ja ideoita tuntuu pursuavan. :)

Pienen pieni tauko ompeluksiin tuli kun ompelukone sanoi lopullisesti sopimuksensa irti. Vuosikymmeniä hyvin palvellut ompelukone alkoi olla jo niin vaarallinen käryävineen johtoineen, että totesimme se tehneen työnsä. 
Ensiavuksi vein oman ompelukoneeni äidilleni. Sanoin äidilleni, ettei kone todellakaan ole mikään kovinkaan hyvä, se tökkii, takkuaa, hypii ja hytkyy, rypistää kankaat ja vaikka mitä.
Vika ei kuitenkaan ollut itse koneessa, vaan sen käyttäjässä eli minussa. Hups!
Näppärä äitini osasi huoltaa ja rasvata sen (sitä kone tarvitsikin kipeästi) ja nyt se toimii kuulema oikein hyvin ja siitä löytyy ominaisuuksia joista en edes tiennyt. :D
Melkoinen tuo meidän Mamma, niin taitava. 
Olen kyllä niin iloinen ja kiitollinen kun hän jaksaa väkerrellä lapsille (tarvittaessa toki myös aikuisillekin) ihania ja ainutlaatuisia vaatteita. :)

torstai 23. huhtikuuta 2015

Kääretorttupohja ruokokidesokerilla

Jokin aika sitten tutustuin mm. ruokokidesokeriin ja kirjoittelin ajatuksiani ylipäätään sokerista.

Tänään minuun iski taas leipomisvimma! Päätin kokeilla ruokokidesokerin soveltumista kääretorttupohjaan.
Mietin lähinnä saako sillä kuohkean vaahdon ja sitä kautta ilmavan torttupohjan.
Saihan sillä!
En huomannut mitään eroa siihen tavalliseen kidesokeripohjaan. Oikein onnistunut kokeilu siis.

Kääretortun sisältä löytyi mansikka-rahka-vaniljakreemi ja tortun päälle tein samanlaisen kuorrutteen mitä mokkapaloihinkin tulee. Eli sitä höttösokeriakin tästä löytyi, lähinnä siitä mokkakuorrutteesta.
Täytteen rahka oli ihan tavallista maustamatonta ja rasvatonta rahkaa ja mansikat otin omasta pakastimesta. Täytteeseen en lisännyt sokeria koska vaniljakreemijauheesta sitä löytyi ihan tarpeeksi.

Minulla ei ollut erikseen mitään reseptiä. Kyhäilin kääretortun omasta päästäni sen mukaan mitä aineksia kotoa sattui löytymään.
Täytyy kyllä sanoa, että tuli aika nannaa. Mansikka-rahka-vaniljatäyte oli ihanan pehmeä ja raikas ja mokkakuorrute kelpasi tällaiselle suklaasyöpölle hyvin. ;)
Tätä torttuahan voisi muokata terveellisemmäksi tekemällä erilaisen kuorrutteen. Mieleeni tuli raakasuklaakerma tms.
Mutta nyt kokeilussa oli ruokokidesokerin soveltuminen kääretorttupohjaan ja siihen se soveltui erittäin hyvin, jes!


Aika nätti vai mitä?
Nämä värit miellyttävät ainakin minun silmääni. :)

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Musiikin viemää

"Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa!"
Kaikkea ei kuitenkaan voi opetella, osa asioista tulee ikään kuin luonnostaan jos on tullakseen.

Sennillä tulee luonnostaan mieltymys musiikkiin, tanssimiseen ja laulamiseen.
Ihan pienestä palleroisesta asti tyttö on hytkynyt musiikin tahdissa ja lauluja on luikauteltu jo pidemmän tovin.

Varmasti suurin osa lapsista pitää tanssimisesta ja laulamisesta. Sennillä se tuntuu vain olevan jotain mikä vie hänet täysin mukanaan. Emme ole mitenkään tyrkyttäneet musiikkia tai tanssia tytölle, toki emme sitä välttelekään.
Musiikki on vain selkeästi asia josta hän pitää, ellei jopa rakasta.

Minun isänikin on musikaalista sorttia. Nyt kun hänen omat lapsensa ovat jo "aikuisia" on hän alkanut harrastaa musiikkia mm. kitaran soiton muodossa. Sennikin on päässyt soittelemaan Papan kanssa ja tanssahtelemaan kun Pappa soittaa.
Kun olin itse vielä lapsi, lauloimme isäni kanssa melko paljon. :)
Jokin aika sitten Pappa antoi Sennille vanhan huuliharppunsa. Nopesti tyttö oppi soittamaan sillä ja nyt se onkin ihan mahdottoman hauskaa puuhaa.
On hauska katsoa kun pikkuinen taapertaja soittaa sydämensä kyllyydestä ja jalat notkuvat mukana, ne ei vain pysy paikoillaan. ♡

Tässä onkin pieni videon pätkä jossa Senni soittaa huuliharppua. Toivottavasti se piristää päivääsi. :)



video

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Hurmaavat hupparimekot

Taas hän teki sen! Taitava äitini on ommellut aivan hurmaavia lastenvaatteita kasapäin!

Senni sai kaksi kaunista hupparimekkoa ja yhden pipon! 
Hupparimekkoja on varmasti hyvä käyttää myös kesällä, sillä ne ovat hihattomia. Niihin on tulossa myös trikooleggarit caprimittaisina kesää varten.
Kun lapsi kasvaa, tulee mekoista kivoja tunikoita/paitoja. Varsin monikäyttöinen ja pitkäikäinen vaate.
Ihastuin totaalisesti hupparimekkoihin ja nyt haaveilen, että saisin itsellenikin sellaisen, hieman erimallisena vain. :D

Vaatteissa käytetyt kankaat ovat Noshin mallistosta. Noshin kankaat saavat minulta vain positiivista palautetta, ne eivät mene pesussa miksikään, värit ovat pysyneet hyvin ja kangas on säilynyt pesuista huolimatta ihanan pehmeänä. Tietenkin lisäpisteitä tulee ekologisuudesta!

Violetti pohjainen kirsikka-kangas on meille ennestäänkin jo tuttu. Mamma on ommellut siitä Sennille ihanan mekon.
Mekossa olevat hihat on tehty samasta kankaasta kuin pipo jonka Mamma juuri ompeli.
Oikein kaunis hupparimekkokin kirsikka-kankaasta tuli. :)








Ihanstuin kuitenkin totaalisesti mintunvihreäpohjaiseen lintu-kankaaseen. Sen värit ja kuviot ovat todella kauniit. Mintunvihreä tuo kivaa raikkautta, vaatteen ei tarvitse olla vaalenpunainen ollakseen sievä ja suloinen.





Hupparimekkojen kaavat Mamma otti Ottobre Design-lehdestä, niissä on usein tosi kivoja kaavoja!
Huppuihin Mamma ompeli vuoret, kumpaankin erilaisen ja kankaisiin sopivat.

Hupparimekot pääsevät käyttöön heti. Pipo on vielä hieman reilu, mutta ei niin paljoa etteikö sitäkin voisi jo käyttää.
Senni on jo pitkään pitänyt vaatteista ja takeista, joissa on huppu. Huppu on saatava päähän jos vaatteesta sellainen vain löytyy. Nämä hupparimekot ovatkin nyt sekä äidin, että tyttären lempparivaatteet pikkuneidin vaatteista.





Kiitos vielä Mamma, olet taitava!

torstai 16. huhtikuuta 2015

Nauruterapiaa

Nauruterapiaa, sitä jokainen tarvitsee varmasti joskus! 
Sen toteuttamiseen on monia tapoja, mutta yksi varma tapa on mennä katsomaan Stand Upia.

Viime jouluna Teppo osti meille yhteiseksi lahjaksi liput Sami Hedbergin 10-vuotiskiertueen Hyvinkään näytökseen. Viime vuonna kävimme katsomassa Niko Kivelää.
Eilen koitti se kauan odotettu päivä, pääsimme katsomaan Stand Up-showta ja käkättämään niin, että kasvojen ja vatsan lihakset krampasivat.

Senni pääsi Mummun hoiviin yöksi ja me saimme kahden keskeistä aikaa. ♡♡♡


Valmiina lähtöön

Ennen Stand Upia kiertelimme rauhaksiin kauppakeskus Willassa. Emme lähteneet shoppailemaan, kiertelimme ja katselimme rauhassa kaikenlaista kun kerrankin oli mahdollisuus lähteä kahdestaan liikkeelle.

Jotain pientä tuli kuitenkin ostettua. Kävimme ensimmäistä kertaa Punnitse ja Säästä-kaupassa ja sieltä tarttuikin mukaan monenlaisia herkkuja. Voi apua miten paljon siellä oli erilaisia pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä (tosin suurin osa sokeroituja), siemeniä ja jauhoja. Sinne on kyllä päästävä uudelleenkin!

Olemme puhuneet Tepon kanssa jo pitkään, että meidän pitäisi joskus maistaa Sushia. 
Olemme joitakin vuosia sitten tehneet itse Sushia Tepon ja siskojeni kanssa, mutta hiukan omilla ohjeilla. ;)
Nyt pääsimme maistamaan ihan oikeaa Sushia. 
Sushit ostimme lounasbuffetista, siksi lautasille päätyi paljon muutakin kuin vain Sushia.
Täytyy kyllä sanoa, että Sushi ei ole ollenkaan meidän juttu! Päälimmäisenä mieleen jäi raaka kalanmaku, yök. Söimme kuitenkin kaiken kiltisti loppuun, onneksi oli paljon herkullisiakin ruokalajeja tarjolla. 
Uusia makuja ja ruokalajeja on kiva päästä maistamaan ja on ihanaa kun on joku, jonka kanssa maistella niitä yhdessä. Kaikesta ei voi tykätä, mutta olemme taas yhtä makukokemusta rikkaampia.

Ottamiemme annosten esillepano oli kaikkea muuta kuin kaunis, mutta tältä ne näyttivät.


Saimme kahden keskistä aikaa iltapäivästä alkaen. Koska Stand Up alkoi vasta ilta yhdeksältä, oli aikaa myös haukata jotain makeaa herkkua. Arnoldsissa jos jossain saa tyydytettyä makeanhimonsa. :D
Minä en jaksanut syödä omaa herkkuani kokonaan, joten Tepon oli uhrauduttava ja syötävä loput. ;)



Päivä saatin kulutettua oikein mukavasti ja leppoisasti. Viimein oli aika istahtaa alas ja seurata koomikko Sami Hedbergin Stand Up-showta. Esitys keski kokoneisuudessaan pari tuntia, mutta aika meni todella nopeasti, nauraen. Oli kyllä aivan mahtava show, tykkäsin!


Kotiin lähdettiin hymyissä suin, mutta toki väsyneinä. Oli outoa olla ihmisten ilmoilla vielä niin myöhään. :D
Minua varmasti väsytti myös flunssa, jonka sain pahaksi onneksi pari päivää sitten. Onneksi kuumetta ei ollut päivän aikana ja kurkkukipukin oli kestettävissä, melkoinen räkäpää olin (ja olen edelleenkin).
Yöllä minulle taisi kuitenkin nousta kuume, tärisin kuin haavanlehti ja olin aivan umpijäässä! 
Aamuyöstä tulikin sitten aiva törkeän kuuma, kuume taisi laskea.


Aamua emme käyttäneet löhöillen, meillä oli tekemistä. Suuntasimme kirpputorille, sillä otimme sieltä pöydän siskoni ja Tepon kanssa, jonne laitoimme myyntiin tavaroitamme ja vaatteitamme. Nyt vaan toivotaan, että kauppa käy hyvin. :)
Kirppispöytän täytimme suht ripeällä tahdilla, jotta ehdimme hakea Sennin kotiin ennen päikkäreitä.

Mummulassa meitä odotti iloinen tyttönen, jolla oli ollut mukavaa Mummulassa. Kaikki oli mennyt hyvin, mutta emmepä epäilleetkään etteikö kaikki olisi mennyt hyvin. :)
Mamma esitteli meille myös ison läjän vaatteita, joita hän oli ommellut. Osa vaatteista oli Sennille, mutta esittelen ne jossain toisessa postauksessa.

Alla oleva kuva on heräteostoksesta, jonka ostin Tigerista. Tämä äärimmäisen söpö ja suloisen samettinen pupu-säästölipas oli aivan pakko ostaa Sennille. 
Senni halusin pupun ysiin (=syliin), mutta vei sen myös kiltitsi lipastonsa päälle ja siihen tiputettiin muutama kolikkokin. 



Oli ihanaa saada viettää Tepon kanssa kahdenkeskistä aikaa, mutta on se myös kiva päästä taas kotiin pikkumurun kanssa. Hassua miten nopeasti se ikävä oikein ehtiikään tulla. :)



Oletko sinä käynyt koskaan katsomassa Stand Upia?

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Äiti ja tytär

Selailen omaa lapsuudenkuva-albumiani ja kysyn tyttäreltäni: Katso Senni, kuka tässä kuvassa on?
Senni tuijottaa kuvaa ja miettii tovin, jonka jälkeen vastaa iloisesti: Essi!

Senni kutsuu itseään Essiksi.
S-kirjaimella alkavat sanat ovat vielä neidin suuhun hankalia ja s-kirjain sujautetaankin sanan keskelle, siitä Essi. :D

Tyttö on mielestäni paljon isänsä näköinen, mutta pakko hänessä on minunkin piirteitäni löytyä.
Omia vauvakuviani katsellessani huomasin, että meillä on paljon samankaltaisia ilmeitä (minun mielestäni).

Reilu viikko takaperin laitoin facebookiin alla olevan kuvan ja sain kuulla kommentteja, että olemme saman näköisiä.

Jokainen on tietenkin aina oma persoonansa ja itsensä näköinen. Siitäkin huolimatta monesti lapsista löytyy piirteitä, joiden voi sanoa olevan samankaltaisia kuin mitä lapsen isällä tai äidillä on.




Nyt olisikin kiva kuulla teidän mielipiteitä.
Onko meidän ulkonäöissä samaa ja jos on, niin mitä?
Alla on kuvia minun ja Sennin vauva-ajalta. 
Minun kuvani ovat aina vasemman puoleisia ja Sennin oikean. 












Suklainen banoffee pie

Sunnuntaina hyvä ystäväni tuli kyläilemään miehensä kanssa.

Olen kuullut kehuja banoffee piiraasta ja eräästä reseptikirjastani löytyikin sellaiseen ohje. 
Eli eikun kokeilemaan.

Piiras oli melkko helppotekoinen. Pohja oli ainut, joka vaati hiukan vaivaa.
Piiraan täytteeseen kuului kondensoitua maitoa, banaania ja tomusokerilla makeutettua kermaa.

Pohjan tein ihan ohjeen mukaan. Jostain kumman syystä siitä tuli kuitenkin tosi kovaa! Sai miettiä halkeaako lautanen ennen piirasta kun sitä yritti syödä :D


Tältä pohja näytti uunista tullessaan.
Ohjeessa sanottiin että pohja pitää paistaa kuivaksi ja rapeaksi, sellainen siitä tuli, liiankin kanssa :D


Täytettä muutin hiukan. Ostin tavallisen kondensoidun maidon sijaan suklaan makuista kondensoitua maitoa ja jätin lisäämättä sokerin, koska se oli itsessään jo tosi makeaa. Alkuperäisessä ohjeessa maito ja sokeri olisi pitänyt keittää kinuskimaiseksi, mutta ostamani suklaan makuinen kondensoitu maito oli käyttövälmis sellaisenaan. 


Piiras ennen kermavaahtokuorrutetta


Makeaahan piiras oli, niin kuin pitikin. Banaani toi piiraaseen kivaa raikkautta tuhdin suklaatäytteen ja kerman rinnalle.
Jos joskus vielä teen banoffeeta, kokeilen kyllä toisenlaista pohjaa. Pohja oli hyvänmakuinen, sellainen murukeksin makuinen mutta aivan liian kovaa! Helpolla pääsisi jos tekisi pohjan murskatuista kekseistä. Silloin piirasta ei tarvitsisi laittaa missään vaiheessa uuniin eikä se vaadi hyydytystä tms.


valmis suklainen banoffee pie


Oletko sinä tehnyt banoffeeta?

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Messuilua

Kävimme tänäkin vuonna lapsimessuilla.
Messuille lähdettiin Sennin, Nean, Antonin, Jaanan ja Mamman kanssa.
Matka taittui näppärästi junalla. Senni oli aivan innoissaan kun pääsi matkustamaan junalla. :)
Reissuun lähdettiin jo aamusta.

Messuhallille päästyämme hajaannuimme ja lähdimme kahdessa eri porukassa kiertelemään messuja. 
Törmäsimme Nean ja lasten kanssa blogimaailman kautta tulleeseen Terhiin. Oli kiva nähdä ja vaihtaa pari sanaa. Nyt tutut kasvot saivat myös äänen. :)

Kovin paljoa emme ehtineet kierrellä kun oli jo lasten ruoka-aika. 
Koimme Valoin Onni-pisteen viime vuonna näppäräksi paikaksi syöttää lapset ja sinne suuntasimme myös tänäkin vuonna. Onni-pisteellä oli maistiaisten lisäksi pienehkö soppi jossa oli mm. sohva, mikro, syöttötuoleja, hoitopöytä ja vaippoja. Syötimme taaperot siellä ja vaihdoimme heille vaipat ja jatkoimme kierrosta.

Puolilta päivin kokonnnuimme ja menimme syömään. Oli kyllä melkoinen homma etsiä loput porukasta kun puhelimet eivät toimineet! Meinasi tulla jo nälkäkiukku. ;)
Jatkossa sovimmekin paikan ja ajan jossa näimme ja se toimi hyvin.

Ruokailimme samassa paikassa missä aikaisempinakin vuosina. Paikan nimeä en saa nyt päähäni, mutta sieltä sai noutopöydästä herkullista ja monipuolista kotiruokaa, edullisesti.
Ihanat lapsoset nukkuivat kun me aikuiset söimme, oli ihanaa syödä rauhassa. :D
Olimme yllättyneitä, että lapset nukkuivat messuilla. Kumpikaan ei ole enää aikoihin nukkunut vaunuissa ja ajattelimme, että ympäröivä hälinä kiinnostaisi pieniä niin paljon etteivät malttaisi nukkua. Onneksi olimme väärässä ja lapsoset nukkua tuhisivat parisen tuntia ihan tyytyväisinä. :)







Loppupäivä kierreltiin ja shoppailtiin.
Senni pääsi moikkamaan Muumipeikkoa ja Myytä. 
Pieni olisi halunnnut Muumipeikon syliinkin ja halaili hahmoa onnessaan. :D





Messuilla oli jos jonkinlaista kojua. Lähdin etsimään Sennille vaatteita. Minusta viime vuoden messujen lastenvaatetarjonta oli parempi kuin tänä vuonna. Jotain silti ostin tänäkin vuonna. :)

Metsolan ihana mekko, tämä oli pakko ostaa!
Metsolalla olisi ollut monia muitakin ihania vaatteita ja kuoseja.

Pupu Tupuna lomalla.
Metsolan vaatteita meillä ei olekaan ennen ollut.
Elodie Details on meille jo ennestään tuttu ja hyväksi havaittu.

Tämän kankaan Senni valitsi itse Poppanavakasta.

MamaGo-paita.
Tämäkin merkki on uusi tuttavuus. 


Kävimme myös ihailemassa eläimiä ja käsityöpuolellakin piipahdettiin. 
Jos olisi halunnut kiertää kaikki messuosiot kunnolla läpi, olisi pitänyt varata messuiluun se kolme päivää. 
Olin tehnyt kuitenkin päätöksen, että keskityn lapsimessuihin ja jos aikaa jää niin sitten vilkaisen muitakin osioita. Senni oli iloinen kun pääsi katsomaan kissoja ja silittämään koiraa. :)

Kotiin lähdettiin vastaan myöhään iltapäivällä ja kotona oltiin alkuillasta. Reissu sujui oikein hyvin, väsyneenä mutta onnellisena sai kömpiä illalla omaan sänkyyn.
Ei lainkaan hukkareissu!

tiistai 7. huhtikuuta 2015

1v9kk tyttönen

Tänään meidän pieni tytöntylleröinen täytti jo 1v9kk.

Sennin kuulumis- ja kehitys-postauksen kirjoittelin viimeksi kun tyttö täytti 1,5v.
Hurjasti on tullut taas kehitystä viimeisen parin kuukauden aikana. :)

- Senni on puhua pälpättänyt jo pidemmän aikaa. Nyt hän puhuu jo jonkin verran jopa kolmisanaisia lauseita ja sanavarasto on jo varsin laaja. Monet jo opitut sanat tulevat nyt paljon selkeämmin ja tytön kanssa voi käydä pitkähköjäkin keskusteluja.

- Senni matkii paljon kuulemiaan sanoja, etenkin uusia sanoja. Saakin siis olla tarkkana mitä suustaan päästää. :D

- Viimeaikoina tyttö on alkanut lauleskelemaan kovasti.
Lempparibiisit lastenlauluista ovat Muumi tavo/talo (=muumilaulu), ooon täti monika (täti monika), tuiki tuiki tähtö (tuiki tuiki tähtönen), muuramuura (hämähämähäkin muurahais säkeistö).
Senni lauleskelee paljon samalla kun leikkii ja pyydettäessäkin hän usein laulaa luikauttaa jonkin laulun. Hauskaa tytön lauluissa on se, että niissä kaikissa on lähes sama rytmi, sanat vain vaihtuvat. :D

- Olen aikaisemminkin kirjoitellut siitä, että opetin Sennin sanomaan apua, narisemisen sijaan. Nyt tyttö on itse vaihtanut apua-sanan sanaan auta.

- Senni osaa kertoa jos hänellä on jano (=ano) tai kun masu on täynnä (=täys).
Senni osaa kertoa paremmin sanoin mitä haluaa tai tarkoittaa, mutta tarvittaessa hän käyttää myös elekieltä, jos en meinaa ymmärtää mistä on kyse.

- Tyttö on löytänyt myös ovenkahvat ja ovia kurkotellaan avamaan ja sulkemaan. Myös kylpyhuoneen ovenlukko kiinnostaa häntä. Lukko pitäisikin poistaa, jottei tyttö vain lukitse itseään kylpyhuoneeseen! Onneksi hän ei ole vielä tajunnut lukita ovea sen ollessa kiinni.

- Ainakin reilu kuukauden ajan tyttö on osaanut tehdä taitavasti nuppipalapelejä. Seuraavaksi voisikin hommata sellaisia muutaman palan palapelejä.

- Vierastuskautta Sennillä ei ole ollut varsinaisesti koskaan. Hän on hyvin sosiaalinen ja vieraammassakin paikassa menee pienen alkutarkkailun jälkeen leikkimään, eikä kyhnää minun jaloissani. Tytön sosiaalisuudesta ja rohkeudesta olen vain tyytyväinen. :)

- Yksi iso kehitysaskel on ollut päivätutista luopuminen!
Samana päivänä kun Senni täytti 1v6kk, päivätutti otettiin pois.
Tutti on siis enää käytössä vain nukkuessa ja heräämisen jälkeen se laitetaan taas kaappiin talteen.
Tutista luopuminen meni yllättävän kivuttomasti. Pari ensimmäistä päivää olivat vaikeimmat ja tuttia kyseltiin usein. Taisi mennä reilu viikko kun tutti oli unohtunut.
Kokeilimme samaa jo kesällä kun Senni oli hieman reilu vuoden ikäinen ja se oli liian aikaista, itkua ja huutoa kesti kaksi viiikoa putkeen ja sitten luovutin, tyttö ei ollut silloin selkeästi valmis luopumaan tutistaan.

Päätimme edetä lapsen tahtisesti.

Saimme kuulla päätösestämme hieman ilkkuviakin kommentteja "menkää vain lapsen tahtisesti niin tutti on hänellä vielä parinkin vuoden päästä" tai "helpointa se on ottaa pois mahdollisimman aikaisin, mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa niin sitä vaikempi siitä on vieroittaa".

Onneksi kuitenkin pidimme oman päämme ja teimme juuri niin kuin meistä tuntui parhaalle ja mikä näytti sopivat parhaiten juuri meidän lapsellemme!

Kyllä vanhemmat pääsääntöisesti tietävät mikä on parasta juuri heidän lapselleen. en tietenkään tahdo, että Senni lussuttaa tuttia vielä 4 vanhana, siinä kärsii varmasti niin hampaat kuin puheenkin kehityis, mutta ajallaan kutakin, jos liikaa hätiköi niin joutuu vain ojasta allikkoon.

Nyt kun on mennyt jo useampi kuukausi ilman päivätuttia, olemme ajatelleen vieroittaa tytön myös unitutista lähiaikoina. Toivon todella että unitusta päästään kertayrittämällä eroon ja mahdollisimman kivuttomasti.
Minulle saa nyt kertoa kaikki vinkit, niksit ja kokemuksen unitutin luopumisesta. ;)

- Postikuulusta tipahti pari päivää sitten kutsu ensimmäiseen hammastarkastukseen. Mielenkiintoista nähdä kuinka se sujuu.

- Päivärytmi meillä on pysynyt samana jo pidemmän aikaa. Meidän päivärytmistä voi halutessaan lukea Sennin 1,5v neuvola-postauksesta. :)

- Omatoiminen syöminen sujuu aina vain paremmin ja sotkun määrä vähenee. Tarvittaessa Senni osaa istua kiltisti ihan tavallisellakin tuolilla ja syödä siinä ruokansa.

- Neidin nukkumapaikkana on edelleenkin pinnasänky. Emme ole nähneet vielä tarpeelliseksi vaihtaa juniorisänkyyn, koska tyttö ei edes yritä kiivetä pinnasängystään pois.
Pinnasängyssä on alas laskettava laita, jonka kerran laskinkin alas. Senni oli varsin ihmeissään kun laita oli alhaalla, eikä houkuttelusta huolimatta halunnut tulla sängystä itse alas. Laita nostettiin takaisin ylös ja tyttö oli tyytyväinen.
Pinnasängystä voisi luopun sen jälkeen kun tutista ollaan päästy kokonaan eroon, ei liian montaa muutosta samalle kertaa. :)


Elelemme toiminnallista, mutta myös leppoisaa taaperoaikaa. Nautin tästä ajasta suuresti!
Senni on nyt ihanassa iässä. <3






Kuten kuvistakin varmasti näkee, on meillä varsin iloinen, energinen ja tyytyväinen taaperotyttö.




Pääsiäinen 2015

Pääsiäinen oli ja meni. Ja ihan kivasti ja värikkäästi se menikin.
Tässä tiivistetty kuvapostaus pääsiäisestämme.


Tämä ensimmäinen kuva on otettu jo toissaviikkolla, pienistä ja suloisista virpojista, mutta katson sen pääsiäiskuvaksi. :)



Rairuohon kasvattaminen, vaipansisus kasvualustana, onnistui hyvin :)



Sain myös pääsiäisaiheisia yllätyskukkia <3



Perjantai vietettiin koko perheen voimin vanhempieni luona.
Söimme herkullisen lammasaterian ja ohjelmassa oli jo perinteeksi muodostunut munanmetsästys. 
Meillä kaikki, myös aikuisen, osallistuvat munanmetsästykseen. Tänä vuonna suklaamunia etsittiin ulkona.
Nyt Senni ja Antonkin ymmärsivät jutun pointin ja olivat iloisia kun löysivät suklaamunansa. Senni oikein halasi omaa suklaamunaansan kun löysi sen Vilma-siskon avulla. :D





Lauantaina Teppo oli töissä, mutta minä ja Senni suuntasimme kiertelemään markkinoille ja katsomaan kotieläimiä ja muuta pääsiäistapahtumaa.
Senni oli innoissaan kaikista eläimistä. Suosikit taisivat olla lampaat, joiden kanssa sai mennä samaan aitaukseen ja hepat. Senni pääsi ratsastamaan ensimmäistä kertaa ja voi kuinka tyttö nautti. Hepan selässä istui iloinen tyttö, joka hymyili ja nauroi koko ajan ja olisi varmasti ratsastanut vaikka koko päivän. 




Sunnuntaina menimme Sennin serkkupojan syntymäpäiville. Mukanamme veimme synttärisankarille mm. askartelemani kortin.

Eiliselle meillä ei ollut mitään suunnitelmia. Aamu vietettiin rauhallisesti kotosalla.
Iltapäivällä suuntasimme, hetken mielijohteesta, tivoliin joka oli täällä viimeistä päivää. 
Ajatuksena oli mennä vain katselemaan laitteita ja syödä hattaraa. Hattarat jätettiin kuitenkin syömättä ja ostimmekin kaksi laitelippua, joilla vien Sennin karuselliin ja kahvikuppeihin. Kahvikupeissa äitiä jännitti huomattavasti enemmän kuin tyttöä. ;)
Karusellissa ehdotin Sennille, että hän istuisin söpön kirahvin kyydissä, mutta tytölle kelpasi vain auto, mutta hieno auto olikin. :D




Arki on koittanut taas ja tämä päivä aloitettiin tuttuun tapaan aapelilla. :)