torstai 26. maaliskuuta 2015

Kevätpuuhia


Ihana, ihana, ihana kevät! Lempivuodenaikani, vihdoinkin se on täällä! 

Kevät herättelee minussa pienen viherpeukalon esille ja niin on käynyt tänäkin vuonna.
En ole mikään superpuutarhuri, mutten ihan onnetonkaan puutarhahommissa. 

Olen jo monena vuotena kasvattanut itse kirsikkatomaatteja ja ihan hyvällä menestyksellä. 
Tänä vuonna Tiny Timeja kanssani kylvi iloinen ja aurinkoinen taaperotyttö Senni. :)
Innoissan hän asetti taimipurkit tarjottimelle ja auttoi laittamaan niihin multaa. 
Multaiset kädel ällöttivät pientä hienohelmaa, mutta kun huomasin että äidin kädet olivat vähintäänkin yhtä multaiset, unohtui huoli likaisista käsistä pian. 
Reippaasti Senni tarttui kastelukannuun ja kaikki purkit saivat vettä. :)



Purkit järjestykseen

Kädet multaan. Yök meinaa Senni! :D

Pikkiriikkiset siemenet pääsevät multaan, äidin avustuksella.

Vettä päälle


Sieltä ne jo pilkistävät :)


Muitakin kevätpuuhia on tehty. Olemme päättäneet hankkia Sennille potkupyörän. Niitä onkin katseltu ja testailtu, mutta vielä ei olla ostettu. Lähiaikoina olisi tarkoitus ostaa neidille oma potkupyörä. Voi olla ettei tyttö opi vielä tänä kesänä sillä potkuttelemaan, mutta tuskin harjoittelusta haittaakaan on. Innokkaasti hän ainakin harjoittelee. :)


Toinen on niin iloinen ja ylpeä kun pääsi pyörän selkään <3



Keväistä tunnelmaa tuomaan ostin parvekkeelle narsissin. Narsissin kaveriksi haimme Sennin kanssa pajunoksia joihin on tullut jo söpöt pajunkissatkin. :)
Vilma oli askarrellut koulussa nättejä koristeita pajunoksaan ja toi sen meille. Oksa pääsi narsissin ja muiden oksien kanssa parvekken pöydälle ilahduttamaan meitä.







Ulko-ovemmekin sai keväisen/pääsiäisaiheisen ovikranssin.
Tein sen pajunoksista, valkoisista höyhenistä, muovisista munista ja pilkullisesta nauhasta.
Melko yksinkertainen, mutta minä pidän siitä.
Kun kevät etenee hieman, ajattelin vaihtaa höyhenet hiirenkorviin (en vielä tiedä miten toteutan ne), ja kesällä kranssissa voisi olla kukkia ja munien tilalla pikkulintuja. :)






Olemme myös askarrelleet pikkuneidin kanssa nyt suht paljon. Aapelissa on päässyt tekemään pääsiäsaskarteluina hauskan munan ja linnun.
Kotona molemmat tytöt ovat päässeet piirtämään ja värittämään.

Tänä aamuna ryhdyimme taas Sennin kanssa istutuspuuhiin, nyt vuorossa oli rairuoho!
Päätin kokeilla kuulemaani kikkaa ja istutimme siemenet vauvanvaipan sisältöön. Käyttämättömän vaipan!!!
Leikkasin siis yhden vaipan auki ja laitoin sisällön mariskooliin, kastelin sen ja Senni sai ripotella siemet päälle.
Vaipan sisältö oli sellaista murenevaa pumpulia, mutta kastuessaan se muuttui geelimäiseksi. Se muuten imi ihan hirveän määrän vettä! :D
Mielenkiinnolla seurailemme nyt alkaako rairuoho kasvamaan vaippa-alustallaan. :)
Vaippa-alusta pysyy ainakin hyvin kosteana pitkään ja on mielestäni paljon nätimpää kuin multa. Istutus laitettiin keittiön pöydälle, tästäkin syystä oli ihan kiva ettei siinä ole multaa.






Kevät saa minut iloiseksi, energiseksi ja touhukkaaksi!

Miten kevät vaikuttaa sinuun?
Mitä kevätpuuhia teillä on tehty?

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Baby Showerit

Eilen koitti viimeinkin se päivä jota minä, ja varmasti moni muukin, olin odottanut jo pitkään. Nimittäin siskoni Nean Baby Shower-kutsut!!!
Ihan täpinöissäni pohdin ja suunnittelin, leivoin ja laitoin kotia kutsuja varten kuntoon. Juhlat pidettiin siis meillä.
Yksin en toki kutsuja järjestänyt. Apunani toimivat siskoni Jaana sekä meidän äiti. 


Tällaiset kutsut saimme aikaan:

Juhlat aloitettiin kilistelemällä maljat Nealle ja Poppanalle.

Heti alussa laitoimme kiertämään Baby Shower-kirjan. Sama kirja, jonka kannet olemme itse koristelleet, kiersi myös vauvakutsuilla jolloin Nea odotti Antonia. Nyt siihen tehtiin vain välilehti, Baby shower 2.
Kirjaan jokainen sai kirjoittaa veikkauksensa vauvan syntymäpäivästä, painosta, pituudesta, sukupuolesta, synnytyksen kestosta ja nimestä. Lisäksi pikkuiselle sai kirjoittaa tervehdyksen. 
Kaikki kirjoittivat veikkauksensa kirjaan ja monia ihania nimiehdotuksia tuli ja moni oli kirjoittanut vauvalle todella ihanan tervehdyksen/toivotuksen. Kirja kiersi pikkuhiljaa koko juhlien ajan, jotta jokainen sai kirjoittaa siihen rauhassa.
Kun pikkuinen on syntynyt ja saanut nimen, katsomme kuka veikkais mitäkin oikein. :)





Kansi

Välilehti


Ennen kahvitteluja otimme ryhmäkuvan. Kuva on kiva muisto ja siitä näkee ketkä ovat olleet paikalla. 
On muuten lähes mahdottomuus saada aikaiseksi ryhmäkuvaa, jossa kaikilla olisi onnistunut ilme. Kun samassa kuvassa on 10 ihmistä, niin aina jollain on silmät kiinni tai muuten vain hassu ilme. Kyllä me muutaman ihan onnistuneenkin kuvan saimme aikaiseksi. ;)

Sitten olikin aika kahvitella.
Kattauksen ja koristeiden väreiksi valitsinne vaaleanpunaisen/pinkin ja vaaleansinisen/turkoosin siitä syystä että pikkuisen sukupuoli on vielä arvoitus. 



Tämä sama lippuviiri oli myös Antonin ja Sennin vauvakutsuilla :)




Äitimme tekemät kattauskoristeet :)


Suolaisina tarjottavina oli savulohisalaattia, joka sisälsi päärynää, granaattiomenaa, täysjyväpastaa kera voin ja tillin, kurkkua, romaine salaattia ja savustettua lohta. Isäni ja äitini olivat savustaneet kalan itse. Salaatin kanssa oli Thousand island-salaattikastiketta.
Tämä salaatti oli meille aivan uusi tuttavuus. Hiukan mietitytti, että onko se hyvää, mutta kaikki taisivat tykätä. Minä ainakin pidin siitä paljon, se oli ehkä minusta tarjottavista parhain.
Salaatin kaverina oli suolaisia porkkana-sipulimuffineja. Näitä olin testannut kerran aikaisemmin, jotta tietäisin miltä ne maistuvat. Äitini leipoi muffinit juhliin antamallani ohjeella jonka olin itse hieman muokannut.


Äiti teki suolaisiin muffineihin myös kauniit reunakoristeet.



Makeina tarjottavina oli äitini tekemiä marenkeja, minun tekemiäni Rocky roadeja ja tietenkin kakku!
Rocky roadeissa oli murukeksiä, suolapähkinöitä, kuivattuja karpaloita, minivaahtokarkkeja ja maitosuklaata.
Kakku oli Nean toiveiden mukaisesti mansikkamoussekakku valkosuklaakreemikuorrutteella. Kakun ulkonäkö olikin sitten Nealle yllätys. Koristeet tein sokerimassasta.
Kakun päällä komeili suloinen norsu-vauva ja muutama sokerirusetti. Kakun sivuilla oli sokerimassasta muoteilemiani vauvanvaatteita sekä sydämiä. 
Nea taisi jännittää kutsuista eniten juurikin kakkua, onneksi hän näytti pitävän siitä. Minäkin olen tyytyväinen kakkuun. Kakusta tuli hempeä ja hillitty, selkeästi vauvakakku, unisexvärein.

Olen tehnyt moussekakkuja jo kauan, mutta aina kaikki ei meni niin kuin on ajatellut. Jouduin nimittäin tekemää kaksi kakkua, ensimmäinen lensi roskikseen.
Ensimmäinen kakku meni pieleen liivatteen lisäysvaiheessa, liivate meni klimpeiksi eikä mousse siten hyytynyt. Toinen versio onnistuikin sitten kuin unelma kun Teppo oli auttamassa. Kiitos muru <3
Minulta olisi varmasti päässyt itku jos toinenkin kakku olisi epäonnistunut. Kakut ovat minulle rakas harrastus ja minusta on ihanaa panostaa niihin. Tiedän, että vieraat odottavat aina näkevänsä hienon kakun, olisi ollut kamalaa tarjota liivateklimppistä mansikkavelliä tai valmiskakkua. No loppu hyvin, kaikki hyvin. :D











Nea sai tietenkin leikata kakusta ensimmäisen palan :)


Kun jokainen oli herkutellut vatsansa täyteen oli aika hieman leikkiä. 
Leikimme vauva-aliasta! Eli Aliasta vauva-aiheisin sanoin, jotka keksimme Jaanan kanssa.
Se olikin hauska leikki! Puolet porukasta olivat lapsettomia joten jotkin sanat, kuten syöksysynnytys taikka kotihoidontuki toivat kaivattua lisähaastetta. Saimme kyllä nauraa selityksille ja arvauksille, hyväntahtoisesti tietenkin.
Voittajapariksi tulivat, taisteltuaan ensin toista paria vastaan kaksintaistelun, juhlien odottavat äidit: Nea ja Janina. Palkinnoksi he saivat pienet pilkulliset nallet, jotka voi ripustaa vaikka laukun vetoketjuun kiinni.

Seuraavaksi Nea sai availla saamansa lahjat.
Voi miten paljon kaikkea ihanaa ja suloista Nea ja vauva saivatkaan lahjaksi. Jokainen oli selkeästi hankkinut lahjansa ajatuksella. :)
Minä ja Jaana kokosimme lahjaksi vaippakakun. Vaippakakku sisälsi pikkuruisia vaippoja, hauskan baby blues-kirjan, suklaata ja söpöjä kumiankkoja. Kerrokset sidottiin vihreillä ja keltaisilla nauhoilla ja ne kiinnitettiin pienillä ankka-napeilla. Vaippakakku käärittiin vielä sellofaaniin ja sidottiin vihreällä pöllönauhalla ja koristeeksi laitettiin pieni keraaminen herneenpalkovauva- koriste.
Vaippakakku suunniteltiin ja kasattiin Jaanan kanssa yhdessä, mutta tarvikkeiden hankkimen oli Jaanan vastuulla. Minä puolestani suunnittelin ja hommasin kahvipöydän tarjottavat.






Lopuksi oli vielä vaipan heittoa. Idea oli sama kuin häissä kimpun heitossakin. Eli kaikki, niin lapsettomat kuin kaikki joilla jo lapsi/lapsia oli, kerääntyivät Nean taakse ja Nea heitti vaipan selkä meihin päin. Se kuka nappaisi vaipan saisi seuraavaksi vauvan. Vaipan nappasi Nean ystävä, jolla ei ole vielä lapsia. Hänen vuoronsa on siis seuraavaksi. ;)
Vaipan sisälle olimme kätkeneet paketin suklaarusinoita. :D

Aika meni juhlissa todella nopeasti. Onneksi olimme suunnitelleet ohjelmaa juuri sopivasti, ei ehtinyt tulla tylsää mutta aikaa oli myös jutteluun ja kuulumisien vaihteluun. 
Olen niin iloinen että kutsutut pääsivät paikalle! Juhlat eivät olisi olleet mitään ilman vieraita. Kiitos vielä kaikille jotka olitte paikalla! Toivottavasti juhlista jäi kaikille kiva muisto. :)


Oletko sinä järjestänyt vauvakutsuja tai ollut sellaisissa?

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Haaste: Millainen äiti olen

Sain Minnalta millainen äiti olen-haasteen.

Haasteen säännöt ovat simppelit:
Vastaa rehellisesti kysymyksiin ja haasta mukaan muita äitibloggaajia!

Olen äiti yhdelle biologiselle lapselleni ja varaäiti biologisen lapseni siskolle. Onkin haastellista vastata jos kysytään montako lasta minulla on. Helponta on varmaankin vastata että yksi biologinen/oma.
Molemmat lapset on kuitenkin minulle hyvin rakkaita. Kumpikin pitää minua jollakin tapaa äitinään, eritavalla tietenkin. Minusta on ihanaa olla kummankin äiti, molemmille hieman eritavalla.

Vastailen haasteen kysymyksiin Sennin äitinä.
Tässä siis minun vastaukseni ja näkemykseni kysymyksiin ja siihen millaisena Sennin äitinä näen itseni. :)



Minkälainen äiti olet?

Aktiivinen. Nautin siitä kun saan puuhailla pikkuneidin kanssa kaikenlaista.

Sennin kanssa harrastetaan muskaria, satutunteja, aapelia (avoin päiväkoti) ja uintia. Lisäksi leivomme, askartelemme, lauleskelemme, loruttelemme ja ulkoilemme paljon.

Hellä ja rakastava. En ole halunnut tässä maailmassa mitään muuta niin paljoa kuin olla äiti, rakastan lastani enemmän kuin mitään muuta ja osoitan sen myös hänelle. Sohvalle on ihana käpertyä ja saada tyttö syliin, halailla häntä ja silitellä pienen hiuksia ja muiskauttaa hellä pusu päälaelle.

Opettavainen. Haluan opettaa lapseni omatoimiseksi, siksi Senni saakin osallistua leikin varjolla monenlaisiin kodinaskareisiin kuten pyykin pesuun ja ruuanlaittoon. Hän saa myös syödä ja pukea itse sen minkä osaa, kerää itse lelunsa ja saa käyttää omia jalkojaan (kannan häntä enää mahdollisimman vähän).

Jämpti/tiukka, johdonmukainen ja määrätietoinen. Edellytän lapselta hyviä käytöstapoja, mm. kiittäminen on osa jokapäiväistä arkea ja muita pitää kohdella hyvin. Tietyistä säännöistä pidetään kiinni eikä niistä kovin helposti lipsuta. Jos olen jotakin sanonut niin myös tarkoitan sitä ja pidän siitä kiinni.
Turhaa kitinää ja narinaa en suostu kuuntelmaan. Toki lapsi saa ilmaista mielipiteensä enkä tahdo tahallani aiheuttaa mielipahaa. Kaikki asiat eivät kuitenkaan voi mielestäni mennä lapsen tahdon mukaan ja ilmaisen sen selkeästi lapselle, ilman lässytyksiä. Turha voivottelu vain lisää lapsen kitinää, sanon selkeästi miten asia on ja sitten pyrin siirtämään lapsen huomion ja mielenkiinnon muualle.

Leikkisä. Hassuttelen paljon ja meillä nauretaankin usein yhdessä. Sennistä on hauskaa kun keksin omia hupsuja sanoituksia lauluihin ja rallaten niitä. Myös kaikki hassut ilmeet ja eleet kuuluvat arkeenne. Kaikkea ei pidä ottaa aina turhan vakavasti.

Maalaisjärjen omaava. On paljon asiota mm. turvallisuuteen liittyviä, joista olen hyvinkin tarkka. Monesta asiasta saa kuitenkin stressiä jos sen niin ottaa. Pyrinkin ajattelemaan ja toimimaan tervettä maalaisjärkeä käyttäen enkä halua pingottaa liikaa.

Pullantuoksuinen kotiäiti. Tämä on usein hieman ivallinen termi, mutta tätä minä oikesti olen. Olen kotiäiti ja rakastan leipomista, meillä siis saattaa ihan hyvin tuoksua uunituore pulla. :)


Eroaako se paljon siitä minkälainen äiti ajattelit olevasi ennen lapsia?

Ei paljoa, mutta jonkin verran. 

Olen ihan tietoisesti ja tarkoituksella tiukka äiti. En halua kasvattaa lastani pumpulissa, pumpulista kun on niin kovin vaikea ponnistaa.
En silti uskonut että pystyisin olemaan tiukka, luulin että lepsuilisin helpommin.





Mitä luulet että muut ajattelevat sinun kasvatustavoistasi?

Toivottavasti minut nähdään hyvänä kasvattajana, tiukkana, mutta rakastavana ja hellänä.
Joku saattaa pitää tiukkapipona nipottajana koska pidän säännöistä kiinni enkä juurikaan suostu kuuntelemaan turhaa kitinää ja narinaa.
Joku voi pitää täydellisyyden tavoittelijana koska olen aktiivinen äiti. 
Mutta muut ajatelkoot mitä lystäävät. Tiedän olevani paras äiti omalle lapselleni. 

Minulle riittää että näen lapseni voivan hyvin ja olevan tasapainoinen. Uskon että läheiseni kyllä sanoisivat jos tekisin jotain aivan väärin. :)


Mitä sinun pitäisi mielestäsi tehdä toisin?

Hmmm...ei mielestäni mitään. Tosin jos saisin toivoa itselleni jonkin ominaisuuden, toivoisin pidempää pinnaa. Välillä tulee ärähdettyä turhankin helposti.


Mitä teet mielestäsi oikein?

Moniakin asioita. Mm. sen että olen kotiäitinä, koen sen positiivisena asiana että olen pystynyt olemaan lapseni koko vauva-ajan kotona, kasvattanut häntä itse.

Koen tehneeni myös oikein siinä, että olen ottanut lapsen mukaan arjenaskareisiin ja sitä kautta hänkin oppii aikanaan pitämään itse huolta itsestään ja kodistaan.
Oikein olen toiminut myös mielstäni siinä, että olen tarjonnut sosiaalista elämää ja vaihtelevuutta arkeen. Sosiaaliset taidot ovat mielestäni hyvin tärkeitä.
Erittäin hyvänä asiana näen myös sen että osaan asettaa rajoja lapselle.
Olen tehnyt mielestäni myös siinä oikein, että olen antanut lapselle tilaa ja mahdollisuuden kiintyä myös muihinkin ihmisiin kuin vain minuun. Äiti on toki lapselle tärkeä henkilö, mutta niin on myös isä ja muut läheiset ihmiset. Minusta on hyvä, että Senni osaa hakea turvaa ja läheisyyttä myös muista ihmisistä kuin vain minusta.


Oletko varovainen äiti? Annatko lapsen kokeilla esimerkiksi korkeaan telineeseen kiipeämistä hyvillä mielin vai estätkö toiminnan? Oletko hankkinut turvalukkoja kaappeihin, pistorasioihin suojat tai portteja rappusiin tai joihinkin oviin? Perustelut vastauksiin.

Eeen kai. Annan tehdä ja kokeilla, en juokse koko aikaa lapsen perässä ja varjele joka kolhulta. Tekemällä oppii. Toki kaikki vaarallinen kuten veitset on sijoitettu niin ettei lapsi niihin kovin helposti pääse käsiksi.
Pyykinpesuaineet ovat kylpyhuoneen kaapissa ja sinne tyttö kyllä pääsee, mutta olen tehnyt selväksi ettei sinne mennä. Vaikken juoksekaan jatkuvasti lapseni perässä, olen aina tietoinen siitä missä hän on. Jos tulee liian pitkä hiljaisuus kysyn tytöltä mitä hän mahtaa puuhailla tai menen katsomaan. Omassa huoneessaan hän saa leikkiä rauhassa, siellä ei ole vaarallisia asioita.

Senni on vielä niin pieni etten antaisi hänen kiipeillä vielä korkeaan telineeseen. 

Turvalukkoja meillä ei ole eikä ole aikomuskaan hankkia. Muutamat suojat pistorasioihin tuli hankittua kun neiti konttasi vielä, silloin ne kiinnostivat häntä. Nykyiseseen kotiin niitä ei ole tullut laitettua.
Pyrin käyttämään näissäkin asioissa sitä maalaisjärkeä.




Miten toimit seuraavassa tilanteessa: lapsi huutaa kaupassa pää punaisena ja makaa kaupan lattialla kun et suostu ostamaan jotain tiettyä juttua mitä lapsi haluaa. Annatko olla? Heittäydytkö itsekin maahan? Keskusteletko aiheesta? Annatko periksi? Mitä ajattelet muiden kaupassa asioivien katseista ja huokailuista?

Tällaista tilannetta ei ole vielä tullut, Senni viihtyy ainakin toistaiseksi erittäin hyvin kaupassa ja ostokset saa tehdä ilman kiukkua.

Mutta voisin kuvitella, että ennakoisin ja pyrkisin välttämään raivokohtauksen siirtämällä lapsen huomoin johonkin muuhun asiaan. Minusta siinä vaiheessa kun lapsi huutaa jo pää punaisena lattialla, on aivan turha enää keskustella ja höpötellä kovin pitkään. Se todennäköisesti vain lisää lapsen kiukkua ja viisaat sanat menevät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Armottoman raivokohtauksen sattuessa sanoisin jämäkästi ettei sellainen käytös käy. Se ei välttämättä tehoa enää pää punaisena huutavaan lapseen ja silloin nappaisin hänet kainaloon ja kaupasta lähdettäisiin pois. Periksi en anna!
Lapsen rauhoituttua selittäisin miksi niin ei saa käyttäytyä ja sopisimme että jatkossa sama ei enää toistu. Hyvästä käytöksestä saa kehuja ja mahdollisesti myös jonkin pienen palkkion esim. äidin puhelimesta saa kuunnella jonkin lastenlaulun.


Miten teidän perheessä suhtaudutaan herkkuihin? (Karkit, jäätelö, limut, sipsit, roskaruoka...)

Arkiruoka on terveellistä, ravitsevaa ja monipuolista. Pyrin välttämään myös piilosokereita ja viljatuotteista valitsen mahdollisimman kuitupitoisia tuotteita.

Roskaruokaa mm. hampurilaiset ja valmisruuat ovat meille harvinaisia. Totaalisesti niistä ei kieltäydytä, mutta niitä syödään todella harvoin.
Viikonloppuisin meillä saa herkutella kohtuudella.
Arkisinkin saa äidin leipomuksia jos tulee vieraita.
En siis halua pumpata lastani täyteen sokeria, mutta totaalisesti sitä ei kielletä. En halua tehdä sokerista pahaa mörköä ja täysin kiellettyä. Kielletty alkaa helposti kiehtomaan ja sitten sen käyttö voikin mennä ihan överiksi. Kohtuus kaikessa.
Limua Senni on saanut maistaa teelusikallisen, mutta ei tykännyt. Kotiin meillä ei limua osteta, en pidä hapollisista juomista. Sipsiä Senni ei ole tainnut saada edes maistaa jos en nyt ihan väärin muista, niitäkin meille ostetaan kotiin ehkä kerran vuodessa. :D
Jäätelöstä Senni pitää ja sitä saakin usein Mummulassa kun Pappa varaa sitä lapsenlapsille. ;)


Onko lapsillanne tarkat rytmit? Ruoka, uni yms. Perustelut vastaukseen.

On. Ne tuovat turvallisuuden tunnetta lapselle kun hän voi ennakoida mitä tapahtuu. Ne helpottavat koko perheen arkea.

Pientä joustoa voi olla tarvittaessa, mutta pääsääntöisesti päivämme kulkevat tietyllä rytmillä oli sitten arki tai viikonloppu.


Mitä luulet ja toivot että lapsesi ajattelee aikuisena kasvatustavoistasi?

Toivon että hän ajattelee minun tehneet paljon hänen eteensä. Toivon että hän tuntee olleensa rakastettu.

Toivon hänen ymmärtävän, että asettamani rajat ovat olleet hänen parhaakseen ja hän kokee hyötyneen niistä.


Mitä kasvatustapoja olet kopioinut omilta vanhemmiltasi?

Yhdessä tekeminen ja hassuttelu. 

Vanhempani puuhailivat paljon kaikenlaista meidän lasten kanssa ja meillä hassuteltiin paljon, vaikeinakin hetkinä pyrittiin löytämään niitä kivoja ja hauskoja asioita.




Ulkoiletteko päivittäin?

Lähestulkoon.Ulkoilemme paljon tuossa omalla pihalla ja puistoissa käydään silloin tällöin.

Muskariin ja aapeliin kuljetaan kävellen, joten niinä päivinä ei välttämättä erikseen ulkoilla.

En ole tehnyt joka päiväisestä ulkoilusta pakkomiellettä taikka pakkopullaa. Jos ulkona sataa kaatamalla tai pakkanen paukkuu kovasti, jäämme suosiolla sisälle. Ulkoilun tulee olla kivaa ja sekä lapsen että aikuisen nauttia siitä, meillä siis ulkoillaan silloin kun se hyvältä tuntuu.




Paljon lapsesi saa katsoa telkkaria päivässä ja käyttää esimerkiksi tablettia?


Aamulla tyttö saa katsoa hetken pikkukakkosta (noin 15min) ja iltaisin saman verran jos ehtii. Meillä on iltaruoka juuri pikkukakkosen aikaan joten tyttö ehtii yleensä katsoa siitä vain lopun. 

Minä pidän tv:n auki oikeastaan koko päivän ajan, se tuo minulle tuttua ja turvallista taustaääntä. En varsinaisesti seuraa sitä, välillä sivusilmällä vilkaisen. Sennikään ei oikeastaan noteeraa tv:tä millään lailla.
Tabletti ei ole tytön käytössä lainkaan.



Miten näytät tunteita jälkikasvullesi? Niin positiiviset kuin negatiivisetkin.

Kaikenlaiset tunteet kuuluvat elämään, siksi minusta onkin tärkeää että lapsi oppii tulkitsemaan niitä. Äidin ei tarvitse olla aina iloinen ja aurinkoinen, myös kiukku ja suru kuuluvat elämäään.

Halailen ja pussailen Senniä paljon ja kerron kun olen iloinen, sanoin ja elein. En myöskään peittele jos minua harmittaa tai surettaa, kerron toki miksi näin on.
Minusta on hyvä, että lapsi oppii ja näkee monenlaisia tunteita ja osaa sitä kautta käsitellä niitä.
Meillä kaikenlaiset tunteet ovat sallittuja, mutta silti pitää osata käyttäytyä. Senni on kovin omatoiminen tyttö, mutta aina kaikki ei suju niin kuin hän haluaisi. Olenkin opettanut hänet pyytämään apua, sen sijaan että heittäytyisi lattialle kitisemään ja narisemaan. Senni onkin oppinut hyvin sen, että kun hän huutaa APUA tulen apuun, toisin kuin jos kuulen nirisevää ja narisevaa kitinää. Apua-sanasta ymmärrän että hän kaipaa apua ja silloin osaan kysyä, että mikä on hätänä ja saamme yhdessä ratkaistu ongelman, ilman että kummallakaan menee hermot. Syliinkin tyttö pääsee jos sitä kaipaa.
Minun laillani Senni on myös kova halailemaan ja pussailemaan. Jokin aika sitten tällä äidillä oli tippalinssissä, istuin sohvalla ja Senni kömpi syliini, halasi minua ja sanoi akas (=rakas). Niin hellyyttävää! <3






Tämä haaste on kiertänyt jo hyvin monessa blogissa. En nyt haasta erikseen ketään tiettyä bloggaajaa, vaan toivon että kaikki halukkaat ottavat tämän haasteen vastaan. :)

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Ninnin omat pienet hetket

Olen äiti joka viihtyy lapsensa kanssa ja haluaa viettää hänen kanssaan paljon aikaa yhdessä.
Silti kaipaan aina silloin tällöin hetkiä, jolloin voin keskittyä vain itseeni ja niihin asioihin joista minä pidän ja joita tarvitsen.
Koen olevani parempi äiti kun saan välillä toteuttaa itseäni ja ajatella edes pienen hetken vain omaa napaani.
Näin saan taas uutta puhtia arkeen taaperon kanssa.
Tyytyväinen äiti=tyytyväinen lapsi.

Olen sitä mieltä, että jos äiti ei voi hyvin se näkyy takuulla arjessa ja vaikuttaa siten lapsiin.
Monesti kyse ei ole kovinkaan suurista asioista, mutta sitäkin merkittävimmistä. Pienillä asioilla voi saada oman mielen ja olon paljon paremmaksi ja virkeämmäksi, joten niitä pieniä omia hetkiä ei kannata unohtaa.

Pohdin että kuvailisinko viimeaikaisia pieniä omia hetkiäni hemmotteluksi, lapsivapaaksi vai itseni huolehtimiseksi. Tulin siihen tulokseen, että ne ovat olleet näitä kaikkia! Omalla ajallani olen saanut hemmottelua, joku muu on ollut taaperon kanssa ja siten olen huolehtinut itsestäni.
Olen siis saanut olla Ninni, enkä "vain" äiti.
Koen että tärkein roolini tällä hetkellä on olla äiti, mutta Ninniäkään ei mielestäni pidä eikä saa unohtaa! :)


Tässä muutamia omia pieniä hetkiäni joita olen ottanut/saanut tässä alkuvuodesta:

Olen todella huono esimerkiksi ostelemaan asioita vain itselleni. Jos niin satun tekemään, poden helposti huonoa omaatuntoa ja minun on pakko perustella ostostani vaikka tiedän ettei sille ole tarvetta.
Välillä minun on vain pakotettava itseni ymmärtämään että itseensäkin voi ja pitää laittaa välillä rahaa.
Olenkin nyt alkuvuodesta hieman satsannut itseeni.
Olen mm. käynyt kampaajalla, se piristää aina mieltä. Tosin nyt pyrin pitämään pidemmän tauon ainakin hiusten pikavaalennuksen suhteen. Katsotaan minkä värisiksi hiukseni tästä muuttuvat.

Isoin hankinta itselleni on nyt ollut ehdottomasti uudet silmälasit!
Niiden hankintaan oli kyllä ihan terveydellinenkin syy. Huomasin etten näe vanhoilla laseilla enää tarpeeksi hyvin, mm. autolla ajaessa sai tihrustaa liikennemerkkejä ja tv:n tekstityksiä sain arvuutella. Huonontuneen näön vuoksi migreenikohtauksia oli usein.
Olen ollut nyt reilu kuukauden onnellinen uusien silmälasien omistaja. Rakastuin uusiin laseihini tai siis niihin kehyksiin heti! Ne tuntuvat omilta enkä edes huomaa niiden olemassa oloa jos en satu katsomaan peiliin. Ostin myös vahvuuksilla olevat aurinkolasit, niitä tämä migreenipotilas onkin jo tarvinnut kun kevät aurinko on tullut esiin. 



Rillit! 


Viime tiistaina sain pienen irtioton arjesta.
Siskoni Jaana kertoi että sisustusliike Awara järjestää Naistenillan!
Naistenilta järjestettiin liikkeen aukioloajan jälkeen ja paikalla oli monia ihania yrityksiä ja heidän tuotteitaan sai ihastella ja halutessaan ostaa. Awaralla itsellään on myynnissä kauniita keittiöitä ja ah niin ihania sisustustuotteita.
Jaana on kirjoittanut blogiinsa kattavamman kuvauksen Naistenillasta ja sen voi lukea tästä.

Teppo oli töissä juuri kun Naistenilta järjestettiin, onneksi sain Sennille silti mukavan ja luotettavan hoitajan, Mummin.  Tämä olikin ensimmäinen kerta kun Mummi toimi lapsenvahtina. :)
Senni pitää Mummista eli Tepon äidistä oikein kovasti. Mummia nähdään harvemmin kuin Mummua, mutta kuitenkin melko säännöllisesti ja Senni kyllä selvästi muistaa hänet.
Senni on oikein onnentyttö kun kummatkin isoäidit ovat läsnä hänen elämässään ja innokkaita olemaan hänen kanssaan. Minä voin hyvillä mielin jättää pienokaiseni kumman tahansa hoiviin, kumpikin hoitaa ammatikseen lapsia joten minun ei tarvitse murehtia etteivätkö he pärjäisi lapsen kanssa.

Kävin siis Awaran Naistenillassa ja kaikenlaista ihanaa ostettavaa olisi ollut mielinmäärin. Päädyin kuitenkin ostamaan vain välikausihatun Sennille (sitä oikeastaan lähdinkin etsimään) ja itselleni nättejä servettejä. :D
Sennin hattu on Samettisydämen, mielelläni ostan hatun paikalliselta käsityöläiseltä ja näin tuen hänen toimintaansa.
Hattu onkin päässyt jo käyttöön ja se on osoittautunut hyväksi ostokseksi. Se suojaa hyvin niskaa ja korvia ja on supersöpö. :)


Tässä Sennillä on päässään uusi vk-hattu :)


Perjantaina sain ihanan ja kovin tarpeellisen hemmotteluhetken. Käytin siskoltani Annikalta joululahjaksi saadun Prinsessa ruususen hetki-lahjakortin. Annika on kosmetelogi ja hänen käsissään kuivempikin iho herää eloon.
Annika teki minulle kosteuttavan kasvohoidon, joka sisälsi kaiken aina kuorinnasta naamioon ja kulmien värjäyksestä hartioiden hierontaan. Kasvohoidon jälkeen sain myös jalkahoidon, ihanaa. Kroppani oikein huusi kumpaakin hoitoa, niin kuivaksi olivat päässeet sekä kasvot että jalat. Nyt olo on paljon virkeämpi kun kasvoja ei kiristä eikä kuivat kantapäät vaivaa. :)

Sellaisia pieniä, mutta minulle suuria omia hetkiä olen saanut viimeaikoina.
Mitkään hankinnoistani eivät toki ole olleet maatamullistavan suuria, mutta minun elämääni positiivisella tavalla vaikuttavia asioita.
Toki saan päivittäinkin hitusen omaa-aikaa kun lapsi nukkuu päiväuniaan. Päiväuniaikaan yleensä lueskelen tai kirjoitan blogia, teen käsitöitä, askartelen, leivon tai tuunaan. Monesti päikkäriajalla siivoilen myös kotia, silloin sen saa tehdä ilman pieniä kovin avuliaita käsiä. ;)
Päivittäin saadut pienet omat hetkeni ovat minulle tarpeellisia ja saan niistä energiaa, mutta välillä tekee todella hyvää ottaa omaa aikaa niin että irtaantuu arkirutiineista.


Oletko sinä saanut/ottanut aikaa vain itsellesi lähiaikoina, edes pienen hetken ja irtautunut siten arjesta?

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Pikkupöydän tuunausta

Vanhassa kodissa meillä oli sohvapöytänä ikeasta ostettu pieni musta pöytä.
Uuteen kotiin sohvapöytää ei tullut lainkaan, se kun tuppaa vain keräämään kaikkea roinaa päälleen.

Pikkupöytää ei kuitenkaan hävitetty vaan se löysi paikkansa lastenhuoneesta.
Pöytä on juuri sopivan kokoinen ja korkuinen Sennin kotileikkeihin. Sen ääressä on juotu monet kupposet leikkiteetä ja herkuteltu puisilla hedelmillä. :)
Varsin näppärä pöytä siis, mutta väri ei vain miellyttänyt minua. Haluan pitää lastenhuoneen valoisana ja raikkaana, hempeillä väreillä tehostettuna. Musta ei ole minun makuuni raikas eikä hempeä, jotain oli siis tehtävä.

Kävimme helmikuussa ikeassa ja ihailin samaa pöytää mintunvihreänä, en kuitenkaan viitsinyt ostaa sitä kun kotoa löytyi jo täysin ehjä ja toimiva pöytä.

Sitten löysin ratkaisun pöydäongelmaani:
törmäsin lidlissä ihaniin kontaktimuoveihin! Rullalla oli hintaa vaivaiset 1,69€!
Päätin tuunata pöydän kontaktimuovilla, helppoa, nopeaa ja halpaa!
Muoveja oli monenlaisia, minä ostin muovin joka oli vaalenturkoosia kera punaisten kukkien.

Eräänä iltana ryhduin tuumasta toimeen ja irroitin pöydän kulmissa olevat reunnasuojat ja päällystin pöydän. Minusta siitä tuli sievä, juuri sopiva pikkuneidin teekutsuja ja kokkailuja varten. :)



Ennen


Jälkeen







Pöydältä löytyy kaikenlaisia puisia kasviksia ja hedelmiä, muoviastioita ja uusimpina tulokkaina siskoni Jaanan virkkaamat keksit ja donitsit. Hienot eikös!








Oliko tuunaukseni mielestäsi onnistunut?


maanantai 9. maaliskuuta 2015

Kaunista kankaista

Äitini oli laittanut taas saumurin ja ompelukoneen surraamaan ja saanut aikaseksi ihania ompeluksia.

Ostin ikuisuus sitten (varmaan jo vuosi sitten) kankaita joista tarkoitukseni oli tehdä tyynynpäällisiä sohvalle. En kuitenkaan saanut itse niitä aikaiseksi. Monesti hain kankaat jo esille mutta toteutus jäi aina tekemättä.
Yhtenä päivänä otin kankaat mukaani vanhempieni luokse ja hujauksessa äitini teki kankaista tyynynpäälliset. Halusin neljä tyynynpäällistä, mutta näytti siltä että kankaista saisikin vain kolme.
Äitini säästi kuitenkin loppupalat ja oli tehnyt niistä aivan ihanan tilkkupäällisen! Jämäpaloista tehny päällinen on ehdottomasti mieluisin minulle. Kiitos äiti, yllätys oli mieluinen. ♡


Kevätaurinkokin pilkottaa verhojen välistä ja tuo valoa :)


Tilkkupäällinen <3


Äitini oli ommellut myös Sennille kauniin tunikan/mekon. Kankaat ovat Noshin mallistosta.
Ihastuin kirsikkakuvioiseen kankaaseen, hihat päätettiin tehdä vihreäpilkullisesta kankaasta.
Halusin tunikasta mahdollisimman selkeälinjaisen, en mitään laskoksia tms. jotta hieno kangas näkyisi mahdollisimman selkeästi ja yhtenäisenä.
Lopputulos on mahtava! Tämä tunika taitaa ollakin tämän hetkinen lempparini Sennin vaatteista.
Senniltä löytyy jo entuudestaan pari Noshin vaatetta ja olen ollut niihin oikein tyytyväinen. Kankaat ovat ihanan pehmeitä eivätkä ainakaan vielä ole menneet pesussa miksikään ja olen aivan ihastunut Noshin kuoseihin. Vaatteiden ekologisuus on tietenkin vain plussaa. :)





Senni sai myös siskoltani Jaanalta söpön kissakuvioisen esiliinan. Essu on kirppislöytö, mutta näyttää käyttämättömältä, todennäköisesti joku on ommellut sen itse.
Senni tykkää eläimistä, etenkin kissoista. Nyt on pikkukokilla suloinen pieni essu.




Mitä mieltä olet meidän uusista ihanuuksista?

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Sitruksinen jogurtti-mannaryynikakku

Eilen vieraaksenne saapui Satu, Sennin kummitäti.
Selailin etukäteen reseptikirjojani ja löysin kivan kuuloisen reseptin tee-/kahvikakkuun.
Olen ehkä maailman huonoin noudattamaan reseptejä orjallisesti joten nytkin toteutin ohjeen omilla pikkumuutoksilla. Muutokset tehtyäni päätin nimetä kakun uudelleen jotta se kuvaisi sitä paremmin.

Tässä siis sitruksinen jogurtti-mannaryynikakku.

Kakku:
125g  pehmeää voita
150g  sokeria
1tl      vaniljauutetta
1        luomuappelsiinin hienoksi raastettu kuori
4        kananmunaa
200g  mannasuurimoita
2tl      leivinjauhetta
200g  mantelijauhetta
50g    mantelilastuja
1,8dl  maustamatonta jogurttia

Siirappi:
200g sokeria
2,5dl vastapuritettua sitruunan ja appelsiinin mehua (n. 3 sitruunaa ja 2 appelsiinia)
Reilu 1dl hunajaa

Koristeluun kermavaahtoa ja raastettua appelsiinin kuorta.

Valmistus:
Lämmitä uuni 180 asteeseen.
Voitele 20cm halkaisijaltaan oleva irtopohjavuoka ja vuoraa sen pohja leivinpaperilla.
Vatkaa voi, sokeri ja vaniljauute vaaleaksi ja kermaiseksi vaahdoksi. Sekoita munat yksitellen joukkoon ja lisää raastettu appelsiinin kuori.
Sekoita joukkoon mannasuurimot, leivinjauhe ja muut kuivat aineet. Lisää lopuksi jogurtti.
Lusikoi taikina vuokaan.

Paista kakkua uunin keskitasolla kunnes pinta saa kauniin kevyen ruskean värin (35-45min). Testaa coctailtikulla kypsyys, kakku on kypsä kun taikina ei enää tartu tikkuun.
Anna kakun jäähtyä noin 10min jonka jälkeen poista vuoka ja leivinpaperi ja jätä kakku ritilälle jäähtymään. Kun kakku on täysin jäähtynyt valmista siirappi.




Laita sokeri, mehu ja hunaja kattilaan. Lämmitä keskilämmöllä kunnes sokeri on liuennut ja seos siirappimaista (noin 5-10min).
Tee coctailtikulla reikiä kakkuun. Aseta kakku ja ritilä lautasen päälle ja kaada siirappi kakun päälle.
Minusta siirappia oli aivan liikaa ja puolet tuosta määrästä riitti minusta oikein hyvin ja silti kakku oli mehevää. 




Kakun koristelin kermavaahdolla ja raastetulla appelsiinin kuorella.



Tämä kakku oli ihana raikas ja keväinen. Pidin siitä että mantelilastut ja mannaryynit toivat kakkuun kivan koostumuksen ja hieman pureskeltavaa.








Senni ilahtui kovasti kun kummitäti saapui ilahduttamaan. Pikkuneiti täytti muuten eilen jo 1v8kk!
Edelleenkin on hämmästyttävää nähdä kuinka paljon pieni lapsi kehittyy lyhyessä ajassa.
Viimeisen kahden kuukauden aikana Senni on oppinut mm. tekemään taitavasti nuppipalapelejä ja pukemaan huosut jalkaansa (peppu tosin ei menaa mennä housuihin mutta jalat löytävät omiin puntteihinsa hienosti). Puheenkehityksen huimaa vauhtia ovat ihmetelleet sukulaisetkin ja harvoin tuo pieni papupata onkaan ihan hiljaa. :D
Hienomotoriikkakin on kehittynyt ja sen huomaa mm. tytön piirustuksista joissa on jo ympyränkaltaisia muotoja eikä enää pelkästään sellaista edestakasin vedettyä viivaa.
Senni on aina ollut varovainen liikkuja mutta nyt potkumopolla uskalletaan mennä jo reippaasti ja isin masun päällä seistään ilman tukea ja tasapainotellaan (eli sohvalla isin on turha yrittää makoilla yksin ;)).
Jonkinlaista uhmaakin on havaittavissa ja neiti vetää herneen nenuun suht helposti, päivästä riippuen. Pääsääntöisesti hän on kuitenkin oikein iloinen ja pirteä tyttönen joka sulattaa sydämet. ♡

Pahaksionneksi tytölle tuli eilen kamala flunssa. Kuume on ollut korkealla ja pieni on ollut ihan reppana. Flunssan aiheuttama limaisuus on saanut tytön oksentelemaan (pyykkiä siis riittää) ja viimeyö oli kaikkea muuta kuin levollinen. Tänäiltana tytön vointi on ollut jo aavistuksen parempi. Kumpa tämä menisi pian ohi eikä kiertäisi meitä kaikkia!




Hyvää naistenpäivää!