tiistai 24. helmikuuta 2015

Taaperoharrastuksia

Olen siitä onnekas, että saan olla vielä kotiäitinä ihanalle taaperotytöllemme.
Vaikka olenkin kotiäitinä ja Senni on kotihoidossa, emme suinkaan ole 24/7 kotona.
Sekä minä että Senni kaipaamme kaikenlaista virikettä ja puuhaa jotta emme pitkästyisi. Lisäksi ihmistenilmoille on pakko päästä välillä!

Jotta emme ihan mökkihöperöityisi, on meillä monenlaisia kivoja pikkuharrastuksia.
Pitkäaikaisin harrastuksemme on uiminen ja sitä harrastamme kolmisin (Senni, minä ja Teppo), muut harrastukset ovat minun ja Sennin juttuja.
Nyt uintiharrastus ei ole enää niin aktiivista kuin vauvavuotena. Vauvavuotena uimassa käytiin noin kerran viikossa, nyt huomattavasti harvemmin mutta kokonaan sitä ei olla jätetty.

Toinen pitkäaikainen harrastuksemme on ollut muskari. Muskari on ehdottomasti meidän juttu! Senni hokee usein koko muskarimatkan "aulaa" eli laulaa ja on selkeästi innoissaan menossa muskariin. Siellä on kiva nähdä muita muskarilaisia ja Senni tanssii, taputtaa, soittaa ja laulaa innoissaan. ♡

Melko uusi harrastuksemme on avoimessa päiväkodissa (Aapelissa) käyminen. Avoimeen päiväkotiin saavat vanhemmat mennä lastensa kanssa silloin kuin siltä tuntuu eikä se maksa mitään.
Olemme nyt noin kuukauden ajan pyrkineet käymään Aapelissa 1-3kertaa viikossa. Senni viihtyy Aapelissa hurjan hyvin ja saan usein oikein houkutella tyttöä lähtemään pois. :D
Aapelissa tunnelma on leppoinen, lapset leikkivät kiltisti toistensa kanssa ja aikuiset juttelevat keskenään samalla kun katsovat lapsosten perään. Tämä on tehnyt hyvää sekä minulle, että Sennille! Senni on saanut uusia kavereita ja erilaisa virikkeitä mm. lelujen ja askartelun kautta. Minä puolestani olen ollut tyytyväinen kun saa jutella muidenkin aikuisten kanssa. Aapelissa käy paljon äitejä lapsineen, mutta välillä joukossa on myös muutama isä ja pari pappaakin. :)

Uusin harrastuksemme on kirjaston satutunnilla käyminen. Tai en tiedä voiko tätä vielä sanoa harrastukseksi kun olemme käyneet satutunnilla vasta yhden kerran. :D
Mutta tarkoituksena olisi käydä jatkossakin. Senni ei juurikaan malttanut vielä kuunnella satua kun huone oli täynnä lapsia ja muuta kiinnostavaa. Sadun jälkeen lapset saivat askarrella ja siitä Senni tykkäsi!
Eiköhän se keskittymiskyky sadun kuunteluunkin vielä harjaannu ajan mittaan. :)


Satutunnilla askartelua


Näiden yhteisten harrastuksien lisäksi käymme paljon puistoissa leikkimässä ja korvat pidetään auki jos jostain kuulisi kivasta tapahtumasta tms.

Kotiin ei siis tarvitse jämähtää vaikka olisikin kotiäiti ja hyvä niin, lapsi kaipaa/tarvitsee myös muiden lasten seuraa ja äiti ei voi sitä itse korvata. :)
Meillä tuo taapero on ainakin niin sosiaalinen tapaus että ehdottomasti tarvitsee kanssakäymistä muiden lasten kanssa ja samalla opitaan niitä elämässä tärkeitä sosiaalisia taitoja sekä käytöstapoja ja muiden huomioon ottamista.


Onko teillä yhteisiä harrastuksia lastenne kanssa?

maanantai 23. helmikuuta 2015

Arvonnan uusi voittaja

Järjestin blogini 1v päivän kunniaksi arvonnan.
Suoritin arvonnan reilu viikko sitten, mutta useammasta huhuilusta huolimatta en ole saanut voittajaan yhteyttä joten nyt arpaonni saa suosia seuravaa osallistujaa.

Ensimmäisen arpalapun arpakassista nosti Vilma ja loput laput nosteli Senni ja Vilma luki nimet.
Painoin kolmen ensimmäin arpalapun nimet muistiini siinä järjestyksessä kuin ne tulivat.

Eli arvonnan voitto menee henkilölle jonka nimen tytöt yhdessä katsoivat jaaaa voittaja on...
TERHI (blogista äiti ja melukylän lapset).

Paljon onnea Terhi!
(Laitoin sinulle jo sähköpostia)


Sinulle lähtisi siis seuraavanlainen paketti:

- Äitini tekemä ihana käsipyyhe, näppärällä nappikiinnityksellä
- Sitruunan makuista valkosuklaata
- Minun tekemiäni palasaippuoita





sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Tuuttipullaa

Laskiainen oli ja meni, eikä meillä leivottu laskiaispullia!
Eilen tämä päätettiin ottaa takaisin ja leivoimme tuuttipullia lasten kanssa. 

Tuuttipullat ovat laskiaispullia mutta erimuodossa. Pullista tehdään tuutinmallisia ja sen sisälle laitetaan haluamansa täytteet.

Saat tehtyä tuuttipullia kun väkerrät foliosta tuutinmallisia tötteröitä. Öljytyn tötterön päälle kieputetaan tavallisesta pullataikinasta tehtyjä pullasuikaleita. Jätä foliota näkyviin jotta saat paiston jälkeen vedettyä sen pois tuutinsisältä. Anna tuuttien kohota. Voitele tuutit ja koristele ne raesokerilla. Meillä tuuttipullat valmistuivat 225 asteisessa uunissa noin 10 minuutissa.
Foliotötteröt kannattaa poistaa kun pullat ovat hieman jäähtyneet.






Täytteeksi laitoimme kermaseosta joka sisälsi kuohukermaa, vaniljakreemijauhetta ja vadelmahilloa. Vadelmahillon voi toki laittaa erikseenkin.
Me päädyimme tekemään yhden sörsselin joka oli helppo porsottaa tuuttiin, näin joka puraisulla sai suuhunsa sekä hilloa että kermavaahtoa. :)
Täytyy sanoa, että oli kyllä parasta pullaa pitkään aikaan!




Joko sinä olet kokeillut tuuttipullien tekoa
vai syötiinkö teillä perinteisemmän mallisia laskiaispullia?



Milla-maria Koskela! Yritän vielä kerran huhuilla perääsi. :)
Julkaisin reilu viikko sitten blogini 1v arvonnan voittajan ja arpaonni suosi sinua.
Tarvitsisin sähköpostiosoitteesi, jotta saan toimitettua paketin sinulle.
Odottelen vielä tämän päivän ajan yhteydenottoasi. Maanantaina voitto siirtyy seuraavalle jonka nimi tuli arpapussista sinun jälkeesi. :)


Viidakkoseikkailu

Tämä viikko olo täällä päin talvilomaviikko. Puuhastelimmekin Sennin ja Vilman kanssa kivoja juttuja. Olemme mm. käyneet tuttavaperheen luona kyläilemässä ja näimme ensimmäistä kertaa heidän pikkiriikkisen tyttövauvansa. Kyllä vauva olikin niin suloinen ja pieni että olisin voinut kanniskella häntä sylissä koko päivän. ♡

Perjantaina suuntasimme Hyvinkäälle Villen viidakkoon. Villen viidakko on sisäleikkipuisto, hoplopin tapainen.
Olemme käyneet kerran aikaisemminkin kyseisessä paikassa, silloin Sennillä oli ikää vain 1kk eli hän ei paikkaa muistanut. 
Vinkkinä pikkuvauvojen äideille:
Villen viidakossa on helppo olla pikkuistenkin kanssa. Sennin ollessa pikkuinen käärö oli näppärää istua muhkeissa keinuvissa pelituoleissa ja imettää vauvaa. Keinuttelun avulla vauva nukahtikin helposti. :)

Nyt kun Sennistä on tullut jo reipas taapero, pääsi hän menemään siskonsa mukana kaikenlaisissa kiipelytelineissä ja pallomeressä.
Pallomeri ja liukumäki olivat Sennin lemppareita. Vilmakin viihtyi hyvin pallomeressä ja meni kiipeilyradalla näppärästi eteenpäin. :)

Tässä kuvapläjäys muutamista aktiviteeteista joita kokeilimme. Kuvien laatu ei ole paras mahdollinen, pokkarikameralla ei saa kovin kummoisia kuvia. Järkkäriä emme viitsineet ottaa mukaan, mutta eiköhän näistäkin kuvista välity se ilo ja riemu jonka koimme. :)






Pakko oli itsekin käydä pallomeressä :D

Senni on monesti ihastellut kauppojen edustoilla olevia rahalla toimivia leikkiheppoja ja -autoja. Nyt hän pääsi leikkibussin, -helikopterin ja -bussin kyytiin. Tytöllä oli kyllä hymy korvissa aina kun vekottimet alkoivat liikkua ja tyttö hoki "kiikkaa"!




Villen viidakosta sai ostettua myös pientä suolaista ja makeaa purtavaa, tämä mahdollisti monen tunnin hauskuuttelun ja pois lähdettiin vasta kun kaikki olivat saaneet purkaa energiaansa tarpeeksi. ;)






Reissumme oli varsin vauhdikas ja iloinen. Meistä aikuisistakin oli kiva mennä pitkin kiipeilyrataa, mutta parasta oli ehdottomasti nähdä lasten ilo ja riemu. Ketterästi kummatkin tytöt menivät ja Vilma auttoi tarpeen tullen siskoaan. :)

perjantai 20. helmikuuta 2015

Pikkukokit

Eilen ulkona oli todella liukasta ja muutenkin kolea ja kurja sää, ulkoilu ei siis houkuttanut.
Päätimme keksiä siskoni Nean kanssa kivaa puuhaa taaperoillemme Sennille ja Antonille.

Lapset haluaisivat kovasti aina kokkailla meidän aikuisten kanssa. Jotain pientä ovatkin saaneet tehdä, esimerkiksi kaata valmiiksi mitatut ainekset kulhoon, mutta kuumat pannut ja kattilat eivät ole vielä näin pienten juttu.
Sennin huoneessa pikkuiset kokkailevat mielellään leikkihellan ääressä.

Nyt päätimme kehitellä lasten leikkejä hiukan pidemmälle, he saisivat luvan kanssa leikkiä ja sotkea erilaisilla ruoka-aineilla.
He saivat leikkiinsä jauhoja, kaurahiutaleita, perunajauho&vesi-seosta, rusinoita ja kaakaojauhetta.
Leikki toteutettiin kylpyhuoneessa josta sotku oli helpompi siivota.

Olimme Nean kanssa varmoja, että taaperot innostuisivat heittelemään jauhoja ympäriinsä ja että lautaset lentelisivät, näin ei kuitenkaan käynyt!
Niin sievästi ja kiltisti he tekivät omia keitoksiaan että me äidin seisoimme suut auki vieressä ja hämmästälimme. Toki sotkuakin tuli, mutta sellaista tahallista sotkemista ei ollut lainkaan. Lapset nauttivat kun saivat tehdä omia sörsseleitään. :)
Kun kaikki kuivataineet oli käytetty, saivat lapset vettä sörsseleihinsä ja se vasta mukavaa olikin!
Tällainen kokkailuleikki oli lapsista kivaa ja samalla he pääsivät harjoittamaan hienomotorisia taitojaan ja koskettelemaan käsillään erituntuisia jauhoja ja muita aineksia, ihan kehittävää puuhaa siis. Suuhunkin lapset uskaltautuivat hiukan laittamaan omia sörsseleitään kun me äidit houkuttelimme, mutta sekoittelu oli heistä paljon mukavampaa touhua.
Kun kaikki ainekset oli käytetty ja leikit leikitty, pääsivät serkukset yhdessä suklaantuoksuiseen vaahtokylpyyn. Loiskis, läiskis kuului vaan kun he loiskuttelivat vettä kilpaa ja leikkivät kylpyleluilla.






Ainiin, leivoimme Sennin kanssa aamusta kanelikeksejä niin meidän ei tarvinnut syödä Sennin ja Antonin kokkauksia. ;)





Tähän loppuun laitan pari söpistelykuvaa lapsista. Huomaatteko, että heillä on samankaltaiset housuhaalarit yllään. :D
Antonin haalari on Noshilta tilattu ja Sennin haalari on äitini ompelema. On ne vaan niin suloisia, mennä tepsuttelevat yhdessä samishaalareissaan ♡♡



Sain napattua Antonista näin söpön kuvan :)



Löytyykös teiltä innokkaita pikkukokkeja?

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Taapero yökyläilee

Minusta on hyvä jos lapsi osaa tarpeen tullen yöpyä muuallakin kuin kotona ja toisinaan myös ilman meitä vanhempia.
Minusta on hyvä, että lapsi oppii luottamaan muihinkin läheisiin ihmisiin kuin vain vanhempiinsa.
Koskaan ei tiedä jos sattuukin jotain minkä takia lapsi pitäisi saada jollekin yökylään, vanhemmat joutuvat vaikka johonkin onnettomuuteen tms, silloin on varmasti kaikkien kannalta helpompaa kun lapsi on jo tottunut yökyläilemään.

Tällä viikolla Tepolla on lomaviikko ja nyt ollaankin jo puuhailtu lasten kanssa kivoja juttuja, mutta kahdenkeskinenkin aika on välillä tarpeen.
Maanantaina suuntasimmekin Ikeaan ja ihan kaksin. Tätä reissua minä olin odottanut kuin kuuta nousevaa! :D
Senni meni vanhenpieni luokse hoitoon, jotta me saimme kierrällä ja katsella ihan rauhassa ja ilman aikataulua. Ensin oli tarkoitus, että Senni on vain päivän hoidossa. Isäni kuitenkin ehdotti, että samalla Senni voisi jäädä kyllä yöksikin. Tartuimme tähän tilausuuteen ja Senni päätettiin viedä ihan yökylään.
Ikeassa emme toki viettäneet koko päivää vaikka siellä menikin aikaa melkein kuusi tuntia.

Shoppailureissun jälkeen menimme kiinalaiseen syömään, meidän lempipaikkaamme. Illalla katsottiin leffaa ja hiukan herkuteltiin, kaikessa rauhassa!
Monta kertaa päivän aikana pohdimme mitä Sennille kuuluu ja onkohan hänellä ikävä, mutta osasimme silti nauttia harvinaisesta kahdenkeskisestä ajastamme.


Minun ruokani,
friteerattua ankaa ja kasviksia (kasvikset ovat tuolla ankan alla)

Tepon kiinalaiset herkut,
kanaa ja kasviksia, kuumalla valurautapannulla.
Kuului melkoinen kihinä kun tämä kannettiin pöytäämme.


Seuraavana päivänä haimme tytön kotiin ja iloisena hän halusi heti syliin ja saimme paljon pusuja ja haleja.
Mummulassa tyttö oli viihtynyt oikein hyvin. Tosin eipä minulla ollut mitään syytä epäillä etteikö hän olisi viihtynyt.
Sennillä on lämmin ja läheinen suhde vanhempiini, Mummuun ja Pappaan.
Mummu oli kokkaillut tytölle herkkuruokia ja kaikenlaista kivaa puuhaakin vanhempani olivat järjestäneet.
Senni oli päässyt mm. pulkkamäkeen ja Pappakin oli istahtanut tytön kanssa pulkan kyytiin ja mennä viilettäneet mäkeä alas. :D
Kyllä sydäntä lämmittää nähdä kuinka vanhempani tykkäävät touhuta Sennin kanssa, näkee että hän on heille rakas. ♡


Senni ja Pappa

Ilonen pieni pulkkailija :)


Vaikka pidänkin näitä yökyläilyjä tärkeinä ja tarpeellisina, ei niitä vielä ole kertynyt kovinkaan montaa. Tämä oli nimittäin Sennille vasta kolmas kerta (jos en vääri muista) kun hän oli yökylässä.
Ensimmäistä kertaa hän oli mummulassa yötä ilman meitä vanhempia ollessaan 8kk ikäinen, kun me olimme ystävämme häissä. Toinen kerta oli viime kesänä kun minä vietin tyttöjeniltaa ystävieni kanssa ja Teppo taisi olla joillain festareilla.
Sennillä on nyt ikää 1v 7kk eli kovin usein hän ei ole yökylässä ollut, mutta ei tämän ikäisen tarvitse kovin usein mielestäni ollakaan. En raaskisi laittaa häntä yökylään joka viikonloppu tai edes kerran kuussa, mutta tällainen silloin tällöin tapahtuva yökyläily tekee kaikille osapuolille vain hyvää.


Yökyläileekö teillä lapset kuinka usein ja koetko sen tarpeelliseksi?




Pssst... Milla-Maria Koskela!
Voitin blogini 1v arvonnan, mutten ole pystynyt lähettämään voittoa sinulle kun en tiedä mihin lähettän sen, osoitettasi siis kaipailen. Voit laittaa sähköpostiosoitteesi minulle kommentoimalla johonkin postaukseeni niin kyselen sitten sinulta osoitettasi. Tai sitten voit halutessasi laittaa osoitetietosi suoraan minulle sähköposiini ninni.poyry88@gmail.com
Odottelen vielä tämän viikon loppuun asti. Jos en kuule sinusta niin laitan palkinnon seuraavalle henkilölle, jonka nimi nousi sinun jälkeesi seuraavana arpapussista. :)

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Ystis 2015

Vietimme eilen ystävänpäivää vanhempieni luona ja koolla oli taas iso porukka eli sisarusparvi lapsineen.
Pidimme kekkerit taas nyyttäriperiaatteella eli jokainen toi jotakin syötävää.

Me veimme mukanamme minun leipomia kuppikakkuja.
Ilahduta bloggaajakaveriasi-haasteen myötä sain Emoselta mm. ihania muffinsivuokia sekä nonparelleja ja Selinalta mm. ohjeen hänen lempimuffinseihin sekä neliskanttisia muffinsivuokia. Innoissani käytin näitä kaikkia leipomuksissani.
Eli kuppikakkujen muffinsi osuus on tehty Selinan suklaisella reseptillä. Hyviä niistä tulikin, tosin minulla kävi pikku moka... Koska meitä syöjiä oli tulossa niin paljon, päätin tuplata taikinan. Noh kaiken muun tuplasinkin paitsi sokerin! :D Mutta tämä moka ei juurikaan haitannut, sillä tein kuorrutteesta niin makeaa ettei varmasti kenellekään jäänyt makeannälkä. ;)
Toiset kuppikakut kuorrutin kaksivärisellä valkosuklaa-tuorejuustokuorrutteella ja toiset saivat vaahtokarkkikoristeet.
Kiitokset vielä Emoselle ja Selinalle ilahdutuksista, ne tulivat kaikki käyttöön. :)


Tekemäni kuppikakut valkosuklaa-tuorejuustokuorrutteella.

Nean ja Jaanan tuomisia.

Tekemäni kuppikakut vaahtokarkkikoristeilla.

Äitini tekemiä suolaisia herkkuja.



Menimme vanhempieni luo jo aamupäivästä ja kun pikkuiset olivat päiväunilla pelailimme me muut super farmari-lautapeliä. Se on todella kiva peli, heti kun me puupäät vain tajusimme kuinka sitä pelataan, ja Vilmastakin oli kiva päästä pelaamaan meidän kanssa. :)
Teppo ja Aleksi olivat pilkillä iltapäivään asti, mutta liittyivät sen jälkeen seuraamme. :)

Iltapäivällä sitten herkuteltiin jos jonkinlaisilla heruilla. Herkuttelun jälkeen lapsissa oli huomattavan paljon virtaa, joten minä ja Nea veimme heidät pulkkamäkeen. Voi sitä kikatusta ja käkätystä mikä lapsista lähti kun he viilettivät mäkeä alas. Illalla uni taisikin tulla kaikille helposti, Sennin sai ainakin laittaa yöunille normaalia aikaisemmin ja uni tuli heti. :D
Senni on muuten nyt oppinut sanomaan Vilma, vielä toissapäivänä se oli Iia ja nyt Iilma. Söpöä kun Senni menee siskonsa perässä ja huutaa Iiiilmaaa! <3

Alkuillaksi äitini oli keksinyt meille kaikille kivan pikku yllätyksen!
Meidän perheellähän on tapana aina pääsiäisenä järjestää munanmetsästys, jossa jokaiselle piilotetaan yksi sulkaamuna ja niitä sitten etsitään yhdessä. Nyt oli samantapainen leikki kyseessä, mutta suklaamunien tilalla oli söpöt ystävänpäivä ässä-arvat. Tällaisissa etsintäleikeissä meistä aikuisistakin tulee hetkessä lapsia kun kaikki koittavat löytää itselleen yhden arvan. :D
Kukaan ei tainnut päästä äkkirikastumaan arvallaan, mutta pikkuvoittoja tuli muutama. :)








Sellainen ystävänpäivä meillä. Oikein iloinen ja onnistunut, koko päivän kuului iloista höpötystä, pöpötystä, kikatusta ja käkätystä. Paikalla oli rakkaita ja tärkeitä ihmisiä, kyllä yhdessä on mukavaa. :)


Herkuteltiinko teillä ystävänpäivänä ja jos niin millä?

perjantai 13. helmikuuta 2015

1v arvonnan voittaja

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille!
Pyysin teitä kertomaan, millaisen kuvan olette minusta saaneet blogini kautta ja voi miten ihania kommentteja sainkaan. Kommenttinne saivat minut aivan punastumaan ja hyvälle mielelle, kiitos teille ihanille! 

Toivotan kaikki uudet lukijat lämpimästi tervetulleiksi! :)

Nyt on tullut aika julkaista blogini 1v arvonnan voittaja!
Kirjoitin arvontaan osallistuneiden nimet lapuille ja laput laitettiin Sennin kankaiseen kissakassiin.
Onnettarena sai toimia Vilma.
Kassia sekoiteltiin ja heiluteltiin jotta laput olivat varmasti sekaisin.
Kun kassin sisältö oli varmasti sekaisin, nosti Vilma sieltä yhden lapun ja siinä oli voittajan nimi.

Arpaonni suosi Milla-Maria Koskelaa!
Onnittelut voittajalle!!!
Laitatko sähköpostiosoitteesi minulle niin kyselen kotiosoitettasi sen kautta, jotta saan lähetettyä voiton sinulle. :)




Kun arvonta oli suoritettu, pääsi taaperokin leikkimään arvontalapuilla siskonsa kanssa. 
Keskittyneesti Senni otti laput yksi kerrallaan kassista ja antoi sitten Vilmalle, joka lajitteli ne sängylle. Kun kaikki laput oli otettu ja lajiteltu, katseli Senni niitä hetken mietteliäänä. Senni päätti taitella laput uudelleen ja kerätä ne takaisin kassiin ja sitten taas ottaa ne pois kassista. :D
Hassua miten noin pieni jaksaakin keskittyä tuollaiseen pikkunäpertämiseen, neiti yritti kovin keskittyneesti saada taiteltua lappuja samalla tavalla kuin miten minä olin ne taitellut ja osa menikin ihan "oikein".
Oli jälleen ihana nähdä kuinka hyvin tytöt tulevat toimeen ja selkeästi viihtyvät toistensa seurassa. ♡♡♡
Pienet sydänkäpyset ♡♡♡

Sydämmellinen on varmasti myös tämä päivä, onhan sentään ystävänpäivä!
Kahvittelimme ystävieni kanssa jo viikko takaperin, tämä päivä menee puolestaan perheen parissa.
Olen niin kiitollinen siitä, että minulla on ystäviä. Vaikka emme näe kovin usein, voin luottaa ystäviini ja kertoa heille asioistani, iloista ja suruista. Kuuntelen mielelläni myös heidän kuulumisiaan. He ovat kultaakin kalliimpia. ♡♡♡
Muistakaanhan rakkaat lukijat olla kiitollisia ystävistänne, he eivät ole itsestäänselvyys.
Elämä olisi takuulla kurjaa ilman yhtää ystävää, siksi toivonkin että jokaisella olisi edes yksi hyvä ystävä.




Minun ystäväni on kuin villasukka,
joka talvella lämmittää.
Ja minun ystäväni on kuin niitynkukka
joka saa minut hymyilemään.
Ota kädestä kiinni tule kanssani rantaan,
vien sinut katsomaan,
miten aurinko laskee puiden taakse
ja saa taivaan punertamaan


Sydämellistä ystävänpäivää!!!

torstai 12. helmikuuta 2015

Kun Mummu ompelee

Hurahdin yläasteella ompelemiseen, kiitos ihanan käsityöopettajani (ala-asteella en tykännyt sitten yhtään käsitöistä).
Kaikenlaista sitä tulikin ommeltua aina tilkkupeitosta vaatteisiin. 
Tekeleeni annoin usein lahjaksi mm. siskoni lapset saivat niitä jouluisin.

Vuosien varrella ompeluvimma on hieman laantunut, muttei toki kadonnut kokonaan.
Viime viikonloppuna autoin ystävääni verhojen ompelussa, mutta sitä ennen olen tainnut ommella joululahjojen parissa. 
Kohta voisi laittaa taas ompelukoneen surraamaan, sillä kävimme eilen äitini kanssa kangaskaupassa.
Äitini osaa ommella ihania lastenvaatteita ja ostimmekin kangasta erääseen projektiin jonka toivon äitini totetuttavan. Itsekin luultavasti kykenisin ompelemaan Sennille vaatteita, mutta minulla ei ole saumuria ja pelkällä ompelukoneella on kurja ommella vaatteita.

Sen sijaan minun olisi tarkoitus ommella Sennin huoneeseen lippuviiri ja nyt siihen on jo kankaat ostettuna, enää toteutus puuttuu. ;)
Äitini olikin jo ehtinyt ompelemaan Sennille ihanat pilkulliset legginsit Noshin kankaasta sekä söpön liivimekon minun ostamastani pandakankaasta.
Äitini oli myös virkannut ylisöpöt pannulaput Sennille! Minulla on itselläkin samankaltaiset ja Senni on ihaillut niitä kovasti, nyt hän sai ihan omat.
Kiinnitin Sennin leikkihellan kylkeen koukun johon pannulaput saa ripustettua. Nyt on hyvä kokkailla kun sormet eivät pala. :)






Onko sinulla sukulaista tai tuttavaa joka ilahduttaa perhettänne käsitöillään?
Vai oletko kenties itse näppärä näpeistäsi?


Blogini 1v arvontaan ehtii vielä osallistua! Palkintona on äitini ompelema käsipyyhe, sitruunan makuista valkosuklaata ja minun tekemiäni saippuoita. Arvontaan pääset tästä.

tiistai 10. helmikuuta 2015

D-C-FIXailua osa 1/2

Useammasta postauksestani on käynyt ilmi, että siskoni Jaana on ollut sisustusapunani.
Hän on loihtinut meille mm. ihanan liitutaulutyön jonka näkee tästä.

Yksi isompi projekti olikin Sennin huoneen ja siivouskaappin ovein tuunaus.
Ovet ovat alkuperäiset, 70-luvulta ja värikin oli sen mukainen. Pidän vihreästä väristä, mutta näiden ovien sävy oli sellainen myrkynvihreä, yök!
Ensin tarkoituksena oli maalata ovet, mutta ajatus hiomisesta ja maalaamisesta ja sitä kautta helposti jäävistä valuma- ja sutijäljistä eivät innostaneet.

Ovet päätettiin päällystää d-c-fix kalvolla. Kalvojen asennus käy huomattavasti sukkelammin kuin maalaaminen kun ei tarvitse tehdä pohjatyötä eikä odotella kuivumista. Lisäksi kalvot saa halutessaan irroitettua, ilman että alkuperäinen pinta kärsii.
Valitsin kalvoiksi valkoisen mattavärin ja se tekikin ovista raikkaat!
Ilman Jaanan apua kalvot olisivat vieläkin vaatehuoneessa rullalla, onneksi kätevä siskoni tuli asennusavuksi, kiitos Jaana.
Asentaminen oli periaatteessa ihan helppoa, mutta ilmakuplia ja kurttuja syntyi melkoisen helposti jos ei ollut tarkkana ja kalvon suojapaperia otti kerralla liikaa pois.
Ovia ei saa irroitettua, joten kalvot asennettiin (niska kenossa) kun ovet olivat paikoillaan. Yläkaappeja päällystäessä sai hieman varvistaa jotta yltti ihan ylös. :D
Ovien pyöreät vetimet ovat kiinteät, en edes yrittänyt lähteä repimään niitä irti vaan ne saivat jäädä paikoilleen. Vetimet eivät ole ehkä ihan minun makuuni, mutta kun valkoinen kalvo oli asennettu eivät vetimetkään näyttäneet enää hullummalta. :)


Tässä tulee ENNEN kuvat:


Eteisen siivouskaappi ennen fixausta.

Sennin huoneen kaapit ennen fixausta.





Ja tässä JÄLKEEN kuvat:




Eteisen kaappi fixailun jälkeen.

Kattovalaisin tuo hienon varjon valkoista ovea vasten. :)
Sennin huoneen kaapit fixailun jälkeen.



Sennin huoneen kaapinoveen laitoin myös kaksi sisustustarraa, siilin ja sienen. Minusta ne ovat söpöt, tuollaiset aidon näköiset ja ne ovat sellaista kangasmaista materiaalia. Haaveilen tuohon toiseen oveen samansarjan bambi- tai puputarraa.


Mitä pidätte lopputuloksesta, onko onnistunut?
Oletko sinä d-c-fixaillut?


maanantai 9. helmikuuta 2015

Legokortti ja muutama ilahdutuskortti

Lähiaikoina olen askarrellut muutaman kortin, joita en ole vielä esitellyt täällä blogissa.

Ystäväni poika täytti 3-vuotta ja hänelle tein kortin, jossa oli legopalikoita lippuviirejä.


Hupsista kuinka aika kuluu!
Nyt jo kolme täytät,
joka päivä vähän kasvat 
ja suuremmalta näytät!





Täällä blogimaailmassa on kiertänyt aivan ihana haaste, jonka tarkoituksena on ollut ihanduttaa bloggaajakaveria/kavereita.
Minäkin päätin ilahduttaa kolmea kaveria ja lähetin heille ilahdutuspaketit, jotka sisälsivät mm. askartelemani kortit. Korttien aiheet valitsin sen mukaan, mistä ajattelin kortin saajan/kortin saajan lapsen ja sitä kautta myös kyseisen blogikaverin ilahtuvan.
Etsin yleensä netistä kortteihin jotkin kivat runot, mutta näihin kortteihin päätin kirjoitella runot/lorut ihan omasta päästäni, näin sain niistä kortteihin juuri sopivat ja ne kertovat samalla pienen tarinan.


Pikkuinen bampi niityllä hyppii,
iloinen ja vilpitön sydän hällä rinnassa sykkii.
Kaikille tahtoo hän hyvä olla
ja uniisi saattaa hän kylään myös tulla.
Unissa hän laukkaa tuulen lailla
ja levittää hyvää mieltä kaikkialla.






Kaisa, Raisa vai Saila?
No eeei, sehän on ystävämme Maisa!
Mutta mitä Maisa tekee?
Hän värisateessa hyppelee.
Värisade iloiseksi tekee ja hauskasti varpaita kutittelee.





Nuuskaluikkunen, Nuuskatuikkunen vai Nuuskasuikkunen?
No eeei, sehän on ystävämme Nuuskamuikkunen!
Mutta mitä Muikkunen tekee?
Hän taikapilviä ihailee,
ne viestin Muumipeikolta sanelee 
ja hymy Muikkusen huulilla levenee.




Sellaisia kortteja tällä kertaa, toivottavasti kukin kortti on ilahduttanut saajaansa :)

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Herkkuja jokaiselle (gluteenitonta, vähälaktoosista ja lihatonta)

Sain vieraikseni ihanat ja rakkaat ystäväni, ensimmäistä kertaa tähän kotiin.
Nykyään on varsin harvinaista, että näemme kaikki viisi samaan aikaan.
Olikin todella mukavaa nähdä porukalla ja vaihdella kuulumisia. :)
Yhdellä ystävälläni on kaksi taaperoikäistä poikaa ja hekin olivat mukana. Pienet pojat olivatkin ainoat miespuoliset näissä kahvitteluissa, me naiset saimme höpistä siis rauhassa naisten juttuja. ;)

Arvaattekin varmaan, että leivoin jotain herkkua, ihan niin kuin teen aina kun saamme vieraita.
Tällä kertaa olikin hieman haasteellisempaa keksiä tarjottavia, sillä yksi ystävistäni on kasvissyöjä ja yhdellä on vähälaktoosinen ja luontaisesti gluteenitonruokavalio.
Makea leivonnainen oli helppo tehdä luontaisesti gluteenittomana, mutta suolaisen kanssa pitikin pähkäillä enemmän. Sellaiset valmiit gluteenittomat jauhoseokset eivät tässä tapauksessa käyneet kun niissäkin on jotain mikä ei sovi ystävälleni. Lopulta keksin tarjottavat ja ryhdyin miettimään niiden yksityiskohtia.

Mitä sitten tein tarjottaviksi?
Suolaisina pikkupurtavina tarjosin täytettyjä munanpuolikkaita, kasvis- ja kalatäytteillä (nämä tein hylatuotteilla). Etsin ensin jotain täyteohjeita netistä, mutta niissä oli usein mm. katkarapuja ja ne eivät sovi kasvissyöjä ystävälleni, keksin siis täytteet omasta päästäni.
Kasvistäytteeseen laitoin yrttimarinoituja fetakuutoita, aurinkokuivattutomaatti tuorejuustoa, smetanaa ja sinappia. Kalatäytteeseen tuli lämminsavulohta, ruohosipuli tuorejuustoa, smetanaa ja sinappia.
Molemmat täytteet tekivät kauppansa hyvin, mutta minä pidin enemmän tuosta kasvistäytteestä.
Olin näihin varsin tyytyväinen, sain loihdittua pientä suolaista jota kaikki pystyivät syömään ja ihan kivan näköisiäkin niistä tuli. :) 
Oli muuten ensimmäinen kerta kun tein täytettyjä munanpuolikkaita, mutta ei varmaankaan viimeinen.


kasvistäytteellä

kalatäytteellä

Makeaksi syötäväksi tein appelsiini-suklaakakun. Alunperin minulla oli ajatus tehdä ohjeenmukaan eräs suklaakakku mutta tajusin, että sitä ei voinut tehdä hylana. Tämäkin resepti on siis ihan omasta päästäni, pohjaa lukuunottamatta.
Pohja on tehty kultaranna pumpulikakku nimisellä ohjeella ja se on gluteeniton. Ohje on tarkoitettu kuivakakkuun, mutta hyvin se toimi kakkupohjanakin kun taikinaa teki vain 1/3 alkuperäisestä ohjeesta.

Tässä alkuperäinen ohje jolla tulee kuivakakku 1,8-2l vuokaan. Jos halaut tehdä vain yhden pienen kakkupohjan niin riittää kun teet vain 1/3 ohjeesta ja paistat pohjaa n. 30min.

3 munaa
3dl sokeria
4dl perunajauhoja
1tl leivinjauhetta
1,5tl vaniljasokeria
250g voita

Vatkaa munat ja sokeri todella kovaksi vaahdoksi ja lisää kuivat aineet. Sulata voi kiehuvaksi ja lisää se kiehuvana muiden ainesten joukkoon. Sekoita taikina hyvin, voi ei saa erottua taikinasta. Laita taikina vuokaan ja paista sitä 180 asteisessa uunissa 50-55min.

Kakkupohjan kostutin appelsiinimehulla ja sen päälle laitoin tekemäni appelsiini-suklaamoussen.

Mousseen käytin seuraavanlaisia aineksia:
400g viola appelsiinituorejuustoa
500g maustamatonta rahkaa
200g tummaa leivontasuklaata
4 liivatelehteä
2,5dl flora vanillaa

Sekoitin tuorejuuston, rahkan ja sulan suklaan keskenään. Liuotin pehmennetyt liivatelehdet tilkkaan vettä ja lisäsin ne joukkoon. Viimeisenä lisäsin vaahdotetun flora vanillan mousseen. Sitten vain mousse vuokaan pohjan päälle ja jääkaappiin hyytymään. 
Sokeria en lisännyt lainkaan sillä minusta suklaa ja flora vanillan toivat tarvittavan määrän makeutta. Jos kakusta haluaa makeamman voi siihen lisätä tuorejuustojen kanssa haluamansa määrän tomusokeria.

Kakun koristelin tomusokerilla makeutetulla kermalla, keltaisilla koristerakeilla ja itse tekemilläni sokerimassaruusuilla.
Minusta on kiva, että kakun koristelu antaisi edes jonkinlaisen vihjeen kakun mausta. Kakun ruskea väri antoi varmasti vinkkiä että siinä on suklaata, koristerakeiksi valitsin kauniin keltaiset rakeet kertomaan appelsiinin mausta.
Ruusut tein tuomaan keveyttä kakkuun. Sain Tepolta joululahjaksi erilaisia muotoiluvälineitä, joita käytin avuksi ruusujen tekemisessä (mm. pallopäistä työkalua jonka avulla muotoihin terälehdistä ohuita). Ruusut saivat päälleen vielä kaunista, kultaista elintarvikekimalletta.
Ruusun vihreät lehdet värjäsin pastaväreillä, jotka nekin sain Tepolta joululahjaksi. Aikaisemmin olen värjäillyt sokerimassaa ihan niillä perus elintarvikeväreillä ja niilläkin se onnistuu, mutta noilla pastaväreilä värjääminen oli huomattavasti helpompaa hommaa!






Kakku sai kovasti kehuja niin ulkonäkönsä puolesta kuin makunsakin. Tosin ehkei kukaan ystävistäni uskaltaisi sanoa jos olisikin pahaa, vaikka pyysinkin rehellistä mielipidettä, ;)
Ei vaineskaan, se että lapsetkin mussuttivat kakkua tyytyväisinä, kertoi sen että se oli onnistunut. Taaperot eivät taatusti olisi sitä syöneet jos se olisi ollut liian hapanta.




Koska ystävänpäivään oli enää viikko aikaa, päätin ripotella pöydälle punaisia suklaasydämmiä. :)
Nyt ystäväni ovat nähneet uuden kotimme ja etukäteis ystävänpäiväkakkukahvitkin tuli nautittua.
Kiitos vielä rakkaat ystäväiseni kun tulitte kaikki paikalle! <3



Miltäs tarjoiluni vaikuttavat?