lauantai 31. tammikuuta 2015

Papatiti 1v + ARVONTA

Tänään tulee täyteen vuosi siitä kun aloitin kirjoittelemaan blogia.

Toisaalta aika on mennyt kuin siivillä, toisaalta tuntuu kuin olisin kirjoittanut blogia aina.
Bloggaamisesta on tullut minulle tärkeä harrastus ja aionkin jatkaa sen parissa edelleen.
Tein jokin aika sitten postauksen siitä miksi kirjoitan blogia, sen voi käydä lukemassa tästä.

Kiitos teille kaikille ihanille lukijoilleni, jotka blogiani luette ja kommentoitte postauksiini.
Kommentit ilahduttavat aina ja antavat lisäpotkua jatkaa kirjoittamista. ♡

Blogini vuosipäivän kunniaksi päätin järjestää arvonnan teille rakkaat lukijat.

Säännöt ovat yksinkertaiset:
Kommentoi tähän postaukseen.
Kommentissa voit kertoa millaisen kuvan olet saanut minusta eli Ninnistä.

Mitään pitkää sepustusta ei tarvitse näpytellä (saa toki jos haluaa) vaan muutama sanakin riittää.
Jännittävää nähdä millaisen kuvan olen blogini välityksellä antanut itsestäni.
Kommentoimalla saa myös ehdottaa aiheita joista haluaisit minun kirjoittavan.

Jos olet rekisteröitynyt lukijani saat kaksi arpaa.
Anonyymina lukijana saat yhden arvan (muistathan laittaa jonkin nimimerkin).


Arvonnan palkintokin varmaan kiinnostaa?
Halusin palkinnon kuvaavan blogiani ja aiheita joista kirjoitan.
Pidän käsitöistä ja niiden tekemisestä. Nykyään, kun olen äiti, ei aikaa ole ehkä ihan niin paljoa käsitöille kuin ennen, mutta kokonaan en ole niitä hylännyt.
Sen sijaan äitini tekee ahkerasti käsitöitä ja osa niistä vilahtaa täällä bloginikin puolella.
Palkinnoksi lähtee ihana, äitini tekemä, käsipyyhe.
Pyyhkeen saa ripustettua näppärästi vaikka kaapin vetimeen kiinni taikka hellan luukunkahvaan, nappikiinnityksen avulla se pysyy hyvin paikoillaan eikä tipu alas. :)
Meillä on käytössä samankaltaisia pyyhkeitä ja ne ripustetaan aina hellankahvaan jolloin taaperokin ylettyy siihen näppärästi käsiään kuivaamaan.


Käsipyyhkeessä on söpö kuvionti



Olen intohimoinen leipoja, joten palkinnoksi lähtee fazerin ihanaa sirtuunanmakuista valkosuklaata. Siitä saa ihanaa kuorrutetta vaikka kuppikakkuihin kun sen sulattaa tuorejuuston tai suolattoman voin sekaan ja joukkoon laittaa tomusokeria makunsa mukaan. Toki suklaan voi syödä sellaisenaankin. ;)



Halusin antaa palkinnoksi myös jotain minkä olen omin pikkukätösin tehnyt. Osa varmaan muistaakin kuinka tein joululahjaksi itse saippuamassaa ja siitä tein erituoksuisia saippuoita. Saippuoita tuli iso läjä joten nyt palkinnon voittajakin saa tekemiäni saippuoita. Saippuat ovat kosteuttavia ja niiden kosteuttava ominaisuus vain paranee ajan myötä. Tuoksuina ovat valkoapila (minun lempparini), satsuma & spice ja vanilja. Vaniljasaippuassa olen käyttänyt aitoa vaniljaa joten se ei juurikaan tuoksu, mutta se on kauniin näköinen kun vaniljansiemenet näkyvät saippuassa.




Palkinto kokonaisuudessaan :)




Sellainen olisi arvonnan palkintopaketti.
Aikaa osallistua on 13.2 klo.12.00 asti.
Onnea arvontaan! :)

perjantai 30. tammikuuta 2015

Vintagekortti

Pääsin taas askartelemaan korttia, tällä kertaa kysessä oli onnittelukortti 30-vuotiaalle.

Halusin tehdä kortista vintagetyylisen, vanhanaikaisen ja harmoonisen.
Löysin synttärisankarista suloisen lapsuuskuvan joka minun oli aivan pakko saada liitettyä korttiin.

Korttia suunnittelin ja askartelin pitkän tovin, reilut kolme tuntia. Korttien askartelussa minulla aikaa kuluu eniten suunnitteluun, sommitteluun ja materiaalien valintaan.

Käyttämässäni valokuvassa sankarilla on päällään kaunis punainen mekko. Mekko tuo hauskasti kontrastia muuten niin särmikkääseen kuvaan, sillä kuvan tyttönen puuhailee vanhan jokkisauton ympärillä.

Kortin väreiksi valitsin luonnonvalkoisen ja beigen, ripauksella punaista jotta se sopisi mekkoon.
Herkkyyttä ja naisellisuutta tuomaan laitoin korttiin pitsiä ja "timantteja".
Valokuvaa kehystää, kultareunustarran lisäksi, fiskarsin leikkurilla leikattu sydänpitsikuvio.

Tällainen siitä sitten tuli:




Kortin saaja näytti ilahtuvan kortista (ja antamastamme lahjasta). Onhan tämä ainakin uniikki kortti, ei varmasti saa prikulleen samanlaista ja tämä on varmasti ihan kiva ja hauska muisto.

Mitäs mieltä te olette kortista?
Kuinka paljon teillä menee yleensä aikaa korttien askarteluun?
Olenko ainut jolla yhden kortin tekemiseen vierähtää helposti useampikin tunti?

tiistai 27. tammikuuta 2015

Värihaaste osa 4, ruskea

Olen nyt esitellyt kodistamme melko pirteitä värejä (turkoosi, vaaleanpunainen ja vihreä), joten nyt päätin etsiä kodistamme maanläheisempää väriä, päädyin ruskeaan.



Nyt kun olen tehnyt tätä värihaastetta olen yllättynyt siitä kuinka paljon meidän kodissa on kaikkea äitini tekemää! Toki olen ollut tietoinen, että täällä on kaikenlaista ihanaa mitä äitini on näppärin käsin tehnyt, mutta että näin paljon! Kotimme olisi taatusti paljon tylsempi ilman äitini tekeleitä ja tunnearvoahan mikään kaupasta ostettu ei voi korvata.
Nämäkin söpöt pienet huovutetut tammenterhot ovat äitini tekemät. :)




Tänne uuteen kotiin minun oli aivan pakko ostaa kylpyvaahtoa kun nyt on amme. Tämä suklaantuoksuinen on aivan ihana, ah kuinka ihanaa onkaan loikoilla suklaantuoksuisessa lämpimässä vedessä ja katsella kun taapero leikkii vaahdolla.



Keittiön tuolinpäälliset ovat ruskeat.



Moni reseptikirjani on saanut kansiväritykseensä ruskeaa. Moni näistä sisältää herkullisia suklaareseptejä.



Nipsu-sakset ovat myös ruskeat. Näitä olen pitänyt sellaisina parempina saksina ja katsonut vähän etten leikkele niillä mitä tahansa.


maanantai 26. tammikuuta 2015

Värihaaste osa 3, vihreä

Vihreä on yksi lempiväreistäni, etenkin sellainen raikas kesäinen vihreä miellyttää minun silmääni.

Tällaisia vihreitä asioita meiltä löytyy:




Pentikin viinilasit ja -kannu. Nämä sain kummeiltani ylioppilaslahjaksi, vaikka näitä ei tule kovin usein käytettyä niin pidän näistä kovasti.
Tuon vihreän kipon olen saanut lahjaksi siskoiltani ja se sopii hyvin noiden lasien viereen.




Äitini tekemästä tammenterhohattupallosta löytyy vihreää




Näistä keittiönverhoista olen tykännyt jo useamman vuoden, vasta nyt on tullut mieleen vaihtaa ne toisenlaisiin.




Näppärä äitini on tehnyt myös tämän söpön kangaskorin.




Siskoni Jaana on antanut Sennille tämän pienen matkalaukun.



Sennin huoneesta on käynti vaatehuoneeseen. Vaatehuoneen ovessa oli pienenpieni reikä, joka häiritsi minua. Laitoin oveen sisustustarroja ja yksi niistä peittää sopivasti pienen reiänkin.


Värihaaste osa 2, vaaleanpunainen

Ei ole varmaan kovinkaan yllättävää, että kodista jossa asustaa pieni taaperotyttö löytyy vaaleanpunaista.

Vaaleanpunaista löytyy meiltäkin melko paljon, aina hempeästä vaaleanpunaisesta ihan kirkkaaseen pinkkiin asti. Mm. osassa Sennin vaatteissa on vaalenapunaista, mutta löytyy sitä myös aikuistenkin lakanoista, astioista ja sisustuksesta. :)


Sennin pallovalosarja

Kipsitaulu Sennin (7kk) kädenjäljestä

Äitini ompelemat koristetyynyt

Sennin potkumopo

Enkelit, Ninni ja Teppo

Sennin jakkara ja pallo

Monissa reseptikirjoissani on myös vaaleanpunaista

Myös muumimukeista löytyy vaaleanpunaisen eri sävyjä

Vieraskirjamme


Vaaleanpunaista olisi löytynyt vielä vaikka kuinka paljon lisääkin, mutta vedin rajan näihin kuviin.
Eilen sain päähäni, että haluan lisätä olohuoneensisustukseen vaaleanpunaista. Voi olla että tämä jää joksikin aikaa haaveeksi, mutta haaveita pitääkin olla. :)

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Sennin 1,5v neuvola

Tänään olikin jännä aamu! Minulla oli nimittäin taas hammaslääkäri ja kaiken kukkuraksi heti aamu kahdeksalta. Taas paikkailtiin yksi reikä! Hammaslääkäri ei ole minun lempipaikkani, mutta pakko siellä on käydä jos haluaa pitää purukalustonsa edes jonkinlaisessa kunnossa.

Lisäjännitystä aamun toi se, että Sennin 1.5v neuvola oli myös tänä aamuna, klo.9.15.
Oli siis siinä ja siinä ehtisinkö mukaan neuvolaan. Tepolla on onneksi tänään iltavuoro töissä, joten jos minä en olisi ehtinyt mukaan neuvolaan olisi hän mennyt sinne Sennin kanssa kaksin.
Hammaslääkärissä ei kuitenkaan kestänyt kauaa ja ehdin hyvin mukaan myös neuvolaan.
Teppo tietenkin hoiti kaikki Sennin aamutoimet, aina aamupalasta pukemieen yms. Yleensä minä olen hoitanut aamutoimet jos olemme lähdössä jonnekin, mutta erinomaisesti tuo isikin ne osasi hoitaa. :)
Oli mukavaa, että pääsimme kaikki käymään neuvolassa. Näin kenenkään ei tarvitse selitellä ja muistella toiselle mitä siellä tapahtuikaan ja sanottiin. 
Ollaankin käyty aina koko porukka neuvolassa, Teppo on saanut sumplittua työvuoronsa niin että pääsee mukaan. Odotusaikana taisi olla yksi käynti, jonne menin yksin ja niitä käyntejähän minulla oli odotusaikana enemmän kuin normaalisti. Minusta on mukavaa, että myös lapsen isä haluaa olla mukana kuulemassa mitä lapselle kuuluu/miten hän kehittyy ja samalla hän voi kysyä mieltään askarruttavia kysymyksiä jos niitä on. 

Mutta nyt itse neuvolakäyntiin.
Ensin käytiin terveydenhoitajan juttusilla ja Senni mitattiin ja punnittiin. 
Tasaisesti kasvaa sekä paino- että pituuskäyrä, ihan niin kuin ennenkin. :)

Pituutta Sennillä on nyt 84,5cm (1v neuvolassa oli 77cm).
Painoa taas on 11410g (1v neuvolassa oli 9855g).
Päänympärys on nyt 49,3cm (1v neuvolassa oli 47,8).
Pituus menee siis +1 käyrällä, paino 0 käyrällä ja päänympärys on aavistuksen plussan puolella. Näin ne käyrät ovat tähänkin asti menneet, eli hyvä näin, tyttö siis kasvaa tasaisesti. :)

Terveydenhoitaja kyseli, että syökö Senni monipuolisesti ja tuleeko sanoja minkä verran. Vastasimme, että syö monipuolisesti ja sanoja tulee jo paljon. Senni sanoo jo joitain kaksi sanaisiakin lauseita (esim. äiti apua), tämä taito olisi kuulema lapsen hallittava 2v neuvolassa, mutta eipä siitä haittaa ole vaikka jo nyt osaa. :D
Pottailua terveydenhoita suosittele aloittamaan kesällä, kun ei tarvitse pukea niin paljoa vaatetta. Me tosin olemme aloittaneet pottailun harjoittelemisen jo reippaasti alle 1-vuotiaana, mutta kesällä voisi katsoa josko tyttö oppisi päiväkuivaksi.
Ensimmäiseen hammastarkastukseen tulee kutsu vasta 2-vuotiaana. Sennillä on jo kaikki hampaat puhjenneet, joten mieluusti olisin käynyt näyttämässä niitä jo aikaisemminkin. Nätisti ne pikkuhampaat kasvavat suussa ja hampaidenpesu onnistuu aamui ja illoin hyvin, joten maltamme odottaa kutsua vielä puolisen vuotta. ;)

Annoimme terveydenhoitalle taas täytetyn ESIKKO-lomakkeen josta näkee lapsen puheen kehityksen tason. Hienosti olivat kaikki osa-alueet kehittyneet ja ne menevät itse asiassa kaikki siellä yläkäyrillä. Sosiaalinen kanssakäyminen ja puheen ymmärrys olivat jo 1v neuvolassa siellä yläkäyrillä, mutta nyt myös puheen tuottaminen oli pompsahtanut ns. "normaalitason" yläpuolelle. Tämän me olimme kyllä osanneet aavistaakin kun neiti oppii uusia sanoja päivittäin. Tämä aamuna Teppo huomasi että Senni osaa sanoa kaukku (laukku), samalla kun heiluttelee omaa pientä käsilaukkuaan käsivarrellaan. :D

Osallistuimme myös vapaaehtoiseen Neuvokas perhe-tutkimukseen, jonka tarkoituksena on arvioida ja kehittää Suomen Sydänliito ry:n Neuvokas perhe -elintapaohjausmenetelmää. Lomakkeen kysymyksiin vastattiin rasti ruutuun- menetelmällä. Toinen kyselylomake tulee kahden vuoden kuluttua.
Kun olimme suostuneet kyselyyn saimme mukaamme pienen kassin, joka sisälsi täysjyväruishiutaleita, koulu näkkileipää ja tummaa nalle-pastaa. Tämä oli kiva ylläri, tulevat meillä varmasti käyttöön! Nämä kuuluvatkin ruokavalioomme. :)



Sitten siirryimme lääkärin vastaanotolle. Senni olisi tosin halunnut jäädä odotushuoneeseen leikkimään muiden lasten kanssa, mutta pienen suostuttelun jälkeen hän käveli reippaasti lääkärin huoneeseen. :)

Ensin lääkäri hieman kyseli meiltä vanhemmilta, että onko Senni sairastellut tai onko meillä jotain mistä haluaisimme erityisesti keskustella. Senni on pysynyt terveenä, jotain pikkunuhaa on ollut ja vauvarokko oli jo jokin aika sitten. Kovalta flunssalta ja vatsataudeilta olemme onneksi välttyneet, toivotaan että vältymme jatkossakin. Mitään kysymyksiäkään meillä ei ollut lääkärille.

Senni innostui huoneessa olevista palloista ja antoikin niitä lääkärille ja vei aina takaisin kun lääkäri heitti pallon. 
Hetken lääkäri leikki Sennin kanssa ja sitten oli aika hieman tutkia tyttöä.
Ensin lääkäri laittoi pöydälle rusinan ja Senni sai syödä sen. En sitten tiedä oliko rusinan tarkoitus tehdä tunnelmasta leppoisa vai tarkastetaanko pinsettiotetta vielä 1,5-vuotiailtakin.

Senni istui minun sylissäni ja lääkäri antoi hänen piirtää, samalla kun korvat ja silmät tutkittiin. Sydän ja keuhkot kuunneltiin stetoskoopilla, kuulo tarkistettiin kellon/kulkusen avulla ja lääkäri tunnusteli vielä tytön vatsaakin. Kaikki oli niin kuin pitääkin! :)

Lääkäri myös testasi Senniä seuraavasti: hän näytti kynän Sennille, piilotti sen paperin alle ja kysyin missä kynä on. Hienosti Senni osasi kurkata paperin alle ja näyttää kynän olevan siellä. 
Senni oli oma iloinen ja reipas itsensä eikä arkaillut yhtään ja saikin siitä kehuja.

Tällaisen tekstinpätkän lääkäri kirjoitti neuvolakorttiin:
Kasvu hyvää.
Sydän, keuhkot, näkö ja kuulo normaalit.
Sanoja tulee.
Kävely hyvää.
Iloinen ja näppärä tyttö.

En muistanut kirjoittaa Sennin päivärytmistä mitään 1.5v postaukseen joten laitan sen nyt tähän. Kellonajat ovat suuntaa antavia. Pääsääntöisesti päivärytmimme on päivästä toiseen sama, mutta liikkumavaraakin on, menemme sen mukaan mikä hyvältä tuntuu. Jos neiti päättää herätä kamalan aikaisin niin sitten rytmiä aikaistetaan tai jos hän nukkuukin pitkään niin sitten sitä taas venytetään. :)

Klo.7-9 Herää ja mennään aamupalalle ja hoidetaan aamutoimet.
Klo.10.00 Ulkoillaan, leikitään sisällä tai tehdään ruokaa ja muita kotitöitä.
Klo.11.00 Syödään päiväruoka.
Klo.11.30 Menee päikkäreille ja nukkuu noin 2 tuntia
Klo.14.30 Välipala
Klo.15.00 Ulkoillaan, leikitään sisällä, käydään kaupassa tai puuhaillaan milloin mitäkin.
Klo.17.00 Iltaruoka jonka jälkeen taas leikitään ja puuhastellaan milloin mitäkin.
Klo.19.00 Iltapala ja ilta toimet.
Klo.20.15 Iltasatu, jonka jälkeen tyttö viedään nukkumaan omaan sänkyynsä. Unikavereina toimivat vieläkin samat ja rakkaat pehmelolet, Fanny-pupu ja Ammuu-lehmäriepu.


Kaiken kaikkiaan meillä on oikein iloinen, reipas, sosiaalinen ja taitava 1.5v tytön tylleröinen <3

Senni ihailee neuvolan seinämaalusta.
Muistan itsekin ihastelleeni sitä lapsena.

maanantai 19. tammikuuta 2015

DIY pallovalosarja

Valaistus on mielestäni iso osa sisustusta, valoa pitää olla tarpeeksi!
En viihdy kovin hämärässä ja päivisin sälekaihtimet avataankin aina, jotta luonnonvaloa tulisi sisälle mahdollisimman paljon.
pelkkä luonnonvalo ei kuitenkaan riitä, etenkään näin talvisin.

Kotimme valaistus on pääosin ihan hyvällä mallilla, kaikkialla muualla paitsi Sennin huoneessa.
Asialle oli siis tehtävä jotain.
Lastenhuoneen katossa on tällähetkellä muumivalaisin (kuvan lampusta näkee tästä postauksesta).
Vanhassa kodissa se oli makuuhuoneessa ja se sopikin sine himmeän valonsa vuoksi erinomaisesti.
Uudessa kodissamme paras paikka muumivalaisimelle on ehdottomasti lastenhuoneessa. Sen tuoma valo ei kuitenkaan riitä. Muumivalaisimen lisäksi lastenhuoneesta löytyy myös pieni pöytävalaisin, mutta siinäkin on todella himmeä valo ja se sopiikin yövaloksi paremmin kuin esim. lukuvaloksi.

Olen haaveillut lastenhuoneeseen jalkalamppua, joka toisi lisää kaivattua valoa. Sitä ei ole kuitenkaan vielä hommattu.
Sen sijaan lastenhuone on saanut lisävalonlähteen itsetekemästäni valaisimesta, pallovalosarjasta!
Idean tähänkin sisustusratkaisuun sain isosiskoltani Jaanalta. Hän löysikin tähän tarkoitukseen täydellisen led-valosarjan joihin minä tein narupallot.

Monissa paikoissa voi törmätä happy lights-valosarjoihin, minun pallovaloni muistuttavat aavistuksen niitä.
Mitään tarkkoja kopioita happy lightseistä minun ei ollut tarkoitus tehdä. Happy lightsit ovat (tai ainakin ne mitä minä olen nähnyt) varsin tiivisti kieputettu täyteen ohuenohutta lankaa ja valo vain kuultaa niiden alta. Ne eivät siis varsinaisesti tuo valoa, mutta tunnelmaa taatusti sitäkin enemmän. :)
Minä taas halusin valosarjani tuovan myös valoa. Teinkin palloistani sen verran harvoja, että valo pääsee huoneeseen paremmin.


Näin minä tein pallovalosarjani.
Ostin vesi-ilmapalloja (tavalliset ovat liian isoja), puuvillalankaa (kahta eri väriä) ja erikeepper-liimaa.





Ensin leikkasin langoista sopivan pituisia pätkiä, ei liian lyhyitä, eikä liian pitkiä (laiskanlankoja) jotka menevät helposti solmuun. Kokeilemalla löytyy sopiva mitta, minun naruni taisivat olla jotain 80cm pitkiä. Jokaiseen palloon käytin kolme narunpätkää. Narut kiedoin somien ympärille vyyhdeiksi, se helpotti niiden käsittelyä jatkossa.




Seuraavaksi täytin vesi-ilmapallot. Kokeilin ensin puhaltaa niitä täyteen, mutta siitä ei sitten tullut yhtään mitään!!! Onneksi minulla oli ennestään ilmapallopumppu ja johan alkoi pelittää. :D
Palloja ei kannata pumpata ihan täyteen tai niistä tulee epämääräisen muotoisia, mikäli siis haluaa niistä pyöreitä.

Kun pallot oli täytetty ja langat pätkitty, sekoitin kulhossa 2/3 osaa erikeepperiä ja 1/3 osaa vettä keskenään sekaisin. Sitten langat kastettiin vesi-liimaseokseen ja kieputettiin haluamallaan tavalla pallon ympärille. Vesi-liimaseos kuivuu nopeasti sormiin ja silloin homma käy todella tahmaiseksi, siksi pesinkin käsistäni liimaa aina välillä pois.
Jos en ihan väärin muista niin jossain oli, että pallot olisi kääritty ensin tuorekelmuun, jotta sen saisi paremmin irti. Minun palloni kylläni irtosivat vallan mainiosti vaikken kelmua käyttänytkään. Voi olla, että jos tekee isompia palloja niin silloin se kelmu voi olla ihan tarpeen, tämä siis vain minun veikkaukseni.




Pallot kuivuivat melko nopeasti, jos olin tehnyt ne iltapäivällä niin olivat ne kuivia jo samana iltana. Pallojen kuivuttua oli aika poistaa ilmapallot. Pidin kiinni ilmapallon solmukohdasta, puhkaisin sen ja vedin pois. Jos solmukohdasta ei pidä kiinni jää ilmapallon riekale narupallon sisään ja sitä onkin hiukan hankala saada sieltä pois.




Sitten vain asettelin pallot led-valojen päälle. En kiinnittänyt niitä mitenkään, ainakaan vielä. Tungin ne valoon kiinni sen verran pienestä rakosesta, etteivät ne ihan heti tipu. Sennikin on lähinnä vain ihaillut uutta valosarjaansa ja huudellut PAVVO, joten hänkään ei ole niitä repynyt alas.





Lopputulos miellyyttää minua enemmän kuin osasin kuvitellakaan. Ajattelin ensin, ettei mistään led-valosarjasta juuri valoa tule, mutta yllättävän paljon se valaisee! :) Valokuvat on otettu aamupäivällä valoisaan aikaan, joten niistä ei kunnolla näe sitä kuinka paljon ne tuovat valoa.
Lankojenkin väreihin, vaaleanpunaiseen ja beigeen, olen tosi tyytyväinen, niiden valinnassa Teppokin oli mukana ja tietenkin myös Senni. ;)
Tämä tuunausprojekti antoi led-valosarjalle uuden elämän lastenhuoneessa ja lastenhuone sai kaivattua lisävalaistusta. :)
Minusta nämä ovat oikein nätit, niin ilman valoja kuin valot päälläkin.








Mitäs te pidätte tekemästäni pallovalosarjasta?



perjantai 16. tammikuuta 2015

Ilahduta bloggaajakaveria-haaste

Sain tämän haasteen Emoselta, Tipulassa Blogista. Kiitoksia Emonen!
Tällaiset hyvänmielen haasteet ovat mukavia. :)





Säännöt ovat yksinkertaiset (otin nämä suoraan suoraan Emosen tekstistä niin tulevat oikein):

- Kirjoita blogiteksti, jossa kerrot haasteen säännöt ja haastat mukaan valitsemasi bloggaajat (päätät itse määrän). Jos haluat, ylläolevaa kuvaa saa vapaasti käyttää postauksessa!

- Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille. Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivimmalla tavalla esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain omatekemää. Ilahduttaa voit myös vaikkapa kommenttien tai sähköpostin välityksellä!

- Voit tottakai ilahduttaa myös haasteessa jo mukana olevaa bloggaajakaveria, mutta silloin haastetun ei tarvitse enää itse haastaa uusia kirjoittajia. :)


Nyt laitan haasteen eteenpäin, haasteen saavat:

Minna (Harmaa ja muut iloiset värit)
Jaana (Hattaralandia)
Selina (Kun äiti kelaa)

Toivottavasti lähdette mukaan, pääsen sitten ilahduttelemaan teitä. :)

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Paketti pohjoiseen

Kummityttöni täyttää pian 11-vuotta, joten päätiin muistaa häntä pienellä paketilla ja kortilla.
Valitettavasti en voi ojentaa lahjaa hänelle kasvotusten kun itse asustan täällä eteläisemmässä suomessa ja hän Oulun seuduilla, välimatkaa on siis melkoisesti.

Onneksi posti kulkee ja pystyn sen avulla muistamaan hänen syntymäpäiväänsä.
Olen pyrkinyt valitsemaan aina sellaisia helposti lähetettviä lahjoja, eli ei mitään kamalan painavaa ja kooltaa isoa. Mitä vanhemmaksi tyttö on tullut, sitä hankalampaa on keksiä lahjaa, josta hän pitäisi ja joka olisi helppo lähettää.

Tänä vuonna paketissa tytölle lähti kahdet korvakorut, jotka löysin eräästä korukaupasta. Toivottavasti hän pitää niistä. Yritin valita sellaiset suht neutraalit, en mitään heppakorviksia tms. kun voi olla, että tytöstä ne ovat jo lapsellisia. Mielestäni löysin kivat korvikset, ei liian lapselliset eikä liian aikuismaiset.





Kortinkin tietenkin askartelin. Halusin antaa tyttömäisen, kauniin kortin, mutta en mitään liian lapsellista, teinihän tuo tyttönen alkaa kohta jo olemaan.
Kukkaset ja perhoset päätin unohtaa, jotenkin ne eivät nyt sovi kun on lunta ja pakkasta.
Sen sijaan tein kuviollisesta helmiäspaperista lumihiutaleita ja koristelin ne timanteilla.
Korttiin pääsi myös sievä keijukainen (juu kyllä keijuja voi olla talvellakin). Keijun kiinnitin korttiin tähden muotoisella haaraniitillä. Kun keijua siitää, paljastuu sen alka kultainen sydän, kiva pikku jippo minusta. :)








Mitä luulette, tykkääkö 11-vuotais?

tiistai 13. tammikuuta 2015

Värihaaste: turkoosi

Sain tämän kivan haasteen Jaanalta hattaralandia-blogista.
Tarkoituksena on esitellä kuvin viisi kodistaan löytyvää väriä, kukin omana postauksenaan.
Jokaisen väripostauksen yhteydessä haastetaan aina yksi blogi mukaan.

Minä aloitan haasteen TURKOOSILLA:



Korvakorut


Pyykkikori


Eteisen matto


Olohuoneen hapsuverhot


Lepakkotuoli

Jalallinen kakkuvati



Oikaisen nyt hieman ja haastankin kaikki viisi blogia kerralla.
Eli värihaaste menee seuraaviin blogeihin:

Äiti ja melukylän lapset
Kun äiti kelaa
Tipulassa
Harmaa ja muut iloiset värit
Danin elämää

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Keittiö, kolkosta kauniiksi

Olemme asuneet uudessa kodissa nyt noin 1,5kk.
Kotimme sijaitsee 70-luvulla rakennetussa kerrostalossa ja monin paikoin tuo 70-luku näkyykin täällä, valitettavasti. Eniten 70-luku näkyy keittiössä ja kylpyhuoneessa.
Minä en ole erityisen ihastunut 70-lukuun joten pyrin "piilottamaan" sen kodistamme. Siitä pidän, että täällä on paksut, hyvin ääntä eristävät, kiviseinät, mutta esimerkiksi keittiön välitilaan en ole tyytyväinen.
Asunto ei ole toki alkuperäisessä kunnossa, mm. ikkunat, kodinkoneet ja lattiat on päivitetty lähiaikoina tähän päivään sopiviksi. Moni tyytyisi varmasti asuntoon ihan tällaisenaankin. Minulle koti on paikka, jonka haluan kertovan ja näyttävän meidän perheeltä, joten sellainen siitä myös muokataan.

Päässäni onkin paljon sisustus- ja tuunausideoita. Kaikkia ei pysty kerralla toteuttamaan, aika ja raha eivät anna tähän mahdollisuutta. Toisaalta on kiva, ettei kaikkea saa kerralla, näin ei tule tehtyä hätiköityjä päätöksiä ja kokoajan on jokin juttu vireillä, ei ehdi pitkästyä. Hitaasti, mutta varmasti, tästä tehdään juuri meidän näköinen koti.
Olen luonteeltani näpertelijä ja tykkään suunnitella ja sommitella. Siskoni ovat myös sisustusihmisiä ja heidän kanssaan jaamme ideamme ja pohdimme yhdessä ratkaisuja koteihimme. Totesimmekin eilen Jaanan kanssa, ettei koti tule ikinä valmiiksi, aina löytyy jokin nurkka jonka haluaa laittaa uusiksi. :D

Tällä viikolla keittiömme on saanut meidän näköisiä palasia itseensä.
Haaveilen sellaisesta, Muumimammahenkisestä keittiöstä, mutta kuitenkin suht hillitystä. Tavaraa ei saa pursuta joka kolosta, yleisvaikutelman haluan pitää siistinä. Keittiö ei saa myöskään olla toisesta ääripäästä ei liian steriili/mielikuvitukseton.
Haluan, että keittiöstämme löytyy kivoja yksityiskohtia, katseen vangitsijoita, jotka kertovat omaa tarinaansa.

Näihin viimeisimpiin uudistuksiin en olisi pystynyt yksin, tarvitsin lähimmäisten apua ja sitä sainkin heti kun pyysin. :)
Halusin keittiöön hyllyn kaikille rakkaille purnukoilleni sekä tangot hellan viereiselle seinälle, johon ripustaa kauhat ja lastat roikkumaan. Koska seinät ovat kiveä, ei niitä voinut nakutella millään pikkunauloilla kiinni. Apuun riensi siskoni Nean mies, joka sai käyttöönsä kiviporan ja poraili reiät seiniin ja asensi hyllyn ja tangot. :)

Voisin kuvitella, että Muumimammallakin kauhat roikkuvat seinällä.
Tuosta ne on näppärä ottaa käyttöön.


Purnukkani, sulassa sovussa.
Hylly on ollut alunperin puunvärinen, mutta maalasin sen aikoinaan valkoiseksi,
miellyttää minun silmääni näin. :)


Keittiössämme ei ole liesituuletinta, sen takia hellan yläpuolella oli hölmön näköinen kolo joka oli mielestäni kolkko. Mietin ja pähkäilin mitä siihen oikein laittaisi. Kaikkia seiniä ei ole kiva porailla täyteen reikiä ja koristuksen olisi kestettävä kokkailusta tuleva kuumuus ja höyry. En saanut yhtään järkevää ideaa päähäni. Pyysin siskojanikin pähkäilemään siihen jonkin kivan jutun, joka olisi helppo toteuttaa.

Sitten se tapahtui, koloselle löytyi ihana sisustusidea! Siskoni Jaana sen keksi; liitutaulutarraa ja siihen kiva kuva! Jaana oli tuunaillut oman keittiönsä lipaston liitutaututarralla (siitä voi käydä lukemassa tästä) ja hän lupautui tuunailemaan myös meidän keittiön seinän. :)

Jaana on hyvä piirtämään, toisin kuin minä, ja saikin seinälle aikaiseksi oikein upean taideteoksen. Ihailin sitä koko eilisen illan ja tänäänkin olen sitä katsellut hymyssä suin. Ainakin vielä toistaiseksi tarra ja kuva ovat pysyneet hyvin seinällä, vaikka kokkailinkin.



Nyt tuo kolonen on kaikkea muuta kuin kolkko <3

Olen aivan ihastunut tähän.
Tekstikin sopii juuri minulle :)


Iso kiitos vielä kaikille teille ihanille mussukoille, jotka autoitte keittiön sisustamisessa. <3


Pääsitte nyt ensimmäistä kertaa kurkistamaan pikkuisen uuteen kotiimme. Esittelen keittiön kokonaisuudessaan vasta kun olen saanut muutkin tuunausprojektini tehtyä.
Seuraavaa projektia varten onkin jo tilattu materiaalit. :)


Mitäs piditte näistä keittiömme yksityiskohdista ja muutoksista?


lauantai 10. tammikuuta 2015

Terveellisemmät muffinit

Minun on tehnyt jo pitkään mieli taas leipoa jotakin! Olen tainnut jäädä leipomiseen koukkuun taas ihan totaalisesti.
Jotenkin tämä leipomisvimma oli saatava taltutettua. Leivoimme alkuviikosta Sennin kanssa kauraleipää, mutta nyt teki mieli leipoa jotain makeaa.

Sain hyvän syynkin leipoa, sillä siskoni Jaana oli tulossa kyläilemään ja kohentamaan keittiömme ilmettä. keittiön ilmeen kohentamisesta kuulette lisää lähiaikoina. Sen voin toki paljastaa, että kuppikakut liittyvät myös tähän projektiin.

Tällä kertaa en suunnannut leipomisvimmoissani reseptikirjojeni ääreen, vaikka mieli tekikin. Sen sijaan surffailin netissä ja yritin löytää jonkin terveellisemmän (tarkoittaa minulle vähäsokeristä, ei nopeita hiilareita/vehnäjauhoa ja ei kovia rasvoja). Ajattelin ettei sellaista ole olemassakaan, sokeri ja vehnäjauhot kuuluvat olennaisesti leivontaa. Yllätyin, sillä löysin kuin löysinkin melko terveellisen muffinsiohjeen: banaani-suklaamuffinit. Näitä oli kokeiltava!
Täysin sokeriton tämäkään ei ole, sillä banaanit itsessään sisältävät jo sokeria, mutta huomattavasti terveellisempiä kuin perusmuffinsit ja kuppikakut.

Kuten tavallisesti, muokkasin ohjetta mieleisekseni. Alkuperäisessä ohjeessa oli mm. kookosrasvaa ja proteiinijauhetta, korvasin ne rypsiöljyllä ja kaurajauholla.

Alkuperäisessä ohjeessa luki minulle myös yksi täysin vieras aines, psyllium! Mitä ihmettä se on, ajattelin! Google osasi kertoa minulle seuraavaa: Psyllium on jänönratamon (Plantago ovata) kuivatuista siemenistä valmistettua jauhetta, jota käytetään apuaineena gluteenittomassa leivonnassa. Jauhe on kuitupitoista, ja se antaa gluteenin tapaan taikinaan sitkoa. Psyllium on hajutonta ja mautonta.
Tämän luettuani päätin ostaa psylliumia ja sitä löytyikin ihan prismasta, ei tarvinnut lähteä erikoisliikkeisiin sitä metsästämään.

Tällaisen ohjeen sitten muokkasin:

3 banaania
1 rkl rypsiöljyä
2 kananmunaa
1 rkl hunajaa

1 dl kaurahiutaleita (sauvasekoittimella jauhoiksi hienonnettuina)
0.5 dl mantelijauhoa
0,5 tl vaniljakreemijauhetta
1 tl kanelia
Ripaus kardemummaa
1,5 rkl tummaa kaakaojauhetta (aitoa, ei oboyta tms)
1 tl leivinjauhetta
1 tl psylliumia
0,5 dl kaurajauhoja

Soseuta banaanit ja muut kosteat ainekset keskenään.
Sekoita kuivat ainekset keskenään ja yhdistä ne banaaniseokseen.

Kaada taikina muffinsivuokiin (noin 8kpl) ja paista 200 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.
Jos käyttää paperisia vuokia, on paiston ajaksi niiden tueksi hyvä laittaa esim. silikoniset vuuat, jotta taikina ei valuisi pitkin peltiä.


Ennen kuorrutusta



Alkuperäisessä ohjeessa muffinseilla ei ollut mitään kuorrutetta, mutta halusin niille edes jonkinlaisen kuorrutteen.
Tein ehkä maailman simppeleimmän kurrutteen: soseutin mansikoita ja banaania ja sekoitin ne pehmeään maustamattomaan jogurttirahkaan ja hyvää tuli!  Kuorrute toi muffineihin kivasti raikkautta. 
Kuorrute oli melkoisen löysää, mutta ihan kivasti sitä sai valuteltua muffineiden päälle. Koristelin muffinit vielä kuivatuilla banaanilastuilla.


Kuorrutuksien ja koristeiden kera.



Hiukan ennakkoluuloisesti lähdin maistelemaan kokeiluani, voisiko "sokeriton" ja vehnäjauhoton muffinsi olla hyvää... Oli se! Ei sitä nyt ihan voi verrata sellaiseen tuhtiin suklaiseen muffinsiin, mutta kyllä tällä makeanhimon sai selätettyä. Muffinit maistuivat myös Jaanalle ja Sennille. 
Muffinsit söimme lusikan avulla, liru kuorrute olisi muuten valunut pitkin käsiä.

Tämä oli kyllä ehdottomasti kokeilemisen arvoista!
Hyvällä omalla tunnolla minäkin söin yhden. :)

Onko kukaan muu kokeillut mitään vastaavanlaista reseptiä?