lauantai 12. joulukuuta 2015

Tunteikas päivä

Tänä aamuna äitini soitti ja heti ensimmäisistä sanoista ymmärsin, että nyt jokin vaivaa äitiäni. Oikeastaan arvasin jo mistä oli kyse, Mummo oli vaipunut ikuiseen uneen. :(
Suru on suuri, etenkin äidilläni, hän on juuri menettänyt oman äitinsä. 

Kuolema pysäyttää, sitä tajuaa että emme ole täällä ainiaan, aikamme täällä on rajallinen.
Mummo sai elää pitkän elämän ja toiveensa mukaan nukkui pois omassa kodissaan.

Tunteet ovat olleet tänään pinnassa ja itku herkässä. Muistot Mummosta ovat kultaiset. Muistot Mummosta liittyvät lähinnä lapsuuteni kesälomiin. Kesäisin kävimme Mummoa ja Pappuraa moikkaamassa. Mummo teki herkullista ruokaa, mutta sitä punaista maitoa en oppinut koskaan juomaan. Mummo leipoi maailman parhaita, ohuita ja rapeita, piparkakkuja. Mummolla oli jemmassa puisessa arkussa vaaleanpunaisia karamelleja, joita me lapset saimme. Mummo kutsui meitä lapsia Mummon pikkuenkeleiksi. Mummo oli vieraanvarainen ja hyväsydäminen.
Hänen elämänsä ei mennyt helpoimman kaavan mukaan, mutta uskon ja toivon että hän on nyt paikassa jossa hänellä ei ole huolia eikä murheita, ei kipuja ja vaivoja, paikassa jossa on hyvä olla. <3
Siellä hän on nyt miehensä ja lastensa luona jotka hän joutui elämänsä aikana hautaamaan.


Tunteikas päivämme sisälsi myös iloa. Tänään oli nimittäin Sennin muskarin joulujuhla ja ensimmäinen kerta kun Senni esiintyi jossain.
Tyttö itse ei osannut esiintymistä jännittää. En minäkään suuremmin jännittänyt, tyttömme on varsin reipas ja rohkea. Vaikka toki hieman mietitytti miten esitys sujuu kun meiltä on jäänyt harjoituskertoja väliin sairastelun vuoksi.
Meidän ryhmämme esiintyi ensimmäisinä. Näin pienten esityksissä mukana ovat aina myös heidän vanhempansa, joten minäkin kipusin lavalle. 

Esityksessä lapsilla on kehärummut joiden takana he piileskelivät. Musiikki soi ja oikealla hetkellä rummut laskettiin kasvojen edestä ja sanottiin "kukkuu". Yleisöstä kuului iloisia naurahduksia kun pikkuisen kurkkasivat rumpujensa takaa ja sanoivat kukkuu. Tämä toistui muutamia kertoja ja sitten lapset saivat näyttää kuinka hienosti osasivat soittaa rumpujaan. Ja hienosti kaikki soittivatkin.
Esiintyminen taisi mennä kaikilta ihan nappiin! Tämä äiti tunsi iloa ja ylpeyttä sillä hetkellä. Meidän pieni, soitti niin  hienosti ja osasi keskittyä esitykseen ja kaikki sujui mallikkaasti.




Kun esityksemme oli ohi ja olimme saaneet raikuvat aplodit, oli aika katsella muiden ryhmien esitykset. Senni halusi seurata esityksiä Papan sylistä. Papan pallero. :D
Tämä äiti sai purra hammasta kun lapset lauloivat niin hienosti. Se pienten lasten vilpitön ja herkkä ääni on jotain mikä liikuttaa minua aina! Oli hellyyttävää katsella kuinka joku haroi hiuksiaan, joku hameensa helmaa, joidenkin jalat eivät tahtoneet pysyä paikoillaan ja taisi joku kaivaa nenäänsäkin. He olivat aitoja, juuri sellaisia kuin ovat, lapsia.
Monta hienoa esitystä saimmekin katsoa.

Olimme sopineet ryhmäläistemme aikuisten kesken, että annamme muskariopelle jonkin yhteisen lahjan. Sovimme että annamme lahjakortin Pentikiin. Minä lupauduin keräämään rahat kasaan ja lupasin tehdä kortinkin.
Muskariope on kyllä lahjansa ansainnut. Hän on kannustava, mukaansa tempaava ja osaa ottaa lapset huomioon. Hän on aina niin iloinen ja ymmärtäväinen. Iso kiitos hänelle!

Joulujuhlasta jäi hyvä mieli ja Senni hyppeli ja kikatteli kotimatkan ja juoksenteli siskonsa kanssa. Vilmastakin oli varmasti kiva päästä näkemään pikkusiskonsa ensiesiintyminen.

Melkoista tunnemyllerrystä ollut kyllä tämä päivä. Päivään on mahtunut tunteita laidasta toiseen, mutta sitähän tämä elämä on, iloa ja surua. Vaikka jonkun elämä päättyykin, jatkuu elämä ja uusia syntyy, elämän kiertokulkua.

6 kommenttia:

  1. Otan osaa suureen suruunne. <3 Onneksi elämässä on myös iloa ja mikä voikaan olla suurempi ilo kuin oman lapsen kanssa touhuaminen - se parantaa pahimmankin olon! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Selina!
      Osasit pukea sen sanoiksi mitä hain takaa.

      Poista
  2. Osanottoni.♥
    Ihanan kuuloinen esitys teillä ollut. Sitä tulee itselläkin aina tippa linssiin kun katsoo omien lasten esiintyvän.♥

    VastaaPoista
  3. Osanotto suuren suruun. ♡ Onneksi teillä kaikilla on nyt tukena hyvät muistot mummosta. ♡

    VastaaPoista