keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Mitä postasit vuosi sitten-haaste

Sain Terhiltä, Äiti ja melukylän lapset-blogista haasteen, jonka ideana on kertoa mitä on postannut vuosi sitten ja pohtia onko elämä muuttunut niistä ajoista ja mitä ajatuksia vuosi sitten tehty postaus herättää. Kiitos Terhi haasteesta! :)

Postasin noin vuosi sitten piparitupareistamme
Olimme juuri muuttaneet tähän kotiin ja olo oli niiiiin helpottunut. Vanhassa kodissa, itse asunnossa ei ollut suuria vikoja. Mitä nyt lapsille ei ollut omaa huonetta ja keittiö oli pikkiriikkinen. Olisin kuitenkin voinut elää niiden pikkupuutteiden kanssa, mutta naapurini olivat viedä minulta järjen! Oli pakko muuttaa! 

Jotkin talon asukkaat tekivät jatkuvasti ilkivaltaa mm. varastelmalla vaunuistamme tavaraa, sotkemalla ja rikkomalla vaunujamme. Pyöristä tyhjennettiin renkaat ja pihan leikkialue tuhottiin ja sinne rikottiin lasia.
Yläkerrassamme asusti nuori nainen pienen koiransa kanssa. Koira kärsi ilmeisesti pahasta eroahdistuksesta ja haukkui öisinkin helposti 7tuntia putkeen, ulvoi ja kaivoi lattiaa. Koita siinä sitten nukkua kun oma vauvakin valvotti ja kun vauva antoi nukkua niin naapurin koira piti huolen, etten saanut unta. Isännöitsijä levitti kätensä kun valitin asiasta.
Lisäksi tämä nuori nainen vietti usein viikonloppunsa viihteellä ja aamuyöstä tultiin ryminällä kotiin. Monesti hänellä oli mukanaan poikaystävä ja usein heille syntyi riitaa humalapäissään. Riitelyn ääniin heräsi myös vauva. Aloin pelätä viikoloppuja, ne olivat pahinta aikaa.

Lopulta tämä nuori nainen muutti pois. Ajattelin, että nyt elämä helpottuu edes hieman. Olin väärässä! Tilalle muutti romaninainen lapsensa kanssa. Minulla ei ole mitään romaneita vastaan ja toivotinkin heidät tervetulleiksi ja juttelin usein kun nähtiin. 
Pian huomasin kuitenkin, että he eivät osanneet ottaa muita asukkaita huomioon. Pieneen asuntoon tunki koko suku paikalle ihan ihme kellonaikoihin ja meteli oli sen mukainen. He pesivät ilmeisesti koko suvun vaatteet taloyhtiön pyykkituvassa koska he olivat saattaneet varata sen itselleen koko viikoksi. Öiseen aikaan joku mies kävi huutelemassa pihalla naisen perään, kaikki heräsivät takuulla.
He tupakoivat parvekkeella ja karistivat tuhkat alas parvekkeeltaan ja tumpit sitten perässä. Asuimme heidän alapuolellaan, joten kaikki tuhka tuli meidän parvekkeelle. Kasvattamiani tomaatteja ei voinut enää syödä, koska ne olivat tupakantuhkan peitossa. Parvekekalusteiden pehmusteet olivat täynnä reikiä, jotka tupahantuhka oli polttanut. Onneksi ei syttynyt tulipaloa. Parveketta ei voinut enää käyttää, joka paikka oli tupakantuhkassa. Aloin olla jo hermoraunio. Mietin jo, olenko liian nipo vai voiko oikeasti olla niin huono tuuri naapureiden suhteen.

Sitten meitä onnisti ja löysimme meille sopivan uuden kodin! Sijainti ja kaikki oli juuri meille sopiva! Asunto oli vanha, mutta päätin tuunata ja ehostaa sitä. Kuulin taloyhtiöstä pelkkää hyvää, joten pakkasimme tavaramme ja muutimme.

Muutossa oli melkoinen urakka pienen taaperon kanssa, varsinkin kun joulukin oli ovella. Kaikki meni lopulta kuitenkin hyvin ja nyt olemme asuneet täällä vuoden verran. Olen ollut niin tyytyväinen, että muutimme! Täällä asuminen on ollut superihanaa, etenkin kun siihen edelliseen vertaa!
Täällä on ihanat naapurit! Täällä saa asua rauhassa eikä kukaan pidä meitä metelillään hereillä. Toki elämisen ääniä kuuluu, mutta ne eivät haittaa, ne kuuluvat normaaliin arkeen.
Olen saanut tehtyä kodistamme meidän näköisen, olen saanut isomman keittiön ja tyttö oman huoneen. :)
Tämä koti on ihana ja juuri sopiva meille!

Kun olimme muuttaneet tänne, halusin pitää pienet tuparit. Tupareiden oli oltava lapsiystävälliset. Pelkät kahvittelut kuulostivat liian tavanomaiselta. Koska joulukin oli ovella, päätin järjestää piparituparit. Tein elämäni ensimmäisen piparkakkutaikinan itse ja me kaikki leivoimme pipareita yhdessä.

Tupareiden kattaus

Elämä uudessa kodissa alkoi oikein kivasti ja olemme viihtyneet täällä erittäin hyvin.
Nyt on vain tullut yksi iso huoli ja murhe, mutta toivon ettei se johdu kodistamme. 
Meidän pikkutyttöä on vaivannut elokuusta asti kuiva yskä. Yskä alkoi flunssalla, jonka me kaikki sairastimme. Tytöllä todettiin ensimmäinen korvatulehdus, joka meni ohi ab-kuurilla, mutta yskä jäi. Kun yskä ei monen viikonkaan jälkeen helpottanut, määräsi lääkäri vahvaa yskänlääkettä. Tälläkään ei saatu mitään tuloksia. Juoksimme eri lääkäreiden luona, niin julkisella kuin yksityiselläkin puolella. Tyttö sai kokeiluun astmalääkkeet (kortisonisuihkeen ja ventolinen), niistäkään ei ollut apua. :(
Astmaa yskä ei siis ilmeisesti ole kun astmalääkkeet eivät auttaneet. Lääkäri määräsi sitten uuden ab-kuurin. Tällä kertaa hän sai lääkkeen, jonka pitäisi auttaa jos kyseessä on esim. mykoplasma. Kun kuuri aloitettiin, näyttikin hetken hyvältä ja yskä selvästi rauhottui. Enää tyttö ei herännyt yskimään öisin niin, että oksennus meinaa tulla, eikä aamuisin ja iltaisin kärsinyt yskänkohtauksista. Välillä päivisin saattoi yskiä kun riehui. Näytti siltä, että yskästä päästiin jo eroon. Kun pitkä ab-kuuri loppui, palasi myös yskä! :(

Olemme menossa jälleen huomenna lastenlääkärin juttusille. Nyt pelkään, että syy yskään piilee kodissamme. Mitä jos täällä onkin hometta?! Talo on vanha ja tasakattoinen. Olen tosin jutellut homeen mahdollisuudesta niin isännöitsijän kuin rakennusmiehenkin kanssa ja he ovat sitä mieltä, että on erittäin epätodennäköistä että täällä hometta olisi. Silti mielessä painaa, mitä jos kuitenkin on.
Jos näin olisi, meidän pitäisi taas muuttaa. Muutto ei houkuta nyt yhtään, tämä koti on meille niin hyvä. Toki jos hometta on niin ei muu auta kuin muuttaa. Kumpa yskään löytyisi jokin helposti poishoidetta syy, joka ei olisi vakavaa. Nyt kun tyttö on yskinyt noin 4kk, alkaa tilanne jo turhauttaa. Ehkä olemme huomisen jälkeen viisaampia, toivottavasti.

Melkoisesti on elämä siis muuttunut vuoden takaisesta postauksestani. Paljon hyvää on ehtinyt tapahtua ja olemme saaneet ihanan uuden kodin. Kumpa tämä koti ei vain olisi mikään homepesä ja vaarantaisi meidän terveyttämme.
Vuoden takaisessa postauksessa oli kuvia pikkuisista piparinleipojista. Voi kuinka pieniä he silloin olivatkaan. Meidänkin tytöllä ihan onneton hento tukka, ihan vauvan näköinen lapsonen vielä.
Piparituparit tuovat mieleen lämpöisiä muistoja perheestämme. Piparituparit olivat yksi hupsu idea jonka toteutimme ja vietimme aikaa yhdessä. <3


Pienet innokkaat leipurit isiensä kanssa <3


Tämä haaste oli todella mukava. Oli kiva kurkistaa mitä meille kuuluikaan vuosi sitten ja kuinka asiat ovat siitä muuttuneet.
Nyt olisikin hauska lukea mitä te muut olette postanneet vuosi sitten. 

Haastan KAIKKI ne, jotka eivät ole tätä haastetta vielä tehneet, mukaan haasteeseen. :)
Odottelen postauksianne innolla!

4 kommenttia:

  1. Ihanat piparituparit! Mukava nähdä, että aloittamani haaste lähti eteenpäin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)
      Tämä oli kyllä mukava haaste, kiitos kun aloitit sen. :)

      Poista
  2. Ai kauhee, millaisia naapureita teillä on ollut. Ja joko teidän muutostakin on jo vuosi aikaa? Tää aika menee kyllä kuin siivillä.
    Voi ei, toivottavasti syy löytyy ja toivotaan ettei siellä olisi hometta. Tsemppiä kovasti.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo entiset naapurit oli kyllä jotain kamalaa,onneksi nyt entisiä naapureita.
      Juu u, jo vuosi, ajatella. Täällä vuosi on mennyt kyllä hujauksessa.
      Kiitos tsempeistä. Ehkä syy yskään selviäsisi pian. :)

      Poista