tiistai 3. marraskuuta 2015

Äiti, mitä sinä teet?

Oman blogin kirjoittaminen ja muiden blogien lukeminen ja niihin kommentoiminen on minulle tärkeä harrastus, jolle annan lähes päivittäin ainakin pienen hetken aikaa. Nyt tahti on kuitenkin hieman hidastunut. Minulla olisi montakin ideaa mistä kirjoittaa ja luonnoksia onkin jo muutama. Muiden blogeja lueskelen edelleen päivittäin, mutta aina en malta kommentoida vaikka mieli tekisikin. Mistä tämä sitten johtuu, mikä aikani nyt vie?

Tajusin tämän kun taaperomme tuli eräs päivä viereeni, istuin keskittyneenä olohuoneen lattialla ja tyttö kysyi "äiti, mitä sinä teet". Vastasin tytölle, että askartelen.

Olemme äitini ja sisarusteni kanssa muodostaneet jo perinteeksi sen, että teemme joululahjat toisillemme itse.
Nyt on jo pidemmän aikaa tullut askarreltua ja väkerreltyä jos jonkinlaista. Näistä tekeleistä on tarkoitus syntyä joululahjoja tälle vuodelle.
Minulla on monta keskeneräistä projektia menossa ja joitain olen saanut jo ihan valmiiksikin. Olen aivan hullaantunut nyt kaikista väkertelyistäni ja voisin viettää varmasti päivä tolkulla niihin aikaa lähes tauotta. Nyt se ei kuitenkaan ole mahdollista, lapsen kanssa haluan pitää kiinni normaalista arjestamme, harrastuksineen, ulkoiluineen ja tietenkin ruoka- ja uniaikoineen. Koti sen sijaan on välillä melkoisen kaaoksen vallassa kun tiskien laittamisen sijaan levitän askartelutarvikkeeni pitkin laittioita ja pöytiä ja uppoudun käsitöiden maailmaan ja päästän luovuuteni valloilleen. Pikkuneitikin haluaa usein osallistua ja toki hän saa myös taitojensa mukaan tehdä omia askartelujaan. Usein kuitenkin ajoitan joululahjojen väkertelyn päikkäriaikaan ja iltaan/yöhön kun Senni on käynyt jo nukkumaan, silloin saan tehdä tekeleitäni rauhassa. Monena iltana olenkin huomannut, että olen ollut askarteluhuumassa jo monta tuntia ja nukkumaan olisi pitäny mennä jo ajat sitten. Niin se vain on, että kun se inspiraatio iskee niin silloin ne ideat on myös toteutettava. Lisäksi valmiita lahjoja pitäisi saada aikaiseksi melkoinen määrä, joten kuhniminen ei senkään takia käy nyt päinsä. En halua havahtua juuri ennen jouluaattoa siihen, että suurinosa lahjoista on kesken ja sitten teen niitä läpiyön itku kurkussa ja silmät ristissä. Haluan tehdä lahjat ajoissa valmiiksi ja nauttia niiden tekemisestä, antaa kaikkeni niille. Haluan tehdä lahjat ilolla, tunteella ja rakkaudella, lahjojen saajia ajatellen.




Mielenkiintoni vie nyt siis joululahjojen väkertely. Päätin, että teen niitä nyt kun se tuntuu mukavalta ja into väkertelyyn on kova. Jonkinlaisia postauksien luonnoksia olen tehnyt ja kunhan tämä askarteluvimma tästä laantuu ja valmiita paketteja on syntynyt enemmän, niin varmaan niitä sitten kirjoittelenkin loppuun. Muiden blogeja luen päivittäin, vaikken niihin välttämättä kommentoikaan. Älkää siis ihmetelkö mihin olen "kadonnut", täällähän minä ole  joulupuuhiin uppoutuneena. ;)




Joko teillä joululahjat, niiden tekeminen tai ostaminen ovat ajankohtaista? Oletko kenties jo hommannut kaiken vai jääkö se aina viimetippaan?

Joululahjojen väkertelyn lisäksi olen viimeaikoina askarrellut lasten kanssa isänpäivälahjoja ja täytyy sanoa, että aika kivoja paketteja on tulossa. :D
Lasten tekemät lahjat ja kortit ovat niin hellyyttäviä.

Minä en muuten ole suinkaan ainut joka meillä askartelee. Pääsin tässä yksi ilta käymään ihan YKSIN kaupassa. Kun tulin kauppareissulta takaisin, eteisessä minua vastaan juoksi iloinen tyttönen joka hoki "akkalleltiin isin kanssa!". Hetken olin että ai mitä, askartelitte? Ajattelin, että nyt tuo taapero höpisee omiaan, mutta eipäs höpissyt. He olivat oikeasti askarrelleen aivan ihastuttavat jouluenkelit. <3
Niin suloista ajatella kuinka he ovat niitä yhdessä tehneet ja voi että miten ylpeä tyttö niistä on. Enkelit saivat jäädä koristamaan keittiön hyllyä vaikka muuten en vielä tähän aikaan joulukoristeita suostu laittamaankaan. Joka päivä tyttö muistaa kertoa minulle kuinka he isin kanssa yhdessä askartelivat meille enkelit. Nämä enkelit laitan takuulla talteen. :)






2 kommenttia: