torstai 24. syyskuuta 2015

Tyttö tunteellinen

Taaperomme on aina ollut kovin temperamenttinen. Täytettyään 2v olemme saaneet huomata, että tyttäremme on myös hyvin tunteellinen.
Hän kokee tunteet vahvoina ja ilmaisee ne myös, mikä on mielestäni hyvä asia.

Tosinaan hyvinkin uhmakkaan hernenenun vastapainona neidistä löytyy herkkä ja tunteellinen puoli. Tyttö liikuttuu herkästi ja saa kyyneleet valumaan pitkin pienen poskia.
Yksi esimerkki tästä neidin liikuttumisesta tapahtui noin viikko takaperin. Senni ei ollut pieneen toviin nähnyt isäänsä kovin paljoa (töistä johtuen) ja ikävä oli melkoinen. Olimme eräänä päivänä tytön kanssa lastenhuoneessa ja sillä aikaa isi oli hiippaillut ulko-ovesta sisään ja mennyt istumaan olohuoneeseen. Minä toki tiesin tästä. Olin mielessäni ajatellut, että tyttö varmasti riemastuu ja saamme kuulla riemunkiljahduksia, niin kuin yleensä käy kun tyttö tapaa jonkun jota on kaivannut. Sylikumminsakin luo hän juoksee aina riemusta kiljuen ja haluaa syliin. En kuitenkaa osannut odottaa läheskään niin voimakasta reaktioa kuin minkä tyttö sai.
Menimme eteiseen ja siellä tyttö huomasin isin kengät. Kuului ilahtunut huudahdus"Isin kengät!". No niinpä on, mennään katsomaan onko isi jossain.
Pian tyttö huomasikin isin istumassa olkkarissa ja siitä se tunteidenvyöry vasta alkoikin. "Isi on tuolla". On vai, missä. "Joo, tuolla istuu". No niinpä istuukin. Tyttö alkoi hihittää ja nauraa innoissaan. Hän ei selkeästi enää tiennyt mitä olisi tehnyt, niin innoissaan hän oli. Hän oli niin iloinen että alkoi itkeä. Siinä vaiheessa Teppo pyysi tytön tulemaan luokseen syliin. Ilosta itkien tyttö juoksi isänsä syliin. Tässä vaiheessa äidinkin kyynelkanavat aukesivat. Siinä sitten itkettiin, ne olivat ilon kyyneleitä. Oltiin kyllä koko poppoo hyvin hämillään taaperomme reaktiosta, miten voimakas se olikaan.
Samantyylisiä tilanteita on ollut muitakin, mutta tämä on kyllä ehdottomasti saanut aikaan isoimman reaktion.
Tänäänkin tytöllä pääsi itku kun hän tajusi mitä oli tehnyt pottaan. Reppana nyyhkytti ja sanoi "kakkakikkae". :D
Asiasta päästiin onneksi pian yli kun kerroin, että niiden kuuluukin tulla pottaa eikä vaippaan. Hetken päästä kyyneleet oli pyyhitty ja tilalla oli iloinen ja ylpeä tyttö, iso tyttö joka osasi tehdä ne kakkakikkareensa pottaan. :D

Taapero osaa olla myös superkiitollinen ja iloinen hyvinkin pienistä asioista. Kun olimme kerran lähdössä autolla kauppaan, sai tyttö isältään jonkin kuitin ihailtavakseen. Silmät loistaen tyttö kiitteli "voi kiitos isi!", ihan kun olisi saanut jotakin todella hienoa ja erikoista tai sitä se kuitti taisi tytölle ollakin. :)

Nuket ja vauvat ovat aina kiehtoneet neitiä, mutta nyt hoivavietti on vahvistunut. Sen jälkeen kun siskoni perheeseen syntyi vauva, on meidän pikkuneiti halunnut kovasti hoitaa ja helliä kaikkia vauvoja. Vauvoja halutaan silittää, hyssyttää ja toistellaan "ei ole hätää". Jos vauva sattuu nukkumaan, kyykistyy tyttösemme vauvan viereen ja sanoo "kohta heää". Hyvin hellin ottein hän hoivaa vauvoja, hän vain haluaa mennä mahdollisimman lähelle pientä nyyttiä. Sen vuoksi olenkin pitänyt huolen että vieressä on aina joku aikuinen ettei tyttö vain horjahda vauvan päälle tai muuten vahingossa satuta.
Nuket ja pehmolelutkin saavat nykyään aimoannokset hellyttää ja tuttipullosta "tittimaitoa". Nuken kantokoppa on myös kovassa käytössä ja siinä hyssytellään milloin mitäkin lelua.

Varmasti melkoista tunnemyllerrystä tuolla kaksivuotiaalla uhmaikäisellä ja siksi sekä itku että nauru ovat erityisen herkässä. Välillä meillä vanhemmilla on kyllä hieman naurussa pidättelemistä kun toinen saattaa loukkaantua tai pahoittaa mielensä ihan hupsuista asioista. Emme tietenkään naura tytölle, sehän olisi ihan ääliömäistä, kerromme miten asiat ovat ja ettei ole mitään hätää ja iloisissa tilanteissa annamme tietenkin tytön iloita sydämensä kyllyydestä.
Tunteiden kirjo ja sen voimakkuus on tainnut yllättää ja hämmentää niin tyttöä kuin meitä vanhempiakin. En pidä tätä lainkaan pahana asiana, hyvä kun osaa näyttää tunteensa. Meidän vanhempien tehtävä on nyt opettaa hänelle kuinka tätä tunteiden kirjoa käsitellään ja osoittaa että tunteet ovat hyvä asia ja hänellä on oikeus tunteisiinsa.



Löytyykö muilta näinkin tunteellisia taaperoita?



Olettekos muuten huomanneet, että nyt ne taas alkavat, joulupostaukset! Jouluun on meinaan enää 3kk aikaa. Joulu on ihanaa aikaa <3
Vaikka pidänkin kovasti joulusta, yritän olla hössöttämättä siitä liian aikaisin tai menee maku koko jouluun. Jonkin verran olen kuitenkin joulua jo pohdiskellut ja muutamat joululahjat ovat jo työn alla ja päässä muutama idea vielä lisää. Teemme siis taas sisarusteni kanssa lahjat itse, siitä syystä pyrin aloittaa niiden tekemisen ajoissa ettei sitten joulukuussa iske kamala stressi.
Vielä en kuitenkaan ajattele joulua sen ihmeemmin. Nyt on vielä syksy, syksy on niin ihanaa ja kaunista aikaa. Pidän suunnattomasti syksyn väreistä ja siitä että ilma viilenee (en todellakaan ole mikään auringon ja helteen palvoja). Nyt on mukava taas sytyttää tuoksukynttilöitä ja käpertyä lämpimän viltin alle sohvalle, väkertelemään vaikka niitä joululahjoja. ;)
Puissa riittää vielä lehtiä ja odotanki koska se ihana värikirjo tulee ja pääsemme leikkimään lehtisateeseen, niin kuin viime syksynä teimme. :)


Lokakuu 2014

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti