perjantai 7. elokuuta 2015

Kyselevä kaksivuotias (+blogin pieni suuri muutos)

Kuukausi takaperin ihana tyttäremme täytti kaksi vuotta. Tämän vuoden synttärit on nyt juhlittu ja herkut herkuteltu. Minkälainen tuo meidän kaksi vuotias sitten oikein on?

Saamme edelleenkin olla iloisen, taitavan, sosiaalisen ja temperamenttisen tyttösen ylpeät vanhemmat. 
Sennin ollessa lähes 2-vuotias kirjoittelelin hänen taidoistaan. Vaikka aikaa tuosta postauksesta ei ole kuin pari kuukautta, ovat taidot taas karttuneet.

Kun tytöltä kysyy, montako vuotta olet, saa häneltä reippaan vastauksen: kassi vuotta ja leveän hymyn! :)
Laskeminen kiinnostaa tyttöä ja nyt hän osaa laskea jo seitsemään. Vielä hän ei käsitä kuinka paljon se seitsemän on, mutta hienosti laskee: yssi, kassi, komme, neejä, viisi, kuusi, eittemän!
Sen tyttö jo ymmärtää, mitä yksi (1) tarkoittaa. Hän saattaa esim. tulla luokseni yhden sukan kanssa ja sanoo: yssi ukka

Senni alkaa selkeästi jo hahmottamaan itseään ja omaa persoonaansa paremmin . Tämä näkyy mm. siinä, ettei hän enää kutsu itseään nimellään (Nenni tai Essi) vaan osaa jo sanoa minä: Minä haluan maitoa. Silloin tällöin hän osaa käyttää muista myös nimitystä sinä: mitä sinä teet?
Jos en nyt ihan väärin muista lukioaikaisia psykologian asioita, niin tämä liittyy lapsen erillistymisvaiheeseen, jolloin lapsen minäkokemus alkaa syntyä.
Uhmakin muistaakseni kuului tähän erillistymisvaiheeseen: toisaalta lapsi haluaa tehdä kaiken itse, mutta ajatus äidistä erkanemisesta pelottaa.







Puhe on taas kehittynyt ja lauseet ovat jo hyvinkin pitkiä. Uutena lisänä puheeseen ovat tulleet kysymykset. Kyselykausi on alkanut!!!
Tämän huomasin ensin kirjoja lukiessamme. Ensin Senni hoki kato, kato ja kun katsoin osoitti hän jotain kuvaa ja sanoi toi on? Hän halusi minun kertovan mitä tai mikä kuvassa on. Pian hän otti kysyvät sanat mukaan ja nyt kysellään jo ihan lauseina: mikä toi on? Kysymyksiä satelee päivässä monen monta! Usein tyttö kysyy asioita, joihin tietää jo vastauksen. Silloin saatan vastat tytölle kysymyksellä, no mikä siinä on ja silloin hän vastaa itse omaan kysymykseensä ja jatkaa puuhiaan tyytyväisenä. Miksi-sanaa ei ole vielä tullut mukaan, minulle ainakin riittää että että saan vastailla noihin hiukan helpompiin mikä-kysymyksiin. ;)

Pelkkää tyyntä ja tyytyväisyyttä meillä ei toki ole, sillä UHMA on rantautunut meille toden teolla. Äiti saa monesti vetää henkeä ja laskea ties kuinka moneen ja venyttää hermojaan. Tämäkin kuuluu lapsen kehitykseen, mutta minun puolestani saisi mennä mahdollisimman pian ohi. ;)

Jokin aika sitten meillä vietettiin noin parin viikon pätkä, jolloin kaikki meni neidin mielestä pieleen. Joka päivä herne vedettiin nenuun ja usein tälle herneilylle ei löytynyt syytä. Kesken leikinkin tyttö saattoi saada ihan hirveän uhmiskohtauksen. Täytyy sanoa, että olin itsekin lähes hermoraunio kun päivissä oli vähemmän tyyntä kuin myrskyä. 
Mutta tällepä löytyikin ihan luonnollinen syy (sen uhmaiän lisäksi)!
Miten tyhmäksi tunsinkaan itseni kun en ollut tajunnut, että tyttö tekee hampaita! Eräänä iltana hammaspesulla huomasin, että kaksi taaimmaista poskihammasta oli juuri tullut ikenestä läpi. Siksi tyttö oli ollut niin kamalan kärttyinen!
Senni teki ensimmäiset hampaansa 3kk ikäisenä ja muutkin tulivat aika nopealla vauhdilla, joten siitä on jo aikaa kun hän on viimeksi hampaita tehnyt. 
Pian kolmaskin hammas puhkesi. Tämän jälkeen tytön käytös muuttui selkeästi, päivät sujuivat jo huomattavasti paremmin, huh. Vielä kun se viimeinen hammas tulisi niin neidin kaikki maitohampaat olisivat sitten puhjenneet. :) Iso tyttö jo.



Potkuttelu sujuu jo hienosti.
Satulaakin voisi jo nostaa ylemmäs, on tainnut tulla taas kasvupyrähdys.



Iso tyttömme nukkuu nykyään juniorsängyssä, pinnis sai lähteä vaikka unet siinä maittoivatkin hyvin. Sängynvaihdosta teen varmaankin ihan oman postauksen.

2v neuvola on vasta ensi viikolla, jännä nähdä kuinka siellä sujuu. Kirjoittelen varmasti neuvolakuulumisiakin tänne. :)


Keinumaan!
Senni varmaan keinuisi koko päivän jos se olisi mahdollista.

Tähän postauksen loppuun kerron  vielä, että olen päättänyt julkaista jatkossa lapsista vain sellaisia kuvia joissa kasvot eivät näy. Niin suloiset kuin lapsosten kasvot ovatkin, koskaan ei voi tietää kuka blogissani vierailee ja kopio kuviani ja mihin niitä käyttää.
Mietin ensin kuvien vesileimaamista. Se ei estä kuitenkaan kuvien kopiomista ja kasvojen rajaamista omaan käyttöön, mitä se sitten ikinä onkaan.
Sitten harkitsin blogini muuttamista julkisesta suljetuksi eli vain rekisteröityneet lukijat pääsisivät lukemaan kirjoituksiani. Tämäkään ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta, sillä moni sukulainen ja tuttu lukee blogiani anonyymisti. Yksi blogini tarkoitus on pitää tutut ja sukulaiset tietoisina meidän elämän menosta, jos he niin haluavat. Kaikki eivät, syystä tai toisesta, lue blogiani rekisteröityneenä enkä halua ketään siihen pakottaa/painostaa. En siis ainakaan vielä muuta blogiani suljetuksi.
Lapsia suojellakseni olen siis päättänyt, että en julkaise heistä enää kasvokuvia täällä. Tulen ottamaan kuvat sellaisesta kuvakulmasta, joissa kasvot eivät näy. Tämä toki vaatii minulta harjoittelua, mutta ehkä saan aikaan kivoja kuvia niinkin etteivät ne pienet suloiset kasvot niissä näy.
Kirjoittelen silti jatkossakin kuulumisiamme ja puuhistamme tänne, kuvien kera. Mikään muu ei siis ainakaan vielä muutu kuin nuo kuvakulmat lapsista. Ne kasvokuvat jäävät sitten kotialbumeihin. :)


<3



Löytyykö muilta kyseleviä taaperoita? 

Mitä ajatuksia tämä kasvokuvien pois jättäminen herättää?

3 kommenttia:

  1. Meilläkin Aino kyselee ja toteaa kaikenlaista, on nuo taaperot vain niin ihania.♥
    Minua ei ainakaan kasvottomuus haittaa. :) Mä olen vähentänyt paljon lasten kuvia, mutta välillä kasvotkin näkyy. Kyllä sitä aina kuitenkin miettii että miten jotkut voi niitä kuviä käyttää väärin. :/

    VastaaPoista
  2. Minä olen blogini alusta lähtien peittänyt A-murun kasvot eikä hänen oikea nimensä vilahda blogissa. Minä voin itse päättää mihin laitan naamani, mutta kolmevee ei - toki eihän postauksistani hänelle hallaa varmaan olisi, mutta ikinä ei voi tosiaan tietää kuka blogia lukee. Arvostan päätöstäsi, en vain siksi että itse teen samoin, vaan sen vuoksi että koskaan ei voi mielestäni turvata liikaa omaa lastaan. <3

    VastaaPoista
  3. Minäkin ymmärrän päätöksen hyvin. :) Vaikka kukaan ei välttämättä koskaan kuvilla mitään väärää tekisikään, niin mä haluan pitää lasten yksityisyydestä kiinni. Välillä tekisi hirmuisesti mieli jakaa joitain kuvia, koska tytöt ovat niiiiiiiin söpöjä, mutta aina on yksityisyys ja "varman päälle -turvallisuus" voittanut. :)

    VastaaPoista