sunnuntai 9. elokuuta 2015

Kesälomaa: kun äiti vapaalle vaihtoi!

Minulla on maailman ihanimmat ystävät! Osa ystävistäni ovat olleet osa elämääni jo ala-asteelta asti ja osa lukiosta. 
Nykyään näemme koko porukalla melko harvoin. Elämme jokainen hiukan erilaista elämänvaihetta, emmekä kaikki asu enää edes samassa kaupungissa. Mutta sitten kun näemme, riittää juttua samanlailla kuin silloin opiskeluaikoina, ihan kuin emme olisi erossa olleetkaan. Tämä merkitsee ainakin minulle sitä, että olemme hyviä ystäviä ja pystymme keskustelemaan asioista avoimesti vaikka viime tapaamisesta olisikin aikaa. 

Eilen koitti vihdoinkin se päivä, jolloin saimme viisihenkisen ystäväjoukkomme kasaan ja saimme viettää laatuaikaa yhdessä! 
Olemme pyrkineet järjestämään niin, että tapaisimme edes kerran tai pari vuodessa koko porukalla. Sellaisia kahden taikka kolmenkeskisiä kahvitteluja on toki enemmän, mutta sellaisia tapaamisia joissa me kaikki olisimme läsnä on vaikeampi saada totetumaan. 
Eilistäkin reissua suunnittelimme monta kuunautta, jotta kaikki varmasti pääsisivät paikalle. Tosin viimemetreillä näytti siltä, että juokkomme olisi tällä kertaa kutistunut neljään, mutta onneksi niin ei käynyt.

Yksi ystävistäni asuu Tampereella ja hän ehdottikin, että tapaisimme siellä ja hän näyttäisi meille hiukan Tamperetta. Tämä sopi kaikille ja aloimme suunnitella reissua Tampereelle, tyttöjen kesken.
Lauantaina tämä piiiiitkään odotettu päivä koitti ja puolilta päivin lähdimme kimppakyydillä Tampereelle. 
Perille päästyämme vaihdoimme hiukan kuulumisia ystävämme luona ja ihailimme hänen kotiaan ja veikeitä frettejään, hassuja otuksia. :D
Pssst, pahoittelut kuvien huonosta laadusta, räpsin ne puhelimella.






Ystävämme halusi viedä meidät lempipizzaravintolaansa Napoliin.
Matkanvarrella oli monia ihania pikkuputiikkeja! Erityisesti minua houkuttelivat putiikit joissa myytin kauniita suomalaisia käsitöitä sekä ne putiikit joissa myytiin supersöpöjä lastenvaatteita. Joskus on kyllä pakko päästä ostoksille Tampereelle, mutta se vaatiikin sitten ihan oman päivänsä. :D






Pizzeriassa listalla olikin 100 erilaista pizzaa ja lisäksi pastoja ja salaatteja. Minä päätin kokeilla jotain uutta ja otin pizzan jossa oli mm. etanoita! Joo o, etanoita! 
Oli kyllä ihan superhyvää pizzaa! Tosi tuhtia ja rasvaista, mutta niiiiin hyvää. Sain ihan uuden makuelämyksen, koskaan en ole aiemmin tuollaista pizzaa syönyt. Onneksi kokeilin, enkä enää yhtään ihmettele miksi ravintolaan oli ulos asti ulottuvat jonot. :)






Kun pizzat oli syöty, tai ihan kokonaan ei kukaan tainnut jaksaa syödä, lähdimme kävelemään kohti Pyynikin näköalatornia. 
Kun olimme könynneet mäen ylös ja päässeet tornille asti, oli pizzoja sulateltu jo sen verran että jaksoimme maistella Pyynikin suosittuja munkkeja. Munkkeja sai muuten myös gluteenittomana ja maidottomana!
Ostimme myös liput nökötorniin ja pääsimme ihailemaan Tampereen maisemia. 






Seuraavaksi suuntasimme takaisin ystävämme kotiin ja istuskelimme siellä ihan rauhassa, jutellen, höpisten ja kuulumisia vaihdellen. Ihan mahtavaa päästä jutustelemaan tyttöjen kesken, ilman miehiä ja lapsia! ;)
Harmikseni minulle iski migreeni, ei pahana mutta kuitenkin. Onneksi oli lääkkeet mukana. Nyt on ollutkin monena päivänä sitkeä migreeniputki, varmaan nämä helteet tehneet tehtävänsä. :/

Jutustelimme useamman tunnin. Ystävämme oli tehnyt meitä varten herkullisen juustopöydän jossa oli erilaisten juustojen lisäksi mm. viinirypäleitä, keksejä, sipsejä ja karkkeja, kaikenlaista pientä hyvää naposteltavaa. 
Koska ystävänikin tietävät minun olevat innokas leipoja, pyydettiin minua leipomaan jotain herkkua. :D
Innoissani tietenkin leivoin. Haastetta tähän leipomukseen toi se, että sen oli oltava luontaisesti gluteeniton. Nyt voin kuitenkin ylpeänä todeta, että onnistuin tekemään herkullisen, täysin jauhottoman, suklaakakun. Teen kakusta ja sen valmistuksesta ihan oman postauksensa.






Tampereella olisi ollut vaikka kuinka paljon nähtävää, mutta läheskään kaikkea ei saa mahdutettua yhteenpäivään. Rauhalliselle jutustelullekin pitää jättää aina aikaa. 
Illalla ystävämme vei meidät kuitenkin vielä 25 kerroksisen Tornihotellin huipulle. Huipulla oli baari/terasssi. Ostimme juomat ja kun löysimme vapaat paikat terassilta, istahdimme alas nauttimaan virvokkeista ja toistemme seurasta ja upeista näköaloista jotka avautuivat tornin huipulta. Iltahämärässä kaupunki on niin kaunis kaikkine valoineen.

Hiukan ennen puoltayötä osa porukasta jatkoi iltaa toiseen baariin, jossa pääsi tanssimaan ja osa lähti junalla kohti kotia. 
Minä päätin lähteä yöjunalla kotia kohti. KERRANKIN minulla oli mahdollisuus mennä ihan YKSIN kotiin nukkumaan, herätä juuri silloin kun minä itse haluaisin ja syödä juuri silloin kun haluan ja juuri sitä mitä halua. :D
Pahaksi onneksi migreeni kuitenkin palasi kun pääsin kotiin. Ensin lähti taas näkökyky osittain (tämä oire on ollut osa migreeniäni vasta siitä asti kun aloin odottamaan Senniä), tällöin ei ole kipuja mutta on se melko ikävää kun ei näe ja varsinkin ensimmäisillä kerroilla se pelästytti. Kun näkökyky palaa tulee tilalle se kaamea päänsärky! Mitenkäänpäin ei ole hyvä, kaikki valot, heilahdukset ja tuoksut sattuvat. Migreenilääkkeet eivät meinanneet auttaa, niitä onkin mennyt lyhyessä ajassa nyt todella monta. Yö meni siis vähemmän levollisesti ja aamulla oli tosi hönttiolo ja särky vain jatkui. Aamun sitten koitin saada itseni kuntoon juomalla kamalat määrät vettä. Onneksi sain toipua ihan rauhassa, pääsin rauhassa vaahtokylpyyn ja sain pidettyä kodin hiljaisena jotta äänet eivät pahentaisi särkyä.
Pikkuhiljaa tokenin ja iltapäivällä vointi oli jo ok. Taaperoa oli jo kova ikävä! Miten ihanaa olikaan päästä taas halaamaa omaa pikkuistaan. Tällainen irrottautuminen teki varmasti meille kummallekin hyvää. :)
Vaikka tuo migreeni nyt vei osanta kivasta päivästä, ei se onnistunut pilaamaan päivää. Nautin suuresti ajasta ystävieni kanssa ja tämä tulee ehdottomasti olemaan yksi ihana yhteinen muisto lisää. 










Kiitos vielä tytsyt, oli aivan mahtavaa! 








Ps: Senni oli viettänyt kivan päivän isin kanssa kun "äiti uhlii tampeeella". ;)

2 kommenttia:

  1. Oi miten kivalta kuulostaa! Ihanaa, että teillä on säilynyt tiivis ystäväporukka!

    Harmi tuota siun migreeniä, ja miten kaikki taudit osaavatkin iskeä juuri silloin kun äidillä olisi hetki lapsivapaata... :P

    VastaaPoista