perjantai 31. heinäkuuta 2015

Kesälomaa: Muumimaailma

Niin se vain hurahti, lähes kaksi viikkoa lasten kanssa lomaillen.
Kaikenlaista kivaa olimme suunnitelleet ja suurinosa saatiinkin toteutettua, surkeista säistä huolimatta.
Tälläkin viikolla Teppo ja Vilma ovat saaneet runsaasti kahden keskistä aikaa, minusta se on tärkeää. Silloin he voivat keskittyä vain toisiinsa ja puuhailla yhdessä kivoja juttuja. 

Tälläkin viikolla Vilma on päässyt kalastamaan isänsä kanssa, ensimmäistä kertaa soutuveneellä. Siitä olenkin saanut kuulla juttuja ja nähnyt videoita. :)
Minäkin sain oman hetken kahden Vilman kanssa. Kävimme nimittäin shoppailemassa neidille vaatteita.
Ostoksilla oli kiva käydä ihan ajan kanssa ja rauhassa, pystyi paremmin keskittymään eikä tarvinnut hötkyillä tai vilkuilla mitä taapero puuhaa.
Melkoisen vaatekasan kanssa suuntasimmekin sovituskoppiin ja monia kivoja vaatteita päätyi ihan ostoskassiin asti. :)

Koko perheen voimin olemme puuhailleet aika perusjuttuja, ulkoilua ja tytöt ovat keksineet sisälläkin monenlaisia leikkejä. Pyrimme välttämään hötkyilyä ja liikaa aikatauluttamista, rento oleilu tekee hyvää.
Tämän kesän kohokohta lasten kanssa taisi kuitenkin olla tiistaina kun menimme koko konkka ronkka Muumimaailmaan!

Muumimaailma oli meille kaikille uusi tuttavuus. Mietimme ensin olisiko Muumimaailma hyvä paikka kun matkaa meiltä on sinne melkoisesti ja mietimme viihtyisikö Vilma siellä (olisiko Muumimaailma liian lälly paikka 9-vuotiaalle). Vilma oli kuitenkin nähnyt mainoksen Muumimaailmasta, ennen kuin olimme edes maininneet asiasta mitään, ja sanonut haluavansa Muumimaailmaan. Päätös oli tehty, menemme Muumimaailmaan jos vain on hyvä sää.

Tiistaina oli onneksi poutaista (muina päivinä taisikin olla sateista), joten pakkasimme eväät ja lapset autoon aikaisin aamulla ja lähdimme ajamaan kohti Naantalia.
Tämä oli ensimmäinen kerta kun matkasimme näin pitkän matkan tyttöjen kanssa autolla. Yhteen suuntaan aikaa meni noin 2,5 tuntia. Matkat sujuivat onneksi ilman minkäänlaista kitinää ja vikinää, kiltisti jaksoivat kumpikin istua eikä kesken matkan tarvinnut pysähdellä. 




Muumimaailma oli satumaisen ihana paikka! Se oli osattu toteuttaa hienosti luonnon keskelle, kauniille saarelle. Käytävät olivat suloisia mukulakavikatuja ja monin paikoin sai ihastella kalliota kera sammalpeitteen. Suloiset Muumilaakson rakennukset oli toteutettu hienosti. 
Lapset tutkivat paikkoja ihmeissään, etenkin Vilma oli aivan tohkeissaan. Hän sai toimia kartturinamme ja oli aivan täpinöissään kun sai lukea kartalta mikä kohde on seuraavaksi luvassa.
Senniin suurimman vaikutuksen taas puolestaan tekivät Muumihahmot, jotka kulkivat pitkin Muumimaailmaa. Kaikkia piti päästä halaamaan! Senni ei pelännyt tai arkaillut hahmoja lainkaan, vaikka ne olivatkin pieneen taaperoon verrattuna valtavia. Aina uuden hahmon nähdessään pienen jalkoihin tuli hurjasti vauhtia ja kädet ojossa mentiin halaamaan. 
Muumipeikko, Niiskuneiti, Hemuli, Sosuli, Niisku, Rouva Vilijonkka, Pikku Myy, Tuutikki, Nipsu, Muumimamma ja Aliisa olivat helposti halattavia. Sen sijaan vikkeläkinttuisen Haisulin perässä Senni kipitti pitkän matkaa ja puikkelehti ihmismassan läpi päästäkseen halaamaan. Lopulta sai kuin saikin halattua. Senni onnistui jopa halaamaan Aliisan mummoa, Noitaa, vaikka hän ei omien sanojensa mukaan pitänyt sellaisesta hempeilystä kuin halaaminen ja Muumitkin olivat älllllöttävän kilttejä. ;)


Uimahuone

Muumimamman jättikurpitsa, josta Pikku Myy teki itselleen majan.

Pikku Myy vaihtoi läpyjä lasten kanssa ja näytti kieltä :D

Hali Muumimammalle :)

Mörkö ja sydämen muotoinen näkinkenkä

Sosuli innostui oikein poseeraamaan kun näki kameran Tepolla :D


Vietimme Muumimaailmassa noin 6 tuntia. Aika meni kyllä hujauksessa! 
Kuten olimme osanneetkin aavistaa, oli väkeä kuin pipoa ja paikoittain olikin melkoinen tungos.
Olimme sopineet jo matkalla, ettemme lähde hätiköimään. Etenemme rauhassa ja katsomme sen mitä ehdimme. Ehdimme käydä kaiken vähintään kertaalleen läpi, rauhassa. Paikalla oli myös niitä perheitä joilla oli kova kiire päästä paikasta A paikaan B. Joidenkin aikuisen kasvoilta näkyi kiukku ja turhautuneisuus raahatessaan sätkivää ja karjuvaa lastansa väkisillä eteenpäin. Me vältyimme onneks itkupotkuraivareilta.
Tämä johtunee siitä, että olin suunnitellut melko tarkkaan millä konstein lapset (tai lähinnä tuo taapero, 9v on jo niin iso että osaa käyttäytyä ilman sen ihmeempiä viritelmiä) jaksavat koko päivän. Tiivistettynä konstit olivat seuraavat: valjasreppu, rattaat, omat eväät ja aikaa.
Senni sai jokinaika sitten Skip Hopin valjasrepun ja tällä reissulla se oli korvaamaton apuväline! Minä itse-vaiheen omaava taapero ei aina halua pitää kädestä vaan kävellä itse! Mutta kun paikalla on lukematon määrä muitakin, ei tuon ikäistä voi päästä poukkoilemaan ihan omia polkujaan tai eksyy pian. Tällöin valjasreppu auttoi, taapero sai kävellä itse mutta repussa olevan hihnan ansiosta hän ei päässyt liian kauaksi meistä muista.
Rattaat olivat myös meillä erittäin tarpeellinen apuväline, ihan senkin takia että olimme pakanneet omat eväät mukaan ja vaunuilla niiden kuljetus onnistui näppärästi. Olisi ollut turhauttavaa raahata sekä kylmäkassia, kuivamuonakassia, hoitokassia että Vilman reppua käsin mukana. Muumimaailma on melko mäkinen paikka ja ainakin minulla olisi tullut kiukku ja itku jos kassit olisi pitänyt kantaa mukana koko päivän. Toki vaunujen työntäminen mäkisessä maastossa otti välillä koville (Teppo saikin melkoisen pohjelihastreenin ;)) mutta helpommin ne tavarat kulkivat pyörien päällä. Onneksi vaunuilla pääsi aikalailla joka paikkaan. Vaunut mahdollistivat myös lepohetken taaperolle aina tarvittaessa. Päikkäreitä neiti ei malttanut nukkua, mutta huili ihan hyvän tovin.
Tiesin Muumimaailman olevan kallispaikka, siksi päätimme säästää ja pakkasimme omat eväät mukaan. Näin meidän ei tarvinnut jonotella ruokapaikkoihin ja maksaa itseämme kipeiksi kalliista ruoka-annoksista. Lisäksi tiesimme tasan mitä söimme kun eväät oli tehty itse. Eväiksi olin valmistanut mm. ruispizzaa ja välipalaksi pannaria (pitäähän sitä nyt Muumimaailmassa pannukakkua syödä). Lisäksi eväskasseista löytyi mm. karjalanpiirakoita kera päällisten, puristetavia hedelmäsoseita, pillimaitoja ja -mehuja sekä vähän keksejä. Näillä pärjättiin oikein hyvin, kaikki saivat tarpeeksi syödäkseen. Nälkäkiukku ei ehtinyt yllättää ketään kun saimme levitettyä viltin nurmelle aina oikeaan aikaan ja ruoka oli hetkessä nenän edessä. Senni pitää eväsretkistä kovasti ja hihkuikin joka kerta iloisesti "eväsekkelle" kun levitimme viltin ja asettelimme eväät esille. :D
Viltin päällä istuessamme ihailimme samalla Muumitaloa ja Muumipeikon rakentamaa taloa joka oli ihanan värikäs ja hullunkurinen vinoineen savupiippuineen ja liukumäkineen. Eväspaikaltamme oli myös näkymä Muumilaakson poliisilaitokselle, jonne paikallinen poliisi sai ankaran ajojahdin jälkeen Haisulin telkien taakse. Ovela Haisuli onnistui kuitenkin karkaamaan ja ajojahti alkoi uudelleen. Tätä etenkin Vilma seurasi mielenkiinnolla. :) 


Yhdessä Hemulin taloa tutkimaan menossa.

Drontti Edvart

Vilman ottama kuva :)



Lapset viihtyivät siis paremmin kuin hyvin. Mites me vanhemmat?
Minä nyt olen melkoinen Muumihöperö ja ihailin Muumimaailmaa varmasti yhtä innokkaasti kuin lapsetkin. Monia hienoja paikkoja löytyi kuten Yksinäisten vuorten putoukset, hattivattien luola ja meren rannalla oleva uimahuone ja Drontti Edvart. Kuiskalevat puunrungo olivat myös tosi kivat; vanhoihin puunrunkoihin (ei eläviin puihin) oli tehty koloja ja jokaisesta kuului erilaisia hentoja kuiskauksen omaisia ääniä kun koloon painoi korvansa kiinni.
Lisäksi Muumiteatterissa katsomamme esitys sain kyllä hymyn huuliin. Menimme katsomaan musiikkinäytelmää joka kertoa Nipsun gramofonista. Keskittyneesti lapset katsoivat näytelmän alusta loppuun aina välillä ilosta hihkuen ja käsiään taputtaen. Eniten näytelmään taisi eläytyä tuo meidän perheen pienin, joka oli selvästi aivan haltioissaan.
Kysyin kaikilta mikä oli parasta: Senni ehdoton lemppari oli hahmojen halailu, Vilma taisi nauttia eniten eri paikkojen tutkimisesta. Molemmat lapset pitivät myös poskiinsa saamistaan Aliisan kuvista, sattumalta kumpikin valitsi saman hahmon kuvan poskeensa.
Minä pidin ehkä eniten niistä kuiskaavista puunrungoista ja hienosti toteutetuista rakennuksista ja muista nähtävyyksistä.
Teppo sanoi hetken pohdittuaan että teatteri taisi olla hänen lempparinsa. Päädyimme kuitenkin yhteis tuumin Tepon kanssa siihen, että ylivoimaisesti parasta oli nähdä se ilon ja reimun määrä lapsista! Se kuinka he nauttivat, nauroivat, kikattivat, hassuttelivat, hämmästelivät ja ihastelivat Muumimaailmaa. <3



3 kommenttia:

  1. teil on ollu ihana päivä! mäki huomasin Puuhamaassa saman et jotkut vanhemmat oli hirveen kireitä ja se sut tarttu lapsiin. Yksikin nainen oli menos monen jäätelön kanssa ja sil oli vaikeuksia rattaiden kanssa. Kysyin tarviiko apua ja tiuskas vaa et kuhan tietäisi mihi menis ja hemmetin jäätelö kaatuu pian. sit sai tiuskastuu et työnnä kärryt lähimmän penkin luo. Oookkei, kiitos ja moi :DD

    Tuol kuulosti olevan paljon kaikkee nähtävää :) katotaa jos meki mentäis ens vuon tai si vast sitä seuraavana.

    VastaaPoista
  2. Ihanan kuuloinen päivä teillä, ihania kuvia!! :)

    VastaaPoista
  3. Moikka ja kiitokset vierailustasi blogissani :) Kiva blogi myöskin sinulla! Muumimaailma on kyllä ihana paikka!

    VastaaPoista