keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Hei hei tutti

Nyt se on tapahtunut!
Tyttäremme (1v9kk) on täysin tutiton!

Päivätutista luovuttiin 1,5vuotiaana, mutta eiliseen asti käytössä oli unitutti.

Myös tuttipullot ovat nyt historiaa.
Pulloja ei tosin olla käytetty muuta kuin aamuisin jo piiiitkän ajan. Pääsääntöisesti käytössä on ollut ihan tavalliset mukit (nokkistakaan ei olla käytetty aikoihin).
Pulloista oltaisiin voitu varmasti luopua jo ajat sitten. Minä olen ollut vain sen verran mukavuuden haluinen, etten ole raaskinut sitä aikaisemmin tehdä. ;)

Kuinka sitten tutista vieroitus tapahtui.
Keksimme Tepon kanssa seuraavanlaisen tarinan:
Kettuperheeseen oli syntynyt ihan pikkuisia kettuvauvoja, jotka itkivät kovasti. Mietimme mikä auttaisi.
Senni sanoi että "MAITOA".
Hieno oivallus Senniltä!
Ehdotimme, että veisimme Sennin pullot ja tutit kettuvauvoille. Tyttö suorastaan juoksi kaapille jossa pullot olivat!

 Teppo piteli muovipussia auki ja minä ojensin pullot Sennille, joka laittoi ne itse muovipussiin. Tutin tiputtaminen oli selvästi hankalampaa, mutta senkin hän tiputti sinne aivan itse.
Kun kaikki pullot ja tutti oli laitettu kassiin, sai tyttö viedä sen parvekkeelle. Sanoimme että kettuäiti hakee sen sieltä.

Teppo lähti kylvettämään Senniä ja minä vaihdoin muovipussin lahjakassiin.

Kylvetyksen jälkeen pyysimme Senniä katsomaan olisiko kettuäiti jo käynyt.
Tyttö työnsi oven auki ja hihkaisi innoissaan "ON"!
Silmät sädehtien hän riensi lahjakassin luo ja kurkisti sen sisään. Huulet tötteröllä hän tokaisi "ooo".
Sanoimme tytölle, että kettuäiti oli vienyt pullot ja tutin ja tuonut lahjan tilalle.
Tarmokkaasti Senni kantoi kassin sisälle ja yhdessä katsoimme mitä sieltä löytyi.

Ensimmäisenä kassista tuli esiin isojen tyttöjen juomapullo! "Vau" sanoi Senni ja ihaili pulloa.

Ennen pullon ostoa mietin, onko tyhmää siirtyä pullosta toiseen. Sitten järkeilin asian niin, että tuosta juomapullosta ei pysty lutkuttamaan juotavaa samanlailla kuin tuttipullosta, joten en näe sitä pahana. Ja kun sitä käytetään korkeintaan kerran päivässä, niin tuskin se pilaa lastani. ;)
Ja onpahan nyt kesäksikin näppärä vesipullo hommattuna.




Seuraavaksi kassista paljastui muumiaiheinen tyynyliina (iltamuumi nimeltään).
Teppo kysyi Senniltä, mitä kuvia tyynyliinassa on ja vastaus tuli kuin apteekinhyllyltä "Muumi"!
Yhdessä ihailimme tyynyliinan kuvia ja juomapulloa. Juomapulloon laitettiin myös heti tilkka vettä ja tyttö päästi testaamaan sitä. :)



Pian koittikin nukkumaan meno aika!
Olin niin hermona! Olin höpissyt asiasta Tepolle koko päivän ja miettinyt ja murehtinut asiaa.
Teppo lähinnä naurahteli minulle kun olin niin höpsö ja hermoilin. Kyllä hän yritti minua rauhoitellakin, mutta hermoilin silti.

Hölmönä olin mennyt lukemaan netistä muiden kokemuksia (kauhutarinoita) tutista vieroittamisesta.
Mitä jos tyttö vain huuta ja huuta. Kukaan ei saa nukkua ja naapuritkin hermostuvat. Jos tyttö ei rauhoitu millään vaan huutaa niin että oksentaa. Kamalaa!
Kauankohan sitä huutoa jatkuu? Pari päivää, pari viikkoa vai teis kuinka kauan? Olenko pian yhtä uupunut kuin silloin Sennin vauva-aikana? Kokeeko Senni olonsa turvattomaksi ilman tuttia? Miten päiväunien nyt käy?
Hyvä ettei itku päässyt kun pyörittelin asiaa mielessäni.
Luulen että olin niin hermona, koska uhma on rantautunut meille! Nyt on mennyt jo useampi viikko niin, että Senni saa uhmakohtauksia milloin mistäkin ja missä vain. Neiti vetää kasan herneitä nenäänsä pikkujutuistakin ja suutuksissaan huudetaan kurkkusuorana ja hypitään tasajalkaa.
Siksi mietinkin, onko tutista vieroittamisessa nyt mitään järkeä.
Emme kuitenkaan halunneet lykätä asiaa enää, kokeilemallahan se vain selviää kuinka käy.

Olin niin hermostunut, etten voinut viedä tyttöä sänkyyn. Annoin halit ja pusun olohuoneessa ja Teppo kävi peittelemässä tytön sänkyynsä.
Kuuntelin eteisestä heidän keskusteluaan. Senni kysyi tuttia! Apua, tästäkö se huuto alkaa?!!!
Ei, ei alkanut!
Teppo muistutti, että Senni oli itse antanut tutin kettuvauvoille ja saanut lahjaksi hienon muumityynyliinan. Se riitti tytölle ja hän jäi aivan HILJAA huoneeseensa.

 Siis mitä, ei huutoa, ei itkun itkua?! Mitä tämä nyt on? Mietin onko tyttö kauhusta kankeana sängyssään eikä saa edes huudettua! Teki mieli mennä katsomaan. Maltoin kuitenkin nököttää olohuoneen sohvalla ja höpistä Tepolle hassuja ajatuksiani ja mietteitäni.

Kun oli kulunut reilu 10min Teppo meni pyynnöstäni katsomaan nukkuuko tyttö.
Siellä hän oli nukkua tuhissut pehmolelut kainalossaan, tyynyliina päänsä alla. ♡

Olin aika varma, että itku ja huuto alkaa jossain vaiheessa yöllä ja että aamu alkaisi ennen kukon pieraisua.
Voi miten väärässä olinkaan!
Inahdustakaan ei kuulunut koko yönä ja aamulla herättiin KAKSI TUNTIA MYÖHEMMIN kuin normaalisti!
Aamulla kun Senni heräsi hän oli ihanan aurinkoinen. Iloisesti hän sanoi "tutti, vauva ikkee. Tyynyiina" ja nosti tyynyliinan korkealle ilmaan. Tyynyliina piti ottaa mukaan sängystä lähdettäessä.

Outoa, tämä on niin outoa! Olin valmistautunut kauheaan taistoon ja unettomiin öihin. Voiko tämä mennä näin helpolla?!

Olen niin helpottunut! Meillä asustaa reipas tyttö joka ei tarvitse enää tuttia!
Kettutarinasta oli selkeästi apua ja Senni on silmin nähden ylpeä kun auttoi pikkuisia kettuvauvoja ja sai palkinnoksi hienon lahjan. :)
Myös sillä, että tyttö itse laittoi tutin ja pullot pussiin ja vei ne pois, oli iso merkitys. Nyt hän luopui niistä itse, vapaaehtoisesti, ei meidän pakottamana.

Päiväunillekin meno sujui ilman ongelmia. Nyt se on tehty! Tutista on luovuttu! Olen niin ylpeä Sennistä!!! ♡

Toki takapakkia voi vielä tulla ja tytöllä itku päästä. Nyt on kuitenkin varmaa, että hän osaa nukahtaa ja nukkua ilman tuttia. Tuolla hän nytkin nukkuu, ilman tuttia, pehmolelut ja tyynyliina turvanaan. Meidän pieni, iso tyttö. :)

6 kommenttia:

  1. Hienoa Senni. :) Ihanan tarinan olitte keksineet. :)
    Meillä tutit jäi kivuttomasti pois eikä niitä ole sen jälkeen kaivattu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu tarinasta oli varmasti iso apu.
      Teilläkin taisi tutti jäädä pois suht saman ikäisenä?
      Jäikö se kertaheitolla pois vai niin kuin meillä että ensin luovuttiin päivätutista ja sitten unitutista?
      Kiva kuulla, että teilläkin mennyt noin kivuttomasti. :)

      Poista
    2. Päivätutti jäi ensin pois ja yötutitkin jo jokin aika sitten. Oikeastaan se yötutti oli paremminkin nukahtamiseen, sillä yleensä kun menin illalla vielä katsomaan tyttöä ennen kuin itse kömmin sänkyyn, oli tutti tippunut suusta ja minä noukin sen sitten talteen eikä sitä koko yönä kaipaillut. :)

      Poista
    3. Kiva kuulla ettei teilläkään olla kaipailtu tutin perään. Sellainen lapsen lohduton itku on raastavaa kuunnella, käy pientä niin sääliksi.
      Onneksi sellaiselta ollaan ilmeisesti vältytty. :)

      Poista
  2. Hienosti Senni luopu tutista! ♡ Hyvä idea tuo vastalahja :) sit ku me luovutaan tutist nii voitais kans ostaa jotaki Antonille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta vastalahja oli hyvä idea, ei tule lapselle sellaista tunnetta että häneltä vain viedää se tärkeä tutti. Lahja myös muistuttaa hyvästä teosta. :)

      Poista