tiistai 7. huhtikuuta 2015

1v9kk tyttönen

Tänään meidän pieni tytöntylleröinen täytti jo 1v9kk.

Sennin kuulumis- ja kehitys-postauksen kirjoittelin viimeksi kun tyttö täytti 1,5v.
Hurjasti on tullut taas kehitystä viimeisen parin kuukauden aikana. :)

- Senni on puhua pälpättänyt jo pidemmän aikaa. Nyt hän puhuu jo jonkin verran jopa kolmisanaisia lauseita ja sanavarasto on jo varsin laaja. Monet jo opitut sanat tulevat nyt paljon selkeämmin ja tytön kanssa voi käydä pitkähköjäkin keskusteluja.

- Senni matkii paljon kuulemiaan sanoja, etenkin uusia sanoja. Saakin siis olla tarkkana mitä suustaan päästää. :D

- Viimeaikoina tyttö on alkanut lauleskelemaan kovasti.
Lempparibiisit lastenlauluista ovat Muumi tavo/talo (=muumilaulu), ooon täti monika (täti monika), tuiki tuiki tähtö (tuiki tuiki tähtönen), muuramuura (hämähämähäkin muurahais säkeistö).
Senni lauleskelee paljon samalla kun leikkii ja pyydettäessäkin hän usein laulaa luikauttaa jonkin laulun. Hauskaa tytön lauluissa on se, että niissä kaikissa on lähes sama rytmi, sanat vain vaihtuvat. :D

- Olen aikaisemminkin kirjoitellut siitä, että opetin Sennin sanomaan apua, narisemisen sijaan. Nyt tyttö on itse vaihtanut apua-sanan sanaan auta.

- Senni osaa kertoa jos hänellä on jano (=ano) tai kun masu on täynnä (=täys).
Senni osaa kertoa paremmin sanoin mitä haluaa tai tarkoittaa, mutta tarvittaessa hän käyttää myös elekieltä, jos en meinaa ymmärtää mistä on kyse.

- Tyttö on löytänyt myös ovenkahvat ja ovia kurkotellaan avamaan ja sulkemaan. Myös kylpyhuoneen ovenlukko kiinnostaa häntä. Lukko pitäisikin poistaa, jottei tyttö vain lukitse itseään kylpyhuoneeseen! Onneksi hän ei ole vielä tajunnut lukita ovea sen ollessa kiinni.

- Ainakin reilu kuukauden ajan tyttö on osaanut tehdä taitavasti nuppipalapelejä. Seuraavaksi voisikin hommata sellaisia muutaman palan palapelejä.

- Vierastuskautta Sennillä ei ole ollut varsinaisesti koskaan. Hän on hyvin sosiaalinen ja vieraammassakin paikassa menee pienen alkutarkkailun jälkeen leikkimään, eikä kyhnää minun jaloissani. Tytön sosiaalisuudesta ja rohkeudesta olen vain tyytyväinen. :)

- Yksi iso kehitysaskel on ollut päivätutista luopuminen!
Samana päivänä kun Senni täytti 1v6kk, päivätutti otettiin pois.
Tutti on siis enää käytössä vain nukkuessa ja heräämisen jälkeen se laitetaan taas kaappiin talteen.
Tutista luopuminen meni yllättävän kivuttomasti. Pari ensimmäistä päivää olivat vaikeimmat ja tuttia kyseltiin usein. Taisi mennä reilu viikko kun tutti oli unohtunut.
Kokeilimme samaa jo kesällä kun Senni oli hieman reilu vuoden ikäinen ja se oli liian aikaista, itkua ja huutoa kesti kaksi viiikoa putkeen ja sitten luovutin, tyttö ei ollut silloin selkeästi valmis luopumaan tutistaan.

Päätimme edetä lapsen tahtisesti.

Saimme kuulla päätösestämme hieman ilkkuviakin kommentteja "menkää vain lapsen tahtisesti niin tutti on hänellä vielä parinkin vuoden päästä" tai "helpointa se on ottaa pois mahdollisimman aikaisin, mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa niin sitä vaikempi siitä on vieroittaa".

Onneksi kuitenkin pidimme oman päämme ja teimme juuri niin kuin meistä tuntui parhaalle ja mikä näytti sopivat parhaiten juuri meidän lapsellemme!

Kyllä vanhemmat pääsääntöisesti tietävät mikä on parasta juuri heidän lapselleen. en tietenkään tahdo, että Senni lussuttaa tuttia vielä 4 vanhana, siinä kärsii varmasti niin hampaat kuin puheenkin kehityis, mutta ajallaan kutakin, jos liikaa hätiköi niin joutuu vain ojasta allikkoon.

Nyt kun on mennyt jo useampi kuukausi ilman päivätuttia, olemme ajatelleen vieroittaa tytön myös unitutista lähiaikoina. Toivon todella että unitusta päästään kertayrittämällä eroon ja mahdollisimman kivuttomasti.
Minulle saa nyt kertoa kaikki vinkit, niksit ja kokemuksen unitutin luopumisesta. ;)

- Postikuulusta tipahti pari päivää sitten kutsu ensimmäiseen hammastarkastukseen. Mielenkiintoista nähdä kuinka se sujuu.

- Päivärytmi meillä on pysynyt samana jo pidemmän aikaa. Meidän päivärytmistä voi halutessaan lukea Sennin 1,5v neuvola-postauksesta. :)

- Omatoiminen syöminen sujuu aina vain paremmin ja sotkun määrä vähenee. Tarvittaessa Senni osaa istua kiltisti ihan tavallisellakin tuolilla ja syödä siinä ruokansa.

- Neidin nukkumapaikkana on edelleenkin pinnasänky. Emme ole nähneet vielä tarpeelliseksi vaihtaa juniorisänkyyn, koska tyttö ei edes yritä kiivetä pinnasängystään pois.
Pinnasängyssä on alas laskettava laita, jonka kerran laskinkin alas. Senni oli varsin ihmeissään kun laita oli alhaalla, eikä houkuttelusta huolimatta halunnut tulla sängystä itse alas. Laita nostettiin takaisin ylös ja tyttö oli tyytyväinen.
Pinnasängystä voisi luopun sen jälkeen kun tutista ollaan päästy kokonaan eroon, ei liian montaa muutosta samalle kertaa. :)


Elelemme toiminnallista, mutta myös leppoisaa taaperoaikaa. Nautin tästä ajasta suuresti!
Senni on nyt ihanassa iässä. <3






Kuten kuvistakin varmasti näkee, on meillä varsin iloinen, energinen ja tyytyväinen taaperotyttö.




2 kommenttia:

  1. Ihana Senni.♥
    Tuosta tuttijutusta on varmasti monenlaisia mielipiteitä, mutta hienoa että toimitte oman tavan mukaan. Kyllä omat vanhemmat lapsensa tuntee parhaiten. :) Meillä tutista on luovuttu kokonaan ja hyvin sujui, parina iltana silloin kyseli perään mutta unohti sen aika nopeasti. Meillä oli alkuun juurikin vain unille ja sitten se jäi siitä hiljoksiin pois. Taisi Ainokin olla silloin siihen valmis.

    VastaaPoista
  2. Onnea ihanainen Senni 1v9kk! <3 Iso tyttö jo. :)

    Meille tuo "parempi vieroittaa varhain, pääsee helpommalla" -juttu oli ihan totta. Luovuimme tutista (koska sen putoilu teki yöt älyttömiksi) kun Ellu oli puolivuotias, ja päivässä hän oli jo unohtanut tutin, niin kuin tuon ikäiset nyt tuppaavat tekemään. Ja selkeästi se ei ollut hänelle sitten niin tärkeä kuin jollein muulle, koska meillä käytettiin sitä uniaikojen ulkopuolella aina aika vähän. Mutta, kuten sanoit, lapset eivät ole tässä asiassa yhtään samanlaisia ja jokainen vanhempi tuntee lapsensa parhaiten!

    VastaaPoista