keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Haaste: Millainen äiti olen

Sain Minnalta millainen äiti olen-haasteen.

Haasteen säännöt ovat simppelit:
Vastaa rehellisesti kysymyksiin ja haasta mukaan muita äitibloggaajia!

Olen äiti yhdelle biologiselle lapselleni ja varaäiti biologisen lapseni siskolle. Onkin haastellista vastata jos kysytään montako lasta minulla on. Helponta on varmaankin vastata että yksi biologinen/oma.
Molemmat lapset on kuitenkin minulle hyvin rakkaita. Kumpikin pitää minua jollakin tapaa äitinään, eritavalla tietenkin. Minusta on ihanaa olla kummankin äiti, molemmille hieman eritavalla.

Vastailen haasteen kysymyksiin Sennin äitinä.
Tässä siis minun vastaukseni ja näkemykseni kysymyksiin ja siihen millaisena Sennin äitinä näen itseni. :)



Minkälainen äiti olet?

Aktiivinen. Nautin siitä kun saan puuhailla pikkuneidin kanssa kaikenlaista.

Sennin kanssa harrastetaan muskaria, satutunteja, aapelia (avoin päiväkoti) ja uintia. Lisäksi leivomme, askartelemme, lauleskelemme, loruttelemme ja ulkoilemme paljon.

Hellä ja rakastava. En ole halunnut tässä maailmassa mitään muuta niin paljoa kuin olla äiti, rakastan lastani enemmän kuin mitään muuta ja osoitan sen myös hänelle. Sohvalle on ihana käpertyä ja saada tyttö syliin, halailla häntä ja silitellä pienen hiuksia ja muiskauttaa hellä pusu päälaelle.

Opettavainen. Haluan opettaa lapseni omatoimiseksi, siksi Senni saakin osallistua leikin varjolla monenlaisiin kodinaskareisiin kuten pyykin pesuun ja ruuanlaittoon. Hän saa myös syödä ja pukea itse sen minkä osaa, kerää itse lelunsa ja saa käyttää omia jalkojaan (kannan häntä enää mahdollisimman vähän).

Jämpti/tiukka, johdonmukainen ja määrätietoinen. Edellytän lapselta hyviä käytöstapoja, mm. kiittäminen on osa jokapäiväistä arkea ja muita pitää kohdella hyvin. Tietyistä säännöistä pidetään kiinni eikä niistä kovin helposti lipsuta. Jos olen jotakin sanonut niin myös tarkoitan sitä ja pidän siitä kiinni.
Turhaa kitinää ja narinaa en suostu kuuntelmaan. Toki lapsi saa ilmaista mielipiteensä enkä tahdo tahallani aiheuttaa mielipahaa. Kaikki asiat eivät kuitenkaan voi mielestäni mennä lapsen tahdon mukaan ja ilmaisen sen selkeästi lapselle, ilman lässytyksiä. Turha voivottelu vain lisää lapsen kitinää, sanon selkeästi miten asia on ja sitten pyrin siirtämään lapsen huomion ja mielenkiinnon muualle.

Leikkisä. Hassuttelen paljon ja meillä nauretaankin usein yhdessä. Sennistä on hauskaa kun keksin omia hupsuja sanoituksia lauluihin ja rallaten niitä. Myös kaikki hassut ilmeet ja eleet kuuluvat arkeenne. Kaikkea ei pidä ottaa aina turhan vakavasti.

Maalaisjärjen omaava. On paljon asiota mm. turvallisuuteen liittyviä, joista olen hyvinkin tarkka. Monesta asiasta saa kuitenkin stressiä jos sen niin ottaa. Pyrinkin ajattelemaan ja toimimaan tervettä maalaisjärkeä käyttäen enkä halua pingottaa liikaa.

Pullantuoksuinen kotiäiti. Tämä on usein hieman ivallinen termi, mutta tätä minä oikesti olen. Olen kotiäiti ja rakastan leipomista, meillä siis saattaa ihan hyvin tuoksua uunituore pulla. :)


Eroaako se paljon siitä minkälainen äiti ajattelit olevasi ennen lapsia?

Ei paljoa, mutta jonkin verran. 

Olen ihan tietoisesti ja tarkoituksella tiukka äiti. En halua kasvattaa lastani pumpulissa, pumpulista kun on niin kovin vaikea ponnistaa.
En silti uskonut että pystyisin olemaan tiukka, luulin että lepsuilisin helpommin.





Mitä luulet että muut ajattelevat sinun kasvatustavoistasi?

Toivottavasti minut nähdään hyvänä kasvattajana, tiukkana, mutta rakastavana ja hellänä.
Joku saattaa pitää tiukkapipona nipottajana koska pidän säännöistä kiinni enkä juurikaan suostu kuuntelemaan turhaa kitinää ja narinaa.
Joku voi pitää täydellisyyden tavoittelijana koska olen aktiivinen äiti. 
Mutta muut ajatelkoot mitä lystäävät. Tiedän olevani paras äiti omalle lapselleni. 

Minulle riittää että näen lapseni voivan hyvin ja olevan tasapainoinen. Uskon että läheiseni kyllä sanoisivat jos tekisin jotain aivan väärin. :)


Mitä sinun pitäisi mielestäsi tehdä toisin?

Hmmm...ei mielestäni mitään. Tosin jos saisin toivoa itselleni jonkin ominaisuuden, toivoisin pidempää pinnaa. Välillä tulee ärähdettyä turhankin helposti.


Mitä teet mielestäsi oikein?

Moniakin asioita. Mm. sen että olen kotiäitinä, koen sen positiivisena asiana että olen pystynyt olemaan lapseni koko vauva-ajan kotona, kasvattanut häntä itse.

Koen tehneeni myös oikein siinä, että olen ottanut lapsen mukaan arjenaskareisiin ja sitä kautta hänkin oppii aikanaan pitämään itse huolta itsestään ja kodistaan.
Oikein olen toiminut myös mielstäni siinä, että olen tarjonnut sosiaalista elämää ja vaihtelevuutta arkeen. Sosiaaliset taidot ovat mielestäni hyvin tärkeitä.
Erittäin hyvänä asiana näen myös sen että osaan asettaa rajoja lapselle.
Olen tehnyt mielestäni myös siinä oikein, että olen antanut lapselle tilaa ja mahdollisuuden kiintyä myös muihinkin ihmisiin kuin vain minuun. Äiti on toki lapselle tärkeä henkilö, mutta niin on myös isä ja muut läheiset ihmiset. Minusta on hyvä, että Senni osaa hakea turvaa ja läheisyyttä myös muista ihmisistä kuin vain minusta.


Oletko varovainen äiti? Annatko lapsen kokeilla esimerkiksi korkeaan telineeseen kiipeämistä hyvillä mielin vai estätkö toiminnan? Oletko hankkinut turvalukkoja kaappeihin, pistorasioihin suojat tai portteja rappusiin tai joihinkin oviin? Perustelut vastauksiin.

Eeen kai. Annan tehdä ja kokeilla, en juokse koko aikaa lapsen perässä ja varjele joka kolhulta. Tekemällä oppii. Toki kaikki vaarallinen kuten veitset on sijoitettu niin ettei lapsi niihin kovin helposti pääse käsiksi.
Pyykinpesuaineet ovat kylpyhuoneen kaapissa ja sinne tyttö kyllä pääsee, mutta olen tehnyt selväksi ettei sinne mennä. Vaikken juoksekaan jatkuvasti lapseni perässä, olen aina tietoinen siitä missä hän on. Jos tulee liian pitkä hiljaisuus kysyn tytöltä mitä hän mahtaa puuhailla tai menen katsomaan. Omassa huoneessaan hän saa leikkiä rauhassa, siellä ei ole vaarallisia asioita.

Senni on vielä niin pieni etten antaisi hänen kiipeillä vielä korkeaan telineeseen. 

Turvalukkoja meillä ei ole eikä ole aikomuskaan hankkia. Muutamat suojat pistorasioihin tuli hankittua kun neiti konttasi vielä, silloin ne kiinnostivat häntä. Nykyiseseen kotiin niitä ei ole tullut laitettua.
Pyrin käyttämään näissäkin asioissa sitä maalaisjärkeä.




Miten toimit seuraavassa tilanteessa: lapsi huutaa kaupassa pää punaisena ja makaa kaupan lattialla kun et suostu ostamaan jotain tiettyä juttua mitä lapsi haluaa. Annatko olla? Heittäydytkö itsekin maahan? Keskusteletko aiheesta? Annatko periksi? Mitä ajattelet muiden kaupassa asioivien katseista ja huokailuista?

Tällaista tilannetta ei ole vielä tullut, Senni viihtyy ainakin toistaiseksi erittäin hyvin kaupassa ja ostokset saa tehdä ilman kiukkua.

Mutta voisin kuvitella, että ennakoisin ja pyrkisin välttämään raivokohtauksen siirtämällä lapsen huomoin johonkin muuhun asiaan. Minusta siinä vaiheessa kun lapsi huutaa jo pää punaisena lattialla, on aivan turha enää keskustella ja höpötellä kovin pitkään. Se todennäköisesti vain lisää lapsen kiukkua ja viisaat sanat menevät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Armottoman raivokohtauksen sattuessa sanoisin jämäkästi ettei sellainen käytös käy. Se ei välttämättä tehoa enää pää punaisena huutavaan lapseen ja silloin nappaisin hänet kainaloon ja kaupasta lähdettäisiin pois. Periksi en anna!
Lapsen rauhoituttua selittäisin miksi niin ei saa käyttäytyä ja sopisimme että jatkossa sama ei enää toistu. Hyvästä käytöksestä saa kehuja ja mahdollisesti myös jonkin pienen palkkion esim. äidin puhelimesta saa kuunnella jonkin lastenlaulun.


Miten teidän perheessä suhtaudutaan herkkuihin? (Karkit, jäätelö, limut, sipsit, roskaruoka...)

Arkiruoka on terveellistä, ravitsevaa ja monipuolista. Pyrin välttämään myös piilosokereita ja viljatuotteista valitsen mahdollisimman kuitupitoisia tuotteita.

Roskaruokaa mm. hampurilaiset ja valmisruuat ovat meille harvinaisia. Totaalisesti niistä ei kieltäydytä, mutta niitä syödään todella harvoin.
Viikonloppuisin meillä saa herkutella kohtuudella.
Arkisinkin saa äidin leipomuksia jos tulee vieraita.
En siis halua pumpata lastani täyteen sokeria, mutta totaalisesti sitä ei kielletä. En halua tehdä sokerista pahaa mörköä ja täysin kiellettyä. Kielletty alkaa helposti kiehtomaan ja sitten sen käyttö voikin mennä ihan överiksi. Kohtuus kaikessa.
Limua Senni on saanut maistaa teelusikallisen, mutta ei tykännyt. Kotiin meillä ei limua osteta, en pidä hapollisista juomista. Sipsiä Senni ei ole tainnut saada edes maistaa jos en nyt ihan väärin muista, niitäkin meille ostetaan kotiin ehkä kerran vuodessa. :D
Jäätelöstä Senni pitää ja sitä saakin usein Mummulassa kun Pappa varaa sitä lapsenlapsille. ;)


Onko lapsillanne tarkat rytmit? Ruoka, uni yms. Perustelut vastaukseen.

On. Ne tuovat turvallisuuden tunnetta lapselle kun hän voi ennakoida mitä tapahtuu. Ne helpottavat koko perheen arkea.

Pientä joustoa voi olla tarvittaessa, mutta pääsääntöisesti päivämme kulkevat tietyllä rytmillä oli sitten arki tai viikonloppu.


Mitä luulet ja toivot että lapsesi ajattelee aikuisena kasvatustavoistasi?

Toivon että hän ajattelee minun tehneet paljon hänen eteensä. Toivon että hän tuntee olleensa rakastettu.

Toivon hänen ymmärtävän, että asettamani rajat ovat olleet hänen parhaakseen ja hän kokee hyötyneen niistä.


Mitä kasvatustapoja olet kopioinut omilta vanhemmiltasi?

Yhdessä tekeminen ja hassuttelu. 

Vanhempani puuhailivat paljon kaikenlaista meidän lasten kanssa ja meillä hassuteltiin paljon, vaikeinakin hetkinä pyrittiin löytämään niitä kivoja ja hauskoja asioita.




Ulkoiletteko päivittäin?

Lähestulkoon.Ulkoilemme paljon tuossa omalla pihalla ja puistoissa käydään silloin tällöin.

Muskariin ja aapeliin kuljetaan kävellen, joten niinä päivinä ei välttämättä erikseen ulkoilla.

En ole tehnyt joka päiväisestä ulkoilusta pakkomiellettä taikka pakkopullaa. Jos ulkona sataa kaatamalla tai pakkanen paukkuu kovasti, jäämme suosiolla sisälle. Ulkoilun tulee olla kivaa ja sekä lapsen että aikuisen nauttia siitä, meillä siis ulkoillaan silloin kun se hyvältä tuntuu.




Paljon lapsesi saa katsoa telkkaria päivässä ja käyttää esimerkiksi tablettia?


Aamulla tyttö saa katsoa hetken pikkukakkosta (noin 15min) ja iltaisin saman verran jos ehtii. Meillä on iltaruoka juuri pikkukakkosen aikaan joten tyttö ehtii yleensä katsoa siitä vain lopun. 

Minä pidän tv:n auki oikeastaan koko päivän ajan, se tuo minulle tuttua ja turvallista taustaääntä. En varsinaisesti seuraa sitä, välillä sivusilmällä vilkaisen. Sennikään ei oikeastaan noteeraa tv:tä millään lailla.
Tabletti ei ole tytön käytössä lainkaan.



Miten näytät tunteita jälkikasvullesi? Niin positiiviset kuin negatiivisetkin.

Kaikenlaiset tunteet kuuluvat elämään, siksi minusta onkin tärkeää että lapsi oppii tulkitsemaan niitä. Äidin ei tarvitse olla aina iloinen ja aurinkoinen, myös kiukku ja suru kuuluvat elämäään.

Halailen ja pussailen Senniä paljon ja kerron kun olen iloinen, sanoin ja elein. En myöskään peittele jos minua harmittaa tai surettaa, kerron toki miksi näin on.
Minusta on hyvä, että lapsi oppii ja näkee monenlaisia tunteita ja osaa sitä kautta käsitellä niitä.
Meillä kaikenlaiset tunteet ovat sallittuja, mutta silti pitää osata käyttäytyä. Senni on kovin omatoiminen tyttö, mutta aina kaikki ei suju niin kuin hän haluaisi. Olenkin opettanut hänet pyytämään apua, sen sijaan että heittäytyisi lattialle kitisemään ja narisemaan. Senni onkin oppinut hyvin sen, että kun hän huutaa APUA tulen apuun, toisin kuin jos kuulen nirisevää ja narisevaa kitinää. Apua-sanasta ymmärrän että hän kaipaa apua ja silloin osaan kysyä, että mikä on hätänä ja saamme yhdessä ratkaistu ongelman, ilman että kummallakaan menee hermot. Syliinkin tyttö pääsee jos sitä kaipaa.
Minun laillani Senni on myös kova halailemaan ja pussailemaan. Jokin aika sitten tällä äidillä oli tippalinssissä, istuin sohvalla ja Senni kömpi syliini, halasi minua ja sanoi akas (=rakas). Niin hellyyttävää! <3






Tämä haaste on kiertänyt jo hyvin monessa blogissa. En nyt haasta erikseen ketään tiettyä bloggaajaa, vaan toivon että kaikki halukkaat ottavat tämän haasteen vastaan. :)

5 kommenttia:

  1. Ihana postaus kivoilla kuvilla! En nyt ota haastetta vastaan, jätän sen ennemmin pienempien lasten äideille. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Toivottavasti oli sinustakin todenmukainen. :)

      Poista
  2. Kiva kun ehdit tehdä tämän. :)

    Ihania kuvia teistä!! Nuo Minni Hiiri -korvat saavat aina hyvälle tuulelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia vain haasteesta! :)
      Tämän tekemiseen meni yllättävän paljon aikaa, piti oikeasti miettiä näitä asioita.

      Minustakin nuo korvat ovat hauskat :D

      Poista
  3. Ihana postaus! Jos viimeksi totesin, että meidän taaperot muistuttavat toisiaan, niin on kyllä äideissäkin paljon samaa. :D

    VastaaPoista