maanantai 29. joulukuuta 2014

Taito leikkiä

Hrrrr.... tänään on ollut todella kylmä päivä, välillä mittari näytti pakkasta olevan jopa 25 astetta. Päätinkin, että päivä vietettäisiin sisällä lämpimässä.

Joulupukki toi Sennille kivoja uusia leluja, joihin tutustuimme nyt vähän paremmin.
Ehdimme leikkiä päivän aikana monenlaisia leikkejä!


Senni kokkasi uudella leikkihellallaan ja söimme yhdessä uusista muoviastioista.






Sylvanian families pupuperheelläkin tyttö leikki ja järjesteli huonekaluja heidän talossaan.





Muovisia lelueläimiä hämmästelimme yhdessä ja tutkimme muumikirjoja.





Ennen kuin Senni oli edes syntynyt, mietin millainen leikkijä lapsestamme tulisi. Olisiko hänellä hyvä mielikuvitus ja taito leikkiä myös itsenäisesti, vai vaatisiko hän aina jonkun leikittämään häntä/ohjaamaan leikkejä.

Luulen, että mielikuvitus ja luovuus ovat luonteenpiirteitä, toisilla niitä on enemmän ja toisilla vähemmän.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että näitä asioita voi myös harjaannuttaa, jos niille vain antaa tilaa ja aikaa.

Olenkin pyrkinyt siihen, että Senni saisi käyttää leikeissää omaa päätänsä, mielikuvitustaan ja luovuuttaan. En siis istu koko aikaa tytön vierellä ja ohjaa leikkejä. Senni on onneksi kiltti tyttö, eikä yleensä tee mitään tuhoja vaikka leikkisikin itsenäisesti.
 Tämä helpottaa jo ihan tavallista arkeakin, saan tehtyä esim. ruuan ilman että joku roikkuu housunlahkeessa kiinni. Tosin se täytyy muistaa, että Senni on vasta taapero ja hänelle muutama minuuttikin voi olla tosi pitkä aika. Hän tuleekin usein leikkiensä lomassa esittelemään minulle lelujaan tai pyytää apua jos jokin asia ei luonnistu vielä häneltä. Kun hän on käväissyt luonani ja kehotan häntä palaamaan huoneeseensa vaikka soittamaan pianoa, yleensä hän myös tekee sen.
Isompikin lapsi kaipaa varmasti välillä aikuisen huomiota, eikä aina kiinnosta leikkiä vain omassa huoneessa. Jokaiselle tulee takuulla joskus tylsää eikä leikkiminen kiinnosta. Toivon kuitenkin, että kun Senni tuosta kasvaa, osaisi hän edelleenkin leikkiä myös itsenäisesti ja keksiä itse leikkejä, eikä narista minussa roikkuen että kun on tylsää eikä mitään tekemistä.


Toki välillä on kiva olla mukana leikeissä ja alkuun on hyvä opettaa miten mitäkin lelua yleensä käytetään esim. miten legoja yhditetään toisiinsa. Sitten lapsen onkin mukavampi kehitellä itse leikkejä ja käyttötarkoitusksia leluille.
Nyt kun neidillä on uusia leluja, olen ollut itsekin niistä innoissani ja halunnut alkuun olla leikeissä mukana.
 Ajattelin ettei tyttö tiedä esim. miten pupuperheellä ja heidän talollaan leikitään. Voi kuinka väärässä olinkaan! Aliarvion tytön aivan totaalisesti!
Miten hienosti ja hellästi hän leikkikään pupuperheellä. Senni asetteli kalusteet ja puput niin sievästi taloon, ei heitellyt ja huiskinut niitä ympäriinsä niin kuin ajattelin vajaa 1,5vuotiaan taaperon tekevän.

Leikkihellan Teppo kokosi Sennin kanssa eilen ja tytön mielestä parasta on uuni, johon voi laittaa leikkiruokia. Tyttö kurkkii uuninluukun lasin läpi samanlailla kuin hän kurkkii oikeaankin uuniin kun siellä on jotain. :D
Liedellä tyttö valmisti mitä erikoisempia keitoksia, hämmensi niitä kauhalla ja toi minulle maistiaisia kun niitä pyysin.

Muovieläimet ovat nyt tytöstä todella kivoja. Hän tunnistaakin jo monet eläimet. Kun pyydän häntä antamaan minulle hevosen, sen myös todennäköisesti saan tai kun näytän lammasta ja kysyn mitä lammas sanoo, vastaa tyttö määääää.
Senni myös asettelee eläimiä pystyyn, näppärä neiti.

Yksi Sennin suosikkilelu tällä hetkellä ovat nukenrattaat. Niitä tyttö työnteli innoissaan koko joulun! Kyytiin ovat päässeet tietenkin nukke, mutta myös unikaverit sekä muovieläimet. Muovieläimet asustavat äitini ompelemassa kissakassissa ja kassin tyttö asettaa usein rattaiden sankaan roikkumaan.


Aloin miettiä omaa leikkimistäni lapsena.
Mitä leikin, keksinkö leikit itse ja kenen kanssa leikin?

Minä tykkäsin ehdottomasti kotileikeistä, joko nukeilla tai barbeilla!
Leikit tulivat ihan omasta päästäni, äiti ei istunut vieressä ja ohjannut leikin kulkua ja siitä olen kiitollinen! Meidän perheessä ollaan aika luovia ja uskon, että sitä on edesauttanut se että olemme saaneet käyttää mielikuvitustamme eikä asioita ole tehty meille valmiiksi/meidän puolestamme.

Kotileikkien lisäksi leikin myös monenlaisia mielikuvitusleikkejä. Siskoni tykkäsi leikkiä monesti mm. koiria tai leijonia. Kuvittelimmekin usein olevamme vaikka leijonia, tiemme sängyistämme pesäluolan ja haimme jääkaapista jotain leivänpäällis leikkelettä ruuaksi ja olimme olevinaan hurjia lihansyöjiä. :D
Ulkona leikimme paljon ja siellä rakenneltiin jos jonkinlaisia majoja ja juostiin pitkin pihaa.

Yksi mieleenpainuva leikkimme oli se kun karkkipäivänä saimme suklaiset yllätysmunat. Haudoimme munia hetken ja sitten avasimme ne. Olimme sopineet, että olemme se hahmo mikä munasta tulee. Tietenkin toivoimme, että sieltä tulisi jokin kiva eläin eikä esim. autoa mutta sillä hahmolla mentiin mikä munasta tuli. :D

Vaikka minulla on paljon sisaruksia ja leikin heidän kanssaan, välillä oli kiva myös leikkiä ihan yksin. Silloin suljin huoneeni oven ja laiton esim. barbileikin pystyyn, tein hienon kodin ja keksin kivan juonen leikkiini. Äiti ompeli barbeillemme hienoja vaatteita, mutta mitään huonekaluja barbeillamme ei ollut. Huonekalut kyhäilimme itse, mm. sohvan barbit saivat taitellusta nukenpeitosta ja kirjoista rakentui talonseinät.

Koen omien lapsuuteni leikkien olevan mielikuvituksellisia ja luovia. Toivon samaa Sennille, maailma on varmasti paljon tylsempi ja vaikeampi paikka olla ja elää jos ei omaa mielikuvitusta.
Hyvät leikit eivät tarvitse kaikista kalleimpia ja muodinmukaisimpia leluja, kun on mielikuvitusta voi leikin kehitellä vaikka vessapaperirullasta. Sennistä onkin hauska tiirailla paperirullan läpi, välillä siihen huhuillen ja mölisten, kikatus on taattu! ♡



Millaisia leikkejä teillä leikitään?
Leikkiikö lapsi/leikkivätkö lapset myös itsekseen vai pitääkö olla aina ohjattua leikkiä?

Saatuja lahjoja

Nyt pääsette kurkistamaan millaisia itsetehtyjä lahjoja saimme tänä jouluna. :)

Jouluumme kuului myös ostettuja lahjoja. Ostettuja lahjoja sai lähinnä Senni (leluja ja vaatteita) ja Tepon kanssa olimme sopineet tietyn rahasumman jolla ostimme toisillemme tarpeellisia lahjoja.

Tässä kuitenkin niitä itse tehtyjä lahjoja, jotka on tehty tunteella, ajatuksella ja suurella sydämellä. <3


Tammenterhopallo:

Äitinikin oli tehnyt ihania tammenterhopalloja! Minä käytin omissa palloissani itse terhoja, mutta äitini käytti näppärästi terhojen hatut palloissaan. :)




Tähtivalosarja:

Siskoni Jaana oli virkannut söpöt tähtivalot! Teppokin sai ihan omat valot, mutta pääkallokuviolla. :D




Heijastin:

 Jaana oli tehnyt ihania heijastimia, pitsireunojen kera. Varmasti naisellisin ja kaunein heijastin jonka tiedän!






Avaimenperä:

Jaana oli tehnyt myös avaimenperiä. Minun avaimenperässäni oli kuvana kakku, sopii tällaiselle himoleipojalle kun nenä päähän. :)





Joulukoristeet:

Viime vuonna oli Sennin ja Antonin ensimmäinen joulu ja silloin Jaana päätti aloittaa perinteen ja tehdä joka vuosi lapsille omat joulukoristeet. 

Tänä vuonna he saivat nämä söpöt kettu- ja bambikoristeet.



Taikasipulit:

 Nea oli keksinyt varsin hurmaavat lahjat, taikasipulit!

Sipuleiden mukana tuli jokaiselle runo, jossa kerrottiin koska sipulit saa istuttaa ja jokaiselle runo toivotti jotakin. Minä sain sokerisia päiviä toivotuksen ja Teppo onnellisuutta.
Tuskin maltan odottaa, että pääsen istuttamaan sipulit (ensi syksynä) ja sitten seuraavana keväänä paljastuu millaiset kukat sipuleista mahtaakaan kasvaa. Ihana, kauas kantoinen lahja. :)



Prinsessa ruususen hetki:

Siskoni Annika on kosmetologi ja hän antoi lahjakortit jokaiselle, jossa on jokin ihana hoito.

Teppo sai tosimiehen jalkahoidon ja minä prinsessa ruususen hetken eli kasvo- ja jalkahoidon.
Nämä tulevat niin tarpeeseen! Olinkin salaa toivonut tällaista lahjaa. :)



Vaatteita:

Äitini oli laittanut taas ompelukoneensa surisemaan ja ommellut taaperoille ihania vaatteita.
Senni sai ihanat legginsit, värikkään tunikan, hupparin (jonka hupun sisäpuoli on samaa kangasta kuin tunikan) ja söpöt housut joissa on rusetit lahkeissa. :)




Kissakassi:

Äitini oli ommellut taaperoille myös kassit ja Sennin kassi oli kissakuvioinen. Senni rakastaa kasseja ja kuskailee niitä mieluusti, tässä kassissa säilytetään joululahjaksi saatuja muovieläimiä.





Pehmopöllö:

Neakin oli ommellut pehmopöllön. Pöllö pääsikin ajelulle Sennin uusissa nukenrattaissa. :)



Kekseliäitä ja kauniita lahjoja kaikki! <3

lauantai 27. joulukuuta 2014

Annetut lahjat

Jo monena vuotena meidän perheessä lahjat on pyritty tekemään itse, niin ettei niihin uppoaisi kauheita summia rahaa.
Tänäkin vuonna noudatimme tätä perinnettä ja jokainen teki lahjat itse omin pikkukätösin.

Tässä näette minun tekemäni lahjat:


Tammenterhopallot

Nämä söpöt pallot syntyivät tammenterhoista, jotka keräsimme Tepon kanssa vanhempieni pihalta. Tammenterhot liimailin maalatun tyroxpallon päälle. 

Minusta näistä tuli oikein hauskat ja mielestäni ne eivät ole liian jouluiset, jotenka niitä voi pitää koristeena ympäri vuoden jos tahtoo.





Magneetit

Pienet magneetit tein betonista, silikonisia konvehtimuotteja apuna käyttäen. Magneeteista tuli mielestäni kivat, sellaiset karut ja eläväpintaiset, ei liian siloiteltuja. Ensin meinasin jättää ne maalaamatta, mutta sitten koin pakottavaa tarvetta lisätä niihin värit. Värit valokoituivat sen mukaan, mistä väreistä kukin magneettien saaja pitää. Teppo hommasi todella voimakkaita magneetteja, näillä pysyy takuulla paksumpikin lappunen jääkaapinovessa kiinni.





Magneetit sujautin tällaisiin vintagepussukoihin,
jotka Teppo oli ostanut.



Saippuat

Päätin olla rohkea ja kokeille tehdä saippuaa ihan itse, alusta loppuun asti. En siis käyttänyt valmista saippuamassaa vaan tilasin lipeää ja ostin kasan erilaisia öljyjä ja rasvoja, joista valmistin saippuat. 

Lipeän käsittely on todella tarkkaa puuhaa, ohjeissa sanottiin että lemmikit ja lapset on poistettava siitä tilasta, jossa lipeää käsitellään. Oli kyllä pelottavaa puuhaa!
Teppo piti huolen, että sain tehdä saippuat rauhassa, yksin, ilman että Senni pyörisi jaloissa.
Puin päälleni paksut kumihanskat, luin ohjeen moneen kertaan läpi ja suojasin tasot sanomalehdillä.
Mittailin kattilaan rasvat ja öljyt ja sulatin ne ja mittailin paistomittarilla seoksen lämpötilaa.
Tepon postimerkkivaakaa apuna käyttäen mittailin grammalleen oikein määrän lipeärakeita (yhtään ainutta pikkuraetta ei saanut tippua, jotta Senni ei pääsisi niihin käsiksi) ja sekoitin ne varovasti veteen. Lipeän sekoitin veteen parvekkeella, sillä kun lipeä kohtaa veden, muodostuu todella kitkerän/pistävän hajuista höyryä ja seos muuttuu todella kuumaksi. Välillä piti käydä sisällä ottamassa happea kun haju kävi sietämättömäksi. Lipeää ja vettä saa sekoittaa vain sen verran, että rakeet liukenevat, liika sekoittaminen vain kuumeentaa seosta entisestään.
Kun lipeä ja rasvaseos olivat oikein lämpöisiä, kaadoin lipeäseoksen rasvareokseen varovasti. Tämän jälkeen sekoittelin seosta sauvasekoittimella kunnes se näytti vanukkaalta. Lisäsin vielä tuoksuöjlyä ja kaadoin seoksen muottiin.
Muotti piti sitten asettaa pahvilaatikkoon, peittää se liinalla ja pitää huolta että se on tarpeeksi ilmastoidussa tilassa. Sitten olikin vuoro siivota jäljet huolellisesti ja tuulettaa asunto.

Seuraavana päivä lipeä oli haihtunut ja tehnyt seoksesta saippuaa. Sitten vain leikkelin sen sopivan kokoisiksi paloiksi ja säilyttelin niitä pahvilaatikossa. Saippuat olisi hyvä tehdä vähintään kuukautta ennen kuin ne ottaa käyttöön, jotta ne eivät kuivata ihoa liikaa.

Minä päätin tehdä kosteuttavia saippuoita ja sellaisia mielestäni sainkin aikaan (jätin itsellenikin muutamat palat ja yksi onkin ollut jo käytössä). Mitään tarkempia ohjeita en uskalla antaa. En halua ottaa vastuuta siitä, että joltain syöpyy silmät tai jotain muuta kamalaa, koska olen antanut huonot ohjeet. Sen voin toki kertoa että saippuoissani käytin rypsiöljyä, oliiviöljyö, kasvirasvaa ja kookosrasvaa. Rasvojen ja öljyjen lisäksi saippuoiden valmistukseen käytin toki myös sitä pelottavaa lipeää, vettä ja tuoksuöljyjä (valkoapila ja satsuma&spice) ja aitoa vaniljaa.

Tässä ne ovat, ihan itse tekemäni saippuat!

Saippuoidenkin kääreet ja pussukat ovat Tepon hommaamia,
kuin myös nuo lappuset joista selviää mikä saippua on kyseessä.



Pyyhkeet

Teppo toivoi lahjaksi jättipyyhettä ja sellaisen hän myös sai. Ostin kangaskaupasta harmaata ja petroolinsinistä kangasta ja ryhdyin ompelemaan.
Ompelinkin jättipyyhkeen kera söpön pöllöraksin, pyyhkeen kulmaan ompelin kiinni nauhan, jossa luki hand made with love. 

Jättipyyhkeenlisäksi ompelin myös kietaisupyyhkeen isolla taskulla, johon voi sujauttaa vaikka saunajuoman. Myös kietaisupyyhkeestä löytyy samanlainen hand made with love-teksti kuin jättipyyhkeestäkin.







Huopatossut

Siskonpojalleni, Antonille, päätin huovuttaa itse tossut.

Tossut huovutin huovutusvillasta ja muotteina toimivat Sennin kumisaappaat. Melkoisesti niitä saikin hinkata ja hankata, ennen kuin huopuivat. Villaa kului myös melkoisesti, jotta sain niistä paksut.
Varsia en viitsinyt huovuttaa, koska silloin tossujen pukeminen olisi varmasti hankalaa kun huopa ei anna juuri periksi. Tossut saivat varret kangaskaupasta ostetusta neuleesta.
Mitkään hyvät kävelykengät nämä tossut eivät ole, ne eivät tue jalkaa ja ovat tosi liukkaatkin. Teinkin nämä lähinnä muisto- ja koristekäyttöön. Voihan nämä laittaa pienelle miehelle jalkaan vaikka kauppareissuilla kuin hänen ei tarvitse kävellä, lämpinät nämä varmasti ovat.




Pehmopöllöt

Ompelin kaksi pehmolelupöllöä. Toinen niistä on Antonille ja toinen hänen tulevalle sisarukselleen, Poppanalle. 






Sellaisia lahjoja tein tänä vuonna. :)
Tosin kokonaan en voi ottaa kunniaa näistä itselleni. Ilman Teppoa näitä tuskin olisi syntynyt, hän hommasi niin moneen lahjaan tarvikkeita ja olemalla Sennin kanssa antoi minulle aikaa lahjojen väkertelemiseen. <3
Sain taas toteuttaa itseäni ja käyttää luovuuttani. Näin syntyivät ajatuksella ja rakkaudella tehdyt lahjat, jotka eivät ole toki täydellisiä, niissä näkyy kätteni jälki ja niin sen kuuluukin olla. :)


Meidän joulua 2014

Joulu tuli ja meni. Nyt on vatsat syöty täyteen jouluruokia ja herkkuja, lahjat availtu ja vietetty aikaa rakkaiden seurassa. <3

Vietimme, perinteisesti, joulua minun vanhempieni luona ja paikalle saapuivat myös sisaruksiani perheineen.
Vilskettä ja vipinää riitti kun talo täyttyi taas juoksevista pikkujaloista ja puheensorina oli tauotonta. :)
Äitini oli laittanut kodin kauniiksi ja jouluisaksi, kaikkialla oli äitini tekemiä joulukoristeita ja kynttilät lisäsivät jouluista tunnelmaa. Isäni oli hakenut kuusen ja koristelimme sen yhdessä, ah miten ihana onkaan aidon kuusen tuoksu!

Vanhempani olivat tehneet runsaan joulupöydän, jossa oli kaikille takuulla jotain. Tarjolla oli syötävää aina joululaatikoista, kinkkuun, juustoihin ja savukalkkunaan asti.
Myös me sisarukset toimme joulupöytään jotain syötävää. Minä tein joulukarkkeja, salmiakkifudgea ja piparminttubiittejä.
Tein myös daimhalon, mutta sitä ei viety vanhempieni luokse vaan sitä syötiin kun olimme lähteneet vanhempieni luota joulupäivänä. Tepon äiti kävi luonamme joulupäivänä ja toki tarjosimme hänellekin daimhalkoa. Hän jäi syömään kanssamme myös jouluruokaa, jonka olimme tepon kanssa valmistaneet. Tosin enemmän Teppo taisi niitä jouluruokia laitella, hän mm. paistoi kinkun ja teki porkkanalaatikon, mutta kannoin minäkin korteni kekoon. ;)

Tein nämä herkut kinukikissan ohjeella :)

Daimhalko, myöskin kinuskikissan ohjeella tehty.



Yleensä meillä on käynyt niin, että joulupukki on tuonut lahjat kun olemme olleet joulusaunassa.
Tänä vuonna onnistuimme kuitenkin näkemään joulupukin! Ihana pikkuveljeni suostui ilomielin joulupukin rooliin. :D
Senni ja Anton katselivat alkuun outoa partaäijää kummissaan, mutta ei mennyt kauaakaan kun he hakivat pukilta lahjoja, hymyssä suin. :) Lapsukaiset olivat jopa niin reippaita, että uskalsivat istua joulupukin syliin.

Joululahjoja oli todella paljon! Mutta ei mikään ihme, kun meitä oli koolla 12 henkeä (jos en ihan väärin laskenut) ja kaikkien lahjat oli aseteltu kuusen alle. Taaperot saivat kyllä eniten lahjoja. Heille olisi kyllä vähempikin riittänyt. Sillä kun he olivat avanneet pari ensimmäistä lahjaa, eivät paketit enää kiinnostaneet vaan he halusivat leikkiä jo avatuilla lahjoillaan. :D
Mitään turhaa he eivät kuitenkaan saaneet lahjaksi, kaikille lahjoille tulee takuulla käyttöä. :)
Teen vielä ihan erillisen postauksen antamistamme ja saamistamme lahjoista.






Jotta jouluna ei tarvitsisi hötkyillä, jäimme yöksi vanhempieni luokse. Joulupäivän aamuna myös Vilma liittyi seuraamme ja siitä lähdimme viettämään joulua nelistään. :)
Ennen kuin lähdimme vanhempieni luota, otimme ulkona muutamia kuvia lapsista. Oli niin kaunista kun valkoinen paksu lumivaippa oli peittänyt maan, puut ja pensaat.

Kuvausrekvisiittana käytimme kaunista potkukelkkaa, joka on Sennin ja Vilman serkkutyttöjen vanha. Potkukelkka tarvitsisi hiukan ehostusta, mutta kuvauksissa se toimi hyvin näinkin.
Taaperot pääsivät myös pulkka-ajelulle. :)


<3






tiistai 23. joulukuuta 2014

Hyvää joulua!!!

Ihanaa, huomenna on jouluaatto! <3

Miten paljon olenkaan odottanut, että kokoonnumme taas perheen kanssa yhteen ja vietämme yhdessä joulua, ihan niin kuin joka joulu olemme tehneet.

Kenelläkään ei ole kiire töihin, saamme rauhassa nauttia joulun tunnelmasta ja syödä herkullisia jouluruokia. :)


Suuntaammekin huomenna heti aamupäivästä vanhempieni luo, jossa vietämme jouluaaton ja jouluyön.
Tänään olemme vielä kotosalla ja saamme Sennin kummitädin, Satun, luoksemme kyläilemään.
Tänään on muuten Sennin nimipäiväkin! :) Yleensä meillä ei ole ollut tapana juhlia nimppareita mitenkään, mutta nyt Senni sai meiltä sellaisen ison kuorma-auton.
Tyttö löysi kerran tuolta pihalta jonkun vanhan ja risan kuorma-autolelun ja on tykännyt hirmuisesti leikkiä sillä, nyt hänellä on ihan oma ja ehjä kuorma-auto. :)
Heti tyttö alkoikin leikkiä uudella lelullaan ja nukkekin pääsi siihen kyytiin. Kuorma-auto viedään pihaleluksi kun seuraavan kerran menemme ulos.

Ulkoilusta tulikin mieleeni, että nyt täällä on vihdoinkin lunta ja pakkasta! Saatiin kuin saatiinkin valkoinen joulu!!!
Ja vihdoinkin sain pukea Sennille söpön pörröhatun, jonka tein yhdessä äitini kanssa. Hattu on todella lämmin fleecevuoren, vanutäytteen ja pörrökankaan ansiosta, että sitä voi käyttää vain kunnon pakkasilla ja tänään pakkasasteita oli sen verran, että hattu laitettiin päähän.









Suurin osa jouluaskareista on nyt tehty ja voin alkaa pikkuhiljaa tunnelmoimaan joulua! Toivottavasti jokainen saa kiireettömän, rakkauden täyteisen joulun ja kaikki pysyisivät terveinä.




Tonttu kun hiipi meidän pihaan,
varoen tartuin sen punaiseen hihaan.
Pyysin: viestin viethän ystävälle,
niin paljon toivoisin hyvää hälle.
Tuoksua kuusen ja kynttäläin,
iloa riemua kukkurapäin.
Lämpöä, rakkautta läheisten,
ystävän jouluisen halauksen.


TUNNELMALLISTA JOULUA KAIKILLE!!!



tiistai 16. joulukuuta 2014

Piparituparit

Sunnuntaina meillä vietettiin tupareita, eikä mitätahansa tupareita vaan piparitupareita! :D
Kuten meidän perheellä on tapana, ei nämäkään juhlat olleet tavanomaiset, vaan meidän tapaamme hiukan hullunkuriset.

Uutta kotia oli kiva päästä juhlistamaan jotenkin, oli niin iso helpotus päästä muuttamaan pois vanhasta kodista! Olen aivan ihastunut uuteen kotiimme, vaikka kaikkea pientä laitettavaa vielä onkin.
Mitkään viinanlitkimis-tuparit eivät tulleet kuuloonkaan, mutta pelkät kakkukahvittelut kuulostivat liian tylsältä.
Näin joulun alla sainkin idean järjestää piparituparit eli tuparit joissa kaikki pääsisivät leipomaan pipareita, yhdessä tekemisen iloa.

Tupareita vietettiin "pienellä" porukalla, sisaruksiani perheineen saapui paikalle.
Tarjottavat pidettiin maltillisina, suolaisena oli patonkia lisukkeilla.
Tottakai minun oli pakko tehdä taas kakku, löysin uuden ohjeenkin jota oli pakko testata; omenainen glögi-juustokakku.
kakku sopi hyvin jouluiseen teemaan. :)

Tuossa ensimmäisessä kuvassa näkyy myös vaaleanpunainen vieraskirjamme. Se on seikkaillut mukanamme jo useammassa kodissa. Pyydän vieraita aina kirjoittamaan siihen jotakin kun käyvät meillä kylässä.
Välillä onkin kiva selailla kirjaa ja katsoa, ketkäs meillä ovatkaan kyläilleet ja mitä olemme tehneet. :)
Joskus unohdan pyytää vieraita kirjoittamaan ja välillä se unohtuu vaikka olisinkin pyytänyt, mutta pääsääntöisesti vieraat kirjoittavat siihen muutaman sanan. Sisarukseni osaavat jo itse tarttua kirjaan ja kirjoittaa siihen, ovat niin tottuneita tähän meidän tapaan. :)



Omenainen glögi-juustokakku




Kun tarjottavat oli herkuteltu, ryhdyimme leipomaan pipareita.
Tein ensimmäistä kertaa elämässäni itse piparkakkutaikinan ja hiukan jännitti tulisiko siitä lainkaan syötäväksi kelpaavia piparkakkuja.
Taikinan tein jo edellisenä päivänä, jotta se ehti tekeytyä jääkaapissa.

Innoissaan kaikki ryhtyivät leipomispuuhiin, erityisesti taaperot Senni ja Anton. Voi kuinka pikkuisten silmät oikein loistivat kun pääsivät leipomaan isiensä kanssa, hymy oli korvissa. <3
Isien ja taaperoiden jälkeen me naiset leivomme lopusta takinasta monta pellillistä pipareita ja hyvin onnistuivat!
Lopputulos oli mieluinen, piparkakkumme maistuivat ihan oikeilta pipareilta ja näyttivätkin siltä mitä piti, jippii! Iloiset ja onnistuneet tuparit. :)

 Ihan vielä en kotiamme esittele täällä blogissa, mutta senkin aika tulee varmasti. Mm. Sennin huone on vielä sisustamatta ja keittiö kaipaa ehostusta. Pikkuhiljaa kotia laitetaan meidän näköiseksi ja sitä mukaan kun se valmistuu, esittelen aikaansaannokset sitten täälläkin. Kodin esittely menee vasta ensi vuoden puolelle, nyt keskitytään jouluun, pian se on jo täällä!!!





Onko teillä ollut/oletko ollut joskus teematupareissa?

maanantai 8. joulukuuta 2014

Syyskauden viimeinen muskari

Tänään meillä oli syyskauden viimeinen muskari.
Minulle ja Sennille muskari on ollut todella mieluinen harrastus, siksipä päätin että muskaria jatketaan myös kevätkausi. :)

Muskarissa Senni on kuin kala vedessä! Innoissaan tyttö soittelee joka kerta rumpua ja hymyssä suin kuuntelee kun muut laulavat tuttua alkulaulua:

Pikku Senni, pikku Senni
Kiva kun olet täällä.
Pikku Senni, pikku Senni
Kiva kun olet täällä.
Aijai aijaijai,
Kiva kun olet täällä.
Aijai aijaijai,
Kiva kun olet täällä.

Kovasti tyttö tarkkeilee ja matkii kaikkea mitä muskarin täti ja isommat lapset tekevät. Senni osaa taputtaa, tömistää, pyöriä, tanssahdella ja soittimienkin soittaminen onnistuu hienosti.

Muskarissa on myös kaksi pientä vauvaa ja heitäkin Senni käy välillä moikkaamassa ja sanoo "vauva".

Senni tykkää kovasti laulusta, jossa nallet tallustavat. Silloin tyttö tallustaa ympäriinsä, välillä innokkaasti taputtaen.
Kotonakin tyttö tykkää tallustella ja äitiä pyydetään laulamaan nallelaulua.

Kotona kaikki ämpärit, kattilat ja tuolit muuttuvat hetkessä rummuksi ja silloin äidin toivotaan laulavan muskarin aloituslaulua.

Minulle käy monesti harrastusten suhteen niin, että kyllästyn pian ja sitten sinne ei huvittaisi edes lähteä. Muskarin kanssa näin ei ole käynyt, niin hyvin olemme molemmat viihtyneet. Kun Senniltä kysyy, mitä muskarissa tehdää, kuuluu tytön suusta laaaa. Laaa tarkoittaa laulua, olen opettanut että muskarissa lauletaan ja leikitään.
Uudesta kodistamme on pidempi matka muskarille, kuin mitä vanhasta kodista oli ja kävellen aikaa kuluu noin 30min yhteen suuntaan. Mikään ylitsepääsemättömän pitkä tuo matka ei ole (vaikka yksi äiti kauhistelikin muskarilla matkamme pituutta) ja aion jatkossakin kävellä muskarille, saapahan samalla liikuntaa. :)

Teimme Sennin kanssa joulukortin muskarin tädille. Nyt tuleekin useamman viikon tauko muskariin, mutta tammikuun puolella pääsemme taas lauleskelemaan.

Korttiin tuli Sennin kädenjälki ja sormista tein iloisia tonttuja. Satuin löytämään askartelulaatikostani tonttulakki-tarroja ja ne päätyivätkin korttiin. Annoimme kortin muskarin tädille ja hän ilahtui siitä kovasti. :)

Tämä oli varmaankin ainut joulukortti, jonka tänä vuonna teen. Päätin, että tänä vuonna en ota stressiä joulukorteista kun tuo muuttokin osui juuri joulun alle.
Muutamat valokuvakortit tilattiin eilen Tepon kanssa, mutta niitäkään ei tilattu edes kaikille sukulaisille, saatika sitten ystäville tai tuttaville.
Moni on kuitenkin facebookissa ja sinne laitan sitten joulutervehdyksen kaikille.
Tänä vuonna näin. :)

lauantai 6. joulukuuta 2014

Pipariksi meni

Meillä sekä äiti että tytär ovat muumihöperöitä!
Näin joulun alla haaveilin tekeväni muumipiparkakkutalon. Ensin näytti siltä, ettei aikani riitä sen väsäämiseen mutta kummasti sitä aikaa sain jostain nipistettyä.

Haaveilin muumitalosta, jossa kaikki koristukset olisi tehty vain valkoisella, jotta tulos olisi kaunis ja harmooninen.
Mutta kuten monesti käy, eivät päässäni olevat mielikuvat vastanneet toteutusta.
Lopputulos on kyllä kaikkea muuta kuin kaunis ja harmooninen! :D

Teppo etsi minulle netistä kaavat taloa varten ja minä sitten tein ne piparkakkutaikinasta. Sennin kanssa yhdessä ryhdyimme leipomiapuuhiin joululauluja samalla kuunnellen. Tuli ihan jouluinen tunnelma kun joululaulut soivat ja piparin tuoksu täytti kodin. ♡
Senni osallistui innoissaan leipomiseen ja hienosti osasi painella muotteja taikinaan. Sennin mielipuuhaa taisi kyllä olla taikinan syöminen. ;)

Joululauluja kuunneltiin laidasta laitaan. Minun lempijoululauluni on Tulkoon joulu, en tiedä miksi mutta tykkään siitä kovasti, se on sellainen herkkisbiisi. :)
Senni taas pitää selkeästi enemmän kaikista hiukan menevimmistä kappaleista.

Sitten olikin aika laittaa piparkakkutalon palat uuniit.
Miksi ne palaset aina vääntyilevät uunissa? Miksi ne eivät tule uunista tasan saman kokoisina vaikka palaset onkin leikattu samankokoisiksi?
Sain siis aikaiseksi enemmän ja vähemmän vänkyröitä palasia.

Piparkakkutalon kokoamisen jätin suosiolla iltaan, jolloin saisin tehdä sen rauhassa ilman pikkuapulaista.
Seinät ja kuistin sain suht pienellä vaivalla pystyyn, mutta se katto!!! Voi apua miten vaikeaa sen laittaminen olikaan. Lopulta päädyin kokoamaan katon kulhoa apuna käyttäen ja kun kaikki 6kpl paloja olivat kuivuneet kiinni toisiinsa, asetin katon paikoilleen.

En voi kuin nauraa lopputulokselle, se on niin surkuhupaisa! :D
Kaikki on vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun...
Mieleeni tuli se muumijakso, jossa Muumipeikko rakentaa oman talon ja talosta tulee aivan vino ja kattokin vuotaa. Minun piparkakkutaloni muistuttaa kovasti juurikin sitä taloa. :D

Vaikka talosta ei tullutkaan kaunista ja harmoonista, pääsee se silti eteisen lipaston päälle. Kavereikseen talo sai muumihahmoja, Muumimamman, Pikkumyyn ja lauman hattivatteja.
Minusta lopputulos on hauska ja jotenkin kovin sympaattinen. Ensimmäin Muumipiparkakkutaloni. :)

Jokos teillä on kuunneltu joululauluja ja leivottu pipareita?
Mikä on lempi joululaulusi?
Löytyykö teiltä piparkakkutalo?

Appelsiini-daimkakku

Onko kukaan huomannut, etten ole hetkeen tehnyt kakkua?!
Kesän ja syksyn aikana kakkuja tuli väsättyä tiuhaan tahtiin.
Nyt talvella tahti on ollut huomattavasti verkkaisempi. Miksi?

Syy löytynee ajanpuutteesta. Muutto vie niin paljon aikaa ja voimia, etten ehtinyt edes miettiä kakkuja! Kun muutto oli ohi, tajusin että herranjestas milloin olen tehnyt viimeksi kakun, siitähän on jo pitkä aika (minun mittapuullani)!


Minulle ei suinkaan tullut heti hinkua ryhtyä kakun tekoon. Kakuilla pitää mielestäni olla jokin tarkoitus/minulla jokin syy leipoa. Päätin, että teen kakun vasta kun siltä tuntuu, harrastuksesta ei saa tehdä pakkopullaa.


Eipä mennyt aikaakaan kun sain taas inspiraation kakun tekoon.
Kyläilimme alkuviikosta Tepon siskon perheen luona ja he antoivat Sennille paljon heidän lastensa vanhoja, hyvä kuntoisia, lelujaan. Senni sai heiltä mm. kivoja soittimia ja niillä tyttö onkin nyt leikkinyt kovasti.
Rahaa he eivät leluista halunneet, mutta minä halusin kiittää heitä jotenkin. Päätin siis tehdä heille kiitokseksi kakun. :)


Kutsuin heidät kylään herkuttelemaan ja samalla he näkivät uuden kotimmekin. Sennistä oli kiva päästä leikkimään taas serkkujensa kanssa.
Kakuksi valikoitui appelsiini-daimhyydykekakku.
Olen aikaisemmin tehnyt valkosuklaa-daimkakun (hellapoliisin ohjeella). Nyt tein kakun tuon ohjeen pohjalta, sitä mieleisekseni muokaten.

Näin joulun alla halusin tehdä jouluisen kakun, siksi päätin laittaa siihen appelsiinituorejuustoa ja pohjan tein piparkakuista.
Alkuperäisessä ohjeessa oli sokeriakin, mutta minä jätin sen kokonaan pois. Tuorejuusto, valkosuklaa ja daimrakeet toivat sopivasti makeutta.


Tällaisella ohjeella tein kakun:

Pohja:
Murskattuja piparkakkuja ja sulaa margariinia. Ainekset sekaisin ja painellaan irtopohjavuokaan. Minä paloittelin piparit pieniksi paloiksi ja sauvasekoittimen avulla tein niistä ihan hienoa jauhoa, näin pohjasta tuli tasainen.

Mousse:
7 liivatelehteä
4dl vispikermaa
200g appelsiinituorejuustoa
150g rahkaa
100g valkosuklaata
100g daimrakeita

Sulata valkosuklaa vesihauteessa. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vaahdota kerma. Sekoita tuorejuusto, rahka ja sula valkosuklaa keskenään. Sulata pehmenneet liivatelehdet tilkkaan kiehuvaa vettä. Lisää liuenneet liivatteet ohuena nauhana tuorejuustoseokseen, muista sekoittaa koko ajan. Lisää lopuksi kermavaahto ja daimrakeet.
Kaada mousse vuokaan, pohjan päälle, ja aseta jääkaappiin hyytymään.

Koristelu:
Värjättyä vispikermaa ja daimrakeita

Kun kakku on hyytynyt (kestää noin 3 tuntia, mutta minä laitan yleensä jo edellisenä päivänä), irroita irtopohjavuuan reunat ja koristele kakku.
Itsenäisyyspäivän kunniaksi käytin koristelussa siniseksi värjättyä vispikermaa.

Sellainen oli siis tämän kodin ensimmäinen kakku. Oli kyllä namia, mukavan jouluinen ja vieraillekin maistui hyvin. Oli kiva taas tehdä kakku pitkästä aikaa.

torstai 4. joulukuuta 2014

Seitsemän jouluista salaisuuttani

Sain tämän haasteen Terhiltä, äiti ja melukylän lapset blogista, kiitosia! :)
Tarkoituksena on vastata seitsemään jouluiseen kysymykseen ja haastaa seitsemän uutta blogia.
Nyt minullakin alkaa olla jo joulumieltä kun muutto on takanapäin ja koti näyttää kodilta eikä varastolta.
Pipareita ja joulutorttuja on leivottu ja jouluvalojakin jo laitettu tuomaan jouluista tunnelmaa.
Joululahjapajanikin on kovassa vauhdissa ja loppusuora häämöttää jo. :)
Mutta nyt niihin haasteen kysymyksiin.
1. Uskotko joulupukkiin tai tonttuihin?
En muista koskaan uskoneeni, vaikka aina meillä niistä puhuttiinkin.
Sennillekin tullaan puhumaan joulupukista ja tontuista. Ihmeissään tyttö tuijotti eräspäivä ikkunaa kun sanoin tonttujen kurkkivan sieltä. :D
2. Jos vastasit ensimmäiseen kysymykseen kyllä, niin kirjoititko joulupukille?
Tänä vuonna ei tullut kirjoitettua (toki vielähän sitä ehtisi). Monena vuotena olen kirjoittanut Vilman kanssa ja tulevina vuosina tulee varmasti kirjoiteltua Senninkin kanssa.
3. Onko kinkku joulupöydän kunkku vai selviätkö ilmankin?
Kyllä kinkku on joulupöydän ehdoton kunkku!!!
Voisin pärjätä ilmankin, mutta tulisi varmasti olo että jotain olennaista joulupöydästämme puuttuu.
4. Noloin saamani joululahja tai lahjojen jakoon liittyvä muisto?
Mitään kovin noloa lahjaa ei nyt tule mieleen.
Lapsuudestani on jouluvideo, jossa kysyn joulupukilta onko hänen partansa oikea. Voi pukki parkaa! ;)
5. Onko jokin joululahja jäänyt käyttämättä ja kaapin perälle notkumaan?
On. Viime jouluna sain Tepolta sellaisen viltin jonka saa kytkettyä pistorasiaan ja se lämpiää. Ideana kiva, mutta jäi käyttämättä ja viltti on vielä avaamattomana pussissaan. Sovimme että myyn sen kirpputorilla. :)
6. Milloin ja millä tavalla koristelette joulukuusen?
Voi olla että tänä vuonna meille ei tule lainkaan joulukuusta, sillä emme ole aattona kotona.
Parvekkeelle olen kyllä haaveillut pientä havupuuta. Laittaisin siihen sievät jouluvalot ja sitä voisi sitten ihastella sisältä, olohuoneen isosta ikkunasta.
Aatto vietetään minun lapsuuden kodissani ja siellä saamme sitten ihastella ja tuoksutella aitoa joulukuusta ihan sisälläkin.
Kuusi koristellaan yleensä aattona. Osa koristeista on lapsuuteni aikaisia. Osa hiukan uudempia, äitini itse tekemiä koristeita.
7. Ostatko kotiisi joulukukkia, hyasintti, joulutähti vai joku muu?
Mikä on joulukukkasi?
Ostan joka joulu kotiimme hyasintteja, niiden tuoksu on niin ihana! Monesti meiltä löytyy myös joulutähti.
Siinä olivat minun vastaukseni. :)
Moni seuraamani blogi onkin jo saanut tämän haasteen, joten ihan seitsemää en pysty haastamaan. Mutta seuraavat blogit haastan:
Hattaralandia
Tipulassa
Danin elämää