keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Muuttokuulumisia

Nyt on ehtinyt vierähtää jo pidempi tovi siitä, kun viimeksi tein postauksen. Päivittäin olen kyllä käynyt pikaisesti lukemassa muiden kirjoituksia, mutta en ole ehtinyt edes kommentoida niitä.

Nyt pahin muuttokiire on takanapäin ja ehdin tehdä pienen postauksen meidän muutosta.

Viime viikon loppupuolella tavaroita alettiin tuoda pikku hiljaa uuteen kotiin. Välillä tuntui, ettei tavarat vähene ollenkaan vaikka niitä oli viety jo monta kuormallista. Pakkaaminen touhukkaan taaperon kanssa oli aivan mahdotonta! Innokkaasti Senni yritti auttaa, kantoi pahvilaatikoita ja keräili niihin tavaraa, mutta minun pakkaamani tavarat hän otti laatikoista pois aina kun silmäni vältti. Onneksi äitini otti Sennin hoitoonsa muutamina päivinä, näin muutto saatiin etenemään. Kiitos äiti! ♡

Viikonloppuna olikin sitten kaikkien isojen huonekalujen vuoro muuttaa. Kävi ihan sääliksi Teppoa ja hänen veljeään kun he raahasivat isoa jenkkisänkyä ja sohvaa seitsemänteen kerrokseen (hissiin ne eivät mahtuneet).

Nyt kaikki tavarat ovat uudessa kodissa. Kamala kaaos täällä toki vielä on, mutta pikku hiljaa tavarat alkavat löytää paikkansa.
Ennen kuin tavaroita oli saatu tuotua ja ennen kuin olin siivonnut uuden kodin, olin aika ahdistunut. Mielessä pyöri ajatus siitä, että mitä jos emme viihdykään täällä ja miten Senni suhtautuu muuttoon.
Mieleni koheni huomattavasti kun olin pessyt ja puunannu uuden kodin putipuhtaaksi, näytti jo paljon paremmalta! Nyt kun kaikki tavaramme ovat täällä, tuntuu tämä jo kodilta! ♡
En haikaile vanhaan kotiin. Senni on ollut aivan innoissaan uudesta kodista, etenkin omasta huoneestaan. Kiltisti tyttö nukkuu omassa huoneessaan, kertaakaan ei ole itkenyt kun on viety nukkumaan.

Uudesta leikkipihasta Senni pitää myös kovasti ja se käytiinkin testaamassa hyvin pian.

Voin sanoa olevani aidosti helpottunut! Tuntuu siltä, että olemme löytäneet hyvän kodin perheellemme, paikan jossa voi elää normaalia lapsiperheen arkea. :)

Muutosta ei olisi tullut yhtään mitään ilman lähesten apua. Iso kiitos teille kaikille jotka tavalla tai toisella autoitte muutossa. ♡♡♡

lauantai 15. marraskuuta 2014

Jouluisia kuvia

Huuuuh, muutto on nyt täydessä käynnissä ja sen vuoksi olen ollut varsin kiireinen!
Uuden kodin avaimet on nyt saatu ja se on puunattu putipuhtaaksi. Vanhassa kodissa pakkaushommat ovat jo ihan hyvällä mallilla ja siksi kaikkialla onkin pahvilaatikoita ja pussukoita, kamala kaaos. Muuttamisessa on aina oma hommansa, mutta onneksi sen on sen arvoista, ihanaa päästä jouluksi uuteen kotiin. <3

Äitini on ollut nyt tämän muuttohässäkän keskellä ihan korvaamaton apu! Hän jäi hiljattain eläkkeelle, joten hän tarjoutui vahtimaan Senniä ja ilolla tämä apu otettiin vastaan. Yritin pakata Sennin kanssa, mutta eihän siitä mitään tullut kun neiti haluaa koko ajan auttaa. Tyttö penkoo tavaroita pois laatikoista sitä mukaan kun minä saan niitä sinne tai tekee tuhojaan muualla. Onnistuipa tyttö myös tippumaan yhteen laatikkoon kun kurotteli sen sisälle! Onneksi äitini otti Sennin hoitoonsa muutamana päivänä!
Tänään siskoni Nea tulee poikansa Antonin kanssa kylään. Tarkoitus olisi, että minä saisin sinä aikana hiukan pakattua lisää. Nyt tämä muuttaminen tuntuu loputtomalta urakalta, mutta eiköhän me tästäkin selvitä. :)

Kaiken tämän muuttohässäkän keskellä pitäisi pystyä myös tekemään kaikkea jouluun liittyvää. Jouluaskartelut ovat varmaankin seuraavat pari viikkoa tauolla, mutta päässä joulujututkin pyörivät päivittäin. Reilu viikko sitten räpsin Senninstä jouluisia kuvia, erästä joululahjaa varten. Onneksi sain otettua ihan kivoja kuvia, nyt ei olisikaan ehtinyt enää kuvailla.
Laitan muutaman kuvan tänne, joulumieltä tuomaan. :)






Tämä oli mielestäni hauskin ja se päätyykin joululahjaan :)
Taidan myös teettää tästä muutamat joulukortit.




Mitäs tykkäätte kuvista?
Nyt tämä äippä menee jatkamaan muuttopuuhia!

maanantai 10. marraskuuta 2014

Isänpäivä!

Isi on mulle korvaamaton,
sinun kanssasi hyvä olla on.
Tuki, turva ja läheisyys,
ne kuuluvat isi sun syleilyys.
Kiitos kun jaksat huolta kantaa
ja kaikkesi lapsillesi aina antaa.


Papalla on kokemusta, 
elämästä näkemystä.
Neuvoja saamme hyviä,
ne ovat kuin kultajyviä.
Niitä jatkossa arvostamme,
nyt vain onnea toivotamme.


Isi,
tässä sinulle on pienen pieni käsi.
Minä, sinun lapsesi,
elän lähelläsi.
kasvan, kasvan nopeasti,
tie vie toisiin kyliin.
Tänään vielä aikaa on,
ota minut syliin.


Tällaisia onnentoivotuksia kirjoitin tänä vuonna isänpäiväkortteihin.

Isänpäiväkortit askarreltiin Sennin kanssa yhdessä. Piirsimme Sennin kädenjäljen valkoiselle kartongille ja minä leikkasin ne irti. Sormista tuli söpöt hattivatit, kun niihin piirsi silmät ja askarteli kädet. Senni sai piirtää ja värittää hienot taideteokset korttien nurjille puolille. Korteista tuli mielestäni ihan hauskat. :)


Isänpäivä me aloitettiin rauhallisesti. Senni herätti minut kurottelemalla pinnasängystään ja silitteli minun poskeani. Herätin Tepon ja Senni nostettiin meidän väliin. Siinä sitten köllöteltiin kaikki hetken aikaa ja isi sai haleja ja pusuja. Senni antoi isille lahjankin.

Lahjaksi Teppo sai meiltä, kortin lisäksi, valokuva postimerkkejä. Sennin kuvalla tietenkin. Teppo keräilee postimerkkejä, niin siksi tämä oli kiva lahja. Teppo pitikin postimerkeistä ja sanoi, ettei raaski käyttää niitä.
Lisäksi teimme Sennin kanssa isille kakun. Kakkuun tuli mm. minttukrokanttisuklaata, valkosuklaata ja lontoonrakeita eli karkkeja joista Teppo pitää.


Tepon lahjat

Tepon kakku.
Yrittää esittää sydäntä :D


Iltapäivällä Vilmakin tuli ilahduttamaan Teppoa ja annoimme heidän olla hetken kaksin. 
Sitten lähdimme onnittelemaan minun isääni. Isäni on minulle erittäin tärkeä ja rakas, enkä voisi kuvitellakaan etten häntä muistaisi isänpäivänä. Hän on myös aivan mahtava Pappa, tykkää puuhailla lasten kanssa ja hemmottelee heitä herkuilla. :)
Isänikin sai hattivatti-kortin ja hän piti siitä kovasti. Lisäksi hän sai rommi-kahvia ja hiirimaton minun ja Sennin valokuvilla. 

Kakkukiintiökin tuli ääriä myöteen täyteen, sillä olimme syöneet aamulla minun ja Sennin tekemää kakkua ja vanhempieni luona oli tarjolla peräti kahta erilaista kakkua. Illalla Teppo pääsi maistelemaan vielä yhtä kakkua Vilman kotiin. Oli varmasti maha täynnä makeaa meidän isillä. ;)


Minun isäni lahjat


Missä te vietitte isänpäivän?

perjantai 7. marraskuuta 2014

Isä ja tytär

Lähestyvän isänpäivän innoittamana päätin tehdä postauksen Tepon ja Sennin välisestä suhteesta, isästä ja tyttärestä.

Sennin ja Tepon välinen isä-tytär suhde on lämmin ja aito. <3
Senni on aina ollut isintyttö! On äitikin toki tärkeä, mutta isi on tytölle todella tärkeä ja rakas.
Nyt kun Senni alkaa jo pikkuhiljaa puhumaan, sanoo tyttö huomattavasti useammin isssi, kuin äääi (=äiti). Isiä kysellään myös pitkin päivää ja tämä äiti saakin olla sanomassa monia kertoja päivässä, että isi on nyt  esim. töissä. Jos tyttö kuulee jonkun kulkevan porroskäytävässä, kiiruhtaa hän ulko-ovelle isiä innokkaasti hokien tai katsoen minua kysyvästi. Tyttö ei onneksi pahastu, vaikka porraskäytävänkolistelija ei aina olisikaan isi, vaan jatkaa leikkejään kun sanon naapurin menenvän kotiinsa.

Monesti kuulee, että lapselta pääsee itku kun jompi kumpi vanhemmista lähtee vaikkapa töihin. Meilläkin on joskus käynyt niin, varsinkin jos tytölle ei ole sanottu että äiti lähtee nyt, mutta melko harvinaista sellaiset itkut ovat meillä. Olemme pyrkineet tekemään lähdöistä iloisen asian. Sennille kerrotaan että nyt isi lähtee, tule antamaan pusu ja hali. Silloin tyttö vilkuttaa ja juoksee isin (tai äidin jos minä olen lähdössä) syliin ja antaa paaaljon pusuja. Tämän jälkeen tyttö pääsee sen aikuisen syliin joka hänen kanssaan jää kotiin ja vilkuttelee sieltä lähtijälle ja lähettelee lentosuukkoja. :D Monesti menemme vielä vilkuttelemaan ja lähettämään lentosuukkoja joko parvekkeelle taikka ikkunaan. Sitten päivä jatkuu ihan normaalisti, ilman lähtöitkuja.
Voihan olla, että ne lähtöitkut tulevat kuvioon kun ikää karttuu. Mutta meistä vanhemmista kumpikaan ei jää surkuttelemaan ja voivoittelemaan/kyselemään tuleeko lapselle nyt kamala ikävä, se varmasti vain pahentaisi ikävää ja lapsi kokisi lähdössä olevan jokin kamala asia, jolle pitää itkeä.
Vaikka lähtöitkuja meillä ei yleensä itketä, on jälleen näkemisen riemu lapsen kasvoilla aina yhtä ihana nähdä ja kokea. <3

Mitkä ovat sitten meillä niitä isän ja tyttären yhteisiä asioita?
Ehdottomasti hassuttelu ja riehuminen! Isin kanssa tyttö ilmeilee ja hassuttelee, kikatusta saa taatuski kuulla kun he pelleilevät yhdessä. Isin kanssa on myös kiva riehua sängyllä, äiti ei niinkään tee tätä. Tyttö on aivan onnessaan kun isi jaksaa peuhata. Myös kaikenlainen hyppyyttämiset ja hippaleikit luonnistuvat paremmin isän kuin äidin kanssa.
Senni myös tottelee isäänsä paremmin kuin minua, en varmaan osaa sanoa aina tarpeeksi jämäkästi tai sitten tyttö on tottunut siihen että äiti on aina 24/7 komentamassa niin aina eivät kiellot tehoa. :D

Senni on aina tykännyt musiikista, etenkin sellaisesta hiukan menevämmästä musiikista. Aika pienestä asti musiikki on kiinnostanut tyttöä. Ennen kuin hän osasi edes istua kunnolla, hytkyi hän musiikin tahdissa. Nyt kun kävelykin on opittu niin tanssiliikkeitä alkaa olla jo melkoisesti ja tyttö taputtaa myös käsillään rytmiä.
Teppo on ehdottomasti musiikkimiehiä ja Senni pyytääkin usein isiä soittamaan musiikkia ja yhdessä he sitten kuuntelevat sitä ja jammailevat. :)

Ihan Sennin syntymästä asti kylvetys on ollut meillä isän ja tyttären välinen juttu ja kiva niin, sillä niin se oli myös minun lapsuudessani, isä hoiti usein lasten kylvetykset.
Sairaalassakin Teppo oli se joka sai kylvettää vauvan ja minä katsoin vierestä ja kuvasin kaiken talteen.
Masuvaivoista kärsivä pikkuinen rauhoittui ensimmäisinä kuukausinaan usein vain suihkuun, isin syliin. Suihkussa saatettiikin käydä joskus useita kertoja päivässä kun mikään muu ei auttanut.
Mahavaivat ovat nyt onneksi jo historiaa, mutta suihkussa isä ja tytär tykkäävät edellenkin käydä yhdessä.
Uinti on ollut myös pitkään meidän kaikkien yhteinen harrastus.

Isänä Teppo on rakastava ja rohkea. Rohkeudella tarkoitan nyt sitä, että hän ei turhia arkaile ja panikoi, vaan on luontevasti lapsen kanssa ja uskaltaa kokeilla uusia asioita. Isänä hän toki pitää huolen, ettei tyttö vain satuta itseään tai pääse käsiksi mihinkään vaaralliseen, mutta sellaista turhaa varjelua ja hössötystä ei ole. Hän antaa tytön itse tutkailla maailmaa, tekemällä oppii-periaatteella. Minä olen itse samoilla linjoilla, jos lapsi ei koskaan pääse itse testaamaan asioita, ei hän voi ikinä oppia mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Tästä esimerkkinä voisi olla se kun tyttö alkoi penkoa laatikoita ja sormet olivat vaarassa jäädä väliin kun tyttö sulki laatikot. Sennille sanottiin aina että tule pois tai sormiin tulee pipi. Aina tyttö ei tullut pois ja joskus ne sormet jäivätkin sinne väliin ja itkuhan hänellä pääsi. Montaa kertaa näin ei ole kuitenkaan käynyt, tyttö oppi pian että sormia ei kannata jättää sinne väliin ja osaa taitavasti sulkea laatikon niin että sormet säästyvät haavereilta.

Monissa perheissä äiti on yleensä se, joka hoitaa lasten vaatehankinnat. Meillä Sennin vaatteita ostavat kummatkin vanhemmat. Pääasiassa kyllä minä, mutta jos sanon vaikka Sennin housujen käyvän liian pieniksi, ostaa Teppo hänelle housuja. Vaatekoko tarkistetaan aina minulta, mutta minä en saa olla mukana valitsemassa vaatteita, Teppo haluaa että osa vaatteista on hänen valitsemiaan. Pääsääntisesti hän on osannutkin valita tytölle kivoja vaatteita, jotka miellyttävät myös minunkin silmääni. :)


Ensilumi on satanut.
Portaat pääsee turvallisesti alas kun isi pitää kädestä kiinni. <3



Tässä näin pähkinänkuoressa Sennin ja Tepon välinen isä-tytär suhde.
On onni, että tyttärelläni on lämmin ja aidosti välittävä ja läsnäoleva isä. Tämä on asia josta saan olla onnellinen ja kiitollinen, tyttärelläni on maailman paras isä, juuri sellainen jonka hän tarvitsee ja ansaitsee. <3


Millä sanoilla sinä kuvailisit lapsesi/lastesi suhdetta isään?

maanantai 3. marraskuuta 2014

Muutosten marraskuu

Hupsan keikkaa, ollaan jo marraskuun puolella! Pian syksy onki muuttunut talveksi.

Meillä marras- ja joulukuu tulevat olemaan muutosten aikaa, kirjaimellisesti. Me olemme nimittäin muuttamassa!

Uutta kotia on etsitty jo pitkään. Tässä vanhassa ei sinällään eli mitään suuria vikoja taikka puutteita, itse asunnon takia emme siis muuta. Olisimme pärjänneet tässä varmasti vielä ainakin vuoden verran. Tästä nykyisestä kodista olenkin tehnyt postauksen ja sen voi lukea tästä.
Muuttomme syy löytyy talon muista asukkaista. Yksityiskohtiin en nyt viitsi mennä, mutta sen voin sanoa että rauhallista lapsiperheen arkea elävälle tämä talo ei sovi. Kyseessä on siis kaupungin vuokratalo. Itse asunto on siisti ja kiva, mutta nuo naapurit pilaavat niin monta asiaa ja saavat minut ahdistumaan. Vuoden verran on isännöitsijälle saanut valittaa milloin mistäkin, eikä mikään muutu. Minulle on sanottu suoraan, että täällä saa asua kuka vain ja tehdä lähes mitä vain, häätöä ei voi saada.
Lisäksi talon leikkipihasta on jäljellä vain rauniot ja se on täynnä roskia ja lasinsiruja. En koe tämän olevan se ympäristö, jossa lastani haluan kasvattaa, siksi muutto tuli ajankohtaiseksi.

Uusi koti ei löytynyt helpolla, mutta nyt olen niin helpottunut että pääsemme pois tästä nykyisestä. Uusi kotikin on kerrostalossa ja edelleenkin ollaan vuokralla. Mutta se oli varmaa, että kaupungin asuntoon ei enää muuteta! Uusi koti onkin pihapiirissä, jossa asunnot ovat omistusasuntoja ja niissä asuu lähinnä vanhoja ihmisiä. Uskon ja toivon tämän takaavan sen että viikonloput eivät olisi niin levottomia kuin tässä vanhassa asunnossa ja että häätö tulee niille asukkaille, jotka eivät osaa kerrostalossa käyttäytyä asianmukaisesti.

Kun uuden kodin etsiminen tuli ajankohtaiseksi oli minulla tiettyjä toiveita, joiden toivoin toteutuvan uudessa kodissa.
Nämä asiat olivat toivelistallani:
Rauhallisuus
Sennille oma huone
Tilavampi keittiö
Tilaa astianpesukoneelle

Sitten oli lista asioista, jotka olisivat kivaa plussaa, mutta eivät pakollisia:
Laatoitettu kylppäri
Lasitettu parveke
Hissi
Leikkipiha
Hyvät kulkuyhteydet
Vaatehuone

Nyt kun uusi koti on löytynyt, huomaan että kaikki toiveeni toteutuivat! :)

Rauhallisuudesta ei tietenkään voi olla 100% varma, ennen kuin on itse asunnossa asunut. Vuokranantaja on omistanut asunnon jo kauan ja on kuulema ollut rauhallista. Tosin ei kai kukaan nyt ihan suoraan sanoisikaan jos olisi ollut jotain häiriötä, kuka silloin haluaisi muuttaa kyseiseen asuntoon. Mieltäni kuitenkin rauhoitti kun törmäsin talon pitkäaikaiseen asukkaaseen ja vaihdoin hänen kanssaan pari sanaa. Hän sanoi, että sinä aikana kun hän on talossa asunut, ei siinä ole ollut mitään ongelmia. Tietenkin kerrostalossa asuu paljon muitakin ihmisiä ja täysin äänetöntä ei voi olla, sen toki ymmärrän. Mutta se että yöt ovat rauhallisia ja voin olla varma, ettemme joudu valvomaan naapureiden takia on minulle iso ja tärkeä asia.
Asuntomme tulee olemaan talon ylimmässä kerroksessa, ei pitäisi ainakaan yläkerran äänet kulua sitten meille, niin kuin tässä vanhassa kuuluu.

Uusi koti ei ole montaakaan neliötä tätä vanhaa isompi, muuta pohjaratkaisu on meille sopivampi. Tässä vanhassa kodissa on niiiin minimaalinen keittiö, että sinne ei voisi kuvitellakaan laittavansa minkäänlaista ruokapöytää. Uudessa kodissa on kunnollinen keittiö ja sinne mahtuu ruokapöytä helposti. Asianpesukoneellekin on juuri sopiva paikka keittiössä. Tässä vanhassakin kodissa on astis, mutta se on sellainen miniversio. Nyt kun minusta on tullut jauhopeukalo ja äiti, on astis minulle todella tarpeellinen kapistus, auttaa arjessa huomattavasti.
Nyt kun ruokapöytää ei tarvitse pitää olohuoneessa, jää sinne tilaa parisängylle.
Tämä taas mahdollistaa sen, että Senni saa ihan oman huoneen! Olen ihan innoissani, pääsen sisustamaan lastenhuonetta! <3

Tässä vanhassa kodissa on ruma muovipintainen kylppäri, toivoinkin että uudessa kodissa olisi jotkin neutraalit laatat. Tämäkin toive toteutui, vaikka olisin kyllä kelpuuttanut muovipinnankin, se kun ei vaikuta juurikaan käytännöllisyyteen vaan on enemmään sisustussilmää häiritsevä elementti. Uudessa kodissa on myös amme. Ensin se hiukan arvelutti, olisiko se käytännöllinen. Asiaa pohdiskeltuani totesin ammeenkin olevan ihan kiva juttu. Eipähän koko kylppäri kastu kun käy suihkussa ja välillä voi lillua vaahtokylvyssä. :D

Jonkinmoisen parvekkeenkin toivoin olevan uudessa kodissamme ja sekin löytyy ja vielä lasitettuna. Parveke on etelään, olisin toivonut itä tai länsi-parveketta. Etelä partsi kun on tuskaisen kuuma kesällä, no kaikkea ei voi saada. Asuinhuoneisto on onneksi läpitalon oleva, joten kesällä saa läpivedon asuntoon jos haluaa. Tässä vanhassa kodissa kaikki ikkunat ovat etelään eikä läpivetoa saa aikaiseksi, kesäisin on ollut tuskaisen kuuma! Uudessa kodissa Sennin makuuhuone ja keittiö ovat pohjoiseen päin ja se on plussaa. :)

Haaveilin myös hissistä. Tässä vanhassa kodissamme ei ole hissiä ja se on ollutkin välillä ongelmallista kun olen käynyt Sennin kanssa kaksin ostoksilla ja ylös pitäisi saada ostosten lisäksi kiipeilyintoinen taapero. Uudessa kodissa on hissi, jippii!

Lapsille tarkoitettu leikkipihakin oli haavelistallani. Uudesta kodissa sellainenkin löytyy! Siellä on vasta uusittu leikkialue kienuineen ja huvimajoineen, ihanaa! Tässä vanhassa pihassa kun ei ole edes vauvakeinua ja antiikinaikaisesta kiipeilytelineestä on enää raato jäljellä, siihen kuuluvaa verkkoa ei ole kuulema ollut siinä enää vuosiin ja puuosat ovat lahot.

Vaatehuone oli myös haaveissani ja sekin löytyy. Saan sinne näppärästi kaikki askartelutarvikkeet ja tietenkin vaatteita säilöön.

Uudessa kodissa on myös hyvät kulkuyhteydet. Bussiliikenne on täällä meillä päin aivan surkea, vaunujen kanssa ei pääse kyytiin lainkaan kun bussit ovat niitä vanhoja korkeita. Sen sijaan juna-asemalle on lyhyt matka ja keskusta palveluihin pääsee näppäriästi kävellen. Lemppari leikkipuistokin on ihan lähellä.


Olenkin tyytyväinen uuteen kotiimme ja syystäkin! Mikään ei tietenkään ole täydellistä ja uudestakin kodista löytyy asioita joita muuttaisin. Sen parvekkeen siirtäisin jos voisin, mutta se nyt on siinä missä on. Voi olla, että hommaan sinne parvekeverhot jotka estäisivät lämmön tulon sisäpuolelle, mutta sen näkee sitten myöhemmin.
Kodin keittiö on jo vanha ja kaapistot eivät oikein miellytä minua. Niihin on kuitenkin mielessä tuunausidea ja muutenkin keittiö tulee kokemaan pieniä muutoksia. Kodinkoneet ovat onneksi vain vajaa puolitoista vuotta vanhoja, ei tarvitse siis kokkailla retrohellalla tai miettiä mätäneekö maito jääkaappiin. ;)
Talo on rakennettu 70-luvulla ja asunnossa on vaatekaapeissa alkuperäiset sammaleenvihreät ovet, yök! Liian retrot minun makuuni. Ovet saa onneksi maalata valkoisiksi, huh.
Pientä ehostusta ja tuunausta koti tulee kokemaan, jotta siitä tulee meidän näköinen koti.

Nyt olisikin aloitettava se kamala pakkausoperaatio, jotta pääsemme uuteen kotiin, jaiks!
Olen innoissani, mutta kyllä myös jännittää. Saammeko kodista meidän näköisen ja viihtyisän, mitä Senni tuumaa omasta huoneesta ja kuinka hän osaa nukkua siellä??? Monia kysymyksiä pyörii mielessä. Yritän kuiten ottaa asian kerrallaan.

Nyt saattaa täällä blogissakin postaustahti hieman harveta, muuton vuoksi, mutta vain hetkellisesti!
Esittelen varmasti uuden kodin kun se on saatu esittely kuntoon, en aio kuitenkaan hosua tämän asian kanssa. Tuunausoperaatioista ja sisustusjutuistakin tulen varmasti tekemään postauksia. :)


Mukavaa marraskuuta kaikille! :)

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Halloween

Hurjat Halloweenjuhlat on nyt juhlittu! Nämäkin kekkerit pidimme vanhempieni luona ja paikalle kokoontuivat sisarukset perheineen. 
Sovimme, että jokainen tuo jotain karmivaa syötävää mukanaan. Tällä kertaa minä en tehnyt mitään makeaa, vaan suolaista.

Senni on vielä niin pieni, etten raaskinut maalailla hänen kasvoilleen mitään maalausta. Jotain erilaista halusin kuitenkin neidille pukea. Hommasin jokin aika sitten isänpäiväkuvaa varten Sennille ja minulle Minni-hiirikorvat ja laitoimekin ne päähän. Halloweeninakin voi olla söpö hiirulainen, tasapainottaa kivasti kaikea karmivaa. ;) Varsin söpö hiirulainen Sennistä tulikin. <3





Olimme suunnitelleet tekevämme myös kurpitsalyhtyjä yhdessä. Valitettavasti vain minä ehdin ostaa yhden minikurpitsan kunnes ne loppuivat ja muille niitä ei riittänytkään. Onneksi tähänkin löytyi ratkaisu! Nea ja Aleksi toivat verigreippejä ja Teppo hunajameloneita, niistäkin sai tosi kivoja lyhtyjä. :)
Ensin lyhdyt päätyivät kattaukseen ja illalla ne vietiin ulos valaisemaan ohikulkijoiden tietä ja ilahduttamaan kaikkia.





Keittiöstä tehtiin teemaan sopiva kaikenlaisilla rekvisiitoilla ja tietenkin tarjottavien avulla. Siskoni Jaana oli askarrellut jos jonkinlaista kivaa koristetta ja äitinikin oli tehnyt koristeita.
Saatiin kyllä aikaiseksi tosi hieno kattaus!
Kuvia tuli räpsittyä kamala määrä. Kaikkia kuvia en viitsi tänne laittaa, mutta tässä tulee nyt ne parhaimmat ja melko paljon niitäkin on. :D







Äitini oli tehnyt hauskoja haamuja ja laittanut ne roikkumaan katosta (tai isäni ne varmaan oli kattoon virittänyt). Äitini teki myös haamun kakkoja (eli marenkeja) ja boolin jossa oli kumihanskan avulla tehny jäädytetty käsi. Haamun kakat laitoimme esille oksentavan melonilyhdyn kanssa.






Minä tein kekkereille savulohikakun ja koristelin hämähäkkiteemalla. Kakussa oli mm. ruohosipulituorejuustoa, sulatejuustoa ja lämminsavulohta. Pohja oli tällä kertaa jälkiuuni ruisleipää. Koristeet tein mustaksi värjätyllä sulatejuusto-voikreemillä, sen pursottaminen osottautui vaikeaksi!
Yksijuhlijoista ei voinut kyseistä kakkua syödä, joten hän sai oman minikakun jossa koristeena oli paprikasta tehty pääkallo.





Nea puolestaan oli loihtinyt hauskoja kurpitsa cakepopseja, joissa oli valkosuklaakuorrute. Nammm! :)





Jaana oli tehnyt paljon kaikenlaista! Tarjottavaksi hän toi mokkapaloista tehdyn hautakummun, joka kätki sisälleen luurangon! Hän oli ostanut myös salmiakkitikkareita, joista tuli haamuja nenäliinojen avulla.
Taaperoitakin Jaana oli muistanut, he saivat nimittäin vampyyrin verta ruiskuista. :D Tavalliset lääkeruiskut sisälsivät mansikka-mustikkakiisseliä ja pikkuiset tykkäsivät kovasti, heistä oli hauska imeskellä välipala ruiskuista. ;)




 



Huh, kylläpä tuli oikein kuvapläjäys! Laitanpa silti loppuun vielä pari kuvaa lyhdyistämme kun ne olivat ulkona. :)






Oli hurjan hauska Halloween! 
Vietittekö te Halloweenia jotenkin?