torstai 30. lokakuuta 2014

11-11-11 haaste

Sain jokin aika sitten kivan haasteen tipulasta ja nyt toteutan sen. :)
Monessa blogissa tämä haaste onkin jo näkynyt ja tässä omani.

haasteen säännöt ovat seuraavanlaiset:

Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
Haastetun pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
Haastetun pitää valita 11 blogia joilla on alle 200 lukijaa.
Haastetun pitää esitää 11 uutta kysymystä haastetuille.
Sinun pitää kertoa kenet 11 olet haastanut.

Ei takaisin haastamista.





11 asiaa minusta:

1. Minulla on paksut, luonnonkiharat hiukset.

2. En juo kahvi, teetä enkä mielellään mitään hiilihapollisiakaan juomia. kahvista ja teestä saan migreenin.

3. Olen Post it-lappujen suurkuluttaja. Lapuille kirjoittelen mm. kauppalistan ja hahmottelen blogini kirjoituksia. Kirjoitan monesti myös päivän askareet ja tapahtumat lapulle (etenkin jos on oikea hulinapäivä). Lapulta on sitten hyvä vetää tehdyt asiat yli, ei tarvitse murehtia unohtuiko jotain.

4. Sennin synnyttyä minusta on tullut ääniherkkä. Herään todella helposti kaikkiin ääniin, jokin äidin vaisto kenties?

5. Lempi tuoreyrttini on basilika.

6. Inhoan kiirettä ja hukassa olevien tavaroiden etsimistä!

7. Meillä tv on lähes aina auki, pakko olla jotain taustamelua. Tämä johtuu kaiketi siitä, että lapsuuden kodissani oli aina ääntä ja melua kun sisaruksia on monta ja lisäksi vielä hoitolapset ja kaverit.

8. Rakastan leipomista ja leivonkin lähes aina kun saan vieraita.

9. Tykkään suunnitella kaikenlaisia juhlia.

10. En pidä tulisesta ruuasta.

11. Pidän tuoksukynttilöistä.



11 kysymystä ja vastaukset

1. Miten suhtaudut jouluun? Odotatko jo sitä?

    Joulu on ihanaa aikaa! <3 Mutta liika on liikaa, menee maku jos siitä höpisee ympäri vuoden. Nyt odotan jo hiukan joulua, ihan vielä se ei kuitenkaan saa tulla kun kaikki on vielä kesken.


2. Mikä on ollut sinulle tämän syksyn hitti esimerkiksi ruoissa, pukeutumisessa tai television ohjelmatarjonnassa?
Hmmm... ruuista ihastuin pekonipastaan. Ihanan yksinkertainen ruoka tehdä, mutta silti niin hyvää ja maistuu koko perheelle. Pekonipastaan tulee pekonia, täysjyväpastaa, kruunuvihanneksia ja ruokakermaa.
Televisiosarjoista seuraan toisenlaisia äitejä.


3. Tuikku-, pöytä- vai kruunukynttilä? Vai jätätkö kynttilöiden polttelun mieluummin muille?
    Kaikki käy, mutta eniten poltan tuoksutuikkuja. :)


4. Jos koko asusi pitäisi olla yhtä samaa väriä, minkä värin valitset?
    Olen tylsä ja sanon musta


5. Mitä teillä syödään / syötiin tänään? :)
    Smetanalohta, bataatti-porkkana-perunamuusia ja kukkakaalta.


6. Aiotko tehdä talvella lumienkelin?
   Joo, pitää opettaa Sennillekin. :D


7. Matka maailman ympäri, ristiin rastiin Eurooppaa vai Päiväntasaajalle ja takaisin?
   Varmaankin ristiin rastiin Eurooppaa.


8. Saisitko rikki kookospähkinän?
    Luulempa että pyytäisin jonkun avukseni. ;)


9. Ostatko tavaran ensisijaisesti ulkonäön, hinnan, käyttötarkoituksen, materiaalin vai valmistusmaan perusteella?
    Käyttötarkoituksen.


10. Mikä oli lapsuutesi lempikirja?
     Iiihan pienenä pidin kuulema kolmesta pienestä porsaasta ja isosta pahasta sudesta. Posket punaisena kuulema puhkuin ja puhalsin kun satua luettiin. :D


11. Osaatko tehdä kärrynpyörän?
      En. Spagaatin osasin aikoinaan, nyt sekään ei taida enää onnistua.





11 uutta kysymystä
1. Onko sinulla lempinimeä, mikä ja miten sait sen?
2. Mitä leivoit viimeksi?
3. Amme vai suihku?
4. Mikä syksyssä on parasta?
5. Lempiruokasi?
6. Kuka Muumi-hahmo olisit?
7. Oletko viherpeukalo?
8. Oletko jauhopeukalo?
9. Omistatko ompelukoneen?
10. Miten hemmottelet itseäsi?
11. Miten vietät Halloweenia?


Oikaisen nyt hiukan enkä haasta ketään. Tämän haasteen saa ottaa kuka vain. Toivottavasti joku tarttuisi tähän, näitä on kiva lukea. :)

tiistai 28. lokakuuta 2014

Käpypallo ja tiramisukakku

Tässä kuussa syntymäpäiviään viettivät pikkuveljeni ja äitini.
Sovin äitini kanssa, että teen heille yhteisen kakun. Äitinikin olisi toki osannut tehdä kakun, mutta minulla oli taas into päästä leipomaan. :D

Kakun tuli siis sopia sekä äidilleni, että 19-vuotta täyttävälle pikkuveljelle. Ei siis ollut ihan helppo homma keksiä sellaista kakkua, joka miellyttäisi molempia niin maun kuin ulkonäkönsäkin puolesta.
Mitään hempeitä kukkasia en halunnut laittaa, enkä halunnut myöskään tehdä mitään teinikakkua.

Melko pian löysin kuitenkin ohjeen kakkuun, joka miellyttäisi varmasti molempia. Päädyin tiramisukakkuun. Sellaista en ollutkaan tehnyt ennen ja täytyy sanoa, että tämä onnistui oikein hyvin.
Kakun koristeista ei tullut ihan sellaisia kuin toivoin. Tein suklaakreemin, jolla minun oli tarkoitus tehdä (sabluuna apuna käyttäen) kiva koristekuvio. No se sabluunajuttu meni ihan mönkään. Sabluuna nimittäin tarttui hyydytetyn kakun pintaan ja vei siitä osan mukanaan. Sabluuna toimii varmaankin parheiten, jos kakkun pinnassa on sokerimassakuorrute. Pieleen menneen kokeilun jälkeen peitin epätasaisen pinnan suklaarouheella ja pursottelin suklaakreemista nokareita ja niiden päälle tuli vielä nonparellihelmet.

Kakku onneksi oli hyvää. Lasten makuun tämä kakku ei taida olla, kahvin ja kahviliköörin vuoksi. Mutta tämä kakku ei ollut takoitettukaan lastenkutsuille ja upposi kaikille hyvin. :)









Annoimme siskojeni kanssa kimppalahjat niin pikkuveljelle kuin äidillekin. Askartelin silti äidilleni vielä käpypallon (oli pakko kokeilla osaanko).
Liimailin kuumaliimalla styroxpalloon vieriviereen männynkäpyjä. Hätähousuna en malttanut maalata styroxpalloa ja se näkyikin hiukan ikävästi käpyjen välistä. Parin päivän päästä ilahduin kun huomasin käpyjen kuivuneen ja ikään kuin avautuneen. Nyt käpypallosta oli tullut oikein tiivis ja kaunis, styroxpallo ei enää näkynyt. Viimeistelin käpypallon vielä valkoisilla helmillä. :)






keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Mokkakuppikakut valkosuklaakuorrutteella

Sain taas eilen syyn leipoa kun Sennin serkku Hanne tuli kylään. :)

Päätin leipoa jotain nopeaa ja helppoa, jotain missä Sennikin voisi olla mukana. Hurahdin muutama vuosi sitten kuppikakkuihin, mutta nyt en ole tehnyt niitä hetkeen. Aloinkin selailla kuppikakkukirjojani ja löysinkin kivan oloisen reseptin mokkakuppikakkuihin, jota en ole ennen tehnyt.

Ohjeessa kuorrutteena oli vain vispikermaa, minä halusin tehdä kuitenkin kunnon kreemikuorrutteen, niistä kun saa niin nättejä ja erilaisilla pursotustyllilla saa vaihtelua helposti. Yleensä käytän tyllaa jossa on tähtimäinen/sahalaitainen reuna, mutta nyt testasin sileäreunaista tyllaa ja sillä saikin tosi kivannäköistä jälkeä aikaan kun tyllan reikä oli melko suuri. Liian pikkuisella tyllalla joutuu kuppikakkua pursottelemaan ikuisuuden ja lopputuloksesta on vaikea saada siistiä.

Mutta nyt itse ohjeeseen. Ohjeessa lukee, että tällä taikinalla tulee 20kpl kuppikakkuja, eipä ainakaan minulla tullut. Sain niitä vain 9kpl, tosin teinkin aika isoja kuppikakkuja ja tuo 9kpl riitti vallan mainiosti kun syöjinä oli 3 aikuista ja yksi taapero joka sai myös maistaa vähän.
Ohje on LOVE FOODin Kuppikakut-kirjasta ja siitä olenkin löytänyt monta hyvää ohjetta.
Nyt huomasin ohjeessa kuitenkin pikkumokan. Ainesosaluettelossa ei ole mainittu leivinjauhetta, mutta itse ohjeessa käsketään lisäämään leivinjauhe jauhojen kanssa. Käytin siis omaa päätäni ja lisäsin leivinjauhetta 1 teelusikallisen, en enempää koska näihin kuppikakkuihin tuli myös ruokasoodaa.

Ainekset:
2 rkl pikakahvijauhetta
85g pehmeää voita tai margariinia
85g sokeria
1 rkl hunajaa
2 dl vettä
225g jauhoja
1tl leivinjauhetta (tämä on oma lisäykseni)
2 rkl kaakaojauhetta (itse käytin 100% kaakaojauhetta, en esim. oboyta)
1 tl ruokasoodaa
3 rkl maitoa
1 kananmuna


Kuten olettekin varmaan huomanneet, olen todella huono noudattamaan ohjeita orjallisesta, enkä tehnyt tälläkään kertaa niin. ;)

Aloitin kyllä niin kuin ohjeessa käsketään eli kuumensin uunin 180 asteeseen.
Sitten käskettiin mittaamaan pikakahvijauhe, voi, sokeri, hunaja ja vesi kattilaan ja hiljalleen kuumentaman ne kokoajan sekoittaen, kunnes seos on sulanut. Tämän jälkeen seos olisi pitänyt kiehauttaa, sitten laskea lämpöä ja antaa kiehua hiljalleen 5min. Aivan liian monimutkaista ja aikaa vievää kun apurina on innokas taapero.
Mittasin kaikki edellämainitut ainekset tupperwaren kannelliseen mikrokulhoon ja laitoin sen mikroon ensin noin 3minuutiksi, sekoitin ja laitoin vielä noin 4 minuutiksi. Paljon helpompaa kun ei tarvinnut koko ajan sekoitella ja varoa ettei taapero tule kiehuvan seoksen lähelle. :)

Tämän jälkeen seoksen pitää antaa jäähtyä. Minä iskin kulhon kylmään vesihauteeseen, nopeuttaakseni jäähtymistä.
Kun seos oli jäähtynyt, siivilöin siihen jauhot, leivinjauheen ja kaakaojauheen. Liotin ruokasoodan maitoon ja lisäsin sen seokseen. Lisäsin vielä munan ja sekoitin seoksesta tasaisen.

Taikina vain muffinsivuokiin ja uuniin noin 20 minuutiksi.
Minulla oli ihania paperisia vuokia, mutta laitoin ne silikonisten vuokien sisään, jotta ne eivät lysähtäisi taikinan painosta. Kun kuppikakut olivat kauniisti kohonneita ja tikulla tökätessä puutikkuun ei jäänyt taikinaa, otin ne pois uunista ja poistin silikonivuuat.


Kuppikakku ennen kuorruttamista



Kuppikakut voi kuorruttaa vasta kun ne ovat jäähtyneet, muuten kuorrute sulaa niistä pois.
Käytän kreemikuorrutteissani suolaamatonta voita, margariinilla ei saa niin kauniin tasaista kreemiä. Suolaamattoman voin tulee olla huoneenlämpöistä, jotta sitä on helpompi käsitellä. Jääkaappikylmänä se on aivan liian kovaa. Voi kannattaakin ottaa huoneen lämpöön jo kun alkaa tehdä kuppikakkujen taikinaa, näin se ehtii pehmetä hyvin.
Mitään tarkkoja mittoja en käytä tehdessäni kreemejä, lisäilen aineksia sen mukaan että kreemi näyttää ja maistuu mielestäni hyvältä.
Suolaamattoman voin lisäksi kreemiin tuli tällä kertaa tomusokeria ja sulatettua sitruunanmakuista valkosuklaata.
Ensin vatkasin voin sähkövatkaimella kuohkeaksi, sitten sisäsin tomusokeria ja sulan valkosuklaan. Tomusokeria ei kannata laittaa aivan kauheaa määrää, muuten tulee todella makeaa kun valkosuklaakin on jo itsessään niin makeaa. Kokonaan tomusokeria ei kannata jättää pois, tällöin kreemistä voi tulla liian löysää ja pursottaminen ei silloin onnistu.

Nämä kuppikakut kohosivat oikein kauniisti ja niihin olikin helppo pursottaa kuorrute, kun sitä ei tarvinnut laittaa hirveää määrään jokaiseen kuppikakkuun. Jos kuppikakku ei ole tarpeeksi kohonnut, joutuu kuorrutetta laittamaan usein enemmän, jotta lopputulos olisi kaunis.
Aloitin pursottamisen kuppikakun ulkoreunasta spiraalimaisesti keskustaa kohden. Laitoin kuppikakut jääkaappiin jähmettymään ja tämän jälkeen lisäsin niihin vielä pieniä pehmeitä nonparellikuulia.

Lopputulos oli mielestäni oikein kaunis ja söpö! :)
Kahvin makua olisin kyllä kaivannut enemmän, nämä maistuivat lähinnä suklaakuppikakuilta, mutta olivat toki hyviä. Ensikerralla voisinkin tuplata pikakahvijauheen määrän.
Kuppikakut olivat oikein meheviä, ei lainkaan sellaisia kuivia käkkänöitä, siitä pisteet tälle ohjeelle. :)



tiistai 21. lokakuuta 2014

Joulu lähestyy

Joulu joulu joulu joulu, siitä hössötetään jo lähes kaikkialla vaikkei ensilumikaan ole satanut ja minusta eletään vielä syksyä.

Itse en ymmärrä miten jotkut jaksavat hössöttää joulusta ja etenkään lahjojen ostosta jo juhannuksena. Minusta joulua vietetään jouluna, menee maku koko juhlaan jos siitä hössötetään ja stressataan koko vuosi, mutta tämä on toki vain minun näkemykseni.

Nyt kun illat ovat jo pimeitä ja puiden lehdet pudonneet ja talvi lähestyy, on minusta sopiva aika pohtia hieman joulua.
Olen jo viritellyt itselleni joulumieltä ja käynnistänyt oman joulupajani. Yhtään valmista lahjaa ei vielä ole, mutta ideoita on jo syntynyt.

Meidän perheellä (tässä tarkoitan nyt vanhempiani ja sisaruksiani) on ollut tapana jo monen vuoden ajan tehdä toisillemme lahjat itse ja mahdollisimman pienellä budjetilla. Meistä kukaan ei näe joulun pointtina sitä, että lahjoihin tuhlailtaisiin hirveitä summia rahaa. Lisäksi itsetehdyssä lahjassa on aidosti ajateltu lahjan saajaa ja sen eteen on nähty vaivaa. Minäkin arvosta paljon enemmän itsetehtyä lahjaa kuin valmista kaupan hyllyltä haettua ökykallista pakettia.

Itsetehdyt lahjat vievät toki paljon enemmän aikaa kuin ne kaupan valmiit lahjat. Siksi joululahjaideoita on mietitty ja suunniteltu suht ajoissa ja tekeminen on hyvä aloittaa jo näin syksyllä, jotta välttyy viimehetken kiireen ja paniikin. Haluan joulustani mahdollisimman stressittömän, jotta voin aidosti nauttiakin siitä.
Minusta on ihana suunnitella ja miettiä asioita hyvissä ajoin, vihaan kiirettä, mutta ihan vielä juhannuksena en osaa virittäytyä joulutunnelmaan.

Toiset keräävät lahjoja kaappeihinsa jemmaan pitkin vuotta, minulle sellainen ei vain ole luontevaa. Toki voisi olla järkevää ennakoida ja ostaa lahjoja joskus jo alennusmyynneistä, itse en ole käyttänyt tätä kikkaa. Veikkaan, että jos joululahjoja keräilee (etenkin lapsille) ympäri vuoden, on niitä jouluna sitten ihan kamalan paljon! Ellei sitten osaa rajata jo alkuvuonna mitä kaikkea kannattaa/tarvitsee ostaa jouluksi, voihan olla että joltain löytyy tällainen hyvä ennakointi taito ja osaa nähdä asioiden tarpeellisuuden vuodenkin päähän tai sitten toisista on vain kiva ostella paaaaljon lahjoja, minä en nyt vain satu olemaan sellainen ihminen. Lahjat kuuluvat toki meidänkin jouluun, mutta sellaista hillitöntä lahjavuorta en ymmärrä.

En halua totuttaa myöskään Senniä siihen, että jouluna lahjoja pursuaa ovista ja ikkunoista. Haluan, että Senni oppii aidosti arvostamaan lahjoja, joita hän saa ja iloitsee niistä. Lahjavuoren kanssa voi käydä helposti vauhtisokeus-ilmiö, eli lapsi availee vimmatusti kamalan määrän paketteja sen enempää niiden sisältöä katsomatta. Kun lapselta sitten joku kysyy, mitä sait lahjaksi, ei hän edes muista mitä on saanut, surullista minusta.

Lahjat ovat varmasti lapsille tärkeä osa joulua (tosin Senni ei osaa vielä edes odottaa niitä, saatika kamalasti ymmärtää niiden päälle), mutta toivon Sennin oppivan arvostamaan myös mm. joulun tunnelmaa, jouluruokaa ja läheisten kanssa vietettyä aikaa. Meille joulu ei ole kovinkaan uskonnollinen juhla. Toki joululaulut soivat, mutta siinä se uskonnollinen puoli meidän joulussa taitaakin olla. Kukin tavallaan, meille joulu on perheen kanssa yhdessä vietettävä juhla.

Sen lisäksi, etten näe suurta lahjavuorta lapselle välttämättömänä asiana, haluan myös välttää kamalan roinamäärän kodissamme. Lapsiperheissä tavaraa ja leluja kertyy yllättävän paljon ja varsin huomaamatta. Olenkin jo nyt hahmotellut hieman joululahjatoivelistaa Sennille. Listassa ei ole kovinkaan kalliita lahjoja, muutamia leluja listalta toki löytyy, mutta olen kirjoitellut ylös kaikkea pientä tarpeellista tyttöä varten. Teidän, että kummit ja Mummit tulevat kyselemään tytön joululahjatoiveita. Nyt kun minulla on jo alustava lista valmiina, voin katsoa siitä mitä kaikkea tyttö tarvitsisikaan. Tällä kikalla toivon välttyväni roinavuorelta, kun lahjat ovat oikeasti tarpeellisia. Näin meille vanhemmillekaan ei jää niin montaa pakettia ostettavaksi. Eli näin toivon saavani pidettyä lahjamäärän sopivana ja lahjojen tulevan oikeasti käyttöön, ei mene kenenkään rahat hukkaan.
Vilmaakin varten olen tehnyt alustavan listan. Hän on tosin jo niin iso, että osaa itsekin esittää toiveita. Meidän aikuisten tehtävä onkin sitten päättää mikä toive toteutetaan, mikä on oikeasti tarpeellinen/hyödyllinen ja tulisi käyttöön eikä jäisi nurkkaan pölyttymään.


Minulle antamisenilo on joulun yksi suurimmista iloista! On jännittävää nähdä mitä lahjansaaja tuumaa antamastani paketista.
Kenelle minä sitten annan joululahjoja? Minulla (ja Tepollakin) on isot suvut ja ystäviäkin olemme saaneet kiitettävästi, olisimmekin rutiköyhiä joulun jälkeen jos antaisimme kaikille lahjoja.
Olenki vetänyt rajan siihen, että annan lahjan niille joiden kanssa vietän joulun. Jokainen aikuinen saa vain yhden lahjan tai pariskunnat yhden yhteisen lahjan. Voi kuulostaa varsin vähältä, mutta kun meitä on monta ja jokainen antaa jokaiselle yhden paketin tulee lahjoa aivan tarpeeksi!
Tämän lisäksi lahjan saa myös kauempana asuva kummityttöni. Minä huolehdin itse oman kummityttöni lahjan ja Teppo hoitaa itse omien kummilapsiensa lahjat. Minusta näin on järkevintä kun kummilapset eivät ole meidän yhteisiä, toki annamme ideoita tarvittaessa toisillemme.
Muut ystävät ja sukulaiset saavat meiltä hyvän jouluntoivotukset. En tietenkään odota saavani lahjoja myöskään heiltä ja olenkin sanonut etten halua mitään. Pääsääntöisesti kaikki ovat tämän ymmärtäneet, eikä lahjoja anneta puolin ja toisin. Se ettei lahjoja vaihdettaisi jokaisen tutun kanssa, ei se silti tarkoita etteikö heistä välittäisi, minä ainakin välitän. Minusta sekin on välittämistä, että helpotan sen minulle tärkeän ihmisen elämää hiukan, sanomalla etten tarvitse lahjaa, on hänenkin elämänsä hitusen stressittömämpää. Ja aikuisia kun ollaan, ei lahjan pitäisi olla se joulun pointti.



Minä ja Senni jouluna 2013




Onko tiellä joulu jo mielessä vai onko se vielä liian kaukainen asia?
Miten te suhtaudutte lahjoihin, pitääkö niitä olla mahdollisimman paljon vai riittääkö vähempikin?
Ostetaanko teillä kaikki lahjat valmiina vai tehdäänkö kenties osa itse?

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Miksi kirjoitat blogia

Moni kirjoittelee nykyään blogia tai ainakin lukee muiden blogeja jos ei itse kirjoita.
Minä aloitin kirjoittamisen helmikuussa 2014 ja innoituksen sain siihen kahdelta siskoltani, jotka kirjoittelevat itsekin blogia.

Mikään hetken mielijohde blogini ei ollut, pohdin ja pähkäilin pitkään aloitanko blogin vai en, mitä se tulisi sisältämään, mitä asioita haluan kirjoittaa ja mitkä pidän vain omana tietonani. Pohdin myös millaisia kuvia julkaisisin blogissani, saavatko kasvot näkyä, näytänkö niissä meidän kotia. Monia kysymyksiä pyörittelin ja pähkäilin ennen kuin aloitin kirjoittamisen.


Miksi siis aloin kirjoittamaan omaa blogia?

Olen pitänyt usein jonkinlaista päiväkirjaa, se auttaa käsittelemään monia elämässä eteen tulevia asioita.
Blogini toimii minulle eräänlaisena päiväkirjana. Nyt kun olen saanut ihanan oman pienen tytön, on kiva kirjoitella arjestamme. Lapset kasvavat ja kehittyvät niin nopeasti, että kehityksen perässä ei meinaa pysyä. Kun pikkuisen elämästä ja uusista opituista asioista kirjoittaa silloin tällöin jotain, näkee itsekin mitä kaikkea uutta ja ihmeellistä lapsi onkaan taas oppinut. Jälkeenpäin on kiva lukea ja katsella kuvia ja uppoutua muistoihin. :) On myös kiva lueskella aina jälkeenpäin mitä kaikkea olemmekaan puuhailleet ja keiden kanssa.
Toki Sennillä on myös vauvakirja johon kirjoittelen kehityksestä, mutta onhan se varsin suppea. Eikä vauvakirjaan voi kirjoitella niitä pieniä ja tärkeitä hetkiä joita arjessa tapahtuu. Eikä vauvakirjaan kirjoitella koko perheen arjesta. Blogiin voi kirjoitella niin laajasti kuin haluaa, juuri niistä asioista kuin haluaa ja niistä kaikista ihmisistä joista haluaa kirjoittaa ja laittaa muistot talteen.

Kaikkia sukulaisia ja ystäviä ei tule nähtyä kovin usein, etenkin Tepon puoleista sukua en näe läheskään niin usein kuin omaani. Blogistani he pääsevät kurkistelemaan mitä meille kuuluu. En tietenkään aio lopettaa heidän tapaamistaan, en missään nimessä! Mutta kun vuoden aikana ei nähdä hirveän montaa kertaa pysyvät he blogini avulla jotenkin kärryillä. Tiedänkin että ainakin muutama lukeekin blogiani pysyäkseen perillä meidän asioista. Jos en ole ihan väärin ymmärtäny, ovat he pitäneet blogistani ja siitä että ylipäätänsä kirjoitan. :)

Blogista on tullut minulle myös tärkeä harrastus. Nautin kotiäitiydestä, mutta niitä omiakin asioita pitää olla ja blogi on minulle yksi sellainen. Blogin kautta voi saada myös uusia ystäviä ja heidän kanssaan saa jakaa arjen asioita ja vinkkejä annetaan puolin ja toisin. Blogia voi kirjoitella ja lukea juuri kun itselleen sopii, tämä sopii loistavasti myös kotiäidille.

Kirjoittelen blogissani usein kaikenlaisista asioista joita olemme puuhailleet mm. retkistä, askarteluista, tuunauksista ja leipomisesta. Sen lisäksi, että krjoitan ne itseäni varten ylös (muistoiksi), kirjoitan niistä jotta joku muukin voi saada ideoistamme vinkkejä omaan arkeensa. Itsekin lueskelen mielelläni muiden puuhasteluista ja askarteluista, olenkin löytänyt paljon ihania ideoita ja osaa olen testannut itsekin. Ehkäpä joku testailee minunkin ideoitani tai saa niistä inspiraation johonkin omaan juttuunsa. :)

Vaikka kirjoittelenkin blogia päiväkirjamaisesti, olen pyrkinyt kirjoittamaan lähinnä elämän positiivisista asioista totuudenmukaisesti. Elämä ei aina meni niin kuin toivoisi ja tahtoisi, se on vain hyväksyttävä. Käyn ikäviä asioita läpi läheisteni kanssa, en täällä blogissa. Haluan pitää blogini positiivisena paikkana, johon minun ja lukijoiden on kiva palata kerta toisensa jälkeen. En toki paisuttele asioita parempaan suuntaan kuin mitä ne ovat, silloin valehtelisin myös itselleni.
Olen huomannut, että kun kirjoittelee niistä elämän mukavista ja positiivisista asioista, tajuaa jotenkin konkreettisemmin kuinka paljon ihania ja hyviä asioista elämässäni onkaan! Jos keskittyisin kirjoittelemaan niistä vähemmän mukavista asioista ja vain surkuttelisin ja narisisin, tulisi minusta varmaankin paljon apeampi ihminen. Välillä blogissani saattaa vilahtaa jokin minua harmittava asia, mutta en halua erityisesti korostaa niitä. Pyrin siis vaalimaan ihania, valoisia ja mukavia asioista. :) On monta kertaa mukavampi lukea ja muistella niitä iloisia asioista jälkeenpäinkin.

En tavoittele blogillani suuria lukijamääriä, mutta toki minua ilahduttaa huomata, etten höpise täällä ihan itsekseni. Tiedän etteivät kaikki lukijani ole rekisteröityneitä lukijoita ja siksi minulla ei olekaan tarkkaa käsitystä siitä kuinka moni lukee blogiani aktiivisesti.
Jokainen lukija on tervetullut ja postauksiini kirjoitetut kommentit lämmittävät sydäntäni suuresti. Kommentit antavat lisäpotkua kirjoittamiseen ja sen myötä uusia postausideoita syntyykin helpommin.

Toteutan postaukseni itse, en kenenkään sponsoroimana. Tämä on minun ikioma pieni harrastukseni ja blogistani on tullut minulle kovin tärkeä ja rakas harrastus. Blogini avulla saan toteuttaa itseäni ja jakaa ideoitani muille. En ota kirjoittamisesta stressiä, kirjoitan vain silloin kun se itsestäni hyvältä tuntuu ja siihen on halua, aikaa ja innostusta.
Koko sen ajan kun olen kirjoitellut blogia olen ollut joko äitiyslomalla ja nyt jo jonkin aikaa kotiäitinä, pikku Senniä hoidellen. Toivon, kun jonakin päivänä taas palaan työelämään, ei blogini silti kuihtuisi aivan kokonaan. Aika näyttää kuinka käy. Nyt saan kuitenkin vielä nauttia kotiäitiydestä ja blogin kirjoittaminenkin tuntuu varsin hyvältä ja mukavalta puuhalta. :)






lauantai 18. lokakuuta 2014

Puuhaperjantai

Täällä on koululaisilla ollut tämän viikon syysloma ja se mahdollisti touhukkaan ja iloisen perheperjantain vieton!
Viemme Tepon kanssa molemmat lapset heti aamusta uimalaan. Olimme varmoja, että uimala olisi täynnä lomalaisia, mutta eipä ollutkaan! Saatiin siis uiskennella ihan rauhassa. Kun teimme jo lähtöä, alkoi porukkaa tulla enemmän, onneksi olimme aamuvirkkuja. :D
Olin niin haaveillut saavani lapsista uintikuvia ja sukellusvideoita ja Teppo lupasikin ladata siihen soveltuvan kameran akun. No akku oli kyllä täynnä, mutta muistikortti oli unohtunut matkasta! Kyllä harmitti! Harvoin päästään koko porukalla uimaan ja nyt kun päästiin niin sitä ei saatu ikuistettua.
Kauaa en muistikorttia jäänyt murehtimaan, olisi ollut tyhmää pilata yhteinen päivä sen takia. Saatiinpahan keskittyä kunnolla uimiseen ja yhteiseen aikaan. Lapsukaiset loiskuttelivat ja sukeltelivat innoissaan, pienet vesipedot. ♡♡♡
Pikkulasten vesiliukumäkikin piti taas kokeilla ja tietty poreallas. Teppo kävi hyppelemässä aikuisten altaassa oikein pommeja. Minä uin Vilman kanssa aikuisten altaan useamman kerran päästäpäähän.
On se vaan kiva kun on jokin yhteinen puuha mistä kaikki pitävät, meillä yksi sellainen on uinti. :)


Aamu ja iltapäivä oli koko porukan yhteistä aikaa. Alkuillasta Teppo jäi viettämään Sennin kanssa isä-tytär iltaa kun minä ja Vilma lähdimme viettämään tyttöjeniltaa. Menimme elokuvateatteriin katsomaan Muumit Rivieralla-elokuvaa.
Minä olen ihan hurahtanut muumeihin, siksi olikin erityisen ihanaa että Vilma halusi lähteä katsomaan muumeja kanssani. 

Ennen elokuviin lähtöä laitoin omat ja Vilman hiukset leteille, ei tarvinut kummankaan lähteä takkutukkana. Itselleni laitoin yhden ison ranskanletin, Vilma halusi useamman pikkuletin ja ne hän saikin. :) Vilmalla on ihanan pitkät hiukset ja niitä onkin mukava laittaa aina silloin tällöin. 
Kun molempien kutrit oli saatu kuntoon suuntasimme makuuniin karkkiostoksille. Molemmat valitsimme itse pienet pussit irtareita ja lähdimme kohti elokuvateatteria. Moni muukin oli tullut katsomaan Muumeja. Olimme kuitenkin ajoissa paikalla ja pääsimmekin jonon ensimmäisiksi ja saimme hyvät istumapaikat.

Itse elokuva oli mielestäni ihan hyvä, kyllähän se erosi niistä tavallisista muumeista, mutta sen tiesinkin jo mainoksen perusteella.  Elokuva oli koko perheen komedia ja sopikin niin aikuisille kuin lapsille. Elokuvassa oli muutamia lastenelokuville epätavallisia asioita, jotka aukenivat vain aikuiselle. 
Kerron nyt muutaman asian elokuvasta eli jos leffa on näkemättä ja aiot sen mennä katsomaan ei ehkä kannata lukea seuraavia lauseita. ;)
Muumipappa joi erään boheemin taiteilijan kanssa niin paljon viiniä ja viskiä, että seuraavana päivänä pappa paralla oli krapula. Krapula sanaa ei käytetty, vaan se ilmeni sillä että Muumimamma kantoi papalle ensiapulaukun ja antoi lääkettä päänsärkyiselle papalle. 
Mamma sai yhdessä vaiheessa tarpeekseen hienostoelämästä ja muutti Muumipeikon kanssa veneen alle. :D
Monia muitakin kohtauksia oli, jotka avautuivat vain aikuisille ja hyvä niin. Jutut oli osattu onneksi esittää niin fiksusti etteivät ne hämmentäneet lapsia ja siksi elokuva sopiikin koko perheelle. Mukava elokuva kokemus, ei paras mutta hyvä. :)

Elokuviin lähdössä ♡



   
Kutrit kunnossa :)




Mitä muiden syyslomaan on kuulunut? :)

tiistai 14. lokakuuta 2014

Lehtisateessa

Syksyinen luonta ja sen ihanat värit houkuttelevat ulos. Pieni taapero saa ihailla käpyjä, tammenterhoja ja maahan pudonneita lehtiä.

Viime lauantaina oli aivan ihana, aurinkoinen syysilma. Vietimme aikaa Sennin ja Tepon kanssa vanhempieni luona ja Senni sai juoksennella pitkin pihaa. Olin ottanut järkkärin mukaan siinä toivossa, että saisin napattua muutaman kivan syyskuvan tytöstä. Aurinko sai vaahteran keltaiset lehdet oikeen hehkumaan ja Sennistä oli hurjan hauskaa kun isi ripotteli lehtiä hänen yläpuolellaan. Innostuipa tyttö myös itse heittelemään lehtiä. Onnistuinkin saamaan iloisia ja aurinkoisia kuvia tytöstä. :)

Eilen eli maanantaina meillä ei ollutkaan muskaria syyslomien takia, joten päästimme Nean kanssa mennä mummulaan. Päivä ei ollut niin aurinkoinen, mutta vettä ei satanut joten suuntasimme ulos kamerat mukanamme. Mummu toimi lehtien lennättäjänä ja lapsilla oli hauskaa! Saimme ikuistettua Sennin ja Antonin riemukkaita syysleikkejä kameroillamme.


Tässä iloisia syyskuvia serkuksista:







Ja tässä aurinkoiset lehtisadekuvat Sennistä:










Värikästä syksyn jatkoa kaikille ja ihanaa syyslomaa niille jotka sellaista viettävät! :)

maanantai 13. lokakuuta 2014

Juustohulinat

Olemme sisarusteni kanssa paljon tekemisissä ja keksimmekin usein kaikenlaista kivaa puuhaa yhdessä.
En voisi kuvitellakaan elämääni ilman sisaruksiani! Olemme kaikki ikuisia lapsia ja meistä onkin mukavaa hassutella yhdessä, emme ole tylsänkankeaa sakkia. :D
Kaikenlaista höpsöä ollaan järjestetty yhdessä mm. kissanristiäiset. :D

Eilen oli taas hassuttelupäivä ja järjestimme juustohulinat. Tällä kertaa idea ei tullut keneltäkään meistä sisaruksista vaan Tepolta. Hän mietti jo varmaan vuosi sitten, ellei jopa kauemmin, että olisi kiva joskus maistella yhdessä juustoja. Kukaan meistä ei ole erityisesti juustojen ystävä, eikä kukaan meistä taida juustoista tietää kovinkaan paljoa, siksi niihin olisikin kiva tutustua.

Itsekseen ei tule ostettua juustoja ja maisteltua niitä, kukkarokaan ei tykkäisi hyvää jos sen sisällön käyttäisi juustotiskin tyhjentämiseen. ;) Nyt saimme kuitenkin vihdoinkin toteutettua tämän Tepon idean juustohulinoista, eikä kukkarokaan pahemmin kitissyt.
Juustohulinoiden säännöt olivat seuraavanlaiset (hulinoiden keksijänä Teppo on tehnyt säännöt):
Jokainen hulinoihin osallistuja tuo yhden juuston ja lisukkeen. Tuomisiaan ei kerrota etukäteen muille! Juustohulinat ovat alkoholittomat.

Olikin jännittävää nähdä montako samaa juustoa hulinoihin päätyisi ja toisivatko kaikki saman lisukkeen.
Yllätys oli positiivinen, yhtäkään samaa juustoa ei tullut! Lisukkeetkin olivat yhtiä hilloja lukuunottamatta erilaiset.
Juustohulinat päätettiin pitää siskoni Nean perheen luona, siellä kun on eniten tilaa.
Kaikki olivat ihan innoissaan juustohulinoista, vaikkei niissä nyt mitään kovin ihmeellistä ollut. On vaan niin kiva kokoontua porukalla ja viettää aikaa yhdessä, tällaiset teemat vain lisäävät innostusta.
Mitkään hienosto juustonmaistiaset nämä eivät oleet, kun sitä viiniäkään ei kukaan halunnut lipittää. Meidän pääasiamme oli pitää hauskaa yhdessä. <3

Hauskaa meillä olikin! Juustoja ja lisukkeita oli jos jonkinlaisia ja kaikkia tuli maistettua. Erilaisia juustoja oli yhteensä seitsemän ja tietenkin ne lisukkeet päälle. Vaikka sitä juustoa ottikin aina iiihan pienen nokareen kerralla, huomasimme olevamme hetkenpäästä aivan täynnä, juustot ovat todella täyttäviä! Oli kiva maistella uusia juustoja ja kokeilla erilaisia makuyhdistelmiä lisukkeiden avulla. Maistelun lomassa kuului puheensorinaa ja pohdintaa siitä mikä maku miellytti ketäkin ja annoimme toisillemme vinkkejä mikä lisuke ja juusto tuntuivat sopivan yhteen. :)
Voisi sanoa, että tämä oli sitä arjen luksusta, rakkaita ihmisä ympärillä ja mukavaa puuhaa yhdessä. :)


Mitä minä ja Teppo sitten veimme juustohulinoihin?
No Teppo valitsi juustotiskiltä savusulatejuuston ja minä Ranskalaisen Rochebaron- juuston joka on hienostunut tuhkapintainen sinihomejuusto. Lisukkeina veimme piparkakkuja ja juustoille tarkoitetun hillo lajitelman, joka sisälsi aprikoosi- vadelma-ganaattiomena-, viikuna- ja neljän marjanhillot.


Juustohulinoiden tarjottavat.
Aika paljon sitä tulikin syötävää kun jokainen toi jotakin.







Mukana hulinoissa olivat tietenkin myös meidän taaperomme, Senni ja Anton. Voi kuinka kiltisti mussakamme osasivatkaan olla ja leikkivät niin hienosti yhdessä, me aikuiset saimme maistella juustoja ilman sen suurempia höiriöitä. Teitenkin pöydällä olevat tarjottavat kiinnostivat pikkuisiakin, mutta juustot jäivät heltä nyt väliin. Juustojen sijaan he saivat maistella piparkakkua ja patonkia, niihin he olivat oikein tyytyväisiä. :)
Senni testasi innoissaan Antonin potkuautoa ja Anton oli suloinen pussaillessaan keinuheppaansa, pikku murut <3

Kun kaikki olivat syöneet itsensä enemmän tai vähemmän ähkyksi juustoista, pelasimme Afrikan tähti lautapeliä! Uskokaa tai älkää, mutten ollut aiemmin pelannut kyseistä peliä, tai en ainakaan muista pelanneeni. Nyt on sitäkin peliä pelattu ja tykkäsin paljon. Lapset olivat niin kiltisti, että me aikuiset saimme pelata peliä kokonaiset kolme kertaa peräkkäin. :)






Sellaiset olivat meidän juustohulinat! Juustohulinoille on luvassa vielä jatkoa, mutta ajankohtaa ei vielä sovittu. Liian pian ei seuraavia hulinoita pidetä, menee muuten maku koko hommaan. :D

Onko teillä tapana viettää illanistujaisia sisarustenne kanssa?

perjantai 10. lokakuuta 2014

Pullaperjantai

Leivotaan, leivotaan Sennistä taikinaa (lapsi makaa selällään ja häntä käännellään kyljeltä toiselle)
Letitetään, letitetään (lapsen kädet ja jalat laitetaan ristiin)
Voidellaan (lapsi sivellään hellästi päästä varpaisiin)
Laitetaan sokeria päälle (lasta kutitellaan)
Työnnetään uuniin, otetaan uunista pois (lapsi käännetään kyljelle ja sitten toiselle)
Ja sitten syödään (lasta kutitellaan ja pussaillaan)


Tämän on tällä hetkellä Sennin ehdoton lempiloruleikki. :)
Välillä tyttö menee makaamaan selälleen ja alkaa keinuttaa itseään puolelta toisella, silloin hän haluaa että liekimme tuota leipomisleikkiä. Leikin ja lorun olen oppinut omalta äidiltäni, kenteis ehkä Senni leikittää joskus omia lapsiaan tällä loruleikillä. 

Tämän loruleikin lisäksi leivoimme eilen myös ihan oikeaa pullaa. Saimme vieraiksemme Sennin serkut Hannen ja Valtterin, joten sain taas syyn tehdä herkkuja. 

Päätin että teemme ihan perinteisiä korvapuusteja. Korvapuustien kaveriksi teimme myös suklaarahkapullia. Rahkapullissa on ihan tavallinen rahkatäyte, joka on maustetti appelsiinikrokanttisuklaamurusilla. Tykkään itse rahkapullista, mutta nuo tavalliset korvapuustit tekivät paremmin kauppansa. Pullia tehtiin neljä pellillistä! Onneksi syöjiä oli monta, minun, Sennin, Valtterin ja Hannen lisäksi pullia mussuttivat myös Vilma ja Teppo. :) Pullat ovatkin parhaimmillaa uunituoreina.


Senni oli hurjan innokas leipuri! Kaikkeen piti saada koskea ja tietenkin kaikkea piti maistaa, aina jauhoista raesokeriin. Äidin pieni leipuri <3







Lapset pitävät leipomisesta.
Mitä teidän lapset leipovat mieluiten?


Ihanaa viikonloppua!

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Senni 1v3kk

Meidän pieni päivänpaisteemme täytti eilen 1v3kk.
Enää 3kk niin meillä on jo 1,5 vuotias tyttönen. :)

Mutta mitä Sennille nyt sitten oikein kuuluu ja mitä taitojan hän nyt osaa.
Pituutta ja painoa en nyt osaa sanoa, mutta arvioin painoa olevan reilu 10kg. Vaatekoko on tällähetkellä 80/86 (pääsääntöisesti 86). Eli hyvin neiti kasvaa. :) 
Vaatteet kiinnostavat tyttöä edelleenkin ja niitä hän penkoo ja pukee (laittaa päähänsä tai hartioille) innokkaasti päivittäin. Kenkiä, varsinkin muiden, hän laittaa jalkaansa. Omat kengät ja saappaat menevät helpommin käsiin ja niiden kanssa neiti karhukävelee pitkin kotia, pipo päässä, äidin kiellosta huolimatta. ;)
Riisumistakin harjoitellaan ahkerasti, tumput, sukat ja pipon hän osaa ottaa pyydettäessä itse pois ja housujakin yrittää kiskoa.





Terveenä tyttö on pysynyt, muutama päivää lukuunottamatta jolloin neidillä oli vauvarokko. Senniä ei ole tarvinnut käyttää lääkärissä ensimmäisenä vuotena. Nyt ollaan käyty kerran, jotta saatiin varmistus että neidin näppylät olivat vauvarokkoa eikä mitään sen pahempaa. Vauvarokkokin meni ohi muutamassa päivässä. :)


Hoivaviettiäkin Sennistä löytyy. Pehmoleluja on halailtu, pussailtu ja keinutettu keinuhepassa jo jonkin aikaa, mutta nyt nuken hoitaminen on tullut osaksi leikkejä. Nuken pukeminen ja riisuminen eivät niinkään vielä kiinnosta, mutta vauvalle hän tarjoaa tuttipulloa ja tuttia, kokeilee niitä toki välillä omaankin suuhun. :D

Kovin avuliaskin tuo meidän tyttönen on. Saan aina apua tiskikoneen tyhjennyksessä ja pyykkienripustuksessa. Apua en ole pyytänyt ja joskus tekisinkin nämä kotityöt ihan itsekseni rauhassa, mutta kai nyt pitää iloita kun toinen vielä haluaa auttaa. Jotenkin minulla on sellainen kutina, että tulee vielä ne ajat kun kotityöt eivät voisi tyttöä vähempää kiinnostaa. ;)



Syömisessä Senni ei paljon tarvitse/halua apua. Lusikalla ja haarukalla ruoka menee jo ihan kivasti suuhun, välillä apuna toimivat myös kädet. Tuttipullo on edelleenkin käytössä, mutta nyt ihan lähiaikoina nokkamukikin on alkanut kiinnostaa enemmän. Aikaisemmin tyttö otti siis pikkuhuikkia nokkamukista, mutta nyt on tajunnut että siitä voi juoda ihan kunnollakin. Mukista osaa myös hörpätä, jos sinne ei ole laittanut paljoa juotavaa, muuten menee pitkin. Sotkua ruokaillessa tulee, mutta ei niin paljoa kuin ennen.

Yöt sujuvat pääsäntöiseti heräilemättä, tyttö nukkuu noin 11-12 tunnun yöunet.
Yhdet noin 2-2,5 tunnin pituiset päikkärit tyttö ottaa päivittäin.
Pottailtu ollaan jo 11kk ikäisestä lähtien, välillä se sujuu oikein mallikkaasti, toisinaan on päiviä ettei potta innosta.
Tuttia pyritään käyttämään vain nukkuessa.



Senni tykkää höpöttää ja lauleskella kovasti. Varsinaisia ymmärrettäviä sanoja ei paljoa vielä tule. Ei ja en tulevat kyllä selkeästi! ;) 
Monia sanoja neiti sanoo jo suht selkeästi ja tarkoittaa niillä aina jotain tiettyä asiaa. Äiti on äääi, isi on issssi/ishi, pappa on pa, mummu on mmmmu, anna on annaannaanna, hauva on auva ja muumeja hän tarkoittaa sanomallaa paappaa.

Vaikka sanoja ei ihan hirveästi tule, ymmärtää Senni puhetta jo todella, joskus pelottavankin, hyvin. 
Pitkään hän on osannut jo näyttää omasta ja muiden vartalosta kaikenlaista aina polvista hiuksiin ja varpaista sormiin. Eilen hämmästyimme Tepon kanssa kuinka hyvin Senni osasi näyttää mihin kengät ja sukat tulevat (näytti varpaita), Pipoa kysyttäessä näytti päätään ja hanskoja kysyttäessä käsiään. Miten se tuonkin osaa jo näyttää?! Emme siis ole aiemmin kyselleet näitä asioita, edes pukemisen yhteudessä ja nyt osasi näyttää hienosti vaikka kyseisiä vaatekappaleita ei ollut lähettyvilläkään! Niin ne lapset vaan oppii. :)

On hassua että tuollaisen taaperon kanssa voi jo "keskustella" asioista. Ruokaillessa voi sanoa, että istu kiltisti tai et saa xylitolpastilliasi ja tyttö tuntuu ymmärtävän tämän koska istuu kiltisti takaisin, tosin yleensä nousee vielä monta kertaa (nyt meillä onkin syöttötuolissa valjaat niin minun ei tarvitse olla sydänsyrjällään).



Suurin edistys, verraten tasan 1v Senniin, on tainnut tapahtua motorisissa taidoissa. Vastahan tuo oppi kävelemään ja nyt otetaan jo juoksuaskelia.

Portaiden kiipeäminen ei tapahdu enää konttaamalla, vaan kävelle, tukea ottaen joko kaiteesta tai minun kädestäni. 

Senni on ollut ihan pikkuisesta asti kova tanssimaan, mutta nyt sekin on monipuolistunut. Pikkuisesta asti Senni on jammaillut päätä nyökytellen, jaloillaan niiaten ja taputtaen. Nyt mukaan on tullut tömistely, jalkojen nostelu, käsien heiluttelu ja pyörähtely. Muskarissa Senni katsoo tarkkaan mitä ohjaaja ja isommat lapset tekvät ja yrittää parhaansa mukaan matkia. Innokkaana hän osaa myös kulkea piirissä muiden mukana.

Myös uintiharrastuksessa on tapahtunut edistystä. Suihku- ja saunatilat eivät ole enää vähään aikaan olleet se pelottava paikka ja siellä jopa viihdytään. Sukeltamista Senni harjoittelee kovasti kotonakin laittamalla päänsä suihkun alle. Uimalassa neiti painaa kasvonsa veteen kun häntä pyytää sukeltamaan, tätä hän ei tehnyt vielä keväällä. Viime viikolla Senni innostui myös kaatamaan itse vettä ämpäristä päänsä päälle. Porealtaassa pitää aina hämmästellä veden poistoaukkoa, mihin se vesi oikeen menee. :)

Rakennuspalikoista onnistuu 2-3 palikan tornin kokoaminen ja brion palikkalaatikkon neliön ja ympypän muotoisiin aukkoihin palikat löytävät hienosti, kolmio on vielä haastellinen. Pallon heittämisen lisäksi, osaa Senni myös potkia palloa ja kuljettaakin sitä hienosti potkien.

Piirtäessä tyttö osaa jo liikutella kynää edestakaisin paperilla, ei siis enää vain töki paperia kynillä. 




Senni on kova tyttö hauskuuttamaan muita, keikistelemällä ja ilmeilemällä. Muiden varpaitakin hän tykkää käydä kutittelemassa. :D
Kun tyttöä on pitänyt komentaa jostakin syystä, kallistaa hän päätään sivulle, hymyilee nätisti ja tuijottaa suoraan silmiin. Siinä on pokassa pitelemistä kun toinen tuijottaa silmät suurina ja niin viattoman näköisenä kuin vain mahdollista. Jos tämä ei tehoa, alkaa neiti hassutella virnistelemällä niin, että koko naama menee sikkuralle.




Ihanin uusi asia, jonka Senni on oppinut on lentosuukko. <3 Tyttö moiskauttaa ensin suukon kädelleen, ojentaa sen eteen ja puhaltaa, niin suloista. Eräs kaupankassakin ihasteli silmät suurena kun ostokset maksettuamme Senni vilkutteli ja antoi vielä lentosuukonkin. <3


Sellainen on meidän Senni 1v3kk. :)
Jäi varmasti paljon asioita mainitsematta, mutta nämä nyt tulivat mieleen. 

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Huopaheijastin ja sock-stop liukueste

Syksyllä illat pimenevät ja aamut ovat hämäriä, joten heijastimille on käyttöä!
Heijastimia on saatavilla jos jonkinlaisia, mutta niitä voi tehdä ihan itsekin.

Täällä Riihimäellä on aivan hurmaava pieni Nappipuoti, joka tarjoaa käsityöihmiselle kaikkea ihanaa aina napeista virkkuukoukkuihin ja ontelokuteesta askarteluhuopiin. Pieni Nappipuoti järjestää lauantaisin ihania käsityöpajoja. Viime lauantaina oli vuorossa huopaheijastinpaja ja minä suuntasin sinne innokkaana siskoni Jaanan kanssa. 

Kurssi maksoi vain vaivaiset 5€ ja se sisälsi kaikki tarvikkeet yhteen heijastimeen. Heijastinmalleja oli vaikka minkälaisia, oli pöllöjä, kruunuja, pikkuautoja, traktoreita ja muffinseja. Minä ihastuin kuitenkin kettuheijastimeen ja halusin tehdä sellaisen. :)
Olin ajatellut, että teen heijastimen Sennin rattaisiin ja halusin tehdä söpön tyttöketun. Väreiksi valitsin ruskean ja vaaleanpunaisen, se oli mielestäni kiva väriyhdistelmä. Ketun kaavasta poiketen, lisäsin tyttöketulleni myös rusetin päähän ja se sopikin ihan kivasti heijastimeeni. Minun kettuni sai myös sydämenmuotoisen nenun. Heijastin on muuten tehty huovasta, mutta ketun posket ovat heijastinkangasta. Oli oikein kiva päästä näpertämään itsetehtyä heijastinta porukalla ja samalla tutustua puodinpitäjään, joka vaikuttaa oikein loistotyypiltä! En ollut aiemmin käynyt kyseisessä puodissa, mutta nyt menen ehdottomasti uudelleen! Ihanaa kun joku viitsii järjestää tällaisia pajoja <3

Pienen Nappipuodin facebook sivuille pääset tästä. :)



Minun ja Jaanan kettuheijastimet, söpöt eikös vain :)

Siinä se nyt saa koristaa ja heijastaa pikkuneidin matkaa :)


Pihan vaahtera oli tiputtanut kasan kauniin värisiä lehtiä maahan.


Pienestä Nappipuodista mukaani tarttui myös sock-stop liukuesteaine, jonka avulla voi tehdä itse sukista jarrusukkia. Ihan loistava keksintö, nyt saan vaikka mistä Sennin sukista ja sukkahousuista liukuesteellisiä, mahtavaa!
Liukuestettä oli pakko päästä testaamaan heti samana iltana. Ainella vain laitetaan sukkiin haluamallaan tavalla ja annetaan kuivua 10-12 tuntia, mitään silityksiä tai uunissa kovettamista tämä ei tarvitse. 
Purkkissa ainetta on 100ml ja hintaa 10,60€. Tuolla määrällä saa kyllä tehtyä jarrusukat vaikka armeijalle, kun ei sitä koko pohjaa sillä maalata. :D Värivaihtoehtoina olisi ollut myös sininen ja punainen, päädyin valkoiseen niin aine sopii sitten sukkaan kuin sukkaan.

Päätin ottaa testikappaleiksi Sennin hiukan huonommat (eli jo nukkaantuneet) sukat ja sukkahousut, en uskaltanut vielä kokeilla ainetta parhaimpiin sukkiin. Laitoin sukan sisään sanomalehteä, jotta sukka pysyisi muodossaan ja jotta aine ei vahingossakaan tarttuisi sukan toiselle puolelle jos se sattuisi menemään sukan läpi. Sitten vain puristelin pikkupisaroita sukkaan. Kokeilin yhtiin sukkiin myös sydänkuviota, mutta siitä ei tullut kiva. Olin vain hiukan hölmö ja menin ravistelemaan purkkia ennen aineen laittamista sukkiin (ajattelin että aine on hyvä sekoittaa), tämä aiheutti aineeseen kuitenkin ikäviä ilmakuplia ja ne haittasivat aineen levittämistä. Aamulla tein uuden version sukkahousuihin ja nyt en ravistellut pulloa ja tulos oli paaaaljon parempi. Älkää siis ravistelko purkkia! ;)

Tänään laitoin Sennille jalkaan sukat joihin tein eilen jarrukuviot ja hyvin näyttää toimivan. Huomenna testataan muskarissa jarrusukkahousuja. :)


testi nro 1
testi nro 2


Mitäs pidätte huopaheijastimistamme?
Oletteko te käyttäneet tuota sock-stop liukuestettä, käyttökokemuksia olisi kiva kuulla? 

torstai 2. lokakuuta 2014

Suklaapopsit

Alkuviikosta Senni pääsi metsäretkellä Anton-serkun kanssa, eilen hän sai leikkikavereikseen ala-asteikäiset serkkunsa, Saanan ja Niklaksen. 
Antonin Senni jo tunnistaa ja he ilahtuvatkin aina nähdessään toisensa. 
Vaikka Saana ja Niklas eivät olekaan niin tuttuja Sennille kuin Anton, sujuivat leikit heidän kanssaa todella hyvin! Ensin Senni halusi tuijottaa heitä hetken, mutta sitten meni innoisaan leikkimään ja esitteli ylpeänä lelujaan ja raahasi niitä Sanna-tädilleen. :D Senni ei paljoa ujostele, mitään selkeää vierastuskautta tytöllä ei ole ollut. Tyttö on aina ollut kovin sosiaalinen ja ulospäin suuntautuva, siitä tämä äiti on tyytyväinen. :) Itse olen ollut lapsena ujo ja se on hankaloittanut monia asioista, toivonkin että Sennistä tulisi hiukan reippaampi kuin mitä minä itse olin lapsena. 

Serkukset leikkivät kukkuu-leikkiä, rakensivat legoilla, vierittivät palloa ja musisoivat Sennin soittimilla. Lapset olivat yhtä hymyä ja naurua riitti. Ihanaa että tulevat keskenään toimeen ja ikäerosta huolimatta tykkäsivät leikkiä yhdessä. :)


Tapani mukaan tarjosin vieraille jotain herkkua. Nämä vieraat tulivat vasta hiukan illemmalla, joten mitään isoa kakkua en halunnut enää siihen aikaan tarjota, mutta jotain pientä naposteltavaa oli kiva tehdä. Päädyin tekemään suklaapopseja. Ohjeen otin hellapoliisin kirjasta, mutta ylläri pylläri muokkasin sitä. ;)

Suklaapopsit ovat samantyylisiä herkkuja kuin cakepopsit, mutta paaaaljon nopeampia valmistaa ja helpompia.
Pallon sisus on keksiä ja tuorejuustoa, päällinen suklaata. 
Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin domino-keksejä ja philadelphiajuustoa. Näitä ei kuitenkaan löytynyt tuosta lähikaupasta, mutta löysin kyllä oivat tuottet niitä korvaamaan.
Törmäsin ensimmäistä kertaa fazerina- ja marianne-kekseihin! Pakko testata! Päätin kokeilla suklaapopseihin fazerina-keksejä, sillä marianneleivonnaisia olin tehnyt ennenkin ja nyt halusin testat jotain ihan uutta. 
Philadelphiajuustoakaan ei siis löytynyt, mutta mascarponejuustoa löytyi, otin siis sitä.

Ai että kuinka hyviä suklaapopseistani tulikaan! Fazerina-keksien appelsiinitryffelin maku tulee ihanasti esiin ja mascarpone sopi siihen hyvin. Suklaakuorrutteet tekivät pikkuherkuista oikein makeita, mutta makeita näiden herkkujen kuuluikin olla. Nämä olivat oikein sopivia pikkunaposteltavia, tarkoitus kun ei ollutkaan että kukaan söisi mahaansa täyteen näillä, siitä tulisi kyllä varmasti ällö olo jos näitä kovin monta söisi putkeen.

valmistin suklaapopsit seuraavasti:
Tein yhdestä keksipötköstä ihan hienoa murua sauvasekoittimella ja sekoitin murusiin noin 100g mascarponea. Pyörittelin taikinasta pieniä palloja ja asetin ne leivinpaperilla vuoratun lautasen päälle. Laitoin pallot jääkaappiin siksi aikaa kun sulatin suklaat. Sitten vain dippailin pallot, cocktailtikkua apuna käyttäen, suklaaseen ja asetin ne lautaselle kovettumaan. 
Kuorrutin puolet popseista valkosuklaalla ja puolet maitosuklaalla. Kuorruttaminen oli varsin sottaista puuhaa, mutta hauskaa. Kun kaikki oli kuorrutettu, laitoin pallot jääkaappiin. Kun suklaa oli kovettunut, siistin ylimääräiset valuneet suklaat pois (tämä tosin töhri hiukan tekemiäni koristeraitoja). Säilytin palloja jääkaapissa siihen asti, että laitoin ne tarjolle. :)


Näitä keksejä käytin suklaapopseissani


Valmiit suklaapopsit


Uusia reseptejä on kiva kokeilla ja tämä oli minusta ihan kiva resepti. Olen jotenkin tykästynyt noihin hellapoliisin ohjeisiin, niillä olen saanut leivonnaiset onnistumaan ja maku on miellyttänyt minua. 
Tuota kuorruttamista voisin vielä harjotella, niin saisin aikaan oikein sievieä ja siistejä suklaapopseja. Ensikertalaisen suklaapopseiksi nämä kuitenkin kelpuutan tällaisenaan. ;)

Serkukset seikkailee

Kun lumi ei ole vielä satanut, on metsissäkin helpompi kulkea. Kivasta syyssäästä otettiin ilo irti ja vietiin Nean kanssa lapset metsäretkelle.
Siellä nuo meidän pienet palleroiset kiipeilivät innokkaasti, keppejä keräillen ja luontoa tutkien. Hienosti Senni ja Anton jaksoivat kävellä vaikka maasto ei ollutkaan helpoimmasta päästä.

Olimme Nean kanssa ajattelleet ottaa lapsista yhteis kuvia. Noh jotain kuvia saatiin räpsittyä, mutta vikkelät pikkujalat juoksivat aina erisuuntaan ja äipät eivät tahtoneet pysyä kameroineen perässä. :D




Nyt kun vauvoista on ehtinyt jo kasvaa taaperoita, alkaa heidän leikeissään ja tavoissan näkyä selkeitä eroja. Vauva-aikanakin heistä näkyi selkeitä luonne- ja temperamenttieroja, mutta nyt heistä näkee että toinen tyttö ja toinen poika.
Näitä eroavaisuuksia heihin ei ole mitenkään väkisillä yritetty muodostaa, ne ovat tulleet täysin luonnostaan.
Anton on poikamaiseen tyylin vauhdikas, metsäretkellä häntä kiinnostivat erityisen paljon kepit ja kiipeileminen. Senni sen sijaan tutki ympäristöä hitaammalla temmolla ja keppejä enemmän häntä kiinnosti kameralaukku. :D

Olemme tarjonneet lapsille aina samoja leikkejä, Antonille ei siis ole tyrkytetty vain autoja ja Sennille vain nukkeja. Lapset ovat saaneet päättä itse millä leikkivät. Molemmat kyllä leikkivät niin autoilla kuin nukeillakin, mutta tapa leikkiä on erilainen.

Olemme antaneet lasten olla sellaisia kuin ovat, Senni saa olla tyttö ja Anton saa olla poika. Tämä ei silti pois sulje sitä, etteikö Senni saisi tehdä niitä ns. poikien juttuja ja Anton tyttöjen juttuja, tietenkin saavat. Maailmassa on niin paljon tutkittavaa pienelle ihmiselle, että olisi typerää lokeroida heitä tiettyyn muottiin, toiset kun vasta tutkivat elinympäristöään ja alkavat muodostaa käsitystä siitä keitä he ovat. <3









Kyllä nyt viimeistään huomaa, että nyt on syksy. Ilmat ovat jo selkeästi viileämpiä ja välillä joutuu laittamaan fleecehaalarinkin ulkovaatteiden alle, jottei pikkuiset papele. Etenkin aamut ovat todella viileitä kun lämpöasteita on enää alle 5.
Nyt tämän äipän pitäisikin jo kiireen vilkkaan etsiä Sennille talvivaatteita ulkoiluun, ennen kuin talvi ehtii yllättää.
Onko kellään antaa vinkkejä hyvistä talvihaalareita ja kengistä?