sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Pääkallokortti pojalle

Kortti-postausta pukkaisia jälleen! Nyt on ollut paljon syntymäpäiviä, joten korttejakin on tullut askarreltua ahkerasti.
Tällä kertaa askartelin kortin Vilman pikkuveljelle, joka täytti 4-vuotta.

Minusta on kiva, että kortti ja lahja sopivat yhteen ja ideonkin kortin usein lahjan pohjalta.
Olin jo keväällä hommannut pojalle hauskan pääkalloessun, tiesin sen olevan tarpeen. Essun kaveriksi hommasin pääkallomuffinsivuuan. Lisäksi Teppo osti vielä kasan lakuja ja poikamaisia nonparelleja. Ihan kiva lahja siitä saatiinkin, ei niin perinteinen lahja minusta. Tiedän, että tämä pienimies tykkää leipoa, joten uskon lahjan pääsevän myös käyttöön.

Kortin ideoin essun pohjalta. Leikkasin vihreälle kartongille valkoisia ja punaisia suikaleita kartongeista ja liimasin ne korttipohjaan. Askarteluveitsellä leikkasin neljä pääkalloa korttia koristamaan. Pääkallot saivat kimallepaperista väriä ja juhlavuutta silmiin, neniin ja suihin. Viimeistelin kortin vielä hopeisilla reunatarroilla.
Pähkäilin hetken, ovatko pääkallot liian hurjia 4-vuotiaalle (4-vuotiaat ovat kuitenkin vielä melko pieniä), joten päätin tehdä hymyileviä pääkalloja. Turhaan huolehdin pojan pelästyvän pääkalloja, hän piti niistä oikein kovasti. :)

Olen huomannut, että kortit menevät helposti mönkään jos niihin yrittää tehdä liian monimutkaisia juttuja tai yrittää tunkea niihin aivan liikaa kaikkea. Olenkin nyt pyrkinyt hillitsemään itseäni ja tekemään yksinkertaisempia kortteja. Näin olen saanut aikaan kortteja, jotka miellyttävät omaakin silmää.
Vaikka kortti olisikin simppelin näköinen, ei se tarkoita että se olisi jotenkin super helppo tai nopea tehdä. Tähänkin korttiin meni aikaa reilu 2 tuntia kun suunnittelin ja piirsin kaavat pääkalloihin yms. Ideontiinkin menee yllättävän paljon aikaa, varsinkin kun askartelulaatikot pursuavat materiaaleja ja niistä pitäisi osata päättää mitä käyttää. ;)

Askartelu ja kaikkenlainen muu näpertely on minulle kuin terapiaa, silloin kaikki muu unohtuu, voi keskittyä vain askarteluun ja ideointiin. Ja näin saa käyttää omia hoksottimiaankin ja saa päästää luovuutensa valloilleen. Askartelu on mukavaa puuhaa <3

Tällainen kokonaisuus saatiin kasaan :)

Askartelemani kortti, sekä essu joka toimi innoittajana.

Minä ja senni, juhliin lähdössä.

maanantai 22. syyskuuta 2014

Kiitos

Asia jonka haluan Sennille opettaa, ovat hyvät käytöstavat. 
Niihin kuuluu minusta mm. muiden huomioon ottaminen, luvan kysyminen ja kohteliaisuus.
Yksi pieni, mutta sitäkin tärkeämpi sana, jonka merkityksen haluan Sennin oppivan ja ymmärtävän on kiitos.
Miten niin pienellä samalla voikaan olla niin suuri merkitys ja niin monessa tilanteessa. 

Minulla on tapana sanoa Sennille "ole hyvä" kun ojennan hänelle jotain ja samalla katson häntä silmiin. Tämän jälkeen sanon "kiitos" ja nyökkään. Jokin aika sitten ihmettelin, miksi tyttö nyökkäilee saadessaan xylitolipastillin tai kun ojennan ruokalautasen hänen eteensä. Hetken pohdittuani tajusin, että se on Sennin kiitos. Vaikkei tyttö osaakaan vielä sanoa kiitos, viestii hän kiitollisuutensa nyökkäämällä, suloista! <3

Nyökkäys ei ole mikään pieni ja nopea pään heilahdus, vaan tyttö taivuttaa päänsä oikein taakse ja hartaasti sen jälkeen eteen ja hymyilee oikein leveästi, tämän hän saattaa toistaa useammankin kerran. Yleensä Senni kiittää ilman erillistä pyyntöä, kunhan vain sanoo hänelle "ole hyvä" niin kiitos-nyökkäis tulee melko varmasti. Sennistä tämä kiittäminen on nyt selkeästi yksi lempparijutuista ja hän kiittääkin kaikesta mistä vain voi, jokaisesta hänelle ojennetusta lelustakin neiti kiittää ja hymyilee. 

Tänä aamuna Senni kiitti ämpäristä, jonka annoin hänelle. Kävyt ovat nyt tytöstä hurjan mielenkiintoisia ja hän keräileekin niitä innoissaan. Voi sitä pienen lapsen iloa kun hän tajusi voivansa kerätä käpyjä ämpäriin,eikä vain käsiinsä. Kyllä äiti sai taas monet kiitokset ja niin aurinkoisen hymyn, ettei omakaan naama jäänyt happamaksi. :)


Pieni iloinen käpyjen kerääjä kannon nokassa :)

Heinäsirkkapiirakkaa ja syksyinen syntymäpäiväkortti

Viime lauantaina vieraaksemme tuli Sennin kummitäti Satu. Lähes aina vieraiden tullessa, leivon jotakin hyvää ja niin tein tälläkin kertaa.

Minulla on reseptikirja, jossa on 500 piirakka ja torttu-ohjetta. Yhdestä ohjeesta on tullut ehdoton suosikkini, se on nimeltään heinäsirkkapiirakka. Tässä on ehtinyt vierähtää jo useampi vuosi kun olen sitä edellisen kerran tehnyt, joten nyt olikin jo aika taas tehdä suussasulavan herkullista piirakkaa. Mikään lastenherkku tämä piirakka ei ole, sillä se sisältää likööriä. Likööri kyllä kuumennetaan muttei kiehauteta, joten en usko että kaikki alkoholi siitä haihtuu. Tästä syystä Sennillä olikin ihan omat herkut. :)

Reseptikirjassa piirakkaa on kuivailtu seuraavin sanoin:
Tässä liköörillä maustetussa, kylmänä tarjottavassa piirakassa sekoittuvat hurmaavalla tavalla mintun ja suklaan maut.

Ohjeessa piirakan täyte hyydytetään (kas kummaa, että käytin taas ohjetta jossa uunin sijaan käytetään liivatetta ;)) liivatejauheella ja täytettä kuuluisi vatkailla kylmähauteessa 10-15min. Minä olen onnistunut kätkemään liivatejauheeni niin hyvään paikkaan, että korvasin liivatejauheen liivatelehdillä. Näin jätin myös sen vatkausvaiheen pois ja piirakka valmistui suit sait sukkelaan. :)

Alkuperäisessä ohjeessa käytetään kaakaolikööriä ja sillä minäkin olen tämän aikaisemmin tehnyt. Tällä kertaa käytin kuitenkin baileys-likööriä, ihan vain siitä syystä että sitä myydään sellaisessa pikkupullossa, toisin kuin kaakaolikööriä. Minulla menisi ikuisuus ennen kuin saisin sellaisen normikokoisen likööripullon tyhjäksi, joten päätin ottaa pienen baileyspullon. Herkkua piirakasta tuli tuolla baileys-liköörilläkin.


Tässä ohje (minun muokkamanani):

Tee piirasvuokaan pohja kekseistä ja sulasta margariinista (minä käytin dominoja kaksi pötköä ja margariinia oli n.30-40g). Monissa ohjeissa nämä keksipohjat laitetaan uunin, minä en ikinä laita ja hyvin ovat silti onnistuneet. Parhaan tuloksen saa kun jaksaa murskata keksit oikein pieniksi, apuna voi käyttää sauvasekoitinta. Kun keksit ovat murskana lisäät vain sulan margariinin ja sekoitat. Sitten muruseos painellaan vuokaan.

Täytteeseen käytin seuraavia aineksia:

2 liivatelehteä
3dl kuohukermaa
0,5dl sokeria
3rkl minttulikööriä
4rkl baileys-likööriä
4 kananmunan keltuaista
1 pätkispatukka

Laita liivatteet pehmenemään kylmään veteen.
Sekoita sokeri, molemmat liköörit, keltuaiset ja 1dl kermaa keskenään kattilassa. Kuumenna sen verran, että sokeri sulaa (ei liikaa tai tulee munakokkelia). Lisää pehmenneet liivatteet lämpimään seokseen ja nosta kattila pois liedeltä, varmista että liivatteet ovat varmasti sulaneet. Anna seoksen jäähtyä.
Vatkaa loppu kerma (2dl) vaahdoksi ja lisää se pienissä erissä jäähtyneeseen seokseen. Minä lisäsin seokseen vielä paritippaa vihreää elintarvikeväriä, jotta heinäsirkkapiiras saisi sille ominaisen hennon vihreän sävyn. Sitten vain seos piiraspohjan päälle ja piirakka jääkaappiin hyytymään. Piirakka hyytyy parissa tunnissa. Koristele piirakka pätkisrouheella. Sitten herkuttelemaan! :)


Tämän piirakan herkullisuuden salat ;)

Heinäsirkkapiirakka




Sitten siihen syksyiseen korttiin. Siskollani Nealla oli viime viikolla syntymäpäivät ja niitä juhlittiin sunnuntaina heidän kotonaan. Nea oli leiponut hyvää kakkua! :D
Ostamme siskojeni kanssa usein kimppalahjoja, olemme todenneet tämän näppäräksi kun on useampi pää pohtimassa lahjaa ja silloin lahjaan voi satsata rahallisestikin hiukan enemmän kun osallistujia on useampi.

Tälläkin kertaa minä ja Jaana hommasimme Nealle kimppalahjan. Lahjasta minulla ei nyt ole kuvaa ja sen hommaamisesta kunnia kuuluu Jaanalle. Yhdessä toki pähkäilimme sen ja maksoimme sen puoleksi, mutta Jaana hoiti noutamisen. Lahjaksi Nea sai meiltä lintuaiheisin metallisen naulakon, servettejä, lahjakorin Jyskiin ja Petteri kani- kaulakorun.
Koska Jaana hoiti lahjan hankkimisen, minä puolestani askartelin kortin.
Mainitsinkin jo aiemmassa postauksessani, että olen tehnyt syksyisen kortin ja varsin syksyinen tästä Nean kortista tulikin.
Piirsin kartongille puunrungon ja leikkasin sen irti ja liimasin sen korttipohjaan johon olin lisännyt kivan raidallisen paperin. Runkoon piirsin puukynällä uurteita. Puun lehdet tein fiskarsin kuvioleikkurilla. Kuviona käytin neliapilaa ja se näyttikin oikein sievältä ja niistä ei ihan heti tajua, että ovatkin neliapiloita eivätkä lehtiä. Muitakin koristuksia lisäilin korttiin ja täytyy sanoa, että tuli kyllä hieno kortti. Yleensä korteista ei tule ihan sitä mitä on päässään ajatellut, mutta tällä kertaa ilahduin positiivisesti ja kortista tuli hienompi kuin olin ajattellut. Onnistumisen ilo on kyllä mukava tunne! :)



perjantai 19. syyskuuta 2014

Meidän kotia (toivepostaus)

Moni toivoi minulta koti-/sisustuspostausta ja tässä sellainen tulisi, toivottavasti tykkäätte. :)

Aloin ensin miettiä, että pitääkö kotia nyt alkaa laittamaan jotenkin. Hetken pohdiskeltuani päätin, että näytän kotimme sellaisena kuin se nyt on, saattepahan totuuden mukaisen kuvan millaisessa kodissa asumme.
Asumme kerrostalo kaksiossa eli meillä ei ole erikseen lastenhuonetta, koko koti on myös Sennin valtakuntaa. ;)

Koti on minulle todella tärkeä paikka! Kotona pitää voida rentoutua, pitää hauskaa, siellä syntyy ihania muistoja ja siellä pitää voida olla omaitsensä. Kodin tulee olla paikka johon on kiva palata, paikka jossa viihtyy ja jossa on turvallinen ja hyvä olo. Kodin on oltava kodikas. <3

Minusta on ihana laittaa pöytä nätiksi ja tarjota jotain herkkua, jos meille tulee vieraita. Siksi en pidäkään yllätysvieraista, minusta on ihanaa olla vieraanvarainen ja hiukan hemmotella heitä.

Uusi koti on ollut haaveissani jo jonkin aikaa. Haluaisin tilavan kodin, jossa Senni saisi oman huoneen ja isompi keittiö olisi super kiva juttu, mutta kaikki aikanaan. Nyt asustelemme tässä kaksiossa ja se saa riittää ainakin vielä hetkeksi. :)
Ihan joka nurkkaa en aio esitellä, saatte nähdä ne tilat joissa vietämme eniten aikaa eli pääsette kurkistamaan eteiseen, makuuhuoneeseen, keittiöön ja ruokailu-/olohuoneeseemme.
Kuvien ottaminen huonesta oli yllättävän haasteellista! Oli vaikea saada kuviin mahtumaan kaikki mitä halusin, jotta niistä saisi mahdollisen todellisen kuvan ja jotta niistä pystyy hahmottamaan mistä nurkasta mikin kuva on otettu. Lisähaastetta toi aurinko, se paistoi aina niin että kuvista tuli joko ihan pimeitä tai kamalan kirkkaita. Yritin nyt valita parhaimpia kuvia, jospa niistä saisi käsityksen  meidän kodista. :)
Kotimme ei siis ole suuren suuri, mutta kaikki tarvittavat toiminnot siihen on saatu mahtumaan kun on hiukan kikkaillut ja pähkäillyt. Pyrin välttämään turhaa tavaran hamstraamista, en halua tukkia kotia kamalla tavaramäärällä. Toki pidän kaikesta somasta ja ihanista yksityiskohdista, mutta kaikenmaailman posliiniesineet yms saavat minussa aikaan vilunväreitä. Pidän siitä, että koti on suht selkeä ja toimiva, ripauksella romantiikkaa ja kaikella itsetehdyllä hassunhauskalla sisustuksella. Koti ei saa myöskään olla liian moderni, se ei kuvastaisi minua lainkaan, ei siis liian tasaista ja värejä pitää löytyä. :)

Sen enempää lätisemättä TERVETULOA MEILLE!

Eteinen:

Eteisemme on pitkä ja kapeahko. Kun ulko-ovesta astuu sisään on vasemmalla puolella ensimmäisenä kylpyhuoneen/wc:n ovi, sitten makuuhuoneen ovi. Oikealla puolella on naulakot, kaapisto ja sen jälkeen Sennin hoitopöytä, aarrearkku ja lipasto, kaikki sulassa sovussa peräkkäin.
Hoitopöytä on lipasto, jonka päällä on irroitettava hoitotaso. Hoitotasosta en ole halunnut vieläkään luopua. Vaikka Senni ei olekaan pötkötellyt hoitotasolla sen jälkeen kun oppi istumaan, on se ehdottomasti kotimme paras paikka neidin pukemiseen. Tyttö istuu kiltisti hoitotasolla kun puen häntä tai vaihdan vaippaa (osa vaipoista vaihdetaan ihan suoraan vessassakin). Sennin iho kaipaa myös päivittäistä rasvaamista ja sekin hoituu helpoiten hoitatasoa apuna käyttäen. En näe mitään syytä siihen, että minun pitäisi kyykkiä selkä vääränä lattialla juoksevan lapsen perässä, siksi hoitopöytö on vielä meillä käytössä. Ehkä siitä luovutaan jos jonakin kauniina päivänä muutamme.

Eteinen ja ulko-ovi

Näkymä ulko-ovelta.
Perällä näkyy keittiö.

Näkymä keittiöstä päin.


Eteisen seiniä olen koristellut sisustustarroilla.
Tuo siili ja kärpässieni ovat lempparini. <3

Tämän lipaston päällä on muistoesineitä.
Tuosta masukipsistäni olen iloinen. :)




Makuuhuone:

On kiva, että makuuhuone on raikkaan ja lempeän oloinen. Olenkin pyrkinyt ptämään värit hillittyinä. Päävärinä valkoinen ja ripaus turkoosia. Turkoosia löytyy lattialta pyören maton muodossa, ikkunaseinältä hapsuverhojen muodossa ja makuuhuoneen ja kylpyhuoneen väliseltä seinältä sisustustarrojen muodossa. Makuuhuoneen ovestakin löytyy sisustustarra, jossa muistutetaan hyvänyön suukosta.
Senni nukkuu siis samassa huoneessa. Sennin sänky on Tepon vanha pinnasänky, jonka minä maalasin odotusaikana. Senni taitaakin olla jo kuudes lapsukainen joka tuossa sängyssä tuhisee uniaan. Ennen kuin edes odotin Senniä, oli Teppo tehnyt selväksi että meidän lapset nukkuvat sitten hänen vanhassa pinnasängyssään. Eikä minulla ole sitä mitään vastaan, ihanaa kun on tuollainen perintöpinnis.
Makuuhuoneesta pääsee myös vaatehuoneeseen, mutta sen oven pidän visusti teiltä kiinni. Miten onkin mahdollista, että sitä ei saa ikinä järjestykseen vaikka kuinka yrittäisi. ;)









Keittiö:

Kotimme keittiö on todella pikkuinen. Se on ikään kuin eteisen jatke, eli melkoisen kapea tila ja säilytystilaa on aivan liian vähän tälle leipomis- ja kokkausinoiselle mammalle. Minkäänlaista pöytääkään keittiöön ei saa mahtumaan. Ruokapöytä onkin olohuoneen puolella.
Pieni keittiö ei ole saanut lannistettua tätä jauhopeukaloa, yhtälailla ideoita pursuaa ja kokeiluja tulee tehtyä vaikka tilat ovatkin todella rajalliset. Eli jos joku tulee minulle sanomaan, ettei voi kokata koska ei ole tilaa, vastaan kyllä pyh pah, pötyä. Pienessäkin keittiössä voi kokkailla ja leipoa kun on kekseliäs. Minä teen suurimman osan leipomuksista ruokailutilan/olohuoneen puolella ruokapöydän äärellä, sieltä löytyy myös aputaso ja säilytyskoreja niille tarvikkeille, joita en ole saanut survottua keittiön kaappeihin. Arkea helpottamaan on keittiön seinälle asennettu myös tangot, joihin saa roikkumaan kauhat ja lastat.
Onneksi keittiön päädyssä on iso ikkuna valoa tuomassa ja se antaa tilaan kaivattua avaruutta. Avaruutta tuo myös se, ettei keittiön ja olohuoneen välinen seinä ole täysin umpinainen vaan sen voi kiertää molemmin puolin eikä kummallakaan puolella ole ovea.









Olohuone/ruokailutila:

Olohuoneemme toimii siis ruokailutilana, tv:n katselupaikkana, seurustelupaikkana ja Sennin leikkitilana. Paljon on tomintoja mahdutettu yhteen tilaan, mutta meille tämä on ollut ihan toimiva ratkaisu.
Olohuoneen ja ruokailutilan olen pyrkinyt jakamaan erilleen värien avulla. Ruokailutilassa värinä on keväinen vihreä ja sitä löytyy matosta ja verhoista. Olohuoneen puolella väreinä pääasiassa ovat, harmaa ja valkoinen.

Olohuoneesta löytyy paljon muistoja tuovia valokuvia. Niitä on ikkunalaudalla ja vitriinissä. Nämä eivät kuitenkaan minulle riittäneet, vaan halusin vielä laittaa monia ihania kuvia esille mutten halunnut tukkia kaikkia seiniä ja pöytiä. Teinkin yhdelle sienälle ikäänkuin pyykkinarun, johon ripustan kuvia esille. Narulla ne ovat näkyvillä ja siihen on helppo vaihtaa kuvat kun siltä tuntuu.


Näkymä olohuonoon ja keittiön välisestä oviaukosta.
Olohuoneesta pääsee myös parvekkeelle.



Tässä näkyy vitriini, jossa säilytetään mm. muuminukeja ja
Sennin ristiäislahjaksi saatuja esineitä.





Tällainen koti meillä on. :)

Minusta koti kertoo paljon ihmisestä. Mitä meidän koti kertoo mielestänne minusta?

torstai 18. syyskuuta 2014

Omenapiirasta ja syksyinen kortti (toivepostaus)

Ystäväni kyläili luonamme eilen, kahden ihanan poikansa kanssa.
Nuorempi pojista täyttää viikonloppuna vuoden ja toki muistimme häntä lahjalla ja kortilla. Leivoin myös omenoista piirakan, näin syksynkin kunniaksi. :)

Minulta toivottiin postausta syksyisistä kortti-ideoista tai jostakin sienimäisestä askartelusta. Nyt tulee kortti joka on syksyinen, sienten ansiosta. :D Olen tehnyt toisenkin syksyisen kortin, mutta sen esittelen vasta kun kortin saaja on saanut korttinsa. :)

Tämän kortin tein vuoden täyttävälle pojalle. Lahjaksi ostin hänelle brion puisen pikkuauton ja muumipallon. Kortista tein suht simppelin. Askartelin siihen pikkuauton, jonka on tarkotus muistuttaa lahjaksi antamaamme pikkuautoa ja koska lapsi on syntynyt syksyllä, askartelin korttiin myös syksyn sieniä. :)
Minusta pojankin kortissa voi ihan hyvin olla kimallusta, laitoinkin korttiin ihanaa kimaltelevaa paperia ja se tekikin kortista hiukan juhlavamman. Auton kylkeen liimasin myös numeron 1, kertomaan sankarin iän. Taivaalle askartelin pienen pilvenhattaran kun se tuntui kaipaavan jotakin. Minusta kortista tuli hauska, vaikka onkin melko simppeli, minun silmääni ehkä jopa hiukan retrohenkinen.


Nämä annoimme siis lahjaksi ja tuo pikkuauto oli korttini innoittaja.
Pallo oli kovasti pienen pojan mieleen. :)


Tässä askartelemani kortti, sienineen päivineen :D


Kortin askartelu onnistui muitta mutkitta yhtenä iltana kun sain kauhean inspiksen. Omenapiirakan tarina ei sitten mennytkään yhtä hyvin.
Katselin telkkarista kun tuli Sikke ruokaa rakkaudella-ohjelma ja siinä tehtiin pehmeä omenatorttu. Resepti vaikutti herkulliselta, osa sokerista oli korvattu muscovadosokerilla, ohje myös vaikutti helpolta.
Ryhdyinkin eilen aamulla leipomispuuhiin innoissani. Kaikki meni mielestäni ihan hyvin, tosin kanelia meni ehkä hiukan liikaa piirakan päälle. Kun piiras oli ollut hetken uunissa kävin kurkistamassa sitä, siitä oli tullut ihan musta!!! Palanut se ei ollut, mutta kai sen kanelin takia päällinen oli saanut aivan liikaa väriä pintaansa. Peitin piirakan leivinpaperilla ja annoin sen kypsyä uunissa. Valmis piiras oli rumaakin rumempi, päällinen musta ja sisältö oli tahmaista eikä piiras pysynyt kasassa. Pieleen siis meni.

Onneksi minulla oli aineksia uuteen piiraaseen ja aikaakin oli vielä leipoa. Samalla ohjeella en toki ruvennut enää leipomaan, vaan otin käyttööni ikisuosikki ohjeen, jolla Mummini aikoinaan leipoi, ja tein sillä omenapiirakan. Hiukan muuntelin ohjetta ja lisäsin siihen kaardemummaa, kanelia ja osan sokerista korvasin muscovadosokerilla. Tälläkään kertaa tämä ohje ei tuottanut pettymystä ja piiras onnistui hyvin ja maku oli herkullinen.

Ohje on mitä helpoin, kaikki ainekset vain sekoitetaan keskenään ja levitetään vuokaan ja päälle laitetaan halutut hedelmät tai marjat. Sitten koko komeus uuniin ja tadaa, valmista.

Tässä Mummini ohje jolla sain aikaan onnistuneen piiraan:

3 kahvikuppia vehnäjauhoja
2 kahvikuppia sokeria
1 kahvikupillinen maitoa
2tl leivinjauhetta
2 kananmunaa
150g sulatettua voita tai margariinia

175 asteinen uuni, noin 40min.


Tällä ohjeella voi tehdä myös koko pellillisen piirakkaan kun tuplaa aineksien määrän. Olen tehnyt tällä myös hyvää mustikkapiirakkaa, johon olen laittanut myös vaniljarahkaa.


Omenapiirakkaa ja vaniljakastiketta, namskista!


Pikkuvinkki:
Piirasvuokaa ei tarvitse voidella kun vuoraat sen leivinpaperilla. Helpottaa myös piirakan leikkaamista kun se ei ole kiinni vuuassa ja vuoka on miljoona kertaa helpompi ja mukavampi puhdistaa. Kun piiras on valmis ja hiukan jäähtynyt, leikkaat vain ylimääreisen leivinpaperin pois reunoilta. :)

perjantai 12. syyskuuta 2014

Lapsiperheen syyspuuhia (toivepostaus)

Sain postaustoiveen lapsiperheen syyspuuhista ja tässä niitä nyt tulisi muutama.
Minusta on kiva hyödyntää aina sen hetkistä luontoa ja sen antimia, näin vuodenajat tulevat lapsillekin tutuiksi ja pääsee ulkoilemaan.
Ensimmäinen vinkkini onkin ulkoilu ja metsäretket. Hiukan isompien lasten kanssa voi mennä vaikka ihan sieni- tai marjametsään. Pienempien lasten kanssa voi luontoa tutkia ihan siinä omalla kotipihalla, erilaisia lehtiä ihastellen. Lapsista on myös aina hauskaa päästä eväsretkelle, mikäs sen mukavampaa kun nauttia välipala kannon nokassa tai kalliolla viltin päällä. :) Retkeily lähimetsään ei maksa mitään ja kaikki pääsevät purkamaan energiaansa ja saavat raitista ilmaa, voittaa ehdottamasti sohvalla löhöilyn!

Toinen vinkkini on leipominen. Sadepäivänä on ihana leipoa yhdessä lasten kanssa vaikka sämpylöitä, pullaa tai keksejä. Pienimmillekin voi antaa pienen palan taikinaan, jota maistella ja tunnustella. Myös ruuanlaitto yhdessä on mukavaa ja lapset oppivat samalla paljon, osaavat sitten aikanaan itsekin kokkailla kun oppi on saatu jo kotoa. :)


Kolmas vinkkini on uiminen. Suurinosa lapsista rakastaa uimista ja vedessä läträämistä! Me kävimme viime talvena ja keväänä Sennin kanssa noin kerran viikossa uimassa ja tyttö tykkäsi kovasti. Vilmakin on oikea vesipeto ja taitaakin olla meistä paras uimari. Uintiharrastus olisi tarkoitus aloittaa taas lähiaikoina. Kesällä uitiin tietenkin järvessä ja maauimalassa, mutta nyt aloitetaan uimalauinti. Uintipuuhissa kannattaa tietenkin olla tarpeeksi aikuisia mukana, lapsilukuun nähden, näin kaikilla on mukavampaa ja kaikki pääsevät nauttimaan vedestä. Uimataito on minusta tärkeä ja siksi meillä ollaankin totutettu Senni ihan pikkuvauvasta lähtien veteen. Kylvyssä neiti laittaa ylpeänä päänsä suihkun alle kun pyydän sukeltamaan. :)

Neljäs vinkkini on askartelu. Askarteluissakin voi käyttää kaikkea ihanaa mitä luonnosta löytyy. 
Teimme eilen Vilman kanssa syksyisen kranssin. Kävimme yhdessä keräämässä muutaman koivunoksan kranssin pohjaksi ja koristeeksi pihlajanmarjoja. Mitä tein kranssipohjan koivunoksia ja rautalankaa käyttäen, Vilma pujotti pitkään rautalankapätkään pihlajanmarjoja ja pieniä kulkusia. Pihlajanmarjat ja kulkuset kieputettiin kranssin ympärille. Lisäsin kranssiin myös minun kuivattamia appelsiinin ja limetin viipaleita, kranssi sai myös rusetin. Lopputulos ei ihan vastannut omaa ajatustani, mutta tärkeintä olikin viettää aikaa Vilman kanssa yhdessä askarrellen. :)






Keräsimme ulkoa myös erilaisia lehtiä. Lehdistä teimme vahaliiduilla piirustuksia. Lehdet laitetaan paperin alle väärin päin ja vahaliidulla väritetään lehden kohdalta kunnes lehden kuvio tulee esiin. Parhaimpia ovat sellaiset hiukan paksummat lehdet, joissa kuvio on selkeä. Kovin hentoisista lehdistä ei saa kuviota näkyviin vaikka kuinka hinkkaisi. Hyviä tähän puuhaan ovat mm. vaahteranlehdet.
Sennikin sai piirtää vahaliiduilla, niillä onkin hyvä aloittaa piirustuspuuhat kun väriä saa paperille vaikkei painaisikaan kynällä kovin kovaa.
Kun jokainen on saanut teoksensa valmiiksi, voi niistä laittaa pystyyn vaikka oman taidenäyttelyn ja ihastella niitä lasten kanssa. :) Taideteoksilla voi myös ilahduttaa jotakuta, vaikka mummoa taikka kummeja, ilahduttaa varmasti jos teoksen lisäksi kirjoittaa pienen kirjeen ja kertoo kuulumisistaan. :)



Vilman ja minun taideteos


Sennin, Vilman ja Tepon taideteos


Vilman piirustus

Tällaisia syyspuuhia minulle tuli mieleen.
Onko teillä jotain tiettyjä syyspuuhia joita teette lasten kanssa?

tiistai 9. syyskuuta 2014

Arvonnan voittaja

Nyt on tullut aika julkistaa blogini ensimmäisen arvonnan voittaja!
Arvonta saikin paljon innokkaita osallistujia, paljon enemmän kuin osasin edes toivoa! Blogini sai arvonnan aikaan myös uusia lukijoita. :)
Iso kiitos kaikille arvontaan osallistuneille ja tervetuloa kaikille uusille lukijoille. <3

Arvonta suoritettiin seuraavasti:

Kirjoitin kaikkien arvontaan osallistuneiden nimet paperilapuille ja taitoin laput "kiinni".
Laput laitoin suureen kulhoon ja ravistelin kulhoa, jotta ne menivät varmasti sekaisin.
Senni sai toimia onnettarena ja nostaa kulhosta voittajan nimellä varustetun lapun.


Senni katseli ensin kulhoa mietteliäästi, mutta pian nosti kulhosta lapun ja antoi sen kiltisti minulle.

Arvonnan voittaja oli selvillä, lapussa luki PAULA.
Paljon onnea Paulalle voitosta! Toivottavasti palkinto on mieluinen. :)
Laitoin Paula sinulle sähköpostia ja kyselin osoitettasi. 




Paula pohti arvonta kommentissaan, miten sain tehtyä betonisista raparperilaatoista niin tasaisia. Mitään erityistä kikkaa minulla ei ollut ja kyllä minunkin laattani olivat hieman epätasaisia ja sateella syvennyksiin jää vettä. Teimme tänäkin syksynä betonitöitä ja siskoni Nea teki raparperilaattoja ja niistä tuli oikein tasaisia. Tasaisuus johtunee siitä, että ne tehtiin ulkovaraston lattialla, eikä ulkona maata vasten niin kuin minun laattani. Nea kirjoitteli laattojen valmistuksesta blogissaan ja sen pääsee lukemaan tästä http://vauvanaskeleet.blogspot.fi/2014/09/sementista-raparperipolku_7.html



Pyysin teitä laittamaan minulle myös postaustoiveita ja niitä tulikin kiva määrä ja paljon erilaisia. Moni oli toivonut, että esittelisin kotiamme/sisustustamme ja lastenhuonetta. Lastenhuone-postausta en tee, sillä sellaista meillä ei erikseen ole. Jonkinlainen koti-postaus on kuitenkin luvassa. Moni muukin postaustoive miellytti minua ja voi olla että muitakin toiveita tulen toteuttamaan.


Iso kiitos vielä teille kaikille, jotka luette blogiani ja jaksatte vielä kommentoidakin tekstejäni. Blogi on minulle ikään kuin päiväkirja, mutta on ihanaa kun saa jakaa ja kuulla kommentteja ja mielipiteitä, ei tarvitse yksinään höpistä. :)

maanantai 8. syyskuuta 2014

Syksyn satoa

Syksy on ihanaa aikaa!
Olen ehdottamasti enemmän syys- ja kevätihminen, kuin kesä taikka talvi.
Syksyllä ilma on ihanan raikas, on vielä lämmin muttei tukalan kuuma ja ne ihanat värit joita luonto näyttää yllinkyllin, saavat minut iloiseksi ja energiseksi. :)

Olenkin nyt nautiskellut ihanasta syksystä, on ollut ihanaa ulkoillakin kun ei ole hetkeen satanut ja syysaurinko lämmittää mukavasti. Kaikenlaisia syyspyyhia ollaan myös touhuiltu ja kerrompa niistä kuvin ja pienin tekstinpätkin teillekin. :) Tarkoitukseni on ollut kerätä syksyn satoa talteen.

Meillä ei ole omaa pihaa, mutta olemme saaneet hyödyntää vanhempieni suurtaa pihaa/puutarhaa. Lapsuudessani pihanperällä oli perunamaa ja kasvimaa. Nyt siellä on kasvanut jo useampana vuonna niittykukkia. Tänä kesänä niittykukkien rinnalla oli myös pieni perunamaa, joka oli Tepon ja Vilman tekemä. Perunat oli kylvetty melko myöhään, joten satokin korjattiin vasta nyt syksyllä. Ihan kivan määrän Teppo sieltä perunoita nostikin. :)

pottuja


Viime viikolla käytiin Tepon kanssa pikaisella, vajaan parin tunnin, sieniretkellä. Voi kuinka kauniita metsät ovatkaan tähän aikaan vuodesta! Niin paljon kauniita sieniä joita ihailla, paljon ihanan vihreää ja pehmeää sammalta ja muutamia metsän eläimiäkin saatta nähdä. 
Pelkäsin kauhuissani, että metsä kuhisisi hirvikärpäsiä! Niistä otuksista en tykkää sitten yhtään, ne ovat kamalan rumia ja ne tarraavat tiukasti kiinni eikä niistä meinaa päästä eroon. Muutama sellainen sienireissu on tullut tehtyä, jolloin hirvikärpäset ovat saaneet minut (ja siskoni) paniikin valtaan kun ne kamalat öttiäiset ovat tunkeneet joukolla liian lähelle ja kaikkialle. Tällä kertaa ei onneksi nähty ainuttakaan hirvikärpästä, ihanaa! Sai oikeasti nauttia luonnosta, eikä tarvinut kokoajan kysellä "onko päässäni hirvikärpänen, entä niskassa, rintsikoissakin taitaa ryömiä joku!!!!". Sen sijaan näin monta pikkusammakkoa loikkimassa kostean sammaleen päällä ja näimme myös kyykäärmeen poikasen. Tosin luulin ensin, että Teppo vitsailee kun sanoi että tuossa on kyy. Käärme kun oli sen verran pieni että luulin sitä isoksi kastemadoksi. :D
Saimme kerättyä myös pienen sienisaaliin, tällä kertaa löytyi kangassieniä. Sienet ryöppäsin ja laitoin pakkaseen, teen niistä varmaankin sienipiiraan joku päivä. :)


Pehmeä sammal koristaa kauniisti pientä ojaa metsän keskellä :)
Hienon värinen, eikös vain?
Monien puiden juurilla oli tällaisa pelottavia koloja.
Mistä lie syntyneet, tuskin eläimet kaivavat maata täyteen koloja, no se jää arvoitukseksi,
mutta luultavasti ainakin osa on koloista toimii joidenkin eläinten kotina. 

Sammakko!
Kivet ja kalloit kiehtovat minua jollain mystisellä tavalla, etenkin tällaiset joissa kasvaa sammalta. 
Tässä se kyy on, piiienen pieni, mutta kyy kumminkin. 
Kangassieniä


 Syksyn satoa olen säilönyt myös purkkiin. Tein nimittäin ensimmäsitä kertaa herukkahyytelöä! Herukat eli mustat viinimarjat keräsin vanhempieni pensaista ja valmistin niistä muutaman purkin herkullista herukkahyytelöä. Äitini on tehnyt joskus herukkahyytelöä ja se oli niin hyvää kaikkien liharuokien kanssa, että halusin kokeilla itsekin. Hyytelön tekeminen oli yllättävän helppoa! Ainut missä meinasi mennä sormi suuhun, oli se vaihe kun kaupassa piti valita mitä sokeria ja mitä säilöntäainetta haluaa käyttää, valinnanvaraa on meinaan vaikka kuinka. Päädyin ostamaan sellaisen hillo- ja marmeladisokerin, jossa on luontaista säilöntäainetta ja sillä saa valmistettua hilloja yms. jotka sisältävät vähemmän sokeria. Kuulosti minusta hyvältä yhdistelmältä tuo luontainen säilöntäaine ja vähemmän sokeria. Toki sokeria saa ja pitää olla hyytelössä ja mieluusti käytänkin luonnollista sokeria kuin keinotekoisia makeutusaineita. Valitsemani sokeri oli dansukkerin hillo- ja marmeladisokeria joka lupasi seuraavaa:
Lopputulos on kiinteämpää, hedelmäisempää ja vähemmän makeaa kuin perinteinen hillo ja siksi omiaan myös mm. paahtoleivän kanssa tai liharuokien seurana. Tuotteen kaliumsorbaatti parantaa hillon säilyvyyttä ja on tarpeen erityisesti vähemmän sokeria sisältävissä hilloissa ja marmeladeissa.

Tuota kaliumsorbaattia esiintyy siis luontaisesti mm. pihlajanmarjoissa. Juuri tällaista sokeria etsinkin! Koska sokeri on tarkoitettu hilloille ja marmeladeille, ei hyytelöstä tullut ihan niin tiivsitä kuin äitini tekemistä. Olen silti tyytyväinen lopputulokseen, se maistuu hekulliselta ja muistuttaa kumminkin enemmän hyytelöä kuin vetelää hilloa. Onnistumisen ilo!

Ensimmäiset herukkahyytelöni

Eilen tuli kerättyä myös omenoita, nekin vanhempieni pihalta. Nea ja Anton olivat minun ja Sennin mukana omenoita keräämässä. Lapsoset saivat maistella omenoita ja juoksennella pitkin pihaa.
Omenat aion lohkoa ja pistää pakkaseen. Isompi pakastin olisi nyt paikallaa, meinaa tila loppua kesken kun siellä on jo mustikoita ja mansikoitakin. :D Omenoista olisi tarkoitus myös leipoa jotakin tällä viikolla, tulen varmasti taas esittelemään leipomukseni tänne. :)



Tammenterhot ovat minusta suloisia.

Nauttikaa syksystä, kohta lehdet muuttavat väriään ja kaikkialla on kauniita ruskan sävyjä, oikea väriloisto!