perjantai 29. elokuuta 2014

Syyskamppeita

Nyt on monessa blogissa näkynyt postauksia lasten syysvaatteista, etenkin ulkovaatteista. Niinpä minäkin ajattelin, esitellä millaisia välikausivaatteita meidän neidiltä löytyy.

Itse en ole merkkiuskollinen millekään tietylle merkille, kaikki käy kunhan se on vain lapsen mukava käyttää ja sopii syyskeleihin. Minulla ei myöskään ole mitään hinkua käyttää kauheita summia rahaa vaatteisiin, varsinkin kun ne jäävät niin pian pieniksi. Olenkin kierrellyt kirppareita ja ostellut facebook-kirppariltakin jotakin. Ainut minkä haluan ostaa uutena, ovat kengät (kumisaappat voin ostaa käytetynä). Kengät haluan ostaa uutena ihan siitä syystä, että kenkä muotoutuu aina käyttäjänsä jalan mukaan eikä hyväkuntoinenkaan käytetty kenkä välttämättä sovikaan neidin jalkaan. Näin pienen ihmisen jalka kun vielä kasvaa ja kehittyy, haluan välttää mahdolliset virheasennot ja ostamme siksi kengät uutena. Ihan littaan astuttuja saappaitakaan en tytölle ostaisi. Eteeni sattui kuitenkin käytetyt crocsin saappaat. Ne olivat olleet vain hetken yhden tytön käytössä ja olivat oikein hyvässä kunnossa. Saappaat olivat myös ihanan kevyet. Minun maalaisjärkeni sanoo, ettei hyvä kumisaapas muokkaudu niinkään kuin esimerkiksi kävelykenkä (korjatkaa jos olen väärässä), joten uskalsin ostaa ne. Olin ostanut myös kaupasta uudet lämminvuorisaappaat, mutta ne olivat hirmu painavat ja kömpelöt joten palautin ne. 


Crocsin saappaat ja H&Mstä ostettu söpö pipo

Uusia sadevaatteita ei ole vielä ostettu, mutta huomasin että vanhatkin menevät vielä. Pidän Sennin vanhoista sadevaatteista, koska niissä on fleecevuori (sekä takissa että henkselihousuissa). Housut tosin alkavat olla jo pienehköt eli niiden tilalle täytynee ostaa "uudet" vielä tänä syksynä. Nämä sadevaatteet on hankitty käytettynä.

Sateen jälkeen on hyvä tepastella sadevaatteissa :)



Kävelykengät ostimme siis ihan uutena. Valitsimme tällä kertaa eccon nätit nahkakengät. Ne sopivat Sennin jalkaan hyvin, tukevat nilkkaa ja joustavat sieltä mistä kuuluukin. Pidän myös niiden tummasta väristä, ei ihan heti näy kaikki lika. Näitäkään ei ihan täyteen hintaan ostettu, olivat -30% ja nämä ostettiin rahoilla, jotka Senni sai syntymäpäivälahjaksi Tepon vanhemmilta. Saman tyylisiä olisi ollut myös mokkanahkaisena, mutta ajattelimme Tepon kanssa näiden hylkivän paremmin vettä. Suihkutin näihin myös sellaista suoja-ainetta, joka hylkii likaa ja vettä. Mihinkään kuralätäkköön näillä ei kuitenkaan voi mennä, sitä varten on ne crocsin saappat.

Eccon kävekengät



Sennillä on useammat ulkovaatteet myös näin syksyllä. Pyrin pitämään yhdet ulkovaatteet ns. siisteimpinävaatteina, joilla ei kauheasti rymytä ulkona vaan ne toimivat kyläilyvaatteina ja kauppareissuilla. Tällä kertaa Sennin siistimmät ulkovaattet ovat juurikin nuo eccon kävelykengät (toki niitä käytetään myös ulkoillessakin), reiman pilkullinen/vaaleanpunainen haalari ja H&Mstä ostetut vaaleanpunaiset tumput ja hattu.
Tuon haalarin olen ostanut jo aiemmin varastoon kun eräässä lastenvaateliikkeessä oli loppuunmyynti.

Hienosteluvaatteet ;)

Sellaisina ns. rymyvaatteina, joilla saa sitten mennä ihan vapaasti ulkona, on sadevaatteiden lisäksi Ticket to heavenin henkselihoust ja takki. Ne on ostettu käytettynä, mutta ovat loistavassa kunnossa. Minä pidän väreistä ja onkin ihanaa pukea Sennille värikkäitä vaatteita, siksi pidänkin kovasti tästä raidallistesta ja värikkäästä takista. 

Keväällä ostin Sennille kirppikseltä myös Jonathanin söpön vk-haalarin ja uskon sen menevän neidille vielä tämän syksyn.

Välikausivaatteet ovat siis neidin ostalta kunnossa. Suurin osa on käytettynä ostettu, mutta ovat silti mielestäni oikein hyväkuntoisia. Merkkejäkin on laidasta laitaan ja kaikkiin olen ollut tyytyväinen. :)
Kirppariltakin voi siis löytää hyviä ulkovaatteita kunhan osaa vain vähän katsoa. Paljon on myös myynnissä vaatteita, jotka minä heittäisin jo menemään (ovat siis puhkikuluneet ja värit ja heijastimet haalistuneet). Moni pyytää myös ihan älyttömiä hintoja. Vaikka kyse olisikin hyväkuntoisesta vaatteesta, on käytetty silti aina käytetty ja minusta kirppiksellä kuuluu olla kirppishinnat. Tarkkana saa siis olla, mutta hyviä ja edullisiakin löytöjä voi tehdä. :)

Senni Ja Anton puistoilemassa <3
Ticket to heavenin vk-vaatteet, crocsin saappaat ja H&Mn pipo.

Jonathanin haalari

Sellaisia ulkovaatteita meidän neidillä tänä syksynä. :)
Kohta saakin jo metsästää talvivaatteita. Talvihaalari ostetaan varmaankin uutena (niin kuin kengätkin), jotta voimme olla varmoja sen lämpimyydestä. Talvihaalarit kun tuppaavat menettämään lämmönpitokykyään jos niitä on kovin usein pesty. Pian kauppoihin tuleekin varmaan jo talvivaatteet. Me taidamme odottaa kuitenkin sen talven tuloa ennen haalarin ostoa, jotta ostetaan varmasti oikean kokoinen. Olisi kurjaa huomata että onkin ostettu liian pieni jos neiti tässä syksyn aikana venähtääkin kovasti.

Venähtämisestä tulikin mieleeni, Sennin pituus ja oma hölmö mokani. :D Puhuimme juuri siskojeni kanssa lasten 1v mitoista ja olin 100 varma, että Senni oli 1v neuvolassa 74cm pitkä. Katsoin kuitenkin neuvolakorttia ja ihmettelin mittauksen päivämäärää, sehän olikin 10kk mitta!!! 1v mitat oli merkattu sivun oikenpuoleiseen sarakkeeseen, kun muut mitat olivat vasemmalla puolella, olin siis ollut ihan puusilmä enkä tajunnut sitä. Sarakkeet jatkuvat siis myös alemmalla sivulla ja jotenkin ajattelin, että niitä jatketaan sinne (ai äitiyskö tyhmentää). Kirjoittelin siis myös tänne blogiin aikoinaan aivan väärät mitat neidistä, nyt ne on kyllä jo korjattu. Sennillä oli siis 1v neuvolassa pituutta 77cm ja painoa 9855g. Tämänhetkisistä mitoista ei ole tietoa. kaikkea sitä sattuu, onneksi huomasin. Puhuin muskarissakin eräälle äidille, että Senni oli 1v neuvolassa 74cm ja ihmettelimme kuinka se on mahdollista kun Senni näyttää niin pitkältä. :D 


Minusta tuntuu, että ulkovaatteissa on hiukan reilumpi mitoitus kuin sisävaatteissa. Onko kukaan muu huomannut samaa?

Osallistuuko teillä isäkin vaatehankintoihin vai onko se vain äidin heiniä?
Meillä minä hommaan pääsääntöisesti Sennin vaatteet ja olen siitä iloinen. Toki Teppo kertoo mielipiteensä jos kysyn ja mm. kenkäostoksilla hän oli mukana. 

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Päivä kahdestaan

Kesä meni ja syksy tuli, emmekä ehtineet Tepon kanssa viettää yhtään päivää ihan kahdestaan.
Tilanne saatiin kuiten korjattua eilen. :)
Senni vietiin Mummulaan hoitoon ja me lähdimme ajamaan, määräänpäänä Lahti.

Olimme päättäneet, että yhteiseen, kahdenkeskiseen, päivään kuuluisi ravintolassa syöminen. Toki täältä Riihimäeltä ja lähiympäristöstäkin olisi ravintoloita löytynyt, mutta irtiotto arjesta tuntuu konkreettisemmalta kun matkaa on hieman enemmän. Lisäksi oli kiva höpötellä toisen kanssa matkan aikana, ilman keskeytyksiä. ;) Puhelimetkin laitettiin äänettömälle ja sovimme, ettei niihin koskettaisi kuin vain oikeasti tarvittaessa.

Ravintolaksi valitsinne espanjalaishenkisen pihviravintolan, El Toron. 
Ruoka oli El Torossa taivaallisen hyvää! Myös henkilökunta saa meiltä täydet pisteet. Emme keksineet mitään purnattavaa, ruoka oli hyvää ja palvellu kohdillaan. Sen lisäksi, että ruoka maistui, oli se asetultu kauniisti esille ja kaikki lautasella oli lämmintä, kylmää ruokaa ei tarvinut siis syödä. :)


Me emme ole mitään viinin ystäviä, joten viinit jäi nyt lipittämättä. Sen sijaan minä päädyin maistamaan puolikuivaa omenasiideriä. Happy Joe on juuri sellaista siideriä, joista minun makuhermoni pitävät. :) Täytyykin tarkistaa mistä tätä herkkua saa ostettua, kenties Alkosta. 
Teppo pysyi ihan limulinjalla. :)







Yhteiseksi alkupalaksi otimme aurinkorannan tapasta. Se sisälsi paneroituja jättikatkaravunpyrstöjä, mustekalarenkaita ja mozzarellatikkuja sekä talon dippikastikkeita. Mustekala oli meille molemmin uusi tuttavuus. Ennakkoluuloisina olimme aiemmin jättäneet sen välistä. Onneksi kuitenkin nyt olimme rohkeita ja maistoimme mustekalaa, se oli meinaan todella hyvää! Se ei ollut lainkaan limaista tai sitkeää, niin kuin minä pelkäsin, koostumus oli aikalailla samanlainen kuin jossain juustossa on.  






Pääruuaksi Teppo valitsi VUORISTOLAISEN KANAA. Se sisälsi pariloitua kananpojan rintafileetä, vuohenjuustoa ja paholaisenhilloa, portviinikastiketta ja friteerattuja viipaleperunoita. Teposta on kuoriutunut vuosien varrella oikea juustojen ystävä. Ennen hän ei voinut sietääkään erikoisempia/voimakkaampia juustoja, mutta nykyään ne maistuvat. 
Maistoimme myös toistemme annoksia ja minäkin pidin Tepon ruuasta. :) Paholoisenhillo sopi hyvin vuohenjuuston ja kanan kanssa. :)
Ainut mikä ei ollut ihan meidän lemppariamme, oli kastike, viinin ystäviä kun emme ole.




Minusta on kiva syödä ravintolassa aina jotain sellaista, mitä ei tule kotona kokkailtua. Päädyinkin ottamaan MAKSAA MAALAISKARTANON TAPAAN. Se sisälti pariloitua naudan maksaa, rapeaksi paistettua pekonia, sipulia, kantarellikastiketta (vaihdoin tämän sipuli-kermakastikkeen tilalle), puolukkahilloa ja lohkoperunoita. Olin jo pitkään haaveillut kantarelleista ja nyt sain niitä! :D
Jos pitää maksasta, niin tätä kannattaa ehdottomasti kokeilla, herrrrrkkua!





Jälkiruuaksi otimme molemmat LÄMPIMÄN SUKLAAFONDANTIN.
Fondantti sisälsi lämpimän suklaakakkun, sisällä valuvaa suklaata, vaniljajäätelöä ja vadelmakastiketta. Makeaa ja hyvää. Poistuimme ravintolasta tyytyväisinä, vatsat pullollaan. :D



Ennen kotimatkaa piipahdimme vielä Vaunupuoti nimisessä lastentarvikeliikkeessä. Opiskelin aikoinaan Lahdessa ja kuljin usein tämän liikkeen ohi, mutta koskaan en käynyt sisällä asti. Vihdoinkin, nyt kun olen äti, minulla oli syy mennä kurkkamaan liikettä sisältäkin. :)
Liike on täynnä kaikenlaisia ihanuuksia! Ihailin mm. matkarattaita, joissa oli mitä kauniimpia kuoseja. 
Mukaamme tarttui Sennille aterimia (vihdoinkin löytyi juuri sopivia haarukoita), nokkamuki, syvä- ja matalalautanen.


Tällaiset päivät tuovat luksusta arkeen, on ihanaa kun saa keskittyä vain ja ainoastaan siihen yhteiseen aikaan. Minusta on tärkeää, että vanhemmat osaavat viettää aikaa myös ilman lapsia, se on minusta lapsillekin vain hyväksi. Uskon, että isovanhemmistakin on kiva saada hoivata lapsenlapsia välillä niin, etteivät vanhemmat ole kyttäämässä. ;)
Päivä oli siis oikein onnistunut ja siitä jäi ihanat muistot. Pystyimme rentoutumaan täysin, sillä tiesimme että Sennillä on Mummulassa kaikki hyvin. Mummu ja Pappa hoitavat Senniä tohkeissaan. :) 
Oli kuitenkin mukava palata taas kotiin ja sulkea oma pieni tyttönen sylin lämpöön. <3


Onko teillä tapana ottaa välillä irtiottoja arjesta/ veittää isän ja äidin kahdenkeskistä aikaa? Miten te rentoudutte ja vietätte lapsivapaata?


Olettekos muuten huomanneet, että minulla on uusi banneri? :)
Testailin tässä yksi päivä, millaisen bannerin tekisin ja tämä tallentui vahingossa. :D Mutta vaikka se nyt tuohon vahingossa tulikin, päätin jättää sen siihen, onhan se ihan kiva. Ainakin se on nyt ajantasalla. Se kertoo blogistani, siitä mitä se sisältää eli kertomuksia Sennistä ja arjestamme, leipomuksista ja kaikenlaisista itse tehdyistä näperryksistä. Lisäksi banneri toivottaa lukijat tervetulleiksi. :)

Antonin syntymäpäivä

Niin vain tuli sekin suuri päivä kun myös siskoni Nean pikkuisesta tuli virallisesti taapero. <3
Anton täytti vuoden viime sunnuntaina ja juhlat juhlittiin juuri sinä päivänä.
Miten paljon nuo pikkuiset kasvavatkaan ja kehittyvätkän vuodessa, haikeudella voi katsella vauva-ajan valokuvia. <3

Antonin syntymäpäiväjuhlat olivat kauniit ja rennot, juuri sellaiset missä juhlaväki viihtyi.
Nea oli tehnyt hurjan hienoja koristeita ja loihtinut herkullisisa tarjottavia, teemana oli viidakon eläimet. :)
Anton oli koko juhlien ajan oma, ihana, iloinen ja energinen itsensä. :)
Sennikin viihtyi juhlissa hyvin, serkkupoika on ihan paras kaveri! :D




Pieni päivänsankari <3




Tällaisia suloisia apinoita roikkui tarjoilupöydän yllä :)







Mitä me sitten veimme Antonille lahjaksi? Noh, ensinnäkin Nea oli nostanut riman melko korkealle ostamalla Sennille huippuhienon lahjan. En siis voinut olla yhtään huonompi. ;)
Lahjan pitää minusta olla jotain kestavää, kehittävää ja juuri 1-vuotiaalle suunnattua. Päädyimmekin siis ostamaan Antonille brion puisia leluja. Anton sai meiltä ensijunaradan, jossa oli maatilan eläinhahmoja sekä perässä vedettävän veturin. Lahjapaperiksi löysin ihanaa farmariaiheista paperia (sopi täydellisesti junaradan eläinhahmoihin). Kortin väkersin tietenkin itse. Korttiaineet otin eräästä vanhasta tapettikirjasta (jonka olen saanut Tepolta) ja leikkelin niistä traktorin. Traktorin piipusta tupruaa neliapiloita ja pilvi jossa numero 1. Farmari aihe sopii mielestäni Antonille hyvin. Pieni mies on kova touhuamaan ja Aleksi (Antonin isä) on tottunut tekemään maatilantöitä vanhempiensa kotona. :) Uskonkin, että Anton pääsee myös jonakin päivänä osallistumaan maatilan elämään tarkemmin. :)








Aurinkometsän pikkuväki
metsän puilta kuuli
Antonilla on syntymäpäivä
päivistä kaikkein Suurin!


Täyteen tuli vuosi ensimmäinen,
onnea siis, pieni palleroinen! <3

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Muskaria ja mokkaneliöitä

Maanantaina alkoi meidän uusi harrastus, muskari! Tai oikealta nimetään musa-kerho, mutta minä puhun muskarista. :D
Meidän oli tarkoitus mennä muskariiin kävellen, mutta kun olin saanut Sennin vaunuihin ja avasin ulko-oven tuli taivaalta vettä kuin olisi ämpäristä kaadettu. Tuonne emme kyllä mene, ajattelin. Autoa minulla ei ollut käytössäni, mutta isäni oli lupautunut tarvittaessa kuskaamaan meidät, ihan superpappa. :) Soitin siis hänelle ja pääsimme kuivina perille. 

Itse muskarikokemus oli myönteinen. Paikalla oli näin ekalla kerralla minun ja Sennin lisäksi vain kolme äitiä lapsineen. Muskarin vetäjä sanoi, että ensi kerralla meitä pitäisi olla paljon enemmän, taisi sade saada monen jäämään kotiin. 
Senni oli todella reipas ja aktiivinen. Minä en ollut edes saanut ulkovaatteitani riisuttua kun neiti säntäsi tutustumaan muihin lapsiin. :D Lapsia oli monen ikäisiä, vanhin taisi olla 3v ja nuorin oli 1kk, kaikkia Senni kävi moikkaamassa. Senni ei juurikaan malttanut istua sylissäni, vaan käveli ympäriinsä ja tarkkaili ympäristöä (yllättävän vähän koski mihinkään). Ainut mihin neidin olisi tehnyt mieli koskea, oli kynttilä jonka muskaritäti sytytti. Senni on kyllä todella reipas lapsi, muta en uskonut häntä näin rohkeaksi. Luulin, että hän olisi kyhnännyt sylissäni, niin kuin moni muu lapsi teki kun oli uusi paikka ja uudet ihmiset. Varsin hienosti Senni silti käyttäytyi, ei ryntäillyt pää kolmantena jalkana tai huutanut, käveli rauhakseen ja välillä pysähtyi moikkaamaan muita. Eipähän tarvitse ainakaan pelätä, että tyttö olisi jotenkin epäsosiaalinen taikka syrjäytynyt, vaikka saakin olla vielä kotona, päiväkodin sijaan. Kyllä niitä virikkeitä ja sosiaalisiataitoja voi muuallakin opetella. Olen sitä mieltä, että on paljon myös luonteesta kiinni kuinka sosiaalinen on. :)

Kun lauluja alettiin laulamaan, alkoi Senni iloisesti tanssimaan. Tämä huvitti muitakin äitejä ja muskaritäti tokaisikin, että taitaa Senniä tanssittaa. Silmät loistaen tyttö myös taputti kun laulettiin sitä laulua jossa sanotaan, minä taputan minä taputan. :D
Nopeasti se reilu puoli tuntia kului, Senni ei olisi malttanut lähteä kotiin, juoksi minua karkuun kun sanoin että nyt mennään pukemaan. ;)

Tämä äiti on oikein tyytyväinen, että aloitettiin tuo harrastus. Odotellaan ensi kertaa innolla, keitäköhän muut muskarilaiset mahtavatkaan olla! :D


O ou, ulkona sataa!


Eilen pääsin taas leipomispuuhin, kun Sennin Mummi (Tepon äiti) tuli kylään. Selailin reseptikirjojani ja päädyin kokeilemaan Kinuskisissan ohjetta, mureat mokkaruudut. Ohje oli simppeli ja nopea tehdä. Ainut mikä vei hiukan aikaa oli loppuvaihe, kun mokkaruututen piti antaa jähmettyä jääkaapissa.

Nämä herkut sopivat hyvin silloin kun on kamala makean nälkä, sillä nämä olivat todella makeita. Kahvinmaku onneksi taittioi makeutta kivasti, ilman sitä ne saattaisivat olla liian makeita. Kovin montaa palaa näitä ei pysty syömään, mutta eipähän tule ähkyä. ;) Herkkua olivat!

Neakin piipahti kylässä ja sai teitenkin maistella leipomuksiani, kelpasi hänellekin. :) Senni ilahtuu aina kovasti Nean nähdessää, halailee ja haluaa syliin. Sylikummin sylivauva <3
Mummin kanssa Senni taas tykkää peuhata ja ihailla Mummin koruja. Mummin rannekorua on ehdottomasti sovitettava myös omaan ranteeseen. :)





Tänään alkaa muuten Toisenlaiset äidit-ohjelma, jippii tätä ohjelmaa olen odottanut! Kiva nähdä millaisia perheitä on ja kurkistaa heidän elämään. Kiva että tällaisiakin ohjelmia tehdään, eikä vain niitä missä näytetään vain ne arjen hyvät puolet. Kiva nähdä ettei se elämä muillakaan aina ole sellaista kiiltokuva elämää. Toivottavasti sarja olisi yhtä mielenkiintoinen kuin Erilaiset äidit oli. :)

lauantai 16. elokuuta 2014

Rakkaita esineitä (uusi haaste)

Minusta täällä blogimaailmassa on ollut kesän aikana todella hiljaista haasteiden suhteen.
Minäpä korjaan tämän asian ja laitan pystyyn uuden haasteen.

Haasteen nimi on Rakkaita esineitä. Tarkoituksena on esitellä kodistaan 7 esinettä, jotka ovat syystä tai toisesta rakkaita ja joista ei haluaisi luopua. Jokaisesta esineestä tulee laittaa kuva ja kertoa lyhyehkö tarina, miksi juuri se esine on rakas. Muista laittaa haaste eteenpäin.

Jokaisella on varmasti paljon rakkaita esineitä, joista ei haluaisi luopua. Minulla on ainakin paljon muistoja tuovia esineitä ja valokuvia ja paljon kaikkea Senniin liittyvää, joista en luopuisi. Niitä en nyt kuitenkaan esittele, ne ovat minusta sellaisia esineitä joiden säilytettävyys on itsestäänselvyys. Minun valitsemani esineet ovat sellaisia, jotka ovat kulkeneet mukanani kodista toiseen, muutoista huolimatta. Nämä esineet tulevat seuraamaan minua varmasti vielä tulevienkin muuttojen matkassa. Esittelen esineet sattumanvaraisessa järjestyksessä, eivät siis ole tärkeysjärjestyksessä.


Rakkaita esineitä

1. Muumilamppu

Minä rakastan muumeja ja myös Teppo tietää sen. Tämän muumilampun olenkin saanut Tepolta, jos en ihan väärin muista niin joululahjaksi. Lamppu on hauskasti vanhan hehkulampun muotoinen ja sitä koristaa Muumipeikko ja Niiskuneiti. Lampun pinta on jotain maitolasin tyylistä, sellainen samea. Sen valo on siis hyvin pehmeä/himmeä, siksi se onkin juuri hyvä makuuhuoneeseen. Ei pahemmin häikäise aamulla kun sen laittaa päälle, on mukavampi herätä himmeään valoon.







2. Ninni- ja Teppo-enkelit

Äitini on taitava käsistään ja hän osaa ommella lähes mitä vain. Siitä on jo useampi vuosi kun hän ompeli meille enkelinuket, jotka ovat minun ja Tepon näköiset. Ne ovat niin suloiset (ja niin meidän näköiset), että niitä en hävitiä. Enkeleiden paikka on vaihdellut useasti, nyt enkelit vartioivat Sennin unta pinnasängyn yläpuolella. Enkelit riippuvat ikään kuin pyykkinarulla ja heidän välissään on metallinen sydänkyltti, oma kulta-teksitillä.






3. Värikäs kattovalaisin

Tämän valaisimen olen ostanut ihan ensimmäiseen kotiini teinivuosinani. Se on ostettu Indiskasta, lahjakortilla jonka sain siskoltani Jaanalta. Valaisin on ihanan värikäs ja hauskasti lapsellinen. Tällähetkellä se valaisee eteistämme ja saa katseenvangitsijana usein vierailta ihailua. :)






4. Aarrearkku

Tämä vanha arkku on ollut alunperin armeijan aselaatikkona. Se on todella jykevää tekoa, sen päällä voi isompikin ihminen istua huoletta. Painavakin se on.
Minä ja pikkusiskoni Nea saimme sen ihan pieninä joululahjaksi vanhemmiltamme. Arkun sisään oli kätketty joululahjamme. Äitini oli maalannut arkun turkoosiksi ja kylkeen hän oli laittanut värikkäitä puisia koukerokuvioita. Kanteen hän oli maalannut muumeja. Arkkua on aina sanottu aarrearkuksi ja siinä on säilytetty pehmolelujamme. Voi kuinka kivaa oli lapsena hypätä isoon arkkuun, joka oli täynnä pehmoleluja! Tätä leikimme sisaruksien kanssa paljon. Kun arkun kansi oli auki, toimi se liukumäkenäkin, niin kestävää tekoa se on.

Aikojen saatossa äitini maalaamat muumit kuluivat pahasti ja muutenkin arkun maali on kulnut paikoitellen. Vanhempani meinasivat jo hävittää koko arkun, mutta minä pelastin sen. Ei meidän aarrearkkua saa hävittää! En halunnut kuitenkaan maalata arkkua uudelleen, minusta sen vanha kulunut maalipinta on kaunis. Kannen muumikuviot olivat kuitenkin jo niin kuluneita, että niille piti tehdä jotain. Päätin päällystää kannen kauniilla kankaalla, näin kuluneet muumimaalaukset saivat jäädä rauhassa piiloon, eikä minun tarvinnut koskea niihin.
Meillä aarrearkku sisältää Vilman leluja ja äitiyspakkauksen laatikon, johon olen laittanut Sennin pieneksi jääneitä, säilytettäviä vaatteita.


Kun oikein tarkkaan tihrustaa, voi arkusta löytää minun ja siskoni nimet. :)




5. Kristallikruunu

Tämäkin valaisin on peräisin ensimmäisestä omasta kodistani. Sen olen saanut joululahjaksi vanhemmiltani. Se on ihanan simppeli, mutta kuitenkin kauniin naisellinen muutamine "kristalleineen". Olen ripustanut siihen kaksi kristallisydäntä, jotka sain eräästä työpaikastani poisjäätyäni. Tuo lila kristallisydän on Tepon. Valaisimesta roikkuu myös äitini poraama kananmunankuori, minusta se on niin kaunis että saa roukkua tuossa muulloinkin kuin pääsiäisenä.






6. Purkit ja kannut

Keittiössä minulla on hylly, jossa on monenlaisia purkkeja ja kannuja. Muut olen saanut Tepolta, paitsi ison kannun Mymmelin kuvalla, se on vanhemmiltani. Kaikki ovat ihan arkikäytössä ja pidän niistä kovasti. Minulla on myös muumi-muki kokoelma, mutta jotenkin näillä purkeilla ja kannuilla on minulle enemmän tunnearvoa. Pieni muumikannu ja punainen Pikkumyy-purkki ovat emalia, muut posliinia.





7. Lepakkotuoli

Tämä lepakkotuoli onkin jo melkoisen vanha. Sen on siskoni Jaana saanut aikoinaan ja se on ostettu Jyväskylän huutokaupasta. Jaana muisteli, että tämä olisi niitä alkuperäisiä lepakkotuoleja.
Jossain vaiheessa siskoni on jonkin muuton yhteydessä tuonut tuolin vanhempieni luokse varastoon. Sieltä minä olen sen sitten huomannut ja halunnut omaan huoneeseeni (asuin vielä vanhempieni luona). Kun muutin ensimmäiseen omaan kotiin, otin tuolin mukaani. Minulla ei ollut sohvaa, jotan kun kaverit kyläilivät oli heillä usein kisa kuka ehtii istuutua lepakkoltuoliin. :) Tuolissa on ollut monenlaisia kankaita. Nyt siinä on ihana turkoosin värinen kuviollinen kangas ja pidän siitä todella palon. Sen on äitini ommellut jo silloin kuin asuin ensimmäisessä omassa kodissani, mutta en ole vieläkään kyllästynyt siihen. Kangasta on korjailtu jo pariin kertaan ja nytkin sauna hieman irvistää yhdestä kohtaa. Mutta luovun kankaasta varmasti vasta kun sitä ei voi enää korjata. Nykyään tuolissa istutaan harvemmin, nyt siinä asustaa Sennin pehmolelut. :)







Tällaisia rakkaita esineitä minulla on. Nyt on teidän muiden vuoro esitellä omanne. Haasteen saa napata kuka vain, mutta annan haasteen seuraaville bloggaajille:

Minna - http://harmaajamuutiloisetvarit.blogspot.fi
Terhi - http://aitijamelukylanlapset.blogspot.fi
Jaana - http://hattaralandia.blogspot.fi
Nea - http://vauvanaskeleet.blogspot.fi


Innolla jään odottamaan teidän rakkaita esineitä-postauksianne! :)

perjantai 15. elokuuta 2014

Mustikkamaitokakku (Tepon synttärit)

Leikkaukseni jälkeen sain Tepolta taas uusia ihania reseptikirjoja ja minun olisi tehnyt mieli päästä testaamaan ohjeita heti. Teppo kuitenkin toppuutteli, eikä kroppa olisi heti leikkauksen jälkeen kyennytkään leipomispuuhiin. Piti siis odotella, että hieman toivun. Kirjoja selailin kuitenkin innoissani ja löysinkin useamman reseptin joita haluan kokeilla.


Nämä kirjat sain Tepolta tälläkertaa :)
Vasemman puoleiset ovat Hellapoliisin kirjoja, oikean puoleinen Kinuskikissan.



Ensi maanantaina leikkauksesta tulee kuluneeksi kaksi viikkoa ja olen toipunut mielestäni hyvin ja supernopeasti! Sappikohtaukset ovat historiaa, ihanaa!!! Olo on jo paljon pirteämpi ja haavat ovat parantuneet hyvin. Kävin poistattamassa tikit ja hoitaja muistutteli, että menee vielä useampi viikko ennen kuin olen täysin toipunut. Tunnen silti oloni jo todella hyväksi! Mihinkään juoksulenkille en vielä uskalla lähteä, mutta arki alkaa jo sujumaan entiseen malliin. :)

Nyt kun vointini on jo hyvä, päätin testata yhtä reseptiä uudesta kirjasta. Kirjaksi valikoitui Kinuskikissan helpot suosikit. Kirja on pullollaan ihania reseptejä!
Kävimme ostamassa keskiviikkona laatikollisen tuoreita mustikoita ja siksi innostuinkin kokeilemaan kirjassa olevaa ohjetta mustikkamaitokakkuun. Tapani mukaan, muokkasin ohjetta hieman omanlaisekseni. ;)
Kuten kirjan nimestäkin voi jo päätellä, oli kakku helppotekoinen. Pidän hyydytetyistä kakuista, ne kun eivät vaadi uunia, joten koko koti ei ole kesälläkään kuin sauna vaikka tekisikin kakun. :)
Kakku onnistui hyvin ja maistui ihan mustikkamaidolta, se oli sellainen lempeän makuinen, ihanan pehmeä ja samettinen, ei liian makea. Tätä voisi ehdottomasti tehdä uudestaankin! Tämä on ensimmäinen Kinuskikissan kirja jonka omistan, noita Hellapoliisin kirjoja löytyykin jo useampi. Pidän Hellapoliisin resepteistä, mutta on kiva välillä kokeilla uuttakin. Jokaisella on kuitenkin oma tyylinsä tehdä kakkuja ja leivonnaisia, joten vaihtelu virkistää. Minä olen huono noudattamaan ohjeita orjallisesti, aina tulee hieman muokattua ohjetta, siksi tekeleeni eivät ole koskaan täysin kopioita kirjoissa olevista resepteistä. :D






Minulla pitää olla aina jokin syy tehdä kakku, jos sellaista ei valmiiksi ole niin keksin kyllä jonkin syyn. ;)
Tälle kakulle alkuperäinen syy oli se, että sisaruksiani oli tulossa kyläilemään. Kakku muuttuikin yllättäen Tepon synttärikakuksi. Teppo täyttää vuosia ensi maanantaina 18.8, mutta silloin ei ole mahdollista kahvitella ja maistella kakkua, joten kakkukahvit juotiinkin jo eilen.

Teppo on valinnut tuosta Kinuskikissan kirjasta kaksi reseptiä, joista olen luvannut toteutta ainakin toisen. Tarkoitukseni oli tehdä Tepon valitsema kakku synttäreiksi, mutta se ei nyt onnistukaan. Lupasin kyllä tehdä kakun joka tapauksessa, tässä lähiaikoina. Lisää kakkupostauksia siis luvassa. :D


Mustikkamaitokakku

Pitihän synttärikakussa kynttilätkin olla ;)




Toki annoimme Sennin kanssa Tepolle myös pienen lahjan. Olemme Tepon kanssa keränneet jo vuosia namination rakkekorupaloja ja nyt Teppo sai omaan koruunsa vaaleanpunaisen glittersydämen. Ihan joka mies ei varmasti suostuisi käyttäämään vaaleanpunaista glittersydäntä, mutta Teppo onneksi suostuu ilomielin. :) Annoimme myös oriflamen (myyn itse oriflamen tuotteita) setin, joka sisälti tuoksun, deodorantin sekä suihkugeelin. Valitsin tämän setin sen ihanan tuoksun takia.
Meillä ei juuri muita kosmetiikka ja suihkutuotteita olekaan kuin oriflamen, monestakin syystä. Kolme päällimmäistä syytä ovat edullinen hinta, tuotteita ei ole testattu eläimillä ja niiden laatu.
Mikään myyntitykki en ole. Tuotteita minun kauttani tilaavat lähinnä sukulaiset, ystävät ja tuttavat. Tämä on minulle vain pieni harrastus, en tavoittele sillä rahallista voittoa. :)

Askartelin Tepolle myös kortin. Kortin aiheeksi valitsin veikeän sammakon ja neliapilat. Kortin sisälle tuli runo ja Sennin kädenjälki. Senni sai myös maalata ensimmäistä kertaa elämässää vesiväreillä ja maalaus annettiin Tepolle lahjaksi.





Sennin ensimmäinen vesivärimaalaus, on se vaan hieno. :)





Sellaisia väkertelyjä tällä kertaa. Ei lainkaan hullumpia toipilaalta, vai mitä? :D










tiistai 12. elokuuta 2014

Taapero harrastaa

Jo odotusaikana haaveilin pääseväni tulevan lapsen kanssa erilaisiin harrastuksiin ja muskari oli yksi toiveistani.  Kesällä saimme seurakunnalta kirjeen, jossa oli Sennille synttärikortti ja tiedote seurakunnan järjestämistä harrastuksista. Silmääni osui ilmoitus muskareista! Tuonne on päästävä!

Laitoin heti ilmoittautumis-viestin menemään ja jäin odottamaan vastausta. Vastausta ei kuulunut moneen päivään, joten soitin asiaa hoitavalle henkilölle.  Puhelin ei kuitenkaan koskaan vastattu, joten ehdin jo haudata toiveen muskari paikasta.

Eilen seurakunnasta kuitenkin soitettiin ja kerrottiin, että minulle, Sennille sekä siskolleni Nealle ja hänen pojalleen Antonille olisi vielä paikat vapaana yhdessä ryhmässä. Olin siis aiemmin yrittänyt ilmoittaa meidät kaikki muskariin. Ilomielin otin paikat vastaan! Jee nyt pääsemme muskaroimaan!

Kun Senni ja Anton olivat ihan pieniä (Anton taisi olla jopa vajaa 1kk), kävimme vauvajoogassa.  Sekin oli ihan kiva harrastus, minä vain kyllästyn todella nopeasti liikuntaharrastuksiin. Lisäksi ihan pikkuvauvan kanssa harrastamisessa on omat hankaluutensa.

Tämä muskari vaikuttaa juuri sopivalta harrastukselta, se on järkevään kellonaikaan (ei päikkäriaikaan niin kuin monet muut harrastukset/ohjattu toiminta tuntuu olevan), muskari kestää vain 35min (eikä 2,5h niin kuin vauvajooga, oli mielestäni tosi pitkä aika), matkaa meiltä muskarille on varmaankin vain 1,5km eli ei lainkaan paha pyöräillä tai kävellä. Lisäksi muskari vaikuttaa hyvältä, sillä Senni Rakastaa musiikkia. On myös kiva päästä edes kerran viikossa ihmistenilmoille,  ettei itse ihan höperöidy kotona. Hirveän kalliskaan tämä ei mielestäni ole, kausimaksu 25€.

Muskaria pitää musiikkipedagogi, vaikka järjestäjänä onkin seurakunta.  Me emme ole kovin uskovaisia, mutta ei meitä haittaa jos siellä uskonnollisia laulujakin lauletaan. :)

On niin ihana päästä taas harrastamaan ja tapaamaan muita aikuisia ja heidän lapsiaan. Hihkuin innosta koko eilisen päivän, enkä malttanut pysyä nahoissani.  :D

Onko muilla muskari kokemuksia?

lauantai 9. elokuuta 2014

Oon 1-vuotias, oppimaan innokas

Sennillä on nyt ikää 1v1kk ja selkeästi näkee, että hänestä on tullut taapero.
Kirjoittelin vasta vähän aikaa sitten, kuinka Senni otti ensiaskeleensa. 
Nyt käveleminen on neidin pääsääntöinen liikkumismuoto. Nopeasti oppi kävelmään kun oli ensiaskeleensa ottanut. :) Toki esim. kynnysten ja vaikeamman maaston kohdalla Senni etenee vielä joko kontaten tai karhukävelyllä.
Kyllä tuo meidän tyttö on jo taapero, ei enää pikkuvauva. Tyttö näyttääkin ihan taaperolta kun kävely on vielä sellaista taapertamista. 


Tuntuu, että nyt Senni oppii hirveällä vauhdilla uusia juttuja ja leikestä huomaa, että kyseessä on tyttölapsi. Senni tykkää kovasti pehmoleluista ja hoitaa niitä halaamalla ja kiikuttamalla keinuhevosessaan. Erik niminen pehmonukke pääseekin keinuhepan kyytiin usein. :D 
Kaikki kengät, laukut, korut, hiusharjat ja vaatteet kiinnostavat nyt kovasti. Senni kuskaa kenkiä ympäriinsä ja koittaa pukea löytämänsä vaatteet itselleen, tästä syystä neidin vaatelipasto onkin ihan kauheassa kunnossa. Hiusharjalla neiti harjaa omat ja muiden hiukset. Hellehattu on nyt myös in, eilen tyttö taapersikin lähes koko päivän se päässä ja hyvä ettei ottanut sitä sänkyynkin illalla. Myös aurinkolasit pitää laittaa monta kertaa päivässä päähän. :)

Isomman tytön eleitä näkyy myös ruokapöydässä. Lusikalla neiti on syönyt jo tovin, tosin usein lusikka kääntyy väärin päin. Uutena asiana on tullut haarukan käyttö, sillä Senni syö taitavasti ja neiti onkin kovin ylpeä kun saa sillä ruokaa suuhunsa. Etsittiin tänään prismasta lasten muovisia haarukoita, mutta löytyi vain lusikoita ja sellaisia haarukoita jotka eivät kyllä haarukan virkaa toimita vaan lähinnä lusikan. Mistäköhän saisi niitä haarukoita? 
Tuttipullo on vielä käytössä, mutta juominen onnistuu myös nokkamukista ja tavallisesta mukista. Pulloa en ole vielä ottanut pois, koska ku  Senni täytti vuoden jätettiin tutti pois päiväkäytöstä. Ihan kaikkea en viitsi kerralla viedä. 




Vilman kanssa Senni tykkää leikkiä kovasti :)


Sennillä on ollut jo pitkään kaksi lemppari unilelua, ammuu-riepu ja Fanny-pupu. Kun tutti jätettiin pois päiväkäytöstä, on Fannysta tullut entistäkin tärkeämpi. Kun neitiä harmittaa, menee hän sänkynsä viereen nyyhkyttämään ja osoittaa Fannya. Yleensä kaikki on taas hyvin kun pikkuinen saa pupunsa kainaloon ja pääsee syliin, tuttia tarvitaan enää harvoin. Tutista yritetään vieroittaa ihan siitä syystä, että puheenkehitys ei viivästyisi ja että hampaat eivät kasvaisi vinksinvonksin. :)
Nukkuessa Senni saa vielä tutin, mutta usein se tippuu pois kun uni on tullut.

Nukkumisestakin huomaa, että meillä on taapero eikä vauva. Pääsääntöisesti yöt sujuvat heräämättä, joskus saattaa kerran herätä, mutta silloinkin riittää kun sanoo shhh ja unet jatkuvat taas. Yöllä ei tarvitse antaa enää maitoa ja iltamaitokin jäi pois. Nyt tyttö syö siis iltapalan kera maidon ja pärjää sillä aamuun asti, ihan mahtavaa! :) 



Sennille äärimmäisen tärkeä Fanny-pupu


Vaatteetkin ovat jo taaperon vaatteita. Aikaisemmin bodyt olivat näppäriä, ei enää. Liikkuvaiselle tytölle on helpompi pukea mekko tai housut ja paita, kun alkaa napittaa bodyn neppareita. Myöskään teippivaippoja ei olla käytetty aikoihin, housuvaipat ovat paljon helpompi laittaa kun neiti ei halua olla makuultaan.  

Yksi ihan lempparileikki on nyt "haloo haloo" eli leikki jossa tyttö nostaa puhelimen korvalle ja sitten sanotaan haloo haloo, Senni puhelimessa. Tätä tyttö jaksaisi leikkiä vaikka kuinka kauan. 

Senni on myös kova taputtamaan itselleen kun onnistuu jossakin. Taputtaminen loppuu kun neitiä kehuu, hyvä hyvä. 
Temperamenttisena tyttönä Senni osaa myös kiukutella jos kaikki ei mene putkeen. Raivarin iskiessä tyttö kiljuu ja huitoo käsillään, mikään ei ole hyvin. Kiukku onneksi helpottaa yleensä pian ja Fanny pitää saada kainaloon. 

Puhetta ei vielä tule kummemmin, mutta Senni ymmärtää kyllä puhetta tosi hyvin. Kun sanon, että mennään syömään suuntaa tyttö keittiöön tai kun sanon että mennään ulos hakee tyttö kengät. Kovasti Senni kyllä höpisee, tuhisee ja puhaltelee. Tunnistettavia sanoja ovat ei, anna, nam nam ja ääi (äiti).  
Senni osaa pyydettäessä näyttää varpaat, pään, hiukset, korvat, nenän, navan ja mahan. Myös toisten silmät tyttö näyttää, omat ovat vielä hukassa.

Kokoajan tuntuu tulevan uusia taitoja. Eilen tyttö oppi suihkussa ollessaa, hörppäämään vettä kädestään. On ihana nähdä onnistumisen ilo oman lapsen kasvoilta. ♡

perjantai 8. elokuuta 2014

Toipilaana

Elossa ollaan maantaisen leikkauksen jäljiltä. :)

Menin siis maanantaina aamusta sairaalalle, mutta leikkaus päästiin tekemään vasta puolilta päivin. Omaa vuoroani odotellessa, sain pötkötellä osastolla ja vaihtaa omat vaatteet hemaiseviin sairaalavaatteisiin. ;)
Esilääkityksenkin sai  osastolla ja sitten mentiinkin leikkaussaliin.



Kauniit tukisukat ja noi pöksyt, ah niin ihanat :D


Leikkaussaliin sain kävellä ihan itse ja kapusin leikkauspöydälle. Sain päälleni lämpimän viltin ja minua alettiin valmistelemaan leikkaukseen. Salissa taisi olla kirurgin lisäksi kolme tai neljä hoitajaa. Minulle laitettiin tippa käteen ja kyseltiin kysymyksiä, joita kysytään kaiketi kaikilta leikkaukseen tulevilta. Sitten päässä alkoikin pyöriä, tämän jälkeen seuraavat muistikuvat ovat heräämöstä. 
Ennen leikkausta kysyin, missä mahdan herätä ja minulle sanottiin että herään jo leikkaussalissa mutta en todennäköisesti muista sitä. Enkä kyllä muistakaan.

Heräämössä herätessäni tunsin kipua selässä ja vatsassa. Näkö oli vielä jotenkin usvainen, mutta erotin ihmishahmon. Taisin sanoa, että sattuu. Ääntä minusta ei juuri lähtenyt kun se kurkussa nukutuksen ajan ollut putki oli tehnyt äänestä käheän. Onneksi hoitaja kuuli minut silti ja laittoi kipilääkettä suoraa suoneen. Hetken siinä ähisin ja totesin, ettei lääke auttanut ja sain lisää kipulääkettä. Kipu hellitti hieman, mutta ei kadonnut kokonaan. Jäljelle jäänyt kipu johtui kaasusta, jota jää tähystysleikkauksissa aina vähän vatsaan. Kaasu aiheuttaa kipua palleassa, selässä ja hartioissa. Siihen ei lääkkeet auta, kaasu poistuu mm. verenkierron kautta kehosta parissa päivässä. 

Pian minut siirrettiin osastolle ja sain juotavaa ja syötäväksi leipää. Ruoka ei maistunut, mutta olo oli melko pian ihan hyvä ja pääsin jopa omin avuin vessaan, vaikka pää olikin ihan sekaisin lääkkeistä. Vatsassa on nyt neljä tähystysleikkaushaavaa. Kaikki ovat samassa linjassa navan kanssa, luulin että ne olisi tehty ylemmäs.

Kotiin pääsin jo samana iltana, kera vahvojen kipulääkkeiden. Kaasusta johtuvia kipuja oli, mutta ei muita. Oloni oli todella onnellinen, tämä johtui lääkkeistä. :) Aamulla se autuaan onnellinen olo oli tiessään ja mahakin oli hellä, muttei kipeä. Ensimmäisenä päivänä söin särkylääkkeitä säännöllisesti ja sen jälkeen vain silloin tällöin. Lääkkeet veivät minulta ruokahalun täysin ja suu oli kuin sahara vaikka kuinka joi vettä. Olo on ollut myös todella väsynyt! Olen kyllä yrittänyt levätä, mutta olo on kuin keitetyllä makaronilla. Kai kropalla kestää palautua ja onhan minulta kuitenkin viety yksi sisäelin. Täytyy myös muistaa, että leikkaus on aina leikkaus, vaikka tähystyksellä tehtiinkin.

Kipuja on kyllä ollut paljon maltillisemmin kuin mitä olin pelännyt. Nyt ruokakin on alkanut hiukan maistumaan ja olo on jo kohentunut. 
Senni on ollut superreipas, syönyt ja nukkunut tosi hyvin. Ensimmäisenä iltana ihmetteli kun ei päässytkään äidin syliin, sen jälkeen ei ole oikeastaan minun syliini yrittänytkään. Sennistä on tullut isin tyttö.  ;) Hoitoapuna meillä on ollut välillä myös siskoni tyttö. Onneksi on läheisiä, joilta saa aina apua. ♡

Vilma on myös ollut meidän kanssa tämän viikon. Siskokset ovatkin saaneet leikkiä nyt paljon yhdessä. Minä en nyt vatsani kanssa ole juuri pystynyt leikkeihin tai mihinkään muuhun osallistumaan. Lähipuistossa ollaan piipahdettu ja välillä minäkin olen ollut mukana. Tänään käytiin kaikki neljä yhdessä jäätelöllä ja sen jälkeen käväistiin kirpputorillakin. Kirppiksellä tosin kroppa alkoi jo sanoa stoppia ennen puolta väliä. Vielä on siis matkaa siihen, että kroppa olisi taas kunnossa. Mitäänhän ei saisi nostaa kahteen viikkoon eikä ponnistella tai muutenkaan kovin jumppailla. Tänään kokeilin nostaa varovasti Senniä eikä mitään kamalaa tapahtunut. 
Kaikenkaikkiaan leikkaus onnistui todella hyvin ja mielestäni toipuminen on lähtenyt hyvin käyntiin.
Täysin kivunton en ole, mutta nämä kivut eivät ole mitään verrattuna niihin tuskaisiin sappikohtauksiin! Tikitkin poistetaan jo ensi maanantaina, uskon että toivun melko nopeasti. Olen kyllä tyytyväinen, jospa sappikohtaukset olisivat nyt historiaa. :)



Tällaisilla me herkuteltiin tänään. :)

Senni onnellisena omasta keksistään ♡

lauantai 2. elokuuta 2014

Lomapäivä kotikaupungissa

Aina ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan, viettääkseen kivan lomapäivän. Siitä omasta kotikaupungistakin voi löytyä ihan kivoja juttuja. :)
Lisäksi lasten kanssa on paljon helpompaa kun ei tarvitse kököttää ikuisuutta autossa, eikä pakata puolta omaisuutta mukaan. Mukavan rentoa, helppoa ja halpaa. Lisäksi on kiva laittaa muutama euro oman kotikaupungin kulttuuritarjonnan hyväksi.

Siskoni Nean perhe oli päättänyt lähteä käymään Metsästysmuseossa, joka sijaitsee täällä Riihimäellä. Nea pyysi meitäkin mukaan ja toki me lähdimme ilomielin! :)
Minä ja Nea emme ole mitään kovin erähenkisiä ihmisiä saatika sitten metsästysluonteisia, mutta mielenkiinnolla lähdimme katsomaan mitä näyttelyssä oli. Miespuoleisia nuo eräjutut tuntuvan taas kiinnostavan enemmänkin.
Näyttelyssä saimme kierrellä ihan rauhassa, meidän lisäksi näyttelyä oli tullut katsomaan yksi pariskunta. Ei siis tarvinut ryysiksessä kuikuilla. :)

Näyttely oli oikeasti mielenkiintoinen ja varsinkin Senni ja Anton jaksoivat ihailla täytettyjä eläimiä. Kovasti pikkuiset olisivat halunneet silitellä ja koskea kaikkeen, mutta kiltisti tyytyivät myös ihan katseluunkin ja monet ilonkiljahdukset saatiin kuulla. :D Itsekin sai ihastella ja ihmetellä mitä kauniimpia ja komeimpia otuksia. Moni eläin onkin paljon suurempi, mitä olin osannut kuvitella!

Mikään kalliskaan tämä reissu ei ollut, sisäänpääsy oli vain 6€ ja samalla lipulla olisi päässyt myös puoleen hintaan vieressä olevaan lasimuseoon. Lasimuseo me jätettiin väliin, on tuo lasi sen verran herkästi rikkoutuvaa ettei näin pienten kanssa viitsitty vielä mennä. ;)

Kun metsästysmuseo oli kierretty ja ihailtu, menimme piknikille. Viltti ja eväät levitettiin nurmikolle, suihkulähteen viereen. Kauniina kesäpäivänä piknikit ovat kyllä super kivoja!
Nean kanssa ollaan nyt tänä kesänä todettu, että eväsretkeily pienten lasten kanssa on varsin sottaista puuhaa. :D Mutta onneksi pesukoneet on keksitty eivätkä lapsetkaan ole sokerista tehtyjä. ;)

Kun eväät oli pistetty poskeen, kävimme vielä puistoilemassa viereisessä leikkipuistossa. Hämähäkkikeinu (vai mikä se nyt onkaan) oli huippu kiva!
Kummasti siinä ehti vierähtää monta tuntia kun käytiin museossa, piknikillä ja puistossa.

Kotimatkalla minä poikkesin vielä Sennin kanssa katsomassa Miina Äkkijyrkän kirkkaanvärisiä peltilehmiä. Peltilehmät asustelevat täällä Riihimäellä kesän ajan ja jos en ihan väärin ymmärtänyt niin wanhassa lasitehtaassa on Äkkijyrkän muitakin töitä näytillä ja kaiketi myös myynnissä. Voipi olla että piipahdan Sennin kanssa katsomaan mitä sieltä löytyy. Yhdelle päivälle ei kuitenkaan viitsi tunkea liikaa kaikkea, menee muuten stressin puolelle. On kiva kun saa rauhassa keskittyä siihen mitä on aiottu tehdä, eikä sinkoilla pää kolmantena jalkana joka paikkaan.

Sellainen päivä meillä siis eilen. Tässä läjä kuvia päivästämme. :)

Näin hauskoja linnunpönttöjä roikkui metsästysmuseon edessä :)




Sennillä on hauskaa Nean kanssa :D

Mieti jos tollanen tulis elävänä vastaan!


Iloinen Anton :)
Ylettäisinkö jos oiken kurotan...

Minä, Senni ja karhu



Söpöläiset <3



Tarkkaavaiset löytävät Senninkin kuvasta :D




Oli kiva päästä vielä käymään Sennin kanssa jossakin. Ensi maanantain (leikkaus) jälkeen tästä äipästä ei olekaan sitten juuri mihinkään, hetkeen.
Tänään vien Sennin vielä uimaan Riihisaloon. :)

Suosittelen muitakin katsomaan mitä kivaa sieltä omasta kotikaupungista löytyy ja jos sattuu olemaan täällä päin, niin metsästysmuseo kannattaa kurkata. :)